Read Ebook: Donne madonne e bimbi by Panzini Alfredo

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 51 lines and 1710 words, and 2 pages

Kanttilaiset; Muistelmia katovuosilta

Kirj.

P. P?IV?RINTA

Lapualla, J. W. Hissan kustannuksella.

Porissa, Axel Bergbomin kirjapainossa 1889.

KANTTILAISET

Niinh?n se on. Sen aikaisista asioista on paljon puhuttu ja kirjoitettu, jolta t?m?kin kertomus on. Mutta kenp? voisi siit? koskaan kaikenni vaijeta, joka omin silmin on n?hnyt kaiken sen kurjuuden ja ne k?rsimykset, mit? kansa sai vuosina 1862-1867 n?hd? ja kokea. Olihan silloin per?kk?in viisi katovuotta, joista vuosi 1867 oli hirvein. Edelliset nelj? olivat ik??nkuin ennakolta kansalta imeneet kaiken varallisuuden, mehun ja ytimen, valmistaen siten tilaa viimeisen, kovimman katovuoden hirmuille.

Kun ajattelen niit? aikoja ja muistelen niit? tapauksia mit? silloin n?in, pyrkii veri hyytym??n suonissani ja kylm? v?re t?risytt?? ruumistani. Kruunu riensi apuun, ulkomailta tuli lahjoja ja yksityiset jakoivat leip?palasta niin kauan kuin heill? oli jakamista, "mutta mit? se oli noin paljoille". Pian loppuivat kruunun varat, pian lakkasivat ulkomaalaisten almut, pian ehtyiv?t yksityisen varat, ja pian olimme tasav?kiset voimissa ja varallisuudessa. Viimeinen vuosi ei ollut antanut ravinnoksemme muuta kuin olkia ja n?m?t sek? peuran j?k?l?t tulivat nyt melkein ainoaksi ravinnoksemme. Pian alkoi horjuvia haamuja kulkea pitkin teit? talosta taloon, etsien, jos jossakin l?ytyisi viel? jotakin sy?t?v??. Joka p?iv? tuli uusia tietoja uusista kuoleman tapauksista. Niist?, joiden oli eilen viel? n?hty horjuen ja hoiperrellen tiell? kulkevan, oli aina joku johonkin kommeltunut ja siihen henkens? heitt?nyt tahi jonkun huoneen nurkkaan kuolla kytk?ht?nyt.

Hallitus ryhtyi voimakkaammin asiaan. Kunnille annettiin kova k?sky, ett? niiden pit?? laittaa k?yh?in huoneet, joissa kuntien tulee k?yhille antaa ty?t? ja ruokaa, ja hoitaa heid?t kaikinpuolin hyv?sti. Hallitus katsoi per??n, ett? n?m?t m??r?ykset kaikkialla kiireesti pantiin toimeen, ja valvoi jokapaikassa k?yh?in huoneitten asioita. T?ll? hyv??tarkoittavalla laitoksella oli kuitenkin kaikenni toisenlaiset seuraukset kuin mit? oli toivottu. Sill? kaikki t?m? viheli?isyys ja kurjuus yksiin paikkoihin koottuina, synnytti ankaran kulkutaudin, ja kuolon-enkeli rupesi noiden kokoon-ahdattujen joukosta niitt?m??n monin kerroin runsaamman saaliin kuin koskaan ennen.

Aikomukseni ei olekaan ruveta kirjoittamaan yleist? historiaa kaikesta siit?, mit? maamme sai silloin k?rsi?, mutta olkoon t?m? mainittuna kertomuksen alustavana pohjana.

"No, kuinka t??ll? nyt asiat ovat?" kysyi kuvern??ri.

"Huonosti, herra kuvern??ri", sanoi johtaja, ja h?nen ??nens? v?r?hteli.

"Mit?, ja niin paljon kuin t?nne on annettu apua", sanoi kuvern??ri tuimistuneen n?k?isen?.

"Muutama markkakymmeninen ja muutama kymmen jauholeivisk?it? ei kauvaksi riit?, sill? h?t? on niin yleinen, ett? kaikki ovat vailla", rohkeni johtaja sanoa.

"Onko paljon sairaita?"

"On ... paljon on".

"Onko kuollut viime aikoina?"

"Nelj? viime vuorokautena".

Kuvern??rin silm?t iskiv?t tulta. Samassa tuokiossa tuli siihen horjuen er?s vaimo kahden pienen tytt?sens? kanssa. Vaimo oli valju ja kalpea. H?ness? ei n?ytt?nyt olevan muuta kuin kourallinen luita ja niiden p??ll? kelmettynyt, n?ivettynyt ja sinert?v? nahka, jonka alla puoleksi sammunut henki kyti. H?nen silm?ns? olivat painuneet syv?lle kuopalle, josta veltostunut silm?pari kiiluvasti tirkisteli eteens?. H?n n?ytti olevan kovin h?mm?styksiss?ns?, sill? h?n ei ensink??n tiennyt kuvern??rin olevan siell?. Molemmat lapset olivat my?s laihoja, kalpeita ja repaleisia.

"Onko t?m? vaimo lapsineen teid?n hoidettavananne? Vastatkaa", sanoi kuvern??ri tuimasti.

"On, herra kuvern??ri", sanoi johtaja.

"Te hoidatte k?yh?nne sangen huonosti, sanon min?, sen n?en t?m?n vaimon ja n?iden lasten surkeasta n??st?; aivanhan he ovat pelkki? luurankoja", sanoi kuvern??ri.

"He ovat olleet t??ll? vasta muutamia p?ivi?. Mutta min? luulen, etteiv?t he tule t??ll? suuresti kostumaan, sill? olki ja j?k?l? ei paljon voimia lis?nne", selitti johtaja.

"Ovatko he t?lt? kyl?lt? kotoisin?"

"Eiv?tk? ole ... he ovat penikulman p??st? syd?nmaalta, Kanttila nimisest? uudistalosta. Minusta tuntuisi parhaalta keinolta, kun menisiv?t kotiansa, ja sinne annettaisiin heille apua mink? voitaisiin ... olisihan heill? siell? edes lehm?, jolta saisivat maitotilkan ... t??ll? ei n?y kukaan kauvan henke?ns? pit?v?n", selitti johtaja.

"Sen min? sanon, ett? teid?n pit?? laittaa k?yhille ty?t? t?nne ja hoitaa k?yh?nne paremmasti, muistakaa se; toimittakaa niin, ett? he suurimmaksi osaksi itse ansaitsevat elatuksensa, etteiv?t he opi laiskoiksi", m??r?ili kuvern??ri.

"Ty?t? on tehty niin paljon kuin on voitu, mutta nykyinen k?yh?in huoneen ty? on supistunut siihen, ett? viel? kynnelle kykenev?t tekev?t ruumisarkkuja niille, jotka ovat p??sseet pois t?st? kurjuudesta; ty? tuskapa on ollut, jos on saatu arkkuja niin paljon kuin on tarvittu. Mit? t?t? ennen on kokoon saatu, ne ovat kaikki tuolla aitassa; tahtoisin tiet??, kuka niist? v?h?nk??n maksaisi ... kukaan ei nyt tarvitse muuta kuin leip??", arveli johtaja.

Kuvern??rin tyytym?tt?myys leimahti nyt ilmituleen. H?n iski nyrkkins? t?ydell? voimalla l?hell? olevaan p?yt??n, niin ett? p?yt? kohona hyppeli.

"Vai niin! Kyll? min? teid?t tunnen. Te ette tee mit??n k?yhienne hoitamiseksi. T??ll? he ovat valjuja ja kalpeita kuin luurangot, vaikka min? olen k?skenyt heit? hyv?sti hoitaa ja ruokkia. Mutta min? sanon teille, ett? te olette olleet niskurit ja huolimattomat teille uskotussa toimessanne. Te puhutte kuolleista ja ruumisarkuista, siihen siaan kuin teid?n pit?isi puhua niiden apujen siunatuista vaikutuksista, mit? me olemme t?n? ahdingon aikana teille hankkineet ja laittaneet. Mutta koska minullakin on jotakin sanomista teid?n tekemisiinne, niin min? sanon aivan yksinkertaisesti, ett? te ette saa kiusata k?yhi?nne, ettek? saattaa heit? kuolemalle. Teid?n t?ytyy -- niin, teid?n pit?? verottaa kuntaanne, ja m??r?t? manttaalin mukaan niin paljon annettavaksi, ett? se muiden apujen kanssa riitt?? kuntanne k?yhien el?tt?miseen", s?yhysi kuvern??ri.

K?yh?in huoneen johtaja oli tunnollinen mies. H?nen mielens? oli ennenkin murruksissa, mutta kuvern??rin viimeisen puheen aikana s?rkyi se kaikenni. H?n tunsi ja tiesi olevaiset olot ja nykyisen kuntansa tilan niin tarkkaan, ett'ei kukaan sen paremmin. H?n oli s?lytetty kantamaan yhteiskunnallista kuormaa, ja vastaamaan luonnon oikullisista turmista; siin? h?n oli kaikkensa tehnyt, mutta ei ollut hyv? niin eik? n?in. Syd?mest??n olisi h?n tahtonut auttaa kansaansa, mutta voimat puuttuivat, sill? h?nen voimansa oli kansan voimassa, ja ne my?s puuttuivat. Viljavat veet nousi h?nen silmiins?, ja sanan, vastauksen lausumatta p?k?isi h?n ulos, salataksensa kyyneli?ns?. Siell? maantien varrella seisoi h?n, miettien nykyisi? oloja, ja niit? syyt?ksi?, joita h?n tunsi syytt?m?sti saavansa kantaa. Koko nykyinen kurjuus, ja ne v??r?t k?sitykset, joita hallituksen miehet useinkin suurella pontevuudella esiin toivat nykyisist? oloista, olivat avonaisena suurena kirjana h?nen edess??n. H?n k?sitti t?ydellisesti mist? kaikki t?m? oli tullut, ja t?m? tunto ja tieto se oli, joka s?rki h?nen syd?mens?.

Samalla tuli maantiet? my?ten viisi hevosta ajajineen, joilla n?ytti olevan raskaat kuormat. Johtaja pyyhk?isi takin hihalla kyyneleet pois silmist?ns? ja meni heid?n luoksensa.

"Mit? teid?n kuormissanne on, kun ne n?ytt?v?t niin raskailta?" kysyi k?yh?in huoneen johtaja matkamiehilt?.

"Lihoja."

"Miksi viette pois ainoankin mehun ja v?en t?n? ahdistuksen ja h?d?n aikana?" kysyi johtaja.

"T?ytyy koettaa saada hiukankaan suurusta oljen sekaan, niin kauvan kun on jotakin, jota viel? jollekin kelpaa; ilman sit? kes?kin tulee, eik? ole kourallistakaan siement? peltoon", sanoivat matkamiehet.

Johtajan kyyneleet haihtuivat. Niist? sanoista huomasi h?n, ett? viel? on kansassa toivoa ja luottamusta, ja ett? heiss? kyti tunne, ett?: "Viel' uusi p?iv? kaikki muuttaa voi." H?n hierusteli silmist?ns? pois viimeisetkin kyyneliens? j?ljet ja palasi kuvern??rin luo.

"Te ette vastannut minulle mit??n; siihen siaan, ett? teid?n olisi pit?nyt vastata, luistatte te pois minun kynsist?ni. Te ette voi p??st? t?st? muutoin kuin selitt?m?ll?: kuinka asiat voivat n?in huonosti olla", sanoi kuvern??ri yh? tuimasti.

Pyylev?n? ja ylev?n? seisoi johtaja kuvern??rin edess?. Asiain nykyinen kanta oli h?nell? selvill? ja h?n ei tuntenut aristelevansa t?ss? asiassa mit??n voimaa t?ss? maailmassa.

"Herra kuvern??ri!" alkoi johtaja. "T?m? maatamme kohdannut kurjuus ei ole minun, eik? kansamme tekoa; se on korkeimman sallimuksesta tullut, ja siihen en tunne itse?ni enk? muita vikap??ksi. V??rin on se, ett? minua ja kuntaa siit? syytet??n. On helppo sanoa ja m??r?t?, ett? kaikki t?m? viheli?isyys on meid?n poistettava, mutta sit? me emme voi tehd?. Te sanotte, ett? kuntaa pit?? verottaa ja koota n?ille kaikille riitt?v? ruoka. Mit? t?m? on? Kunta on tehnyt kaikki mit? on voinut, ja antanut niin kauvan kuin on ollut antamista; nyt on kaikki lopussa ja annettu mit? on ollut annettavissa. Kaikin olemme samoissa varoissa ravinnon suhteen. Tauti ja sairaus levi?? ymp?riins? ja moni talollinen on tullut t?nne kuolemaansa hakemaan, kun kotona ei ole en??n mit??n ollut ... jospa he raukat osaisivat kotonansa pysy?, olisihan siell? edes raitis ilma, mutta t??lt? puuttuu sit?kin ja kuolema on jokaisen kimpussa... Kaikki mit? kunnasta voidaan t?nne saada, on muutama piim?kannu ja joku tilkka maitoa ja sill? ei kauvas menn?. -- T?ss? min? olen, enk? voi toisin sanoa; en itsek??n tied?, t?m?k? vai huominen p?iv? on viimeiseni -- -- tehk?? minulle mit? tahdotte."

Kuvern??ri oli tunnokas mies. Kyyneleet kiilsiv?t h?nen silmiss??n johtajan puhuessa. Kun t?m? oli puheensa lopettanut, pyyhk?si kuvern??ri salaa silm?ns? ja sanoi miehekk??sti:

"Min? ymm?rr?n teit?. Vika ei ole tosiaankaan meiss? keness?k??n, mutta se on sallimuksessa. Tehk??mme miehiss? kuitenkin mit? voimme h?d?n lievent?miseksi. ?lk??mme siit? en??n puhuko. -- Min? haluan nyt n?hd? sairaita; olkaa hyv? ja ohjatkaa minut sinne."

Toistakymment? henke? makasi kalpeana ja riutuneena toisella puolen kartanoa olevassa avarassa tuvassa. Raukeina ja voimattomina taistelivat he siin? viimeist? taisteluaan. Heid?n silm?ns? kiiluivat kummallisesti kolkoista ja syv?lle painuneista silm?kuopista, ja melkein tyytyv?isin? n?yttiv?t he odottavan viimeist? hetke?ns?.

"Hyv? Jumala! T??ll?h?n on paljon sairaita ja niin heikon n?k?isi?. T?ss?h?n on l??k?ri aivan l?hell?; olkaa hyv? ja kutsukaa h?net t?nne", sanoi kuvern??ri johtajalle.

Johtaja l?hti ja pian palasi h?n l??k?rin kanssa.

"T??ll?h?n on paljon sairaita; oletteko k?ynyt n?it? katsomassa?" sanoi kuvern??ri l??k?rille.

"Kyll? on k?yty, herra kuvern??ri", vastasi l??k?ri.

"M??r?tk?? n?ille sairaille kyll?lt? tehokkaita l??kityksi?; kyll? min? toimitan niin, ett? ne tulevat apteekkiin maksetuiksi", sanoi kuvern??ri.

"Kyll? osattaisiin m??r?t? auttavia l??kkeit?, mutta meid?n rohteloissa ei ole semmoisia rohtoja, joita nyt tarvittaisiin", sanoi l??k?ri.

"Mit?s t?m? on? Pit??h?n apteekeista l?yty? kaikkia mit? tarvitaan. Sanokaa minulle mit? puuttuu, ja min? tahdon pakottaa heid?t velvollisuutensa t?ytt?m??n, elleiv?t he l??k?reit? tottele", sanoi kuvern??ri.

"Herra kuvern??ri!" sanoi l??k?ri ja oikaisi itsens? suoraksi. "Sairasten parantamiseksi ja taudin levenemisen est?miseksi tarvittaisiin paljon rukiisia jauhoja, sill? mik??n l??kint?-oppi ei ole viel? t?h?n saakka keksinyt semmoista keinoa, ett? ihmisi? voitaisiin hengiss? pit?? oljilla ja j?k?lill?."

"Min? ymm?rr?n, min? ymm?rr?n. Min? luulin selvinneeni jo johtajan puheesta, mutta niin ei ollut. Min? olen v??rin teit? tuominnut, antakaa se minulle anteeksi!" sanoi kuvern??ri, k?vellen johtajan luo ja puristaen h?nen k?tt?ns?. Kirkas kyynel kiilsi kuvern??rin silm?ss? nytki

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet