Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Kasakat: Kaukasialainen kertomus by Tolstoy Leo Graf Kalima Jalo Lahja Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 1277 lines and 45892 words, and 26 pages
Nazarka vaikeni heti.
-- Ent? sikoja, oletteko niit? n?hneet?
-- Kaikkia, vai sikoja! -- sanoi aliupseeri eritt?in tyytyv?isen?, ett? oli saanut tilaisuuden pit?? hauskaa, venytteli ruumistaan ja molemmin k?sin raapi pitk?? selk??ns?. -- Abrekkeja t?ss? pyydyst?? pit?? eik? sikoja. Sin? et ole mit??n kuullut, set?, h?? -- lis?si h?n, aiheettomasti rypist?en otsaansa ja p??st?en valkeat tihe?t hampaansa n?kyviin.
-- Abrekeistako? -- sanoi ukko: -- ei, en ole kuullut. Ent?s viini? onko? Anna juoda, hyv? mies. Uupunut olen ihan kerrassaan. Min? tuon, kunhan ehdin, tuoresta sianlihaa, tuon kun tuonkin. Antakaa! -- lis?si h?n.
-- Set?! Hoi, set?! -- huusi Luka kime?sti ylh??lt?, vet?en huomion puoleensa, ja kaikki katsahtivat Lukashkaan! -- Menepp?s yl?-ojalle, siell? on niit? aika lauma. Se ei ole valetta, ei! ?skett?in meik?l?isist? er?s ampui yhden. Totta puhun, -- lis?si h?n korjaten sel?ss??n olevaa luodikkoa ja sellaisella ??nell?, josta saattoi tuntea, ettei h?n laskenut leikki?.
-- Ahaa, onko Lukashka-riuhtaisija t??ll?! -- sanoi ukko katsellen yl?s. -- Miss? ampui?
-- Sin? et n?hnyt ensink??n! Pieni n?yn olevan, -- sanoi Lukashka. -- Ihan ojan luona, set?, -- lis?si h?n vakavasti, ravistellen p??t??n. -- Me kuljimme paraillaan ojan vartta, kun se rusahti, mutta minulla oli pyssy huotrassa. Iljaska kun ampua pamautti... Min? n?yt?n sinulle, set?, miss? kohden, -- ei se ole kaukana. Odotas. Min? tied?n, hyv? veli, kaikki sen tiet... Mosev-set?!... lis?si h?n varmasti ja melkein k?skev?sti aliupseerille: -- on aika jo vaihtaa, -- ja kohottaen pyssy??n h?n vastausta odottamatta alkoi laskeutua tornista.
-- Tule pois! -- sanoi aliupseeri j?lest?p?in, katsoen ymp?rilleen. -- Sinun vuorosi, niink?, Gurka? Mene! Aika poika on tullut sinun Lukashkastasi, -- lis?si aliupseeri k??ntyen ukon puoleen: -- ihan kuin sin?, kulkee, eik? pysy kotona; eik? ole kauan kuin tappoi er??n.
Aurinko oli jo mennyt piiloon ja y?n varjot l?heniv?t nopeasti mets?n puolelta. Kasakat lopettivat ty?ns? asemalla ja rupesivat l?htem??n illalliselle tupaan. Vain ukko, yh? viel? haukkaa vahtien ja tempoen jalastaan kiinni sidottua mehil?ishaukkaa, j?i platanin alle. Haukka istui puussa, mutta ei iskenyt kananpojan kimppuun. Lukashka viritti verkalleen pahimpiin ohdake-pesiin fasanien poluille rihmoja fasaneille ja lauleli laulun toisensa j?lkeen. Huolimatta h?nen pituudestaan ja suurista k?sist??n n?kyi kaikki ty?, suuri ja pieni, luistavan h?nen k?siss??n.
-- Hei, Luka! -- kuuli h?n l?helt? tiheik?st? Nazarkan l?pitunkevan kime?n ??nen. -- Kasakat ovat menneet illalliselle!
Nazarka, jolla oli el?v? fasani kainalossaan, tunkihe orjantappurain l?pi ja p??si polulle.
-- Oo! -- sanoi Lukashka lakaten laulamasta: -- mist? olet tuon kukon ottanut. Varmaan minun loukustani...
Nazarka oli Lukashkan kanssa yhdenik?inen ja niinik??n vasta kev??st? saakka palveli vartiossa.
H?n oli pieni, ruma, laihanpuoleinen, kivulloinen, h?nell? oli kirkuva ??ni, joka pani korvat helisem??n. H?n ja Luka olivat sek? naapureita ett? tovereja. Lukashka istui tatarilaiseen tapaan ruohossa ja asetteli pauloja.
-- En tied? kenen, kenties sinun.
-- Kuopan takana, platanin luonako? Minun on, eilen asetin.
Lukashka nousi ja tarkasteli kiinni saatua fasania. Silitetty??n k?dell??n tummansinist? p??t?, jonka kukko pel?styneen? ja silmi??n py?ritellen kurotti eteenp?in, h?n otti sen syliins?.
-- Me teemme siit? nyt puuroa: mene, tapa ja kyni se.
-- Miten, itsekk? sy?mme vai aliupseerille annamme?
-- Mit? siit? h?nelle!
-- En min? uskalla niit? tappaa, -- sanoi Nazarka.
-- Anna t?nne.
Lukashka otti tikarin alta pienen veitsen ja nopeasti viilsi sill?. Kukko r?pytteli siipi??n, mutta ei ehtinyt niit? oikaista kun jo verinen p?? painui herpoutuneena alas.
-- N?in se on teht?v?! -- sanoi Lukashka, heitt?en k?sist??n kukon. -- Siit? tulee rasvainen riisipuuro.
Nazarka vavahti kukkoa katsellessaan.
-- Kuules Luka, taas se piru l?hett?? meid?t v?ijynt??n, -- lis?si h?n nostaen maasta fasanin ja pirulla tarkoittaen aliupseeria. -- Fomushkinin l?hetti viini? noutamaan, h?nen vuoronsa olisi ollut. Monesko y? se meill? jo on! -- Meill? se yksin kaikki teet?tt??.
Lukashka kulki vihellellen asemalle p?in.
-- Ota k?ytt? mukaasi! -- huusi h?n.
Nazarka totteli.
-- Min? sanon sille heti, sanon, -- jatkoi Nazarka. -- Sanomme, ettemme l?hde kun olemme uuvuksissa, -- ja sill? hyv?! Sano sin?, h?n kuuntelee sinua. Onhan se h?vyt?nt?!
-- No, ei kannata puhua! -- sanoin Lukashka n?ht?v?sti muuta ajatellen. -- Roskaa! Toista jos stanitsasta olisi y?n selk??n ajanut, se olisi harmi. Siell? saa huvitella, mutta mit? t??ll?? Asemalla tai v?ijym?ss?, yksi ja sama. ?l? turhia!...
-- Tuletko stanitsaan?
-- Pyh?ksi tulen.
-- Gurka kertoi, ett? sinun Dunajkasi liehittelee Fomushkinia, -- sanoi Nazarka yht?kki?.
-- Viis min?! -- vastasi Lukashka n?ytt?en tiheit? valkeita hampaitaan, nauramatta. -- Enk? min? sitten toista l?yd??
-- Niinp? tuo Gurka kertoi: sanoi olleensa tyt?n luona, is?n ei olleen kotona, vaan Fomushkinin istuneen siin? sy?m?ss? piirakasta. Kun Gurka oli istunut ja l?ksi pois, oli h?n ikkunan alla kuullut kun tytt? sanoi: "l?ksip?s viimein tuo peeveli... Miksi et kultani sy? piirakasta? Ja ett?: ?l? mene kotiin y?ksi". Mutta h?np? ikkunan alta oli sanonut: "hyv?".
-- Valehtelet?
-- Totta, jumaliste!
Lukashka vaikeni. -- Kun on l?yt?nyt toisen, niin sama minusta! V?h?nk? niit? on tytt?j?? H?n on muutenkin jo v?h?n tymp?issyt.
-- Kas niin pit??kin! -- sanoi Nazarka. -- Menisit v?nrikin Marjankan luo. Onkos sill? ket??n tietty??
Lukashka synkkeni. -- Mit? Marjankasta? Samallainen! -- sanoi h?n.
-- No koeta nyt kuitenkin...
-- Miten sin? arvelet? Onko niist? puute stanitsassa.
Ja Lukashka alkoi taas vihelt?? ja kulki pitkin asemaa repien puiden oksista lehti?. Kulkiessaan pensaikossa h?n yht?kki? pys?htyi, kun huomasi sile?n puun, otti tikarin alta puukon ja taittoi. -- "Siit?p? syntyy oiva latasin!" -- sanoi h?n vingahuttaen ilmassa vitsaa.
Kasakat istuivat illallisella aseman maalatun etehisen multalattialla matalan pienen tatarilaisen p?yd?n ??ress?, kun puheeksi tuli kenen vuoro oli menn? vakoilemaan.
-- Kenen on nyt ment?v?? -- huusi yksi kasakoista k??ntyen aliupseerin puoleen majan avatusta ovesta.
-- Kenen ment?v?? -- vastasi aliupseeri. -- Burlak-set? on ollut, Fomushkin on ollut, -- sanoi h?n hiukan ep?varmasti. -- Menk?? te, eik? niin... sin? ja Nazar, -- h?n k??ntyi Lukan puoleen, -- Jergushov menk??n my?s, lienee nukkunut jo tarpeekseen.
-- Eth?n sin? itsek??n koskaan p??se hereille, mit? sitten h?nest?! -- sanoi Nazarka puoli??neen.
Kasakat naurahtivat.
Jergushov oli juuri se kasakka, joka oli humalassa maannut tuvan vieress?. H?n oli juuri silmi??n hieroen puskenut eteiseen.
Lukashka oli t?ll? v?lin noussut ja laittanut pyssy??n kuntoon.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page