Read Ebook: Johan Tobias Beckin elämäkerta by Hyv Rinen Eero

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 65 lines and 13725 words, and 2 pages

issa, joiden totuudet nyt kypsin? hedelmin? kasvavat koko puusta ja sellaisina taas sis?lt?v?t t?ydellisen siemenen-ituvoiman, s.o. el?m?nvoiman, kerratakseen sis?llyksens? uusissa ja kuitenkin oleellisesti samanlaisissa kehityksiss?, mink? juuri tulee tapahtua teologiiassa tieteellisesti."

Sangen tarkattava on my?s puheen loppu: "Varmaan, pyh? vakava kutsumus on nykyiselle teologiialle annettu, ja H?n, joka niin avaralti on vienyt sen sivu vaarallisinten kallioiden ja kautta tuskallisten synnytysvaivain, on sen viep? p??m??r??nkin asti. Mutta voi-huudon huutaa henki samoin kuin sen historia kevytmielisyydelle, joka juuri t?ll? iankaikkisen totuuden alalla, nopeana puhumaan ja hitaana kuulemaan, kuvittelee voivansa paljaalla j?rjen taidolla suorittaa kaikki, k?sittelee maailmanhistorian sisimpi? arvotuksia tavallisena joka-miehen-asiana, hengen syvimpi? salaisuuksia ravintolan ruokalaitteena, mik? kaikista keitti?temppujen ponnistuksista huolimatta pysyy pyhyydenloukkaamisena. -- Niin ylenkatseellisesti kuin tieteen kilven juojassa muutoin viel?kin kristillist? uskoa vastustetaan, emme me tuomitse itse??n tiedett?; ei tieto, kuten jo huomautettu, ole uskon kanssa ristiriidassa, vaan usko uskon kanssa, oma-usko Jumalan-uskon kanssa. Viimemainittu ei ole joka-miehen-asia niin kuin ensinmainittu on, koska se, mit? se edellytt??, ei ole jokamiehelle mieluista -- mutta Jumalan-usko on se, joka maailman voittaa ja juuri sen t?hden ei sill? ole syyt? pelj?t? taistelun mit??n tuoksinaa. 'Oratio', rukouksessa korkeamman maailman kuultavissa hengen avoinna oleminen, 'meditatio', hengen miettiv? syventyminen sis?iseen maailmaan ja 'tentatio', hengen k?yt?llinen muodostuminen ulkoisen maailman kautta, -- n?m? uskonharjotukset, sanoo er?s totinen Jumalanmies, kasvattavat oikean teologin, jossa papin, ajattelijan ja k?yt?llisen kristityn tulee yhty? yhdeksi. Ei niin, ett? me teologiiamme taivaallisen kutsumuksen helmen jo olisimme k?sitt?neet, vaikkakin se pyh?ll? vetovoimallansa on meid?t jo k?sitt?nyt; mutta sen per??n kaikin voimin pyrkiminen on nimenomaisena teht?v?n? ajallamme, jolle niin monet edelliset omat aarteensa perinn?ksi j?tt?neet; niin monta kuin meist? siis tahtoo t?ydellisi? olla, ajatelkaamme n?in."

Niiden kolmentoista lukukauden aikana, joina Beck Baselissa opetti, ahkeroi h?n neuvoa kuulijoitaan teologisen tieteen useissa eri haaroissa. T?rkeimp?n? aineenaan luennoi h?n useammat lukukaudet kristillist? uskontiedett? ja n?ki juuri t?ll? alalla itsens? pakotetuksi omalla tavallaan k?sittelem??n Raamattua tieteellisesti, j?tt?m??n kokonaan nuo muutoin tavalliset uskon- jaa siveysopin esitykset ja kulkemaan omia teit?ns? likeisemm?sti itsehens? Raamattuun liittym?ll?. Siten syntyi t?m?n ty?n hedelm?n? kirjansa "Kristillisen opin j?rjest?, I osa", teos, joka t?ytyy sanoa k??nteen tekev?ksi, suurenmoiseksi kokeeksi esitt?? raamatullinen oppi l?piajateltuna ja yhten?isen? j?rjest?n?. Valitettavasti on teos t?h?n ensimm?iseen perustamaan osaan pys?htynyt eik? tekij?lle niiden suurten vaatimusten takia, joita toimensa yh? edelleen h?nen ajalleen ja voimilleen pani, ole ollut mahdollista alkuper?ist? aijettansa loppuun saattaa. H?nell? oli ajatuksena antaa t?t? ensimm?ist? osaa, joka sis?lt?? uskonopin, seurata toisen ja kolmannen, kristillisen siveysopin ja kristillisen el?m?nopin. Viel? kaksi muuta julkaisua t?ll? alalla syntyi Baselissa oloajalla, luennoiden yhteydess?, nimitt?in "Johdanto kristillisen opin j?rjest??n" ja "Raamatullinen sieluoppi."

Samalla aikaa kun Beck n?it? aineita selitti, jotka h?nelt? itselt??n vaativat pitkitt?v?? perusteellista ty?t? lukup?yd?n ??ress?, mutta jotka samalla syv?mielisyytens? ja jotenkin vaikeasti ymm?rrett?v?n kielenk?yt?nn?n takia panivat ei v?hi? vaatimuksia nuorekkaalle kuulijakunnalle, tarjosi h?n heille erin?isten vanhan ja uuden testamentin kirjojen selityksiss??n helpompaa ruokaa ja johti heit? h?nen tapaiseensa Raamatun k?sittelemiseen. H?n selitti vieretysten ja per?tysten profeetat Miikan, Joelin, Naahumin ynn? valituita paikkoja vanhassa testamentissa ja sitten epistolat Roomalaisille, Efesil?isille, Kolossilaisille, Timoteukselle ja Pietarin epistolat.

My?skin k?yt?lliseen teologiiaan opasti Beck kuulijoitaan ja kokosi heid?t sit? paitsi erityisiin Raamatun selitys-harjoituksiin pienemm?ss? piiriss?. Sunnuntai-illoin tulivat tihe?sti ylioppilaat ja my?skin vanhempia yst?vi? h?nen kodissaan kokoon, jossa k?siteltiin raamatullisia aineita, luettiin paikkoja hyvist? kirjoista ja keskusteltiin.

Eritt?inkin tutustutti h?n mielelt??n l?sn?olevia vanhoihin Bengelin oppikunnan miehiin, joita h?n koko elinaikansa piti arvossa ja halulla tutki. Sellaisia olivat, paitsi Bengeli? itse??n, ?tinger, Storr, Roos Rieger, Phil. Matt. Hahn, Steinhofer y.m.

Ulkopuolella yliopistopiirinkin oli Beckill? viel? tilaisuus ty?skennell?, h?n kun, kuten jo Baseliin kutsuttaessa siit? oli ollut puhetta, piti julkisia luennoita, joihin kaikki niit? harrastavat seurakuntalaiset voivat ottaa osaa.

N?iss? enempi kansantajuisissa esitelmiss? lausuu Beck Raamatun k?ytt?misest?:

"Ihmisselitt?ji? ja johtajia on niin monta, ett? ne kasautuvat kuin muuri yksityisen kristityn ja h?nen Raamattunsa v?lille ja yksin??n Raamattuun uskaltaa suurempi osa ottaa tuskin askeltakaan ilman noilta ihmisjohtajilta saamatta varmaa ohjetta, ik??n kuin ilman sit? Raamattu olisi jokin m??r?llinen kirja. Sill'aikaa kun nyky??n puhe- ja kirjailija-autuus yksin alkajia kristillisyydess? yh? suuremmin joukoin tuo n?ytt?m?lle, miten h?p?iseek??n heit? juuri Luterus, joka viimeisen kirjansa alkaa sanoilla: 'olisin mielell?ni n?hnyt, ett? kirjani kaikkityyni olisivat sikseen j??neet ja h?vinneet. Ja on siihen muiden syiden ohessa varsinkin yksi, joka minua kauhistaa: sill? min? tied?n hyvin, mit? hy?ty? seurakunnassa on tuotettu, kun on aljettu yli ja sivulla Pyh?n Raamatun kokoonpanna paljon kirjoja, jolla ei yksin kallis aika ja tutkiminen pyhiss? Raamatuista ole j?tetty sikseen, kunnes Raamattu on joutunut unhotuksiin penkin alle tomuun. Ja aikomuksemme olikin, kun Raamattua itse??n aloimme k??nt??, ett? kirjojen teko v?henisi ja Raamatun tutkiminen ja lukeminen enenisi. Sill? kaiken muunkin kirjojen teon Raamattua varten ja Raamatun lis?ksi, tulee osottaa Kristukseen, kuten Johannes teki sanoessaan: minun tulee v?henty?, h?nen tulee kasvaa, niin ett? kukin itse joisi l?hteest?, niin kuin kaikkien, jotka jotakin hyv?? ovat tahtoneet tehd?, on t?ytynyt tehd?. Sill? niin hyvin eiv?t kykene ei kirkolliskokoukset emmek? me tekem??n, vaikkapa kuinkakin syv?llisimmin ja parhaiten neuvoteltaisiin, kuin sen Pyh? Raamattu, se on Jumala itse, on tehnyt -- meid?n t?ytyy antaa profeettain ja apostolien istua opettajanpaikalla ynn? itse kuunnella alhaalla heid?n jalkainsa juuressa, mit? he sanovat ja mit? eiv?t sano eik? meid?n asiamme ole sanoa, mit? heid?n t?ytyy kuunnella."

N?m? aina talvipuolella vuotta Spitalikirkossa pidetyt luennot antoivat samalla aihetta enemm?n kansantajuisesti esitettyihin julkaisuihin, jommoisia olivat "Kristillisen el?m?n synty, sen olemus ja sen laki" ja "Kristillinen ihmisrakkaus, sana ja Kristuksen seurakunta." My?skin sakramenteista piti h?n samalla tapaa jo silloin luennotta, mutta julkaisi vasta my?hemmin laveamman sakramenttioppinsa sellaisena kuin oli sen Tybingeniss? ylioppilaille luennoinut.

T?m?n ahkeran sanoin ja kirjoin, kateederilla ja saarnatuolilla samoin kuin tuttavallisessa huonepiiriss? osottamansa toimeliaisuuden johdosta tapaamme Beckin pian keskell? el?v?sti Jumalan sanaa ja kristillist? el?m?? harrastavaa piiri? eiv?tk? sellaisetkaan, jotka h?nen suunnastaan ja pyrinn?ist??n pysyiv?t loitommalla, voineet v?ist?? h?nen persoonallisuutensa vaikutusta. H?n sai ilolla kokea, ett? Jumala siunasi h?nen vaikutustaan ja liitti my?s h?neen yksityisi? miehi?, joiden kanssa h?n voi yhty? l?mpim??n syd?mmensuhteeseen. N?ist? ovat ennen kaikkia mainittavat raatimies Aadolf Christ, Nikolaus Bernoulli ja Johannes Wolleb ja etev? inspehtori Zeller l?heisess? Beuggeniss?. Seurustellessaan sellaisten miesten kanssa voi Beck ei ainoastaan antaa parhaimpansa, vaan sai my?skin, koskapa yst?v?tkin olivat uskossa syv?lle juurtuneita ja viettiv?t el?m?? Kristuksessa, puolestaan taas ottaa vastaan ja siten tuli heid?n seuransa h?nelle virvoitukseksi ja syd?mmentarpeeksi. H?n tunsi ja koki oikein n?iden uskollisten yst?v?in totisen rakkauden varsinkin niiss? monissa kiusauksissa ja murheissa, joiden l?pi h?nen Baselissa ollessaan t?ytyi kulkea. N?it? tuli kohta, kun h?n oli alkanut p??st? perehtym??n uuteen toimeensa ja uusiin oloihin. Jo aikaisemmin oli kuolema k?ynyt vieraana h?nen kodissaan. Mergentheimiss? oli h?nelt? kuollut kaksi lasta pienin? ja ?idilt??nkin, joka h?nelle oli syd?mmellisen rakas, oli h?nen t?ytynyt ottaa ikuiset j??hyv?iset. Mutta kovin isku tapasi h?nt? helmikuun 22 p?iv?n? 1838, juuri syntym?p?iv?n??n, jolloin h?nen sivultaan kuolema vei h?nen uskollisen aviokumppaninsa. Edellisen vuoden helmikuussa oli heti kahdeksannen lapsensa syntymisen j?lkeen puoliso sairastunut; tuskallinen vatsavaiva oli kohdannut ja kalvoi elinvoimia. T?ll? k?rsimysajalla olivat uudet yst?v?t osaaottavalla rakkaudella ja avulla osottaneet uskollisuutensa ja l?pi el?m?ns? oli Beck syd?mmest??n kiitollinen heille siit?.

Sill'aikaa kun Beck perheellisten surujensa kautta k?rsi kovia taisteluja, t?ytyi h?nen samalla virassaankin kokea monenlaisia kiusauksia. H?nen suhteensa l?hetystaloon ja sen johtajiin tuli monien v??rink?sitysten kautta kire?ksi. H?n oli tullut Baseliin ei ainoastaan l?mpim?n? l?hetyksen yst?v?n? yleens?, vaan my?s monivuotisena Baselin l?hetysseuralle avunker??j?n?. Mergentheimin pienest? seurakunnasta kokosi h?n vuosittain aina 136 guldeniin t?lle seuralle apurahoja. Toipa h?n Baseliin er??n katolisen nuorukaisen Meksikosta, joka herttua Paulin matkaan oli kotimaastaan l?htenyt ja Beckin saarnojen vaikutuksesta her?nnyt sek?, k??nnytty??n evankeliseen uskoon, halusi l?hetyssaarnaajaksi. Ja l?hetysseuran johtokunta oli niin sopinut sen yhdistyksen kanssa, joka Beckin oli Baseliin kutsunut, ett? l?hetystalon oppilaista vanhemmat saisivat k?yd? kuuntelemassa Beckin luennoita. Niit? k?vikin alkuvuosina noin 10-20 oppilasta ja Beck ilmaisi johtokunnalle ilolla havainneensa n?iss? nuorissa hurskasta vakavuutta ja oikeaa totuuden harrastusta. T?m?n hyv?n v?lin kest?ess? pyydettiin Beck l?hetysjuhlalla v. 1838 pit?m??n juhlapuhe, johon h?n suostuikin.

Uskollisena itselleen puhui Beck t?ss?kin totuuden ilman ihmismieli? katsomatta. H?n alkoi sill?, miten juhlaviikko osotti, ett? Jumalan valtakunta tulee voimalla, ja ettei se ole jotain meid?n itsemme tekem??, mit? kristikunnassa, juutalaisten ja pakanain seassa nyky??n on niin voimakkaassa liikkeess?. "Kumminkin", jatkaa h?n, "tunkeutuu syd?mmeeni kaksi pyh?n Raamatun lausetta, joiden ohi en voi menn?, t?n??n kaikkein v?himmin, jolloin Jumalamme liitto-uskollisuus niin ihanana on edess?mme et sit? varten, ett? siit? vain puhuisimme, vaan ett? itsess?mmekin liiton vahvistaisimme. 'Sin? tosin hyv?sti kiit?t, vaan ei se toinen siit? parane' , ja toiselta puolen: 'Sin? opetat toista ja et itse?si opeta' ." N?iden sanain johdolla osotti h?n suurta vaaraa, miten itsemme opetus paljossa puuhassa helposti unohtuu.

L?hetysjohtaja Blumhardt k?ytti kertomuksissaan l?hetyssaarnaajain toimista yleens? hyvin tunteellista ja ylen kauniiksi maalaavaa kirjoitustapaa. Juhlapuhuja sanoo: "Jumalan valtakunnan todistus ei esiinny pehmeiss? vaatteissa ja raittiutta sek? valppautta yksinkertaisessa uskossa Jumalan yksinkertaisiin sanoihin tarvitaan, jos mieli kaiken hyv?n vastustajaa, t?m?n maailman ruhtinasta, lujasti vastustaa ja h?nelt? saalistansa ry?st??. Korkeallekiit?v?t ajatustenlentomme, tunteelliset syd?mmenpurkauksemme ja mielikuvamme, mahtavat sanamme ja kaunis puhetaitomme, viisautemme ja sukkeluutemme, joitta me olosuhteisiin ja tilaisuuksiin hiipien tartumme -- kaikki t?m? ei ly? maahan eik? sido h?nt?, tuota v?kev??, joka hallitsee ep?uskon lapsissa: vain yksi miekka sattuu h?neen, hengen miekka, ja se on Jumalan sana, mutta ei kuolleena hyvinsidotussa Raamatussa makaava sana, vaan jos se asuu ja vaikuttaa el?m?n? sis?isess? ihmisess?mme; ei niin kuin meid?n asiamme olisi ensin seuloa ja selvitt?? sit? omalla luulotellulla viisaudellamme ja hurskaudellamme tahi vain noin yleisesti ja otsakirjoituksena sit? k?ytt??, vaan meid?n on kuten Kristus, Herra, kiusaajaa vastaan, ilman lis??m?tt? ja ilman typist?m?tt?, h?nen pyhi? k?skyj?ns? ja opetuksiansa k?ytett?v? siihen, mik? kullakin kertaa on edess?mme. Oi se juuri, veljeni, on nykyisen ajan paha vamma, ett? niin paljon Raamatusta ja kristillisyydest? ja uskosta kerskaamisen ohella ei kumminkaan tarkasti ja kiinte?sti tutkita eik? pidet? sit?, mit? kirjoitettu on, siihen sijaan kuin itse Herra, jolla kumminkin oli Jumalan Henki itsess??n ilman mittaa, aina uudistaa: 'niin on kirjoitettu -- niin t?ytyy tapahtua'. Nyt puhutaan totuudesta, ja miten usein tuo puhe on vain p?ty? ja omaa luuloa; nyt puhutaan Hengest? ja henkirikkaasta menosta, ja totuuden sanalla koeteltuna on se vain liha-ihanuutta; nyt k?ytt?ydyt??n voimassa ja v?kevyydess? kuin Jumalan sankari, ja se onkin vaahtoa ja ylv?stely?; nyt vaaditaan, usein viisi kertaa r?yhke?mmin kuin Pietari, perkele ja helvetti taisteluun luullussa Jumalan varustuksessa, ja -- joudutaan h?pe??n palvelustyt?n kautta; lauletaan ja soitetaan Herralle joka p?iv? suloisia virsi? ja lauluja , ja j?tet??n sikseen, mit? apostoli tuossa paikassa aivan edell? sanoo: 'antakaa Kristuksen sanan runsaasti asua luonanne, asua runsaasti kaikella viisaudella; opettakaa ja neuvokaa toisianne kesken?nne'."

T?ydellisen eron aiheutti lopullisesti se, ett? er?s n?ist? Beckin puoltamista oppilaista useimpien l?hetystalon huonej?rjestyst? vastaan tekemiens? rikkomusten takia erotettiin l?hetyslaitoksesta. Beck piti pikkumaisia j?rjestyss??nt?j? kristitylle Raamatussa vakuutettua vapautta vastaansotivina ja pyysi, ett? mainittu oppilas ei heti erotettaisi, vaan saisi olla jonkun ajan tarkastuksen alaisena. Jotkut oppilaat astuivat my?skin erotetun puolelle. Mutta johtokunta pysyi p??t?ksess??n.

Niiss? ajatuksen vaihdoissa, jotka n?iden asiain johdosta Beckin ja johtokunnan v?lilt? tapahtuivat, ilmeni henkisuuntien ero. Beckin raamatullinen kanta, jolta k?sin h?n piti velvollisuutenaan julkilausua arvostelunsa uskovien piirien jumalisuusharrastuksista ja osottaa niiden heikkouksiin ja vaaroihin yht? hyvin kuin uskottomien ja maailmanlasten el?m?st?kin, ei sopinut. Tosin Beck oli el?m?ns? loppuun asti yksityisten henkil?iden kanssa syd?mmenliitossa n?ist?kin Baselin l?hetysseuran piireist?, mutta vaikutuksensa ja yhteytens? johtokunnan kanssa kokonaisuudessaan kumminkin katkesi ainiaaksi.

Mit??n ei Beck enemm?n pelj?nnyt eik? mist??n vakaavammin varottanut, kuin kristillisten muotojen, miss? sis?inen el?m? j?i takapajulle, esillekantamista ja n?yttelemist?. H?n tahtoi mieluummin j?tt?? sikseen ulkonaiset seuraukset ja edistykset ja ennen kaikkea ty?skennell? sis?ist? uudistusta varten, joka ensin toteutuu yksityisiss?, mutta sitten ei voi j??d? vaikuttamatta kokonaisuuteen ja kaikkiinkin.

T?st? johtui, ett? Beck omana aikanaan oli henkil?, jonka hurskaat kyll? tunsivat hurskaaksi, mutta jota mielipiteineen he eiv?t tarkotuksiinsa n?hneet sopivaksi. H?n itse on t?m?n lausunut n?in: "sanotaan, Beck on ep?k?yt?nn?llinen". T?ten kuin asiat Baselissa muodostuivat, t?ytyi Beckist? tuntua Jumalan johdolta, ett? h?nelle juuri samoihin aikoihin tarjottiin toinen ty?ala. Kev??ll? 1838 oli h?n kiitt?en kielt?ytynyt kunniakkaasta kutsusta, jolla h?nt? pyydettiin pappisseminaarin johtajaksi Marburgiin, syyst? ett? niin v?h?n aikaa oli vasta ollut Baselissa vaikuttamassa. Mutta asema oli toinen, kun h?net v. 1842 kutsuttiin kotimaansa yliopistoon Tybingeniin opettajaksi. Beckin tieteelliset teokset olivat oppineessa maailmassa saavuttaneet tunnustusta, ja yksimielisesti ehdotti jumaluusopillinen tiedekunta h?net, sitten kun ensiksi pyydetty professori Dorner oli kielt?ytynyt, professoriksi Tybingeniin; kuningas nimitti h?net siksi marraskuun 16 p. 1842.

Kuuden vuoden toiminnan j?lkeen Baselissa joutui nyt Beck paikalle, jossa vaikutti kauimmin ja enin siunausta levitt?en kuolemaansa asti. H?n erosi Baselista tuntien, ettei ty?ns? siell? ollut turha Herrassa. Viimeisess? kertomuksessaan yhdistykselle, joka h?net oli sinne kutsunut, h?n lausuu: "Silm?illess? kuusi ja puolivuotista toimintaa, jonka alussa raamatullisen opin julistukselle t?k?l?isess? yliopistossa ensin pohja oli luotava, kiit?n min? Jumalaa kaikesta armosta, jonka h?n t?lle ty?lle ihmistenkin edess? on suonut, ja eroan vakuuttaen, ett? min? en ole lakannut enk? lakkaa syd?mmess?ni tarkotusta, jota varten yhdistys minut on t?nne kutsunut, ett? kristillist? tiedett? ja kristillist? el?m?? pyh?n Raamatun perustuksella edist?isin, pit?m?st? el?m?ni ihanimpana ja pyhimp?n? teht?v?n?. Siin? yhdistyksen kanssa, jota min? kaikesta rakkaudesta ja hyv?nteosta viel? kiit?n, sis?llisesti todella yksimielisen? pysym??n ja sen eduksi, Baseliin n?hden, kauempaakin viel?, jos minulla voimaa ja tilaisuutta riitt??, tehokkaasti toimimaan on vilpit?n toivoni. Herra, joka antaa omillensa todellisen rauhan ei ilman suolaa, tulta ja miekkaa, kirkastakoon nimens?, joka on yli kaikkien nimien, t??ll? ja kaikissa paikoissa ja pankoon sanansa, joka voimallinen on rakentamaan, yh? runsaammin, puhtaammin ja voimakkaasti kynttil?jalkaan. H?nen armonsa ja totuutensa olkoon Teid?n kanssanne ja minun kanssani!"

Yhdistys puolestaan l?hetti Beckille syd?mmellisen kiitoskirjoituksen, jossa se tunnusti h?nen uskollisen ty?ns? ja lausui parhaat siunaustoivotukset h?nelle uudessakin vaikutuspaikassaan. My?skin yliopisto kunnioitti h?nt? erotessa antamalla h?nelle jumaluusopin tohtorin arvon. Sit? seuraava kunniakirja nimitti h?nt? "luentojensa ja kirjojensa kautta sangen ansiokkaaksi mieheksi, tarkaksi Raamatunselitt?j?ksi, raamatulliseksi jumaluusoppineeksi, jommoista harvassa tavataan; oivalliseksi saarnaajaksi ja urhoolliseksi kristillisyyden puolustajaksi."

Millaiseksi Beck yliopiston opettajana muuten arvosteltiin, n?kyy my?s seuraavasta, joka ei ole l?htenyt mink??n ihailijan k?dest? ja jolla siis on kiitoksissa ainakin yht? suuri uskottavuus kuin moitteissaankin. H?n kirjoittaa: "Vuodesta 1836 l?htien opettaa my?s Tob. Beck Wyrttembergist? ylim??r?isen? professorina, er??n yksityisen yhdistyksen kutsumana ja palkkaamana, De Wetten ja Hagenbachin vaikutusta lamauttavana. H?n on joka katsannossa merkillinen ilmi? -- kunnollinen, rautainen luonne ja oppinut wyrttembergil?inen; syv?mielinen, mutta vaikeasti tajuttava; varma, luja, mutta jyrkk? ja visainen; l?pi l?peens? poleeminen kaikkea vastaan, mik? h?nest? teologiselta tuntuu, Raamattua vastaan yksin ei; Nitzsch kutsuu h?nt? ehdottomaksi Raamatunuskovaksi. H?n ei s?ik?hd? yrityst?, johtaa kaikki teologinen tieto ja kaikki uskonnollisen, kirkollisen el?m?n muodostus ehdottomasti ja sivulleen silm??m?tt? Raamatusta. T?ll? saarnaa h?n tosin kaikkien mielest?, joita vain johonkin m??rin moderni henki on koskettanut, jotka eiv?t voi antaa mieltymyst??n millek??n absoluuttiselle hengen heteronomiialle, kuuroille korville; v?littelyst? ei ole puhettakaan. Mutta jos h?n kerran on voittanut oppilaakseen -- usein sellaisista, jotka De Wetten dogmaattinen ep?m??r?isyys on j?tt?nyt tyydytt?m?tt?miksi -- niin on h?nell? ne kokonaan; he vannovat h?nen sanoilleen niin kuin Raamatulle. Raamattua selitt?ess??n -- h?n lukee enimm?kseen Paavalin kirjeit? -- on Beck perusteellisen perusteellinen ja pitk?veteinen, h?n kun joka sanan kohdalla sen koko k?sitekehittymisen, niin kuin h?n sen Raamatussa voi etsi?, yleens? koko valmistuksineen tuo esille. Dogmaattisissa luennoissaan, joiden sis?ll?n h?n toivoo puhtaasti ammentaa Raamatusta, liikkuu h?n yht?mittaisessa polemiikissa kaikille puolille, kirkonoppia vastaan, v?litt?v?n teologiian kaikkia laatuja vastaan, nimenomaan Ritschi? vastaan, jonka kanssa h?nell? kumminkin taas on paljon yhteist?kin, etenkin raskaassa, tarpeettomasti, ei ennen totuttua k?sitteiden nimittely? sommittelevassa kielenk?yt?nn?ss?, sitten my?skin Schleiermacheria vastaan, jota vastaan h?n asettuu usein, yhtyen j?rkeilemisess?, ja k?ytt??kin j?rkeilyn aseita hyv?ll? tuloksella, mutta vain sit? varten, ett? asettuu lopuksi sit? vastaan jyrkimp??n vastarintaan niin kuin suorastaan vastassa olevaa absoluuttisesti vihollisen valtaa vastaan. -- Beckin luennot pastoraaliteologiiassa ovat k?yt?llisi? kokemuksia t?ynn? ollen ylen hyv?t."

N?in Beck, kiitoksia, tunnustusta ja yst?v?llisi? toivotuksia mukanaan v. 1843 huhtikuussa matkusti perheens? kanssa Baselista Tybingeniin, k?yden matkalla yst?v?ns? Zellerin luona Beuggeniss? ja viiv?ht?en vanhan is?ns? luona Balingenissa. H?n oli mennyt toisiin naimisiin vaimovainajansa sukulaisen Mathilda M?rklinin kanssa, joka oli synnytt?nyt ennen muuttoa kaksi lasta, joten muuttojoukkoa oli is?, ?iti, nelj? poikaa ja nelj? tyt?rt?. Kun professorin virkaan kuului samalla aamu-saarnaajan toimi, sai Beck vapaan asunnon kasvitieteellisen puutarhan vastap??t? olevassa pappilassa, joka nyt tuli h?nen kodikseen aina kuolemaansa asti. Juuri h?nest?, joka erityisesti luontoa rakasti, tuntui talon asema eritt?in vieh?tt?v?lt?, sill? akkunoista oli vapaa n?kyala mainittuun puutarhaan ynn? sen l?heiselle viinim?elle. Tiekin yliopistolle kulki l?pi puutarhan.

Toukokuun 11 p?iv?n? 1843 alkoi Beck opetustoimensa virkaan-astujais-luennolla "Kristillisyyden suhteesta ajalliseen el?m??n". Tiede oli silloin Hegelin filosofian vaikutuksen alainen ja jumaluusopissa etenkin David Strauss ja Christian Baur suosivat sit?. Baur oli professorina Tybingeniss? ja h?nell? oli suuri vaikutus nuoriin.

Baur oli varsinkin kristillisen kirkon ensi vuosisatojen k?sityksell??n ja Uuden Testamentin kirjojen arvosteluillaan her?tt?nyt huomiota, saaden vapaasti ajattelevien piirilt? suurta kiitosta ja uskovien piirilt? vastustusta. Beck Raamatun pohjalla olevine n?k?kantoineen oli huomattavassa vastakohdassa oppineissa ja ylioppilaspiireiss? vallitseviin taipumuksiin. Useasta tuntui, ettei h?nen katsantokantansa en?? pid? paikkaansa ja ett? se vanhentuneena ja p?tem?tt?m?ksi todistettuna t?ytyy j?tt??.

Ylioppilaista, joiden maku muodinmukaisen filosofian ja jumaluusopin korkealle lent?vist? ajatuksista oli turmeltunut, ei tahtonut se voimakas ja tervemakuinen ruoka, mit? Beckin luennot tarjosivat, ensin maistua. Aluksi kuunteli h?nt? vain pieni joukko. Mutta v?hitellen muuttui maku. Vuodesta vuoteen lis??ntyi Beckin kuulijain luku ja pian oli h?n yleisesti tunnustettu raamatullisen tieteen mestari sek? tiedekuntansa enin kunnioitettu opettaja. Etenkin kokoontui ulkomailta joka vuosi kuulijoita, niin ett? ajottain oli vaikea suuressa luentosalissa saada istuinpaikkoja. Enimm?kseen oli kuulijain luku 150-160, er??n? vuonna 174; muilla oli ollut korkeintaan 30. Keskim??rin oli n?ist? Beckin 20 viimeisin? elinvuosina vuosittain 100 ulkomaalaista, olipa er??n kerran 146.

T?m? suuri vaikutus kuulijoihinsa ja vetovoima oli Beckill? loppuunsa asti. Se johtui h?nen k?sityksest??n jumaluusopin opettajan teht?v?st? ja h?nen henkev?st? persoonallisuudestaan, joka ei helposti j?tt?nyt vaikutusta tekem?tt?. Ensi vaatimus, jonka h?n pani itselleen ja kuulijoilleen, oli: "Takasin l?hteelle!"

Raamatusta, jumalallisen totuuden l?hteest?, tulee meid?n ammentaa. Raamatusta t?ytyy meid?n ottaa rakennuskivet tieteelliseen j?rjest??nkin. Mutta kun meill? kaikilla jo on monenlaisia mielipiteit?, joita siell? ja t??lt? olemme j??neet, t?ytyy meid?n n?ist? ensin irtaantua sek? sitten syventy? ja el?? Raamatun ajatustapaan ynn? kokonaiseen raamatulliseen maailmaan. Mutta t?m? on vain sille mahdollista, joka Raamatun sanan uskoo. Ilman uskoa joutuu jumaluusopillinen tiede ja oppi, jos se niin sanoaksemme vain ulkopuolelta katselee Raamattua ja sen oppia, jota menettely? rakastetaan kutsua objektiiviseksi ja historialliseksi, erehdyksiin eik? Raamatulle silloin tehd? oikein. Sill? pyh?n Raamatun oppi, jota on salaisuus, mit? luonnollinen ihminen ei k?sit?, avautuu ja selvi?? vain sille, joka antaa Jumalan Hengen, persoonallisen uskon perustuksella, johdattaa itsens? siihen. Synnin t?hden on luonnollinen ihminen ei ainoastaan heikko siveellisesti hyv??n, vaan h?n on my?skin ajatuksissaan, eritt?inkin milloin n?m? kohdistuvat jumalallisiin asioihin, niin kuin oman sielunsa tilaankin, vanki, raukka ja sokea. Ainoastaan uusi yhdistys jumalallisen henkiolennon kanssa, uusisyntyminen, vapauttaa t?st? tilasta ja sekin k?y asteettain, p??sten t?ydellisyyteens? vasta iankaikkisuudessa. Tavalliselle ihmiselle ja yksinkertaiselle kristitylle, samoin kuin oppineellekin ja ajattelijalle kulkee tie totuuden tuntoon ja juurtumiseen siin? uskon kautta ja totuuden henkipiiriss? sis?isen el?misen kautta, sen jokap?iv?isess? harjotuksessa, mink? tuntee totuudeksi. Jos joku tahtoo tehd? H?nen tahtonsa, h?n on ymm?rt?v?, onko t?m? oppi Jumalasta. T?m? oli Raamatunkohta, johon Beck ei v?synyt aina uudestaan viittaamasta.

H?n osotti my?s oppilailleen tien, mill? sellaiseen uskoon ja ymm?rrykseen p??st??n sek? neuvoi, miten heid?n Raamattua tuli tutkia, miten sit? tehdess? totuus toisensa j?lkeen t?ytyi ottaa syd?mmeen ja omaantuntoon, ei rient?? yli, ei vaivata itse??n oppineilla selityksill?, vaan antaa sanan luonnollisen, yksinkertaisen ymm?rryksen ja voiman vaikuttaa syd?mmeens?. "Jos teille jokin kohta on k?sitt?m?t?n, niin ?lk?? sit? hylj?tk?, vaan j?tt?k?? se syrj?lle my?hemp?? aikaa varten. ?lk??n luultako, ett? olisi pakko kaikki v?kivallalla temmata itselleen. Mik? alussa n?ytt?? h?m?r?lt?, se saa my?hemmin valaistuksensa, kunhan vain ensisti yksinkertaiset perustotuudet paremmin on p??sty ymm?rt?m??n ja muutettu el?m?ksi."

N?in piti Beck lujasti kiinni periaatteesta: meid?n t?ytyy ammentaa ei omasta ajattelustamme, joka on erehdyksien alainen, vaan jumalallisten totuuksien aarteesta, itsest??n Raamatusta ja n?m? jumalalliset totuudet omat korkein ymm?rrys, t?ydellisten korkein totuus, vaikka se maailmasta n?ytt?? hulluudelta. Beck tahtoi, ett? jumaluusopillinen tiede vapautuisi filosofian siihenastisesta, suositusta holhouksesta, ett? se perustuisi Raamattuun ja siten tieteen?kin seisoisi sille ominaisella pohjalla, omilla jaloillaan.

Samoin kuin aikaisemmin Baselissa oli Beck mielett??n ulkopuolella luentojansa my?skin yksityisesti persoonallisessa seurustelussa oppilaittensa kanssa. Tilaisuutta siihen tarjosivat k?velyretket iltapuolin, joihin osaa ottamaan h?n kutsui h?nelle persoonallisesti itse?ns? esitteleityneit? sek? kutsui h?nen kotiinsa tahi "G?tle'lle". G?tle oli nimitt?in pieni maapalsta, noin kilometrin p??ss? Beckin kodista, korkean m?en rinteell?, siin? v?h?inen puutarhamaja, josta oli kaunis n?k?ala ja jossa Beck kes?ll? melkein jokap?iv? ahkerasti ty?skenteli puutarhat?iss?. T??ll? vietti h?n usein kes?-illat ja nautti yksinkertaisen illallisensakin. T??ll? oli kovin tuttavallista, kun h?n yst?vien ja perheenj?senien piiriss? suoralla avonaisella tavallaan puheli ja antoi itselleen kertoella omista kokemuksista ja kotioloista kunkin. Kaikki oli niin luonnollista, ei mit??n etsitty?, tehty?, tunkeilevaa, vaikutusta t?ht??v??; mutta joka aika tunsi h?ness? sis?isesti koossa olevan miehen, jolla oli selv? luja vakaumus jumalallisissa niin kuin maallisissakin asioissa. Ja tuo suora tapa, joka h?nell? aina oli, vaikuttikin, ett? yksinkertaiset maanmiehet tunsivat itsess??n vetoa h?neen ja ett? h?n heid?n seassaan nautti suurta luottamusta.

Beck luennoi Tybingeniss? v?hin muuttein samoista aineista kuin Baselissa. T?rkeimm?t luentonsa, vuorovuosin, olivat uskonoppi ja siveysoppi, joissa h?n esitti sen opin j?rjest?n, mink? oli Raamatusta koonnut. N?iden aamup?iv?n luennoiden ohella selitti h?n s??nn?llisesti iltap?iv?n luennoissaan erin?isi? vanhan ja uuden testamentin kirjoja. Kaikki luennot on h?nen kuolemansa j?lteen v?vyns?, kirkkoherra Lindenmeyer, julaissut painosta. N?m? ovat, kuten itsest??n on ymm?rrett?v?, tarkotetut oppineille lukijoille. Joukko kirjoja, ennen kaikkia kuusi nidett? saarnoja nimell? "Kristillisi? puheita" samoin kuin "Ajatuksia Raamatusta ja Raamatun mukaan" sek? "Kirjeit? ja Ydinlauseita" ja "Johdanto kristilliseen uskonoppiin" ovat jokaiselle ymm?rrett?vi? sek? omiansa tutustuttamaan h?nen katsantokantaansa. "Ajatuksia Raamatusta ja Raamatun mukaan" sis?lt?v?t runsaan aarteen kristillist? viisautta ja tarjoovat neuvoa, lohdutusta sek? kehotusta moninaisiin el?m?noloihin ja -tiloihin. Ne ovat otteita yst?ville ja oppilaille l?hetetyist? kirjeist?.

P??piirtein? Beckin sek? mainituissa helpompitajuisissa kirjoissaan ett? tieteellisiss? teoksissaan esitt?m?ss? opissa olkoon t?ss? k?yt?lliseen kristillisyyteen varsinkin kohdistuvana erityisesti merkitty seuraavia kohtia.

Koko kristillisyyden edellytys on ihmisen syntinen luonto ja ihmisen historia. Paratiisissa Jumalasta lankeemisella on ihminen samalla langennut syntyper?isest? perusasemasta, luontomme Jumalan kaltaisesta luonnonpohjasta ja perusmuodosta, maailmaan, aistilliseen ja tottelemattomaan luontoon. Ja seurauksena on luonnonrikkouminen, kuolema. Se ei parannu itsest??n aikojen kuluessa. P?invastoin, yh? kasvava velka ajaa Jumalan ja ihmiset yh? kauemmas toisistaan.

"Yh? vaan petyt??n ihmishengess? ja luonnossa olevan rikkaan el?m?n kautta ja t?m? rikas el?m? lent?? liihottelee juuri ulkopuolella Jumalaa aistimaailmassa, aistipetoksessa, ja, niin rikkaana kuin se kehittyykin, murtuu se pirstaleiksi kuolemassa."

"Ihmisen 'pneumaan', henkeen, joka sielun mukana on alasalennut lihaan, t?ytyy uudestaan jumalallisen 'pneuman', hengen tulla, ett? se taas saa itsen?isen el?m?n vastoin tuota lihallistunutta sielua."

"Sen t?hden t?ytyy rukoilla ja t?ytyy etsi? Kristuksen sanassa. T?m?n sanan mukaan t?ytyy kulkea kuten h?nen oppilaansa tekiv?t ja niin tulee aika, jolloin henki annetaan. Sen m??r?? armo eik? meid?n voimamme. Mutta sitten tulee my?skin vaatimuksena: niin tulee teid?n olla!"

"Jumalan tie on jotakin toista kuin ihmisten tie. Edellisell? kulkee aina hiljaa ja kuitenkin oikeaan aikaan ja sitten nopeasti niin kuin luonnossakin. Luontokin uinuu ja uinuu koko pitk?n talven ajan. 'Miksi niin kauan? Eih?n siit? tulekaan mit??n.' Mutta nyt juuri tulee oikea hetki. Valons?de v?lkkyy. Jumalan henkituuli puhaltaa. Nyt joutuu. Tehk?? ennen mit? tahdotte! Sit? varten on kumminkin toimia, joita voidaan talvella tehd?. Puidaan mit? on ja valmistellaan. Ei ett? olisi pakko sinne t?nne juoksennella. Pysy taloustoimissasi, pid? huolta ty?miehist?, jotka sinulle ovat uskotut, mutta ennen kaikkia itsest?si, ota itsest?si vaari!"

T?ss? jyrk?ss? erotuksessa, mik? on yht??lt? jokaisessa ihmisess? olevan syntyper?isen Jumalanhengen j??nn?ksen, joka kumminkaan ei en?? jaksa korottaa ihmist? lihan asteen yl?puolelle, ja toisaalta uuden, ylh??lt? tulevan Pyh?n hengen v?lill?, on avain ymm?rt?m??n kaikin puolin Beckin ominaista asemaa uskovan teologiian ja kirkon keskiv?lill?. Asia k?y viel? selvemm?ksi tarkastettaessa, mitk? Beck niin usein erottaa: psyykillist?, sielullista, luonnollista ihmist? ja pneuma-ihmist?, henki-ihmist?.

Koko t?m? ala, miss? sielullinen ihminen liikkuu, ei ole itsess??n ylenkatsottava, se on p?invastoin suurimmaksi osaksi jumalallista s??t?m??, kuten perhe, valtio, aikanaan Israelissa my?skin aistillinen Jumalanpalvelus ja ulkonainen kuri. Siell? hoiti Jumala itse niit?. Niin jaamme ja tulee meid?nkin niit? ihmisten ja kansojen alemmalla kasvatusasteella ollessa hoitaa. Kristillisyys on tositeossa sangen paljon ollut apuna my?skin sielullista el?m?? maailmassa korottamassa ja jalostamassa. Matt. 13: 31-33. Maailman koko henkinen ilmapiiri on Kristuksen hengen voimalta muuttunut. Kristillisyydess? juureutuu sivistyksemme ja humaniteetti, ihmisyys.

Kumminkaan ei kristillisyyden varsinaista olemusta ole viel? k?sitt?nyt se, ken ei yli t?m?n paljaastaan sielullisen asteen ole edistynyt, joka kyll? usean hyvinkin kiitetyn kristillisyyden kohdalla on asianlaita. Jo sit? ei jaa j?tt?? huomioon ottamatta, ett? sielullisen ihmisen koko toiminta harvoin on puhdas itsekk?isyydest? ja aistipetoksesta. Sellainen sieluntila saattaa asianomaisen tiet?m?tt? olla. T?ss? taas voi kasvattajaviisaus vaatia, ettei vapautta liian aikaiseen h?irit?, kuten nuorison maallisiin huvituksiin n?hden, kun huvit s?ilytt?v?t viel? ainakin soveliaan siisteyden. Mutta vihdoin t?ytyy ajan tulla, jolloin ihmiselle silm?t aukenevat siit?, ett? my?skin nuo h?nen korkeimpina pit?m?ns? hyv?t, voimat, toimet kaikki omat kuoleman vallan alaisia. Ne eiv?t anna h?nelle k?rsimisiss? ja kuoleman hetkell? en?? niin mit??n lohdutusta; viel? v?hemm?n ne voivat h?nt? auttaa voittamaan kuolemaa. Yksin inhimillinen tiede ja viisauskin joutuvat lopuksi Saarnaajan arvostelun omiksi: kaikki on turhuutta, paljas inhimillinen vanhurskaus, niin v?h?n kuin se onkin ylenkatsottava, ei vie viel? taivaanvaltakuntaan.

Sit? vastaan avaa meille nyt Jumala Kristuksen kautta korkeamman, pysyv?n el?m?n "taivaanvaltakunnassaan", puhdistaa ja varustaa meit? voimalla ja muodostaa meit? sit? varten Henkens? kautta, tekee paljaasta sielullisesta ihmisest? uuden ihmisen, henki-ihmisen.

T?ydelliseksi ei h?n siit? tule niin kauan kuin maan p??ll? el?? yht? v?h?n kuin t?ydellisesti autuaaksikaan Kuoleminen ja uudesti el?htyminen k?yv?t aina rinnatusten. Mutta lihan valta h?ness? on murtunut Vanhurskas Is? taivaassa auttaa sit?, ken uskollisesti h?nen sanassaan pysyy, my?s eteenp?in Hengell??n, niin ett? h?n voipi synnin aina uudestaan tuntea ja kielt?? sek? t?ytt?? hyv??.

"Vasta uudestisyntymisen j?lkeen alkaa vaarallisin koekohta. Nyt on ihminen uudestaan itsen?isyyden vapauden koekohdassa. Nyt voivat hengen saastutukset ja harhailut, ei ainoastaan lihalliset, esiinty? jumalallisen v??rent?misen?, jumalallisen v??rink?ytt?misen?."

Voimat ja persoonallisuudet, joiden Jumala antaa valtakuntansa ilmestymisen j?lkeen t?ss? maailmassa vaikuttaa, k??ntyv?t yhdelt? puolen ihmisiin, jotka h?nen sanansa ottavat vastaan ja k?tkev?t ne. Mutta toiselta puolen toimivat ne huomaamatta my?s vastustavaa maailmaa vastaan ja sen kautta. N?in vaikuttaa Pyh? Henki valheenvaltaa vastaan maailmassa ja valmistaa sit? tuomiolle. My?skin Jumalaa vastustavien ruhtinasten tai kansojen t?ytyy siihen auttaa Jumalan tahtoa ja suunnitelmaa toteuttaa.

Mutta sellaisista hurskaista, jotka ovat l?pi n?yryytysten, kielt?ymisten, k?rsimisten l?hteneet Kristuksen omalle tielle, jotka juuri sill? ovat antaneet itsens? hakata ja silitt?? k?ytett?viksi kiviksi, on Kristus, oikeana rakentajana, pystytt?v? luvatun Jumalan rakennuksen todellisen Kristuksen seurakunnan, oikean kristillisen valtion, kun h?n n?kyv?n? taas tulee voimassa ja kirkkaudessa. Heist? on h?n ottava ne papit ja kuninkaat jotka tuhatvuotisen valtakunnan aikana ohjaavat kansakunnat h?nen alamaisikseen. Mutta kaiken lopputulos on koko ajallisen maailmamenon lopetus, puhdistus ja taivaallisen uudestimuodostus, uudet taivaat ja uusi maa, sellainen maailma, jossa el?m? ja vanhurskaus asuu, joka on Jumalan l?pitunkema samalla kuin se on muodostunut Pojan kaltaisuuteen.

Papinviran teht?v? raamatullisessa mieless? on: opetuksella, johdattamisella ja palvelemisella perustaa el?m?nyhteytt? Kristuksen kanssa ihmisiss? ja ihmisten keskuudessa, vied? Kristuksen kuulemiseen ja seuraamiseen ynn? el?m??n h?ness?.

Papinviran todella Jeesuksen nimess? hoitamista varten t?ytyy papin itsens? tuntea Kristus ja seurata Kristusta. "Mutta t?st? ei viel? seuraa, ettei sit? ennen yht??n mit??n voida Jumalan ja Jeesuksen nimess? tehd?. Jumalan k?skyj? ja tiet? Jumalanpelkoon, niin kuin niit? Vanha Testamentti ja niin kuin niit? edell?k?vij? Johanneskin valmistuksena Jeesukselle opetti, niit? ainakin voidaan opettaa."

"Tosin kyll? syytet??n: 'sellainen saarnaa vaan siveytt? '. Kunpa h?n vain oikein siveytt? saarnaa! Ken on Jeesuksessa Kristuksessa, h?n ei ole yli siveysopin, vaan h?n edistyy aina enemm?n siveysoppiin, lakiin. N?in on tehty vastakohtia, miss? niit? ei ole olemassa."

"Siveysopin saarnaaminen on parempi kuin taisteluhalu ja innoittelu-into vasituisesti kristillisiin asioihin n?hden, joita ei viel? tunneta ja joita ei viel? omata, jolloin esiinnyt??n Jumalan ja Kristuksen nimess?, mutta toimitaan p?invastoin. -- Monet ovat niin miettim?tt?mi? suorastaan sanontaan: 'Sit? ja sit? en voi uskoa.' Kuka sinulta sit? tahtookaan tiet??? Niin anna, mit? voit antaa ja mit? uskot, pehmit?, kylv? edes peltoa ellet taivaanvaltakunnan nisuilla, niin kuitenkin jumalallisella siemenell?. -- Jos olet niin kauas joutunut, ettet voi en?? yht??n mit??n Jumalan nimess? antaa, silloin luovu virasta!"

?lk??n kumminkaan luultako, kun tullaan johonkin paikkakuntaan, miss? jo on olemassa jokin niin kutsuttu "seura", ett? nyt minulla on jo sellainen ydinkristittyjen piiri. Sellainen on kokonaisuuteensa ja yksityisiins? n?hden ensin koetellen tutkittava eik? voida sellaiseksi arvostella, miksi se tekeytyy ja min? se kulkee, jos se vain esim. ihmisk?skyt ja hurskaat miehet pit?? suuremmassa arvossa kuin Kristuksen ja h?nen puhtaasti inhimillisen ja puhtaasti luonnollisen tapansa. Miss? ei viel? mit??n "seuroja" tai yhdistyksi? ole, siin? ei pid? ensimm?iseksi teht?v?kseen katsoa sellaisien aikaansaamista. Pikemmin on huomio luotava siihen, miss? ovat ne istutukset, jotka Jumala on istuttanut? Niit? mitk? t?ten sis?llisesti ovat yht?, ei ole pakko j?rjestyss??nt?jen alaisiksi s??t?? ja sellaisilta yhtymiseen koota. Yhtyminen seuraa kyll? silloin jossakin muodossa itsest??n. Se on sitten todellista elimist??, el?v?? yhdistymist? ja liittoumista. Siihen sijaan se, mit? ihmiset tavallisesti j?rjest?ytymiseksi kutsuvat, on enemm?n tehdasty?n tapaista ja n?k?ist?.

T?ten voidaan Beckin opetus ja kritiikki lausua lyhyesti sanoilla: muuttakaa mielenne, kaikki ilman erotusta, hyv?tkin, muuttakaa ajatuksenne, harrastuksenne ja tekonne!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet