Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Omantunnon mato: 3-näytöksinen (4 kuvaelmaa) kansannäytelmä lauluineen by Anzengruber Ludwig
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 236 lines and 7435 words, and 5 pages
LIISA.
Puro sulle pulpahtavi: "hulluhan lienet kaiketi, etk? n??: mylly? ma suurta kuljetan, seh?n minua pid?tt??."
Kyyhky pieni, lenn? kultaseni luo, sin? syleill? h?nt? saat. Sitten h?nelt? mulle sa suukko tuo, sek? terveiset tunteikkaat!
LIISA.
Kyyhky pieni suuteloita itsekin t?n?p?iv?n? odottaa kultasensa kaukaa kotihin lopultakin palajaa.
MOLEMMAT.
Syki, leisku syd?mmeni rinnassain ett? kultani muistais mun, y?t p?iv?t olet minun unelmain sua muistaissa riemastun.
Lempi vain nyt aina laulustani soi enk? toista ma lemmi, en kuolo vain mun sulta riist?? voi senkin voitamme lempien.
Esirippu lankee.
Toinen kuvaelma.
Talo Autioitten kallioitten luona. Pihamaa vasemmalla, etualalla osa p??rakennusta sis??nk?yt?vineen, oikealla avoin vaja, rakennettu tyls?kulmaisesti asuinrakennusta vastaan, jotta niiden v?lille j?? vain ver?j?n levyinen tila. Talon takana kohoo suunnattomia kallioita, jotka siint?yv?t taustalla. Et??lt? kuuluu ukkosen jyrin?.
VAARI, NIKU ja JUSSI
NIKU. Mit? me n?in aikaiseen kotona teemme, is??
VAARI . Miksik?? Siksi ett? rajuilma on tulossa.
NIKU. Ettek? siis l?hde kyl??n, is?, naukkua ottamaan?
NIKU . T?ss? saatte minulta, is?.
NIKU. Ei siit? ole pelkoa!
NIKU. Niin, aijoimme t?st? pist?yty? v?h?n mets?lle --
NIKU. Ja voimmehan sit?paitsi p??st? jonnekin sateen suojaan.
NIKU. Siell? sysihaudan luona.
NIKU. Olitte kai tekin kerran nuori, is??
VAARI . Sanoitko "unikeko", niink?? Mik?s sin? itse sitten olet? Etk?s sin?kin muka ole unikeko, vai, kun vetelehdit t??ll? aamusta iltaan tyhj?? toimittamassa. Etk?s muka olekin? Kyll? min? sinulle vetelehtimist? opetan. Nyt j??tte kotiin ja sill? hyv?! . Leena!
NIKU . Mikset pit?nyt turpaasi, nauta!
LEENA. Vai niin, jokos te olette kotona?
NIKU. Nyt saat taas sukkaa kutoa, n?etk?s!
LEENA . Kas tuossa saatte. Min? en jouda, ja pennut kuluttavat kuluttamistaan, jotta on mahdotonta pit?? heit? sukissa. Kutokaa nyt!
NIKU. T?m?k?s nyt lemmon ty?t? on, jumala paratkoon!
NIKU . Niin, niin!
NIKU. Nen?st? vet??, jos tiet?? tahdot. Arkip?ivin? sin? kyll? h?nelle kelpaat, mutta sunnuntaina h?n onkin toisen kanssa.
NIKU. Ja seitsem?nten? saat nuolla huuliasi!
NIKU. Kuulkaas is?, -- noinko ne ty?kalut j?tet??n? --
NIKU. Sit?h?n min?kin -- pid?h?n tuota sill? aikaa!
VAARI . Enk?s taaskin kadottanut silm??! . Ala vaan taas laskemaan!
LEENA . Ruoka on valmis. Mutta minne pojat joutuivat?
LEENA. N?ink? tekiv?t! Tuossahan ne viel? ovat.
VAARI . Katsos perhanoita! Eiv?tk? olekin livist?neet tiehens?!
LEENA. Niin, etsipp?s heit? nyt!
NYK?NEN. Hyv? toki oli, ett? mukaasi l?hdin, lanko. Eik?s ollutkin? Niin ei sinun tarvinnut t??ll? yksin r?mpi?! Niinh?n se oli aivan kuin ajattelin, ett? kyll? sit? ei p??se perille asti ajamaan. T?m? talo t?ss? on ainoa t??ll? kallioitten luona!
TORKKOLA . Niin, mutta hiukan se on liian suuri yksin?iselle naisihmiselle.
NYK?NEN. Mielisinp? n?hd? tuon naikkosen. Minulla on omat arveluni. Tuo juopporatti Teemu tahtoi vaan juonitella itselleen ryypyn! -- Ja t?m?n jutun h?n on keksinyt meit? narratakseen, sen saat n?hd?.
LEENA . Kuka siell?? . Vai niin, jokos vihdoinkin olette t??ll? taas, te tyhj?ntoimittajat.
TORKKOLA. Hyv?? iltaa.
LEENA. Jumal'antakoon! -- Mit?s te t??lt? etsitte?
TORKKOLA . Sin?k?s se olet se Myll?rin Leena?
LEENA . Mit?s se kelle kuuluu? H?? Kuuluukos se kelle, kysyn min?! Min? olen Kiviojan vaarin vaimo, jos tiet?? tahdot ja t?m?n talon em?nt?. Eik? se kehen kuulu, kuka olin ennen sit?. Eik?s sit? saa el?? rauhassa, h?? Mit? te t??ll? juoksentelette kuin hullut sit? kyselem?ss?. ?skett?inkin oli t??ll? muuan humalainen ajurinrenki, ja kyseli ja tutkiskeli, jotta vallan pelotti! Mit?s se teit? ja h?nt? liikuttaa, olenko min? myll?rin Leena vai en. Nuoruudessani min? kerran tein v?h?n tyhmyyksi? er??n talonpoikaisroikaleen kanssa. Mutta siit? on jo niin pitk? aika, ettei se ole melkein tosikaan en??n. Onko h?n ehk? kuollut nyt? Peri?k? saan, vai? Tuomariko taas minua hakee, sanokaa pois vain!
TORKKOLA . Leena! . Etk? en?? tunne minua?
LEENA. Mist?s min? teid?t tuntisin?
TORKKOLA. Min? se olen Torkkolan Aapeli.
LEENA . Jeesus -- oletteko te Aapeli? . Mit?s nyt tahdot t??lt?? Oletko vihdoinkin tullut ottamaan selkoa, miten minun k?vi? Useammin kuin yhden kerran olen halunnut antaa sinulle tietoja siit?. Sin? kyll? luulit, ett? niin k?visi, kuin sin? mieluummin toivoit, ett? min? kuolisin jonnekin k?yhyyteen ja kurjuuteen. Mutta herra jumala piti minusta parempaa huolta. Ja kolme vuotta sen j?lkeen, kun olin sinun luotasi l?htenyt, salli h?n ukko Kiviojan ottaa minut. -- H?n nai minut ja siit? pit?en min? t?t? taloa olen komennellut. Eik? se omastasi paljoakaan per?? anna ja se on p??asia. Sill? ?l? sin? uskokaan, ett? min? sinun kanssasi rupesin muun tautta, kuin ett? luulin vaimosi pian kuolevan ja ett? min? p??sisin h?nen tilalleen! Luuletko sin?, ett? min? v?lit?n sinusta tuon vertaakaan! En, en hiukkaistakaan, -- ett?s sen tied?t!
TORKKOLA . En usko, lanko, ett? min? viimeisill?ni tulen koviakaan tuskia tuntemaan tuon takia tuossa!
LEENA. Mutta vaimosi elikin kauvemmin kuin luulin. Ja niin pian kuin h?n keksi, mit? min? pyytelin, antoi h?n minulle kaikki s??st?ns?, saadakseen minut pois tielt?. Niin ett?, en min? tyhjin k?sin talostasi l?htenyt, ja lapselleni h?n sai elatusapua antaa --
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page