Read Ebook: Jerin veli: Erään koiran elämä ja seikkailut by London Jack Tolvanen Aune Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 524 lines and 27330 words, and 11 pages

uudelman, ennenkuin h?n alkaa."

Ja Billikens totteli, hyvin harmissaan, vastahakoisena ja h?mill??n, syleili vaimoaan ja suuteli h?nt? -- ei liian kevyesti, mutta ei kovin perusteellisestikaan. Vaimo oli kaunis pieni olento, ehk? kahdenkymmenen ik?inen, kasvot tavattoman lapselliset ja tytt?m?iset, ruumis notkea ja sopusuhtaisen kaunis.

Miehen syleily ja suudelma antoivat h?nelle rohkeutta. H?n ojentaui, ja kun mies vet?ytyi pois, h?n sanoi hampaat yhteen puristettuina: "Valmis."

"Aloittakaa!" komensi Collins.

Tallirengit maiskuttivat hevosille, ne l?htiv?t verkalleen liikkeelle ja alkoivat vet??.

"Antakaa niille ruoskaa!" huusi Collins silm?t kiinni naisessa; h?n n?ki, ett? oikea hetki oli tullut.

Ruoskaniskut osuivat hevosten selk??n, ja ne alkoivat nelist?? p?lyytt?en sahajauhoja ilmaan rautakenk?isill? kavioillaan, jotka olivat isot kuin lautaset.

Billikens unohti itsens?. Tuo kauhea n?ky ajoi h?nen kasvoilleen rehellisen pelon vaimon puolesta. Ja naisen kasvoilla vaihtui ilme yhten??n. Ensin ne olivat j?nnittyneet ja kauhistuneet kuin kristityn marttyyrin, joka heitet??n leijonien eteen, tai kuin kuolemaantuomitun, joka odottaa mestauskirveen putoamista. Sitten niill? kuvastui h?mm?stys ja helpotus, kun ei tehnytk??n kipe?t?. Ja lopuksi niit? kirkasti voitonriemuinen, ylpe? ja onnellinen hymy. H?n hymyili miehelleen, pannen hymyyns? koko rakkautensa t?t? kohtaan ja koko ilonsa siit?, ett? oli tehnyt teht?v?ns? hyvin. Ja Billikensin j?nnitys laukesi, ja h?n loi vaimoonsa katseen, joka oli t?ynn? rakkautta ja ylpeytt?, mutta silloin Harris Collins huudahti:

"T?ss? ei suinkaan sovi hymyill?! Yleis?n t?ytyy luulla, ett? hevoset todellakin vet?v?t teit?. Olkaa sen n?k?inen kuin niin olisi. Antakaa kasvojenne j?ykisty?. N?ytelk?? p??tt?v?isyytt?, tahdonvoimaa. Olkaa kovasti j?nnitt?vin?nne kaikkia lihaksianne. Pankaa jalat enemm?n haralleen. Liikuttakaa k?sivarsien ja s??rien lihaksia aivan kuin ne olisivat kovassa ty?ss?. Antakaa hevosten vet?? itsenne hiukan oikealle ja taas hiukan vasemmalle. Taivuttakaa samalla hiukan ruumistanne. Irvistelk??, aivan kuin ne olisivat repim?isill??n teid?t palasiksi ja vain tahdonvoimanne pit?isi teit? koossa. -- Juuri niin! Tuo on hyvin! T?m?h?n k?y mainiosti, Bill! -- Iskek?? vain hevosia! Pankaa vauhtia niihin ja antakaa niiden vet?? kuin henkens? edest?."

Piiskat l?iskyiv?t ja isot hevoset kiskoivat kaikin voimin v?ltt??kseen tuskaa. Kohtaus saisi varmasti yleis?n taputtamaan k?si??n. Jokainen hevonen painoi ainakin yhdeks?nsataa kiloa, katsojista n?ytti siis silt?, kuin kolmetuhatta kuusisataa kiloa hevosvoimaa olisi kamppaillut repi?kseen palasiksi hienosti pukeutuneen, notkean, hentoj?senisen naisolennon, joka painoi kuusikymment? kiloa. T?m? n?ky saisi naiset varmasti katsomossa kirkumaan kauhusta ja k??nt?m??n pois kasvonsa.

"Hellitt?k??", Collins huusi rengeille. "Nainen on voittanut", h?n ilmoitti sitten sirkusjohtajan ??nell?. "T?ll? numerolla ly?tte rahaa kokoon, Bill. -- Irrottakaa ha'at, rouva, irrottakaa ha'at."

Nainen totteli ja ha'at viel? riippuen hihansuissa juoksi Billikensin luo, heitt?ytyi h?nen syliins?, kietoi k?tens? h?nen kaulaansa ja huusi, ennenkuin suuteli miest??n:

"Oi, Billikens, tiesinh?n koko ajan, ett? osaisin sen tehd?! Olin rohkea, enk? ollutkin?"

"Te menetitte pelin", kaikui Collinsin ter?v? ??ni kesken naisen ihastuksenpurkausta. "Te annoitte koko yleis?n n?hd? ha'at. Niiden t?ytyy lent?? yl?s hihoihin, samassa kun te irrotatte ne. Koettakaa uudelleen. Ja viel? er?s seikka. ?lk?? ylpeilk?, kun n?yt?s on ohi. ?lk?? n?ytt?k?, kuinka helposti se k?vi. Olkaa olevinanne l?piv?synyt, py?rtym?isill?nne uupumuksesta. Seiskaa polvet horjuen. Antakaa olkap?itten painua. Tallimestarin t?ytyy astua askel teit? kohden tukeakseen teit?, jos kaadutte. Silloin on teid?n oltava varuillanne ja ehditt?v? ennen h?nt?. Ojentautukaa suoraksi j?nnitt?m?ll? kaikki tahdonvoimanne; niin tahdonvoima, se tekee vaikutuksen, urheutta ja sen sellaista, ja heitt?k?? lentosuukkosia yleis?lle ja hymyilk?? v?syneesti ja surumielisesti, aivan kuin syd?n olisi kiskottu rinnastanne ja teid?n t?ytyisi menn? sairaalaan, mutta sittenkin viel? seisotte siin? ja hymyilette ja heittelette lentosuukkoja yleis?lle, joka taputtaa hurjasti k?si??n ja jumaloi teit?. Ymm?rr?ttek?, rouva? Te k?sit?tte, mit? tarkoitan. -- Valmiina nyt! Olkaa hiukan levoton, kun katsotte hevosia. -- Aivan niin! Ei kukaan voi aavistaa, ett? teill? on ha'at ja ett? ne ovat ter?sk?ydell? kiinni toisissaan. -- Varuillanne. -- Nyt aloitamme."

Ja j?lleen tuhatkahdeksansataa kiloa hevosvoimaa ponnisteli naisen kummallakin puolen toisiaan vastaan. Ja j?lleen n?ytti silt?, ett? v?lirengas naislihaa, Julia-rouva, revitt?isiin kappaleiksi.

Temppua harjoitettiin viel? kolmannen ja nelj?nnen kerran, ja er??ll? v?liajalla Collins l?hetti apulaisensa hakemaan konttoristaan Harry Del Marin s?hk?sanoman.

"Pid? nyt huoli h?nest?, Bill", h?n sanoi Julian miehelle ryhtyess??n s?hk?sanoma k?dess??n taas tutkimaan Miksin arvoitusta. "Anna h?nen harjoitella viel? viisi, kuusi kertaa. Ja muistakaa, ett? kun kuulette jonkun talonpojan kehuvan itsell??n olevan hevosvaljakon, joka vet?? vaikka kuinka raskaita kuormia, niin ly?tte h?nen kanssaan vetoa, ett? teid?n paras valjakkonne on viel? kovempi vet?m??n. Se on hyv?? mainosta ja tulee varmasti sanomalehtiin. Sirkusjohtajat tulevat aivan tappelemaan teist?, ja valjakosta tulee oikea vetonumero. Jos olisin nuori ja vapaa, en toivoisi parempaa kuin l?hte? teid?n kanssanne kiertueelle."

V?liajoilla Collins t?hyili Miksiin ja luki Del Marin Seattlesta l?hett?m?n s?hk?sanoman:

"Myyk?? minun koirani. Te tied?tte, mihin ne kykenev?t ja mink? arvoiset ne ovat. En tarvitse niit? en??. V?hent?k?? summasta hoitomaksu ja s?ilytt?k?? loput, kunnes tapaamme. Olen saanut verrattoman koiran. Se voittaa kaikki minun t?h?nastiset saavutukseni. Se takaa loistavan menestyksen. Odottakaa, kunnes saatte sen n?hd?."

Collins katseli Miksi? yli meluisan areenan.

"Del Mar oli verraton itsekin", h?n sanoi Johnnylle, joka talutti Miksi?. "Kun h?n s?hk?tti minulle ja k?ski myyd? koiransa, se merkitsee, ett? h?nell? oli jotakin viel? parempaa tarjottavana, mutta t?ss? on nyt vain koira ja p??llep??tteeksi tuollainen rotukoira. H?n sanoo, ett? koira on aivan verraton. Sit? sen t?ytyy siis olla, mutta miss? sen taito on? Se ei ole el?ess??n heitt?nyt kuperkeikkaa saati sitten kaksoiskuperkeikkaa. Mit? luulet Johnny? Pinnist?p? nyt aivojasi. Ehdota jotakin."

"Ehk? se osaa laskea", Johnny sanoi.

"Laskevat koirat eiv?t nyky??n k?y kaupaksi. Mutta koettakaamme kuitenkin."

Miksi, joka oli niin taitava laskuniekka, ei ruvennut n?ytt?m??n taitoaan.

"Jos se olisi vain tavallinen koira, se osaisi k?vell? takajaloillaan tai miten tahansa", oli Collinsin seuraava ajatus. "Koettakaamme."

Miksi? odotti j?lleen n?yryytt?v? kidutus. Johnny nosti sen takajaloilleen, samalla kun Collins rottingillaan pisteli sit? leukaan ja l?i polviin. Raivoissaan Miksi yritti purra ylijumalaa, mutta ketju pid?tti sit?. Kun se tahtoi kostaa Johnnylle, ojensi t?m? k?tens? ja j?rkkym?tt?m?n rauhallisena kohotti sen ilmaan, niin ett? kaulanauha oli kuristaa sen.

"T?m? on toivotonta", Collins virkkoi v?syneell? ??nell?. "Ellei se voi seist? takajaloillaan, se ei my?sk??n voi hyp?t? tynnyrien l?pi. Olet kai kuullut puhuttavan Rissest?, Johnny. Se oli mestarihypp??j?. Se hyppeli piikkitynnyrien l?pi milloinkaan satuttamatta k?p?li??n. Se suoriutui kahdeksasta per?tysten. Muistan, kun se oli t??ll? hoidossa ja harjoitteli. Se oli kultakaivos, mutta Carson ei osannut hoitaa sit?, ja se kuoli keuhkokuumeeseen Cripple Creekiss?."

"Mahtaiskohan se osata heitell? lautasia kuonollaan", virkkoi Johnny.

"Eih?n se osaa k?vell? takajaloillaan", huomautti Collins. "Eik? se ole mitenk??n harvinainen temppu. T?ll? koiralla on jokin erikoisuus. Se ei ole tusinakoira. Se osaa jotakin tavattoman hyvin, ja siit? on meid?n nyt otettava selv?. Se siit? nyt seurasi, kun Harry niin odottamatta kuolla kupsahti ja j?tti meille t?m?n salaper?isen koiran. No, minun t?ytynee tutkia sit?. Vie se pois, Johnny. Se pannaan numero kahdeksaantoista. My?hemmin se voi saada oman h?kin, muista erill??n."

H?kki numero kahdeksantoista oli niin tilava, ett? siihen olisi huoleti sopinut tusinan verran Miksin kokoisia irlantilaisia terrierej?. Sill? Harris Collins noudatti tieteellisi? menettelytapoja. Cedarwildin hoidokit saivat hyv?n tilaisuuden virkisty?kseen puoli vuotta tai ehk? yli vuodenkin kest?neen kiertueen vaivoista. Siksi koulua niin paljon k?ytettiinkin opetettujen el?inten lepopaikkana, kun el?inten omistajilla oli loma-aikansa tai he olivat toimettomina. Harris Collins piti el?imens? puhtaina ja suojeli niit? tarttuvilta taudeilta. Ne olivat t?ysin lev?nneit?, kun niiden oli l?hdett?v? seuraavalle varietee- tai sirkuskiertueelleen.

Miksin vasemmalla puolen, numero seitsem?ss?toista oli viisi hullunkurisesti keritty? ranskalaista villakoiraa. Miksi voi n?hd? ne ainoastaan silloin, kun sit? vietiin ulos tai tuotiin takaisin, mutta se tunsi niiden hajun ja kuuli niiden ??net, alkoipa se viel? murinalla hieroa riitaa Pedron kanssa, joka oli kookkain niist? ja esiintyi pajatsona niiden ilveilyss?. Kumpikin olivat opetettujen el?inten ylimyst??, ja Miksin ja Pedron riita oli enemm?n teeskennelty? kuin todellista. Jos ne olisivat p??sseet yhteen, niist? olisi heti tullut hyv?t yst?v?t. Mutta viruessaan h?kiss? ik?viss??n ne kiihottivat itsens? kuviteltuun vihaan ja p??stiv?t ilmoille eripuraisuuden, josta molemmat tiesiv?t, ettei se ollut todellista.

Numero yhdeks?ss?toista, Miksin oikealla puolella, majaili surkea ja alakuloinen seura. Ne olivat sekarotuisia koiria, joita pidettiin t?ysin puhtaina terveydenhoidon ankarimpia s??nt?j? seuraten; ne olivat vapaina eiv?tk? olleet saaneet viel? mit??n opetusta. Se oli er??nlainen raaka-ainevarasto, josta kehitettiin taiteilijoita, kun tarvittiin joku ylim??r?inen tai sijainen. Niit? odotti siis areenan helvetti, sill? siell? opetus tapahtui. Joutoaikoina Collins tai joku h?nen apulaisistaan koetteli niill? temppuja, saadakseen selville itsekunkin taipumukset. Niinp? er?skin sekarotuinen koira, joka muistutti l?hinn? viiri?iskoiraa, sai monena p?iv?n? kokeilla ponillaratsastusta, sen piti hyp?t? silkkipaperiin kiedottujen vanteiden l?pi ja pudota j?lleen ponin selk??n. Kun se oli monta kertaa loukannut pahoin itsens?, se hyl?ttiin ratsastajana ja se sai kokeilla lautastenheittelij?n?. Kun se t?ss?kin ep?onnistui, se pistettiin kahdenkymmenen muun koiran joukkoon, jotka kiikkuivat keinulaudalla.

Numero yhdeks?st?toista kuului ainaista riitaa ja valitusta. Opetustunneilla vahingoittuneet koirat nuolivat haavojaan, vikisiv?t tai ulvoivat ja olivat tavattoman ?rh?kk?it?. Aina kun sinne tuotiin uusi koira -- ja niin tapahtui usein, sill? toisia vietiin alituisesti esiintyjiksi -- syntyi riita ja tappelu, kunnes uusi tulokas oli joko urhoollisesti tappelemalla valloittanut paikan itselleen tai taistelua pel?ten tyytynyt muiden armoihin.

Miksi ei ollut tiet?vin??n numero yhdeks?ntoista asukkaista. Ne saivat murista ja haukkua nalkuttaa sille tappelunhaluisina, eik? se ollut mill?ns?k??n siit?; se s??sti voimansa teeskenneltyyn alituiseen vihaan Pedroa kohtaan. Miksi oli my?s areenalla useammin ja kauemmin kuin kukaan niist?.

"Tietysti Harry ei ole liioitellut koiran arvoa", p??tteli Collins, ja h?n ponnisteli keksi?kseen, mink? t?hden Del Mar oli sanonut Miksi? vetonumeroksi ja aivan verrattomaksi koiraksi. H?nen kokeillessaan Miksi sai alistua kaikkeen mahdolliseen n?yryytt?v??n kohteluun. Se pantiin hypp??m??n estehyppy?, kulkemaan etujaloillaan, ratsastamaan ponilla, heitt?m??n kuperkeikkaa ja n?yttelem??n ilveilij??, yhdess? muiden koirien kanssa. Se pakotettiin tanssimaan valssia, joka jalassa nuora, jota vedettiin ja nyittiin puoleen ja toiseen. Sille pantiin piikkivaljaat, ettei se heitt?ytyisi sivulle tai kaatuisi eteen- tai taaksep?in. Sit? piestiin piiskalla ja rottingilla ja kiskottiin kuonosta. Sit? koetettiin kerran saada maalivahdiksi, kun kaksi koirajoukkuetta iskujen ja ly?ntien pakottamina pelasi jalkapalloa. Ja se kiskottiin yl?s tikkaita ja paiskattiin vesialtaaseen sukeltamaan.

Koetettiinpa surmanrengastakin: sen annettiin laskea -- piiskalla nopeutta kiihdytt?en -- kaltevaa kourua niin hurjalla vauhdilla, ett? se, jos vain tahtoi, olisi voinut juosta yl?s renkaan sis?puolta ja j?lleen alas aivan kuin k?rp?nen katossa ja tehd? sen yh? uudelleen, lent?? ymp?ri rengasta ja lopulta heitt?yty? sielt? ulos. Mutta se ei tahtonut, ja joka kerran, kun se ei kohta alussa onnistunut p??sem??n pois kourusta, se putosi korkealta ja loukkaantui.

"En luulekaan Harryn tarkoittaneen mit??n t?llaista", sanoi Collins apulaisilleen, kun he n?in kokeilivat Miksill?, "tahdon vain saada edes jonkinlaisen aavistuksen sen erikoisalasta, siit?, mit? jumalan nimess? Harry-parka oli keksinyt".

Jos sen rakastettu jumala hovimestari olisi tahtonut niin Miksi olisi rakkaudesta opetellut n?it? temppuja ja varmaan oppinutkin monta niist?. Mutta t??ll? Cedarwildissa ei rakkautta ollut olemassakaan, ja jalorotuisena olentona se itsep?isesti kielt?ytyi pakosta tekem?st? sit?, mit? se ilomielin olisi tehnyt rakkaudesta. Ja kun Collins ei ollut jalorotuinen, sattui heid?n keskens? usein hurjia yhteenottoja. Sill? ei ollut mit??n voiton mahdollisuuksia, sen Miksi pian huomasi. Se oli aina tuomittu joutumaan h?vi?lle. Ennenkuin se enn?tti aloittaakaan, se oli jo voitettu "taiteen" kaikkien s??nt?jen mukaan. Ei ainoatakaan kertaa se saanut isketyksi hampaitaan Collinsiin tai Johnnyyn. Se oli liian viisas jatkaakseen taistelua, jossa se varmasti olisi saanut sek? ruumiinsa ett? sielunsa nujerretuksi ja p??tynyt hulluuteen. Sensijaan se vet?ytyi itseens?, muuttui ?rtyiseksi ja j?yk?ksi, mutta se ei milloinkaan madellut tappion j?lkeen, vaan oli aina valmis murisemaan ja p?rhist?m??n karvansa osoittaakseen yh? olevansa samanlainen ja lannistumaton sisimm?ss??n, mutta milloinkaan se ei tehnyt itse??n en?? syyp??ksi villiin raivon purkaukseen.

Jonkun ajan kuluttua se p??si Johnnyst? ja ketjusta ja oli aina Collinsin kanssa areenalla. Se tiesi katkerasta kokemuksesta, ett? sen tuli seurata Collinsia kaikkialle, ja se seurasi h?nt? ja vihasi h?nt?, ja t?m? viha myrkytti sen hitaasti sen itsens? huomaamatta.

Kukaan ei voinut n?hd? siit? mit??n ulkonaisia merkkej?, niin luja ja terve sen ruumiinrakenne oli. Mutta kun vaikutuksien t?ytyi jossakin ilmet?, kuvastuivat ne sen sielussa tai hengess? tai luonteessa tai aivoissa tai tietoisuuden ilmauksissa. Se sulkeutui siis yh? enemm?n itseens? ja vaipui synkk??n j?r?ttelyyn. T?m? kaikki oli sielun sairautta. Miksi, joka oli ollut niin iloinen, iloisempi viel? kuin veljens? Jeri, alkoi muuttua synk?ksi, ?rtyiseksi ja vihaiseksi. Se ei tuntenut en?? halua leikki?, mellastaa ja kuljeskella. Sen ruumis muuttui yht? hillityksi ja levolliseksi kuin aivotkin. Kuolemaan tuomitut ihmiset k?yv?t yht? levollisiksi vankilassa. Se saattoi seisoa tuntikausia Collinsin takana, v?linpit?m?tt?m?n? ja ik?vystyneen?, kun Collins piinasi jotakin koirarakkia koettaen opettaa sille uutta temppua.

Miksi sai olla l?sn? monessa sellaisessa kidutuksessa. Siell? oli vinttikoiria, jotka hypp?siv?t korkealle ja juoksivat nopeasti. Ne tekiv?t halulla parhaansa, mutta Collins ja h?nen apulaisensa saivat aikaan sen ihmeen -- mik?li sit? voi ihmeeksi sanoa -- ett? ne tekiv?t enemm?n kuin parhaansa. Niiden parhaat saavutukset olivat luonnollisia. Mutta se, mik? meni yli niist?, oli luonnotonta, ja se tappoi jotkut ja lyhensi kaikkien ik??. Kun ne ajettiin ponnistuslaudalle hypp??m??n, seisoi alhaalla aina apulainen hirmuisen pitk? piiska k?dess??n ja antoi niille tuntuvan hujauksen. Siksi ne koettivat hyp?t? kauemmas kuin olisivat oikeastaan jaksaneetkaan ja pinnistiv?t viimeiset voimansa ep?toivoiseen yritykseen v?ltt?? piiskaa, lent?? sen ohi ilmassa ja p??st? pakoon, ennenkuin se osui huohottavaan kylkeen pist?en kuin skorpioni.

"Hypp??j?koira ei milloinkaan hypp?? niin korkealle kuin se voi", sanoi Collins apulaisilleen, "ellei sit? pakoteta siihen. Siin? on seikan solmu. On suuri ero minun opettamieni ja amat??rien opettamien hypp??jien v?lill?, joista useimmat tuskin p??sev?t kunnolla pensaan yli."

Collins opetti ja neuvoi yht? mittaa. Oppilasta, joka oli harjoitellut h?nen laitoksessaan ja saanut h?nelt? suosituskirjeen, pidettiin el?intenkesytt?jien maailmassa t?yten? mestarina.

Miksi n?ki, sit? t?ysin k?sitt?m?tt?, kuinka er??n muuliaasin satulaan aina pantiin naula. Aasi oli ensimm?isen kerran areenalle ilmestyess??n lihava ja hyv?ntuulinen. Se oli ollut lemmikkiaasina perheess?, jossa oli monta lasta, se oli saanut osakseen aina rakkautta ja yst?v?llisyytt? ja aiheuttanut monta makeata naurunpurkausta hullunkurisella itsepintaisuudellaan. Mutta Collinsin silm?t olivat keksineet terveytt?, voimaa ja pitk?? ik?? sek? viel? naurettavan ulkon??n ja hullunkuriset eleet tuossa pitk?karvaisessa muuliaasissa.

Se oli ristitty Rosinanteksi ensimm?isen? areenap?iv?n??n. Ja silloin se my?s sai kokea el?m?ns? suurimman yll?tyksen. Se ei aavistanut satulassa olevan naulaa, ja niin kauan kuin satula oli tyhj?, ei naulaa tuntunutkaan. Mutta samassa kun Samuel Bacon, neekeritemppuilija, istuutui satulaan, teki naula teht?v?ns?. H?n tiesi kaikki ja oli varuillaan. Mutta Rosinante, jolle naula oli yll?tys, j?nnitti selk?ns? ja heitti ratsastajan maahan ensimm?isen kerran el?ess??n. Se k?vi niin salamannopeasti, ett? Collins aivan loisti tyytyv?isyydest? Samin lent?ess? kahdentoista jalan p??h?n sahajauhoihin.

"Tehk?? tuo aina yht? hyvin", sanoi Collins, "niin saatte seurata mukana hyvill? ehdoilla, kun myyn aasin, siit? ly?n vetoa. Siit? tulee mainio numero. Mutta siihen tarvitaan lis?ksi viel? kaksi temppuilijaa, jotka ovat yht? notkeita kuin te sek? yht? vahvahermoisia ja nokkelia arvioimaan, minne putoavat."

Ja Rosinantelle alkoi se opetushelvetti, joka my?hemmin s??sti sen ostajalle ??rett?m?sti aikaa. P?iv? p?iv?lt? se sai kest?? kidutuksen uudelleen. Sen ei tarvinnut en?? kantaa naulasatulaa. Neekeri istui paljaaltaan sen selk??n, mutta kuitenkin Rosinante tunsi naulan piston ja lenn?tti ratsastajan sel?st??n; naula oli nyt nahkaremmill? kiinnitetty Samin ranteeseen. Lopulta Rosinanten selk? tuli niin araksi, ett? se alkoi hyppi? taaksep?in, jos sit? katsoikaan. Muistaen, milt? naulanpisto tuntuu, se alkoi nyki?, tanssia ja hyppi? kohta, kun huomasi, ett? joku aikoi nousta sen selk??n.

Kun oli n?in harjoiteltu nelj? viikkoa, hankittiin kaksi muuta temppuilijaa, valkoihoisia nuorukaisia, ja koko ohjelmanumero esitettiin er??lle hoikalle herrasmiehelle, jolla oli vahatut viikset ja joka n?ytti ranskalaiselta. Lopulta h?n osti Rosinanten, maksaen siit? tinkim?tt? mit? Collins pyysi, ja otti palvelukseensa Samin ja molemmat valkoiset temppuilijat. Collins oli j?rjest?nyt n?yt?nn?n aivan kuin oikeassa sirkuksessa ja hankkinut kaikki tarvittavat v?lineet sek? toimi itse tallimestarina ostajan ollessa katsojana.

Lihavana kuin voikimpale ja hullunkurisen n?k?isen? Rosinante tuotiin esiin tilap?iselle nelikulmaiselle lavalle, joka oli aidattu kankaaseen kierrettyjen ter?stolppien p??h?n kiinnitetyill?, samoin kankaaseen peitetyill? ter?sk?ysill?. P?itset otettiin pois, ja se laskettiin irti. Se k?vi heti levottomaksi, luimisti korviaan ja n?ytti vihaiselta.

"Muistakaa yksi asia", Collins sanoi ostelijalle. "Jos ostatte sen, tulee teist? tallimestari, ettek? te itse saa milloinkaan pist?? sit? naulalla. Kun se huomaa sen, voitte milloin tahansa panna k?tenne sen p??lle ja hillit? sen. Se on hyv?luontoinen ja kiitollisin aasi, mink? olen milloinkaan n?hnyt ty?ss?. Sen t?ytyy pit?? teist? ja vihata noita kolmea muuta. Ja viel? yksi neuvo: jos se k?y todella vihaiseksi ja yritt?? purra, voitte kiskoa silt? hampaat pois ja ruokkia sit? sitten appeella ja h?yrytetyill? ryyneill?. Annan teille helposti sulavien ruokien ohjeita. Nyt aloitetaan!"

Collins nousi korokkeelle ja taputti Rosinantea, joka oli hyvin s?yse? ja koetti kaikessa yst?vyydess? tunkeutua h?nen ohitseen ja pois nuora-aitauksesta p??st?kseen piinasta, mink? se tiesi olevan tulossa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet