Read Ebook: Anna omassa kodissaan by Montgomery L M Lucy Maud Vesala Hilja Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1426 lines and 63557 words, and 29 pages

rvitsisi h?nen vain sanoa sana, saadaksensa vanhat leskimiehet liikkeelle. H?nell? on ter?vin kieli ja parhain syd?n koko Nelj?ss? tuulessa. Kun joku joutuu pulaan, on h?n heti valmis tarjoamaan apuansa mit? yst?v?llisimm?ll? tavalla. Toisesta naisesta h?n ei ikin? sanoisi pahaa sanaa, ja jos h?n s?ttiikin meit? miespahuksia, niin olemme me kyll? niin paksunahkaisia, ett? sen kest?mme.

-- Teist? h?n aina puhuu hyv??, kapteeni Jim, sanoi vanha tohtorinrouva.

-- Niin, pelk??n kyll? niin olevan. Se ei ole minulle ollenkaan mieleen. Se her?tt?? minussa sellaisen tunteen, kuin olisi minussa jotakin eriskummallista, suorastaan luonnonvastaista.

OPETTAJAN MORSIAN.

-- Kuka oli ensimm?inen nuori rouva, joka tuli t?h?n taloon, kapteeni Jim? kysyi Anna heid?n k?yty?ns? illallisen j?lkeen istumaan valkean ??reen.

-- Kenties h?nen vaiheensa kuuluvat tarinaan, jonka kuulin liittyv?n t?h?n taloon, sanoi Gilbert. -- Joku mainitsi teid?n tuntevan sen, kapteeni Jim?

-- Se pit?? kyll? paikkansa. Luullakseni olen Nelj?n tuulen elossaolevista asukkaista ainoa, joka viel? voi muistaa opettajan morsiamen, sellaisena kuin h?n oli tullessaan Prinssi Edvardin saarelle. H?nen kuolemastansa on nyt jo kolmekymment? vuotta, mutta h?n oli niit? naisia, joita ei unohda koskaan.

-- Kertokaa meille tuo tarina, pyysi Anna. -- Tahtoisin niin mielell?ni saada tietoja niist? naisista, jotka ovat asuneet t?ss? talossa ennen minua.

-- Niin, niit? on kaikkiaan ollut ainoastaan kolme, viimeksi Elizabeth Russel -- ja sitten viel? rouva Ned Russel ja opettajan morsian. Molemmat ensinmainitut olivat kilttej? kunnon ihmisi?, mutta opettajan morsiamelle eiv?t he vet?neet vertoja.

-- Opettaja oli nimelt??n John Selwyn. H?n saapui t?nne Vanhasta maailmasta opettajaksi The Glenin kouluun, minun ollessani kuudentoistavuotias poika. H?n ei ollut tuota tavallista laatua, jota siihen aikaan pidettiin kyllin hyv?n? meille. Ne olivat enimm?kseen olleet nuoria miehi?, joilla tosin kyll? oli joukko tietoja, vaan jotka olivat joutuneet hiukan huonoille j?ljille ja hoitivat koulua pohmelojen v?liaikoina. Mutta John Selwyn oli kunnon poika, siivo kaikin puolin. H?n asui kotonani t?ysihoidossa, ja h?nest? ja minusta tuli hyvin hyv?t yst?v?t, vaikka h?n oli kymmenen vuotta minua vanhempi. Me luimme yhdess? ja teimme pitki? k?velyretki? ja keskustelimme kaikesta taivaan ja maan v?lill?. Luulen ett? h?n tunsi melkein kaiken runouden, mit? on kirjoitettuna, ja k?velless?mme illoin rannalla sain aina kuulla mit? kauneinta runonlausuntaa. Is?ukon mielest? sellainen oli vain ajanhukkaa, mutta h?n ei sent??n sekaantunut asiaan, sill? h?n toivoi noiden harrastusten parantavan minut halusta menn? merille. No, siihen n?hden ei mist??n olisi ollut apua -- ?iti kuului vanhaan merimiessukuun, ja tuon halun olin saanut vereeni. Mutta minusta oli hauskinta mit? tiesin kuulla Johnin lukevan ja lausuvan runoja. Siit? on nyt likimmitt?in kuusikymment? vuotta, mutta osaan viel? t?n?kin p?iv?n? ulkoa joukon runoja silt? ajalta. Niin, niin, melkein kuusikymment? vuotta!

Kapteeni Jim vaikeni hetkeksi, j??den tuijottamaan hiipuvaan hiillokseen, miss? muistot piirsiv?t kuvakirjoitustaan punaan ja harmaaseen. Huoahtaen h?n ryhtyi sitten j?lleen jatkamaan kertomustansa:

-- Muistan erityisesti er??n kev?tillan, jolloin kohtasin h?net hietas?rkkien keskell?. H?n ik??nkuin loisti sis?isest? ilosta -- jokseenkin samoin kuin te, tohtori Blythe, tuodessanne t?n? iltana rouvanne t?nne sis??n. Heti teid?t n?hdess?ni muistin h?net. Ja silloin h?n kertoi minulle, ett? h?nell? kotimaassaan oli rakastettu, ja ett? tytt? nyt oli tuleva t?nne h?nen luoksensa. Min? en tullut siit? juuri erityisen iloiseksi, mutta se johtui pelk?st? itsekkyydest? -- sill? min? mietin sit?, ett? tuo uusi suhde tulisi vieroittamaan meid?t toisistamme. Mutta minulla oli sent??n tarpeeksi ?ly? salatakseni tuon ajatukseni. H?n alkoi nyt kertoa minulle mink? mit?kin morsiamestansa. H?nen nimens? oli Persis Leigh. H?n olisi jo heti seurannut sulhastaan t?nne, mutta ei voinut l?hte? vanhan set?ns? takia. T?m? oli sairaalloinen ja heikko, mutta h?n oli ollut kiltti veljentytt?relleen h?nen vanhempiensa kuollessa, ja tytt? ei ollut tahtonut l?hte? h?nen luotansa. Mutta nyt h?n oli kuollut ja nyt oli Persis tuleva sulhonsa luo, menn?kseen avioliittoon h?nen kanssaan. Siihen aikaan ei tuollainen matka ollut mik??n helppo asia yksin?iselle naiselle. On n?et muistettava, ettei h?yrylaivoja ollut olemassa.

-- "Milloin odotat h?nen saapuvan?" sanoin min?.

-- Min? en ymm?rt?nyt, mit? h?n tarkoitti, ja silloin h?n alkoi selitt?? -- mutta siit? en tullut hullua harmaammaksi. H?n sanoi, ett? h?n omisti hengen lahjan -- tai kenties tuota kyky? oli katsottava kiroukseksi. Aivan niin h?n sanoi, rouva Blythe. Hy?dyksik? se oli vai kiroukseksi, sit? ei h?n tiennyt. H?nen iso?idill??n oli my?skin ollut sama lahja, ja siit? syyst? h?net oli noita-akkana poltettu roviolla. Opettaja kertoi joutuvansa tuon tuostakin ik??nkuin omituiseen unitilaan -- muistelin h?nen sit? nimitt?neen selke?n?k?isyydeksi. Onko sellaista olemassa, tohtori Blythe?

-- Ep?ilem?tt? on olemassa ihmisi?, joilla on selke?n?k?isyyden tiloja, vastasi Gilbert. -- Mutta tuo asia kuuluu pikemmin sielutieteellisten tutkimusten kuin l??ketieteen alalle. Ja mit??n lopullista selvyytt? ei siihen n?hden ole suinkaan saavutettu. No, millaisia olivat sitten nuo h?nen n?kyns??

-- H?n n?ki aivan yksinkertaisesti unta, sanoi vanha tohtori ep?ilev?sti.

-- H?n sanoi tuossa tilassa voivansa n?hd? tulevaisia asioita, jatkoi kapteeni Jim empiv?sti. -- Min? toistan vain h?nen omat sanansa. H?n sanoi, ett? v?liin tuo tuotti h?nelle suurta iloa, v?liin saattoi h?net pel?styksiin. Nelj? p?iv?? sitten oli h?n joutunut tuollaiseen tilaan, istuessaan valkean ??ress? siihen tuijottaen. Silloin h?n n?ki Persis Leighin edess??n Englannissa er??ss? vanhassa huoneessa, jonka h?n tunsi varsin hyvin entisajoilta, ja tytt? ojensi h?nelle k?tens? ja n?ytti niin iloiselta ja onnelliselta. Silloin opettaja ymm?rsi saavansa h?nelt? hyvi? tietoja.

-- Niin, niin -- olihan se kaunis uni, ilveili vanha tohtori. -- H?n istuu siin? valkean ??ress? morsiantaan ajatellen ja torkahtaa uneen.

-- Seh?n on kyll? mahdollista, my?nsi kapteeni Jim. -- Sit? min?kin heti sanoin. Olihan paljon rauhallisempaa ajatella sill? tavoin. Minua kammotti ajatellessa, ett? h?nell? olisi tuollaisia aaven?kyj?, jotka h?nelle ilmaisisivat muilta ihmisilt? salattuja seikkoja.

-- "Ei", sanoi h?n, "unenn?k?? se ei ollut. Mutta j?tt?k??mme tuo asia. Jos ajattelet sit? liiaksi, et pysy en?? oikein yst?v?n?ni samalla tavoin kuin ennen."

-- Sanoin h?nelle, ett? yst?vyytt?mme ei mik??n voisi h?irit?. Mutta h?n pysyi ajatuksessansa, pudisti p??t?ns? ja sanoi:

-- "Min? tunnen sen asian paremmin, poikaseni. Olen samasta syyst? ennenkin menett?nyt yst?vi?. En suinkaan lue sit? heille viaksi. Mutta v?liin tunnen sent??n katkeruutta mieless?ni. Tuo kyky, jonka omistan, on yliluonnollista laatua, -- mutta hyv?nk? vai pahan hengen suoma, sit? ei ole helppo sanoa. Ja me kuolevaiset kammomme joutua liian l?heisiin kosketuksiin sek? Jumalan ett? pimeyden ruhtinaan kanssa."

-- Juuri niin h?n puhui. Muistan h?nen sanansa niin selv?sti kuin h?n olisi lausunut ne eilisp?iv?n?. Mit? arvelette, tohtori, h?nen oikeastaan tarkoittaneen?

-- Siit? ei h?n arvattavasti ollut itsek??n selvill?, vastasi tohtori Dave lyhyesti.

-- Min? luulen k?sitt?v?ni h?nen tarkoituksensa, kuiskasi Anna.

H?n oli kuunnellut kertomusta j?nnittyneen?, tutussa asennossaan, huulet puoliavoinna ja silm?t loistavina. Oivaltaen h?nen katseessaan ilmenev?n kehoituksen, jatkoi kapteeni Jim kertomustansa:

-- Ei tietysti kest?nyt kauan, ennenkuin kaikki ihmiset The Gleniss? ja Nelj?ss? tuulessa tiesiv?t, ett? opettajan morsian oli tulossa sinne, ja kaikki iloitsivat siit?, sill? opettaja oli voittanut kaikkien syd?met. Mielenkiinnolla seurattiin nyt h?nen asuntonsa valmistumista -- t?m?n samaisen talon, jossa nyt olemme. Itse h?n oli valinnut paikan -- sinne piti n?ky? lahti kalastajaveneineen ja kuulua aaltojen loiske. H?n laati kuntoon puutarhan k?yt?vineen ja kukkalavoineen sek? kasvistarhan ja poppelikujan. Ja The Glenin koulun pikkutyt?t istuttivat k?yt?v?in varsille ruusupensaita, jotka yh? viel?kin ovat paikoillaan, joskin useat niist? ovat hiukan kituvassa tilassa, -- iloksi opettajan morsiamelle. Ja opettaja sanoi, ett? vienon punertavat ruusut kuvasivat h?nen morsiamensa poskia ja tummemmat h?nen huuliansa ja valkoiset h?nen otsaansa... Niin, h?n oli niin runoutta tulvillaan, ett? h?n v?liin tuskin osasi puhua tavallisen ihmisen tavoin...

-- Melkein jok'ikiselt? h?n sai jonkin pienen lahjan kotinsa sisustamiseksi. Itsell?ns?h?n h?nell? ei juuri ollut liikoja sit? varten varattuna. Mutta rakkauden mitta oli siin? talossa ylitsevuotavainen. Naiset l?hettiv?t virkattuja peitteit? ja kirjailtuja p?yt?liinoja ja pyyhkeit?, muuan ukko veisti piirongin, toinen p?yd?n, mik? mit?kin. Vanha sokea t?ti Margaret Boyd palmikoi pienen kopan mausteille tuoksuvasta rantakaurasta, ja siin? s?ilytti opettajan rouva vuosikausia nen?liinavarastoansa.

-- No niin, lopuksi oli sitten kaikki valmista -- yksin halotkin oli asetettu liedelle, -- nuorikon tarvitsi vain ottaa tulitikku ja sytytt?? ne. Liesi ei ollut aivan sama kuin nyt, mutta se oli samassa paikassa. Neiti Elizabeth muurautti t?m?n t?h?n, kun talossa toimitettiin korjauksia kymmenen vuotta sitten. Tuo entinen oli suunnaton, avoin tulisija, joka ulottui syv?lle muuriin ja johon olisi mahtunut kokonainen h?rk? paistumaan. Olen istunut sen edess? lukemattomat kerrat, laivurijuttujani kertoellen -- aivan kuten nyt...

J?lleen seurasi hiljaisuus, kapteeni Jimin loitsiessa eteens? rakkaita vieraita, joita Annan ja Gilbertin ei ollut suotu n?hd?, -- nuo yst?v?t, jotka entisin? p?ivin? olivat istuneet t?ss? lieden ??ress? h?nen kanssaan, hilpeyden ja el?m?nhalun v?ike silmiss??n, ja jotka jo aikoja olivat vaipuneet lepoon kirkkotarhan multaan tai ??rett?m?n meren kehtoon. N?m? suojat olivat kerran raikuneet lasten naurusta. Talvi-iltoina olivat yst?v?t kokoontuneet t?nne. T??ll? oli laulettu ja karkeloitu ja laskettu leikki?. T??ll? olivat nuorukaiset ja neitoset rakennelleet tuulentupia. Kapteeni Jim n?ki talon t?ynn? olentoja, jotka pyrkiv?t esiin, muistuttaaksensa h?nt? olemassaolostansa.

-- Talo valmistui hein?kuun ensi p?iv?ksi. Sitten alkoi opettaja laskea p?ivi?. N?imme h?nen usein astelevan rantaan, ja silloin tuumiskelimme aina kesken?mme: "Ajatteles, pian h?n k?yskentelee yhdess? vaimonsa kanssa!"

-- Sitten nousi kova myrsky, jota kesti kolme p?iv??, ja sen tyynnytty? menin illalla rantaan. Siell? seisoi opettaja, k?sivarret nojattuina kalliokielekkeeseen, ja h?n tuijotti herke?m?tt? ulos merelle.

-- Min? puhuttelin h?nt?, mutta h?n ei vastannut. H?nen katseensa n?ytti olevan kiintynyt johonkin, jota min? en voinut n?hd?. Kasvot olivat j?yk?t kuin kuolleella.

-- "John, John", huusin min? h?nelle, tuntien kalmankylm?? l?pi luiden ja ytimien, sill? niin kummalliselta h?n n?ytti, "her?? -- her??!"

Silloin katosi tuo omituinen ilme h?nen katseestansa. H?n k??nsi p??t??n ja katsoi minuun. En koskaan unohda h?nen kasvojansa -- en ennenkuin l?htiess?ni viimeiselle matkalle...

-- "Kaikki on hyvin, poikaseni", sanoi h?n. -- "Olen n?hnyt Royal William'm kiert?v?n East Pointin nieme?. P?iv?nkoitteessa se laskee maihin. Huomisiltana istun morsiameni kanssa oman lieteni ??ress?."

-- Luuletteko, ett? h?n todella n?ki sen? keskeytti kapteeni Jim ?kki? kertomuksensa.

-- Jumala tiesi, vastasi Gilbert hiljaisella ??nell?. -- Ken pystyy sanomaan, mit? ihmeit? suuri rakkaus ja suuri kaipaus yhdess? voivat saada aikaan.

-- Min? olen varma siit?, ett? h?n n?ki sen, sanoi Anna vakavasti.

-- Kaikki riippuu uskosta, sanoi tohtori Dave, mutta h?nen ??nens?vyns? ei ollut en?? niin ivallinen kuin aikaisemmin.

-- No niin, nyt saatte kuulla ihmeellisi? asioita, sanoi kapteeni Jim juhlallisesti. -- Seuraavana aamuna n?kyi Royal William p?iv?nkoitteessa satamansuulla, kulkien my?t?tuulessa, kaikki purjeet pystyss?, ja pian laski alus satamassa ankkuriin. The Glenist? ja koko rannikolta oli joka kynsi sit? vastassa. Opettaja oli istunut koko y?n rannalla odottamassa. Kuinka me hurrasimmekaan laivan l?hetess? rantaa!

Kapteeni Jimin silm?t loistivat. H?n n?ki edess??n Nelj?n tuulen sataman tuona p?iv?n? kuusikymment? vuotta sitten, jolloin muuan kulunut vanha englantilainen laiva saapui sinne p?iv?nnousun hohteessa.

-- Ja Persis Leigh oli my?skin laivassa? kysyi Anna.

-- Niin oli -- se on tietty -- kapteenin vaimon seurassa. Heill? oli ollut kauhea matka -- myrsky? myrskyn j?lkeen -- ja lopuksi olivat ruokavaratkin loppuneet. Mutta nyt he olivat vihdoinkin perill?! Kun Persis Leigh nousi maihin, silloin otti John Selwyn h?net syliins? -- ja ihmiset eiv?t en?? saaneet hurratuksi kyynelilt?ns?. Min?kin itkin, vaikka tosin olisin mieluummin puraissut kieleni poikki kuin my?nt?nyt sen. Eik?s olekin hullunkurista tuo, ett? pojat niin h?pe?v?t sit?, jos ovat joskus itkeneet?

-- Oliko Persis Leigh kaunis? kysyi Anna.

-- En oikein luulisi, sanoi kapteeni Jim miettiv?isesti,-- ett? h?nt? voisi sanoa nimenomaan kauniiksi. Oikeastaan ei koskaan tullut harkinneeksi, oliko h?n kaunis vai ei. Sill? kysymyksell? ei ollut mit??n merkityst?. H?nen olennossaan oli jotakin niin suloista ja viehke?t?, ett? h?nest? t?ytyi pit??. Mutta h?n oli hyvin miellytt?v? ulkomuodoltaankin. H?nell? oli suuret kirkkaat ruskeat silm?t ja tuuhea ruskeankiilt?v? tukka sek? englantilainen marjamaitohipi?. Heid?t vihittiin meid?n talossamme samana iltana, juuri kun h?m?riss? alettiin sytytt?? valkeita, ihmisi? tuli id?st? ja l?nnest? heit? katsomaan, ja sitten me saatoimme kaikki tyyni heit? t?nne uuteen kotiin. Nuori rouva Selwyn sytytti itse valkean heteen ja me l?hdimme pois ja j?timme heid?t t?nne istumaan, juuri kuten John oli n?hnyt n?yss?ns?. Ihmeellist? se vain oli -- tosiaankin perin ihmeellist?! Mutta min? olen el?m?ss?ni n?hnyt paljon ihmeellist?.

Kapteeni Jim pudisti p??t?ns?, n?ytt?en uhkuvan salattua viisautta.

-- Tuopa oli siev? kertomus, sanoi Anna, tuntien liikkuvansa miellytt?v?n romanttisessa ilmakeh?ss?. -- Kuinka kauan he sitten saivat el?? t??ll? yhdess??

-- Viisitoista vuotta. Min? karkasin merille heti heid?n menty??n naimisiin -- min?h?n olin parantumaton poikaviikari. Mutta matkoilta palatessani kiiruhdin aina heit? terveht?m??n, ennenkuin edes olin k?v?issytk??n kotona, ja silloin tahtoi rouva Selwyn aina kuulla kaikista seikkailuistani. Viisitoista onnellista vuotta! He olivat kuin luodut olemaan onnellisia -- oletteko huomanneet, ett? on sellaisia ihmisi?? He eiv?t voineet olla kauan onnettomia, mit? sitten tapahtuikin. Pari kertaa he joutuivat ep?sopuun, sill? olihan heill? kummallakin sent??n oma p??ns?. Mutta kerran rouva Selwyn sanoi minulle -- nauraen omaan herttaiseen tapaansa: "Minusta oli kauheata, kun John ja min? muuanna p?iv?n? jouduimme kiistaan, mutta kaikesta huolimatta tunsin itseni niin onnelliseksi siit?, ett? minulla oli niin vieh?tt?v? mies, jonka kanssa voin riidell? ja sopia." Sitten he muuttivat Charlottetowniin, ja Ned Russell osti t?m?n talon ja toi vuoroonsa t?nne nuoren rouvansa. Silloin alkoi t??ll? elo ja touhu, sen voin vakuuttaa. T?m?n talon seinien t?ytyy olla suorastaan naurulla ja leikill? kyll?stettyj?! Te olette kolmas morsian, jonka olen n?hnyt k?yv?n t?m?n kynnyksen ylitse, rouva Blythe, ja aivan empim?tt? voin vakuuttaa, ett? te olette niist? kaunein.

Tuo suorasukainen kohteliaisuus, jota sanamuotonsa puolesta l?hinn? voisi verrata koreaan auringonruusuun, vaikutti kapteenin lausumana, omituista kyll?, vienon viehke?lt? kuin orvokin lemu ja tuotti Annalle mielihyv??. Nuori rouva olikin t?n? iltana aivan erityisesti eduksensa, ruusunpuna poskillaan ja rakkauden hohde katseessaan. Yksin juro vanha tohtori Davekin loi h?neen hyv?ksyv?n katseen, mutisipa viel? kotimatkalla vaimolleen, ett? poika n?ht?v?sti ei ollut valinnut niink??n huonosti.

-- Nyt t?ytyy minun l?hte? kotiin majakkaani, lausui kapteeni Jim. -- T?m? ilta on ollut harvinaisen hauska.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet