Read Ebook: Niitä näitä runouden alalta by Blom E J Erik Johan

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 142 lines and 16547 words, and 3 pages

Virkkoi noin; ja kirkkahampi valo nousi kasvoillen, Ja h?n painoi miehev?sti hatun p??h?n vanhuksen. Sitte lausui -- ilo viel? sylkytt??pi syd?nt?, Kun ma muistan h?nen muodon, sanansa ja ??nens?: --

"Ep?tasan heitet?h?n onnen arpa; katsoppas! Loisto, rikkaus on mulla, olo kurja sulla taas. Paras vaan on yhtehinen: uskolliset toimemme, Verin saatu kunniamme sek? tunnon todiste.

Toverit me o'omme; siisp? nouse t?h?n istumaan, Mielin jakakaamme v?hemp', kun jo ja'amme isomman. Mull' on kultaa, jos s? tahdot, suojat sek? el?ke, Pid? lepo my?h? sulle, sulo laulus' minulle".

Ja nyt istui heti kohta sotavanhus vaunuissa, Kansa v?ist?ytyi eest?, osottaen kunniaa, Ja ma kuulin, kuinka vaunut jyrisiv?t menness??n, Silm?ni ei kyyneleilt? en?? niit? n?hnytk??n.

Saarij?rven Paavo.

Asui auhto-kankahilla Salo-mailla Saarij?rven Paavo tarmoisa talokas, Omin kourin kontuansa Perkaen pese? hallan. Mutta Herralta hedelm?n Toivoi kaiken tuottajalta. Siin? sy?den lapsinensa Sek? vaimone vajavan Leiv?n hiess? hankkimansa Pellot oivasti ojitti Sek? kynti ett? kylvi. Kev?t ehti, hanki hautui. Valui pellolle veten?, -- Tuopa nyt osan jo toisen Orahista otti puolet; Kes? joutui, nousi julma Ka'e-ilma, -- tuopa raastoi Puolet t?hkist? piloille; Syksy tul', -- jo t?htehetki Haaskasi lopeti halla. Nytk?s vainen vaimo Paavon Repi p??t?ns? ruveten: "Paavo, Paavo, onnen hylky! Saa'os sauvapa k?tehen, Herra kun jo heitti meid?t, J?tti turmion j?lille; Kyll' on kolkko mieron k?ynti, Vaan on n?lk? vaikeampi". Paavo puuttuen k?tehen Toverinsa virkkoi tuohon: "Ei se heit? Herra meit?, Vaikka kohta koettelevi. Pannos, vaimo, pettusia Puolet leip?h?n lis??s, Min? kaivan kahtamoisen Ojia omin k?sini; Mutta Herralta hedelm?n Toivon kaiken tuottajalta". Pani vaimo pettusia Puolet leip?h?n lis?si, Ukko kaivoi kahtamoisen Ojia omin k?sins?, M?ip? uuhet, osti uutta Siement? ja kylvi taasen. Kev?t ehti, hanget hautui, Valui pellolle veten?, -- Eip? nyt en?h?n vienyt Orahita ollenkana; Kes? joutui, nousi julma Rae'ilma, -- tuopa raastoi Puolet t?hkist? piloille; Syksy tul', -- jo t?htehetki Haaskasi lopeti halla. Ly?den rintoihinsa lausui Vaimo j?llehen valitti: "Paavo, Paavo, onnen hylky! Nytp?s kuolema etehen, Herra kun jo heitti meid?t, J?tti turmion j?lille; Raskas kuolla, raskahampi On toki t?ten ele?". Paavo puuttuen k?tehen Toverinsa virkkoi taasen: "Ei se heit? Herra meit? Vaikka kohta koettelevi. Pannos, vaimo, pettusia Puolet leip?h?n lis??s; Min? kaivan kahtamoisen Ojia omin k?sini; Mutta Herralta hedelm?n Toivon kaiken tuottajalta". Pani vaimo pettusia Puolet leip?h?n lis?si, Ukko kaivoi kahtamoisen Ojia omin k?sins?, M?ip? lehm?t, l?ksi uutta Siement? ja kylvi taasen. Kev?t ehti, hanget hautui Valui pellolle veten?, -- Eip? nyt en?h?n vienyt Orahita ollenkana; Kes? joutui, nousi julma Ra'e-ilma, raastanutpa Tuo ei t?hkist? mit?n?; Syksy tul', -- ja nytp? halla, Pellon j?tt?en per?ti, Antoi viljan viimein seista Kullan loistossa kumarren Saadaksensa sirpin alle. Silloinpa paneusi Paavo Polvillensa kyynel-poskin Sek? puhkesi sanoihin: "Ei se heit? Herra meit?, Vaikka kohta koettelevi". Vaimoki vajoten maahan Sanat s?isti puolisonsa: "Ei se heit? Herra meit?, Vaikka kohta koettelevi". Muttapa sanoi samassa Ilo-mielin miehellens?: "Paavo, riemuten rupea Sukkelasti sirppihisi; Nyt on arvoin aika tullut Ilo-p?ivi? ele?, Nyt on aika nuo jo tuonne Viskata petut pihalle Sek? sy?d? selv? leip? Ruveta rukihisehen". Paavo puuttuen k?tehen Toverinsa virkkoi viel?: "Vaimo, vaimo, muista, ett? Se vaan kest?vi kuria Ko'etusta kannattavi, Joka ei j?t? l?hint? Ah'ingossa auttamatta. Pannos viel? pettusia Puolet leip?h?n lis??s, Sill?, n?eth?n, naapurimme Pelto on panema hallan, Vilun viem? viimeisihin".

Sota-vanhus.

Raskas vuosista ja vaivoin Ponnistellen puu-jalalla Sota-vanhus sattui kerran Tupahan talon osautui. Talokas nyt t?ytti sarkan Tulijalle tyynin mielin Sek? tarjosi sanoen: "Milt?s tuntui mielest?si, Taatto, tuolla kun sodassa Riehuit raivo-mielisien Vihollistesi v?liss?, Kuullen, kuinka pyssyt r?iski, Luodit vinkuen vilisi?" Saaden sarkan huulillensa Vanhus vastasi h?nelle: "Samaltapa, kuin sinunki, Syksyll? kun sarkojasi Rakehet rapistelevi, Salamoiden s?ihkyess?, Ja s? viljat viipym?tt? Pelastat perehellesi".

Iloinen juhla.

Ky?kki-kalut kalski pappilassa, Piiat juhla-puvuin liehuivat; Hyv?nhajuisessa kuohinassa Paistit liesikolla purskuivat.

Vanha papin-muori tipsutellen H??ri toimissansa ymp?ri; Avain-kimppuansa n?ppiellen Hurskas tuleville nyykk?si.

Astui siistimm?ss? asussansa Vuoroin ky?kist? ja salihin; Liinan pani mit? hienoimpansa P?yd?lle ja rihla-pikarin.

Mink?st?hden on nyt hoppu moinen Pappilassa ja nuo laitokset? T?m? juhlallisuus erikoinen, Kaalit, tortut, liha-kokkareet?

Kenen on tuo sauva kulunnainen Tuolla kukka-seppeleinens?? -- T?n??n pappi-vanhus armahainen T?ytt?v? on seitsenkymment?.

Muorinsa jo nelj?kymmenennen Kerran oli kestit laittanut T?n?h?n ja yht? monest' ennen Ukkoansa ihastuttanut.

Joutunut jo oli lounas-hetki Salaa vierahatki saapuivat; Muori mieless?ns? ilon k?tki, Aikehensa kun niin luontuivat.

Eukko hurskas oli onnitellut Varahin jo ukko-vanhustaan; Uudis-halatilla k??riellyt, Kahvin tuonut varsin makean.

Nyt h?n istui ukko ilo-mielin, Sulo rauha loisti muodostaan; Herran kiitos syd?min ja kielin Vuoti ainaisesta armostaan.

Silm?t mehui lemmen kyyneleit?, Muori herttaiseen kun sattuivat; Ties'p?, kuinka rakastivat heit? Lapset, yst?v?t ja kuulijat.

Ukko alkoi ujoin iloistella Jopa aavistaen tuumia, -- "Eik?s p?ly?", h?n lausui, "tiell?? Eik?s hauku tuolla Vartia?"

Suottapa ei luullut n?hnehens? Loitolta jo n?ist? h?m?rteen, Sylihin kun painoi tytt?rens? Jo ja v?vyn pikku-poikaneen.

Lapsi armas kantoi vaariselleen Sauvan kukkasilla k??rityn; Mummo puri huulta hymyellen Tuuman t?hden hyvin keksityn.

Kunnon v?vy, Vuolan kappalainen, Ees nyt runon laatimansa pit', Johon pantu oli kulta-painein Koristeeksi pienet enkelit.

Tyt?r hell?, onniteltuansa, Mansikoita tarjoi tuokkoisen Omin k?sin istuttamiansa Is? vanhan juuri varallen.

Yst?v?t ja kaikki sukulaiset N?kyiv?t jo yh? ehtiv?n Tuoden toivotukset kaikkinaiset Vanhukselle synty-p?iv?n??n.

"Aatrialle!" kuului ?kki?ns?, -- Seura joutui het' sen ??rehen; Ukko keksi kulhot kukkinensa, Pikku Yrj? luki ruu'allen.

Muori leikkeli nyt herkkujansa Hymy-huulin niit? ladellen; Ihastui, kun n?ki vierahansa Enemm?np? viel? pyyt?v?n.

Iloinen on p?iv? t?m? sangen, Kannu hopeainen t?ytet??n, -- Kussa onpi kaunisteena kannen Kuvat kaikkien apostolein.

Koko seura yht? tarkoittaapi: Vaarin nyt on onni voittavin; Herkistynn? ukko paljastaapi Harmo-p??ns? alta kalotin.

V?ki hurraa lehti-majassansa, Kunnon muor' ei ket??n unhota; Olut tulvehtii ja viuluansa Pelimanni yh? vinguttaa.

"Kuules!" lausui Muorin lanko taiten, Otti maljan, saasti l?hint??n: "Juhla-pitoihinpa ruhtinaiden En m? vaihda n?it? ensink??n".

Ojan-Paavo.

H?m?l?inen hartiakas, Muutonki mit? rotevin, Ojan-Paavo ol'pa poika Harvoin Suomessa havaittu, Ol' kuin kuusi-kattehinen Kallio, luja, vakava, Vilkas viel?, kuin vihuri, V?kev? ja urho vallan. Jop' oliki juurinensa Temponut yl?s pet?j?t, K?'ell? karhut kaatanunna Ynn? aitojen ylitse Heitt?nyt em?-hevoiset Sek? miehet suurelliset Ly?nyt korsina kumohon. Ja h?n seisoi semmoisena Ojan-Paavo nyt pihalla K?r?jiss? kerran ollen; Seisoi keski-kartanolla Kansan joukosta kohoten, Kuten kuusi varvikosta, Honka vii'akon v?list?. Mutta kohtapa korotti ??nens? uros uhaten: "Onko t?ss? nyt tilassa Sit? vaimon vaalimata Kantamata kunnokasta, Joka jaksaisi pite? Mua hetken hillittyn? Yh'en vaan yh'ess? kohdin; Sep? saakohan tilani Oitis kelpo kartanoni, Sep? hohtavat hopiat Ottakohon aarteheni, Viel? viek?h?n lis?ksi Kaikki karja-laumanikin, Ja koko komentoneni, Ruumihine, sieluneni Olenpa h?nen omansa". Noin lausui nuorukainen Paavo kansalle pakisi; Mutta kummastunna kaikki Seisoi seudun uljahimmat ??neti jalon edess?, Tohtien ei yksik?n? K?yd? kimppuhun v?kev?n. Silmin lemmest? sulavin Katsoi kaikki neitosetki, Seudun immet ihmetteli Tuota tuommoista urosta Soreata sankaria; Sill? siin? nyt h?n seisoi Ojan-Paavo oiko-varsin, Kuten kuusi varvikossa, Honka vii'akon v?liss?. Silm? tuikahti tulinen, Kuten t?hti taivahalla Sek? otsa selke?kin Loisti, kuin valo kes?inen, Ja tuo tukka kellert?v? Huiski, heilui hartioilla, Kuten vuolas vuori-koski P?iv?n hehkussa palava. Mutta naistenpa seasta Astui nyt esihin Anni Annas, niinkuin aamu, n?hd?, Impi joukosta ihanin. Ja se riensi ripsahasti Ojan-Paavon ottelohon, Kietoi pehme?t k?tens? Kaulahan uron kopean, Rinnan rintahan likisti. Painoi posket poskihinki K?skien jalon kehujan Irroittaa nyt itse?ns?. Vaanpa tuo v?kev? poika Seisoi siin? voitettuna P??sten ei pojes koh'alta, Sanoi vaan nyt saamatonna Viehtymyksest? vapisten: "Anni, Anni, katso, veikan Menetin min? sinulle; Saaospa sin? taloni Oitis kelpo kartanoni Sek? hohtavat hopiat Anastaos aarteheni, Viel?p? lis?ksi vie?s Kaikki karja-laumaniki, Ja koko komentoneni, Ruumihine, sieluneni Olenpa sinun omasi".

Kuormuri.

Vanha Peltti j??k? mainimatta? Ei! Kuormuri h?n ol', vaan isompipa ei, Olis' niinkuin toverinsa unhottunna, Ellei laiskimmaksi olis' arvattunna.

Tuopas ?ij? vasta markat maksoikin, H?n ja hevoinen, jok' eess?, samotin. Kaksi-jalka jos ol' kallis askeleelta, Kullan arvas' neli-jalka liikkehelt?.

Korjo samoin; yht? vanukkehinen Ukon tukka ol', kuin h?nt? hevoisen. Harmo kantoi oman tallin tomuansa, Peitti noki-naaman koto-pankoltansa.

Miss? n?in ne aina viimeiks' n?kyiv?t, Siell? kaikui miesten naurut r?me?t; Hepo uneks', ukko torkkui kuorman p??ll?, Herra tiesi, kuinka s?ilyi pysty?ll?.

T?ten eestyi matka toki verkalleen, Ylemm?lle jouduttihin pohjoiseen, K?ytyn? jo puoleks' oli Pohjan ranta, Kuitenkin, kuin ennen, oli vanhan kanta.

Samoin aina edellens? kulettiin, Sama nauru yh?ti, kuin ennenkin; Milloin ruoska sattui ukon hartioille, Milloin taaskin hevoisensa kannikoille.

Pelttip? ei parantunut tuostakaan, Pysyi alti kiini tavoissansa vaan; Ei ees ruoska purrut virka-pukuhunsa, Harmon auttoi nahka parkittunsa.

Tultihin jo Siikajo'en rannalle, J?lell? nyt ol' vaan j?inen siekale, Tuoki toivotonna, Suomen vartalosta; Vaanpa sortuu vahvakin, ja huono kostaa.

Ennen iltoa jo kerran voitettiin, Pa'on p?iv? riemu-p?iv?ks' muuttui niin, Takais' hy?kyi viimein aalto ahdistettu, Virta k??ntyi, ajavaksi ajellettu,

Toinen toiselleen nyt k?skyn antoi t??n: "Kaikki valmis aamulla jo l?htem??n! Miehet, kuormat ennen y?t? asemissa, Sitte riemuin etel??n jo puhtehissa!"

Tehty kaikki; rauhassa jo lev?ttiin; Nuori v?ntrikki vaan Blume eip? niin. Innon tuli poltti urho-syd?nt?ns?; Tupa ahdas tukahutti henke?ns?.

L?ksi ulos. Tyyni kai ja pime?, Hiljan hehkui t?hdet taivon ??rill?, Id?ss? vaan mets?-harjun kukkuloit'e N?kyi kuulas valon juova, p?iv?n koite.

Ihmist? ei n?kyviss?; kuormat vaan Kohti Pohjolata seisoi valloillaan: Kaikki oli, niinkuin ennen, paikoillansa, Tulevaksi tuntui sama matka kanssa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet