Read Ebook: Anna omassa kodissaan by Montgomery L M Lucy Maud Vesala Hilja Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1426 lines and 63557 words, and 29 pages

-- Nyt t?ytyy minun l?hte? kotiin majakkaani, lausui kapteeni Jim. -- T?m? ilta on ollut harvinaisen hauska.

-- Sittenh?n tulette varmaankin usein meit? tervehtim??n, sanoi Anna.

-- Olisipa hauska tiet??, kehoittaisitteko te minua sit? tekem??n, jos tiet?isitte, kuinka halukas olen tulemaan, sanoi kapteeni Jim, luoden Annaan tutkivan katseen.

-- Luuletteko kenties, ettei tulonne olisi minulle mieleen? hymyili Anna. -- Vakuutan, ett? se minusta on hauskaa -- ja t?m? on niin totta, niin totta, niin toden totta, kuten koulussa aina sanoimme.

-- Siin? tapauksessa tulen kyll?. Tulen vaivaamaan teit? k?ynneill?ni mihin aikaan p?iv?st? milloinkin sattuu. Toivon, ett? tekin miehenne kanssa joskus k?v?isette luonani. Minulla ei yleens? ole muuta puhetoveria kuin Ensi per?mies, mirri-kissani, ja se kyll? on hyv? kuuntelemaan, mutta vastaukset ovat hiukan v?hiss?. Te olette nuori, min? olen vanha j?r?jukka, mutta luulisin sittenkin, ett? meid?n sielumme ovat jokseenkin yhdenik?iset.

Annan saattaessa vieraita ver?j?lle oli kuu juuri kohonnut taivaalle. Nelj?n tuulen lahti kuvastui haavemaisessa hohteessa -- kuin tyyni satama tarumaassa, minne tuulet eiv?t l?yd? tiet?. Kujaa reunustavat poppelit vaikuttivat synk?n ylv?ilt? kuin ylimm?iset papit, p??ss? suipot, kuunhohteen hopeoimat hiipat.

-- Poppelit ovat aina olleet minun lempipuitani, sanoi kapteeni Jim, viitaten niihin pitk?ll? k?sivarrellansa. -- Ne ovat puita, joiden alla prinsessojen sopii kulkea haaveilemassa. Mutta ne eiv?t ole nykyisin muodissa. Ihmiset v?itt?v?t ett? ne kuihtuvat latvasta eiv?tk? pysy tuuheina. Seh?n kyll? voi olla mahdollista, mutta jos panee henkipahasensa kaupalle ja kiipee kev??ll? kevyitten tikapuitten varassa niit? puhdistamaan, niin ei niist? sitten en?? ole huolta mit??n. Niin tein min? aina neiti Elizabethin poppeleille, ja ne eiv?t koskaan yritt?neetk??n kuihtua. H?n oli erityisen ihastunut niihin -- h?n sanoi, ett? niill? oli oman arvon tuntoa ja ett? ne aina pysytteliv?t erill??n roskajoukosta. Ovathan vaahterat kyll? hauskoja, mutta poppelien parissa tuntee liikkuvansa hienoimmassa seurapiiriss?.

-- Miten ihana ilta, sanoi vanha tohtorinrouva noustessaan tohtorin kieseihin ja levitt?ess??n huopapeitteen polvillensa.

-- Niin, sanoi kapteeni Jim, -- kun lahti tuolla tavoin v?reilee laajalti kuun hohteen hopeoimana, silloin tuskin tiet?isin sanoa, mit? ihanampaa taivas en?? voi tarjota. Kas kuu, se on minun yst?v?ni, rouva Blythe. Sit? olen rakastanut kaiken muistinaikani. Ollessani viisivuotias palleroinen nukuin er??n? iltana puutarhaamme, eik? kukaan huomannut, etten ollut tullut sis??n. Keskell? y?t? her?sin sitten ja pel?styin melkein j?rjilt?ni. Huh, miten mustia varjoja ja outoa rapinaa! En uskaltanut hievahtaakaan paikaltani -- makasin siin? k?ppyr?ss? ja vavisten, lapsipahanen. Minusta tuntui kuin ei maailmassa olisi ainoatakaan el?v?? sielua paitsi min? ja maailma oli niin hirvitt?v?n suuri... Mutta silloin huomasin ?kki? kuun katsovan minuun vanhan omenapuun ryhmyisten oksien v?litse, herttaisesti kuin vanha yst?v?. Tuostakos ihastuin ikihyv?ksi. Rohkeus palasi rintaani ja astelin taloon uljaana kuin leijona ja tuijottaen herke?m?tt? kuuhun. Monet y?t olen vaeltanut edestakaisin laivani kannella, kaukaisilla merill?, silm?illen kuuta ja sille ny?kk?illen. -- Mutta miksik? te, hyv?t ihmiset, ette k?ske minua vaikenemaan vihdoinkin ja menem??n tieheni!

Nauru ja hyv?stelyt olivat vaienneet. Anna ja Gilbert k?yskenteliv?t hetkisen puutarhassa k?si k?dess?. Puutarhan nurkkauksessa virtaava puro keinutteli karehtien kiemurtelevilla laineillansa kuutamoa, ja valkorunkoisten koivujen latvat suhisivat hiljaa. Tummina punoittivat unikukat varjossa pitkin puron rantoja. Ilman t?ytti sulotuoksu, -- ehk?p? l?ht?isin kukkasista, joita t?nne alkuaan oli istuttanut tuo nuori, kaukaa tullut morsian. Menneitten aikojen muistot tuntuivat leijailevan nuoren avioparin ymp?rill?. Anna pys?htyi puolipimentoon,'tahtaaksensa kukkivan oksan.

-- On niin miellytt?v?? hengitt?? kukkien tuoksua pime?ss?, sanoi h?n. -- Silloin saavuttaa helpommin niiden sielun. Oi Gilbert, t?m? pieni talo on juuri sellainen kuin olin kuvitellut! Ja iloitsen siit?, ett? t??ll? jo ennen meit? on asunut kaksi rakastavaista, jotka pitk?n odotuksen j?lkeen lopuksi olivat l?yt?neet toisensa.

ENSIMM?INEN VIERAS.

Syyskuu jatkui, tuoden mukanaan p?ivi?, joiden kullanhohteinen auer illoin h?ipyi purppura-usmaan Nelj?n tuulen satamassa -- j?lkikes?p?ivi? -- ja ?it?, joita kirkasti kuutamo ja kalvas t?htivalo. Lahdella ei n?kynyt mit??n myrskyn ajelemia ?rjyvi? aaltoja, puiden lehdet saivat rauhassa tuulenpuuskilta riippua paikoillaan. Anna ja Gilbert puuhailivat parhaansa mukaan saadaksensa pienen kotinsa kuntoon, purjehtivat lahdella, tekiv?t pitki? k?vely- ja ajeluretki?, k?yden katselemassa kalastajakyl?? ja muita l?hiseudun pikku kyli? tai nauttien sanajalkain reunustamien mets?teiden yksin?isyydest?. He viettiv?t sanalla sanoen olemassaoloa, joka olisi saattanut kaikki maailman nuoret rakastavaiset heit? kadehtimaan.

Jos el?m?mme p??ttyisi vaikka nyt heti, kuinka rikasta se olisikaan ollut vain siksi, ett? se on lahjoittanut meille n?m? viimeiset nelj? viikkoa, sanoi Anna. -- Nelj?? t?llaista viikkoa emme varmaankaan saa kokea en?? koskaan, mutta meh?n omistamme ne muistoina. Kaikki tyynni -- tuulet ja s??, kiltit ihmiset, haavemajasemme -- on ollut omiansa tekem??n t?m?n ensi kuukauden suorastaan vieh?tt?v?ksi. Ei ole ollut ainoatakaan sumu- tai sadep?iv?? siit? saakka kun t?nne tulimme.

-- Eik? edes sis?ll?k??n, sanoi Gilbert. -- Me emme ole joutuneet ep?sopuun ainoatakaan kertaa.

-- Arvelenkin, ett? on parasta karttaa sit? mahdollisimman kauan, sanoi Anna. -- Ja tied?tk?s -- olen niin hyvill?ni siit?, ett? p??timme heti asettua t?nne. Nyt kaikki avioliittomme ensi aikojen hilpe?t muistot tulevat liittym??n t?h?n seutuun, sen sijaan ett? ne olisivat hajalla lukemattomissa vieraissa paikoissa.

Tuon uuden kodin ilmakeh?ss? tuntui kuin seikkailujen ja romanttisuuden henk?ys, jommoista Anna ei ollut koskaan tuntenut Avonleassa. Olihan h?n tosin siell?kin asunut niin, ett? voi kaukaa n?hd? meren, mutta sen vaikutus ei ollut koskaan ulottunut mitenk??n h?nen el?m??ns?. Nelj?n tuulen satamassa se oli alati l?heisyydess?, olemassaolostansa muistuttamassa. Uuden kotinsa joka akkunasta h?n voi seurata sen tarjoaman kuvan alati vaihtelevia vivahduksia. Sen kohina tai hiljainen aallonloiske t?ytti y?t? ja p?iv?? h?nen korvansa. Joka p?iv? h?n n?ki laivojen laskevan ankkuriin vanhan rasahtelevan hirsisillan luo tai purjehtivan pois iltaruskon kultaamina, matkalla satamiin, jotka voivat olla vastakkaisella puolella maapalloa. Kalastaja-alukset kiitiv?t pullistunein purjein p?iv?nkoitteessa ulos satamansuusta ja palasivat illan tullen t?ynn?ns? vedenriistaa. Pitkin kiemurtelevia teit?, jotka kulkivat rantaniittyjen ja hietas?rkkien v?litse, kuljeskeli hilpeit? ja tyytyv?isi? merimiehi? ja kalastajaukkoja. Aina siell? tuntui silt? kuin olisi jotakin tekeill?, seikkailut houkuttelivat, ne, jotka jo olivat niit? kokeneet, palasivat kotiin ja heill? oli paljon kertomista ja n?yttelemist?... Nelj?n tuulen tiet eiv?t olleet niin tarkoin viitoitetut ja tasaiset kuin Avonlean, raikkaat tuulet puhalsivat niill? j?ljet umpeen, meri houkutteli ja veti puoleensa, ja nekin, jotka eiv?t sen kutsua noudattaneet, tunsivat sent??n mieless??n omituista levottomuutta, joka johti ajatukset tuhansiin salaper?isiin mahdollisuuksiin.

-- Nyt k?sit?n hyvin, miksi monen t?ytyy l?hte? merille, sanoi Anna. -- Tuo kaipaus, jota jokainen meist? v?liin tuntee, halu liit?? poikki tunturin, joka sulkee n?k?alan, purjehtia taa iltaruskon, -- se on ep?ilem?tt? mahdoton vastustaa, jos se on synnynn?ist? ja pysyy alati vireill? mieless?. En ollenkaan ihmettele, ett? kapteeni Jim karkasi kotoansa, siksi ettei voinut sit? vastustaa. Joka kerran kun n?en laivan liukuvan ulos satamansuusta tai kalalokin lent?v?n poikki s?rkkien, her?? minussa toivomus, ett? olisin tuossa laivassa tai omistaisin siivet -- ei lent??kseni kuin kyyhky pes??n, vaan liit??kseni kalalokin tavoin sinne, miss? myrsky pahimmin pauhaa.

-- Sin? pysyt kauniisti minun luonani, Anna-tytt?seni, sanoi Gilbert, rauhallisena ja tyytyv?isen? kuin pasha. -- En tahdo, ett? lenn?t sinne, miss? myrsky pahimmin pauhaa.

Oli my?h?inen iltahetki, ja he istuivat ulkona punaisella hietakiviportaallansa. ??ret?n rauha vallitsi maalla ja merell? ja taivaan avaruudessa. Heid?n p??ns? ylitse lenteli hopeanvalkoisia lokkeja. Loppumaton jono punertavia hattaroita vaelsi hitaasti edelleen pitkin taivaanrantaa. Hiljaisessa ilmassa kuului vain lepoon laskeutuvain laineiden ja tyyntyv?in tuulahdusten lempe? suhina. Asterit hohtivat kalpeassa valossa tuvan ja merenlahden v?lisill? niityill?, jotka nyt usman takaa paistoivat ruskeilta.

-- L??k?rit, jotka ovat olleet valveilla koko y?n pit??ksens? silm?ll? sairaita, eiv?t tietenk??n voi olla niin erityisen seikkailuhaluisia, sanoi Anna s??liv?sti. -- Jos olisit nukkunut yht? hyvin kuin min?, olisit varmaankin yht? valmis retkeilyihin mielikuvituksen siivin.

-- Minun onnistui viime y?n? suorittaa er?s hyv? ty?, Anna, lausui Gilbert. -- Jumalan avulla pelastin ihmishengen. On ensi kerta, jolloin todella rohkenen v?itt?? sit?. Olenhan tosin muulloinkin voinut olla siin? suhteessa avullisena, mutta jos en olisi j??nyt Allonbylle taistelemaan vasten kasvoja kuoleman kanssa, olisi vaimo aamun tullen jo maannut kalman saaliina. Turvauduin er??seen kokeeseen, jota varmaankaan ei ole viel? koskaan tehty t??ll?. Luulisin melkein, ettei tuota keinoa ole koetettu viel? muualla kuin sairashuoneissa. Kingsportin sairaalassa k?ytettiin sit? viime talvena ensi kerran. En ikin? olisi uskaltanut tuota yrityst?, jos en olisi tiennyt, ettei mit??n muuta neuvoa en?? ollut j?ljell?. Rohkenin siis sit? koettaa -- ja onnistuin. Hyv? puoliso ja ?iti on nyt, kuten toivon, pelastettu vuosikausiksi jatkamaan onnellista ja siunausta tuottavaa el?m??. Ajaessani aamulla kotiinp?in ja n?hdess?ni auringon nousevan tyynen ja kirkkaan ulapan takaa kiitin Jumalaa siit?, ett? h?n oli sallinut minun joutua l??k?rin uralle. Olen taistellut hyv?n taistelun ja saanut voiton elon vihamiehest?. Jotakin sentapaista haaveksin aina, kun entisaikoina puhuimme siit?, mit? el?m?ss? aioimme saada aikaan. Se haave toteutui t?n? aamuna.

-- Onko tuo ainoa haaveesi, joka on toteutunut? tiedusteli Anna.

H?n tiesi varsi hyvin, millainen vastaus olisi, mutta h?n halusi kuulla sen kerran j?lleen.

-- Sen tied?t sin? itse parhaiten, Anna-tytt?seni, sanoi Gilbert katsoen hymyillen h?nt? silmiin. Ja tuona hetken? istui kaksi t?ysin onnellista nuorta ihmist? The Glenin lahden rannalla sijaitsevan valkoisen pikku talon porraskivell?.

Er??n? p?iv?n? sanoi Gilbert Annalle:

-- N?hnenk?h?n ehk? n?kyj?, sill? minusta on kuin poppelikujaamme pitkin purjehtisi t?ydess? taklauksessa oleva alus.

Anna katsahti tielle p?in ja hyp?hti pystyyn.

-- Varmaankin saamme joko neiti Cornelia Bryantin tai rouva Mooren luoksemme vierailulle, sanoi h?n.

-- Min? menen odotushuoneeseeni, mutta jos tulija on neiti Cornelia, panen korvani ovenraolle voidakseni kuunnella, sanoi Gilbert. -- Sen perusteella, mit? olen kuullut puheenalaisesta neidist?, voin ennustaa, ett? keskustelu on k?yv? eritt?in virkist?v?ksi.

-- Mutta ehk?p? tulija onkin rouva Moore?

-- Luullakseni rouva Moore ei ole tuota mallia. N?in h?net er??n? p?iv?n? ty?ss? puutarhassaan, ja vaikka olin liian kaukana erottaakseni h?net selv?sti, sain kumminkin sen k?sityksen, ett? h?n oli jokseenkin solakka ja hoikka. H?n ei liene liioin seuraa rakastava, koska h?n ei viel? ole v?litt?nyt k?yd? meill?, vaikka on l?hin naapurimme.

-- Rouva Lynden tapainen ei h?n ainakaan liene, muutoin olisi uteliaisuus jo aikoja tuonut h?net t?nne, sanoi Anna. -- T?m? tulija on ep?ilem?tt? neiti Cornelia.

H?n oli oikeassa -- mutta ?lk??n luultako, ett? neiti Cornelia oli tullut vain lyhyelle, kohteliaisuuden vaatimalle vierailulle. Kaukana siit?. H?nell? oli mukanansa k?sity?, suunnattomassa, k?sivarrelta riippuvassa k?sity?pussissa, ja kun Anna pyysi h?nt? istumaan, otti h?n heti p??st??n leve?lierisen hattunsa, joka syyskuun vallattomista vihureista huolimatta oli pysynyt h?nen p??ss??n, ollen kiinnitettyn? tiukalla kuminauhalla, joka kulki h?nen pienen, kiinte?lle kierretyn harmaankirjavan hiusnutturansa alitse. Neiti Cornelia ei koskaan k?ytt?nyt hattuneuloja. Sit? nyt viel? olisi puuttunut! Kuminauha oli kelvannut h?nen ?idillens?, ja se kelpasi h?nelle my?skin. H?nell? oli raikkaat, py?re?t, punakat kasvot ja pirte?t ruskeat silm?t. H?n ei muistuttanut v?h??k??n sananparreksi k?ynytt? vanhaapiikaa, ja h?nen kasvojensa ilmeess? oli s?vy, joka tuota pikaa valtasi Annan mielen. Annan synnynn?inen kyky tajuta heti sielujen sukulaisuus saattoi h?net nyt tuntemaan, ett? h?n tulisi pit?m??n neiti Corneliasta t?m?n omituisista mielipiteist? ja ulkonaisista omituisuuksista huolimatta.

Ei kenellek??n muulle kuin neiti Cornelialle olisi voinut p?lk?ht?? p??h?n l?hte? vierailulle sinivalkoviiruinen esiliina vy?t?r?ll? ja yll??n h?ll? suklaanv?rinen aamupuku, jonka ruskeata pohjaa koristivat kankaaseen painetut suuret vaaleanpunaiset ruusut. Ei my?sk??n kukaan muu kuin neiti Cornelia olisi voinut n?ytt?? muhkealta ja kunnianarvoiselta sellaisessa puvussa. Jos neiti Cornelia olisi mennyt kuninkaalliseen linnaan vierailulle kruununprinsessan luo, olisi h?nen esiintymisens? ollut aivan yht? arvokasta ja tyynt?. V?linpit?m?tt?m?sti h?n olisi antanut ruusukoristeisen laahuksensa lakaista marmorilattioita ja aivan empim?tt? h?n olisi ryhtynyt p??st?m??n prinsessaa harhaluulosta, ett? miehen omistaminen, olipa t?m? talonpoika tai prinssi, olisi ylv?stelyn arvoista.

-- Olen ottanut mukaan k?sity?ni, rakas pikku rouva Blythe, sanoi h?n, ottaen esiin hyvin harsean ja utuisen k?sity?n. -- Minun on kiire saada t?m? valmiiksi enk? voi hukata v?h??k??n aikaa.

Anna katsoi hiukan ihmeiss??n valkoista kangasta, jonka neiti Cornelia oli levitt?nyt leve??n syliins?. H?n valmisteli lastenmekkoa, ja se oli koristettu erinomaisen siev?sti hienoilla laskoksilla ja poimuilla. Neiti Cornelia asetti silm?lasinsa paikoilleen ja alkoi ommella variksenpistoja erinomaisen huolellisesti.

-- Ompelen t?t? rouva Fred Proctorille, joka asuu The Gleniss?, selitti h?n. -- H?n odottaa n?in? p?ivin? kahdeksatta lastansa, eik? h?nell? ole varattuna sille mit??n. Toiset seitsem?n ovat kuluttaneet kaikki, mit? h?n ompeli ensimm?iselle, ja nyt ei h?n ehdi eik? jaksa valmistaa mit??n uusia vaatteita. Tuo nainen on marttyyri, sen saatte uskoa aivan sananmukaisesti. Kun h?n meni naimisiin Fred Proctorin kanssa, tiesin kyll? kuinka k?visi. H?n oli noita ilkeit?, vieh?tt?vi? miehi?. Naimisiin menty?ns? h?n lakkasi olemasta vieh?tt?v?, mutta ilkeys, se oli pesunkest?v??, se ei kulunut pois. H?n juo eik? v?lit? perheest?ns?. Mutta sellaisiahan ne ovat. En k?sit?, kuinka rouva Proctorin voisi onnistua pit?? lapsiparkansa ehyin? ja puhtaina, jos eiv?t naapurit tuon tuostakin avustaisi h?nt? hiukan.

Mik?li Anna my?hemmin kuuli, oli neiti Cornelia ainoa naapuri, joka erikoisemmin v?litti Proctorin nuoren herrasv?en eheydest? ja puhtaudesta.

-- Kuullessani, ett? numero kahdeksan oli tulossa, p??tin ommella sille hiukan, ja t?m? vaatekappale on viimeinen, jatkoi neiti Cornelia. -- Siksi tahdonkin saada sen valmiiksi t?n??n.

-- Se on tosiaankin erinomaisen siev?, sanoi Anna. -- Min?kin menen noutamaan ty?ni, niin pid?mme pient? ompeluseuraa kahden kesken. Kuinka taitava te olettekaan k?sit?iss?, neiti Bryant.

-- No niin, olenhan kyll? taitavin n?ill? seuduin, my?nsi neiti Bryant, teeskentelem?tt? mit??n turhaa vaatimattomuutta. -- Luonnollistahan se onkin. Olen valmistellut enemm?n t?m?nlaatuisia vaatteita kuin jos minulla olisi sata omaa lasta. Oikeastaanhan on hassua, ett? min? vaivaudun kirjailemaan mekkoa kahdeksannelle tenavalle! Mutta mit? tuo pieni raukka taitaa siihen, ett? se on kahdeksas -- ja minusta tuntui suotavalta, ett? se saisi edes yhden ainokaisen siev?n puvun. Tuo kurja pikku olento on kaikkea muuta kuin tervetullut, ja siksi min? laitoin t?h?n muutaman rivin variksenpistoja ja tavallista enemm?n reik?ompelusta, niin ett? tuo uusi tulokas voisi hiukan hienostellakin.

-- Tuollaisesta mekosta mik? vauva tahansa olisi iloinen ja ylpe?, sanoi Anna, saaden aina varmemman vakaumuksen, ett? h?n tulisi pit?m??n neiti Corneliasta.

-- Olette kaiketi ihmetelleet, etten min? ole tullut t?nne vierailulle, jatkoi neiti Cornelia, -- mutta elonkorjuun takia on ollut sellainen kiire, ett? min? olen saanut panna parastani. Ylim??r?isi? apulaisia on minun my?skin t?ytynyt hankkia kuinka paljon tahansa, ja ne ovat pit?neet paljoa enemm?n ruoasta kuin ty?st?, kuten miehet ainakin. Oikeastaan olin aikonut tulla eilen, mutta sitten meninkin rouva Mac Allisterin hautajaisiin. Minulla oli niin kova p??npakotus, ett? pelk?sin, ettei minulla olisi siell? hauska. Mutta tuo ihminen oli sadan vuoden vanha, ja min? olin aina ajatellut, ett? h?nen hautajaisiinsa min? menisin aivan varmasti.

-- Olivatko pidot onnistuneet? kysyi Anna, joka oli huomannut, ett? odotushuoneen ovi oli auennut raollensa.

-- No se on varmaa -- oikein suurenmoiset... H?nell?h?n oli niin hirve?n paljon tuttavia. Ruumissaatossa oli yli satakaksikymment? vaunua. Sattui my?skin pari hullunkurista kohtausta. Luulin menehtyv?ni siihen paikkaan n?hdess?ni vanhan Joe Bradshawin, joka on vapaa-ajattelija eik? koskaan k?y Herran huoneessa, avaavan kitansa ja veisaavan "Jeesuksen armohelmassa", niin ett? kirkko kaikui. H?n on n?et niin ylpe? komeasta ??nest?ns? -- siksi h?n aina k?y hautajaisissa. Vaimo parka -- h?n ei suinkaan korottanut ??nt?ns? liiaksi -- rasittunut ja r??k?tty kun on. V?liin matkustaa ukko kaupunkiin, muka ostamaan vaimollensa jonkun lahjan, ja sitten h?nell? tullessaan on lantatadikko tai jokin uudenaikainen separaattori. Sellaisia miehet ovat. Mutta kuten sanottu, mit? voi odottaakaan ihmiselt?, joka ei k?y koskaan kirkossa, ei edes metodistienkaan kirkossa. Mieleni oikein l?mpeni n?hdess?ni teid?t ja nuoren tohtorinne ensimm?isen? sunnuntaina presbyteril?isten kirkossa. En koskaan antaisi mink??n tohtorin, joka ei tunnusta oikeata uskoa, iske? suontani tai tirkist?? kurkkuuni.

-- Me olimme ?skett?in metodistikirkossa iltajumalanpalveluksessa, sanoi Anna viattomasti.

-- Voinhan hyvin k?sitt??, ett? tohtori Blythen t?ytyy v?liin k?yd? siell?kin, muutoinhan h?n voisi menett?? kaikki metodistipotilaansa. Mutta jos tahdotte noudattaa neuvoani, niin varokaa joutumasta liiaksi tekemisiin senkaltaisten ihmisten kanssa!

-- Ettek? sitten usko, ett? metodistit p??sev?t taivaaseen yht? hyvin kuin presbyteril?isetkin? kysyi Anna.

-- Sen asian ratkaiseminen ei kuulu meille. Se on korkeamman olennon k?siss? kuin meid?n, sanoi neiti Cornelia juhlallisesti. -- Mutta maan p??ll? min? en aio seurustella heid?n kanssaan, joskin ehk?, paha kyll?, joudun pakosta siihen taivaassa. T?m? nykyinen metodistipastori on naimaton. Edellinen oli nainut mies, ja varjelkoon millaisen typer?n kanan h?n oli hankkinut ristikseen. Sanoin h?nelle kerran, ett? h?nen olisi pit?nyt antaa h?nen ensin tulla aikaihmiseksi, ennenkuin meni naimisiin h?nen kanssaan. Tied?ttek? mit? h?n vastasi? H?n tahtoi itse kasvattaa h?net, sanoi h?n. Mutta sellaisia ne ovat.

-- Mutta lieneekin ehk? hiukan vaikea ratkaista, milloin itsekukin on aikaihminen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet