Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: The Spirit of the Links by Leach Henry
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 55 lines and 1699 words, and 2 pages
Translator: V?in? H?meen-Anttila
Kirj.
Rudyard Kipling
Arvi A. Karisto, H?meenlinna, 1909.
SIS?LLYS
Mowglin veljet. Seeonee-lauman mets?styslaulu. Kaan mets?stys. Bandar-Login matkalaulu. Kuinka pelko tuli. Viidakon laki. "Tiikeri-Tiikeri!" Mowglin laulu. Viidakko lasketaan valloilleen. Mowglin laulu ihmist? vastaan. Punainen koira. Chilin laulu. Kev?tjuoksu.
MOWGLIN VELJET
Chil s??ksi tuo nyt y?n, min luo Mang y?kk? irralleen -- pois karjan vie jo kyl?tie: me k?ymme liikkeeseen. On hetki y?n, ja uljaan ty?n saa kynsi, hammas ain'. Nyt saaliin, hoi, se saada voi, ken pit?? Viidan Lain!
Er??n? hyvin l?mpim?n? iltana her?si Seeoneen yl?maassa is? Jolkka kello seitsem?n seuduissa p?iv?levoltaan, raappi itse??n, haukotteli ja yksitellen oikoili raajojansa, h??t??kseen k?p?list? unisen tunnun. Emo Jolkka lojui iso harmaa kuono valahtaneena nelj?n huppelehtivan, vinkuvan penikkansa poikitse, ja kuu paistoi sis?lle luolaan, miss? he kaikki asustivat. "Augrh!" urahti is? Jolkka, "on aika k?yd? taas mets?lle"; ja h?n oli aikeissa hyp?t? alas m?en kuvetta, kun pieni tuuheah?nt?inen varjo lyyh?hti kynnyksen yli ja inui: "Onnea matkalle, oi hukkain p??mies; ja menestyst? ja lujia valkeita hampaita jalosukuisille lapsillenne, jotteiv?t konsanaan unhota n?lk?isi? t?ss? maailmassa."
Tunkeutuja oli shakaali -- Tabaqui, t?hteenlipoja --, ja Intian sudet halveksivat Tabaquita syyst? ett? t?m? juoksentelee koiruuksissa, juoruilee ja j?rsii riepuja ja nahankappaleita kyl?n rikkal?jilt?. Mutta pelk??v?tkin ne h?nt?, sill? Tabaqui on enemm?n kuin kukaan muu viidakossa herkk? menett?m??n j?rkens?, ja silloin se unohtaa milloinkaan pel?nneens? ket??n, juoksennellen mets?ss? ristiin rastiin puremassa kaikkea tiellens? sattuvaa. Tiikerikin pintt?? piiloon pikku Tabaquin hulluna kiert?ess?, sill? hulluus on villin el?imen h?pe?llisin onnettomuus. Me nimit?mme tautia vesikauhuksi, mutta he ovat sen nimeksi antaneet dewanee'n -- hulluuden -- ja pakenevat.
"Astu siis sis?lle ja katso", vastasi is? Jolkka j?yk?sti; "mutta t??ll? ei ole ruokaa".
"Sudelle ei", intti Tabaqui; "mutta n?in halvalle olennolle riitt?? kuiva luu juhla-ateriaksi. Onko meist?, gidurlog'ista , valitsijoiksi ja nirsoilijoiksi?"
H?n tepasteli luolan taustalle ja l?ydetty??n kauriin luun, mihin oli viel? j??nyt hiukan lihaa, istuutui vire?sti rouhimaan sen p??t?.
"Kiitos ja kunnia t?st? hyv?st? ateriasta", h?n kehui huuliansa nuoleskellen. "Ovatpa jalosukuiset lapsenne kauniita! Noin suuret silm?t! Ja noin nuoria viel?! Niinp? niin, olisihan minun pit?nyt muistaakin, ett? kuningasten lapset ovat miehi? alun pit?in."
N?hk??s, Tabaqui tiesi yht? hyvin kuin kuka tahansa, ettei ole mit??n niin pahaenteist? kuin lasten kiitteleminen niiden kuullen; ja h?nt? huvitti n?hd? emo ja is? Jolkan kiusaantunut katsanto.
Tabaqui istui hiljaa, ilkikuristansa nauttien, ja virkahti sitten pahansuovasti:
"Shere Khan, Iso Itse, on muuttanut mets?stysaluettansa. H?n aikoo nousevana kuukautena k?yd? riistansa t?st? yl?maasta, niin kertoi h?n minulle."
Shere Khan oli Waingunga-joen partailla kahdenkymmenen mailin p??ss? oleksiva tiikeri.
"H?nell? ei ole mit??n oikeutta", -- aloitti is? Jolkka vihaisesti --', "Viidakon Lain kautta h?nell? ei ole mit??n oikeutta vaihtaa olosijojaan ilman asianmukaista varoitusta. Pelottaa mokoma jok'ainoan otuksen kymmenen mailin alalta, ja minun -- minun t?ytyy n?in? p?ivin? hankkia saalista kahden edest?."
"H?nen ?itins? ei h?nt? suotta nimitt?nyt Lungriksi ", puuttui rauhallisesti puheeseen emo Jolkka. "H?nelt? on syntym?st??n saakka yksi jalka ollut rampa. Senp? vuoksi h?n on pyyt?nyt pelkk?? karjaa. Waingungan kyl?l?iset ovat h?neen vihastuneet, ja h?n on tullut t?nne vihastuttamaan meid?n kyl?l?isi?mme. Ne sitten penkomaan h?nt? kauttaaltaan viidakosta h?nen ollessaan tipo tiess??n, ja meid?n on lapsinemme l?hdett?v? pakosalle, kun ruoho sytytet??n palamaan. Olemmepa totisesti kovin kiitollisia Shere Khanille!"
"Kerronko h?nelle teid?n kiitollisuudestanne?" kysyi Tabaqui.
"Ulos!" ?r?hti is? Jolkka. "Ulos pyyntiin herrasi matkassa. Olet jo tehnyt kylliksi kiusaa yhden y?n osalle."
"Min? menen", taipui Tabaqui tyynesti. "Voitte kuulla Shere Khanin alhaalta tiheik?st?. Olisin voinut s??st?? itselt?ni viestin vaivan."
Is? Jolkka kuunteli, ja pikku joelle viett?v?n laakson pohjukasta nousi kuivaa, vihaista, marmattavaa vinkunan tuherrusta, jota pistelee tiikeri silloin kun ei ole saanut siepatuksi mit??n eik? piittaa vaikka koko viidakko saa t?m?n tietoonsa.
"H?lm?!" tuhahti is? Jolkka. "Aloittaakin y?n urakan moisellac menoamisella! Luuleeko h?n meid?n kauriitamme lihavien Waingunga-mulliensa laisiksi?"
"Hst. Ei se t?n'iltana pyyd? mullia eik? kaurista", arveli emo Jolkka. "Ihmist? se." Vinkuna oli vaihtunut p?rr??v?n kehr??misen tapaiseksi ja tuntui tulevan joka ilmansuunnalta. Se ??ni se h?mmennytt?? ulkosalla nukkuvia puunhakkaajia ja mustalaisia, toisinaan juoksuttaen heid?t suoraa p??t? tiikerin syliin.
"Ihmist?!" kertasi is? Jolkka kokonaan paljastaen valkeat hammasrivins?. "Huh! Eik? riit? vesikuopissa kovakuoriaisia ja sammakoita, h?nen tarvitsemattansa sy?d? ihmist? ja viel? meid?n maallamme!"
Viidakon Laki, joka ei koskaan syytt? s??d? mit??n, kielt?? kaikki pedot sy?m?st? ihmist? muulloin kuin tappamisen tapahtuessa lasten opastamiseksi tappamisen taidossa, ja silloinkin on pyyt?minen toimitettava oman lauman tai heimon mets?stysalueen ulkopuolella. Todellisena syyn? t?h?n on se, ett? ihmispyynti ennemmin tai my?hemmin saattaa paikalle norsujen sel?ss? ratsastavia valkeita miehi? pyssyineen sek? satoja ruskeita miehi?, joilla on matkassa gongeja , raketteja ja soihtuja. Silloin k?rsii jokainen viidakon asukas. Pedot itse mainitsevat kesken?ns? syyksi sen, ett? ihminen on kaikista elollisista heikoin ja suojattomin, joten on urheilun kannalta sopimatonta koskea h?neen. Sanovat my?s -- ja totta se onkin -- ett? ihmisensy?j?t k?yv?t kapisiksi ja menett?v?t hampaansa.
Kehr??minen paisui ??nekk??mm?ksi ja p??ttyi tiikerin hy?kk?yksen t?ysikurkkuiseen "aaarh!"-karjaukseen.
Sitten p??si Shere Khanilta ulvahdus -- ep?tiikerillinen ulvahdus. "H?n on iskenyt harhaan", huomautti emo Jolkka. "Mik? siell? onkaan h?t?n??"
Is? Jolkka juoksi muutamia askelia ulos ja kuuli Shere Khanin ryteik?ss? piehtaroiden ?hisev?n ja morajavan vimmastuneesti.
"Sill? h?lm?ll? ei ole ollut sen enemp?? ?ly? kuin sy?ks?ht?? puunhakkaajain leirituleen ja polttaa jalkansa", murahti is? Jolkka. "Tabaqui on h?nen matkassaan."
"Jokin tulee yl?s m?ke?", virkkoi ?iti Jolkka kiprist?en toista korvaansa. "K?yp? valmiiksi."
Pensaat kahahtelivat hiukan tiheik?ss?, ja is? Jolkka painalsi lanteet alleen, valmiina hypp?ykseen. Sitten, jos olisitte ollut katselemassa, olisitte n?hnyt mit? ihmeellisimm?n ilmi?n -- suden ehk?istyn? keskell? hypp?yst?ns?. H?n ponnahti ilmaan ennen kuin huomasi mink? kimppuun oli hy?kk??m?ss?, ja yritti sitten pys?hdytt?? vauhtiansa. Tuloksena oli nelj?n tai viiden jalan korkuinen kohtisuora hyppy ja putoaminen melkein paikalleen takaisin.
"Ihminen!" h?n ?r?hti. "Ihmisen pentu. Katso!"
Ihan h?nen edess??n, pidellen matalasta oksasta, seisoi alaston ruskea lapsonen, joka h?din kykeni k?velem??n -- niin pehmoinen pikku palleroisen pahainen kuin on konsanaan y?n selk??n suden luolalle sattunut. H?n kohotti katseensa is? Jolkan kasvoihin ja nauroi.
"Onko se ihmisen pentu?" ihmetteli ?iti Jolkka. "En ole sellaista koskaan n?hnyt. Tuo se t?nne."
Omia penikoitaan siirtelem??n tottunut susi pystyy tarpeen tullen kantamaan munankin s?rkym?tt?m?n? suussaan, ja vaikka is? Jolkan leuat likistiv?t lapsen sel?n v?liins?, niin ei ainoakaan hammas ollut edes naarmua raapaissut, h?nen laskiessansa pienokaisen alas penikkain joukkoon.
"Onpa se pieni! Ja niin alaston, ja -- niin rohkea!" puheli emo Jolkka leppe?sti. Lapsukainen tungeksi penikkain lomitse p??st?kseen l?mp?iseen turkkiin turvautumaan. "Ahei! H?n ottaa ateriansa toisten keralla. Ja t?m? siis on ihmisen penikka. Onkopahan konsanaan ollut sutta, joka olisi saattanut kerskua ihmisen penikan l?ytyv?n lastensa seassa?"
"Olen kuullut tuolloin t?ll?in sellaista sattuneen, mutta en koskaan meid?n laumassamme enk? minun p?ivin?ni", vastasi is? Jolkka. "H?n on kauttaaltaan karvaton, ja voisin h?net tappaa jalkani kosketuksella. Mutta katsos, h?n t?hyilee meihin eik? ole peloissaan."
Kuutamo sulkeutui luolan suulta, sill? Shere Khanin iso nelikulmainen p?? ja hartiat ty?ntyiv?t aukkoon. Tabaqui vikisi h?nen takanaan: "Herra hyv?, herra hyv?, t?nne sis?lle se meni!"
"Shere Khan osottaa meille suuren kunnian", lausui is? Jolkka, mutta h?nen silm?ns? s?ihkyiv?t suuttumusta. "Mit? Shere Khan tarvitsee?"
"Saaliini. Ihmisen penikka tuli t?t? kautta", vastasi Shere Khan. "Sen vanhemmat ovat p?tkineet karkuun. Anna se minulle."
Shere Khan oli hy?k?nnyt puunhakkaajanuotiolle, kuten is? Jolkka oli sanonut, ja korventuneet k?p?l?t kirveliv?t vimmaa her?tt?en. Mutta is? Jolkka tiesi, ett? luolan suu oli liian ahdas tiikerin p??st? sis?lle. Jo nytkin olivat Shere Khanin hartiat ja etuk?p?l?t hervottomat tilan puutteesta kuten miehen, joka yritt?isi tapella tynnyriss?.
"Sudet ovat Vapaa Kansa", v?itti vastaan is? Jolkka. "He ottavat m??r?yksens? lauman P??lt? eiv?tk? milt??n riimukyljelt? karjanraastajalta. Ihmisen pentu on meid?n -- tappaaksemme, jos tahdomme."
"Teid?n tahtomisenne ja tahtomatta olemisenne! Mit? sin? siin? tahtomisistanne latelet? Kautta tappamani sonnin, pit??k? minun nuuskia r?h?tell? oikeudenmukaista riistaani sinun koiranluolastasi? Min?, Shere Khan, se puhun!"
Tiikerin karjunta t?ytti luolan ukkosjyrin?ll?. Emo Jolkka ravistihe irti penikoista ja hyp?hti esiin, silm?t kahtena viheri?n? kuuna pime?st? leimuten Shere Khanin s?ihkyvi? silmi? vasten.
"Ja min?, Raksha , se vastaan. Ihmisen pentu on minun, Lungri -- minusta minun! H?nt? ei tapetakaan. H?n saa el?? juostakseen lauman mukana ja pyyt??kseen lauman mukana; ja lopulta, kuulehan, sin? pienten alastomien pentujen ahdistaja -- sammakonsy?j? -- kalansurmaaja -- h?n mets?st?? sinua! Nyt l?hdekin, taikka tappamani sambhurin kautta sin? menet takaisin ?itisi luo, sin? viidakon korvennettu peto, nilkumpana kuin olit maailmaan tullessasi! Pois!"
Is? Jolkka katseli kohtausta h?mm?styneen?. H?n oli melkein unohtanut ne p?iv?t, jolloin h?n rehellisess? ottelussa viidelt? muulta sudelta voitti itselleen emo Jolkan, kun t?m? juoksi laumassa eik? ollut kohteliaisuudesta Demonin nime? saanut. Shere Khan olisi saattanut tehd? ten?n is? Jolkalle, mutta h?n ei voinut ryhty? vastustamaan emo Jolkkaa, jolla oli paikan edut puolellaan taistellakseen kuolemaan asti. Muristen per?ytyi h?n sen vuoksi luolan suulta ja huusi ulkoilmaan p??sty?ns?:
"Kukin koira haukkuu omalla kartanollaan! Saadaan n?hd?, mit? lauma sanoo t?st? ihmisenpentujen el?tt?misest?. Pentu on minun, ja minun hampaisiini h?n lopuksi joutuu, te t?yht?h?nn?t varkaat!"
Emo Jolkka heitt?ysi l??h?tt?en penikkain keskeen, ja is? Jolkka virkkoi h?nelle vakavasti:
Add to tbrJar First Page Next Page