Read Ebook: Uudesta Maailmasta: Hajanaisia matkakuvia Amerikasta by Gripenberg Alexandra Friherrinna Asp Hilda Maria Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 417 lines and 34750 words, and 9 pages

"Ajatelkaamme esim., ett? joku ?iti kertoo sinulle pitk?n jutun pienokaisensa sairaudesta, joka sai alkunsa siit?, ett? maidonmyyj? erehdyksest? antoi sinulle toisen lehm?n maitoa kuin ennen. ?iti kertoo viel?, ett? pienokainen oli kuolemaisillaan , mutta ett? kotil??k?rin l??kkeet pelastivat h?nen " j.n.e.

Kristillinen tiede on mullistanut monta k?sitett?. Sen tunnustajat eiv?t esim. koskaan saa puhua sairaudesta, kuolemasta, suruista, puutteesta, tulipaloista, onnettomuuksista. Jos he kuulevat muiden niist? puhuvan, t?ytyy heid?n koko ajan hiljaa v?itt??, ett? aineella ja pahalla ei ole valtaa. Mit? lastenkasvatukseen tulee, t?ytyy vanhempien heti ensi hetkest? asti sovittaa siihen kristillist? tiedett?. Jos lapsi on sairas, t?ytyy ?idin koko ajan ajatella jo mainittuja lauselmia. Jos lapsi loukkaa itse?ns?, t?ytyy h?nen joko ??neen tai hiljaa lausua: "Lapseni, sin? et ole loukannut itse?si. Ei mill??n ole valtaa sinua vahingoittaa, sill? kaikki on hyv??, ja sin? olet osa Kaikki-hyv?st?." Jo varhain voivat lapset kotona olla sairauden ja onnettomuuksien tullessa apuna, sill? lapsen mieli k?sitt?? hyvin helposti t?m?n yksinkertaisen opetuksen: -- "pahaa ei ole olemassa, sill? Jumala vallitsee kaikkialla ja Jumala on rakkaus". Kun is?n p??t? kivist??, anna Juhon, Maijun, Allin ja Pekan kanssasi parantaa sit?. Heille on mit? helpointa ajatella: "Is?n p??t? kivist??, koska h?n on unohtanut, ett? h?nell? ei voi olla p??nkivistyst?, sill? Jumala on rakkaus". Heid?n tulee istua hiljaa kuin hiiret ymp?rill?si ja auttaa sinua hyv?? esille manaamaan. Jos lapset ovat tottelemattomia, kiukkuisia, nen?kk?it?, valehtelijoita, niin v?it?, ett? he eiv?t ole sellaisia, sano, ett? he eiv?t voi olla muuta kuin hyvi?, kun he ovat osa Kaikki-hyv?st?; se auttaa sinua heit? ohjatessasi. Opeta lapsia varhain parantamaan itse?ns? ja muita ?re?mielisyydest?, vioista, pahonvoinnista, ulkonaisista vammoista. Er?s pieni kymmenen vuotias poika paransi sivukumppaninsa, jolla oli tapana kiroilla, sill? tavalla, ett? h?n, joka kerta kun toinen kirosi, v?itti itsekseen, ett? toveri ei voinut j??d? sen pahan tavan valtaan. Er?s toinen pikku poika lankesi usein ja loukkasi itse?ns?, mutta paransi itsens? v?hitellen ylemp?n? mainitulla tavalla.

Me voimme suoraankin parantaa muita sairaudesta, sill? tavalla ett? istumme heid?n rinnallensa ja joko ??neen tai itseksemme puhuttelemme heit? seuraavalla tavalla: "Rakas P. kuule minua!" Vaikene sitten hetkeksi ja lausu vasta sen j?lkeen samat sanat pari kertaa lempe?sti, mutta varmasti. Jatka sitten: "rakas P., Jumala vaikuttaa minussa, niin ett? min? tied?n hyv?n ja tahdon hyv??. Jumalassa meid?n is?ss?mme ja ?idiss?mme, Kristuksen kautta, joka voitti hairauksen, vakuutan min?, ett? minulla on valta sanoa sinulle totuus. Rakas P., kuule minua, ei mik??n synnin, surun, sairauden ja kuoleman pelko, jota kansallasi, vanhemmillasi, l?himm?isill?si tahi itsell?si saattaa olla, voi panna sinua siihen tilaan, jota sin? sanot luunkolotukseksi . Min? v?it?n, ett? mill??n ei ole voimaa vahingoittaa sinua. Sin? olet osa Kaikki-hyv?st?. Pahalla ei ole mit??n valtaa sinuun, sill? sit? ei ole olemassa. Kaikki on hyv??. Sin? olet hyv?. Sin? et voi olla sairas, sill? sairaus on osa pahasta, sit? ei siis ole. Sinun ei tarvitse pelj?t? kuolemaa. Min? v?it?n, ett? sill? ei ole valtaa sinun ylitsesi", j.n.e.

Mutta meid?n ei aina tarvitse olla l?sn?k??n parantaissamme muita. Me voimme esim., jos naapurimme on sairaana, ?in, p?ivin, h?nen hyv?ksens? lukea kumpaakin lauselmaa. Me sanomme: "Polly Jones, sin? et ole tehnyt mit??n pahaa. Sinulle ei tapahdu mit??n pahaa. Sin? tottelet Kaikki-hyv?n lakeja. Kaikki-hyv? on Jumala ja Jumala on rakkaus. Sin? et ole sairas etk? puutteessa. Sin? olet hyv? ja onnellinen."

Jos tahdomme johtaa poissaolevia lapsiamme, pit?? meid?n niiden kanssa suostua ajasta, jolloin he ajatuksissaan kuuntelevat meit?. Me istumme silloin ja sanomme: "Heikki poikaseni, sin? et pelk?? mit??n. Jumalalta tulee kaikki voima. Sin? olet osa H?nest?. Sin? et ole huikentelevainen, etk? altis viettelyksille. Sin? et ole itsep?inen, valehteleva, kevytmielinen. Terveytesi on hyv?. Sin? olet hyv?. Sin? olet onnellinen. Jumala valvoo parastasi, Jumala on rakkaus. Sin? ja jumalallinen tahto olette yksi." Samoin voivat et??ll? olevat sisarukset, yst?v?t ja sukulaiset pit?? huolta rakkaistansa, vaikka ne olisivat kuinka kaukana tahansa. Jos eiv?t voi m??r?t? varmaa yhteist? aikaakaan, voi asia sittenkin k?yd? p?ins?. Jos he ovat sairaita, niin sano heille: "jumalallinen puoli sinussa on kaikki, joka sinussa todellisesti on olemassa. Jumala on henki, siis olet sin?kin henki. N?yt? itsesi sellaisena kuin olet, n?yt?, ett? olet kokonainen ja hyv?. ?l? anna taudin saada valtaa ylitsesi, sill? tauti on osa pahasta, aineesta, ja pahaa ei ole, eik? ainetta".

T?st? lyhyest? otteesta voi ainoastaan saada vaillinaisen k?sityksen kristillisen tieteen laadusta ja sis?llyksest?. Kristillinen tiede pit?? perustuksinaan muutamia raamatun kohtia; se tunnustaa t?ydellisesti raamatun jumalallisen alkuper?n ja pit?? sit? ehdottomana ojennusnuoranaan. Sen Uudesta Testamentista otetuista tukilauseista mainittakoon Mark. 11 l. 27 v. "Kaikki, mit? te rukoillen anotte, se uskokaat saavanne, niin se teille tapahtuu." Se on my?s oppiinsa ottanut muutamia La-o-ze'en, Buddhan, mesmerismin ja spiritismin opinkappaleita. Sen lis?ksi nojaudutaan muutamiin vanhoihin puheenparsiin ja sanantapoihin, jotka muka todistavat, ett? kristillinen tiede aina "ihmisten tiet?m?tt? on ollut vaikuttamassa". Sellaisia puheen parsia on esim.: "Laske kahteenkymmeneen kun suutut" , "Min? tunnen parantuvani heti kun tohtori tulee" , "Kun h?net vaan n?keekin, niin mieli virkistyy" y.m.

Niinkuin ylemp?n? lausutusta n?kyy, ovat kristillisen tieteen harrastajat tuntuvasti k?ytt?neet salaper?isyytt?. Er?s heist? kirjoittaakin: "Minun mielest?ni on salaper?isyys kaikista olevaisista aina ollut todellisin; salaper?isyysoppi on uskonto, joka aikojen halki on huomattava maailmassa: Tuntemattomasta Jumalasta Kristukseen asti, salaper?isyyden suureen edustajaan, joka liikkui t??ll? ihmishahmossa. Mutta ihmiset eiv?t tahdo tunnustaa salaper?isyys-oppia. Nyky??n on 'kristillinen tiede' ihmiskunnalle sama, mit? salaper?isyys-oppi on sille ennen ollut. Mutta aina ovat ainoastaan harvat k?sitt?neet salaper?isyyden oppia. Tosin seurasi Kristusta suuret kansanjoukot, mutta sen ne tekiv?t leiv?n ja kalojen takia. Samoin tulevat ihmiset nyky??nkin kristillisen tieteen tunnustajiksi siit? syyst?, ett? se parantaa heid?n tautinsa."

Moni v?itt?? olleensa se, joka taas toi ihmisille Kristuksen tiedon. Enemmist? luovuttaa sen kunnian kuitenkin mrs Mary Eddylle, jota samalla pidet??n eritt?in taitavana opettajana. H?nen luonnottoman korkeat maksunsa synnytt?v?t kuitenkin tyytym?tt?myytt?, samoin kuin h?nen kiukkuiset hy?kk?yksens? erilailla ajattelevien kimppuun ja historiallisten olojen halveksimisensa her?tt?v?t ajattelevissa ihmisiss? ep?luuloa.

Kaikkien t?m?n opin tunnustajien kasvoissa on omituinen, yhteinen mielen-ilmaus, joka puhuu tukahutetusta tuskasta. Selvemmin se n?kyy katseesta, joka tavallisesti on lempe? ja kirkas, mutta pohjalla piilee hiljainen suru. Moni heist? v?itt??, ett? kristillisen tieteen harrastajat eiv?t voi kuolla. Meid?n tieteemme -- sanovat he -- on niin uusi, eik? kukaan meist? viel? ole ehtinyt vanhaksi, eik? kukaan ole kuollut. -- "Min? aion el?? monta sataa vuotta," sanoi er?s vanha rouva tyynesti. "Kuinka min? voin kuolla, kun olen henki ja henki on ikuinen? Muutos tulee minulle muulla tavalla."

Kalliovuorten poikki.

Hein?kuun 5:nen p?iv?n iltapuolella kiidimme h?yryhevolla Chicagosta l?nteenp?in Kaliforniaa kohden. Junamme oli n.s. matkailijajuna ja matkustajia 130, kaikki Chicagon opettajayhdistyksen j?seni? ja matkalla San Fransiskon opettajakokoukseen. Useimmat olivat nuoria, el?m?nhaluisia ihmisi? ja alottivat siis uteliaan k?rsim?tt?myydell? 14 vuorokautta kest?v?n matkansa Kalliovuorten poikki, ruohoaavojen halki Tyynen meren rannalle.

Kun oli heretty hyv?sti? heiluttamasta yst?ville ja tuttaville, alkoi ruokavarojen ja matkalaukkujen asetteleminen. Kaksi matkustajaa sai yhdess? osakseen pienen vaunun-osaston sek? sen kaksi sohvaa, jotka voi muuttaa makuusijoiksi -- toinen oli toisensa yl?puolella, -- verhon, jonka sai laskea oviaukon peitteeksi, jos tahtoi olla poissa muiden n?kyvist?, yhden akkunan, kaksi patjaa ja yhden kahdeksastoista osan yhteisest? neekeripalvelijasta. Meit? oli, n?et, yksiss? vaunuissa kahdeksantoista henke? ja Samin piti palvella meit? kaikkia. Siit? virastaan h?n jo matkan alussa kantoi jokaiselta palveltavaltaan tyytyv?isesti virnistellen yhden dollarin.

Naiset riisuivat heti hattunsa ja l?ninkins?, herrat heittiv?t pois muotitakkinsa ja korkeat hattunsa, jokainen haki ylleen kevyest? kankaasta tehdyn, p?ly? siet?v?n puvun ja kiilalakin. Puhvelih?rki?, harmaita karhuja ja indiaaneja ei tarvinnut pelj?t?, sen me tiesimme, -- ei, pahimmat viholliset tulisivat kuumuus ja p?ly olemaan l?nnen aroilla.

Olimme Illinoisin aavikkovaltiossa. Viheri?ist?, yh? vaan viheri?ist? joka puolella, -- tammistoja sinervien j?rvien rannoilla, lukemattomia viinitarhoja ja maissipeltoja, ja v?h?n v?li? aina peninkulmittain aavikkoa ja sen pehme?sti aaltoelevaa hein??. Chicago on aavikon, pr?rioiden lapsi, sen kukka ja kuningatar. Ruohoaavikko sit? joka puolella ymp?r?i, ja kaupungin syrj?seuduilla nostaa aavikkoruoho p??t??n rautatien kiskojen v?liss? ja et?isimmill? kaduilla. Chicago on indiaanilainen sana ja merkitsee "ei kelpaa mihink??n" . Muutamissa murteissa se merkitsee my?s "mene tiehesi". Indiaanit ennen, n?et, halveksivat paikkaa sen otuspuutteen takia. Nyt se yh? enemm?n kasvaa ei ainoastaan oman valtionsa, vaan koko Yhdysvaltojen kauppakeskustaksi.

Viile?t? iltap?iv?matkaa seurasi kuuma, tukala y?: aamulla viivyttiin kaksi tuntia Kansas Cityss?, mahtavan Missourijoen rannalla. Ketjuilla vedett?v?ss? raitiovaunussa meid?t kiskottiin kohtisuoralta n?ytt?v?? kalliota yl?sp?in kaupunkiin, joka on aivan samanlainen kuin muutkin l?nnen isot kaupungit. Tomua, uusia taloja, kauniita huviloita ruohokentille siroteltuine kukkalavoineen, liike- ja kauppaosa harmaine puutaloineen, raitioteit?, komeita kirkkoja, kouluja, raatihuone ja teaattereita. Boston, Philadelphia ja muut Id?n kaupungit tuntuvat valmiiksi rakennetuilta. Ne ovat n??lt??n kuin n?pp?r?t rouvat, aina valmiina vieraita vastaan ottamaan, vaikka v?list? vierasta puhuttaessaan istuvatkin omenia kuorien, silkkinen esivaate suojanaan. L?nnen kaupungit taas ovat puuhaavia, ty?pukuihin puettuja talon-em?nti?, jotka itse kirnuavat voita ja k?yv?t peltoty?ss?, vieraan tullessa he tuskin ehtiv?t tuolilta tomuja pyhki?m??n tarjotakseen sit? istuttavaksi.

Rautatiematkaa kest?? yli vuorokauden ajan Chicagosta, ennenkuin varsinainen, villi ruohoaavikko alkaa. 12 tuntia Kansas Cityst? tuonnemmaksi ehditty?si, n?et jo yh? harvemmin asuntoja, peltoja ja puita. Juna sy?ksyy ruohoer?maahan.

Omituinen, tuikea hein?n, p?lyn ja karjan haju lemahtaa vastaan. Siihen sekoo miellytt?vi?kin tuoksuja, aivan kuin kuivattujen mausteyrttien lemua. Koko tuolla ??rett?m?ll? ruohomerell?, pehmeine, aaltomaisine rajapiirteineen on yksitoikkoinen harmahtava v?rihohde; siell? heiluu harmaata puhveliruohoa, valkeankellahtavaa aavikkohein??; valkeat ja kirjavat lehm?karjat seisovat kuumasta liikkumattomina; siell? t??ll? vilahtelee ratsastavien, rohkeasilm?isten lehmipaimenten syv?lle painetut valkeat huopahatut; kaukana toisistaan t?r?ttelee valkeita aavikkotaloja vihreine, suljettuine akkunaluukkuineen, viinitarhoineen ja maissipeltoineen. Aurinko paistaa veripunaisena, s?teett?m?n?, unisena, mutta samalla tulikuumana kirkkaan siniselt? taivaalta. Ei mik??n sotke aavikon huikaisevan valkeata, v?reilev?? valoa, sen er?maan kaltaista hiljaisuutta ei mik??n h?iritse. Kaikki ??net tuntuvat ponnahtavan takaisin tuosta hiljaisesta, pehme?st? ruohomerest?, jonka piiriss? selitt?m?t?n, saamaton surumielisyys vallitsee.

V?hitellen alkaa aurinko k?yd? yh? tuikeamman punaiseksi, sitten kultaa uhkuvaksi. Pieni? tuulenhenk?yksi? l?yh?htelee sinne t?nne arolla ja ruohokunnaiden rinteet saavat ruskeankellerv?n hohteen. Junan kiit?ess? eteenp?in n?ytt?? p?iv?n punainen kehr? py?riv?n kumpujen v?liss? aivan kuin aalloilla. Taivaan sini s?rkyy lukemattomiksi, oikkuileviksi v?ris?teiksi, siell? tanssivat tummankeltaiset ja sinivihre?t, ruusunpunaiset ja valkeanvihert?v?t v?reet kilpaa ja vuorotellen. Aurinko sukeltaa kunnaan taa, n?kyy taas, virkist?v? viileys alkaa tuntua, lehm?karjat k?yv?t liikkeelle. Yht'?kki? katoo p?iv?n py?r?, j?tt?en l?ntiselle taivaan rannalle tulisen hehkun. Melkein samalla hetkell? laskeutuu laajalle ruohoaavalle synkk?, viile?, tuoksuva h?m?r?. Ei ole mit??n, jota voisi verrata niihin raittiisiin, suloisiin tuoksuihin, jotka hyv?ilyjen tavalla nyt hivelev?t matkustajaa; t?htien tuikkeessa hurmaa meit? taas uusi puoli aavikon villist?, surumielisest? runoudesta.

Koloradossa alkaa harmaassa n?ky? ruskeita vivahduksia. Kolorado on jo niin alhaalla etel?ss?, ett? sen kannattaa kopeilla sadeajalla ja kuivalla vuoden-ajalla ja j?lkimm?inen on juuri hiljan alkanut, joka paikka n?ytt?? ruskealta, k?rvennetylt? ja kuivaneelta. Et??ll? ilmanrannassa h??m?tt?? synkki?, raskaita pilvi?. Siell? n?emme ensi kerran mahtavien Kalliovuorten huiput. L?hestymme Uutta Meksikoa; valkeita aavikkotaloja emme en?? n?e, ohitsemme vilahtelee pieni?, harmaita meksikolaisia savimajoja. V?list? n?ytt?? likaisenharmaita aaltoja vy?ryv?n p?iv?n k?rvent?mi? kumpujen rinteit? alas. Siell? kapuaa leve?h?nt?isi?, villavia lampaita raittiimpia ruokamaita hakemaan. Yh? viel?kin puhveliruohoa ja hoilaavia, aseilla varustettuja paimenia aasien selj?ss?; kansa alkaa k?yd? kauniimmaksi, vaater??syt yh? kirjavammaksi. Pilvet ovat selvinneet. Tuossa paikassa olemme niiden luona, ja voimme erottaa vuorten ruskeat piirteet. Tasanko alkaa hitaasti kohota, -- ja me olemme Kalliovuorten juurella.

Ratonissa, er??ss? vuorikaupungissa, pidimme kaksi tuntia p?iv?llislomaa. Paljass??riset, ahavoittuneet, villinn?k?iset miehet, joiden koruompeleisista v?ist? pilkisteli lukuisasti puukkojen p?it?, tarjoelivat aaseja vuorimatkoja varten. Yh? ylemm?ksi noustiin, vaikka v?h? hitaammin kuin ennen, kunnes p??stiin tunneliin, joka erottaa Koloradon Uudesta Meksikosta. Sen toisella puolella alkaa La Junta, 4,000 jalkaa merenpinnan yl?puolella. T??ll? vasta piti varsinaisen nousun alkaa Las Vegasiin, joka on 7,000 jalkaa korkealla . Sill? matkalla on ennen tapahtunut ja tapahtuu viel? nytkin usein onnettomuuksia, tie kohoo, n?et, niin jyrk?sti ja yhdet kiskot v?litt?v?t vaan kulkua.

Tuntui kummalliselta. Rautatien palvelijat tekiv?t vakavann?k?isin?, nopeasti ja huolellisesti valmistuksiaan. Vaunujono jaettiin kahteen osaan ja kumpikin sai oman veturinsa. Kaksi uutta kondukt??ri? tuli entisten sijaan ja er?s rautatien virkamies tarkasti vaunut. Me matkustajatkin saimme m??r?yksi?: akkunoista emme saaneet kurotella katsomaan, mutta sen sijaan saimme istua vaunujen v?lik?yt?vill?.

Kondukt??ri huusi tavallisen "all on board'insa" ja kukin kiipesi paikalleen. Kello oli 2. Veturi puuhkutti yl?sp?in, tehden pitki? ruuvimaisia kierroksia; ylt'ymp?rill? oli vaan vuorten huippuja mataline tammipensaineen ja ruskeaksi kuivuneine ruohoineen. Kulku oli hidasta; jokaisen ratavekselin kohdalla hiljennettiin vauhtia ja kimakka merkkivihellys vingahti autiolla seudulla; vuorelta sen sitten kaiku monenkertaisesti vastasi. Virstan matkan p??ss? meist?, kiskoi toinen veturi ohkuen vaunujonoaan, josta tervehdyksi? liehutettiin meille joka kerta, kun kierroksissa toisesta junasta n?ki toisen. Paikoin kulki tie yl?ng?ill?, joilla ilma oli kevyt ja kirkas ja maata peitti kaktuspuut, valkea unikukka ja muuan kaunis, okainen, "pyh?ksi orjantappuraksi" nimitetty kasvi.

Enimm?kseen pysytteli rata kuitenkin vuorten rinteill?, luikerrellen niiden kupeita yh? vaan yl?sp?in. N?k?ala oli vakava, melkein alakuloinen yksitoikkoisine ruskeine v?rineen, jota ei mik??n kirjavuus sotkenut. Kalliovuoret ovat t??ll? oikeimmin valtavan korkeita kumpuja, eiv?tk? vuoria, sill? huippuun asti niill? kasvaa ruohoa, pehkoa ja pensaita. Harvoin n?kee alastoman, kolean kalliohuipun. Piirteet ovat mahtavat, py?re?t, pehme?sti aaltomaiset, -- ruohoaavojen kummut j?ttim?isiksi suurennettuina, Ja n?iden juhlallisten, synkkien vuorien alapuolella siint?? et??lt? autio ruohoaavikko. Ainoastaan auringonlaskussa, kun punainen rusko kultaa vuoria, tulee seutu eloisaksi ja v?rikk??ksi. Silloin n?kee ratsastavien paimenten ajavan lammaslaumojaan niiden pienten savim?kkien luo, jotka t??ll? ovat ainoat ihmis-asunnot.

Parast'aikaa matkalla ollessamme k?vi taivas yht'?kki? pilveen, ukkonen alkoi pauhata ja sen jylin? vy?ryi vihaisena vuorten v?liss?. Jalkaimme juurella tempoelivat tuulenpuuskat pilvi?; odotimme vaan raju-ilman puhkeamista. Tunnin ajan katselimme ukkosta ja sadekuuroja, mutta sitten taivas selkeni ja junamme, joka oli jo pys?htynyt er??n vekselin luo, p??si jatkamaan matkaansa.

Kello 9 illalla tulimme Las Vegasiin, er??seen pieneen, vuorten helmassa olevaan terveyspaikkaan, jolla on komea ravintola, "Hotel Phoenix", kuumia l?hteit?, sinivihreit? sypressej? ja pieni? takkuisia, meksikolaisia aaseja. Las Vegas-nimisen kaupungin perustivat espanjalaiset l?hetyssaarnaajat aikoinaan. Se on pieni ja autio, vinoine katuineen ja savitaloineen. Rapistuneessa katolisessa kirkossa loikoili haalistuneita paperikukka-seppeleit? pyh?n Fransiskuksen, Meksikon suojeluspyh?n kuvan edess?. -- N?k?ala Las Vegasilta on auringon noustessa hurmaavan ihana. Mahtava alppimaisema on kirkastettuna, se n?ytt?? el?v?n, huokuvan, vapisevan onnesta ja ihanuudesta p?iv?nkoin sit? suudellessa. Uudistalolaisen rakennukselta kaikuu kirveen kalke, lammasten kellojen kilin?, aasin-ajajan iloiset hoilotukset, -- kaikki vuoriel?m?n ??net taas her??v?t ja ilmassa on aamun hurmaava raittius.

Juna j?tti t?ss? Chicago--Alton-yhti?n alan; nyt oli siirrytt?v? "The Santa F? Route" radalle. Viimeksimainitun yhti?n paikalla asuva asiamies oli meit? vastaanottamassa Phoenix-ravintolassa ja siell? meille tarjottiin hieno, ranskalaisista ruoista kokoonpantu ja ameriikkalaisilla puheilla h?ystetty illallinen. H?nnystakkeihin pynt?tyt kohteliaat neekeripassarit, joita oli kielletty juomarahoja ottamasta, lauloivat kunniaksemme aterian aikana ja jokainen vieras sai ottaa mukaansa hienoilla kivipainokuvilla koristetun ruokalistansa. Ravintolan vieress? on useita puoteja, joissa saa ostaa karhun ja anttiloopin nahkoja, indiaanikoristuksia, mattoja, savi- ja luuastioita, meksikolaisia hopeakoristeita ja posliinitavaroita. Siell? n?ytell??n my?skin auraa, jonka sanotaan olevan 300 vuotta vanha, sek? yht? vanhoja, espanjalaisten munkkien k?ytt?mi? vaunuja. Vaunujen koppa on kuverrettu puu ja auranter?n? puunjuuri.

Vuorokauden vietimme Las Vegasissa lev?ten ja pieni? huvimatkoja tekem?ll?, sitten siirryimme kahdessatoista tunnissa, koko tien yh? vaan yl?sp?in h?yryten, Santa F?ehen. Santa F? on luultavasti azteekkien perustama; ennen Kolumbusta se ainakin jo on ollut olemassa ja on nyt Floridassa olevan Augustinen j?lkeen Ameriikan vanhin kaupunki.

T?m? Uuden Meksikon helmi on pienen pikkarainen harmaa kaupunki, aivan kuin vilunp?rr?inen kananpoika se kykkii Kalliovuorten siipien alla. Niin kaukaa kuin silm? kantaa, n?kyy vuoria, pelkki? vuoria, -- et?isimm?t kuin lyijykyn?ll? piirretyt ilmanrantaan. Sis?ll? kaupungissa on viljalta ruusuja, granaatinkukkia, p?ly? ja vuohia. Multaisilla, ahtailla kaduilla kulkee s?ihkyv?silm?isi? naisia, mustat harsohunnut p??n ja hartioiden yli heitettyin?, miehi? koruompeleiset hatut p??ss?, kerj??vi? indiaaneja kirjavat r??syt vaatteina, puu-, hedelm?- tai ruohokuormaa kantavia aaseja, teksasilaisia mets?st?ji? hurmaavine silmineen ja kannuksilla varustetut ratsassaappaat jalassa. Muunlaisia rakennuksia ei ole kuin adobe- taloja, jotka kaikki ovat niin sanoaksemme maurilaiseen tapaan rakennetut, niin ett? keskustana on nelikulmainen, joka puolelta suljettu pihamaa. Siell? leikkii ter?v?piirteisi?, tummanverisi?, notkeasti liikkuvia lapsia, valkeita kili? ja pieni? karvattomia meksikolaisia koiria sikojen, hanhien ja vuohien keskell?. Pihalla on tavallisesti savesta kyh?tty leivin-uuni ja talon takana muutamia persikkapuita. Joka kadun kulmaan ovat harvinaisuuksien kauppiaat ripustaneet nimikilpi??n ja Santa F?en kuuluisat kultasep?t valmistavat koristuksiaan avonaisten akkunain ??ress?, houkutellakseen siten ostajia.

Sy?ty?mme p?iv?llist? vanhassa, ravintolaksi muutetussa meksikolaisessa talossa, l?hdimme kaupungin 300 vuoden vanhaan kirkkoon. Kuljimme piispan puutarhan halki, ruohottuneita k?yt?vi? pitkin; persikka- ja aprikkapuiden hedelmist? notkuvat oksat riippuivat kattona p??mme p??ll? ja molemmin puolin tiet? rehotteli pitkiss? riveiss? viinimarjapensaita isoine punaisine ja mustine marjoineen. Viereinen nunnaluostari n?ytti kuolleelta kuumassa iltap?iv?n paisteessa. Sen kappelissa rukoili liikkumaton nunna polvillaan, katse maata hakien. Luostarin kokoushuoneesta kaikui vuoron s?velharjotuksia, vuoron taas hele?t tytt?jen ??net yhtyiv?t iloiseen lauluun. Kirkon sein?t olivat t?ynn? vanhoja kummallisia tauluja, silkkiin kudottuja kuvia Meksikon historiasta ja jos jonkin muotoisia ja suuruisia pyh?n Fransiskuksen kuvia. Santa F?ess? on intiaaneilla eri kaupungin-osansa, ja "puna-ihoisia" tapaa muutenkin alinomaa kaduilla hedelmi?, saviastioita, vuorikristalia, malakiitin palasia ja agaattikivi? myym?ss?. Tavallisesti he istuvat kantap?ill??n riviss? talojen sein?mill? ja huopavaipat peitteiksi kiedottuina aivan kuin olisivat viluissaan. Muutamat ovat vartevia ja kauniita. Miehet, suorine s??rineen ja s??nn?llisine kasvoineen, liikkuvat hitaalla, verrattomalla arvokkaisuudella. Naiset ovat pieni?, mutta n?pp?ri?, ??net sointuvia ja liikkeet n?yri?, yst?v?llisi?. Muutamat ovat inhottavan likaisia. Kaikilla on kankeat mustat hiukset, kiilt?v?t silm?t; kaulassa on kaikilla n?kinkenki?, koralleja ja malakiitinpalasia, hartijoilla punakeltaiset huopavaipat.

Ostimme mustia saviastioita er??lt? Sian Ton nimiselt? nuorelta indiaanilta. H?n oli komea, kaunis mies, kummallakin korvalla heilahteli tulipunaiset lankaniput ja jaloissa h?nell? oli vaaleankeltaiset peurannahkasta valmistetut pieksut . Kummallekkin meille v?ltt?m?t?n, kauppaa v?litt?v? viittomispuhe n?ytti hyvin huvittavan h?nt? ja tuon tuostakin h?n iloisesti paljasti valkean hammasrivins?. Pieni, py?re?s??rinen indiaanitarkin varusti meit? muistoilla. H?nell? oli p??ll??n kirjaeltu paita, v?h? samann?k?inen kuin ven?l?isten naistenkin, linnikko p??ss? ja korearaitainen hame huopavaippansa alla. N?iden villien silm?t olivat kauniit ja kiilt?v?n ruskeat, mutta ne olivat aivan kuin el?inten silm?t: itsetietoista, ihmism?ist? katsetta niist? turhaan etsii.

Ik?v?iden j?timme Santa F?en, lev?tty?mme siell? yhden p?iv?n. Eteenp?in ment?ess? tavattiin joka pys?yspaikalla indiaaneja. Santa F?en l?heist?ll? asuu enimm?kseen Puni-indiaaneja, joiden arvellaan olevan entisten azteekkien j?lkel?isi?; he ovatkin verrattain korkealla sivistyskannalla. Heid?n siistien savitalojensa ymp?rill? on maissipeltoja ja oivallisia hedelm?puutarhoja. Suurin osa heist? on jo muutaman sukupolven ajan ollut kristittyn?, sill? espanjalaiset jesuiitit ty?skenteliv?t heid?n keskuudessaan. Oikeimmin he, mit? sivistykseen tulee, eiv?t ole k?yhint? meksikolaiskansaa huonommat. Muut indiaanit kuuluvat alhaisemmalla kannalla oleviin heimoihin, asuvat telteiss?, ovat pakanoita ja el?imellisesti raakoja. 15-20 hengen suuruisissa joukoissa niit? sy?ksyi junan tullessa asemille, miehi?, vaimoja ja lapsia, kerj?ten, kiljuen ja englantilaisia kirouksia songertaen, jos mielest??n saivat liian v?h?n rahoja.

Inhottava vanhan rasvan ja pintyneen lian haju heist? l?yhk?si. Miesten kasvot olivat hevosnaaman n?k?isi?; naiset nauraa r?k?ttiv?t, juoksennellen edestakaisin viheri?t mokasiinit jalassa ja musta paksu tukka tukevasti rasvatun n?k?isen?. ?idit kuljettivat kapalolapsiaan mukanaan, muutamat pienokaisista olivat vasta parin kolmen p?iv?n vanhoja. Ilkosten alasti nekin lep?siv?t indiaanien pajunvesoista tehdyss?, kuomulla varustetussa kapalossa. Moni lapsiraukoista oli sekaverta. Kun kahtalaisen siveyden puolustajat eiv?t s??li valkeatakaan naista, v?h?tk? ne sitten huolivat indiaanittaren parhaasta, h?nt? kun ei suojele tapa eik? laki, eik? edes oma k?sitys siveydest? ja kunniasta.

Kun Arizona, Uusi Meksiko ja Kalifornia liitettiin Yhdysvaltoihin, lakkasi katolisten l?hetysty? n?ill? seuduilla. Philadelphiassa on suuri protestanttinen kasvatuslaitos indiaaneja varten sek? siihen kuuluva maatalo. Siell? k?ydess?mme n?ytti se olevan oivallisella kannalla ja t?ynn? oppilaita. T?nne tulee enimm?sti pohjoisvaltioiden indiaaneja ja eritt?inkin Siouks-heimon j?seni?, sill? se heimo haluaa enin sivistyst?. Muuan suuri ja toimiva yhdistys, "Indiaani L?hetys" ulottaa harrastuksensa yli koko maan. Mutta t?llaiset yritykset ovat my?h?isimmilt? ajoilta. Yhdysvaltojen omallatunnolla on monta indiaaneja vastaan tehty? rikosta. Se tapa, jolla n?it? villej? on kohdeltu, on h?pe?pilkku liittovaltojen historiassa, eik? tehtyj? julmuuksia voida mitenk??n puolustaa vahvemman oikeuteen vetoomalla. Puna-ihoisia on ajettu takaa ja tapettu kuin mets?npetoja, rahanhimoiset hallituksen-toimitusmiehet ovat pett?neet ja nylkeneet heit?, siit? v?litt?m?tt?, olivatko uhriraukat kavalia ja valheellisia tai vaan taitamattomia. Mutta kun Helen Hunt, sittemmin mrs Jackson, julkaisi "Ramona"-nimisen romaaninsa, jossa t?llaista menettely? mit? ankarimmin moitittiin, alettiin hallituksen kantaa kiivaasti moittia. Monta parannusta pantiin heti toimeen ja nyky??n lienee hyvin v?h? moitteen sijaa. Mutta parannukset tulivat liian my?h??n ja Ameriikka saa katkerasti katua entist? menettelytapaansa, sill? villiraukat, joilta vaadittiin kansalaisten lainkuuliaisuutta, kun heilt? ensin oli riistetty kaikki kansalaisen oikeudet, tuottavat alin-omaisilla kapinayrityksill??n hallitukselle paljon huolta. Omituista muuten on, ett? kaksi naisten kirjoittamaa romaania -- "Set? Tuomon tupa" ja "Ramona" ovat niin paljon vaikuttaneet, toinen neekerien, toinen indiaanien asemaan. Ameriikkalaisilla onkin tapana leikkis?sti sanoa, ett? hallitus odottaa "kiinalaisromaania", ryhty?kseen kiinalaiskysymyksen lopulliseen ratkaisemiseen.

Arizonassa k?vimme er??n? iltana muutamassa indiaanileiriss?. Y? oli tulossa, nuotioita paloi telttien ulkopuolella ja lapset juoksivat leikkien ja kirkuen niiden v?liss?. Miehet lep?siv?t paljaalla maalla, muutamat vaan puhdistelivat pyssyj? ja hoitivat hevosia. Naiset leipoivat siten, ett? sekottivat ohra- ja maissijauhoja ja vett? hiukkasen koverretulle, litte?hk?lle kivelle ja panivat sen sitten tuliseen tuhkaan. Seos paistui pian ja otettiin veitsell? kivelt?, jolle taas uutta taikinaa sekotettiin. Leip? oli v?h? suolatonta ja savustunutta, mutta muuten hyv?nmakuista.

Santa F?est? l?htien laskeusimme alasp?in, j?tt?en j?lkeemme Kalliovuorten viimeiset rinteet, joilla t??ll? kasvoi komeita mastopuita. P?iv?n matkan per?st? tulimme Arizonan valtioon, jonka rikkaus, samoin kuin Kaliforniankin, on jalokivi- ja metallirikkaissa vuorissaan sek? maanlaadussa, joka tarvitsee vaan vett? hedelm?lliseksi tullakseen. Luonnollisessa tilassaan t?m? seutu taas on ihan er?maan kaltainen. Hiekkaa, pelkk?? hiekkaa, tahi ainakin ainetta, joka on niin hiekan n?k?ist? kuin toinen marja on toisensa n?k?inen. Niin on eritt?in laita Mojaven er?maassa, jonka halki kesti 2 vuorokautta matkustaa. Minne vaan katsoi -- pelkk? keltaista hiekkaa. Siell? t??ll? t?r?tteli p?iv?n polttama ruohotupsu, mansannitapensaita punaisine runkoineen ja jykeine lehtineen, harmaita kaktuksia ja palmumaisia aloeekasvia.

Kuumuus oli tukehuttava, l?mp?mittari n?ytti 40? C. Y? ei ollut p?iv?? viile?mpi. P?ly, hieno valkea er?maan p?ly tunkeusi silmiin, korviin ja sieraimiin, suuhun, vaatteiden ja kynsien alle. Joka aamu t?ytyi ensin pyyhki? tomu silm?laudoiltaan, ennenkuin voi silmi??n avata. Puolikuolleina laahustimme viipym?paikoilla ulos hakemaan hiekasta agaatteja, joita t??ll? on runsaasti. V?list? juna seisahtui, jotta saimme katsella niit? kuiluja, joita Mojavessa tuon tuostakin ammotti allamme tien poikki. Ne ovat muinoisten tulipurkausten j?tteit? ja maa niiden ymp?rill? on t?ynn? mustaa laavaa. Tuollaiset hirvitt?v?t syv?nteet, joita ihan odottamattansa tapaa keskell? keltaista er?maan hietaa, ovat aivan kuin helvetinkuiluja. Ne kuuluvat Arizonan ja Kalifornian omituisuuksiin ja runsaasti niit? on Sierra Nevadalla. Siihen vuoristoon me tulimme kaksi vuorokautta sen j?lkeen, kun olimme Santa F?est? l?hteneet. Taas alettiin nousta yl?sp?in hitaasti ja ruuvimaisia kiertoja tekem?ll?, mutta t?ll? kertaa kuljettiin p?yrist?vien syvyyksien partaalla. Kauhu kouristi syd?nalaa junan tehdess? ?kkin?isi? k??nteit??n synkkien syvyyksien ?yr?ill? kiit?en, kun silm? ei kuilun pohjaa tavannut. Janoisin, haljennein huulin ammotti maa kitaansa, meid?t niell?kseen. Tuntui silt?, kun olisi pieninkin matkustajan liikahdus riitt?nyt riist?m??n junalta tasapainon ja sy?ssyt sen ruhjottuna vuorten nieluun. Mutta kaikkiin t?ss? maailmassa tottuu, ja mekin uskalsimme lopuksi ruveta lepuulle, vaikka tiesimme, ett? tiemme yh? vaan kiemurteli yht? kamalien syv?nteiden partailla, 11-14,000 jalkaa korkeiden vuortenhuippujen keskell?.

Miten iloisesti h?mm?styimmek??n, kun toisena aamuna her?simme viheri?isess? kosteikossa; p??sty oli er?maan hiekasta ja kuumuudesta. Olimme Riversidess?, pieness? paratiisissa, Sierra Nevadan l?nsirinteell?. Kaupunki on paljasta puutarhaa, t?ynn? taateli- ja viuhkapalmuja, viinitarhoja ja oranssilehtoja. T??ll? n?imme ensikerran Kalifornian elinpuun, Austraaliasta tuodun kauniin, sinivihre?n eukalyptuksen sek? hennon, harsolehv?isen "pippuripuun"; sen nimens? se on saanut hedelmist??n, jotka ovat samann?k?isi? kuin pippuripensaan marjat.

Nyt olimme Kaliforniassa, kullan ja oranssien maassa. Sen luonto on samalla niin yksitoikkoista ja omituista, ett? heti saa yleisvaikutuksen siit?.

Pieni?, puuhaavia, hedelmien viljelyksest? el?vi?, kukoistavia kaupunkeja, valkeine ja vaaleanharmaine puutaloineen -- maanj?ristysten takia ei kivitaloja rakenneta -- ja joka kaupungin ymp?rill? on leve? ala viinikentti?, hedelm?puutarhoja ja "alfalfa"-ruohoa kasvavia niittyj?. Kaliforniassa ei ole luonnon kasvattamia ruohokentti?. Kasvullisuuden v?liss? n?kyy vaan keltaista hiekkaa, mansanniita-, aloee- ja kaktuskasvia, yl?puolella kaartelee sininen taivas ja ilmanrannassa siint?v?t vuoret. Yksitoikkoista se on, mutta t?m? yksitoikkoisuus ei v?syt?, sill? vuorten ihanuus on aina uusi, aina vaihteleva, ja Kalifornian sinist? taivasta ei kukaan unohda, joka sen kerran on n?hnyt.

Kuljimme muutamien autioksi j?tettyjen kullan-huuhtomislaitosten ohi, jotka ulkoap?in olivat aivan samann?k?iset kuin villakehruulaitokset kotona Suomessa. Ei mit??n huomiota her?tt?v?? niiss? ollut, eik? mit??n ihmeellist?k??n. Kullankaivajat ovat vet?ytyneet yl?maihin, eik? niit? koskaan tapaa yleisten valtateiden varsilla. San Bernardinossa pakottivat vierasvaraiset asukkaat junan pys?htym??n kymmeneksi minuutiksi ja sill? aikaa kulki herroja ja naisia vasut k?siss? vaunujen l?pi, jaellen hedelmi? ja kukkia. Pasadenassa, er??ss? toisessa pikkukaupungissa, kutsuttiin meid?t koko p?iv?ksi vieraiksi ja p?iv?llisill?, soitolla, puheilla ja huvimatkoilla meit? kestitettiin. Asemahuoneen suuri odotussali oli muutettu virvotushuoneeksi. Pitkill? p?ydill? siell? oli viljalta virvotusjuomia, aprikoita ja persikoita, niin suuria keltaisia ja tuoksuvia, kun ne ainoastaan Kaliforniassa ovat. T?m? huone oli auki koko p?iv?n, eik? kukaan sit? vartioinnut. Oven p??ll? seisoi: "Virvotuksia rakkaille vieraillemme, Chicagon opettajayhdistykselle". Pasadenassa n?imme kameelikurki-kartanonkin, jonka omistaja on p??ssyt rikkaaksi mieheksi kameelikurkia kasvattamalla ja niiden sulkia myym?ll?.

Viimeinen y? junassa oli niin tukala, ett'ei kukaan meist? voinut nukkua, vaikka olimme surkeasti v?syneit?. Kuumuutta oli 44,5 pyk?l?n m??r?. Oli ihan tyyni, luonto tuntui kuumuudesta kuolleen vuorten ymp?r?im?ss? San Joaquin-laaksossa. P?iv?n noustessa aamulla puhalsi heikko tuuli, mutta p?ivemm?ll? paahtoi aurinko taas tuhatta tulisemmin. Sellaisissa oloissa tuntui 129 syntym?p?iv?- ja muistokirjaan kirjoitus sangen raskaalta teht?v?lt?. Ameriikan nuorisolla on, n?et, sellaisten asioiden alalla oma kiihkonsa, aivan kuin muidenkin maiden nuorisolla.

Mutta siihenkin vaivaan mukaantui mieliisti, kun siten sai palkita hyv?? naapuruussopua. Se olikin ollut mit? miellytt?vint? laatua. Tosin oli kukin alussa v?h?n kankeamainen, mutta kuumuus, yht?mittainen yhdess?olo, yhteiset seikkailut ja harrastukset tekiv?t pian kaikki tuttaviksi.

Useimmilla oli omat ev?svarat, joita kaupungissa uusittiin ja hauska perhe-el?m? vallitsi vaunuissa. Minun rinnallani asui kaksi Chicagon tytt??, joilla oli oma teekeitti?ns? ja joka aamu he keittiv?t teet? v?kiviina-valkealla. Muutamat j?rjestyst? rakastavat vanhat naiset puuhasivat oikein onnekseen p?iv?llisvalmistuksissa, he huuhtelivat astioita ja h??r?eliv?t esivaatteet edess? ja hihat yl?s kiverrettyin? vaunuissa; heill? oli mukanaan keittovehkeit?, paistetuita kaloja ja lintuja, ja tarjosivat vuorottain naapureilleen teet?. Innokasta vaihtokauppaa k?ytiin. Korppuja, juustoa ja s?ilytystavaroita vaihdettiin sitruuneihin, leivoksiin ja sokuroittuihin hedelmiin. Minua vastap??t? asui er?s saksalainen kielten-opettaja. Kun h?nen voinsa ja teens? loppuivat, j?tti h?n varastonsa t?hteet Chicagon tytt?jen haltuun ja rupesi itse heille t?yshoitoon. Kuulin heid?n sitten iltaisin neuvottelevan, teet? vai kahviako keitt?isiv?t.

Ylip??ns? vallitsi junassa puhtaus ja j?rjestys. Joka vaunussa t?ytettiin tuon tuostakin suuri s?ili? j?isell? vedell?. Ainoa ik?vyys oli, ett? yhteisen pesoaseman edess? ei ollut ovea eik? verhoa ja tavallisesti sen edess? seisoi 17 k?siliinalla varustettua, vuoroansa odottavaa ihmist?, katselemassa kuinka naapuri pesi korviansa.

Aamuisin kulki Sam nauraa virnistellen suojasta suojaan vuoteita kooten. Jokaisella oli mukanaan omat lakanat ja peite ja tytt?jen oli tapana torua Samia, kun h?n toisinaan kuumuudesta tympeytyneen? sulloi lakanat ja peitteet sekamelskassa sohvankannen alle. Moitteet eiv?t h?neen kuitenkaan pystyneet. Sam teki seuraavana aamuna taas oman mielens? mukaan. Muutamissa vaunuissa oli er??n poikakoulun ylempien luokkien oppilaita siivoojina; pojat hankkivat sill? tavalla itselleen maksuttoman matkan kokoukseen.

Jokaisella viiv?hdyspaikalla kiiruhti kukin heti kulmalleen ja junan liikkeelle l?hdetty? verrattiin taas ostoksia ja kukin kertoi seikkailunsa. Sunnuntaisin lukivat tyt?t raamattua, veisasivat virsi? ja kuulustelivat toisiltaan p?iv?n sunnuntaikoulu-l?ksyt, samaan aikaan, jolloin muuten olisivat olleet kirkossa tai sunnuntaikoulussa. Sunnuntai-iltana sulloutuivat kaikki 130 pariin, kolmiin vaunuihin ja lauloivat Sankeyn lauluja kello 10 tai 11 asti. Toisinaan tulivat toisten vaunujen asukkaat meid?n luoksemme tai menimme me heit? tervehtim??n. Muutamat ajoivat makuuvaunuissa, muutamat matkailijavaunuissa. Luonteva yhdenvertaisuus, yst?v?llisyys ja avuliaisuus vallitsi kaikkien kesken, vaikka seurassa oli sek? yliopiston professoreja, koulujen tarkastajia ja johtajia ett? k?yhi? tuntiopettajia ja kaikenlaisia mies- ja naispuolisia, alhaisempia opettajia.

L?mmint? kaipausta tuntien me hyv?sti? heitt?ess?mme k?ttelimme, kun juna puuhkasi San Fransiskon asemakartanon sis??n ja matkamme Kalliovuorten poikki oli p??ttynyt.

Opettajakokous San Fransiskossa.

-- Kalifornia on maailman vierashuone, ja San Fransisko sen kaariakkuna, -- sanoi er?s kokouksen toimeenpanevaan toimikuntaan kuuluvista is?nnist?mme; koko toimikunta oli, n?et, l?hetetty asemalle meit? vastaan-ottamaan.

Vaikka silloin oli kuiva vuoden-aika, teki kuitenkin mieli yhty? h?nen lausuntoonsa: "Kultaisen portin kaupunki" on kerrassaan hurmaava. Kukkia joka paikassa, kukkia uhkumalla. Joka paikassa tummanpunaisia verenpisaroita, notkeata muurivehre??, kauniita kuusamoita, kolmea kyyn?r?? korkeita purppuran v?risi? pelargoonioita, banaani-, viuhka- ja taatelipalmuja komeine lehtineen.

Alempana olevat kaupunginosat ovat rakennetut joko laivoille tai paaluperustukselle. Talojen ulkomuotoa ei voi juuri kauniiksi kehua muualla kuin muutamissa kaupunginosissa, joissa n?kee kalliita ja komeita rakennuksia. Mutta sen sijaan n?ytt?v?t kaikki asumukset omituisilta, sein?t ovat enimm?sti vinot ja harmaat, mutta niit? peitt?? loistavakukkaiset k?ynn?skasvit. Ja tyytyyh?n sit? mihin tahansa, kun saa katsella niin kauniita n?k?aloja kuin San Fransiskossa n?kee joka suunnalla. Kaupunki on pelkki? yl?- ja alam?ki?, joita my?ten raitiovaunut v?sym?tt? kiskovat v?ke?. Joka kukkulalta katselee kulkija ihastuksella Kultaista Porttia, jonka aallot vuoron v?lkkyv?t valkeine harjoineen, vuoron lep??v?t v?s?htynein? sinisess?, vienov?reisess? aamupuvussa, vilkutellen paiv?npaisteelle. Toisinaan, kun auer tai sumu siinn?tt?? vuorten piirteet, n?ytt?v?t kaupunkia ymp?r?iv?t alppiseudut lumoavan kauniilta. Silloin on Sierra Nevadan rinnoilla lep??v? San Fransisko ihana kuin unelma.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet