Read Ebook: Martti Salander: Romaani by Keller Gottfried Wilkuna Ky Sti Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1629 lines and 79666 words, and 33 pages

M?niksi nimitetty, oikeastaan Salomoni, oli n?k?j??n kymment? vuotta vanhempi kuin herra Martti Salander, mutta n?ytti kuitenkin viiksineen ja poskipartoineen yht? reippaalta ja siistilt? kuin ennenkin ja kantoi samaa ruokokeppi? kullattuine koiranp?ineen kuin kaksikymment? vuotta sitten. Kaikkien kunnon ihmisten kanssa oli h?n sinut, vaikkei kukaan selv?sti tiennyt mist? ajasta l?htien. Siit? huolimatta h?nell? ei koskaan ollut vihollista; sill? h?n oli jokaiselle, joka h?net kohtasi, lev?hdyspiste ja v?lihetki suruissa ja mielt? liikuttavissa ajatuksissa, tai my?skin, jos toinen kuljeskeli hajamielisen? tiet??n, mukava pys?kki ajatusten kokoamiseksi.

"Martti Salander! Kuka olisi sit? osannut ajatella! Ja milloin olet sin? j?lleen maahan tullut? Vai tuletko vasta nyt?" kysyi h?n uudelleen.

"Juuri tulen asemalta!" oli vastaus.

"Mit? sanot! Min?h?n my?s tulen sielt?, juon n?et joka p?iv? kahvini siell? ja samalla katselen matkustajia, mutta en huomannut sinua! Tuhat tulimmaista viel?kin kerran! Niin niin, siin?h?n on Martti Salander j?lleen! Eik? totta, sin? tulet suoraa tiet? Amerikasta?"

"Brasiliasta, vaikka kuudeksi viikoksi pys?hdyin Liverpooliin muutamain asiain takia. Mutta nyt on aika etsi? vaimoani, josta en puoleen vuoteen ole saanut mit??n tietoja, paremmin kuin kolmesta lapsestanikaan, jotka luonnollisesti ovat minua pitk??n odottaneet. Toivottavasti he voivat hyvin!"

"Mutta miss? he asuvat sitten? T??ll? ylh??ll?k??" T?m?n kysymyksen teki tuo vanha yst?v? ep?varmalla ??nell? ja toinenkin n?ytti jonkun verran h?mm?styneelt? vastatessaan: "Ai tosiaankin, h?nh?n on aikoja sitten vuokrannut pienen kes?ravintolan ja vieraskodin Kreuzhaldella, joka ei liene kaukana t??lt?."

Itsekseen ajatteli h?n: "H?n ei tied? siit? mit??n tai ainakin on olevinaan; merkki siit?, ettei h?n ole ainuttakaan kertaa ollut siell?, tuo ijankaikkinen vaeltaja ja lasinkallistaja. Asiat eiv?t siis ole loistavalla kannalla, ja joka tapauksessa ei Maria paralla ole tarjottavanaan kunnollista viini?!"

Kun tuo pieni h?mminki oli ohi, tarttui Wighart k?teen, jonka Salander h?nelle hyv?stiksi ojensi, ja piti sit? omassaan.

"Min? tulisin heti mukaasi, mutta se ei nyt luonnollisesti sovellu teid?n ensim?isess? j?lleenn?kemisess?nne, jolloin kaikki h?iritsij?t ja t?llistelij?t ovat kiusallisia. Mutta kymmenisen askelta t?st?, tuon nurkan takana, on vanhalla rauhantuomari Hauserilla 'Punaisessa miehess?' viimevuotista viini?, jota juo kuin taivaanilmaa. Min? otan sit? puolituoppisen joka p?iv? kauniilla ilmalla. Nyt teen samoin, Martti veli, ja sinun t?ytyy kanssani tyhjent?? yksi pullo tervetuliaisiksesi! Puolessa tunnissa, kahdessakymmeness? minuutissa se on tehty ja iltap?iv?? on viel? pitk?lti! Tule! Ei mit??n ep?r?imisi?! Min? tahdon kaikin mokomin juoda kanssasi ensim?isen lasin ja lupaan etten sinua kauvan pid?t?!"

Martti Salander, jonka k?tt? tuo vanha kunnon yst?v? ei hellitt?nyt, ponnisteli vakavasti vastaan, haluten p??st? n?kem??n vaimoaan ja lapsiaan, joita h?n oli jo niin l?hell?; kuitenkin, kun h?n oli jo niinkin l?helle kotiaan ehtinyt ja usein turhaan saanut tehd? suurempiakin kierroksia ja pys?hdyksi? ja kun saattoi helposti nelj?nnestunnin lis?t? seitsenvuotiseen poissa oloon kunnioittaakseen tuota odottamatonta tapaamista, niin my?ntyi h?n lopulta. H?n tiesi kyll?, ett? tuon seuraa rakastavan herran etup??ss? halutti kaikessa kiiruussa saada tiet?? jotain l?hemmin h?nen vaiheistaan, voidakseen sitten illalla ensim?isen? kaupungilla kertoa h?nen tulostaan; mutta itsekin tunsi h?n nyt ?kki? tarvetta tuolta asiantuntijalta ohimennen kuulla kotoisista oloista. Niinp? k??ntyi h?n, sen sijaan ett? olisi jatkanut matkaansa Kreuzhaldelle, M?ni Wighartin kanssa toiselle suunnalle ja seurasi t?t? "Punaiseen mieheen", er??seen talonpoikaistaloon, jossa sen vanha asukas, rikas maanviljelij?, ammattinsa ohella piti tarjottavana puhdasta, itse viljelem??ns? viini?.

Kaivon ymp?rys oli nyt kokonaan tyhj? ja hiljainen; ainoastaan yhdess? kulmauksessa seisoi viel? ?skeinen poika, joka odotti ?iti??n ja oli juuri poistuneen Salanderin nuorin lapsi.

Noiden molempien miesten ei itse asiassa tarvinnut kauas menn?, ennen kun he l?ysiv?t tuon hedelm?puiden taakse piiloutuneen talon. Is?nn?n asuin- ja vierastupa oli heid?n sis??n astuessaan tyhj?; er?s naishenkil?, joka ty?skenteli jossakin tuli Wighartin koputuksesta esiin.

"Miss?s herra rauhantuomari on?" kysyi h?n tilaten samalla pullon viini?.

"Ne ovat kaikki viinimaalla", vastasi tytt?, ottaen samalla kaapista valkoisen pullon ja pist?en sen vedell? t?ytettyyn kiilt?v??n kuparikattilaan, jonka kylkeen oli taottu puolikuun muotoinen suomustettu kala, sen molemmille puolin jonkun esi-is?n nimikirjaimet ja alle er?s kahdeksannentoista vuosisadan vuosiluku. Tytt? meni noutamaan kellarista raikasta viini? ja vieraat istuutuivat leve?n p?hkin?puisen p?yd?n ??reen.

Martti Salander silm?ili ymp?rilleen, veti syv?sti henke??n ja sanoi: "Kuinka rauhallista ja hiljaista t??ll? on! Seitsem??n vuoteen en ole istunut t?llaisen p?yd?n takana!"

Ikkunasta n?ki vain vihre?t? v?ri?, omenapuita, niittyj? ja taustassa, niin pitk?lle kuin katse puunrunkojen ja oksien v?litse p??si, n?ki sinisen ilman asemasta viinim?en rinteen, jonka maaper?? juuri parasta aikaa huolellisesti muokattiin. Ainoastaan siell? ja t??ll? n?ki kumartuneen ty?miehen p??n pist?v?n esiin lehtiverhon keskest?, ja saattoipa itsekin luulla n?kev?ns? samaan aurinkoiseen et?isyyteen, johon nuo esiin sukeltelevat p??t katselivat.

"Seitsem?n vuotta! Herran nimess?, oletko sin? jo niin kauan ollut poissa", lausui Wighart.

"Ja kolme kuukautta!"

Tytt? toi viini? ja pari viipaletta hyv?? ruisleip??, ja kun vieraat eiv?t mit??n muuta halunneet, meni h?n j?lleen ty?h?ns?. Wighart t?ytti molemmat lasit.

"Siisp? tervetuloa!" tervehti h?n uudelleen kotiin palaavaa yst?v??ns?, joka ei kuitenkaan kokonaan viel? ollut kotona, vaan nautti lepoa ennen aikaansa; "terveydeksesi! Mutta hyvinvoivalta sin? vain n?yt?t, todellakin kuin itse terveys! Saanee siis otaksua, ett? asiasi ovat hyvin menestyneet ja kaikki on sinulle onnistunut!"

"Monella tavoin on minulle k?ynyt; kuitenkin olen min? pit?nyt puoliani ja kamppailut ja v?h?n lepoa saanut, sen voin sinulle sanoa, ja lopultakin olen tointunut siit? iskusta, joka minua silloin niin h?pe?llisesti kohtasi. Tosin se kesti kauemmin kuin luulinkaan."

"Jollen erehdy, jouduit sin? takauksen takia onnettomuuteen. Min? olin siihen aikaan matkoilla ja kun palasin, sanottiin sinun olevan poissa."

"Niin, se oli tuo juttu Louis Wohlwendin kanssa!"

"Oikein! Jokainen otti osaa sinun onnettomuuteesi, mutta yleens? my?skin kyseltiin, kuinka sin? saatoit niin ajattelemattomasti menetellen panna omaisuutesi peliin."

"Min? en ole mit??n pannut peliin, min? en tahtonut mit??n voittaa, vaan yksinkertaisesti t?ytt?? velvollisuuden yst?v?? kohtaan, se on -- min? en juuri uskonut, ett? se tulisi maksettavaksi, olin p?in vastoin, mik?li muistan, sit? mielt?, ettei tuota soppaa kai sy?t?isi niin kuumana kuin se oli keitetty, ja ett? jokaisessa todellisessa yst?v?npalveluksessa on vaara tarjona, muutoinhan se ei mik??n yst?v?npalvelus olisikaan. Me olimme jo opettajaseminaarissa hyvi? yst?vi?. H?nelt? k?vi oppiminen vaikeasti ja sen vuoksi liittyi h?n minuun, jolta k?vi helpommin; muista kyll? n?ytti silt? kuin min? olisin h?nelt? oppinut, jumala ties, kuinka se niin k?vikin! Se huvitti minua kuitenkin; h?n n?et oli hyvin hauska, luottavainen ja j?rkev?, ja miss? vain kaksi seisoi yhdess?, astui h?n kohta luokse, viel?p? opettajien ja professorienkin. N?iden kanssa osasi h?n vuositutkinnoissa menetell? hyvin hauskasti. H?n ei lainkaan ottanut selkoa tutkintoaineista, vaan osasi sensijaan johdatella heit? kysym??n juuri sit? mit? h?n itse halusi, jota varten h?n siihen tarpeelliset asiat minulla p?ntt?ytti p??h?ns? tai kuinka sit? sanoisin. Oli kuin h?nell? olisi ollut kyky harvoin sanoin j?rjest?? ihmisten ajatuksia, johtaa, yhdist?? ja eroittaa niit? mielens? mukaan, ja kuitenkaan h?n ei itse kyennyt hallitsemaan yhten?isemp?? ajatusjuoksua. Mutta kaikki tuo kuten sanottu huvitti meit? ja jokainen antoi h?nen tehd? mielens? mukaan. H?n sai kun saikin sitten haltuunsa er??n maaseutu-alkeiskoulun v?liaikaisen hoidon ja siell? eli h?n komeasti ja hauskasti; mutta kun h?n otti haltuunsa realiluokat eli isompain lasten opetuksen, alkoi h?n pian muutella paikasta toiseen ja heitti ennen pitk?? koko opetuksen. Min? olin sill?v?lin suorittanut viel? sekundaariopettajan kurssinkin ja k?ytt?nyt siihen erikoista ahkeruutta; my?sk??n en hoitanut koulua, johon minut valittiin, vain tavallisella innolla, vaan my?skin jonkunlaisella velvollisuudentunnolla pyrkien rehellisesti kohottamaan oppilaitani niin perinpohjaisesti kuin mahdollista. Mieless?ni iloitsin jo siit? ajasta, jolloin toivoin tapaavani monia maamiehi?, jotka kiitt?isiv?t minua siit?, ett? ammattiaan j?tt?m?tt? kykeniv?t laatimaan kunnollisen laskun, mittaamaan v?h?n maata, ymm?rt?m??n paremmin sanomalehtens? ja kenties ranskalaista kirjaakin lukemaan. Tosin min? en ole saanut sit? kokea, sill? pojat katosivat silmist?ni jo ennen ja piiloutuivat kaikkiin mahdollisiin konttoreihin. Ainuttakaan min? en en?? n?hnyt pellolla ja auringonpaisteessa!"

Salander pys?htyi ja mietti; sitten huokasi h?n keve?sti ja puhui edelleen: "Mutta olenko min? itse sitten paremmin tehnyt? Enk? itsekin ole auran ??rest? karannut?"

"Tarkoitat luopumistasi opettajanvirasta?" sanoi Wighart, kun toinen taas hetkiseksi vaikeni; "kuinka sin? tulitkaan sen tehneeksi?"

"Is?ni ja ?itini kuolivat kotona samalla viikolla ankaraan kuumeeseen. Heilt? oli tallissa kuollut sairas vasikka, jonka he olivat haudanneet niitylle talon yl?puolelle, l?helle hyv?? kaivoamme ja siten kaikessa viattomuudessaan myrkytt?neet veden. Renki ja piika v?lttiv?t h?din tuskin kuoleman. Syy huomattiin vasta my?hemmin. Minun h?mm?stykseni ja suruni muuttui pian suureksi levottomuudeksi, kun huomasin omistavani vanhempaini omaisuuden, joka talon tultua my?dyksi tuntui k?yh?st? koulunopettajasta melkoiselta summalta. Min? menin naimisiin vaimoni kanssa, jota olin jo pitemm?n ajan katsellut, ja my?skin h?nell? oli omaisuutta. Silloin k?vi minulle yht?kki? ahtaaksi rauhallisessa koulusalissa yksin?isell? maaseudulla; min? vet?ydyin t?nne, tuohon kaupunkiin tuolla puiden takana, min? tahdoin olla t?ysi-ik?isten seurassa, katsella avoimesti vapautta ja tulevaisuutta, olla liikemies ja malli-is?nt?, niin, viel?p? nyt j?lest?p?in sotapalveluksenkin suorittaa ja tulla upseeriksi, ollakseni min?kin mies puolestani. Min? n?et luulin olevani kaikkeen velvollinen, kun minulla oli v?h?n omaisuutta, jota oikeastaan ei sent??n voinut miksik??n rikkaudeksi sanoa.

"Ensi aluksi min? liityin osakkaaksi muutamaan pieneen kutomatehtaaseen, jota johti er?s taitava mies; sen ohella min? otin haltuuni muutaman is?nn?tt?m?ksi joutuneen olkiteollisuuskaupan; no niin, se ei k?ynyt huonostikaan, seh?n on sinulle tunnettua. Min? pysyin ahkerana ja tarkkaavaisena toimissani, k??nt?m?tt? selk??ni maailmalle. Louis Wohlwendkin oli taas l?heisyydess?ni; h?n puuhasi muutamien asioimistojen toimissa ja oli yh? viel? sama makea ja tuttavallinen 'jokapaikanjussi', josta jokainen sai sen k?sityksen, ett? h?nen asiansa ovat hyvin ja ett? h?n hyvin tiet?? mit? h?n tahtoo. Minunkin seuraani haki h?n ahkerasti, mik?li h?nell? siihen oli aikaa, ja pian mainittiin minua h?nen erikoisyst?v?n??n enk? min? pyristellyt sit? vastaan, vaikka hiljaisuudessa havaitsinkin monta h?nelle ep?edullista seikkaa. Muutamassa lauluseurassa, johon h?n minut vei, huomasin h?nen laulavan aina v??rin; mutta min? ajattelin, ettei h?n mahda sille mit??n, ja j?lest?p?in h?n viinilasin ??ress? oli sit? hauskempi ja miellytt?v?mpi, ja huolimatta tuosta julkisesta ep?kohdasta piti h?n edelleenkin paikkansa toisessa tenorissa. Se suututti minua lopulta kovin; mutta h?nell? ei n?ytt?nyt olevan mit??n aavistusta ja lopulta sanoin min? itsekseni, ett? oikeastaan se lienee ihanteellisuutta sekin, kun joku poloinen, jolla ei lainkaan ole laulukorvaa, tahtoo sent??n kaikin mokomin laulaa.

"Kun min? er??n? iltana jouluviikolla istuin laskuja p??tt?m?ss?, aikoen ty?skennell? sivu puoliy?n, tuli h?n hakemaan minua yhdistyksens? kuusijuhlaan. Min? en tahtonut l?hte?, mutta h?n ei hellitt?nyt ja kun vaimonikin pyysi minua menem??n, saadakseni virkistyst?, suostuin min? lopulta. T?m? oli onnettomuusp?iv?ni.

"Matkalla ostin min? viel? lis?ksi lahjankin kuusijuhlaan, siev?n korukantisen kuvakirjan, ja sain vastalahjaksi westfaalilaisen kinkun. Kun ateria, joka sitten seurasi, oli lopetettu ja kilparata avattu laulajille, lausujille ja ilvehtij?ille, nousi Louis Wohlwendkin lavalle, ilmoittaen esitt?v?ns? Schillerin balladin 'Takaus', jonka h?n samalla aloittikin. H?n osasi ihmeekseni ulkoa tuon runon ja esitti sen jonkunlaisella liikutuksella tai vakuutuksella, puolittain v?risevin ??nin, mutta l?peens? niin kovin v??rin korostaen, ett? vaikutus oli enemm?n harmittava kuin naurettava. Tiet?m?tt??n k?ytt?ysi h?n sellaisten sivistym?tt?m?in ihmisten tavalla, jotka esityksess??n valittavat tai intoilevat ja sen ohessa hakkaavat nyrkki??n p?yt??n ja puhettaan intohimon pakoituksesta v??ntelev?t, sanojaan venyttelev?t ja ik??nkuin raivosta korostavat korottomiakin tavuja, kun korolliset eiv?t heille riit?. Heti ensi v?rssyn lopetti h?n v??r?? korostusta k?ytt?en n?in:

"Sitten lopetti h?n toisen v?rssyn:

"Perin auttamattomasti kaikui edelleen:

"samalla kuin h?n todellakin koetti lis?ksi saada kasvoilleen nauravan ja samalla vihaisen ilmeen. Runon loppu kuului sit? vastoin hauskasti:

"Siit? on nyt seitsem?n vuotta ja nuo tuhmuudet ovat minulla sent??n viel? niin el?v?sti mieless?ni kuin olisivat ne eilen illalla tapahtuneet.

"Min? tunsin itseni jotakuinkin h?iriytyneeksi, kun Wohlwend lavalta laskeutuen asettui taas minun viereeni, ja kun aika l?heni jo puoliy?t?, nousin min? hattuani ja p??llystakkiani etsim??n ja l?hdin pois. Mutta tuskin olin p??ssyt kadulle, niin saavutti h?n minut, asteli sivullani ja selvitteli kurkkuaan kuin aikeissa lausua uuden runon. H?net keskeytt?en kysyin min?, mit? iloa h?nell? oli esitt?? runoa tai ylip??t??n puhetta niin huonosti, lausua niin kiihtyneesti ja samalla niin perin v??rin?

"Niin, vastasi h?n yh? viel? v?risev?ll? ??nell?, h?n oli muka kiihtynyt eik? todellakaan voinut kauniisti lausua, koska h?n itse oli juuri se, joka etsi takausmiehi? ja jonka el?m? h??lyi tukalassa k??nnetilassa.

"Kokonaan muuttuneella ja paljon luonnollisemmalla ??nell? paljasti h?n sitten kiiruusti asemansa. H?n oli ryhtynyt muutamaan uskaliaaseen yritykseen, joka vaati melkoisen p??oman sijoitusta, samalla kuin yrityksen jatkaminen oli vaatinut ja yh? edelleen vaati h?nen pankkiluottonsa t?ydess? m??r?ss??n. H?nen oli mahdoton per?yty? vahingoittamatta kunniaansa ja omaisuuttaan, jota vastoin edelleen yritt?minen saattoi molempia lis?t?; lyhyesti, kysymyksess? oli uuden luoton hankkiminen takuiden avulla ja se k?vi p?ins? kolmella nimikirjoituksella. Viidentoista minuutin kuluessa olin min? takaajana 'yksi kaikkein ja kaikki yhden puolesta' kirjoittanut nimeni Wohlwendin kotona jo valmiina olevan velkakirjan alle ja menin heti senj?lkeen nukkumaan. Kahta muuta allekirjoittajaa min? en ole koskaan n?hnyt; ne olivat pari hiljaista kunnon miest?, mutta typ?tyhji?, jotka loppun?yt?ksen edell? tyynesti h?visiv?t seudulta, j?tt?en omat erityiset takaajansa ja velkojansa pulaan.

"No niin, ennen vuoden loppua selitti Wohlwend olevansa kykenem?t?n maksamaan, ja mik? heti konkurssipes?? selvittelem??n alettaessa oli ehdottomasti suoritettava, se oli juuri minun takaussummani. Se nieli minun ja vaimoni omaisuuden ja samalla hupeni siihen minun oma liikkeeni yht? pian kuin perinpohjaisestikin, kiitos siin? vallinneen hyv?n j?rjestyksen! Mutta min? olin kerta kaikkiaan puhdas mies ja sain menn? minne halusin! Nyt olisi ollut aika palata koulusaliin, mutta se oli minusta mahdotonta! Mutta Wohlwend eli viel? vuoden ja p?iv?n konkurssitilansa nojalla, mik? sitten kuuluu rauenneen, en tied? mill? tavoin."

"Mutta kuinka sin? tulitkaan vaimosi omaisuuden panneeksi sill? tavoin alttiiksi?" keskeytti h?net Wighart, "vaimosihan saattoi lain ja oikeuden mukaan pid?tt?? sen itselleen!"

"Vaimoni", sanoi Salander, "ei tahtonut tehd? sit? lasten tulevaisuuden vuoksi, sill? minusta olisi tullut vararikon leimaama mies. Me olimme nuoria ja luotimme tulevaisuuteemme, jota emme tahtoneet t?rvell?!"

"Mutta mikset ottanut perhett?si mukaan tai noutanut heit? my?hemmin, kun sinua alkoi onnestaa?"

"Koska min? tahdon el?? ja kuolla kotimaassani enk? olla mik??n siirtolainen! Ja lis?ksi min? en olisi voinut niin ollen taistella ja seikkailla niinkuin minun oli pakko tehd?; minulla oli my?skin kahdesti kuume ja sain muutoin tarpeeksi asti oppirahoja maksaa sek? alkaa alusta kaikki uudelleen. Kotoa matkustaessani otin min? mukaani muutamia kirstullisia olkihattuja, jotka uskottiin minulle; niinik??n sain min? muutamia v?h?isempi? silkki- ja puuvillas?kkej? ja niin p??sin min? tarpeelliseen alkuun, kunnes muuan palveluksessani oleva nuorukainen varasti minut ja karkasi, kun min? turvatonna makasin kuumetaudissa. H?d?n pakoittamana menin min? sitten muutaman suuremman liikkeen palvelukseen ja matkustelin brasilialaisissa maakunnissa myyden ja ostellen. Min? perehdyin siten sik?l?iseen sis?maankauppaan, jota sittemmin harjoitin omiin nimiini, tietysti sik?li kuin varani sallivat. No niin, min? olen nyt onnistunut ja korvannut vahingon, enemp??h?n en tahtonutkaan, ja voin j?lleen ryhty? ty?h?n t??ll? kotimaassa ja omaisteni luona. T??ll? minulla on Moosekset ja profeetat!"

H?n taputti oivallista matkalaukkuaan, mutta huudahti samalla, vihdoinkin havahtuen: "Kas vain, onpa t?m?kin kaunista kotiin matkustamista! Kuusi viikkoa Liverpoolissa, ja t?nne viiden minuutin et?isyydelle vaimostani unohdun viel? aikailemaan! Juo, veikko, yksin?si pullo loppuun, sill? sin?h?n j??t kai viel? istumaan. T?m? varjokas soppi on todellakin liian onnistunut paikka!" Vanha yst?v? pid?tti h?net kuitenkin, osoittaen matkalaukkua.

"Sinulla on varmaankin", sanoi h?n, "hyvi? papereita hallussasi? Jos mahdollisesti tarvitseisit yhden tai toisen niist? sijoittaa, niin pyyd?n sinua suomaan minulle tilaisuuden palveluksen tekoon; kuten tied?t, on t?n? arvopaperien aikana aina syyt? katsoa eteens?!"

"Ei siell? ole mit??n sellaista!" vastasi Salander; "viime aikoina sijoitin min? kaikki ansioni Rio de Janeirossa olevaan atlantilaiseen rannikko pankkiin, joka on ripe?sti kehittyv? nuori laitos, ja mukanani kuletan nyt l?hes kolme tusinaa contos de reis'i? tekev?n omaisuuteni arvon maksuosoituksena, joka suoritetaan puhtaana rahana kymmenen p?iv?? n?ytt?misest?."

Uudelleen l?i h?n tyytyv?isen? matkalaukkuaan.

"Tuhattulimmaista, onpa se mehev? vekseli!" arveli Wighart.

"Se aviseerattiin muistaakseni kaksi kuukautta sitten tai v?h?n enemm?n", sanoi toinen.

"Miss? pankissa? Varmaankin 'isossa arkussa'? Tai 'vanhassa kaapissako'? Eli kenties 'uudessa kaapissa'? Ne ovat n?et pankkiemme uusimmat pilanimet."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet