Read Ebook: Jerin veli: Erään koiran elämä ja seikkailut by London Jack Tolvanen Aune Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 524 lines and 27330 words, and 11 pages

Collins nousi korokkeelle ja taputti Rosinantea, joka oli hyvin s?yse? ja koetti kaikessa yst?vyydess? tunkeutua h?nen ohitseen ja pois nuora-aitauksesta p??st?kseen piinasta, mink? se tiesi olevan tulossa.

"Katsokaa", sanoi Collins, "se luottaa minuun. Se tiet??, etten min? ole milloinkaan sit? pist?nyt ja ett? aina lopulta olen sen pelastanut. Min? olen sen laupias samarialainen. Nyt pid?n pienen puheen yleis?lle. Sit? voitte sitten tietenkin h?yst?? oman makunne mukaan."

El?intenkesytt?j? laskeutui alas aitauksesta, astui areenalle ja katsoi eteens?, sivuille ja yl?s, aivan kuin olisi vedonnut permannon ja parvien yleis??n.

"Hyv?t naiset ja herrat", h?n puhui tyhj?lle sahajauhokent?lle, aivan kuin siin? olisi ollut lukuisa yleis?. "T?m? Rosinante on pahin veijari aasien joukossa. Se on s?vyis? kuin newfoundlandilaispenikka ... odottakaahan hetkinen..."

H?n meni takaisin aitauksen luo, ojensi k?tens? nuoran yli ja sanoi: "Tule t?nne, Rosinante, ja n?yt? kaikille n?ille naisille ja herroille, kenest? sin? eniten pid?t."

Ja Rosinante tulla kepsutti pienill? kavioillaan, nuuski Collinsin k?mment?, tuli l?hemm?ksi, nuuski h?nen k?sivarttaan, t?ykk?si h?nt? olkap??h?n turvallaan, kohottautui hiukan takajaloilleen, aivan kuin olisi aikonut syleill? h?nt? nuoran yli. Itse asiassa se vain kerj?si ja rukoili, ett? Collins pelastaisi sen aitauksesta ja odottavasta kidutuksesta.

"Se on seuraus siit?, etten ole milloinkaan pist?nyt sit? naulalla", sanoi Collins vahaviiksiselle herralle ja meni sitten entiselle paikalleen sahajauhokent?lle kuvitellun orkesterin yl?puolelle ja puhui kuvitellulle katsojajoukolle:

"Hyv?t naiset ja herrat, Rosinante on suuri veitikka. Se taitaa viisikymment? kujetta nelj?ll? jalallaan, eik? ole syntynyt sit? ihmist?, joka pysyisi kuuttakymment? sekuntia sen sel?ss?. Sen sanon suoraan, ennenkuin teen ehdotukseni. Kuulostaa helpolta, eik? totta? -- Istua minuutti, kuudeskymmenes osa tunnista tai tarkoin sanottuna kuusikymment? sekuntia, niin kiltin ja iloisen aasin sel?ss? kuin Rosinante. Hei, pojat ... tulkaa koettamaan! Jokaiselle, joka pysyy minuutin sen sel?ss?, maksan heti viisikymment? dollaria ja kahdesta minuutista viisisataa dollaria."

Sitten tuli Samuel Baconin osa. H?n tulla nilkutti k?mpel?sti sahajauhojen yli ja irvisteli h?mill??n. Collins ojensi k?tens? ja oli auttavinaan h?net korokkeelle.

"Oletteko henkivakuutettu?" Collins kysyi.

Sam pudisti p??t??n ja irvisteli.

"Miksi teette t?m?n?"

"Rahan t?hden", Sam sanoi. "Tarvitsen rahaa liikkeeseeni."

"Mik? liike teill? on?"

"Se ei kuulu teihin, hyv? herra." Sam hymyili aivan kuin pyyt?en anteeksi nen?kkyytt??n ja kompuroi muutaman askeleen eteenp?in. "Voisinhan koetella onneani arpajaisissa t?m?n sijaan, mutta sit? en tee. Saanko rahat? Se on minulle p??asia."

"Kyll? ne saatte", sanoi Collins, "jos ne ansaitsette. Astukaa syrj??n ja odottakaa hetkinen. Jos hyv?t naiset ja herrat suovat anteeksi viivytyksen, pyyd?n useampia vapaaehtoisia ilmoittautumaan. Onko useampia, jotka haluavat kilpailla? Viisikymment? dollaria kuudessakymmeness? sekunnissa. Melkein dollari sekunnissa ... jos voitatte. Niin, lupaan dollarin sekunnista. Kuusikymment? dollaria sille pojalle, miehelle, naiselle tai tyt?lle, joka voi pysytell? Rosinanten sel?ss? yhden minuutin. Tulkaa esiin, hyv?t naiset. Muistakaa, ett? t?n? p?iv?n? on kaikilla yht?l?inen ??nioikeus. T?ss? voitte loistavasti voittaa miehenne, veljenne, poikanne, is?nne ja esi-is?nne. Ei mit??n ik?rajaa. Tahtooko iso?iti suoda meille sen kunnian?" h?n sanoi suoraan jollekin muka hyvin vanhalle naiselle etumaisella penkill?. -- "Kuten kuulette -- 'tulevalle ostajalle' -- olen ladellut koko yksinpuhelun, ja sen voitte oppia kahdessa harjoituksessa, voitte suorittaa sen nyt heti paikalla, aivan ilmaiseksi, se sis?ltyy ostosummaan."

Molemmat toiset temppuilijat tulivat sahajauhokent?n yli, ja Collins auttoi heid?tkin kuvitellulle korokkeelle.

"Voitte muodostella yleis?lle pidett?v?? puhetta aina sen kaupungin mukaan, minne tulette", h?n selitteli ranskalaiselle. "Teid?n on helppo saada selville kaikkein halveksituimpien ja ajastaan eniten j?ljell?olevien kylien ja kauppaloiden nimet. Ja sitten annatte apulaistenne sanoa olevansa niist? kotoisin."

Collins antoi nyt n?yt?ksen alkaa. Samin ensimm?inen koe loppui kovin lyhyeen. H?n ei enn?tt?nyt kunnolleen istuutuakaan, ennenkuin aasi heitti h?net sel?st??n. Puolen tusinaa nopeasti toistettua yrityst? ei onnistunut paljon paremmin. Viimeisell? kerralla Sam pysytteli Rosinanten sel?ss? kymmenen sekuntia ja heitti sitten hullunkurisen kuperkeikan aasin p??n yli. Sam laskeutui alas lavalta, pudisti p??t??n, paineli k?tt??n kylke??n vasten, aivan kuin olisi loukannut itsens?. Sitten oli toisten poikien vuoro. Etevi? voimistelijoita kun olivat, he tekiv?t sangen ihmeellisi? ja hullunkurisia kuperkeikkoja. Sam toipui ja tuli takaisin. Lopuksi kaikki kolme tekiv?t yhdess? hy?kk?yksen Rosinantea vastaan ja koettivat yhtaikaa p??st? eri suunnilta sen selk??n. He hajosivat kuin akanat tuuleen; v?liin he vieriv?t kaikki yhteen kasaan. Kerran saivat molemmat valkoiset, jotka seisoivat v?h?n syrjemp?n? heng?ht?m?ss?, aasin sel?st? lent?v?n Samin niskaansa niin ett? he kaatuivat kaikki yhteen rykelm??n.

"Muistakaa, ett? se on oikein itsep?inen aasi", puheli Collins vahaviiksiselle miehelle. "Jos joku yleis?n joukosta ilmoittautuu p??st?kseen k?siksi rahoihin, niin sit? parempi. Niist? selvit??n hyvin pian. Ei ole el?v?? olentoa, joka voisi pysy? sen sel?ss? yhden minuutin ... jos se vain silloin t?ll?in saa harjoituksissa tuntea naulanpistoja. Sen t?ytyy el?? alituisessa naulanpelossa. ?lk?? antako sen veltostua siin? suhteessa. Jos annatte sen lev?t? jonkun p?iv?n, niin harjoitelkaa pari kertaa naulan avulla juuri ennen n?yt?nn?n alkua, muutoin se ehk? unohtaa kaikki ja pilaa koko numeron ravaamalla ymp?ri areenaa sel?ss??n ensimm?inen retkale, joka siihen kiipe??.

"Ja sitten paras kaikesta, mik? saa aina k?ttentaputukset raikumaan. -- Valmiina, te kaksi! -- Aloittakaa, Sam!"

Sill? v?lin kun valkoiset pojat uhkasivat nousta Rosinanten selk??n molemmilta puolin ja kiinnittiv?t sen tarkkaavaisuuden itseens?, Sam sai ?kki? raivoisan ep?toivonkohtauksen, hypp?si nuoran yli, takertui k?sin ja jaloin Rosinanten kaulaan ja painoi p??ns? lujasti hevosen p??t? vastaan. Ja Rosinante nousi takajaloilleen, kuten se aikoja sitten oli oppinut tekem??n saadessaan lukuisia naulanpistoja p??h?ns? ja kaulaansa.

"Se on hiton itsep?inen", selitti Collins, kun Rosinante asteli takajaloillaan ja turhaan riuhtoi sinne t?nne eturuumistaan. "Ei siin? ole mit??n vaaraa. Se ei kaadu sel?lleen. Se on aivan liian viisas. Ja jos se sen tekisikin, tarvitsee Samin vain hellitt?? otteensa ja heitt?yty? sivulle."

Kun n?yt?nt? oli lopussa, antoi Rosinante mielell??n panna p?itset p??h?ns?, ja se vietiin pois lavalta ranskalaisen luo.

"Kas, nyt olette n?hnyt jotakin oikein ensiluokkaista", jatkoi Collins kerskumistaan. "Kokonainen tappelunumero teid?n itsenne toimiessa tallimestarina, nelj? esiintyj?? lukuunottamatta muuliaasia ja ehk? viel? jotakuta yleis?st?kin. Kaikki valmiina ilmoitustaululle asetettavaksi, ja viisituhatta on hurjan halpa hinta."

Ranskalainen s?ps?hti kuullessaan niin korkean luvun.

"Laskekaa itse", sanoi Collins. "Ansaitsette v?hint??n tuhatkaksisataa viikossa, ja siit? tulee aivan varmasti kahdeksansataa puhtaaksi voitoksi. Kuuden viikon voitolla olette korvannut ostohinnan, ja sen j?lkeen voitte laskea viel? v?hint??n sata menestysviikkoa. Toivon, ett? olisin nuori ja vapaa. Silloin l?htisin itse sen kanssa ker??m??n kultaa."

Ja Rosinante myytiin ja vietiin pois Cedarwildin kesytyslaitoksesta naulalla r??k?tt?v?ksi, houkuttelemaan kaiken maailman sirkusyleis?? nauramaan ja remuamaan.

"Asia on niin, Johnny, ett? et voi hyv?ilyill? saada koiria tekem??n temppuja, ja siin? on koirien ja naisten v?linen ero", sanoi Collins apulaiselleen. "Tied?t, kuinka on koirien laita; niille leperrell??n, ja ne panevat pitk?lleen ja ovat olevinaan kuolleita, k??ntyv?t haudassaan ja tekev?t muita yht? tyhmi? temppuja. Sitten haluaisi kerran n?ytt?? yst?villeen ja tuttavilleen, mit? koira on oppinut, mutta silloin onkin toinen ??ni kellossa, se hermostuu ja k?y tyhm?ksi, eik? sit? saa tekem??n yht??n temppua kunnolla. Samoin on lasten laita. Ne aivan h?lmistyv?t vieraitten edess?, unohtavat kaiken mit? ovat oppineet ja antavat vanhempiensa seisoa vieress? h?pe?m?ss?.

"Lavalla koirien tulee tehd? oikeita temppuja, joista ne eiv?t pid?, joita ne suorastaan inhoavat. Ja sitten niit? ei satu haluttamaan sill? kerralla -- ne ovat ehk? hiukan vilustuneet tai pahoinvoipia, tai niill? on syyhy. Mit? on silloin teht?v?? Pyyt??k? yleis?lt? anteeksi? Ohjelmanhan t?ytyy k?yd? aivan kellon mukaan. Joka numeron t?ytyy alkaa t?sm?lleen m??r?aikana. P??asia on, ett? koirat tiet?v?t ajan ja ovat valmiina tekem??n temppunsa juuri oikeassa silm?nr?p?yksess?. Siin? ei auta ruveta hyv?ilem??n niit?, kerj??m??n ja pyytelem??n tai viel? odottamaan niit?. On ainoastaan yksi keino. Niiden t?ytyy tiet??, milloin niiden on aloitettava, ja ett? on tosi kyseess?."

"Koirat eiv?t ole tyhmi?", my?nteli Johnny, "ne tiet?v?t, tarkoittaako totta vai eik?".

"Aivan varmasti", Collins virkkoi p??t??n ny?k?ytt?en. "Heti kun on v?h?nk??n veltto niit? kohtaan, ne veltostuvat ty?ss??n. Jos on hyv? ja my?ntyv?inen, ne rupeavat heti tekem??n virheit? tempuissaan. Niit? t?ytyy pit?? pelossa. Muutoin ne tekev?t ten?n, ja silloin toivoo, ettei olisi milloinkaan ruvennut harjoittamaan niit? julkista esiintymist? varten."

Puoli tuntia my?hemmin Miksi kuuli -- tosin siit? sanaakaan ymm?rt?m?tt? -- Collinsin antavan uusia ohjeita toiselle apulaiselleen.

"Ja sitten sekarotuiset ovat viel? niin halpoja. Niit? ei tarvitse varoa. Jos joku loukkaantuukin tai kuluu loppuun, on uusia aina saatavana -- ja halvalla. Eik? niit? ole vaikea opettaa. Puhdasrotuisilla on se vika, ettei niit? voi pelottaa tottelemaan.

"Anna sekarotuiselle koiralle kunnollinen selk?sauna -- mit? se tekee silloin? Se suutelee sinun k?tt?si ja on tottelevainen ja ry?mii vatsallaan ja tekee kaiken, mit? tahdot sen tekev?n. Ne ovat orjaluonteita. Niill? ei ole rohkeutta, eik? temppujentekij?koiralla saa olla rohkeutta. Pelko on parempi. Mutta annapa rotukoiralle selk??n, niin saat n?hd?, mit? tapahtuu. V?liin ne kuolevat. Sellaista olen n?hnyt. Ja mit? ne tekev?t, elleiv?t kuole? Niist? tulee joko itsep?isi? tai vihaisia. V?liin ne purevat ja raivoavat. Ne voi tappaa, mutta niiden raivoa ei voi hillit?. Tai sitten ne paatuvat. Ja ne ovat kaikkein pahimpia. Min? sanon sit? passiiviseksi vastarinnaksi. Ne eiv?t hy?kk?? p??lle. Vaikka ne pieks?isi puolikuolleiksi, ei niit? saa hievahtamaankaan. Ne ovat samanlaisia kuin ne kristityt marttyyrit, joita poltettiin roviolla tai keitettiin ?ljyss?. Ne pitiv?t oman p??ns?, teki niille mit? tahansa. Ne kuolevat mieluummin kuin tottelevat. Sellaista on tapahtunutkin. Minulla on ollut sellaisia -- tunnen ne hyvin. Olen tullut siihen tulokseen, ett? on pysytt?v? erill??n rotukoirista. Ne viev?t aina voiton. Ne pit?v?t p??ns?, eik? niit? saa tottelemaan. Niiden kanssa tuhlaa vain aikaansa ja kuluttaa loppuun k?rsiv?llisyytens?, ja kaiken kukkuraksi ne ovat kalliita.

"Katsohan nyt t?t? irlantilaista terrieri?", Collins viittasi Miksiin, joka seisoi h?nen takanaan ja katseli happamann?k?isen?, mit? areenalla tapahtui. "Se on puhdasta rotua sek? is?n ett? ?idin puolelta ja sent?hden aivan kelvoton. En ole sille viel? kertaakaan antanut kunnollisesti selk??n enk? aio sit? tehd?k??n. Se olisi ajan hukkaa. Se hy?kk?? p??lle, jos sen panee liian lujille. Ja ellei sit? pane lujille, se on tuollainen kuin on eik? opi mit??n. Antaisin sille heti matkapassin, jos voisin uskoa Del Marin erehtyneen. Harry-parka tiesi, ett? sill? oli erikoisuus ja aivan verraton erikoisuus viel? -- ja se minun on saatava selville."

"Jospa se olisi leijonakoira", sanoi Charles.

"Se on sit? lajia, joka ei pelk?? leijonia", my?nsi Collins. "Mutta mink? tempun se voisi tehd? leijonien kanssa? Pist??k? p??ns? niiden kitaan! En ole milloinkaan n?hnyt koiran sit? tekev?n -- se olisi hyv? temppu. Voimmehan koettaa. Olemmehan jo koettaneet kohta kaikkea muuta."

"Onhan meill? vanha Hannibal", sanoi Charles. "Se otti tyt?n p??n kitaansa Sales-Sinherill? ollessaan."

"Mutta vanha Hannibal alkaa k?yd? ?rtyiseksi", huomautti Collins. "Olen tarkannut sit? ja koetan p??st? siit? erilleni. Kaikki el?imet voivat joskus joutua pois suunniltaan, etenkin villit. Katsokaas, niiden el?m? ei ole luonnollista. Ja kun ne p??st?v?t sisunsa purkautumaan -- niin, siin? onkin loppu. Silloin kadottaa rahat, mitk? niist? on maksanut, ja ellei ole varma ammatissaan, voi menett?? henkens?kin."

Ja Miksi olisi kenties joutunut Hannibal-kokeeseen ja muuttunut p??t?ns? lyhyemm?ksi pedon mahtavassa kidassa, ellei onnellinen sattuma olisi tullut v?liin. Seuraavassa silm?nr?p?yksess? Collins sai pikaisen tiedonannon leijonien ja tiikerien hoitajalta. T?m? oli ehk? nelj?kymmenvuotias, mutta n?ytti kuusikymment? vuotta vanhalta. H?nen kuihtuneissa kasvoissaan oli syvi?, pystysuoria vakoja, jotka n?yttiv?t jonkun muun villin el?imen kuin h?nen itsens? tekemilt?.

"Vanha Hannibal tulee hulluksi", kuului h?nen sanomansa.

"Lorua", sanoi Harris Collins. "Te vain tulette vanhaksi, siin? koko juttu. Se on saanut teist? yliotteen. N?yt?n teille, ett? niin on. Tulkaa mukaan kaikki. Otamme nelj?nnestunnin loman, ja min? n?yt?n teille jotakin, jota teist? kukaan ei ole n?hnyt. Se tuottaisi kymmenentuhatta viikossa miss? tahansa ... mutta sit? ei kest?isi kauan. Vanha Hannibal k??nt?isi t?pp?sens? ilmaan sulasta h?pe?st?. -- Tulkaa mukaan, kaikki! Viidentoista minuutin loma!"

Miksi seurasi viimeisen ja kauheimman is?nt?ns? kintereill?, ja heid?n molempien j?ljess? kulki joukko apulaisia ja vierailevia kesytyspomoja. Oli tunnettu asia, ett? kun Harris Collins esiintyi, h?n teki sen vain kesytysmaailman valiojoukon edess?.

Leijonien ja tiikerien hoitaja, jonka kasvot h?nen oma pedonluonteensa oli raadellut, kierteli valitellen n?hdess??n herransa valmistautuvan menem??n Hannibalin h?kkiin, sill? h?nen ainoana aseenaan oli luudanvarsi.

Hannibal oli vanha, mutta se oli tunnetusti kookkain vangittu leijona, eik? se ollut kadottanut hampaitaan. Se kulki edestakaisin h?kiss??n, vangittujen el?inten tavallista raskasta ja huojuvaa k?ynti?, kun odottamaton yleis? ?kki? asettui sen h?kin eteen. Mutta se ei n?ytt?nyt siit? ollenkaan v?litt?v?n, kulki yh? vain edestakaisin, heilutti p??t??n ja k??ntyi notkeasti h?kin p??h?n tultuaan. Sill? n?ytti olevan jotakin mieless?.

"Noin se on k?vellyt kaksi p?iv??", valitteli hoitaja. "Ja kun sit? l?hestyy, se tavoittaa k?p?l?ll??n. Kas, noin se on pidellyt minua!" H?n kohotti oikeaa k?sivarttaan. Paidan ja puseron hihat olivat riekaleina ja ihossa oli yhdensuuntaisia punaisia naarmuja, pedon kynsien j?lki?. "Enk? min? ole k?ynyt h?kiss?. Se teki sen s?leiden v?litse yhdell? sieppauksella, kun menin puhdistamaan sen h?kki?. Olisipa se edes ?rjynyt, mutta se ei p??st?nyt ??nt?k??n; kulkee vain yht? mittaa edestakaisin."

"Miss? on avain?" kysyi Collins. "Hyv? on. P??st?k?? minut sis??n. Sulkekaa ovi ja ottakaa avain pois. Kadottakaa se, unohtakaa se, viskatkaa pois. Minulla on kyll? aikaa odottaa, kunnes l?yd?tte sen ja p??st?tte minut pois."

Ja Harris Collins, joka oli pienempi kuin h?yhensarjan painija ja oli el?nyt aina pelossa, ett? h?nen lastensa ?iti heitt?isi kuuman liemilautasen h?nelle vasten kasvoja, meni h?kkiin t?m?n arvostelevan yleis?n n?hden ainoastaan luudanvarrella aseistettuna. Sitten ovi suljettiin, ja valppaasti pit?en silm?ll? k?velev?? Hannibalia h?n toisti k?skyns?, ett? avain otettaisiin pois.

Viisi, kuusi kertaa leijona kulki edestakaisin ollenkaan v?litt?m?tt? sis??ntunkeutujasta. Sitten, kun leijona j?lleen oli k??ntynyt ja oli matkalla poisp?in, Collins astui esiin ja asettui keskelle leijonan tiet? ja seisoi siin? aivan hiljaa. Huomatessaan tien olevan tukossa Hannibal ei ??nn?ht?nytk??n. Pehmein, notkein liikkein se suuntasi kulkunsa suoraan vastusta kohti. Mutta Collins, joka tiesi etuk?teen, mit? leijona tekisi, yll?tti sen ennen hy?kk?yst? ly?m?ll? sit? luudanvarrella arkaan kuonoon. Hannibal vet?ytyi takaisin p??st?en lyhyen ?rjynn?n ja suuntasi salamannopean iskun mahtavalla k?p?l?ll??n. Taaskin Collins enn?tti edelle: uusi isku kuonoon ajoi leijonan takaisin.

"T?ytyy est?? se kohottamasta p??t??n, siin? on ainoa pelastus", mutisi kesytt?j? hampaittensa v?list?. "Jaha, nyt taas? Tuossa saat."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet