Read Ebook: Le Calvaire by Mirbeau Octave

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 67 lines and 4859 words, and 2 pages

Translator: Julius Krohn

IVANHOE

Kirj.

Walter Scott

Alkukielest? suomentanut J. Krohn

Ilmestynyt ensimm?isen kerran Helsingiss? G. W. Edlundin kustantamana v. 1885.

ENSIMM?INEN LUKU.

N?in puhuivat he; ajoivatpa n?in kyll?ist? sikokarjaa kotiin p?in; hangoittain vastaan, vinkuin, r?hkien, palasi lauma harjaksellinen.

Sill? miellytt?v?ll? kulmalla iloista Englantia, jonka l?pi Don-joki virtailee, oli entisaikoina laaja mets?. Se peitti enimm?n osan niit? kauniita kunnaita ja laaksoja, mitk? levi?v?t Sheffieldin ja hauskan Doncasterin kaupungin v?lill?. Viel? nytkin on t?m?n laajan mets?n t?hteit? n?ht?v?n? Wentworthin ja Wharncliffe Park'in komeiden herraskartanoiden ymp?rill? sek? Rotherhamin seudulla. N?ill? tienoin asusti muinoin tarukuulu Wantleyn lohik??rme. Siell? oteltiin monet Ruusujen sis?llissodan tuimimmista taisteluista. N?ill? seuduin oli my?s muinoin pes?paikkansa niill? rohkeilla rosvoparvilla, joiden teot ovat Englannin kansanlauluissa saaneet niin suuren maineen. T?m?n seudun ollessa tapaustemme p??n?ytt?m?n? vie kertomuksemme ajankohta meid?t takaisin Rikhard I:n hallitusajan loppupuoleen, jolloin ep?toivoiset alamaiset kuninkaan poissaollessa valtoinaan is?nn?ivien pikkutyrannien sortamina ik?v?iv?t hartaasti h?nen palaamistaan pitk?st? vankeudesta, vaikkakin alkaen jo ep?ill? sit? koskaan n?kev?ns?. Aatelisherrat, joiden valta Tapani-kuninkaan aikana oli paisunut kohtuuttomaksi ja jotka Henrik II:n valtioviisaus t?intuskin oli saanut lannistetuksi jonkinlaiseen kuuliaisuuteen kruunua kohtaan, olivat nyt taas yltyneet entiseen vallattomuuteensa. Ylenkatsoen Englannin valtioneuvoston heikkoa valtaa, he vahvistivat linnojansa, enensiv?t palvelijajoukkojaan, pakottivat kaikki ymp?rill? asujat vasalleikseen ja koettivat kukin kaikin mahdollisin keinoin hankkia itselleen tarpeeksi suuren mahdin voidakseen ottaa tehokkaasti osaa niihin kansakunnan sis?isiin myllerryksiin, jotka n?yttiv?t olevan tulossa.

Alhaisen aateliston eli niin sanottujen vapaatilallisten asema k?vi nyt sangen turvattomaksi, vaikka Englannin perustuslain sek? kirjaimen ett? hengen mukaan heid?n olisi pit?nyt olla aivan itsen?isi? ja l??ninherrojen tyranniudesta vapaita. He saattoivat tosin, niinkuin he enimm?kseen tekiv?tkin, ostaa itselleen joksikin ajaksi rauhan, asettumalla jonkun l?heisen pikkuhallitsijan suojeluksen alaiseksi, ottamalla vastaan l??nitysvirkoja h?nen hovissaan tai sitoutumalla molemminpuolisin liitto- ja puolustussopimuksin auttamaan h?nt? h?nen hankkeissaan. Mutta t?m?n rauhan hintana oli luopuminen itsen?isyydest?, joka on niin kallis jokaiselle englantilais-syd?melle, sek? varma vaara joutua osallistumaan jokaiseen hurjaan yritykseen, mihin kunnianhimo saattoi suojelusherraa yllytt??. Toiselta puolen oli mahtavilla paroneilla niin monet ja monenlaiset rasitus- ja sortokeinot k?siss??n, ettei heilt? koskaan puuttunut tekosyyt? ja harvoin haluakaan ahdistaa ja vainota h?vi?n partaalle saakka jokaista heikompaa naapuriansa, joka yritti irtautua heid?n valtiudestaan sek? luottaa siihen, ett? h?nen viattomuutensa ynn? maan laki turvaisivat h?net melskeisenkin ajan vaaroilta.

T?t? aateliston sortoa ja alhaisen kansan kurjuutta oli viel? omansa pahentamaan er?s Normandian herttuan Wilhelmin valloituksesta johtuva seikka. Nelj? miespolvea ei ollut riitt?nyt sekoittamaan normannien ja anglosaksien toisilleen vihamielist? verta taikka yhdist?m??n yhteisen kielen ja yhteisten etujen siteill? kahta vihamielist? rotua, joista toinen yh? rehenteli voitoistaan ylpeillen, toinen huokaili kaikkien tappion seurausten alaisena. Hastingsin tappelussa saavutettu voitto oli antanut kaiken vallan normannilaisen aateliston k?siin, ja t?t? valtaansa, sen historiamme todistaa, he eiv?t olleet k?ytt?neet pehme?ll? k?dell?. Saksilaiset ruhtinas- ja ylimyssuvut, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, olivat sukupuuttoon h?vitetyt tai menett?neet kaiken omaisuutensa. Ei my?sk??n ollut monta toiseen tai viel? alhaisempaan kansanluokkaan kuuluvaa, jotka olisivat hallinneet omia tiluksiaan isiens? maassa. Hallitus oli kauan aikaa katsonut tarpeelliseksi kaikin keinoin, niin laillisin kuin laittominkin, v?hent?? sen kansanosan voimaa, jonka arveltiin, ja syyst? kyll?, hautovan syd?mess??n sammumatonta vihaa voittajia kohtaan. Kaikki normannilaissukuiset kuninkaat olivat selv?sti osoittaneet suosivansa normannilaisia alamaisiaan. Mets?styslait ynn? monta muuta saksilaisten perustuslakien lempe?mm?lle, vapaammalle hengelle yht? vierasta s??nn?st? oli s?lytetty kukistettujen asukkaiden hartioille ik??nkuin lis??m??n l??nityskahleitten jo muutenkin rasittavaa painoa. Kuninkaan hovissa ja ylimysten linnoissa, miss? hovin komeutta ja loistoa matkittiin, ei kuulunut muuta kielt? kuin normannilaisranskaa. Oikeusistuimissa annettiin lausunnot ja p??t?kset samalla kielell?. Sanalla sanoen, ranska oli arvokkuuden ja ritarillisuuden, viel?p? oikeudenkin kielen?, samalla kuin paljon miehekk??mpi ja ytimekk??mpi anglosaksin kieli oli j??nyt yksist??n talonpoikien ja palvelijoiden k?ytett?v?ksi, jotka eiv?t muuta osanneet. V?ltt?m?t?n kanssak?ynti maan valtiaiden ja niiden poljettujen, alhaisten olentojen v?lill?, jotka tuota maata viljeliv?t, loi kuitenkin v?hitellen ranskan ja anglosaksin kielten sekamurteen, jolla kumpaisetkin saattoivat ilmoittaa ajatuksensa toisilleen. T?m? v?ltt?m?tt?myys muodosti n?in v?hitellen meid?n nykyisen englanninkielemme, jossa voittajain ja voitettujen kielet ovat niin onnistuneesti sulautuneet yhteen ja joka sittemmin on saanut runsaita lis?varoja sek? klassillisista ett? Etel?-Euroopan kansojen el?vist? kielist?.

Laskeutuva aurinko loi viimeisi? s?teit?ns? er??lle rehev?ruohoiselle aukeamalle luvun alussa mainitsemassamme mets?ss?. Sadat leve?latvaiset, lyhytrunkoiset, laajalehv?iset tammet, jotka kenties olivat aikoinaan n?hneet roomalaissoturien uljaan marssinnan, ojentelivat pahkuraisia oksiaan mit? suloisimman vihre?n nurmimaton ylitse. Paikoittain niiden v?liss? kasvoi py?kki- ja p?hkin?puita sek? monenlaisia pensaita niin tihe?ss?, ett? laskevan auringon vaakasuorat s?teet eiv?t p??sseet tunkeutumaan l?pi. Toisin paikoin ne olivat et??mp?n? toisistaan, j?tt?en v?lilleen tuollaisia pitki?, mutkittelevia lehtokujia, joiden sokkeloihin silm? niin mielell??n eksyy, kuvaillen niit? viel? jylhempiin, autiompiin mets?n k?tk?ihin johtaviksi poluiksi. Paikoin auringon punertavat s?teet loivat taittuneen kelme?n valojuovan, joka osaksi ik??nkuin takertui puiden murtuneille oksille ja sammaltuneille rungoille, paikoin ne valaisivat loistaviksi l?ikiksi ne nurmikon kohdat, joihin ne osuivat. Jokseenkin avara, aivan lakea paikka keskell? t?t? aukeamaa n?ytti ennen muinoin olleen pyhitettyn? druiidien pakanallisille menoille, sill? siin? n?kyi yh? viel?, pienell? kummulla, joka muodoltaan oli niin s??nn?llinen, ett? se n?ytti k?sin tehdylt?, muutamia piiriin asetettuja hakkaamattomia, suuria kivi?. Seitsem?n seisoi viel? pystyss?; muut olivat poissa paikoiltaan, arvatenkin jonkun uskonintoisen kristinoppiin k??ntyneen vy?rytt?min?, viruen mik? kyljell??n liki entist? paikkaansa, mik? kummun vietteelle sortuneena. Vain yksi iso kivi oli vierinyt aivan alas, ja osuen tukkeeksi pieneen puroon, joka hiljaa pujottelihe kummun juuritse, nostatti vastustuksellaan heikon, solisevan ??nen rauhallisesta ja muuten ??nett?m?st? purosta.

Kaksi ihmist? oli t?m?n maiseman t?ydennyksen?. Heid?n ulkomuotonsa ja pukunsa ilmaisivat samaa rajua ja karkeaa laatua, mik? n?in? vanhoina aikoina oli ominainen Yorkshiren l?ntisen piirikunnan mets?maille. Vanhemmalla miehist? oli tuima, raaka mets?l?isulkomuoto. H?nen pukunsa oli mit? yksinkertaisinta laatua: tiukka, hihallinen mekko, tehty jonkin el?imen taljasta, johon karvat oli alkujaan j?tetty paikoilleen, mutta joka nyt oli niin monesta kohdin paljaaksi kulunut, ett? olisi ollut vaikea j?ljell? olevista tupsuista p??tt??, mink? otuksen talja se oli. T?m? alkuper?inen pukine ulottui kaulasta polviin asti ja toimitti yksin??n kaikkien tavallisten ruumiinverhojen virkaa. Kaulanreik? oli juuri niin leve?, ett? p?? mahtui l?pi, josta saattoi p??tt??, ett? se pantiin p??lle p??n ja hartioiden yli vet?m?ll?, niinkuin nykyaikainen paita tai muinainen rengashaarniska. Mets?karjunnahkaisilla pauloilla kiinnisidotut kurpposet suojelivat jalkoja, ja s??riin oli taidokkaasti kierretty ohuet nahkaviilekkeet, jotka ylettyiv?t pohjetta ylemm?ksi, mutta j?ttiv?t polvet paljaiksi, niinkuin Skotlannin yl?maalaisten puvuissa. Leve?ll? nahkavy?ll?, jonka pitimen? oli vaskisolki, oli mekko vedetty kokoon vy?t?isilt? ja siten saatettu viel? tiukemmin ruumiinmukaiseksi. Vy?st? riippui toisella puolen jonkinlainen kukkaro, toisella p?ssinsarvi, jossa oli suutin puhaltamista varten. Samaan vy?h?n oli my?s pistetty tuollainen pitk?, leve?, ter?v?k?rkinen ja kaksiter?inen puukko, jossa oli mets?kauriin sarvesta tehty kahva, ja jollaisia niill? tienoin valmistettiin jo silloinkin Sheffieldin puukkojen nimell?. P??ss? ei miehell? ollut mit??n; sen ainoana verhona oli h?nen oma paksu, vanunut ja p?rr?inen tukkansa, jonka v?ri oli auringon paahteessa palanut tummanpunervaksi, ruosteenkarvaiseksi, muodostaen vastakohdan poskia peitt?v?lle parralle, joka oli pikemmin keltainen, merenpihkan v?rinen. Yksi ainoa osa h?nen puvustaan on viel? mainitsematta, ja se onkin siksi merkillinen, ettemme voi sit? sivuuttaa. Se oli koiran kaulahihnan tapainen, umpeen juotettu vaskirengas, niin v?lj?, ettei se ahdistanut hengityst?, mutta samalla niin ahdas, ettei sit? voinut saada pois muuten kuin poikki viilaamalla. T?h?n eriskummalliseen kaulukseen oli saksilaisin kirjaimin piirretty seuraava kirjoitus: >>Gurth, Beowulphin poika, on Cedrikin, Rotherwoodin herran, perint?-orja>>.

Sikopaimenen vieress? -- sellainen oli n?et Gurthin virka -- istui kaatuneella druiidin-kivell? toinen mies, n??lt??n kymmenkunta vuotta nuorempi. H?nen pukunsa, vaikka se muodoltaan muistutti kumppanin asua, oli hienommista aineista ja eriskummallisemman n?k?inen. Takki oli hele?n purppuran v?rinen, ja siihen oli yritetty maalata eriskummallisia, moniv?risi? koukeroita. Takin p??ll? h?nell? oli lyhyt viitta, joka ulottui vain puoliv?liin reitt?; se oli punaisesta vaatteesta -- vaikka koko lailla likaantunut -- ja p??rm?tty hele?nkeltaisella. Lyhyyteens? verraten oli viitta erinomaisen leve?, niin ett? t?t? kummann?k?ist? p??llysvaatetta saattoi vet?? v?liin enemm?n toiselle, v?liin toiselle olalle, tai k??riyty? kokonaan sen sis??n. K?sivarsissa oli ohuet hopeiset rannerenkaat ja kaulassakin samasta aineesta rengas, jossa oli sanat: >>Wamba, ?lytt?m?n poika, on Cedrikin, Rotherwoodin herran, orja>>. T?ll?kin miehell? oli jalassa samanlaiset kurpposet kuin h?nen kumppanillaan, mutta nahkapaulojen sijasta h?nen s??rens? oli verhottu jonkinlaisilla s??ryksill?, joista toinen oli punainen, toinen keltainen. P??ss? h?nell? oli lakki, jossa oli useampia tiukusia, suunnilleen saman kokoisia kuin haukkojen p??hineihin oli tapana kiinnitt??. Ne kilisiv?t joka kerta, kun mies k??nsi p??t??n, ja koska h?n harvoin oli hetke?k??n liikahtamatta, niin kilin?? kuului melkein lakkaamatta. Lakin reunan ymp?rille oli ommeltu leve? nahkakaistale, jonka yl?p??h?n oli leikattu hampaita, niin ett? se n?ytti kruunulta. Sen sis?st? lakki jatkui pitk?ksi suipuksi, joka riippui alas toiselle olkap??lle vanhanaikaisen y?myssyn tai nykyisen husaarilakin tavoin. T?h?n lakin osaan oli tiukuset kiinnitetty. Siit? sek? lakin muusta muodosta ja my?s miehen omasta, puoleksi hupsusta, puoleksi viekkaasta kasvojenilmeest? oli helppo n?hd?, ett? h?n kuului kotinarrien luokkaan, joita suuret herrat niin? aikoina pitiv?t kartanoissaan niiden pitkien, ik?vien hetkien hupina, jotka heid?n oli vietett?v? huoneessa. H?nell?kin oli, niinkuin toisella miehell?, vy?st? riippuva kukkaro, mutta ei torvea eik? puukkoa, koska h?nen luultavasti arveltiin kuuluvan siihen luokkaan ihmisi?, joiden k?siin on vaarallista uskoa ter?aseita. Sen sijaan h?nell? oli puinen miekka, sen tapainen, mill? harlekiini nykyajan teatterissa tekee ihmeit??n.

Jos n?iden molempien miesten puvut olivat erilaisia, niin heid?n ulkomuotonsa ja k?yt?ksens? eroavaisuus oli viel?kin suurempi. Maaorja oli n??lt??n surullinen ja synkk?. H?nen maahan luodut silm?ns? ilmaisivat syv?? toivottomuutta, jota olisi voinut pit?? miltei tylsyyten?, jollei punoittavista silmist? joskus v?l?ht?v? leimaus olisi todistanut, ett? synk?n toivottomuuden alla kyti sorron nostattama viha ja vastarinnan halu. Wamban muodossa sit?vastoin, niinkuin h?nen luokkansa ihmisill? tavallisesti, ilmeni jonkinlaista joutilasta uteliaisuutta ja levotonta maltittomuutta, joka ei sallinut h?nen pysy? liikkumatta eik? levossa, ynn? lis?ksi rajatonta itseens?tyytyv?isyytt? oman asemansa ja ulkoasunsa johdosta. Heid?n keskustelunsa k?vi anglosaksin kielell?, joka, niinkuin jo ylemp?n? on mainittu, oli tavallinen alempien kansanluokkien keskuudessa, normannilaisia sotilaita ja suurten l??ninherrojen kotipalvelijoita lukuunottamatta. Mutta koska nykyist? lukijaa ei paljon valaisisi, jos t?m? keskustelu pantaisiin t?h?n alkukielell?, niin pyyd?mme saada siit? tarjota seuraavan k??nn?ksen:

>>Pyh? Withold kirotkoon nuo lemmon siat!>> huusi sikopaimen puhallettuaan r?me?n t?r?hdyksen torvestaan kutsuakseen hajonnutta sikolaumaansa kokoon. Siat vastasivatkin kutsuun yht? kauniilla nuotilla, mutta eiv?t kuitenkaan kiirehtineet heitt?m??n kesken lihottavaa tammen- ja py?kinterho-ateriaansa tai l?htem??n liikkeelle puron lieterannalta, miss? muutamat niist? puoleksi mutaan vajonneina mukavasti loikoivat, kaitsijansa kutsusta v?h??k??n v?litt?m?tt?. >>Pyh? Withold kirotkoon nuo siat ja minut my?skin!>> sanoi Gurth. >>Jolleiv?t kaksijalkaiset sudet sieppaa niist? joitakin saaliikseen ennen y?t?, niin en ole rehellinen mies. T?nne, Fangs, Fangs!>> h?n huusi kohti kurkkuansa p?rr?karvaiselle, sudenn?k?iselle koiralle, puoleksi pihakoiran, puoleksi mets?koiran sukua olevalle elukalle, joka l?nkytteli ymp?ri, ik??nkuin ollaksensa is?nn?n apuna ker?tess? kokoon vastahakoisia r?hkij?it?, mutta itse asiassa -- liek? se sitten johtunut sikopaimenen k?skyjen v??rink?sitt?misest? tai teht?viens? taitamattomuudesta tai ilke?mielisyydest? -- se ajeli vain sikoja sinne t?nne ja pahensi asiaa, jota oli auttavinaan. >>Piru kiskokoon silt? hampaat>>, sanoi Gurth, >>ja pirun muori korventakoon mets?nvartijan, joka leikkaa pois kynnet koiriemme etuk?p?list?, niin ettei niist? ole mihink??n! Tule, Wamba, ja auta minua, jos olet mies! Kierr? kummun taitse tuulenpuolelle laumaa; silloin, tuulen p??lle p??sty?si, voit ajaa sen t?nne yht? siev?sti, kuin jos ne olisivat viattomia karitsoita.>>

>>Totta puhuen>>, vastasi Wamba paikaltaan liikahtamatta, >>olen tiedustellut s??rieni ajatusta asiasta, ja ne ovat ehdottomasti sit? mielt?, ett? olisi ep?yst?v?llinen teko minun korkeaa persoonaani ja kuninkaallista vaatevarastoani kohtaan, jos koreassa puvussani tarpoisin noiden rapakoiden halki. Sent?hden, Gurth, minun neuvoni olisi, ett? kutsuisit pois Fangsin ja j?tt?isit laumasi kohtalonsa huomaan; ja kohdatkootpa ne marssivia sotilasparvia tai henkipattorosvoja tai pyhiinvaeltajajoukkueita, se kohtalo voi tuskin olla muu, kuin ett? ne ennen aamua, sinun suureksi helpotukseksesi ja iloksesi, ovat muuttuneet normanneiksi.>>

>>Sikaniko ilokseni muuttuisivat normanneiksi!>> huusi Gurth. >>Selit? se minulle, Wamba, sill? minulla on liian kova p?? ja liian synkk? mieli selitt?m??n arvoituksia.>>

>>No, miksi sanot noita r?hkij?it?, jotka nelin kontin juoksentelevat?>>

>>Sioiksi, narri, tietysti sioiksi!>> sanoi paimen. >>Senh?n joka narrikin tiet??.>>

>>Ja sika on hyv? saksilais-sana>>, jatkoi narri. >>Mutta miksi sanot sikaa, kun n?et sen nyljettyn? ja perattuna ja halottuna ja jaloista ripustettuna niinkuin maan kavaltajan?>>

>>Pork>> , vastasi sikopaimen.

>>Hyv?p?, kun joka narri senkin tiet??>>, sanoi Wamba. >>Ja 'pork' on tiet??kseni hyv?? normannilais-ranskaa. Niinkauan siis kuin elukka el?? ja on saksilaisen orjan hoidossa, sill? on saksilainen nimi. Mutta kun se on viety linnaan, aatelisherrani pitoihin, niin samassa se muuttuu normanniksi ja saa nimen 'pork'. Mit? sin? t?st? arvelet, Gurth yst?v?ni, h??>>

>>Kyll?h?n se opinkappale on liiankin tosi, Wamba veliseni, kuinka sitten lie tullutkin sinun narrin-kalloosi.>>

>>Voinpa antaa sinulle viel? enemm?nkin oppia>>, jatkoi Wamba samaan s?vyyn. >>Min? tunnen kyl?nvanhimman Ox'in , joka pit?? saksilaisen sukunimens?, niinkauan kuin h?n on sinun kaltaisesi orjan ja palvelijan hoidossa, mutta muuttuu Beefiksi , tuliseksi ranskalaiseksi keikariksi, niin pian kuin h?net tuodaan niiden korkea-arvoisten leukojen eteen, joiden purtavaksi h?net on aiottu. Samaten my?s herra Calf muuttuu monsieur de Veau'ksi; h?n on saksilainen kasvatettaessa, mutta ottaa itselleen normannilaisnimen, heti kun p??see herrain herkuksi.>>

>>Pyh? Dunstan auttakoon!>> sanoi Gurth, >>surkeita totuuksia sin? puhelet. Eip? meille ole paljon muuta omaksi j??nyt kuin ilma, jota hengit?mme, ja senkin n?ytt?v?t kovin vastenmielisesti meille j?tt?neen ainoastaan sit? varten, ett? kykenisimme kest?m??n ne ty?t, jotka he s?lytt?v?t niskoillemme. Maukkaimmat ja lihavimmat herkut vied??n heid?n p?yt??ns?; kauneimmat tyt?t joutuvat heid?n vuodekumppaneikseen; parhaimmat, uljaimmat poikamme otetaan heid?n muukalaisten herrainsa sotamiehiksi, ja heid?n luunsa j??v?t kaukaisiin maihin valkenemaan, eik? j?ljelle j?? montakaan, joilla olisi halua tai voimaa suojella meit? saksilaispoloisia. Jumala siunatkoon meid?n is?nt??mme Cedriki?, h?n on miehen tavoin pannut karhunkyntt? vastaan. Mutta nyt on Reginald Front-de-Boeuf itse tulossa n?ille maille, ja saammepa n?hd?, kuinka pienen palkan Cedrik saa vaivastaan.>> -- >>Siko, siko!>> huusi h?n taas koroittaen ??nt?ns?. >>Hei, hei! Oikein, Fangs! Nyt ne ovat kaikki tyyni edess?si, ja ajat ne kiltisti t?nne, kelpo poika!>>

>>Gurth>>, sanoi narri, >>sin? luulet minua hupsuksi, muuten et niin varomattomasti pist?isi p??t?si minun suuhuni. Jos Reginald Front-de-Boeuf tai Filip de Malvoisin saisi hiukankin vihi? siit?, ett? olet pit?nyt kapinallista puhetta normannilaisia vastaan -- tuommoinen vain halpa sikopaimen -- pianpa roikkuisit jossakin n?ist? puista varoitukseksi kaikille, joita haluttaa puhua pahaa esivallassa.>>

>>Konna, et suinkaan kavaltane minua>>, sanoi Gurth, >>kun itse houkuttelit minua pahoihin sanoihin?>>

>>Kavaltane sinua!>> vastasi narri. >>Ei, seh?n olisi t?ysip?isten tapaista; ei hupsu osaa omaa etuansa niin hyvin ajaa -- mutta vaiti! keit? tuolla?>> sanoi h?n kuunnellen useampien hevoskavioiden kopsetta, jota oli samassa alkanut kuulua.

>>Olkootpa keit? hyv?ns?>>, vastasi Gurth, joka nyt oli saanut laumansa kokoon ja Fangs-koiran avulla ajeli sit? er??lle noista h?m?rist? lehtokujista, joita olemme koettaneet kuvailla.

>>Mutta min?p? tahdon n?hd? nuo ratsumiehet>>, sanoi Wamba; >>kenties ne ovat tulleet keijukaisten maasta ja tuovat sanomia Oberon-kuninkaalta.>>

>>Rutto sinut viek??n!>> ?r?hti sikopaimen. >>Tuommoisia puhut, kun ukkonen jyrisee ja salamoi muutamien mailien p??ss? meist?. Kuulehan tuota jyrin??! Ja kes?sateella en ole koskaan n?hnyt t?llaisia suuria pisaran j?rk?leit? putoavan suoraan alas pilvist?. Tammienkin paksut oksat huokaavat ja natisevat, vaikka ilma on aivan tyyni, ihan kuin myrskyn tuloa ilmoittaen. Osaathan sin?, jos tahdot, j?rkev?kin olla; usko siis kerran minua, ja l?hdet??n kotiin, ennenkuin ilma riehahtaa, sill? t?st? tulee hirvitt?v? y?.>>

Wamba n?ytti ymm?rt?neen t?m?n kehoituksen hyv?ksi ja seurasi kumppaniaan, joka alkoi taivaltaa otettuaan nurmikolta suuren sauvansa. T?m? uusi Eumaios riensi kiirein askelin pitkin mets?naukeamaa ajaen Fangsin avulla sora??nisten hoidokkiensa laumaa edell??n.

TOINEN LUKU.

Siell' oli munkki, verta ritareille, ratsulla reipas, harras mets?teille; liiankin miesten mies ol' abotiksi. Orihit h?ll' ol' oivat, raisut; siksi jos myrskys?ill?kin h?n kulki milloin, helin? suitsien soi kaukaa silloin; kelloinpa kalkkehen ne melkein voitti, joit' abottimme luostarissaan soitti.

CHAUCER.

Vaikka sikopaimen tavan takaa kehoitteli ja torui kumppaniaan, kavioiden kopina kun kuului yh? l?hemp??, ei Wamba malttanut olla viivyttelem?tt? kaikenlaisten eteensattuvain tekosyitten nojalla. Milloin h?nen oli riivitt?v? p?hkin?pensaasta muutamia puolikypsi? hedelmi?, milloin k??nnett?v? p??t?ns? t?hyill?kseen talonpoikaistyt?n j?lkeen, joka sattui k?ym??n polun poikki. Pian siis hevosmiehet saavuttivat heid?t.

Tulijoita oli kymmenen miest?, joista molemmat etumaiset n?ht?v?sti jokseenkin korkea-arvoisia henkil?it?, ja muut heid?n palvelijoitaan. Helppo oli p??tt??, mihin s??tyyn toinen heist? kuului. H?n oli n?ht?v?sti korkea-arvoinen hengellinen herra. H?nen pukunsa oli sistersil?is-munkkien kuosia, mutta tehty paljon hienommista aineista kuin mainitun munkiston s??nn?t oikeastaan sallivat. Viitta ja kaapu olivat parasta Flanderin verkaa; edellinen laskihe v?ljin ja sulavin poimuin pitkin miehen kaunista, joskin lihavahkoa vartaloa. Puku ei siis suinkaan ilmaissut maallisen loiston halveksumista, ja yht? v?h?n n?kyi itsens?kielt?misen j?lki miehen muodossakaan. Kasvoja olisi voinut pit?? hyv?nn?k?isin?, jollei silm?kulmien alta olisi v?ijynyt tuo viekas, epikurolainen vilkutus, josta tuntee ulkokullatun hekumoitsijan. Muuten oli h?nen s??tyns? ja asemansa opettanut h?net hyvin hallitsemaan ilmett??n; h?n osasi, milloin tahtoi, j?ykist?? kasvonsa juhlallisen n?k?isiksi, vaikka niiden luonnollinen ilme oli iloisen viinaveikon suopea muhoilu. Vastoin luostaris??nt?j? ynn? paavien sek? kirkolliskokousten julistuksia olivat t?m?n hengellisen herran hihat vuoratut ja p??rm?tyt kalliilla turkiksilla, viitta kiinnitetty leuan alta kultaisella soljella, ja koko munkkipuku yht? sievistetty ja koristettu kuin nykyaikaisen kveekarikaunottaren vaatetus -- t?m?kin kun koettaa luopumatta lahkokuntansa omituisesta vaateparresta hienompia kangaslaatuja valitsemalla ja niit? taitavasti sovittelemalla saada yksinkertaiseen pukuunsa jonkinlaista vieh?tt?v?? somuutta, mik? sangen paljon vivahtaa maailmalliselle turhamaisuudelle.

Miehen p??llimm?inen vaatetus oli kuosiltaan samanlainen kuin matkakumppanin, nimitt?in pitk? munkkiviitta. Mutta sen tulipunainen v?ri todisti, ettei h?n kuulunut mihink??n nelj?st? s??nn?llisest? munkkikunnasta. Viitan oikeanpuoleiseen olkap??h?n oli ommeltu valkeasta verasta leikattu omituisen muotoinen risti. P??llysviitan alla oli vaatetus, joka ensi silm?yksell? n?ytti jokseenkin ep?johdonmukaiselta sen munkkikuosin rinnalla, nimitt?in rautarenkaista tehty paita, jossa oli samanlaiset hihat sek? sormikkaat. Se oli merkillisesti kokoonkudottu ja silmukoitu ja mukautui yht? notkeasti vartaloa my?ten kuin ne paidat, joita nykyj??n kudotaan kutomakoneilla v?hemm?n vastahakoisesta aineesta. Reisien etuosakin, sen verran kuin viitan laskosten alta saattoi n?hd?, oli rautarengas-kudoksella peitetty. Polvia sek? jalkoja suojelivat ohuet, taitavasti reunatuksin liitetyt ter?slevyt; ja nilkasta polveen ulottuvat rautakudossukat olivat tehokkaana suojana s??rille, t?ydent?en t?ten ratsumiehen puolustusvarusteen. Vy?ss? h?nell? oli pitk?, kaksiter?inen tikari, ja se olikin h?nen ainoa hy?kk?ykseen soveltuva aseensa.

H?n ei ratsastanut muulilla niinkuin h?nen kumppaninsa, vaan vahvalla matkakonkarilla, s??st??kseen jaloa sotaorittaan, joka kulki j?ljess? aseenkantajan taluttamana, t?ysiss? taisteluvaruksissa, p??ss??n palmikoitu kyp?r?, jonka otsasta lyhyt piikki t?rr?tti. Satulan toisella puolella riippui lyhyt, damaskolais-kirjauksilla komeasti koristettu sotatappara; toisella puolella sulkat?yht?inen kyp?r? ja rautatakki sek? pitk? kahdenk?den-miekka, jommoisia siihen aikaan ritarit k?yttiv?t. Toinen asemies kantoi pystyss? is?nt?ns? peist?, jonka nen?ss? liehui kaitainen lipuke, johon oli ommeltu samanlainen risti kuin ritarin viittaankin. Sama palvelija kantoi my?s ritarin pient?, kolmikulmaista kilpe?, joka yl?laidastaan oli kylliksi leve? suojellakseen rintaa ja alhaalta v?hitellen suippeni ter?v?k?rkiseksi. Se oli tulipunaisella vaatteella peitetty, niin ettei vaakunamerkki? voinut n?hd?.

Molempien asemiesten j?ljess? seurasi kaksi palvelijaa, joiden tummapintaiset kasvot, valkoiset turbaanit sek? pukujen it?mainen kuosi todistivat heid?n olevan kotoisin jostakin kaukaisesta Id?n maasta. Ritarin ja h?nen seuransa koko ulkoasussa oli outo ja vierasmaalainen leima. Asemiesten puku oli komea, ja it?maisilla palvelijoilla oli hopeiset renkaat kaulassa samoin kuin mustapintaisissa k?sivarsissaan sek? s??riss??n. K?sivarret olivat paljaina kyyn?rp?ihin, s??ret pohkeesta nilkkaan. Heid?n puvuissaan loisti silkki ja koruompelukset, ilmaisten is?nn?n rikkautta sek? korkeaa arvoa, silm??npist?v?n? vastakohtana t?m?n oman vaatetuksen soturimaiselle koruttomuudelle. Aseina heill? oli k?yr?t sapelit, joiden kahvat sek? kantimet olivat kultakirjailuilla koristetut; viel?kin kallisarvoisempaa taidety?t? olivat heid?n turkkilaiset tikarinsa. Kumpaisenkin satulakaaressa riippui kimppu noin nelj?n jalan pituisia ter?sk?rkisi? heittopeitsi?, jota asetta saraseenit mielell??n k?yttiv?t ja jonka muisto on viel?kin s?ilynyt It?mailla harjoitetussa El Jerrid-nimisess? sotilaallisessa urheilussa.

Palvelijain ratsutkin olivat yht? vierasmaalaisen n?k?isi? kuin itse ratsastajat. Ne olivat saraseenilaista alkuper?? ja siis arabialaista rotua, ja niiden hoikat s??ret, lyhyet vuohiskarvat, ohuet harjat ja kevyen joustava askel olivat jyrkk?n? vastakohtana niille vahvaraajaisille, raskaille Flanderin ja Normandian hevosille, jotka olivat aiotut kantamaan senaikaisia ritareita n?iden t?ysiss? haarniska-ja rautapaitavarusteissa. Rinnakkain asetettuina olisivat n?m? molemmat rodut hyvin sopineet kiinte?n aineen ja varjon vertauskuvaksi.

Ratsujoukon outo ulkomuoto ei vet?nyt puoleensa ainoastaan Wamban silmi?, vaan her?tti h?nen vakavamman kumppaninsakin uteliaisuutta. Munkin h?n heti tunsi Jorvaulx'n luostarin abotiksi, jonka maine innokkaana mets?st?j?n? ja suurena herkkusuuna oli levinnyt penikulmien p??h?n; hokipa huhu h?nen muka olleen taipuvaisen muihinkin huvituksiin, jotka viel? v?hemm?n soveltuivat luostarilupaukseen.

Mutta abotin matkakumppanin ja t?m?n palvelijain outo ulkomuoto kiinnitti heid?n huomiotansa ja her?tti heid?n ihmettely??n siin? m??rin, ett? he tuskin kuuntelivatkaan, kun hengellinen herra kysyi, tiet?isiv?tk? he mit??n suojapaikkaa likiseuduilla. He vain ?llisteliv?t ahavoittuneen muukalaisen ulkomuotoa, joka puoleksi oli munkin, puoleksi soturin, ja h?nen it?maisten palvelijainsa eriskummallisia vaatteita sek? aseita. Luultavaa on my?skin, ett? kieli, jolla siunaus lausuttiin ja neuvoa kysyttiin, ei soinut n?iden saksilaisten talonpoikien korvissa mieluiselta, vaikka he sen arvatenkin ymm?rsiv?t.

>>Min? kysyin teilt?, poikaseni>>, sanoi taas abotti koroittaen ??nt?ns? ja k?ytt?en lingua franca'a eli sekamurretta, jolla normannit ja saksilaiset tavallisesti puhuttelivat toisiaan, >>asuuko t??ll? likell? joku hyv? mies, joka rakkaudesta Jumalaan ja kunnioituksesta kirkko-?iti? kohtaan tahtoisi suoda y?majan sek? ravintoa kahdelle kirkon halvimmalle palvelijalle ynn? heid?n seuralaisilleen?>>

T?m?n h?n lausui tahallisen mahtavalla ??nens?vyll?, joka ei ollut lainkaan sopusoinnussa niiden n?yrien sanojen kanssa, joita h?n suvaitsi k?ytt??.

>>Kahdelle kirkko-?idin halvimmalle palvelijalle!>> matki Wamba itsekseen -- mutta, vaikka olikin narri, varoen lausumasta huomautustaan ??neen. >>Haluttaisipa n?hd? mink?laisia sitten ovat sen kartanonvoudit, sen hovimestarit ja muut arvokkaammat palvelijat!>>

Mutistuaan mieless??n n?m? huomautukset abotin puheen johdosta h?n loi silm?ns? yl?sp?in ja vastasi kysymykseen.

>>Jos te, arvoisat is?t>>, sanoi h?n, >>tahdotte herkkuruokaa sek? mukavan y?sijan, niin kohtaatte muutamien mailien p??ss? Brinxworthin luostarin, miss? teid?n arvoisenne herrat varmaan otetaan mit? kunnioittavimmin vastaan. Mutta jos mieluummin haluatte viett?? iltanne katumusp?iv?n tapaan, niin voitte ratsastaa tuota jylh?? mets?aukeamaa my?ten, joka teid?t vie Copmanhurstin erakkomajaan, miss? pyh? mies suo teille katoksensa y?suojaksi ja virvoittaa teit? rukouksillaan.>>

Abotti pudisti p??t??n kummallekin ehdotukselle.

>>Totta on>>, vastasi Wamba, >>ett? min?, vaikka olen vain aasi, olen saanut kunnian kantaa tiukuja samoinkuin teid?n muulinne, arvoisa is?. Olin kuitenkin siin? k?sityksess?, ett? kirkko-?iti, niinkuin muutkin laupiaat, tahtoisi ensiksi harjoittaa laupeutta omiansa kohtaan.>>

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet