Read Ebook: Annan unelmavuodet by Montgomery L M Lucy Maud Kalima Toini Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1641 lines and 66078 words, and 33 pages

-- T?m? on Priscilla Grant, vastasi Anna osoittaen sormellaan toveriaan.

-- Ja t?m?n nimi on Anna Shirley, virkkoi Priscilla osoittaen vuorostaan toista sormellaan.

-- Ja me olemme Prinssi Edvardin saarelta, sanoivat molemmat yhtaikaa.

-- Ja min? olen kotoisin Bolingbrokesta, Nova Scotiasta, ilmoitti Philippa.

-- Bolingbrokesta! huudahti Anna. -- Mutta min?h?n olen syntynyt siell?! Seh?n on mainiota, ett? olemme ihan kuin heimolaisia. Kaiken ik?ni olen kuitenkin ollut Prinssi Edvardin saarella ja olen sen puolesta valmis vaikka mihin.

-- Niink?! virkkoi Philippa. Se on minustakin hauskaa, sill? kun min? nyt kohta t?ss? k?yn kertomaan salaisuuksiani teille, niin en kerrokaan mielest?ni vieraille. Ja minun t?ytyy kertoa. Min? en voi itsekseni hautoa salaisuuksia -- ei kannata koettaakaan Se on minun pahin vikani -- ja se etten voi p??tt??, niinkuin ?sken sanoin. Voitteko uskoa, ett? meni puoli tuntia, ennenkuin p??tin mink? hatun ottaisin, kun l?ksin t?nne -- t?nne kirkkomaalle. Aioin ensin ottaa ruskean, jossa on siipi, mutta kohta kun sain sen p??h?ni oli minusta t?m? mutkalierinen pukevampi. Kun se lopulta oli p??ss?ni, pidin enemm?n ruskeasta. Viimeksi asetin molemmat vierekk?in vuoteelleni, puristin silm?ni kiinni ja t?kk?sin hattuneulan umpim?hk??n hattuja kohti. Onkeen tuli vaalea, ja siksi otin sen. Se pukee minua ihanasti, eik? se ole totta? Ja nyt teid?n t?ytyy sanoa minulle, milt? min? teist? n?yt?n!

Priscilla purskahti j?lleen nauramaan lapselliselle kysymykselle, joka tehtiin aivan vakavalla ??nell?. Mutta Anna tunne-ihmisen? puristi lujasti Priscillan k?tt? sanoen:

-- Meid?n mielest?mme sin? olit aamulla kaunein tytt?, mit? me olemme Kingsportissa n?hneet.

Philippa hymyili tyytyv?isesti, jolloin lyhyt yl?huuli paljasti rivin pieni?, hyvin valkeita hampaita.

-- Olin ainakin omasta mielest?ni, oli odottamaton vastaus, -- tahdoin kuitenkin mielell?ni kuulla my?s jonkun toisenkin mielipiteen tullakseni siit? varmaksi. Min? en ole varmempi ulkomuodostani kuin mist??n muustakaan. Juuri kun olen vakuutettu, ett? tosiaan olen jokseenkin siev?, tulen alakuloiseksi ja uskon olevani kauhean ruma. Minulla on muuten hirmuisen vanha ?idint?ti, joka aina sanoo minulle valittavalla ??nell? ja huokaillen: "Voi, kuinka siev? sin? olit pienen? ollessasi kehdossa. Merkillist?, kuinka lapset voivat muuttua, kun kasvavat suuriksi!" -- Pid?n kyll? omista t?deist?ni, mutta en vanhempien t?deist?. Ettek? tahtoisi olla niin kilttej? ja kultaisia ett? joskus sanotte minulle, ett? olen siev?. Silloin olisi paljon parempi olla. Ja min? teen mielell?ni teille saman palveluksen -- ja hyv?ll? omallatunnolla voin tehd?kin.

-- Kiitoksia vaan, nauroi Anna, -- mutta Priscilla ja min? olemme itse niin varmasti vakuutettuja siit? ett? olemme hauskan n?k?isi?, ettei kenenk??n tarvitse vahvistaa meit? siin? asiassa.

-- Sin? teet vain pilaa minusta. Min? tied?n kyll? olevani teid?n mielest?nne hirvitt?v?n itserakas ja turhamainen, mutta min? en ole kuitenkaan. Minussa ei ole totta tosiaan itserakkautta hivent?k??n. Enk? min? koskaan ep?ilisi sanoa toiselle tyt?lle yst?v?llisi? sanoja h?nen ulkomuodostaan, jos se tekisi h?net v?h?n iloiseksi. Kuinka hauskaa, ett? me olemme tulleet tutuiksi! Tulin t?nne lauantaina, ja olen ik?v?inyt kotiin, niin ett? olen ollut menehty?. En tied? mit??n kauheampaa tunnetta. Kotona Bolingbrokessa olen jotakuinkin merkitsev?, mutta t??ll? min? olen pelkk? nolla. Olen ollut v?h?ll? tulla aivan hupsuksi... Miss? te oikein asutte?

-- Johanneksen kadulla, kolmessakymmeness?kahdeksassa.

-- Seh?n on hienoa -- min? asun aivan kulman takana Wallace-kadulla. Min? en ollenkaan pid? t?ysihoitopaikastani. Siell? on niin synkk?? ja ik?v??, ja minun huoneeni on inhottavalle pihalle p?in. Se on rumin paikka mit? voi kuvitella. On ehk? liikaa sanoa ett? kaikki Kingsportin kissat kokoontuvat siell? ?isin, mutta puolet kokoontuu aivan varmasti. Rakastan kissoja, jotka kehr??v?t sohvannurkassa tahi jollain matonpalasella, kodikkaasti r?iskyv?n uunivalkean ??ress?, mutta takapihan kissat keskell? y?t? ovat aivan toista. Koko ensimm?isen y?n t??ll? itkin, ja kissat panivat kaikki voimansa liikkeelle ja naukuivat aivan hirvitt?v?sti. Olisitte n?hneet kuinka punainen ja turvonnut minun nen?ni oli aamulla! Kyll? min? kadun, ett? tulin t?nne ollenkaan!

-- En k?sit?, kuinka sin? ensink??n saatoit p??tt?? tulla t?nne, kun olet niin ep?r?iv?, huomautti Priscilla.

-- Hyv? lapsi, enh?n min? p??tt?nyt. Is? oli saanut sen p??h?ns? -- en tied? todellakaan mink?t?hden. Eik? olekin naurettavaa, ett? minun pit?? olla t??ll? lukemassa tutkintoa varten! Ei silti, etten voisi selviyty?, jos tahdon Minulla on mainion hyv? lukup??.

-- Niink?! virkkoi Priscilla ??nens?vyll?, joka oli hiukan monivivahteinen.

-- Niin juuri. Mutta kyll? se kysyy voimia. Ja ne, jotka valmistautuvat tutkintoon, tulevat hyvin viisaiksi ja oppineiksi ja arvokkaiksi -- sit?h?n ei voi v?ltt??. Ehei -- min? en tahtonut korkeakouluun. Tulin t?nne vain siksi, ett? tahdoin olla pikku is?-ukolleni mieliksi -- h?n on niin kultuinen. Tiesin muuten, ett? olisi t?ytynyt menn? naimisiin, jos olisin j??nyt kotiin. Sen keksi ?iti -- ja h?n tiet?? kyll?, mit? tahtoo, sen saat uskoa. Mutta hyi -- min? en tahdo menn? naimisiin viel? moneen vuoteen. T?ytyy sit? nyt v?h?n huvitella ennenkuin perustaa kodin ja tulee vanhaksi ja ymm?rt?v?iseksi. Olen vasta kahdeksantoista vanha. Mieluummin matkustin t?nne, kuin menen naimisiin. Miten ihmeess? min? sitten olisin voinut p??tt??, kenet minun oli otettava?

-- Oliko sinulla niin monta valittavana? kysyi Anna ihmeiss??n.

-- Varmasti! Tusinoittain! Min? olen kovasti miesten makuun. Mutta vain kaksi saattoi tulla kysymykseen. Kaikki muut olivat liian nuoria ja liian k?yhi?. Minun t?ytyy tietysti menn? naimisiin rikkaan kanssa.

-- Mink?t?hden?

-- Rakas pikku hupakko -- et suinkaan sin? voi kuvitella minua naimisissa jonkun k?yh?n kirkonrotan kanssa? Min? en voi tehd? kerrassaan mit??n hy?dyllist?, ja min? olen hirmuisen tuhlaavainen, mit? rahoihin tulee. E-ei -- minun tulevan mieheni t?ytyy olla upporikas. Siksih?n ne hupenivat vain kahteen. Mutta minun oli yht? vaikea valita kahdesta kuin kahdestasadasta. Tunsin ihan varmasti, ett? jos olisin valinnut kumman hyv?ns?, niin olisin surrut koko loppu-ik?ni, etten ottanut toista.

-- Etk? sin? ollut -- rakastunut -- kumpaankaan, kysyi Anna ep?r?iden. H?nest? tuntui vastahakoiselta puhua aivan uuden tuttavan kanssa niist? salaper?isist? voimista, jotka ovat omiaan j?rkytt?m??n ihmisel?m??.

-- Hyv?t ihmiset -- en min? osaa rakastua kehenk??n! Minulta puuttuu siihen kaikki edellytykset. En muuten tahtoisikaan rakastua. Rakkaushan tekee ihmisen vain orjaksi. Miehet saavat sitten niin paljon valtaa meihin -- min? tahdon s?ilytt?? itsen?isyyteni... Ei mist??n hinnasta! Alec ja Alonzo ovat kunnon poikia, ja min? pid?n oikein paljon heist? kummastakin. T?sm?lleen yht? paljon -- siin?h?n sit? taas ollaan... Alec on kyll? komeampi, enk? voi kuvitellakaan koskaan ottavani ket??n, joka ei ole kaunis. H?nell? on lis?ksi viel? tasainen ja hyv? luonne ja niin herttainen musta, kihara tukka. H?ness? ei ole kerrassaan mit??n muistuttamista, mutta niin t?ydellinen mies olisi varmaan kyll?stytt?v? ajan pitk??n.

-- Miksi et sitten ottanut Alonzoa? kysyi Priscilla vakavana.

-- Hyi kauhistusta, olla naimisissa miehen kanssa, jonka nimen? on Alonzo! huudahti Phil surkealla ??nell?. -- Sit? en jaksaisi. Mutta h?nell? on hieno roomalainen nen?, ja olisi aika hauskaa saada sukuun mies, jolla on ylh?inen nen?. Olen aivan hullaantunut hienoihin neniin. Sinun nen?si on erinomaisen hyv?, Anna Shirley. Alonzon komea nen? painoi paljon vaa'assa. Mutta nimi! Ei, en voinut mitenk??n p??tt??. Olisi kai ollut paras tehd? Alecin ja Alonzon suhteen niinkuin tein hatuille -- asettaa ne vierekk?in, sulkea silm?t ja keih?st?? hattuneulalla.

-- Milt? mahtoi tuntua Alecin ja Alonzon syd?mess?, kun matkustit tiehesi? tiedusteli Priscilla.

-- Oh, he el?v?t viel? toivossa. Sanoin heille, ett? he saavat odottaa siksi kunnes olen ehtinyt p??tt??. He odottavat hyvin mielell??n. He ovat hullaantuneet minuun kumpikin. Sillaikaa aion huvitella t??ll? niin paljon kuin jaksan. Pian minulla on koko liuta hakkailevia kavaljeereja t??ll? korkeakoulussa. Min? en viihtyisik??n, ellei olisi. Vastatulleet eiv?t olleet kuitenkaan mink??nn?k?isi? minun mielest?ni. N?in vain yhden ainoan oikein komean. H?n meni tiehens? jo ennenkuin te tulitte. Kuulin, ett? h?nen toverinsa kutsui h?nt? Gilbertiksi. Toverin silm?t muistuttivat hillottuja karviaismarjoja sameassa kastikkeessa. Ette kai te viel? l?hde, tyt?t? ?h, istukaa viel?!

-- Meid?n t?ytyy kyll? jo menn?, vastasi Anna hieman kylm?sti. -- Tulee jo my?h?, ja minulla on viel? koko lailla ty?t?, joka on saatava valmiiksi.

-- Tulettehan molemmat minua katsomaan, ettek? tulekin? pyysi Philippa nousten ja kietoen k?tens? heid?n ymp?rilleen. -- Ja min? kai saan tulla katsomaan millaista teill? on. Tahdon tulla teid?n parhaimmaksi yst?v?ksenne. Pid?n niin paljon teist?. Mutta teid?n mielest?nne min? kaiketi olen kovasti hupsu.

-- Sit? ei tarvitse pahasti pel?t?, nauroi Anna syleillen vuorostaan Phili? syd?mellisesti.

-- En ole kuitenkaan puoleksikaan niin hassu kuin milt? p??lt?p?in n?ytt??... Ottakaa vain levollisesti vastaan Philippa Gordon sellaisena kuin Luoja on h?net luonut, kaikkine vikoineen ja puutteineen, niin luulisin teid?n pit?v?n h?nest?. Eik? t?m? hautausmaa ole suloinen paikka? T??ll? tahtoisin mielell?ni olla haudattuna. Katsokaa -- t?t? hautaa en ole viel? n?hnyt. T?m? rauta-aitauksen sis?ss? oleva -- oi tyt?t, katsokaa, kiveen on kirjoitettu: "t?ss? lep?? nuori merikadetti, joka sai surmansa Shannonin ja Chesapeaken v?lill? tapahtuneessa suuressa meritaistelussa." Oh, ajatelkaa!

Anna pys?htyi rauta-aitauksen ??reen ja katseli kulunutta kive? syd?n kiivaasti sykkien. Vanha kirkkomaa tuuheine puineen ja varjoisine k?yt?vineen h?ipyi h?nen silmist??n. H?n n?ki sen sijaan Kingsportin sataman noin vuosisata sitten. Sumusta sukelsi n?kyviin mahtava fregatti, jossa Englannin v?rik?s lippu hulmusi. Sen takaa ilmestyi toinen, jonka kannella virui, oman t?htilippunsa peitt?m?n?, kuoleman kangistamana, urhoollinen Lawrence. Ajan sormi oli k??nt?nyt taaksep?in suuren kirjansa lehti? -- "Shannon" purjehti voittoa s?teillen lahteen voitettu "Chesa-peake" sotasaaliina.

-- Tule takaisin, Anna Shirley -- tule takaisin! nauroi Priscilla. -- Sin? olet siirtynyt ajassa sata vuotta taaksep?in. Tule kohta takaisin!

Anna tuli huoaten takaisin, h?nen silm?ns? loistivat lempe?sti.

-- Olen aina pit?nyt hyvin paljon tuosta sotatapauksesta, vaikkakin englantilaiset voittivat. Rakastan sit? luultavasti tuon urhean, kaatuneen ylip??llik?n vuoksi. T?m? hauta tuo sen tapauksen niin l?helle ja tekee sen niin todelliseksi. Pikku kadettiraukka oli vain kahdeksantoistavuotias. "H?n kuoli jaloihin haavoihin, kunniakkaassa taistelussa saatuihin" -- niin sanotaan hautakirjoituksessa. Juuri sellaista hautakirjoitusta pit?isi reippaan sotilaan tavoitella.

Ennenkuin he poistuivat irroitti Anna vy?st??n pienen kimpun tummia punertavansinisi? orvokkeja ja antoi sen hiljaa pudota vihert?v?lle kummulle, jonka povessa uinui suuressa meritaistelussa kaatunut nuorukainen.

-- No, mit? sin? pid?t meid?n uudesta yst?v?st?mme? kysyi Priscilla heid?n erottuaan Philist?.

-- H?n on minusta miellytt?v?. Vaikka h?n hulluttelee niin paljon, on h?ness? jotain hyvin kultuista ja herttaista. H?n on luultavasti oikeassa v?itt?ess??n, ettei h?n ole puoleksikaan niin hupsu kuin milt? n?ytt??. H?n tekee kiltin, mutta hemmoitellun tytt?lapsen vaikutuksen. Herraties, tuleeko h?nest? milloinkaan oikein t?ysi-ik?ist?.

-- Min? pid?n my?skin h?nest?, vakuutti Priscilla. -- H?n puhuu kyll? aivan yht? paljon pojista kuin Ruby Gilliskin. Minua aina kiusaa ja tuntuu ?itel?lt?, kun Ruby puhuu, mutta Phil saa minut vain nauramaan. Mist?h?n sekin johtuu?

-- Niin, siin? on varmasti eroa, virkkoi Anna miettiv?isen?.

-- Se johtuu kai siit?, ett? Ruby oikeastaan on kauhean itsetietoinen ja pikkuvanha. Hauska ja luonnollinen suhde poikien ja tytt?jen v?lill? t?ytyy h?nen aina tehd? hakkailuksi tahi joksikin rakkauden parodiaksi. Huomaa sit?paitsi hyvin selv?sti, ett? h?n oikein tahtomalla tahtoo kerskailla ihailijalaumallaan ja saada toisen p??h?n, ettei muilla ole puoltakaan siit? m??r?st?. Mutta kun Phil juttelee ihailijoistaan, kuuluu vain silt? kuin h?n puhuisi hyvist? tovereistaan. H?nest? kaikki pojat ovat tovereita, ja h?n on iloinen ja tyytyv?inen, kun n?kee niit? suunnilleen tusinan ymp?rill??n, ja h?nelle tuottaa lapsellista ihastusta huomio, ett? h?nest? yleisesti pidet??n. Alec ja Alonzokin -- vastedes n?m? nimet varmaankin tulevat kulkemaan minun mieless?ni rinnakkain -- ovat h?nelle vain kaksi leikkitoveria, jotka toivoisivat h?nen leikkiv?n heid?n kanssaan koko el?m?n ajan. Minusta on oikein hauskaa, ett? me tapasimme h?net ja ett? me tulimme t?nne vanhalle kirkkomaalle. Tuntuu kuin sieluni olisi iltap?iv?ll? hiukan juurtunut Kingsportin maaper??n. Niin ainakin toivon. Ei tunnu hauskalta tulla istutetuksi uuteen maaper??n.

KOTOA SAAPUU KIRJEIT?.

Seuraavina kolmena viikkona Annasta ja Priscillasta yh? edelleenkin tuntui silt? kuin he olisivat olleet muukalaisina vieraalla maalla. Mutta tulipa p?iv?, jolloin ?kki? kaikki alkoi heist? hahmottua tuttuihin, miellytt?viin piirteisiin -- korkeakoulu, professorit, kurssit, toverit, seurael?m?. El?m? muodostui j?lleen yhten?iseksi, t?h?n asti se oli ollut vain joukko hajanaisia sirpaleita. Vastatulleet, jotka aluksi olivat esiintyneet kirjavana ja jotakuinkin p??tt?m?n? laumana, olivat nyt sulautuneet yhdeksi elimist?ksi, jota el?hytti voimakas yhteenkuuluvaisuuden tunne, yhteiset sympatiat ja antipatiat ja v?kev?sti kuohuva halu kunnostautua. Oli liian aikaista ajatella voittoja ?lyllisell? alalla, mutta vuosittain toistuvassa isossa jalkapallokilpailussa voitti tulokkaiden puoli "seniorien" vanhan, kokeneen puolen, mill? edell?mainitut hankkivat itselleen katoamattoman kunnian ja suunnattomasti suosiota. Kolmen vuoden aikana oli voitto ollut seniorien k?siss?; onnen k??ntyminen t?n? vuonna luettiin yleisesti Gilbert Blythen harvinaisten johtajaominaisuuksien ansioksi. H?n kiihoitti reippaita joukkojaan ja keksi osittain uusia taistelutapoja, joista seniorit joutuivat ymm?lle ja joiden avulla tulokkaat p??siv?t yh? l?hemm?ksi houkuttelevaa voittoa. Palkinnoksi valittiin h?net "uusien" luottamusmieheksi, kunniakas ja -- ainakin tulokkaiden n?k?kannalta -- vastuunalainen teht?v?, jota moni oli turhaan tavoitellut. Erikoisen p?tevyyden saavuttamiseksi t?h?n teht?v??n tuli h?nen ter?st?? luonnettaan er?iden kokeiden avulla, jotka h?nen oli suoritettava. Ensimm?inen koe edellytti jotakuinkin suurta moraalista rohkeutta, mutta Gilbert suoritti sen t?ysin kunniakkaasti. H?nen tuli kokonainen p?iv? kulkea pitkin Kingsportin vilkasliikkeisimpi? katuja p??ss??n r?ike?, kukilla koristettu olkihattu ja edess??n valtavan suuri kukallisesta kankaasta tehty hihallinen esiliina. H?n teki sen hilpe?n reippaasti ja nosti kohteliaasti olkihattua kohdatessaan naistuttaviaan. Charlie Sloane, joka oli turhaan ponnistellut samaan asemaan, sanoi Annalle, ettei h?n voi k?sitt??, kuinka Blythe saattoi alentua sill? tavoin -- t?ytyyh?n ihmisell? olla oman arvon tuntoa...

-- Ajattelepas millainen Charlie Sloane olisi edess??n kirjava esiliina ja p??ss? leve?lierinen, kukilla koristettu olkihattu, nauraa hihitti Priscilla.

-- H?n olisi aivan Sloane'ien vanhan iso?idin n?k?inen. Mutta Gilbert n?ytti miehelt? sormenp?it? my?ten -- aivan kuin omissa vaatteissaankin.

Anna ja Priscilla huomasivat ihmeellisen ?kki? joutuneensa niiden korkeakoulun piirien huostaan, joissa ei ainoastaan opiskeltu vaan my?skin vilkkaasti huviteltiin. Siit? he saivat suureksi osaksi kiitt?? Philippa Gordonia. H?n oli arvossapidetyn ja varakkaan miehen tyt?r ja kuului vanhaan, hienoon sukuun. Mainitut seikat sek? niiden lis?ksi h?nen miellytt?v? ulkomuotonsa ja herttainen v?litt?myytens? hankkivat h?nelle pian p??syn kaikkiin harrastuspiireihin, kerhoihin ja yhdistyksiin, ja milloin h?net kutsuttiin, kutsuttiin my?s Anna ja Priscilla. Phil oli ihastunut molempiin Avonlean tytt?ihin, varsinkin Annaan. H?n oli v?lit?n, uskollinen sielu, jossa ei ollut oikullisuutta eik? alhaisia laskelmia. "Jos pid?t minusta, niin pid? yst?vist?ni", n?ytti olevan tiedottomasti h?nen tunnuslauseensa. Mit? yksinkertaisimmalla ja luonnollisimmalla tavalla h?n vei heid?t yh? taajenevaan yst?v?- ja tuttavapiiriins?, joten Anna ja Priscilla huomasivat joutuneensa Redmondin seurael?m??n hyvinkin vaivatta ja miellytt?v?sti, mit? muut uudet naisylioppilaat eiv?t voineet olla ihmettelem?tt? ja kadehtimatta. Sill? kukaan Philippa ei ottanut heit? siipiens? suojaan, vaan he saivat ensimm?isen? opiskeluvuotenaan useinkin pysy? jotakuinkin passiivisina katsojina, kun huvituksia pantiin toimeen.

Anna ja Priscilla, jotka ottivat el?m?n vakavammalta kannalta, n?kiv?t Philiss? edelleenkin saman herttaisen ja kehittym?tt?m?n tytt?lapsen kuin tavatessaan h?net ensi kerran. H?n oli itse maininnut "kauhean hyv?st? lukup??st??n". Mutta selitt?m?tt?m?n? salaisuutena pysyi, milloin ja miss? h?nell? oli aikaa lukea, sill? h?n n?ytti aina ajavan takaa jotain 'metkaa', ja niin? iltoina, joina h?n sai ottaa vastaan vieraita, tuli n?it? huone t?yteen -- enimm?kseen "tuttuja poikia". H?nell? oli ihailijoita loppumattomiin, sill? yhdeks?n kymmenesosaa 'uusista' ja suuri osa muista ik?luokista kilpaili h?nen hymyilyist??n. H?n oli siit? lapsellisen onnellinen ja kertoi ilosta s?teillen Annalle ja Priscillalle jokaisesta uudesta valloituksestaan -- nen?kk?in huomautuksin ja selittelyin, joista miespoloisten korvat olisivat tulleet tulikuumiksi, jos he olisivat saaneet olla niit? kuulemassa.

-- Alecia ja Alonzoa ei ole kuitenkaan viel? ly?ty laudalta, kiusoitteli Anna.

-- Ohoh, silt?k? n?ytt??, virkkoi Philippa. -- Min? kirjoitan heille kerran viikossa ja kerron, miten minua suositaan. Luulen sen varmasti huvittavan heit?. Mutta tietysti on niin, ett? se, josta min? eniten pid?n, ei v?lit? minusta. Gilbert Blythe ei v?lit? minusta v?h??k??n -- h?n pit?? minua korkeintaan siev?n? pikku kissanpoikana, jota tekisi mieli taputtaa. Min? kyll? tied?n syyn siihen. Oikeastaan minun pit?isi olla sinulle kateellinen, Anna. Sen sijaan jumaloi minun syd?meni sinua, ja min? olen onneton sin? p?iv?n?, jona olen sinua n?kem?tt?. Sin? olet erilainen kuin kaikki muut tyt?t, jotka tunnen. Kun sin? katsot minuun erikoisella tavalla, niin min? tunnen, miten tyhj? ja ryhdit?n min? olen, ja teen kaikkein parhaimmat p??t?kset vakaantua ja kehitty?. Mutta sitten tulee taas paljon muuta v?liin, joka vie ajatukseni muuhun... Kyll? on kauhean hauskaa opiskella korkeakoulussa. Ajattele, kuinka typer? min? olin ensimm?isen? p?iv?n? -- kaduin, ett? olin t?nne ollenkaan tullut! Ellen olisi tullut, niin en olisi koskaan tullut sinun kanssasi tutuksi. Anna, kultamuru, sano minulle nyt taas, ett? pid?t minusta edes aivan, aivan pikkuruisen. Min? kaipaan kauheasti saada sit? kuulla.

-- Min? pid?n sinusta oikein paljon. Sin? olet herttainen ja pehmyt ja sametinlauhkea pikku kissimirri -- kynnet vedettyin? k?p?lien sis??n ainakin mit? minuun tulee, nauroi Anna. -- Mutta vaikka miettisin huomisaamuun, niin en ymm?rr?, milloin sinulla on aikaa edes vilkaista oppikirjojasi.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet