Read Ebook: Kylätohtori by Svetl Karolina Westerlund Lyyli Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 806 lines and 46696 words, and 17 pages

Enefa kuunteli k?det ristiss?, t?ynn? ihmettely? ja kunnioitusta.

"Enk? min? ole aina sanonut teille, ettei oppi ole ainoastaan kaunista ja kunniakasta, vaan my?skin hy?dyllist?, eik? ollenkaan ainoastaan laiskureille, jotka eiv?t tahdo tehd? ty?t??" puhkesi h?n sanomaan. "Teid?n Otikinne -- mutta nyt kai min? en rohkene en?? sanoa h?nt? siksi; miksik? ihmiset kaupungissa sanovat h?nt? -- herra tohtoriksi kenties?"

"Niin, niin ne sanovat kaikki", vastasi Mrakot muori jonkunlaisella itsetunnolla, "mutta sin? voit kernaasti sanoa vanhaan tapaan. Teh?n olette samalta paikkakunnalta."

"Niin, luonnollisesti, mutta ei sellainen vaikuta asiaan. Minun t?ytyy totuttautua sanomaan h?nt? tohtoriksi. Jos min? joskus tulisin h?nen kanssaan puheekkain ja hairahtuisin tuolla tavalla, saisin min? h?vet?. Mutta tahtoisinpa tiet??, voisinko min? puhua h?nen kanssaan? Mit? h?n sanoo? Voiko h?nt? ymm?rt?? tai puhuuko h?n niin oppineesta, ett? vaan oppineet k?sitt?v?t h?nt?? Mutta seh?n on totta, koska te, muori, ymm?rr?tte h?nt?, niin voin kai min?kin tehd? sen. Min? muistan Otikin, tohtorin sanoakseni, aivan kuin unessa. Kerran kun min? leikin pihallamme muiden lasten kanssa, tuli h?n meille, katsoi leikki? v?h?n aikaa ja opetti meit? sanomaan:

"Puron vartta reunustaa Suurta, pient? katajaa, Ken nyt sanan arvaa vaan, Piirist? se menn? saa.

"Mahtaneekohan h?n en?? muistaa sit?? Kyll? kai h?n on unohtanut sen."

"Se on selv??; miten voit luullakaan muuta? H?nen on kyll? pidett?v? p??ss??n muita asioita kuin sellaisia tuhmuuksia. Kaikki nelj? sein?? h?nen huoneessaan ovat t?ynn? hyllyj?, jotka ylettyv?t lattiasta kattoon, ja ne ovat niin sullotut t?yteen kirjoja, ettei voisi saada nuppineulaakaan niiden v?liin. Ja kaikki l?peens? h?n on lukenut! Miten sinun juolahtaa mieleesik??n, ett? h?n sellaisella p??ll? muistaisi tuollaisia l?rp?tyksi??"

"Onko h?nell? niin paljon kirjoja?" ihmetteli Enefa. "Ja kaikki lehdet ovat kirjoitetut t?yteen? Mit?h?n ne mahtanevatkaan sis?lt???"

"Ne ovat kaikenlaisia opettavaisia kirjoja, ei ainoakaan ole huvin vuoksi. Tehd?kseni h?net iloiseksi, kysyin min?, mit? ne sis?lt?v?t. Toisissa kerrotaan kaikista maailman kansoista, miten heille on k?ynyt ja k?y ja tulee k?ym??n. Toisiin on kuvattu kaikki maailman linnut ja kalat ja matelijat ja nelijalkaiset el?imet. Er??ss? kirjassa oli kuvia siit?, millaista oli ennen, ennenkun Jumala loi maan ja pani ihmisen siihen asumaan. Se vasta oli ihmeellist?: siin? oli vaan tulta ja merta ja jos jonkinlaisia petoja, jotka matelivat vedess?; sin? et voi kiivaillakaan mieless?si kaikkea; min? n?in niist? unta y?ll?."

"Silloin tiet?? Otik varmaan mink?n?k?nen on Herra Jumala ja neitsyt Maaria", kysyi Enefa leimuavin silmin.

"Niinkuin h?n ei tiet?isi sit?, kun h?n tiet?? niin paljon muutakin? Jos vaan muistaisin, niin totta totisesti kysyisin h?nelt?. Voi, miten sin? kuitenkin ajattelet paljon, jota ei koskaan juolahtaisikaan minun p??h?ni! Min? kysyn sit? h?nelt? ihan ensim?iseksi asiaksi; mutta ei, parempi on, ett? ukkovaari kysyy, h?n on viisain meist?, ja se sopii parhaiten, ett? h?n tekee sen."

"Min? en kyll? tule olemaan yksiss? teid?n poikanne kanssa", vastasi ukkovaari. H?n oli t?h?n asti kuunnellut ??nett?m?n? naisten puhetta ja silloin t?ll?in vaan ryk?issyt, aivan kuin jotain olisi takertunut h?nen kurkkuunsa.

"Sep? vasta olisi kaunista, ett? te ette tulisi tutuksi minun poikani kanssa!"

"H?n on aivan liiaksi nuori minun ukkor?hj?n ymm?rrett?v?ksi, ja niin? olen aivan liiaksi halpa voidakseni h?nt? huvittaa", vastasi isois? harvinaisen ter?v?ll? ??nell?.

"Mutta ajatelkaa, ett? h?n on oppinut mies!" puuttui Enefa h?nen puheeseensa, "sellaiset kuin h?n eiv?t k??nn? ihmisille selk??ns? siit? syyst?, ett? he ovat k?yhi?; sen tekev?t vaan sivistym?tt?m?t."

"Siin? sin? olet oikeassa", vakuutti Mrakot muori; "min? en tahdo kiitt?? h?nt? enemm?n kuin h?n ansaitsee, ja sen te tied?tte, etten ole koskaan tehnyt sit?; usein olen p?invastoin sanonut, ett? h?nest? huomaa kyll?, ettei h?nen ?itins? ole saanut h?nt? kasvattaa. Mutta siksi min? kuitenkin olen n?hnyt, ett? tyhm?? ylpeytt? h?ness? vaan ei ole. Viime kerralla h?n kysyi minulta v?h?n teist?, vaari; Enefaa h?n ei muista. Paljoa h?n ei muista meid?n vuoristamme, h?n oli vaan kymmenvuotias t??lt? otettaessa. Mutta teid?n Bethleheminne, sen h?n n?kee viel? edess??n niin selv?sti, kuin h?n olisi n?hnyt sen viimeksi eilen. H?n sanoi minulle kerran olleensa maailman kaikissa teaattereissa, mutta ettei h?nell? ole ollut miss??n niin hauska kuin teid?n kamarissanne."

"Min?kin muistan h?net yht? selv?sti kuin olisimme eronneet eilen. H?n oli kaunis poika, jonka tukka oli kuin kultaa ja silm?t kuin ruiskukkaset", vastasi isois?, yh? viel? kylm?ll? ja v?kin?isell? ??nell?, vaikka Bethlehemin ylistys n?ht?v?sti oli h?nelle mieliksi.

"H?n on viel? sellainen, joksi muistatte h?net, vaikka h?n on vasta rumentanut kasvojaan."

"Rumentanut?" huudahti Enefa. "Miten niin? Mit? h?nelle on tullut?"

"Se on h?nen oma syyns?, h?n on antanut kasvaa parran koko kasvoille. Tiennev?tk? Herran enkelitk??n, mik? pojan p??h?n pisti, kun h?n laittoi itsens? senn?k?iseksi. Ei kai h?n lie vaivainenkaan, kun h?n tahtoo salata rehellisi? kasvojaan."

Enefa rupesi taas tohtorin puolelle.

"Mutta Herralla Jesuksellahan my?s oli parta ja pyhill? apostoleilla samaten. Katsokaa vaan pyhimyksi? kirkossa; ei ainoakaan ole parratta."

"Se on kyll? totta, mutta se onkin aivan toista. Tavalliselle ihmiselle se ei k?y p?ins?."

"Mutta teid?n Otikinne ei ole mik??n tavallinen ihminen", puolusti h?nt? Enefa innokkaasti, ja isois? ryk?isi taas.

"Sinun kanssasi on vaikea kiistell?", tuumaili Mrakot muori, "varsinkin kun Otik on kysymyksess?; h?n ei tied?, mik? puolustaja h?nell? on sinussa. Mutta min?, jonka piti kiiruhtaa kotiin! T??ll? min? seison ja rupattelen rupattelemistani ja est?n teit? menem?st? levolle. Hyv?? y?t? teille koko joukolle, Enefa, pid? kauniisti mit? olet luvannut! Tule, Anka! Isois?, minulla on siunattu rukousnauha mukanani, jottei meille tapahtuisi tiell? mit??n pahaa."

Isois? vakuutti h?nelle, ettei h?nelle sellaisen turvan matkassa ollessa tapahdu mit??n pahaa, ja Enefa saattoi heid?t etehiseen ja sulki huolellisesti oven heid?n j?less??n.

Palattuaan tupaan ei h?n pannut maata, vaan j?i liikkumattomana seisomaan ikkunan viereen, haaveilevat silm?t kiinni sen j??kukissa. Yhdess? astiassa ikkunalaudalla oli muutamia persiljan varsia, ja h?n taittoi yhden oksan ja kiinnitti sen hiuksiinsa tullakseen iloisemmille mietteille. N?ytti silt? kuin keino olisi auttanut, ainakin kasvoille kohosi v?hitellen tummempi puna, ja h?nen silm?ns? loistivat yh? salaper?isemp?? loistoa.

Ukkovaari istui kauan ??nett?m?n? ja tarkasti h?nt? nurkastaan uunin vieress?. Lopulta h?n ryk?isi kerran.

"Mit? sin? seisot ja tuumit?" kysyi h?n lyhyesti.

"Tuumin vierasta, jonka me kohta saamme. Kuka olisi voinut aavistaa, ett? Otik Mrakot kuitenkin lopulta tulisi tervehtim??n vuoristoamme! Voin tuskin uskoa sit? oikein todeksi. Kyll? sellainen ihminen kuitenkin on suuri ja merkillinen, joka on etev?mpi monia, monia tuhansia tiedoissa; h?nen vierell??n mahtavat toiset n?ytt?? kuin myyr?t hirven, mets?n kuninkaan rinnalla. Tulee hauskaksi n?hd?, h?nt?; t?h?n saakka min? en ole n?hnyt ket??n oppinutta miest?, ottamatta lukuun kunnianarvoista pastoriamme, mutta h?nen kanssaan onkin aivan toista."

"Min? en ole vieraasta ollenkaan iloissani. Toivon ?idille siit? kaikkea mahdollista iloa, mutta meid?t toivon h?nen j?tt?v?n rauhaan."

"Miksi niin? Sin?h?n, ukkovaari, tahdot tavallisesti olla kernaasti viisaiden ihmisten seurassa!"

"Jokainen pysyk??n alallaan. H?n on oppinut herra, ja me olemme oppimattomia ihmisi?; ne eiv?t sovi yhteen. Meid?n viisautemme on toista kuin h?nen, siit? voit olla varma. Meid?n on oltava varovaisia, muutoin saat n?hd?, ett? h?n alkaa ivailla meit? ja nauraa meille."

Enefa tuli niin hehkuvan punaseksi, kuin ukkovaari olisi sanonut jotain loukkaavaa h?nest? suoranaisesti. H?nt? sek? ihmetytti ett? loukkasi, ett? isois?ll? oli niin huonot ajatukset juuri tohtorista, jota h?n niin suuresti kunnioitti. Mutta h?n ei sanonut mit??n, vakuutettu kun oli, ett? tohtori oli tultuaan saattava isois?n paremmille ajatuksille. H?n meni ??nett?m?n? kamariinsa, ettei olisi pitent?nyt ep?miellytt?v?? puhelua.

Enefa ei aavistanut, ett? isois?, joka tunsi h?nen luontonsa, tahtoi pelottaa h?nt?, kun h?n n?ki h?nen mieltymyksens? tohtoriin.

Sill?, katsokaas, ukkovaari, h?n oli se, jolla oli enemm?n ymm?rryst? kuin teill? ja minulla ja monella muulla yhteens?.

Laskiaissunnuntaina menev?t ihmiset suoraa p??t? kirkosta tanssiin. Enefa ainoa kaikista tyt?ist? l?ksi kotiin, ja syd?n h?nell? sykki iloa. H?n ajatteli ty?t?, joka odotti h?nt?.

Lupauksensa mukaan h?n istuutui heti p?iv?llisen j?lkeen leikkaamaan tohtorin paitoja, ja se meni sellaisella vauhdilla, ett? h?n itsekin ihmetteli sit?. H?n oli tuskin tarttunut ty?h?n kiinnik??n, ennenkun se jo oli valmiina. Oli kuin y?ll? olisi kasvanut siivet neulalle; se lenteli yl?s ja alas h?nen hyppysiss??n. Isois?, joka istui nurkassaan uunin vieress? ja katseli t?t?, tuli p??st??n py?r?lle enemm?n kuin koskaan ennen, ryki aina v?h?n v?li? n?hdess??n Enefan ahkeruuden ja k?mpi lopulta uunille torkkumaan.

Maanantaina l?htee kansa ravintolaan heti aamiaisen sy?ty?; Enefa ei noussut tuoliltaan, jolla h?n istui. Tiistaina menee kyl?n vanhinkin eukko tanssiseuraan: Enefa vaan istui kotona ja ompeli ompelemistaan. Niin kauniita ajatuksia, kuin nyt tuli h?nen mieleens?, ei h?nell? ollut viel? koskaan ollut. Usein h?n my?s kuunteli isois?n viisauspuheita, mutta eih?n vanhus jaksanut yhten??n puhua.

Ei koskaan, ei koskaan h?n ollut ommellut niin merkilliselle miehelle; joka pisteell?, joka leikkauksella oli h?nelle erityinen juhlallinen merkitys. Hyv?stikin sata kertaa kysyi h?n itselt??n ommellessaan, saisiko h?n todellakin n?hd? tohtoria, miss? he mahtaisivat tavata toisiaan ensi kerran, ymm?rt?isik? h?n heti, ett? se oli h?n, sanoisiko tohtori h?nelle jotain j.n.e.

Ei edes tiistainakaan, kun pojat tulivat Podhaiskylle "uusi kes?" mukanaan, Enefa hievahtanut paikaltaan ikkunan vierest?. Yksi heist? kantoi "kes??", joka on tehty kahdeksasta vitsasta ja niiden jokaisen latvaan on sidottu omena; alap??st? ne ovat sidotut yhteen, jotta niit? voisi kantaa kuin vastaa. Toinen oli puettu naiseksi ja rukoili niin liikuttavasti, ett? h?nelle annettaisiin, v?h?n ruokaa lapsille viet?v?ksi. Kolmas esitti nuohoojaa ja lakasi kaikki nurkat katsoakseen eik? siell? ollut mit??n suuhun saatavaa. Muutamia muita omituisiin pukuihin pukeutuneita sek? joukko soittajoita oli heid?n mukanansa. Minne vaan pojat tulevat "uusi kes?" mukanaan, t?ytyy tytt?jen antaa heille rahaa; hopealantit he pist?v?t omenain sis??n, kuparilantit poikien taskuihin, ja sitten tanssitaan toistensa kanssa. Vanhan tai nuoren, kunhan on naisihminen, t?ytyy vaan tanssia ymp?ri pojan kanssa, ja kuta korkeampia hyppyj? he ottavat, sit? parempi. Sitten l?ht??n yht? matkaa ravintolaan, jossa tanssitaan puoliy?h?n asti.

Hyv?n aikaa kiusasivat pojat Enefaa, ett? h?nkin tanssisi kierroksen ja l?htisi sitten ravintolaan. Mutta siit? ei ollut apua. Enefa syytti kiireellisi? t?it??n, ja p??st?kseen heist? erilleen antoi h?n heille nelj? kuusikreutzist? kahden sijasta. Luonnollisesti h?n sai sen j?lkeen kantaa koulumestarin nime? entist? enemm?n. Mutta niinp? h?nen ty?ns? joutuikin valmiiksi kauan ennenkun Mrakot muori oli odottanutkaan.

H?n l?ksi matkalle kartanoon ty?ns? kera, ja kun Mrakot muori oli uteliaasti avannut valmiiksi ommellut paidat, voi h?n tuskin pid?tt?? ihmettelyn huudahdusta. N?ht?v?sti oli Enefa t?ll? kerralla tehnyt parastaan. Ja totta totisesti, niit? paitoja ei olisi mik??n kuninkaan poika tarvinnut h?vet? k?ytt??! Rinnustalle h?n oli ommellut kukan kukan viereen: muutamiin lemmikki?, muutamiin apilaan lehti?, muutamiin taas ruusuja j.n.e. Olisi ollut vaikeaa sanoa, mik? niist? oli kauniin kaikista; oli ilo katsoa kaikkiin niihin.

"Niin kauniita paitoja ei Otikilla ole ollut koskaan. Ei ainoakaan niist?, joita min? n?in h?nell? Pragissa, ved? n?ille l?himainkaan vertoja", vakuutti Mrakot muori ja huusi Ankalle, ett? t?m? laittaisi kahvipannun tulelle.

"Sill? aikaa kuin odotamme kahvia, voit sin? tulla yl?s katsomaan, mit? min? olen tehnyt. Toivoisin, ett? sin? tulisit yht? tyytyv?iseksi minuun kuin min? olen sinuun."

N?in sanoen h?n vei Enefan yl?kertaan, jonka ainoan kamarin h?n oli laittanut pojalle.

Ja Enefalle k?vi samoin kuin aikaisemmin Mrakot muorille: h?n p??sti h?mm?styksen huudon. Kamarissa oli sellainen komeus ja loisto, jollaista h?n ei ollut koskaan uneksinutkaan. H?n ei voinut ihmetell? kyllikseen vanhaa yst?v??ns?, jolla oli ollut silm?t niin auki ja joka oli ymm?rt?nyt tehd? sen mukaan kuin oli n?hnyt Pragissa. Ikkunoissa riippuivat hienot, valkeat uutimet, keve?t ja l?pikuultavat kuin h?m?h?kin verkko. Lattialle oli levitetty matto, joka oli niin pehme?, ett? tuntui kuin olisi astunut mullassa. Piirongilla, joka oli kiilt?v?, kuin peili, seisoi suuri, kullattu kello.

"T??ll?h?n on kuin paratiisissa; t??ll? t?ytyy jokaisen viihty?", huusi Enefa, tarkastellessaan ymp?rist???n hurmaantunein katsein.

"Suokoon Jumala, ett? Otik voisi rauhoittua t??ll? edes lyhyen ajan", huokasi leski, pyyhkiess??n pois muutamia p?lyhiukkasia piirongin p??llykselt?. "Ved? auki ylim?inen laatikko, sinne Enefa, ja pane itse paitasi; sin? osaat tehd? sen paremmin kuin min?... Mutta seh?n on totta, unohdin, ettei laatikko ole tyhj?! Min? panin siihen kaikki tavarat, jotka Otik antoi minulle Pragissa ollessani. Totta puhuen, min? en tied?, mit? niill? teen; minulle eukkopahalle ne ovat aivan liiaksi hienot, min? en voi niit? k?ytt?? -- s??li vaan rahoja, joita ne ovat maksaneet! Minun t?ytyy raivata ne johonkin arkkuun, t??ll? ne eiv?t tietysti voi olla, kun h?n tulee. Mutta pane ne nyt tuolille niin kauaksi -- -- Jumaliste, joko ne nyt taas ovat riidassa pihalla? Herra ties, mik? v?elle on tullut viime aikoina; niin pian kuin min? k??nn?n selk?ni, ovat he tukkanuottasilla. Minun t?ytyy todellakin menn? alas erottamaan heit?, muutoin he eiv?t lopeta koko y?n?."

Mrakot muori meni, ja Enefa oli yksin huoneessa. H?n alkoi tyhjent?? huonetta hiukan ep?illen, mutta samalla juhlallisella liikutuksen tunteella, joka yltyi joka kerta kun h?n tarttui uuteen esineeseen. Tulihan kaikki tohtorilta, kaikkia h?n oli mahtanut pidell? k?dess??n ennen ?idille antamista. Ensim?inen, jonka h?n otti yl?s, oli kaunis valokuvakirja, joka sis?lsi n?k?aloja Pragista. "Kyll? ne Pragilaiset sent??n mahtanevat olla hurskaita ihmisi?", ajatteli h?n ja katseli valokuvia. "Heill?h?n on niin monta, monta kirkkoa." Sitten tuli paljon saippuoita eriv?risi? ja -muotoisia, ja taas t?ytyi Enefan ihmetell?, sill? siell? oli saippuoita omenain, kirsikkojen, koirien ja lammasten muotoisia. Sen j?lkeen sattui h?nen k?teens? rasia erilaisia hajuvesi?, ja jokainen pullo lemusi yht? v?kev?sti kuin puutarhallinen kukkia. Lopuksi sai h?n k?teens? samettisen kotelon.

"T?m? mahtaa olla jotain eriskummallista", ajatteli h?n mieless??n ja raoitti kantta, mutta hiukkasen, hiukkasen vaan -- saadakseen edes k?sityksen siit?, mik? se eriskummallinen oli. Ennenkun h?n edes itse tiesi, miten se tapahtui, oli jo kansi aivan auki ja h?n itse innokkaasti tarkastamassa kotelon sisustaa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet