Read Ebook: Martti Salander: Romaani by Keller Gottfried Wilkuna Ky Sti Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1629 lines and 79666 words, and 33 pages

Translator: Ky?sti Wilkuna

MARTTI SALANDER

Romaani

Kirj.

GOTTFRIED KELLER

Otava, Helsinki, 1908.

Gottfried Keller

Gottfried Keller on, samoinkuin h?nen aikalaisensa Fritz Reuter ja Konrad Ferdinand Meyer, sek? pohjois- ett? etel?saksalaisen kertomataidon etevimpi? edustajia sin? kuihtuneisuuden aikana, joka Saksan kirjallisuudessa vallitsi romantikan mailleen menness?. H?n on yksin?isin ja luoksep??sem?tt?min n?ist? kolmesta, ja vasta verrattain my?h??n tulivat h?nen teoksensa Saksassa v?h?n laajemmin tunnetuiksi. Mutta popul??riksi h?n ei ole koskaan p??ssyt, siksi liian kaukana on h?n aina kulkenut lukevan yleis?n valtatiest?. Vallankaan alasaksalaiset eiv?t ole koskaan jaksaneet oikein omaksua tuota karheata sveitsil?ist?.

Samoinkuin Keller ihmisen? oli originelli, karu ja sulkeutunut, on h?n runoilijanakin erist?ytynyt ja jyrk?sti omintakeinen. Vaikutuksia ei h?nen voi varsinaisesti sanoa kenelt?k??n saaneen. Luonnonpakosta kuin kotimaansa vuoripurot kumpuaa h?nen runoutensa ilmoille, ja my?skin yht? oikullisena ja polveilevana, hilliintyen kuitenkin v?list? tasaisena, kirkkaana ja sopusuhtaisena edelleen virtaamaan, kuten h?nen lyyrillisess? tuotannossaan ja pienemmiss? novelleissaan. Mutta enimmiten se rakastaa ep?tasaisia ja koukertelevia uria. H?nen fantasiansa on oikullinen, ja sen johteita itsep?isesti seuraten on h?n varsinkin laajemmat tuotteensa punonut kirjaviksi kudoksiksi. Mutta h?nell? on my?skin varma psykologinen vaisto ja el?m?n havaintoon ter?v? silm?, mik? pakottaa h?net kuitenkin aina pysym??n todellisuuden maaper?ss?. Eik? h?n tyystin j?t? sit? silloinkaan, kun h?nen taipumuksensa kummallisuuksiin ja groteskimaisuuteen saa h?nen satiirinsa tai huumorinsa paisumaan yli ?yr?idens?.

Ollen itsekin jyrkk?piirteinen personallisuus, kuvaa Keller henkil?idens? luonteet jyrk?sti yksil?llisiksi. H?nen henkil?ns? eiv?t ole mit??n ep?selv?sti h??m?tt?vi? reliefej?, vaan irtonaisia ja selv?piirteisi? veistoksia. Naisten ja lasten kuvaajana vallankin on h?n onnistunut. Oivallisimpia esimerkkej? siit? ovat m.m. "Martti Salanderissa" esiintyv?t henkil?t Maria Salander, tuo hiljainen, aina tyyni ja lujatahtoinen perheen?idin tyyppi, p?yhkeilev? mutta pohjaltaan rehellinen ja kunnollinen Amalia Weidelich sek? h?nen turhamaiset ja "sieluttomat" kaksoispoikansa. Ja kaikkialla henkil?- sek? arkiel?m?n kuvauksessaan saa Keller aihetta jykev??n leikinlaskuun. Suuremmoisessa huumorissa sek? taidossa suurentaa ja ylent?? v?h?p?t?isi? ja naurettavia seikkoja kykenee h?net voittamaan ainoastaan "Don Quixote'n" luoja sek? Rabelais, jonka teoksia Keller viel? vanhanakin mielell??n lueskeli. Mutta vaikka h?n helposti heitt?ytyykin huvitteleimaan mielikuvituksensa vallattomilla oikuilla ja j?ttil?ishuumorillaan, johtaa h?n sent??n aina tapaukset psykologisesti varmoihin tuloksiin. Ja kaiken pohjana h?nen tuotannossaan on ehe?, valoisa ja humaninen maailmankatsomus, joka ei salli siveellisesti vajonneenkaan kokonaan hukkua, sill? "kunnottominkin ihminen on viel? kultaisella langalla ihmisyyteen sidottu".

Gottfried Keller on, samoinkuin runoilijana h?nelle monessa suhteessa sukulainen Ludwig Tieck, sorvarin poika ja syntynyt Z?richin kaupungissa 19 p. hein?k. 1819. Is?st??n aikaisin orvoksi j??neen? sai h?n ?itineen ja sisarineen viett?? nuoruutensa suuressa k?yhyydess?. Kouluopetusta sai h?n ensin parina vuotena muutamassa yksityisess? alkeiskoulussa sek? sen j?lkeen er??nlaisessa teknillisess? opistossa, josta h?net kuitenkin jo ensi vuonna syytt?m?sti erotettiin. Sen j?lkeen eleli h?n mit? rajattomimmassa vapaudessa, jatkaen itseopiskelun vaikealla tiell? itsens? kehitt?mist?. H?nell? oli taipumusta piirustukseen ja ahkerasti h?n nyt rupesi lahjojaan kehittelem??n. H?n tahtoi tulla maisemamaalariksi ja p?iv?kausia vietti h?n luonnon parissa piirustellen ja maalaillen. T?m? h?nen taipumuksensa tuleekin usein n?kyviin h?nen kirjallisessa tuotannossaan. Kaikkialla, miss? h?n kuvauksissaan joutuu kosketuksiin luonnon kanssa, viiv?ht?? h?nen katseensa mielell??n vieh?tt?viss? ja v?ririkkaissa n?k?aloissa. Noista h?nen maisemamaalarin ominaisuuksistaan on esim. "Martti Salander'issa" monin paikoin todistuksia.

Saatuaan v. 1840 pienen perinn?n l?hti Keller M?ncheniin maalausta opiskelemaan. Siell? vietti h?n kolmisen vuotta seikkailurikasta el?m??, nauttimatta juuri mit??n s??nn?llist? opetusta ja k?rsien suurta puutetta. Kotiin palattuaan h?n j?tti kokonaan maalarinuran, jolla h?n ei juuri dilettanttia korkeammalle koskaan ollut kohonnutkaan. Sen sijaan alkoi h?n n?in? vuosina kirjottaa runoja. Z?richiss? oleskeli t?h?n aikaan kotimaansa valtiollista taantumusta paenneita "nuoren Saksan" miehi?, kuten Freiligrath, Herwegh ja Folien, joista viimemainittu kaikin tavoin avusti, opasti ja kehotteli alkavia runoilijoita. H?nen vaikutuksestaan Kellerkin julkaisi v. 1846 ensim?isen runokokoelmansa nimell? "Er??n autodidaktin runoja". Pari vuotta senj?lkeen sai Keller, joka n?ihin aikoihin vietti s??nn?t?nt? el?m?? Z?richin oluttuvissa, muutamain yst?v?in toimesta hallitukselta 800 frangin stipendin ulkomailla opiskelua varten. H?n l?hti Saksaan, aikoen kehitty? draaman alalle. H?nell? olikin melkein l?pi el?m?ns? mieless? muutamia n?ytelm?suunnitelmia, jotka kuitenkaan eiv?t koskaan toteutuneet. Aluksi vietti h?n pari vuotta Heidelbergiss?, jossa h?n m.m. kuunteli Feuerbachin luentoja ja sai tilaisuuden henkev??n seurusteluun. Heidelbergiss? oleskelu merkitsikin paljon h?nen kehitykselleen. Sen j?lkeen muutti h?n Berliniin, jossa h?n vietti l?hes kuusi vuotta, k??riytyneen? sellaiseen yksin?isyyteen, ett? h?n ei esim. kerran kahteen vuoteen ilmottanut ?idilleenk??n mit??n itsest??n. Paitsi teatterissa ja joskus yliopistossa luentoja kuulemassa pist?ysi h?n vain v?list? muutamissa kirjallisissa seurapiireiss?, kuten esim. parooni Varnhagen von Ensen salongissa.

Berliniss? ollessaan julkaisi Keller toisen kokoelman lyyrillisi? runoja sek? alkoi jatkaa ennen alkamaansa "Der gr?ne Heinrich" nimist? romaania. Sen painattaminen kesti kuitenkin l?hes viisi vuotta, sill? kustantajan t?ytyi lupauksin ja uhkauksin k?yd? alituista taistelua tekij?n kanssa saadakseen h?nelt? k?sikirjotusta. Vaikka Kellerill? olikin alati mieless??n hautumassa suuremmoisia kirjallisia suunnitelmia, oli niiden kirjottaminen h?nest? kuitenkin vastenmielist?. -- Berliniss? ollessaan julkaisi Keller my?skin ensim?isen osan novellikokoelmaa "Die Leute von Seldwyla".

Kotiin palattuaan jatkoi Keller entist? villi? joutoel?m??, kunnes v. 1861 Z?richin kanttonin hallintoneuvosto valitsi h?net -- ensim?iseksi valtiokirjuriksi! T?m? tapahtui Kelleri? suosivan finanssip??llik?n toimesta, h?n kun tahtoi siten pelastaa runoilijan "villiintymisen tilasta". Sanomalehdet pitiv?t pahaa melua t?st? nimityksest?, jossa oli virkaa hakeneita kokeneita lakimiehi?kin sivuutettu. Keller otti vastaan tuon suurit?isen toimen ja hoiti sit? perin mallikelpoisesti viisitoista vuotta. Olipa h?n siin? ohella viisi vuotta j?senen? my?skin Suuressa Neuvostossa . Kirjalliseen tuotantoon h?nelle ei t?ll?in j??nyt paljon aikaa. Kaksi novellikokoelmaa h?n kuitenkin ehti julkaista, nimitt?in nuo muodollisesti erinomaiset legendansa ja toisen osan "Seldwylan asukkaita".

Vaikka Keller arkiel?m?n kuvauksessaan onkin rohkea realisti, kulkee h?nen tuotantonsa l?pi sent??n vahva romanttisuuden suoni. Vallankin kauttaaltaan romanttinen on tuo neliosainen "Der gr?ne Heinrich", er??nlainen "Dichtung und Wahrheit" romaani, joka isolta osaltaan sis?lt?? autobiografiaa tekij?ns? lapsuus- ja oppivuosilta. Mutta Kellerin romantikka on aina valoisaa ja hillitty?, kaukana liiasta tunteilusta. Ottamatta lukuun toisin paikoin ilmenev?? kuivakiskoista j?rkeily? ja didaktisuutta, on "Der gr?ne Heinrich" l?peens? t?ytel?ist? runoutta ja Saksan romaanikirjallisuuden ensim?isi? tuotteita. Lukijansa mieless? her?tt?? se el?v?sti samanlaisen tunnelman, mink? saa k?velless??n valoisan sunnuntaisen mets?n l?pi, johon p?iv? paistaa hiljaa lepattavien lehtien lomitse.

Kellerin lyrikassa ja "Gr?ner Heinrich'iss?" ilmenev? romantikka on ehtynyt jo melkoisen v?hiin vaikkei silti tyyten h?vinnyt h?nen novellituotannossaan ja viimeisess? romaanissaan "Martti Salander'issa". Kaikista Kellerin teoksista on "Martti Salander" paikallisv?rilt??n enimmin sveitsil?inen. Se on Salanderin perheen vaiheisiin punottu ajankuvaus vuoden 1869 vaiheilta, jolloin Sveitsiss? ja vallankin Z?richin kanttonissa p??si voimaan entist? laajempi kansanvalta. Kun "Martti Salander" ilmestyi, otettiin se sek? kotimaassaan ett? Saksassa ep?suopeasti vastaan. Rohkeasti paljastelee siin? Keller kansanvallan kasvattamia ep?kohtia, ja se ei voinut olla loukkaamatta kunnon sveitsil?isten patriotismia. Muualla sit? taas moitittiin liian sveitsil?iseksi. "Martti Salander'in" onkin sanottu olevan enemm?n poliittinen opetuskirja kuin tavallinen romaani. Mutta vaikka sit? hyv?lt? osalta haittaakin samanlainen kuivakiskoisuus ja didaktisuus kuin "Gr?ner Heinrich'i?kin", on sill? paikallisv?rist??n huolimatta etev?ss? luonteenkuvauksessaan, humanisuudessaan ja psykologisessa t?sm?llisyydess??n kuitenkin varma yleisp?tev? arvonsa. Monin piirtein siin? tulevat n?kyviin Kellerin etev?t runoilijaominaisuudet.

Monessa suhteessa ovat Kellerin tuotannossa ensi sijalla h?nen novellinsa. Paul Heyse onkin sanonut h?nt? novellin Shakespeareksi. Parasten novellistien rinnalle kohottavat Kellerin kertomukset sellaiset kuin "Romeo und Julia auf dem Dorfe", "Das F?hnlein der sieben Aufrechten", "Die arme Baronin" ja "Die drei gerechten Kammacher", joka viimemainittu huumorissaan ja groteskimaisuudessaan Kellerin kertomuksista kaikista "kellerim?isin". Muodollisesti ovat vallankin erinomaisia Kellerin "Sieben Legenden", jotka suppeina, hillittyin? ja tasasuhtaisina ovat novellikirjallisuuden parhaita mestariteoksia. H?nen kaikessa proosatuotannossaan ilmenev? taito l?yt?? ihmisist? naurettavaa, silti lainkaan alentamatta heid?n ihmisarvoaan, on n?iss? legendoissa verraton. H?n ei kohtele pyhimyksi? pilkallisesti kuten Voltaire eik? rivosti kuten Heine, vaan vieh?tt?v?ll? homerisella naivisuudella. Ja vaikka tuossa naivisuudessa piileekin leikki?, jopa satiiriakin katolilaista mytologiaa kohtaan, on tekij? kuin ei h?n tiet?isi sellaisesta mit??n.

Kuten novelleissaan ja romaaneissaan on Keller lyrikassaankin perin omintakeinen ja ilman vierasta sointua. Vapauduttuaan poliittisesta painolastista, joka raskautti h?nen ensim?ist? runokokoelmaansa, ovat Kellerin runot l?peens? selkeit? ja vakavan miehekk?it?. Niiss? on tyynt?, tervett? ja alkuvoimaista tunnetta sek? raikasta luonnontuoksua. Karakteristisia ovat kaikenlaiset yll?tt?v?t k??nteet ja Kellerille yksinomainen ilmaisutapa. Kieli kaikessa Kellerin tuotannossa on samoinkuin sis?lt?kin luonnollisesti kumpuilevaa, ei vanhaa eik? uutta, vaan jalossa yksinkertaisuudessaan mit? vivahdusrikkainta.

Hallerin, Meyerin ja Arnold B?cklinin ohella on pieni Sveitsi Gottfried Kellerin kautta antanut tuntuvan lis?n saksalaiselle hengenel?m?lle.

Suomentaja.

Nuorenpuoleinen hyvinpuettu mies, jonka kupeella riippui englantilainen matkalaukku, l?hti sveitsil?isen M?nsterburgin kaupungin er??lt? asemalta pitkin uusia katuja, ei kaupungin sis??n, vaan heti m??r?tty? suuntaa noudattaen jotakin ymp?rist?ss? olevaa paikkaa kohti, kuten ainakin henkil? joka tuntee seudun ja on varma asiastaan. Kuitenkin t?ytyi h?nen pian pys?hty?, voidakseen paremmin ymp?rilleen katsella, sill? h?nen kulkemansa kadut eiv?t olleetkaan entisi? uusia katuja, joita h?n kerran oli kulkenut; ja kun h?n nyt katsoi taakseen, huomasi h?n, ettei h?n ollut tullutkaan ulos silt? asemalta jolta h?n vuosia sitten oli matkalle l?htenyt, p?invastoin seisoi entisell? paikalla paljoa suurempi rakennus.

Tuo moniosainen, suunnattoman laaja kivimassa loisti niin tyynen muhkeana ilta-auringon valossa, ett? mies katsoi sit? kuin tenhottuna, kunnes katuliike h?net ep?mieluisasti havahutti ja h?n j?tti paikan. Mutta pystyss? oleva p?? ja kupeella hiljaa edestakaisin keinuva matkalaukku antoivat tiet??, kuinka ajatusten kiihoittamana ja tyydytyksen tuntein h?n siin? edelleen asteli, etsi?kseen vaimoaan ja lapsiaan sielt?, jonne h?n ne vuosia sitten oli j?tt?nyt. Turhaan h?n kuitenkin rakennusten v?list? etsiskeli niiden entisten polkujen j?lki?, jotka ennen niittyjen ja puutarhojen keskitse varjoisina ja yst?v?llisin? johtivat yl?s kunnaille. Sill? n?m? polutkin olivat laajalti p?lyisten tai karkealla soralla peitettyjen ajoteiden alle hautautuneina. Vaikka t?m? kaikki h?nen kummastustaan yh? lis?sikin, tuli h?n lopuksi kuitenkin miellytt?v?ll? tavalla yll?tetyksi, kun h?n muutaman nurkan ymp?ri kaartaen huomasi odottamatta joutuneensa er??seen talojen kulmaukseen, jonka h?n silm?nr?p?yksess? tunsi j?lleen vanhasta maalaismaisesta rakennustavasta. Nuo esiinpist?v?t katot, punaiset hirsisein?t ja pienet, talojen edess? olevat ryytimaat olivat aivan ennallaan.

"Siin?h?n on Varpunen!" huudahti kulkija, samalla kuin h?n pys?htyi ja l?mpimin kotoisin tuntein katseli tuota vanhaa paikkaa, "todellakin Varpunen! Varpusessa, sanotaan t??ll?! On k?sitt?m?t?nt?, miksei t?m? kaikki seitsem?n vuoden kuluessa ole ainuttakaan kertaa mieleeni juolahtanut, ja kuitenkin olemme koulupoikina t??ll? niin mainiota omenaviini? juoneet, milloin meill? oli hitusenkaan rahaa! Ja tuossa on vanha kaivokin, josta Varpusen is?nn?n leikill? sanottiin viini? ja maitoa imev?n!"

Todellakin suihkusi ikivanhasta puupylv??st? kirkasta l?hdevett? samaan altaaseen kuin ennenkin ja juuri tuon vanhan, rihlattoman pyssynpiipun l?pi, joka oli siin? rautaisen kaivoputken asemesta. T?m? huomio sai miehen uudelleen innostumaan.

"Terve sinulle, rauhallisen puolustusvoiman kunnianarvoisa esikuva!" lausui h?n puoli??neen. "T?m? putki, joka aikoinaan on tulta sis?lt??n sy?ssyt, lahjoittaa nyt raikasta l?hdevett? ihmisille ja el?imille! Mutta jokaisen talon sein?ll? riippuu jo luullakseni rihlattu kiv??ri ja odottaa vakavaa koetusta. Kunpa kotimaa sellaisesta kauan s??styisi!"

T?ll?in l?hestyi kaivoa joukko leikkivi? lapsia, pikkuv?ke? kahden ja kuuden vuoden vaiheilla. T?t? viimeist? ik?luokkaa oli luultavasti kaksi poikaa, n?ht?v?sti kaksoiset, koska he olivat ihan samankokoiset ja kummallakin oli samanlainen py?re? p?? pulleine poskineen ja vatsalla samanlaisesta vahakankaasta leikattu, kukkasilla kirjaeltu esiliina, n?ht?v?stikin yht? paljon n??n vuoksi kuin pukua suojaamassa. Hiukan syrj?ss? seisoi yksin??n muuan kalpea poika, jolla mahdollisesti oli kahdeksas kes? elett?v?n??n ja joka antoi aihetta er??seen pikku tapaukseen, mik? tuon kotiapalaavan miehen huomion johti pois vanhasta pyssynpiipusta.

Toinen esiliinaan puetuista pojista huusi nimitt?in kopeasti tuolle yksin??n seisovalle pojalle: "Mit?s sin? t??ll? teet? Mit? sin? tahdot?"

Kun puhuteltu ei vastannut mit??n, vaan katseli alakuloisesti eteens?, astui toinen kaksoisista, k?det sel?n takana ja esiliinalla ymp?r?ity? vatsaansa pullistaen, l?hemm?s ja sanoi r?yhke?sti: "Niin, ket? sin? odotat t??ll??"

"Min? odotan ?iti?ni", vastasi nyt poika, k?yden ep?varmaksi oliko h?nell? oikeutta siin? seisoa. Mutta toinen vastasi kuivasti ja halveksien kuin aikamies: "Jahaa, sinullako on ?iti?" samalla kuin h?nen veljens? purskahti ??nekk??seen nauruun sek? huusi: "Ha, ha, sill? on ?iti!"

Heti per??n lojusi koko lapsik??ri hullunkurisesti j?ljitellyll? naurunhohotuksella: "Sill? on ?iti!"

Harvoin kuulee pikkuv?en laskevan niin iloista naurua. Ja ik??nkuin tuo seikka olisi heit? kovin huvittanut, toistivat he vilpitt?m?n lapsensyd?mens? pohjasta yh? uudestaan "hahahaa" sek? seisoivat rinnatusten piiriss?, jonka keskell? muuan kaksivuotias palleroinen lihavilla k?sill??n sivujaan pidellen toisteli: "Hoo, till? on ?iti!"

Kun t?m? huvi v?hitellen loppui kuten kaikki t?ss? maailmassa, kysyi matkalaukkua kantava mies, joka oli hyvin huomannut kaikki, mutta ei ymm?rt?nyt siit? mit??n, yst?v?llisesti: "Miksi te, lapset, nauratte sen vuoksi, ett? pojalla on ?iti? Eik? teill? sitten ole ollenkaan ?iti??"

"Ei, me sanomme mamma!" selitti toinen pienokaisten johtajista ja otti samalla maasta astian, t?ytti sen altaasta ja heitti ?idin omistajan p??lle. Mutta t?m? menetti k?rsiv?llisyytens?. H?n karkasi esiin hiukan tukistaakseen tuota ilke?? kaksoispoikaa, jolloin molemmat veljet alkoivat parkua ja huutaa: "mamma, mamma!"

"Isidor! Julian! Mik? h?t?n?, mit? teill? taasen on?" kuului muuan ??ni ja er??st? talosta tuli ulos tukevatekoinen nainen, ep?ilem?tt? suoraa pesukorvon ??rest?. M?rk? esiliina oli ty?nnetty syrj??n, toisella k?dell? piti h?n edess??n kukilla ja silkill? muodin mukaisesti koristeltua olkihattua ja toisella punaisenruskealla k?sivarrellaan koetti pyyhki? hike? otsaltaan, samalla kuin h?n moittivasti huusi per?ss??n seuraavalle koruompelijattarelle ett? hattu oli onnistumaton, ett? kukat oli asetettu v??rin ja ett? h?n tahtoi niiden olevan yht? suuria ja kauniita kuin muillakin rouvilla sek? valkoiset nauhat ruskeiden sijasta. H?n ei sanonut tiet?v?ns?, miksei h?n saisi pit?? valkoisia nauhoja yht? hyvin kuin tuo tai t?m?kin, ja jollei h?n ollutkaan mik??n neuvoksetar, niin saattoi h?n kerran viel? saada mini?ikseen vaikka kaksikin kappaletta sellaisia!

Ompelijatar, joka sill? v?lin oli ottanut hatun takaisin, vastasi hieman nen?kk??sti, ett? oli hyv?, etteiv?t nauhat jo t?ll? kertaa olleet valkoiset, sill? muuten ne olisivat t?rveltyneet rouvan m?rist? k?sist? ja olipa niin ja n?in, saisiko n?it? ruskeitakaan en?? puhtaiksi. H?n tahtoi n?hd?, mit? johtajatar siihen sanoisi. Niin sanoen asetti h?n hatun koteloon, jossa h?n oli sen tuonut, ja l?hti harmistuneena tiehens?, pesurouvan huutaessa h?nen per??ns?, ett? h?nen tuli saada hattu ensi sunnuntaiksi, sill? h?n tahtoi saada sen kirkkoon p??h?ns?. T?m?n j?lkeen h?n vihdoinkin katsahti poikiaan Juliania ja Isidoria, jotka eiv?t lakanneet parkumasta, vaikka vieras poika oli vet?ytynytkin entiselle paikalleen.

"Mik? teill? on? Kuka teille tekee pahaa?" huudahti h?n, mihin pojat parkuivat vastaukseksi: "Tuo tahtoo ly?d? meit?!"

Mutta nyt sekaantui tuo tarkkaavainen vaeltaja asiaan ja selitti rouvalle, ett? molemmat pojat olivat ensinn? tuota toista valaneet vedell? ja nauraneet h?nelle, kun h?nell? oli ainoastaan ?iti eik? mammaa.

"Se ei ole kauniisti tehty!" sanoi rouva lempe?sti nuhdellen pojilleen. "H?nen vikansa ei ole, ett? h?nell? on k?yh?t tai sivistym?tt?m?t vanhemmat, ja te saisitte kiitt?? Jumalaa, ett? teid?n laitanne on paremmin!"

Matkalaukun kantaja ei voinut pid?tty? kysym?st?, oliko t?ss? maassa k?yhyyden tai puutteellisen sivistyksen merkki jos kansan keskuudessa vanhempia nimitettiin viel? is?ksi ja ?idiksi. H?n teki t?m?n kysymyksen vakavasta tiedonhalusta ilman pilkkaa, valmiina kuulemaan jo taasen jotain uutta, ehk? hyv?? ja kiitett?v??kin. Rouva katsoi h?nt? suurin silmin, mietti v?h?n, kunnes luuli saaneensa selville, ett? t?ss? oli kysymyksess? odottamaton ja aiheeton hy?kk?ys, ja vastasi sitten, ter?v?ll? ??nens?vyll?: "Me emme t??ll? ole kansaa, vaan ihmisi?, joilla kaikilla on yht?l?inen oikeus kiivet? yl?s! Ja kaikki ovat yht? ylh?isi?! Lapsilleni olen mamma, jottei heid?n tarvitse herrasv?en edess? h?vet? ja jotta kerran saavat pystyss? p?in maailman l?pi kulkea. Jokaisen oikean ?idin velvollisuus on huolehtia siit?, kun aika kerran niin vaatii!"

"Mit? sin?, eukko, pauhaat?" sanoi h?nen miehens?, joka tuli kaivolle. H?n laski kaivon viereen maahan suuren korin, joka oli t?ynn? keltaisia nauriinnaatteja, ja lis?si: "Siin? on nauriita pest?v?ksi. Min? aion heti mulistaa nurin naurispenkin ja istuttaa uudestaan. Pojat saavat viruttaa nauriit! Anna heille sankko, etteiv?t likaa vett? altaassa ja pid? toki huolta, etteiv?t lapset aina saa sotkea elukkain juomavett?!"

T?st? n?ytti tuo pyylev? rouva vieraan l?sn?ollessa viel? enemm?n suuttuvan. Lapset oli vasta muka kunnollisesti puetettu eiv?tk? saaneet heti uudelleen itse??n liata! H?n kyll? viruttaa nauriinnaatit mihin on viel? kyllin aikaa ne kun noudetaan vasta seuraavana aamuna.

Ja kaksoiset puolestaan huusivat: "Is?, mamma sanoo, ett? me emme saa liata itse?mme! Mit? me nyt tekisimme? Saammeko juosta mihin tahdomme?"

Vastausta odottamatta juoksivat he toisten lasten kanssa tiehens?. Mutta vieras, sen sijaan ett? olisi seurannut heid?n esimerkki??n, j?i yh? viel? seisomaan, miettien sit? seikkaa ett? mamman mies lastensa edess? oli kuitenkin yksinkertainen "is?", jonka ohessa h?n todellakaan ei n?ytt?nyt k?yv?n samasta kuin t?m?.

N?iss? ajatuksissa keskeytti h?net maanviljelij? eli puutarhuri, joka kysyi: "Mit?s herralla t??ll? on asiaa?"

"Ei kai h?nell? ole mit??n asioimista!" pisti rouva v?liin. "H?n on nimitt?nyt meit? vain kansaksi ja ihmetellyt, ett? pojat minua mammaksi sanovat!"

"Se ei ollut tarkoitus!" sanoi vieras hymyillen, "min?h?n olen p?invastoin iloinnut tapojen hienostumisesta t?ss? maassa, kansalaisten lis??ntyv?st? tasa-arvoisuudesta; mutta nyt kuitenkin havaitsen, ett? perheen p??t? kutsutaan viel? is?ksi eik? papaksi! Kuinkas se on selitett?v??"

Rouva silm?si ?rtyisesti miest??n, joka t?ss? suhteessa oli h?nelle arvatenkin riitt?v?sti harmia tuottanut, sek? pysyi muutoin vaiti. Mies puolestaan katseli vierasta tutkivin silm?yksin samoinkuin rouva ?sken, ja kun h?n sai merkille pannuksi t?m?n avonaiset ja hyv?ntahtoiset kasvot, antautui h?n tuttavalliseen keskusteluun: "Katsokaas, hyv? yst?v?! Se on asia, josta olisi paljonkin kerrottavaa! Tasa-arvoisuus on meill? kyll?kin olemassa ja kaikki me pyrimme yl?sp?in. Innokkainta siin? asiassa on naisv?ki, yksi toisensa j?lkeen heist? ottaa k?yt?nt??n tuon nimityksen, jota vastoin me miehet emme omassa el?m?ss?mme voi k?ytt?? sellaista koristusta. Me joutuisimme naurun alaisiksi omissa silmiss?mme, ainakin toisinaan, ja sitten, mik? on p??asia, meille korotettaisiin veroja, jos ottaisimme pappa-nimityksen. Siihen suuntaan puhui herra kirkkoherra koulun tarkastuksessa, jossa asia tuli puheeksi, kun er?s koulumestari muutamain oppilasten vanhemmista puhuessaan k?ytti nimityksi? pappa ja mamma. N?m? olivat luonnollisesti sellaisia lapsia, jotka olivat tuoneet kauniita lahjoja. Naisten kesken, sanoi kirkkoherra, sill? ei ole niin paljon merkityst?, heid?n turhamaisuutensa kun on tunnettua. Mutta jos miehet antavat kutsua itse??n papaksi, niin todistavat he sill? lukeutuvansa varakkaisiin ja ylh?isiin ja kun he siit? huolimatta maksavat liian v?h?n veroa, niin tiedett?isiin heid?t pian korkeammasta verottaa. Sitten k?skettiin kaikkien kuuden opettajan tasa-arvoisuuden vuoksi karttaa koulussa nimityst? pappa ja sanoa vain is?ksi, oli sitten kysymyksess? k?yh? tai rikas."

Rouva oli jo t?m?n keskustelun alussa juossut vihastuneena takaisin ky?kkiins?. Is?nt? meni my?skin kiiruusti tiehens?, arvellen itsell??n olevan viel? riitt?v?sti teht?v?? ja ett? h?n oli jo liiankin kauan pakissut, ja vieras seisoi j?lleen yksin??n tuolla hiljaisella paikalla. Vasta nyt huomasi h?n tuon vanhan talon sein?ss? kirjotuksen: "Pietari Weidelich'in puutarha- ja maitotalous". Siis Weidelich'ej? ovat n?m? ihmiset nimelt??n, puhui h?n itsekseen panematta asiaan mit??n huomiota. H?n hieroi keve?sti otsaansa kuin se joka ei oikein tied? miss? h?n juuri sin? hetken? on, kunnes h?n muisti tarvitsevansa k?yd? viel? korkeintaan kymmenen minuuttia, n?hd?kseen omaisensa. Mutta kun h?n k??ntyi l?hte?kseen, laski joku k?tens? h?nen olalleen ja kysyi: "Eik? se ole Martti Salander?"

H?n se todellakin oli; sill? h?n k??ntyi kuin salama ymp?ri, kuullessaan ensi kertaa kotoisilla seuduilla nime??n mainittavan ja nyt ensi kertaa my?skin tutut kasvot n?hdess??n.

"Ja sin? olet M?ni Wighart, todellakin!" huudahti h?n. Molemmat pudistivat toistensa k?si?, katsellen tarkkaavasti mutta iloisesti toisiaan kuin vanhat hyv?t yst?v?t, joista kumpikaan ei ole toiselleen mit??n velkaa. Sellainen tapaaminen on aina hauska yll?tys kotimaahan palaavalle.

M?niksi nimitetty, oikeastaan Salomoni, oli n?k?j??n kymment? vuotta vanhempi kuin herra Martti Salander, mutta n?ytti kuitenkin viiksineen ja poskipartoineen yht? reippaalta ja siistilt? kuin ennenkin ja kantoi samaa ruokokeppi? kullattuine koiranp?ineen kuin kaksikymment? vuotta sitten. Kaikkien kunnon ihmisten kanssa oli h?n sinut, vaikkei kukaan selv?sti tiennyt mist? ajasta l?htien. Siit? huolimatta h?nell? ei koskaan ollut vihollista; sill? h?n oli jokaiselle, joka h?net kohtasi, lev?hdyspiste ja v?lihetki suruissa ja mielt? liikuttavissa ajatuksissa, tai my?skin, jos toinen kuljeskeli hajamielisen? tiet??n, mukava pys?kki ajatusten kokoamiseksi.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet