Read Ebook: Johan Tobias Beckin elämäkerta by Hyv Rinen Eero

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 65 lines and 13725 words, and 2 pages

T?ten voidaan Beckin opetus ja kritiikki lausua lyhyesti sanoilla: muuttakaa mielenne, kaikki ilman erotusta, hyv?tkin, muuttakaa ajatuksenne, harrastuksenne ja tekonne!

K??ntyk?? takasin, te valtiomiehet, tiedemiehet ja kirkonmiehet pimityksen ja ylenkatseen alaisiksi joutuneisiin jumalallisiin perustotuuksiin ja Jumalan lakeihin. Omistakaa sit? varten ilmestyksen valo, joka teille tarjoutuu yksinomaan Raamatussa, eik? muualla.

Mutta ?lk?? sekottako "alkuasteita p??m??r?n ja kalleimman kalun" kanssa, ?lk?? sit?, mik? sielullisesta ihmisest? n?ytt?? korkeimmalta, iankaikkisen kanssa, Jumalanvaltakunnan kanssa! ?lk?? tuhlatko voimaanne ihmispuuhaan, joka katoaa eik? tuota teille mit??n iankaikkista palkkaa, vaan tuottaa tuomiota, etenkin silloin, jos te sen t?hden sorratte todellista Jumalanvaltakuntaa, ja pid?t?tte niit?, jotka sen tahtovat voittaa.

Antakaa te kaikki, jotka Kristukseen toivotte ja etenkin te, jotka h?nen hyv?kseen haluatte ty?skennell?, silm?nne avautua taivaanvaltakunnan tavaroille, maailmaan vaikuttaville jumalallisille realiteeteille! Pyrkik?? itse niiden kautta iankaikkisesta el?m?st? osallisiksi! Toivokaa niist? parasta kaikessa vaikutuksessanne, jota varten teid?n v?ltt?m?tt? t?ytyy itsennekin taivaanvaltakunnan lakien alaiseksi mukautua.

Beck eli Tybingeniss? tiedekuntansa muiden j?senien kanssa hyv?ss? sovussa ja seurusteli er?itten muidenkin professorien kanssa; mutta likeisemp?? yhteytt? ei syntynyt eik? h?n t??ll? saanut niin uskollisia perheyst?vi? ja sellaista seuraa samanmielisten kanssa kuin Baselissa. T?m?n h?n monesti kipe?sti tunsi ja usein oli h?nell? yksin??n olevan painostava tunne. Vaikkapa h?nelle annettiinkin tunnustusta ja silloin t?ll?in h?nen ajatussuuntaansa my?nnyttiin, niin t?ytyi h?nen kumminkin itsellens? sanoa, ett? h?n oli yksin. T?m? ei voinut tosin h?nt? kerran aljetulta tielt? syrj?ytt?? eik? riist?nyt h?nelt? vakaumusta kulkea eteenp?in. H?n j?tti asiansa Jumalan huostaan. Mutta h?n ei s??stynyt my?sk??n kokemasta opetustapansa ja Raamattuun ottamansa aseman t?hden ankaroita, jopa tulisiakin hy?kk?yksi? jumaluusoppineiden puolelta nimenomaan Pohjois-Saksasta ja Baijerista. H?n ei ollut mik??n taistelun yst?v? ja vain silloin olisi h?n tarttunut kyn?ll? julkisesti puolustamaan mielipiteit??n ja asemaansa, kun olisi tuntenut sen pakottavaksi velvollisuudekseen. Mutta hy?kk?ykset eiv?t olleet sen laatuisia, ett? sis?llist? pakotusta puolustukseen olisi ollut. Sit? tekiv?t h?nen puolestaan tutut, yksinp? vastustajansakin Wyrttembergiss?.

Beck arvosteli kyll? ter?v?sti olosuhteita kirkossa, valtiossa ja kansanel?m?ss? samoin kuin tieteen piiriss?kin, mutta h?n tahtoi opettaa, varottaa, silmi? avata, ei sotia; aikansa vaaroista h?n varotti.

Vuonna 1848, jolloin yleisi? kansanlevottomuuksia tapahtui kaikkialla, h?n saarnoissaan muun muassa lausuu:

T?ss? mieless? ja hengess? vaikutti ja opetti Beck 35 vuotta Tybingenin yliopistossa ja runsasta siunausta levitti h?nen toimintansa. Ulkonaisesti ei h?nen el?m?ss?ns? t?ll? ajalla tapahtunut mit??n suuria muutoksia; p??asiahan onkin, mit? sis?llisesti ihmisess?, joka Jumalan kasvatuksessa ja koulussa on, tapahtuu; mutta se on vain Jumalalle selvimmin tunnettua.

Poikasen ?iti oli jo kolme vuotta aikaisemmin kuollut. Heti surusanoman saatuaan kirjoitti Beck murheelliselle v?vylleen: "Kaksi tuntia sitten saapui meille kirjeesi; tapahtuma on traagillinen y?kohtaus, joka meit?kin murehuttavasti liikuttaa ja jonka t?ytyisi meit? vapistuttaa, ellei meill? olisi uskoa sielujenpaimeneen, joka ei anna lampaitansa kenenk??n, ei saatanankaan eik? sen pimeydenvoimien temmata k?dest?ns?. Sen t?hden emme anna itse?mme harhaan saattaa tuon valheen, jota maailma niin mielell??n levitt??, ett? olisi turhaa palvella Jumalaa ja usko olisi vain petosta kuinka usein t?ytyi vanhan liiton hurskasten kuulla kysytt?m?n itselt??n: Miss? on nyt teid?n Jumalanne? Niin, Herran itsens? t?ytyi kuulla: H?n on luottanut Jumalaan, auttakoon nyt h?nt?! -- Kuinka kauhistavana ilmeni h?nelle saatanan voima, joka valloitti ei ainoastaan Juudaksen, vaan yksin rehellisen, uskollisen Pietarinkin, saattoi saattoi koko kansan, viel?p? Herran itsens?kin t?ytyi kaatua t?m?n ylimurhaajan kuolemanvallan uhriksi. T?ss? ihmiskunnan synk?ss? murhen?ytelm?ss? ilmenee, ett? juuri Jumalan viholliset k?yv?t sotaa ei ainoastaan lihalla ja verell?, ruumiillisilla onnettomuuksilla ja sairauksilla, vaan perkeleen kamalilla hy?kk?yksill? ja h?nen henkisill? pimeysvoimillaan, ett? niiden alle voidaan joutua heikkoudessakin, koska hengen alttius ei voi lihan heikkoutta syrj?ytt??; ett? Jumala yksin siin?kin, miss? h?n meille tutkimattomista, mutta aina viisaista ja hyvist? syist? antaa omiensa joutua uhriksi, pysyy uskollisena Jumalana ja Is?n?, joka on oman Poikansa uhriksi antanut, ett? h?n kuoleman kautta ottaisi vallan silt?, jolla kuoleman valta on, ett? h?n niiden sielut, jotka h?nelle kuuluvat, lunastaisi ja pelastaisi, vaikkapa ruumis on kaatunut. Molemmat mahtajat kuuluivat h?nelle, toinen lapsena ja itse jo taistellen lihaansa vastaan, toinen rehellisen? ja uskovana Herran oppilaana, molemmat ovat siten Jumalanrakkautta nauttimassa, josta ei suru eik? ahdistus, ei kuolema eik? el?m?, eiv?t enkelit eiv?tk? hallitukset voi erottaa. Jumala on totisesti hyv? kaikessa, mit? h?n tekee; siin?kin, mink? h?n sallii, kaikessa on h?n hyv?."

Tammikuussa v. 1878 kuoli h?nen vanhin tytt?rens?, naimisissa oleva h?nkin ja t?m? vuosi oli is?nkin viimeinen. Yh? el?v?mmin tunsi h?n, ett? matkan p?? l?henee.

Vuonna 1877 oli h?n saanut viel? viett?? sukulaisten ja samanmielisten yst?vien piiriss? kiitollisena Jumalalle viisikymmenvuotisen virassaolonsa juhlan. Julkiset kunnianosotukset, joita h?n ei suosinut, oli h?n kielt?nyt. Virkaveljens? olivat sen t?hden vain tunnustusta ilmaisevalla ja syd?mmellisell? kirjoituksella esitt?neet "kunnioituksensa ja rakkautensa", johon Beck kiitollisena antoi vastauksen. Kiitolliset oppilaat olivat eri seuduilta l?hett?neet onnentoivotuksensa. T?ss? tilaisuudessa toi h?n julki tunteensa seuraavin sanoin:

"Alusta saakka olen antanut kahden periaatteen itse?ni johtaa: jokap?iv? tehd? ty?t? ensin itse?ni varten, ennen kuin toisiin ja ulosp?in vaikutin sek? rajottua tarkasti Jumalan minulle osottamaan velvollisuuden piiriin sen sijaan ett? pyrkisin mit??n suurta aikaansaamaan. Siemenest?, joka n?in on syntynyt, odotan opettajalle ja oppilaille ilahuttavaa satoa."

Miten h?n arvosteli pitk?? el?m?njuoksuaan, mit? ajatuksia h?ness? sen ohessa liikkui, sen n?emme siit?, mit? h?n 73:na syntym?p?iv?n??n, helmikuun 22 p?iv?n? 1877, omiansa varten on kirjoittanut. "El?ht?neeseen ik??ni n?hden saattaa olla viimeinen kerta, ett? t?n??n viet?n syntym?p?iv??ni perheeni ja yst?vien keskuudessa. Pid?n sen t?hden rakkauden velvollisuutena, menneisyytt?ni katsellessa Jumalan kunniaksi tunnustaa, mik? Raamatunsana oli minun johtot?hteni. Se on salminsana: 'Kuitenkin min? pysyn alati sinun tyk?n?si, sill? sin? pid?t minun oikeasta k?dest?ni. Sin? talutat minua neuvollasi, ja korjaat minua viimein kunnialla.' Min? olen pit?ytynyt Jumalaan, el?v??n Jumalaan, niin kuin h?n on sanassaan itsens? osottanut enk? sen t?hden ollut koskaan ilman h?nen neuvonsa johtoa, niin kuin h?n on taluttanut minua oikeasta k?dest?ni. Min? annoin itse?ni pit?? ja olen pit?ytynyt h?neen ja my?s antanut taluttaa itse?ni ja olen varma, ett? h?n korjaa minut viimein kunnialla. Kehotan teit? uskomaan el?v??n Jumalaan samoin kuin h?nen sanaansa, mutta eritt?in h?nen Poikaansa, joka on viisaus ja el?m?.

"Olen silm?illyt kaikille tieteen aloille, historian, luonnon ja taiteenkin, ja tuntenut siell? turhuuden, mit?tt?m?n, pysym?tt?m?n. Mutta Pyh? Raamattu on yksin tarjonnut minulle sit?, mik? on todellista ja olennaista, jonka t?hden en antanutkaan mink??n minun itse?ni pett?? ja h?ik?ist?; se muodostaa ja muuttaa ihmisen iankaikkisuutta varten. Olisi minullakin ollut taitoa p??st? suureksi tiedemieheksi, mutta olen sellaisissa pyrinn?iss?, miss? toiset kilvoittelevat saadakseen itselleen nime?, itseni hillinnyt. Useat ovat minuun halveksien katsoneet, mutta min? olen heid?t jumalallisen viisauden valossa ylikatsonut. -- Mit? erilaisimmissa olosuhteissa, joihin virka ja kutsumus minut on johtanut, pysyi tuo salminsana johtot?hten?ni. Tulin Waldthannissa villiintyneeseen, turmeltuneeseen talonpoikaisseurakuntaan, mihin ei kukaan pappi halunnut ja miss? en hengest?ni ollut varma. Mergentheimiss? sain kerettil?ispapin nimen. Baselissa kohtasi minua vastustus puolelta, josta en sit? odottanut. Tybingeniss? oli kaikki valmiina est?m??n menestyst?ni. Mutta Jumala on pit?nyt minua oikeasta k?dest?ni. Antakaa sen olla kehotuksena itsellenne uskomaan Jumalaan ja h?nen rakkaaseen Poikaansa, pelastajaamme ja Vapahtajaamme. H?nen kauttaan tulee kaikki meid?n kurjuutemme Jumalan, niin kuin sovitetun Is?n eteen, h?nen kauttaan tulevat alas kaikki armonlahjat, jotka pelastukseksemme ja rauhaksemme meille lahjoitetaan. H?nen kauttansa toivon t?ydellisyyteen p??sy? sellaisena, jossa synti ja heikkous viel? riippuu kiinni. Kavahtakaa t?m?n ajan ja maailman henke?, ep?uskoa, puoli-uskoa ja taika-uskoa, se on pyynt?ni teille."

Viel? l?hes kaksi vuotta sai h?n vaikuttaa henkisesti pirte?n?, vaikka heikkonevin ruumiinvoimin. K?ydess??n syksyll? 1878 tervehtim?ss? v?vyns? perhett? Schluchternin pappilassa, otti h?n heilt? nimenomaan viimeiset j??hyv?stit ja lausui varmasti, ett? ken h?nen luonaan tahtoi viel? k?yd?, sen tuli kiiruhtaa, sill? omena on kypsynyt ja putoaa kohta. Viel? luennoi h?n s??nn?llisesti ja vasta joulukuun puoliv?liss? alkoivat h?nen likimm?t omaisensa aavistaa pahempaa, kun ruokahalu yh? v?heni ja hengitys k?vi aina vaikeammaksi. He pyysiv?t h?nen j?tt?m??n luennoimisen. Mutta h?n vastasi: "oi ei, seh?n on vain minulle iloa, kun voin viel? nuoria palvella". Joulukuun 18 p:n? piti h?n viimeisen luentonsa, silloin alkoi joululupa. Viel? jaksoi h?n p?ivill? nousta yl?s, kumminkin istui tavallisesti ristiss? k?sin hiljaa. Perjantai-illan vietti h?n viel? omiensa keskuudessa vilkkaasti puhellen; meni levolle j?lkeen kymmenen illalla, mutta sai v?h?n unta ja tunsi itsens? aamulla hyvin heikontuneeksi. Hengityskin tuli yh? raskaammaksi. Aamup?iv?ll? lauantaina joulukuun 28 p?iv?n? kello 1/2 9 pyysi viel? itse??n kohottamaan vuoteessa, laskeutui sitten syrj?lleen ja nukkui hiljaa viimeiseen uneen. Keuhkoihin ja vatsaan oli muodostunut paiseita, jotka olisivat tuottaneet el?m?n jatkuessa yh? suurempia tuskia. Maanantaina joulukuun 30 p?iv?n? haudattiin vainaja suuren saattojoukon seuraamana, joka suri h?nen poismenoansa, mutta samalla kiitti Jumalaa siit? siunauksesta, joka vainajan kautta oli levinnyt sek? l?himp??n ymp?rist??n ett? kauemmaksi ulkomaille saakka.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet