Read Ebook: Kylätohtori by Svetl Karolina Westerlund Lyyli Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 806 lines and 46696 words, and 17 pages

tyi h?nen matkustaa Pragiin, ja siell? osasi holhooja aina asettaa niin viisaasti, ettei h?n koskaan j??nyt kahden kesken pojan kanssa niin kauaksi, ett? olisi enn?tt?nyt keskustella vakavasti h?nen kanssaan. H?n palasi aina kotiin raskaalla syd?mmell?, vaikka Otik luki ahkerasti ja edistyi pian, eik? ?iti koskaan kuullut h?nest? mit??n moitteita.

Mutta Mrakot muori oli vaatimaton ja suora. H?nest? tuntui silt? kuin se, mit? Pragissa opetettiin, ei mitenk??n olisi voinut olla Jumalalle mieluista; se oli liiaksi maailmallista ja v??nnelty? h?nen mielest??n. Oikean viisauden h?n luuli l?yt?v?ns? Podhaisky ukon luota, ja hy?dyllisint? ja parhainta oli h?nen mielest??n maanviljelij?n rauhallinen el?m?. H?nest? tuntui my?skin silt? kuin ei poika olisi ollut oikealla tiell?, mutta se tuli kenties vaan siit?, ett? h?n oli mieless??n tyytym?t?n poikaan. H?n ei voinut antaa pojalle anteeksi, ett? t?m? antoi vieraan miehen asettua niin kokonaan heid?n v?lilleen. Pojan kummallinen v?linpit?m?tt?myys kotiseutua kohtaan ja h?nen kasvatuksensa suunta olivat okana muorin syd?mmess? ja naulana h?nen ruumisarkussaan.

N?it? huolia h?n purki Enefalle; n?iden t?hden muori tuli h?nen luokseen lohdutettavaksi. Ja usein t?ytyi Enefan panna ihan viimeiset voimansa liikkeelle saadakseen h?nen raskasmielisyytens? poistetuksi. Leski n?ki edess??n yksin?isen, hyl?tyn vanhuuden, surua ja kaipausta hautaan saakka. Voihan h?n tosin my?d? talonsa tai edes vuokrata sen jollekin ja muuttaa pojan luo Pragiin; mutta h?n ei siet?nyt ajatellakaan, ett? joku toinen johtaisi ja m??r?ilisi tilalla, jossa heid?n esi-is?ns? olivat ahkeroineet ja ty?skennelleet j?lkel?istens? hyv?ksi, jossa he olivat otsa hiess? muokanneet heille maata. H?nen mielest??n se olisi ollut synti?. Sit? paitsi h?n ei voinut siet?? kaupunkia. H?nest? tuntui aina silt? kuin h?n olisi ollut tukehtumaisillaan sakeassa ilmassa, kapeilla kaduilla ja pimeiss? huoneissa, eik? h?n aivan suorastaan tahtonut puhua, mik? kiusa oli k?yd? puettuna pitkiin, kahiseviin hameisiin ja tunkeilla tuntemattomain ihmisten joukossa! Kaikki, jotka h?n n?ki, olivat h?nen mielest??n linnunpel?tti?, ja kaikki, jotka n?kiv?t h?net, nauroivat ja tekiv?t h?nest? pilkkaa. Kun h?n oli ollut kaupungissa nelj?nnestunnin ajan, alkoi kaikki py?ri? h?nen p??ss??n, eik? sek??n auttanut, ett? h?n veti valkean p??hineens? silmilleen ollakseen n?kem?tt? mit??n. H?n ei mitenk??n voinut k?sitt??, miten Otik, joka oli kuitenkin h?nen lihaansa ja vertansa, voi viihty? niin hyvin kaikessa t?ss? korvia s?rkev?ss? melussa ja h?lin?ss?; ja t?m?n nuhteen h?n viel? teki pojalleen loukkaantuneessa, valittavassa ?idinsyd?mmess??n.

Siin? laskiaisen tienoilla on Jeshtshediss?mme Jumala paratkoon aina paha ilma, mutta t?n? vuonna se vasta oli p?in m?ntyyn. Lunta tuli yhten??n, ja tuuli vaan vinkui ja ulvoi. Pahinta kuitenkin oli laskiaislauantaina. Vuorilla raivoili, ik??nkuin kaikki mets?t olisivat joutuneet ep?sopuun ja ruvenneet tappelemaan, ja aina v?liin kuului rusketta ja jyrin??, samanlaista kuin silloin kun myrskytuuli nousee kaukaa ja tulla viuhahtaa vastaan. Silloin t?ll?in kuului muutakin ryskett?: puut ruskivat myrskypuuskien heitelless? niit? kumoon. Jos ei mets? olisi ollut suojelemassa Podhaiskyn tupaa, olisi heille varmaankin k?ynyt onnettomasti, mutta nyt ei tuuli onneksi voinut siihen tarttua sellaisella voimalla kuin se veijari olisi tietysti tahtonut. Siit? syyst? se kosti t?st? toisaalla ja tempasi kyl?ss? maahan kaikki katot, joita ei oltu nidottu kahleilla, toivossa, ettei se kuitenkaan nousisi niin pahaksi. Sanalla sanoen oli oikea tuomiop?iv?.

"Kunpa vaan Mrakot muori ei vilustuisi Pragissa ja saisi takaisin leini? sormiinsa, jota minun oli niin vaikea parantaa kev??ll?", sanoi Enefa, kun tuuli kerran painalsi entist??n kovemmin. H?nell? oli n?ht?v?sti suuri huoli vanhuksesta.

Noin viikko takaperin oli Mrakot muori saanut ?kkiarvaamatta kirjeen pojalta, joka oli ihastuksissaan ilmoittanut tulevansa n?in? p?ivin? vihityksi tohtoriksi. ?idin t?ytyi pakostakin tulla Pragiin ollakseen l?sn? juhlallisuuksissa, jatkoi h?n, muutoin olisi juhla h?nest? aivan pilalla. Mit? voikaan Mrakot muori muuta kuin totella sellaista rukousta! H?n antoi valjastaa vaunujensa eteen ja l?ksi matkalle talvesta ja rajuilmasta v?litt?m?tt?.

"Pragissa ei mahtane olla t?llainen ilma; olen kuullut kerrottavan, ett? kaikki tuulet lent?v?t Pragin yli", rauhoitti ukko vaari poikansa tyt?rt?. H?n istui Enefan vierell? ja kyni h?yheni? p?yd?ll? tuikkavan talikynttil?n ??ress?. Vanhain tapaan h?n ei suonut itselleen hetkenk??n lepoa; olisipa hyv?, jos nuoret edes osaksi tahtoisivat olla heid?n kaltaisiaan.

"Sill? siell? ei ole ollenkaan niinkuin meill?", jatkoi isois?, Enefan ahkerasti ommellessa, "t??ll? on vanhastaan kaikilla talvikummituksilla pes?paikkansa. Me saamme taistella tuulta ja pakkasta ja pyryj? vastaan, samalla kun ihmisill? toisessa paikassa maata on p?iv?paistetta ja leutoa s??t?. Jos ei ole ollut t??ll? lapsuudesta asti, niin ei t?t? kest?, mutta meid?n mielest?mme on kaikki niinkuin pit??kin olla, emmek? me v?lit? paljoa nurkkiemme ulkopuolella olevista rauhattomuuksista. Mrakot muorista et tarvitse olla huolissasi; h?n ei sit? paitsi liiku paljon ulkona."

"Ei, se on totta. Mit?p? h?n tekisi ulkona? Juhlallisuudet pidet??n tietystikin jossain l?mpim?ss? ja hauskassa huoneessa, jossa ei tiedet? talvesta eik? tuulesta. Voi, miten olisi hauskaa saada joskus n?hd? sentapaista! Tai kunpa edes Mrakot muori muistaisi, mit? on n?hnyt! Mutta h?n ei v?lit? sellaisesta eik? ole edes iloinen poikansa menestyksest?. Ajatelkaas, miten erilaisia ihmiset voivat olla! Minun mielest?ni ei voisi ?idill? olla onnellisempaa hetke? kuin silloin kun h?nen poikansa tulee tunnustetuksi opintonsa p??tt?neeksi. Sill? sit? kai tohtorin arvo tarkoittaa? Min? olen aina ajatellut, ett? se on samanlaista kuin se kun miehi? tehtiin ennen muinoin ritareiksi. Eik? niin, isois??",

Enefaa v?risytti ja h?n jatkoi ahkerasti ompelemistaan. Mutta miten lie ollutkaan, h?n vaan ei voinut olla kuuntelematta mit? ulkona tapahtui.

Isois? suostui, vaikka vastenmielisesti.

"Mutta tee, mit? aijot, pian", kehoitti h?n.

Enefa nousi kiireesti yl?s, meni viereiseen huoneeseen ja pisti k?tens? ruukkuun, joka oli sein?kaapissa. Sen j?lkeen h?n avasi ikkunan, heitti kourallisen leiv?nmuruja korkealle ilmaan ja huusi niin kovasti kuin taisi:

"Siin? saat, jumalaton, siin? saat illallista lapsillesi!"

"T?ss? min? nyt olen ehe?n?, ja Melusina on saanut, mit? h?n on pyyt?nyt niin hartaasti", sanoi h?n hymyillen isois?lle, asettuen taas istumaan t?m?n vierelle.

Samassa h?n sattui hiukan ty?kk??m??n p?yt??, niin ett? h?nen saksensa putosivat lattialle.

"Sakset tiet?v?t vieraita", sanoi h?n kummastuneena, ja otti ne lattialta, "kukapa voisi tulla meille t?n??n t?llaisessa ilmassa ja viel?p? n?in my?h??n. Mutta eik? sinun mielest?si ole v?h?n hiljempaa ulkona, sitten kun annoin Melusinalle leip???"

"P?iv?llisist? asti olen min? tiet?nyt, ett? joku tulee meille", sanoi ukkovaari, v?litt?m?tt? kysymyksest?. "Jenik lakasi t?n??n uunia, ja se vet?? aina ihmisi? taloon, ja sitten putosi ulos hehkuva hiili, ja se tiet??, ett? pyydet??n joku ruualle. Sit? paitsi on kissa maannut ja nuollut itse??n koko iltap?iv?n, ja k?rp?nen on surissut minun korvani juuressa. Joku tulee meille, ja tuopa h?n viel? uutisiakin tullessaan."

Enefa ravisti vakavana p??t??n.

"T?n??n ainakaan eiv?t merkit pid? paikkaansa", sanoi h?n ep?illen, "katsos kelloa, se k?y kahdeksatta. Tuuli ei ulvo nyt niin kovaa, mutta lunta tulee pist?v?? kuin nuppineulat. Se, jolla ei ole pakkoa, se ei pist? p??t??n ovesta ulos t?n??n. Ainoa mahdollisuus on, jos joku olisi ?kki? sairastunut ja laittaisi hakemaan minua. Mutta vierasta ei tule, ei ihan varmaan."

"Voi kyll? sattua, etteiv?t merkit pid? paikkaansa", my?nsi isois?. "Kun ihminen niin usein pilkkaa Jumalaa, tahtoo Jumalakin joskus n?ytt?? ihmiselle, mik? vaikea asia se on, ja niin sattuu, ett? mik? on aina ennen k?ynyt toteen, ei en?? toteudukaan, ja ihmiset ovat noloina sanoistaan. Min? petyin kerran pahasti, mutta siit? min? olen iloinen, sill? se oli paraiksi."

"Milloin se oli?"

"Se oli silloin, kun sinut oli kastettava. Sinut piti vied? kirkkoon heti p?iv?llisen j?lkeen. Kaikki oli j?rjestyksess?: leip?, juusto, voi ja ruukullinen olutta oli p?yd?ll?. Sin?, olit k??rittyn? punaseen kapaloon, ettei kukaan tulisi sinua panettelemaan; ?itikummit seisoivat valmiina ja odottivat, mutta kummi-is? ei tullut. Pimeni, eik? sittenk??n viel? n?kynyt ket??n. Kummi-is?si oli mennyt markkinoille kaupunkiin; siell? h?n joi itsens? humalaan eik? p??ssyt l?htem??n kotiin, vaan j?i istumaan kapakkaan; risti?iset ja kummina olonsa ja kaikki h?n oli unohtanut tykk?n??n. Min? ajattelin tietysti, ettei ristimisest? tulisi mit??n, ja menin mets??n hakemaan v?h?n havuja, jotka olivat siell? valmiiksi sidottuina. Mutta sinun kummi-is?si vaimo oli l?htenyt etsim??n ukkoansa, tapasikin h?net onnekseen, pisti h?nen p??ns? puroon ja toi h?net mukanaan t?nne. Kun tulin t?nne takaisin, sain kuulla, ett? he juuri olivat l?hteneet viem??n sinua kirkkoon. Sill? kertaa min? en ollut hyvill?ni ?idillesi. 'Mit? sin?, ymm?rt?m?t?n vaimo, ajattelit', toruin min? h?nt?, 'kun laitoit lapsen ristitt?v?ksi t?h?n aikaan p?iv?st?? Katso nyt ulos, siell?h?n on pime? kuin haudassa. Nyt saat n?hd?, ett? tytt?si tulee yht? mustaksi kuin se tunti, jolloin h?net ristittiin.' ?itisi otti tuon hyvin syd?mmelleen ja tarkasteli joka p?iv? huolestuneesti, rupeaisitko sin? mustumaan. Mutta h?n ei saanut v?hint?k??n syyt? suremiseen. Tukkasi ja silm?si vaan tulivat yht? mustiksi kuin se ilta; se ei ly?nyt ihoon... Mutta miten se olikaan? Sanoithan ruuan olevan valmista? Jenik, Jenik!"

"Kyll?", kuului Jenikin ??ni ylisilt?, jossa h?n varmaankin oli sy?tt?m?ss? vasta pyydyst?m??ns? oravaa.

Samassa kuului kova koputus tuvan ovelle. "Siell? se vieras kuitenkin on!" virkahtivat isois? ja Enefa yhdell? aikaa. Viimeksi mainittu tarttui kiireesti kynttil??n ja jaoksi avaamaan.

"El? aukaise, ennenkun kuulet, kuka siell? on", huusi isois? h?nen j?lkeens?, "jotta emme saa tapaan sellaista, joka ei t?nne kuulu." Enefa totteli neuvoa.

"Kuka siell??" kysyi h?n, mutta kuultuaan ainoastaan ??nn?hdyksen vastaajalta, p??sti h?n huudahduksen ja heitti oven selkosel?lleen my?h?iselle, mutta n?ht?v?sti tervetulleelle vieraalle.

"Tek? muori, ja teid?n lankonne? Ennen min? nyt muita, en tied? ket?, odotin kuin teit?!" lausui h?n iloisesti. Samalla kuului tuleva puistelevan vaatteitaan ja koputtavan lunta jaloistaan etehisess?.

"Ei kai ole viel? nelj?nnestuntiakaan siit?, kun isois? ja min? istuimme ja puhelimme ett? te, muori, kenties vilustuisitte Pragissa, ja silloinhan te jo olitte kotona l?mpim?ss?", jatkoi Enefa. "Mutta mik? on syyn?, ett? tulette n?in my?h?iseen ja t?llaisessa ilmassa? Ajatelkaas, jos olisitte kastunut tulomatkalla ja saisitte kuumeen ruumiiseenne! Mink? t?hden ette ennemmin l?hett?nyt minua noutamaan? Mutta tupamme ei ole niin hieno, ett? tarvitsette pel?t? sis??n astumista. Tehk?? hyvin, tehk?? hyvin! Sill? tavalla niin. Jumala siunatkoon ja tervetuloa kotiin Pragista, muori!"

"Jumala siunatkoon, Jumala siunatkoon ja tervetuloa kotiin!" huusivat sek? ukko vaari ett? Jenik. He olivat Enefan puheesta ymm?rt?neet, kuka tulija oli, ja kiiruhtivat ovelle juuri parhaiksi tavatakseen vanhanpuoleisen, lihavahkon talonpoikaisvaimon, jolla oli py?re?t, hyv?nsuovan n?k?iset kasvot. H?nen j?less??n tuli viel? toinen vanhahko vaimolyller?, jolla my?skin oli pulleat, hyv?ntahtoiset kasvot -- oikea j?ljenn?s em?nn?st??n, jota h?n alituiseen seurasi katseillaan ja koetti matkia h?nen pienimpi?kin liikkeit??n. H?nell? oli suuri paketti kainalossaan.

"Kiit?n teit? yst?v?llisest? vastaanotostanne ja siit?, ett? olette ajatelleet minua", vastasi Mrakot muori, syd?mmellisesti ojentaen jokaiselle k?tt??n. H?nest? voi huomata, ett? h?n tuli yht? mielell??n kuin oli n?htykin t??ll?, ja ett? h?n tunsi olevansa t??ll? kuin kotonaan. Anka seurasi uskollisesti h?nen esimerkki??n: ojensi kaikille k?tens? ja hymyill? virnisteli samalla jokaiselle yst?v?llisesti.

"Sin? arvasit oikein, Enefa, samoin kuin aina teetkin", jatkoi Mrakot muori. "Min? vilustuin todellakin Pragissa, mutta niin pahasti kuin sin? luulet, ei kuitenkaan k?ynyt, enk? min? tule nyt sinun luoksesi parannettavaksi.

"Mutta anna tuon tuolin olla paikoillaan, ukkovaari, el?k? sin?, Jenik, vaivaa itse?si; en min? eik? Anka aijo istuutua. Me l?hdemme tiehemme, heti kun olemme saaneet asiamme toimitetuksi."

"Aijotteko ottaa minulta kermaa, koska ette tahdo istuutua?" nuhteli heit? Enefa.

"Ei, ei, se on totta, kuules Anka, me saamme luvan istuutua hetkeksi. Anna Enefalle pakettisi. Minulla on siin? kappale vaatetta. Katso sit?, tytt?riepu, ja sano minulle pid?tk? siit?. Sinun pit?? ommella minulle siit? tusina paitoja, niin hienoja kuin ne olisivat kuninkaan pojalle. No, milt?s n?ytt??? Ei kiitoksia, isois?, kyll? min? rupesin istumaan, mutta n?in my?h??n min? en sy?. El? tuijota minuun, Anka, vaan leikkaa itsellesi palanen leip??, ettei poikasi juoksisi sinulta tiehens?."

"Ettei poikani juokse minulta tiehens?", jutteli vanhapiika, leikaten itselleen palasen isois?n tarjoomasta leip?kakkarasta.

Talonv?ki tarttui my?skin yksinkertaiseen ateriaan k?siksi.

"Ett?k? minun, on ommeltava paitoja t?st? ihan kuin kuninkaan pojalle?" sanoi Enefa, tarkastaessaan tutkivasti vaatetta, joka loisti kuin puhtain hopea.

"Niin, mutta el? pelk??, siit? tulee vaan minun kuninkaan pojalleni."

"Otikille!" huusi Enefa. "Miten hauskaa on saada ommella h?nelle! Olkaa varma, ett? min? olen koettava parastani."

"Mit?s sanot siit?, ett? min? odotan tuota vastaleivottua tohtoria t?nne vuoristoon heti kun ilma muuttuu kauniiksi?"

"Onko se mahdollista?" huudahti Enefa ja l?i k?tens? yhteen iloisessa h?mm?styksess?. "Siin? on nyt se uutisen, jota k?rp?nen surisi t?n??n isois?n korvaan. Ja min? kun en sit? uskonut! Ajatelkaas, ett? h?n lopultakin tahtoo n?ytt?yty? meille! Onnittelen teit?, muori, onnittelen ihan syd?mmeni pohjasta!"

Ja Enefa puristi l?mpim?sti kunnon eukon k?tt?.

"Odota siksi, kunnes saat n?hd?, tuottaako se minulle todellakin iloa", huokasi Mrakot muori. "Enh?n min? tunne h?nt? ollenkaan enk? tied? yht??n, mit? h?ness? on, paitsi tuota viisautta. Mutta k?yk??np? ilon kanssa miten tahansa, min? otan h?net kuitenkin vastaan rakkaana lapsenani, ja teen kaikki mit? voin saadakseni h?net viihtym??n ja pysym??n t??ll? ?itins? luona esi-isiens? talossa edes muutamia viikkoja. Min? koetan unohtaa, ett? h?n on niin kauan v?litt?nyt enemm?n set?heitti?st??n kuin minusta, ja koetan antaa h?nelle anteeksi sen, ett? h?n on ollut minua kohtaan niin v?linpit?m?t?n. Sen olen tekev?. Mutta ennen kaikkea tahdon, ett? h?nen tullessaan kotona on kaikki hienosti ja hauskasti, ja niin aijon my?s h?mm?stytt?? h?nt? kauniilla liinavaatevarastolla. Paitojen j?lkeen min? annan sinulle pyheliinoja ja p?yt?liinoja ommeltavaksi. Pid? kiirett? mink? voit, jotta kaikki olisi h?nen tullessaan valmiina piirongin laatikoissa. Enn?tin tuskin kavuta reest? ja l?mmitell?it? hiukkasen, ennenkun juoksin t?nne, jotta saisit panna ty?t alulle ja jottei kukaan muu tulisi minun tielleni. Tahtoisin saada edes jotain oikein kunnollista aikaan; puuttuu viel? niin paljon, ja tuskin tied?nk??n, mill? alkaa. Yl?kerran kamari t?ytyy minun maalauttaa uudelleen keskell? t?t? pakkasta ja laitattaa sinne uusi lattia; monta sohvaa t?ytyy p??llyst?? ja moneen polsteriin saada uudet h?yhenet -- niin, minun t?ytyy tehd? ihan parastani, ett? h?nelle tulee v?h?n kaupunkimaista ja ettei h?n s?ik?hd? t??lt? pois."

"Mutta elk?? vaan olko liiaksi levoton, te saatte kuin tanssilla kaikki tuon valmiiksi kev??seen. T?n? vuonna saamme varmaankin odottaa kauan ensim?ist? p??skyst?, ja ennemmin kai ei teid?n poikanne tulekaan", rauhoitti Enefa innostunutta ?iti?. "Minun ty?st?ni ei teid?n tarvitse olla levoton. Min? alan ihan huomisesta p?iv?st?, niin sunnuntai kuin onkin ja vaikka sanotaankin, ett? sen, joka tekee ty?t? sunnuntaina, sen sormet palavat pois kiirastulessa."

"Min? rukoilen Herraamme, ettei h?n laskisi sit? niin suureksi synniksi, koska teet sen valmistaaksesi k?yh?lle leskelle iloa. Mutta seh?n on totta! Nyth?n on laskiainen, ja sin? tahdot varmaankin olla mukana tanssiseurassa?"

"Min? en aijo panna jalkaani tuvan ovea ulommaksi."

"No, mutta silloin he tulevat luoksesi 'uusi kes?' mukanaan?"

"Vaikka he hakisivat nelj?ll? hevosella, niin he eiv?t saa minua mihink??n ravintolaan."

"Sin? olet tytt?, jonka vertaista ei l?ydy koko maailmasta, sen min? olen aina sanonut. Kun tuot minulle paidat, niin min? kerron sinulle kaikki, miss? min? olen ollut mukana. Se on varmaan huvittava sinua. Mutta niin paljoa minun kuitenkin t?ytyy sanoa sinulle nyt, ett? min? olen viel? aivan py?r?ll? p??st? kaikesta, mit? min? olen n?hnyt ja kuullut. Teit?, ukkovaari, min? eritt?inkin muistin kaikissa noissa juhlallisuuksissa; teid?n olisi pit?nyt olla siell? kuulemassa, miten Otik rupatteli kaikkien noiden herrain kanssa. Nyt min? k?sitin ensi kerran, ett? poika on kuitenkin mahtanut oppia siell? jotain. Voitteko ajatella, h?n teki heid?t kaikki sanattomiksi ja lasketteli milloin latinaa, milloin tshekki?. Muutamat noista, jotka saivat my?nt?? h?nen olevan oikeassa, olivat yht? vanhoja kuin te, ja monella oli rinta t?ynn? pieni? t?hti? ja se merkitsee, ett? he ovat kuuluisia ihmisi?. Ja kaikkein, jotka olivat salissa, t?ytyi my?nt?? h?nen olevan oikeassa ja tunnustaa h?net yht? viisaaksi ja j?rkev?ksi kuin he olivat itse. Mutta min? olen varma siit?, ettei se ollut heid?n mieleens?, ett? sellaista poikaa pidettiin tasa-arvoisena heid?n kanssaan ja ett? sellaiselle osotettiin niin paljon kunniaa. Sitten he panivat h?nen sormeensa kultasormuksen, joka oli niin paksu, etten osaa sanoa, ja ripustivat koreat vitjat h?nen kaulaansa, ja sitten rumputettiin ja soitettiin sen kunniaksi, ett? h?n oli voittanut heid?t, ja sitten suuteli h?nt? jokainen noista herroista poskelle, ja sitten lie ottivat h?net mukaansa er??seen l?hell? olevaan kappeliin, jossa pidettiin messu. Se se oli, joka ilahutti minua kaikista enimmin; min? olin ajatellut, ett? ihmisill?, jotka ovat lukeneet niin paljon, ei olisi aikaa v?litt?? Jumalasta, ja usein min? en maannut ?ill? pelk?st? pelosta, ett? he viekottelisivat Otikin jumalattomille teilleen. Nyt min? edes tied?n, ettei h?nen sielunsa ole hukassa. Mutta mit? te sanotte siit?, ett? he rumputtivat ja soittivat minullekin, kun min? langon kanssa laskeusin reest? tuon suuren linnan edess?, jossa se pidettiin? Luulin ihan kuolevani h?pe?st?. En tied?, mitenh?n lienen tullut saliin, mutta siell? he istuttivat minut ensim?iseen penkkiin; en tiennyt minne k??nty? h?pe?st?. Mutta kun sitten Otik astui esiin ja kiitti minua kaikkein ihmisten kuullen siit?, ett? olin antanut h?nen lukea, silloin min? unohdin kaikki ja itkin ihan syd?mmeni pohjasta. H?n ei tied? h?n eik? tule koskaan tiet?m??n, milt? minun syd?mmess?ni tuntui, silloin kun minun t?ytyi repi? h?net rinnastani ja antaa h?net toiselle, aivan kuin h?n ei olisi ollutkaan minun. Is? h?nen oli kunnon mies, mutta lempe? aviomies -- se h?n vaan ei ollut. Sitten me olimme hienoilla p?iv?llisill? langon luona, mutta elk?? luulkokaan, ett? h?n itse maksoi sen. Eih?n toki! Min? istuin Otikin vieress?, ja sill? aikaa kun muut joivat, k?ytin min? tilaisuutta puhella h?nen kanssaan, niinkuin on luonnollista, ett? ?idin on puhuttava lapsensa kanssa. Min? sanoin h?nelle, miten min? ik?v?in h?nt?, ja h?n lupasi ettei mik??n eik? kukaan pid?tt?isi h?nt? tulemasta minua tervehtim??n. Mutta arvelkaas, min? sain selville, ett? vaikka h?n on tohtori, ei h?n kuitenkaan ollenkaan k?sit? parantaa sairaita; sen sijaan h?n osaa kaikki lait, mitk? on kirjoitettu maan p??ll?, ja kun h?n vaan tahtoo, p??see h?n keisarin neuvoskuntaan ja tulevaisuudessa h?n kenties p??see auttamaan keisaria maan johtamisessa. Se ei merkitsek??n aivan v?h?n."

Enefa kuunteli k?det ristiss?, t?ynn? ihmettely? ja kunnioitusta.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet