Read Ebook: Kasakat: Kaukasialainen kertomus by Tolstoy Leo Graf Kalima Jalo Lahja Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1277 lines and 45892 words, and 26 pages

Pitkill? matkoilla on aina niin, ett? kahdella-kolmella ensi kyytiv?lill? mielikuvitus pysyy siin? paikassa, josta olet l?htenyt, mutta ensim?isen matkalla viett?m?si aamun tullen se yht?kki? siirtyy matkan m??r?paikkaan ja rakentelee jo sinne tulevaisuuden tuulentupia. Niin k?vi Olenininkin.

Kun h?n oli p??ssyt kaupungin ulkopuolelle ja n?ki lumisia kentti? niin h?n ilostui siit?, ett? oli yksin keskell? noita kentti?, k??riytyi turkkiinsa, laskeutui reen pohjalle, mieli tuli levolliseksi, ja h?n vaipui uinailuun. Yst?vien j??hyv?iset liikuttivat h?nt? ja h?nelle alkoi tulla muistoon koko viime talvi, jonka oli viett?nyt Moskovassa, ja h?m?rien ajatusten ja soimausten keskeytt?min? alkoivat kutsumattomat kuvat tuosta kuluneesta ajasta tulla h?nen mielikuvitukseensa.

Aamu valkeni kun Olenin oli ehtinyt kolmanteen pys?hdyspaikkaan. H?n joi teet?, asetti uudestaan s?lyt ja kaps?kit paikoilleen ja istuutui niiden keskeen j?rkev?n?, suorana ja huolellisena, selvill? siit? miss? mikin on: miss? on rahat ja paljonko niit? on, miss? passi ja matkakuitti -- ja kaikki tuntui h?nest? niin k?yt?nn?llisesti j?rjestetylt?, ett? h?n tuli hyv?lle tuulelle, ja kaukainen matka tuntui vain jonkunmoiselta kest?v?lt? k?velyretkelt?.

Toisena aamuna tapahtuu aivan sama: samallaiset asemat, tee, hevosten liikkuvat lautaset, lyhyt sananvaihto Vanjushan kanssa, samat ep?selv?t unelmat ja horroksiin vaipuminen iltaisin ja raskas, terve, tuores uni y?n kest?ess?.

Vasta Donin joukkojen maassa vaihdettiin reki rattaihin, ja Stavropolin tuolla puolen tuli ilma jo niin l?mpim?ksi, ett? Olenin ajoi ilman turkkia. Oli jo kev?t -- odottamaton, iloinen kev?t Oleninille. ?isin ei en?? laskettu l?htem??n kasakkakylist? ja iltaisin sanottiin, ett? on vaarallista kulkea. Vanjushaa alkoi silloin t?ll?in peloittaa ja pyssy oli ladattuna mukana rattailla. Oleninin ilo kasvoi. Er??ss? majapaikassa tarkastusmies kertoi ?skett?in matkalla tapahtuneesta kauheasta murhasta. Vastaan tulijat alkoivat olla aseilla varustettuja. "Vai t?ss? se alkaa!" -- sanoi Olenin itselleen ja alati odotti milloin n?kyisiv?t lumipeitteiset vuoret, joista oli niin paljon h?nelle puhuttu. Kerran iltapuolella p?iv?? nogajilainen kyytimies piiskallaan viittasi pilvien takaisiin vuoriin. Olenin alkoi ahneesti t?hystell? mutta oli pilvinen p?iv? ja pilvet puoleksi verhosivat taakseen vuoret. Oleninin silmiin siinsi jotain harmaata, valkeata, kutrista, ja kuinka olisi koettanutkin, h?n ei voinut huomata mit??n kaunista vuorien n?yss?, vaikka oli niist? niin paljon lukenut ja kuullut. H?n arveli, ett? vuoret ja pilvet n?ytt?v?t aivan samanlaisilta ja ett? tuo h?nelle uskoteltu lumivuorten erityinen kauneus on samanlainen keksint? kuin Bachin musikki ja rakkaus naiseen, joihin h?n ei uskonut. Ja h?n herkesi odottamasta vuoria. Mutta seuraavana p?iv?n? varhain aamulla h?n rattaillaan her?si viileydest? ja v?linpit?m?tt?m?sti katsahti oikealle. Aamu oli aivan kirkas. Yht?kki? h?n n?ki, noin kahdenkymmenen askeleen p??ss? itsest??n, kuten h?n luuli ensi n?kem?ll?, puhtaan valkoisia r?ykki?it? hienon hienoine rajapiirteineen ja kangastuksen tapaisen, selv?n eetterim?isen viivan niiden harjain ja kaukaisen taivaan v?lill?. Ja kun h?n tajusi koko et?isyyden itsens? ja vuorten sek? taivaan v?lill? ja vuorten koko mahtavuuden ja kun h?n alkoi tuntea ett? tuota kauneutta oli koko loppumattomuus, niin h?n pel?styi, ett? se onkin n?ky?, unta. H?n ravistelihe her?t?kseen. Vuoret vaan pysyiv?t samoina.

-- Mit? se tuo on? Mit? ihmett? tuo on? -- kysyi h?n kyytimiehelt?.

-- Vuoria vaan, -- vastasi nogajilainen v?linpit?m?tt?m?sti.

-- Min?kin olen niit? pitk?n aikaa katsellut, -- sanoi Vanjusha: -- onpa se kaunista! Kotona eiv?t uskoisi.

Koko se Tersk'in jakson osa, jota pitkin sijaitsevat grebenil?is- kasakkakyl?t, on melkein 80 virstan pituudelta pinnanmuodostuksen ja asutuksen puolesta samann?k?ist?. Terek, joka eroittaa kasakat vuorelaisista, virtaa sekaisena ja vuolaana, mutta jo leve?n? ja levollisena, lakkaamatta kulettaen harmahtavaa hiekkaa matalalle, kaislaa kasvavalle oikeanpuoleiselle rannalle, ja sy?den jyrkk??, joskaan ei korkeata, vasenta rantaa ja sen satavuotisten tammien, m?t?nevien platanien ja nuorten vesojen juuria. Oikealla rannalla ovat tosin nyt jo rauhassa mutta viel?kin levottomina el?v?t paimentolaiskyl?t; pitkin vasenta rantaa, puolen virstan et?isyydess? vedest?, seitsem?n ja kahdeksan virstan p??ss? toisistaan, ovat kasakkaosastojen kyl?t eli stanitsat. Ennen aikaan suurin osa noita stanitsoja oli aivan rannalla, mutta Terek vuosi vuodelta siirtyen pohjoiseen p?in vuorista huuhtoi ne ja nyt saattaa n?hd? vain tihe??n kasvettuneita vanhojen kaupunkien j??nn?ksi?, puutarhoja, p??ryn?puita, yrttej? ja pyramidipoppeleja, joiden ymp?rille sinivattupensaat ja villin? kasvavat viinik?ynn?kset ovat kietoutuneet. Ei kukaan asu en?? siell?, ja hiekassa n?kyy vain paikkaan mieltyneiden hirvien, susien, j?nisten ja fasanien j?lki?. Stanitsasta toiseen kulkee tie, joka on hakattu mets??n tykin kantaman pituiseksi. Tien varrella on vartiopaikkoja, joissa kasakat palvelevat; vartiopaikkojen v?lill? on vahtitorneja, joissa on vartioita. Vain kapea, noin kolmensadan sylen levyinen kaistale mets?ist? hedelm?llist? maata on kasakkain aluetta. Pohjoiseen heist? alkaa Nogaiskin tai Mozdokskin aron aaltomainen hiekka-aavikko, joka ulottuu kauas pohjoiseen Truhmenin, Astrakanin ja Kirgiz-Kaisakin aroihin. Terekin takana etel?ss? on Iso-Tshetshnja, Kotshkalosovin harjanne, Mustat vuoret, viel? jokin harjanne ja vihdoin lumivuoret, jotka vain n?kyv?t mutta joilla ei kukaan koskaan viel? ole k?ynyt. T?ll? hedelm?llisell?, mets?isell? ja kasvillisuudesta rikkaalla kaistaleella asuu ikimuistoisista ajoista sotaisa, kaunis ja rikas vanhauskoinen ven?l?inen v?est?, jota kutsutaan grebenil?iskasakoiksi.

Novomlinin stanitsa on kolmen virstan p??ss? Terekist?, josta sen eroittaa sankka mets?. Toisella puolen stanitsan l?pi kulkevaa tiet? on joki, toisella vihert?? viini- ja hedelm?tarhoja ja v?lkk?? Nogaiskin aron hiekkaburuneja . Stanitsaa ymp?r?i multavalli ja pist?v? orjantappuramets?. Stanitsan sis??n ja sielt? pois p??st??n korkean pylv?ill? lep??v?n portin kautta, jota peitt?? pieni kaisloilla p??llystetty kansi, ja portin vieress? puisella jalustalla on tykki, k?mpel?nn?k?inen, sata vuotta ampumatta ollut, jonka kasakat jolloinkin ovat ottaneet saaliikseen. Kasakka palveluspuvussaan miekkoineen ja pyssyineen v?liin seisoo, v?liin ei, vahtipaikalla portin luona; milloin tekee kunniaa rintaman ohi kulkevalle upseerille, milloin j?tt?? tekem?tt?. Portin kamaran valkeaan alalautaan on mustalla kirjoitettu: taloja 266, miespuolista v?ke? 897 henke?, naispuolista 1,012. Kasakkain asunnot ovat pylv?iden p??ll?, maasta melkein metrin korkeudella, niit? peitt?? siisti kaislakatto korkeine harjoineen. Kaikki asunnot ovat, joskaan ei uusia, niin puhtaita, ja niiss? on erilaisia korkeita kuisteja eiv?tk? ne ole toisissaan kiinni, vaan v?lj?ll??n, siev?sti leveiden katujen ja v?likujain varrella. Valoisain, suurten ikkunain edess?, kasvitarhain takaa, kohoaa useissa kodeissa majain yli ulottuen tummanvihreit? poppeleja, hentoja vaalealehv?isi? akasioita valkeine lemuavine kukkineen sek? r?ikein? loistavia keltaisia auringonkukkia ja kiertohein?in ja viiniryp?leen kiemurtelevia k?ynn?ksi?. Avaralla torilla n?kyy kolme pient? kojua, joissa on punaista rihkamaa, auringonkukan siemeni?, liskoja ja prenikoita; korkean muurin takaa, vanhojen poppelien keskelt? n?kyy kaikkia muita korkeampi rykmentin komentajan talo kaksipuolisine ikkunoineen. V?ke? ei stanitsan kaduilla arkip?ivin?, etenk??n kes?ll?, n?y paljon. Kasakat ovat palveluksessaan: vartioissa ja sotaretkill?; vanhukset ovat mets?ll?, kalassa tahi vaimojen kanssa ty?ss? puutarhoissa ja kasvismailla. Vain ik?loput, pienokaiset ja sairaat j??v?t kotiin.

Kasakka-vaimo, vanha, pitk?, miehek?s nainen vastap??t? olevasta talosta, l?hestyy Ulitka-eukkoa ja pyyt?? tulta; h?nell? on k?dess??n riepu.

-- Joko teill? on ty?t tehty? -- sanoo h?n.

-- Tytt? l?mmitt??. Tultako tarvitaan? -- sanoo Ulitka-eukko ylpe?n? siit? ett? voi tehd? palveluksen.

Molemmat kasakkavaimot menev?t majaan; karkeat, pieniin esineihin tottumattomat k?det vavisten nostavat kannen kallisarvoisesta tulitikkulaatikosta, joka Kaukasiassa kuuluu harvinaisuuksiin. Vieraaksi tullut miehek?s kasakkanainen istuutuu rapulle silminn?ht?v?sti aikoen v?h?n jutella.

-- Koulussako se vaan on miehesi? -- kysyy vastatullut.

-- Yh? vain lapsia opettaa. Kirjoitti tulevansa pyh?ksi kotiin, -- sanoo v?nrikin vaimo.

-- Viisas mies; hyv? se on.

-- Onpa tietenkin.

-- Mutta minun Lukashani se on vartiossa, eiv?tk? p??st? kotiin, -- puhuu vieraaksi tullut, vaikka v?nrikin vaimo sen jo ammoin tiet??. H?nen pit?? puhua Lukashastaan, jonka on juuri saanut kasakaksi ja jolle h?n toivoisi Marjanaa, v?nrikin tyt?rt?.

-- Vai vartiossa yh??

-- Niin on, em?nt?. Pyh?st? saakka ei ole k?ynyt. ?skett?in l?hetin paitoja Fomushkinin mukana. Kaikki kuuluu olevan hyvin, p??llysmiehet ovat mieleiset. Siell? kuulutaan taas abrekkeja etsitt?v?n. Lukashka on muka hyv?ll? tuulella eik? h?t?? mit??n.

-- No sep? hyv?, -- sanoo v?nrikin vaimo. -- Riuhtaisija se on kerrassaan.

-- Luojan kiitos, em?nt?, kunnon poika on; uljas, kaikkien mieliksi, -- sanoo Lukashkan ?iti. -- Kun vain saisin h?nelle vaimon niin kuolisin rauhassa.

-- No v?h?nk? on tytt?j? stanitsassa? -- vastaa ovela v?nrikin vaimo, kuivettuneilla raihnaisilla k?sill??n huolellisesti sulkien tulitikkulaatikon kannen.

-- Paljon on, paljon, em?nt?, -- huomauttaa Lukashkan ?iti ja heiluttelee p??t??n: -- sinun tytt?resi Marjanushka, siin?p? vasta tytt?, semmoista saa koko rykmentist? etsi?.

V?nrikin vaimo tiet?? Lukashkan ?idin tarkoituksen, ja vaikka Lukashka h?nest? on oiva kasakka, karttaa h?n t?t? keskustelua ensiksikin siksi, ett? h?n on rikas v?nrikin vaimo ja Lukashka on halvan kasakan poika ja orpo; toiseksi siksi, ett? h?n ei tahdo niin pian erota tytt?rest??n, mutta etup??ss? kuitenkin siksi, ett? s??dyllisyys sit? vaatii.

-- No niin, kunhan Marjanushka kasvaa niin tytt?h?n siit?kin tulee, -- puhuu h?n varovaisesti ja vaatimattomasti.

-- L?het?n puhemiehi?, l?het?n, kunhan olemme korjanneet puutarhoista hedelm?n, tulemme sinulta suostumusta pyyt?m??n, -- sanoo Lukashkan ?iti. -- Ilja Vasiljevitshia kumartamaan tulemme.

-- Mit? Iljasta! -- sanoo ylpe?sti v?nrikin vaimo: -- minun kanssani on puhuttava. Siit? kyll? kerit??n.

Lukashkan ?iti n?kee v?nrikin vaimon ankarista kasvoista, ettei k?y pitemm?lt? puhuminen, sytytt?? tulitikulla rievun, nousee ja sanoo: -- ?lk?? unohtako, em?nt?, muistakaa mit? on sanottu. Min? l?hden, keitt?? pit??, -- lis?? h?n.

Matkalla kadun poikki h?n ojennetussa k?dess??n heiluttaa palavaa riepua ja kohtaa Marjanan, joka tervehtii h?nt?.

"Kuningatar se on tuo tytt? ja mainio ty?ntekij?! -- ajattelee h?n katsellen kaunotarta. -- Vai kasvaa h?nen viel? tarvitsisi! Paras aika naimisiin ja hyv??n taloon, Lukashkalle."

Ulitka-eukolla taas on omat huolensa ja h?n j?? kynnykselle istumaan ja istuu siin?, jokin vaivaloinen ajatus mieless??n, kunnes tytt? huutaa h?nt?.

Lukashka, joka seisoi tornissa, oli pitk? kaunis nuorimies, noin kahdenkymmenen ik?inen, hyvin ?itins? n?k?inen. H?nen kasvonsa ja koko ruumiinrakenteensa ilmaisivat nuoruuden kulmikkuudesta huolimatta suurta ruumiillista ja henkist? voimaa. Vaikka h?nest? vasta ?skett?in oli tehty sotamies, saattoi h?nen kasvojensa leve?st? ilmeest? ja asentonsa tyynest? varmuudesta huomata, ett? h?n jo oli ehtinyt omistaa kasakoille ja yleens? aina asestettuina oleville miehille ominaisen sotaisen ja hiukan ylpe?n ryhdin, ett? h?n oli kasakka ja tunsi itsens? oikean kasakan arvoiseksi. Leve? tsherkessil?istakki oli paikoittain repeytynyt, lakki oli tshetshenil?iseen tapaan painettu niskaan, keng?nvarret lasketut alapuolelle polvien. H?nen pukunsa ei ollut komea, mutta sen istumisessa oli sit? erityist? kasakkakeimailua, joka johtuu tshetshenil?isten dzhigittien matkimisesta. Oikealla dzhigitill? on kaikki v?lj??, repaleista, huoletonta; vain aseet ovat komeat. Mutta tuo repaleinen puku aseinen on pantu ylle, vy?tetty ja kiinnitetty omaan m??r?ttyyn tapaansa, jota ei kuka tahansa osaa ja joka heti pist?? kasakan tai vuorelaisen silmiin. Lukashka n?ytti sellaiselta dzhigitilt?. K?det miekassa kiinni ja siristellen silmi??n h?n katseli katselemistaan kaukana olevaan paimentolais-kyl??n. H?nen kasvonpiirteens? yksitellen tarkaten olivat rumat, mutta jos loi silm?yksen koko h?nen komeaan vartaloonsa ja viisaisiin kasvoihinsa mustine kulmakarvoineen niin t?ytyi ehdottomasti jokaisen sanoa: "komea poika!"

-- Eukkoja, eukkoja miten on kylv?nyt kyl??n! -- sanoi h?n kime?ll? ??nell?, veltosti avaten n?kyviin kiilt?v?t valkeat hampaansa ja k??ntym?tt? erityisesti kenenk??n puoleen.

Nazarka, joka makasi alhaalla, kohotti heti kiireesti p??t??n ja huomautti:

-- Eiv?tk? liene viinan haussa.

-- Kun olisi pyssyll? s?ik?ytt??, -- sanoi Lukashka naurusuin: -- havahtuisi ne viet?v?t!

-- Ei kanna sinne asti.

-- Sek?! Kantaa minun ylikin. Varros, kunhan tulee heid?n pyh?ns? niin menen t?st? Girei-kaanin vieraaksi juomaan buzaa, -- sanoi Lukashka, vihaisesti huitoen tungettelevia s??ski? ymp?rilt??n.

Kahina tiheik?ss? veti kasakkain huomion puoleensa. Kirjava sekarotuinen lintukoira nuuski j?lki? ja touhuisasti heiluttaen karvatonta h?nt??ns? juoksi vartiopaikalle. Lukashka tunsi sen mets?st?j?naapurinsa Jeroshka-sed?n koiraksi ja heti per?st? h?n n?ki mets?miehen itsens? l?henev?n tiheik?st?.

Jeroshka-set? oli eritt?in kookas kasakka, jolla oli vaalean harmaa, leve? parta ja niin leve?t hartiat ja rinta, ett? h?n mets?ss?, miss? ei ollut kehen vertaisi h?nt?, n?ytti lyhyelt?, -- niin sopusuhtainen oli koko h?nen voimakas j?senist?ns?. H?nen yll??n oli vy?ll? kiinnitetty mekko, jaloissa riepujen p??lle nuorilla k?ytetyt hirvennahkajalkineet ja p??ss??n risainen valkea hattur?hj?. Sel?ss??n oli h?nell? toisen olan takana fasanipyydys ja pussi, jossa oli kananpoika ja mehil?ishaukka haukkojen houkuttelemiseksi; toisella olallaan h?n kantoi hihnassa tapettua villi? kissaa; selk?puolella riippui vy?st? pussi haulien, ruudin ja leiv?n kantamista varten, hevosen h?nt? s??skien huiskimiseksi, iso tikari rikkonaisessa, vanhan veren tahraamassa huotrassa ja kaksi tapettua fasania. H?n katsahti vartiopaikalle ja pys?htyi.

-- Hyvink? kuluu p?iv?, yst?v?t? Hei! -- k??ntyi h?n kasakkain puoleen puhuen samalla voimakkaalla ja iloisella ??nell?, ilman mit??n ponnistusta ja kuitenkin niin kovasti kuin olisi huutanut jollekulle toisella puolen jokea olevalle.

-- Hyvin set?, hyvin! -- kajahtivat iloisina eri tahoilta kasakkain nuorteat ??net.

-- Mit? kuuluu, kertokaa? -- huusi Jeroshka-set? pyyhkien tsherkessil?istakkinsa hihalla hike? punaisilta, leveilt? kasvoiltaan.

-- Kuules, set?, tied?tk? mink?lainen haukka tuossa poppelissa asustaa! Joka ilta liitelee niin vimmatusti, -- sanoi Nazarka iskien silm?? ja hytk?ytellen olkap??t??n ja jalkaansa.

-- Valehtelet! -- sanoi ukko ep?luuloisena.

Kasakat alkoivat nauraa.

Veitikka ei ollut n?hnyt mit??n haukkaa; mutta vartiossa olevilla nuorilla kasakoilla oli jo kauan ollut tapana h?rn?t? ja petkuttaa Jeroshka-set?? joka kerta kun t?m? tuli heid?n luokseen.

-- Kunhan vain h?pisee... -- virkkoi Lukashka tornista Nazarkalle.

Nazarka vaikeni heti.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet