Read Ebook: Herodotoksen historia-teos III-VI by Herodotus BCE BCE Rein Edvard Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 89 lines and 75320 words, and 2 pages

Ja sifnolaisilla oli siihen aikaan todella tori ja hallintohuone koristettuina parolaisella marmorilla.

NELJ?S KIRJA

"Libyan my?s, miss' oinahat oitis sarvia saavat;"

siin? aivan oikein mainitaan, ett? kuumissa maissa sarvet nopeasti ilmestyv?t. Mutta kovassa kylmyydess? elukoille joko ei kasva ollenkaan sarvia tai sitten kasvaa aivan pienet.

"Sillan laadittuaan yli Bosporon veen kalarikkaan Heralle Mandrokles vihkinyt muiston on t??n. Seppelen itselleen, kotimaalleen kunnian hankki: valtias Dareios tyytyen n?hnyt on ty?n."

"Battos, ??nt?si k?yt, vaan ruhtinas Foibos Apollon lammashy?tys?n Libyan viljelem??n sinut laittaa",

ik??nkuin olisi sanonut meid?n kielt? k?ytt?m?ll?: "Oi kuningas, sin? ??nt?si k?yt." Mutta Battos vastasi n?in: "Oi ruhtinas, min? olen tullut kysym??n sinulta neuvoa ??nest?ni, mutta sin? neuvot minulle muuta, mahdottomuuksia, kun k?sket minua asuttamaan Libyaa -- mutta mill? v?ell? ja mill? miesvoimalla?" N?ill? sanoillaan h?n ei kuitenkaan voinut taivuttaa jumalaa antamaan h?nelle toista vastausta. Ja kun jumala antoi Battokselle saman vastauksen kuin ennenkin, niin t?m? j?tti Pytian kesken h?nen puhettaan ja meni Theraan.

"Lammashy?tys?n Libyan jos tuta, k?ym?t?n, voisit kuin min?, k?ynyt, niin ylen viisaaks' sun ylist?isin."

Sen kuultuaan Battos seuralaisineen purjehti takaisin. Sill? jumala ei hellitt?nyt vaatimasta heit? perustamaan siirtolaa, ennenkuin olivat saapuneet itse Libyaan. Saavuttuaan saareen ja otettuaan mukaansa h?net, jonka olivat j?tt?neet, he asuttivat er??n itse Libyassa, vastap??t? saarta sijaitsevan paikan, jonka nimi oli Aziris; sit? ymp?r?iv?t kahden puolen mit? kauniimmat notkot ja yhdelt? puolen sen sivu virtaa joki.

"Sen, joka saapuva lie ylen armaan Libyan maille, kun jako niist' on tehty jo, kerran k?y katumoiksi."

Kun nyt suuri v?kijoukko ker??ntyi kokoon Kyreneen, hupeni ymp?rill? asuvien libyalaisten ja heid?n Adikran nimisen kuninkaansa alue melkoisesti. Koska j?lkim?isilt? n?in riistettiin maata, ja kyrenel?iset heit? kohtelivat r?yhke?sti, niin he l?hettiv?t sanan Egyptiin ja antautuivat Egyptin kuninkaan Aprieen valtaan. T?m? kokosi suuren sotajoukon egyptil?isi? ja l?hetti sen Kyrene? vastaan. Mutta kyrenel?iset l?htiv?t sotaan yll?mainittuun Irasa nimiseen paikkaan sek? Theste-l?hteelle, iskiv?t yhteen egyptil?isten kanssa ja voittivat taistelussa. Sill? koska egyptil?iset eiv?t olleet aikaisemmin koetelleet helleenej? ja ylenkatsoivat heit?, joutuivat he niin perinpohjaiseen h?vi??n, ett? vain aniharvat palasivat kotiinsa Egyptiin. T?m?n tappion t?hden ja koska syyttiv?t Apriesta siit?, luopuivat egyptil?iset h?nest?.

"Siet?m?t?nt?kin siet??s, leijona, siet?vin mielin. Rikkoja ainoakaan ei v?lt? rankaisijaansa."

Tietty? on, ett? h?n ilmoitti t?m?n unenselitt?jille, heti kun p?iv? valkeni. Mutta sitten h?n heitti mielest??n unen ja otti osaa siihen juhlasaattoon, jossa kuolikin.

"Amfitryon minut vihki, kun teleboein tuli maasta."

T?m? olisi siis Laioksen, Labdakoksen pojan, Polydoroksen pojanpojan ja Kadmoksen pojanpojanpojan, ajoilta.

"Skaios, voittaen nyrkill??n, minut sulle, Apollon, kauas-ampuja, vihkinyt on, ylen kaunihin lahjan."

Skaios olisi kaiketi Hippokoonin poika, jos nimitt?in t?m? on se, joka lahjan vihki, eik? kukaan muu samanniminen, ja Laioksen pojan, Oidipuksen aikalainen.

"Valtias Laodamaalta, Apollon sattuva-nuoli, kolmijalka on t??, ylen kaunis, lahjana sulle."

Mainitun Laodamaan ollessa yksinvaltiaana karkoittivat argolaiset kadmolaiset, ja n?m? k??ntyiv?t enkheleil?isten puoleen. Mutta gefyralaiset, jotka j?iv?t paikoilleen, l?ksiv?t my?hemmin boiotilaisia paeten Atenaan. Ja he ovat Atenaan perustaneet pyh?tt?j?, joissa muilla atenalaisilla ei ole mit??n osaa, vaan jotka ovat muista pyh?t?ist? erilaiset, ja niinik??n akhaialaisen Demeterin pyh?t?n salaismenoineen.

Sill? tavoin atenalaiset p??siv?t vapaiksi itsevaltiaistaan. Ja nyt tahdon ensiksi ilmoittaa, mit? kaikkea kertomista ansaitsevaa he vapaiksi p??sty??n suorittivat ja kokivat, ennenkuin Joonia luopui Dareioksesta, ja miletolainen Aristagoras saapui Atenaan.

"Boiotian sek? Khalkiin kansaa kamppaelussa poiat Atenan l?i, sortelivat sotat?in, rautaisiin polokahleisiin heilt' uhman he kytki; kymmenyslahjana t??n Pallas valjakon sai."

Korintolaisilla oli n?et t?mm?inen valtiomuoto. Siell? oli harvainvalta, ja kaupunkia hallitsivat bakkhiadit, jotka naittoivat tytt?rens? ja ottivat vaimonsa vain omasta keskuudestaan. Nytp? syntyi Amfionille, joka oli n?it? miehi?, ontuva tyt?r. T?m?n nimi oli Labda. Koska ei kukaan bakkhiadi tahtonut h?nt? naida, sai h?net Eetion, Ekhekrateen poika, joka oli kotoisin Petran kunnasta, mutta esi-isiens? kautta lapithi ja Kaineuksen j?lkel?inen. Vaan h?nelle ei t?st?, enemp?? kuin muustakaan vaimosta, syntynyt lapsia. H?n matkusti siis Delfoihin tiedustelemaan, saisiko h?n j?lkel?isi?. Ja h?nen astuessaan pyh?tt??n puhuttelee h?nt? oitis Pytia n?ill? sanoin:

"Ei sua, arvoisa Eetion, pid? arvossa kenk??n. Labda on kantava; kohdustaan kivi vy?ryv? kirpoo murskaten hallitsijat, tilin k?yden kanssa Korinton."

T?m? Eetionin saama oraakelilause tuli jollain tavoin bakkhiadien tietoon, jotka eiv?t olleet ymm?rt?neet aiemmin tullutta, Korintosta koskevaa ennuslausetta, joka tarkoitti samaa kuin Eetionin saama ja kuului n?in:

"Kallion kotka on kantava, synnytt?in jalopeuran ankaran, raateliaan, monen polvet hervaisevaisen. Huomatkaa t?m?, kansa Korinton, kaikk' asuvaiset Peirenen suloreunan ja kaupungin monikunnaan."

T?m? aikaisemmin bakkhiadeille annettu ennuslause oli j??nyt selitt?m?tt?m?ksi. Mutta kun he nyt kuulivat Eetionille annetun ennuslauseen, niin he heti k?sittiv?t, ett? edellinenkin piti yht? Eetionin lauseen kanssa. T?m?n k?sitetty??n he pysyiv?t alallaan, koska tahtoivat tuhota sen lapsen, joka Eetionille oli syntyv?. Ja heti kun vaimo oli synnytt?nyt, l?hettiv?t he joukostaan kymmenen miest? siihen kuntaan, miss? Eetion asui, surmaamaan lapsukaisen. Saavuttuaan Petraan ja tultuaan Eetionin taloon he pyysiv?t lasta. Ja Labda, joka ei ensink??n tiennyt, mink? vuoksi he olivat saapuneet, ja luuli heid?n yst?vyydest? h?nen is??ns? kohtaan pyyt?v?n lasta, toi ja ojensi t?m?n er??lle heist?. Nytp? he tullessaan olivat p??tt?neet niin, ett? se heist?, joka ensin ottaisi lapsen, murskaisi sen maata vasten. Mutta kun siis Labda toi lapsen esille ja antoi sen pyyt?j?lle, niin lapsi jostakin jumalallisesta vaikutuksesta hymyili t?lle miehelle, joka sen otti vastaan. T?m?n n?hdess??n ei h?n raskinut lasta surmata, vaan antoi sen s??list? toiselle, ja t?m? taas kolmannelle. Sill? tavoin se siirtyen toiselta toiselle kulki kautta kaikkien kymmenen sylin, kun ei kukaan tahtonut sit? tuhota. He antoivat niinmuodoin lapsen takaisin ?idille ja l?ksiv?t ulos. Mutta ovella seistess??n he alkoivat soimata ja syytell? toinen toistansa ja varsinkin sit?, joka ensim?isen? oli ottanut vastaan lapsen, koska h?n ei ollut tehnyt, niinkuin oli sovittu. Ja vihdoin he hetkisen kuluttua p??ttiv?t menn? kaikki uudestaan sis?lle yksiss? neuvoin suorittaakseen surmaty?n.

Mutta oli niin s??detty, ett? Eetionin kannasta oli versova turma Korintokselle. Labda oli n?et kuullut kaiken t?m?n seisoen oven takana. Ja koska h?n pelk?si, ett? he alkaisivat katua ja, toistamiseen saatuaan k?siins? lapsen, tappaisivat sen, niin h?n vei ja k?tki sen mielest??n parhaimpaan piilopaikkaan, er??seen laatikkoon; h?n ymm?rsi nimitt?in, ett? jos he palaisivat ja saapuisivat etsim??n, he tutkisivat kaikkia l?pikotaisin. Ja niinp? k?vikin. He tulivat, mutta kun heid?n etsiess??n ei mit??n l?ytynyt, katsoivat he parhaaksi l?hte? tiehens? ja sanoa l?hett?jille t?ytt?neens? kaikki heid?n m??r?yksens?.

Niinp? he l?ksiv?t pois ja kertoivat sill? tavoin. Mutta Eetionin poika kasvoi sittemmin ja koska h?n laatikon avulla oli t?st? vaarasta pelastunut, annettiin h?nelle sen mukaan nimeksi Kypselos . Mieheksi vartuttuaan Kypselos kysyi neuvoa Delfoin oraakelilta ja sai sielt? kaksimielisen vastauksen, johon luottaen h?n k?vi Korintoksen kimppuun ja otti sen haltuunsa. T?m? oraakelilause kuului n?in:

"Miekkonen mies, joka luokseni k?y, juurt' Eetionin Kypselos, kuulun Korinton valtias, miekkonen itse, miekkoset lapset my?s, mut lastenlapsensa eiv?t."

"N?in kuului oraakelilause. Mutta itsevaltiaaksi p??sty??n esiintyi Kypselos t?ll? tavoin. Monta korintolaista h?n ajoi maanpakoon, monelta h?n riisti omaisuuden ja viel? useammalta hengen. Ja h?nen hallittuaan kolmekymment? vuotta onnellisesti p?iviens? p??h?n saakka seurasi h?nt? hallituksessa h?nen poikansa Periandros. Aluksi Periandros oli lempe?mpi is??ns?, mutta siit? pit?en kun h?n l?hettien v?lityksell? oli joutunut tekemisiin Miletoksen itsevaltiaan Thrasybuloksen kanssa, tuli h?n viel? Kypselostakin verenhimoisemmaksi. H?n l?hetti n?et Thrasybuloksen luo airuen kysym??n, mill? tavoin h?n turvallisimmin j?rjest?isi hallituksen ja parhaiten kaupunkiaan hoitaisi. Thrasybulos silloin vei Periandroksen luota tulleen sanantuojan kaupungin ulkopuolelle ja astui viljavainioon; ja laihon l?pi kulkiessaan h?n samalla uudestaan kyseli ja tutkiskeli kuuluttajalta syyt? h?nen tuloonsa Korintoksesta. Ja aina milloin h?n huomasi jonkun muista ylenev?n t?hk?p??n, niin h?n liisti sen poikki; ja niin tehdess??n h?n viskasi ne pois, kunnes h?n tuolla tavalla oli t?rvellyt kauniimman ja rehevimm?n osan laihoa. Mutta kuljettuaan vainion l?pi laski h?n airuen luotaan, sanaakaan sit? ennen lausumatta. Vaan kun airut oli palannut Korintokseen, oli Periandros halukas saamaan tiet??, mink? neuvon h?n oli saanut. Airut virkkoi, ettei Thrasybulos ollut h?nelle mit??n neuvonut ja lis?si ihmettelev?ns?, ett? Periandros oli h?net l?hett?nyt semmoisen miehen tyk?, joka oli mielenh?iri?ss? ja vahingoitti omaa tavaraansa; ja samalla h?n kertoi, mit? oli n?hnyt Thrasybuloksen tekev?n."

"Mutta Periandros ?lysi asianlaidan ja k?sitti, ett? Thrasybulos oli neuvonut h?nt? surmaamaan muita ylemm?ksi kohoavat kaupunkilaiset. Siksi h?n tekikin kaikkea mahdollista pahaa kansalaisilleen. Sill? kaikki, jotka Kypselos oli j?tt?nyt tappamatta ja karkoittamatta, Periandros raivasi j?rjest?ns? pois. Niinp? h?n yhten? p?iv?n? riisutti vaatteet kaikilta korintolaisten naisilta oman vaimonsa Melissan vuoksi. H?n oli n?et l?hett?nyt sanansaattajia siihen vainajain ennuspyh?tt??n, joka sijaitsee thesprotien maassa Akheron-joen varrella, kysym??n, mihin er??n vieraan h?nelle uskoma tavara oli joutunut. Mutta kun Melissa t?ll?in oli ilmestynyt, oli h?n kielt?ytynyt osoittamasta ja ilmaisemasta, miss? uskottu tavara oli k?tkettyn?. H?nen oli n?et vilu ja h?n oli alaston. Sill? niist? vaatekappaleista, jotka Periandros h?nen my?t?ns? oli haudannut, ei h?nell? ollut mit??n hy?ty?, koska niit? ei oltu poltettu. Ja todistuksena siit?, ett? h?n, Melissa, puhui totta, oli se, ett? Periandros oli pist?nyt leiv?t kylm??n uuniin. Kun t?m? vastaus oli tuotu Periandrokselle -- merkki oli nimitt?in luotettava, koska h?n oli yhtynyt Melissaan, kun t?m? jo oli kuollut --, k?ski h?n oitis kuuluttaa, ett? kaikki korintolaisten naiset kokoutuisivat Heran temppeliin. He meniv?t siis sinne, mit? kauniimmin koristeltuina kuten juhlaan ainakin. Mutta Periandros oli salaa asettanut sinne henkivartijoita, joiden avulla h?n riisutti heilt? kaikilta vaatteet, eroituksetta vapailta ja palvelijattarilta. Sitten h?n antoi vied? kaikki vaatteet kuoppaan, miss? h?n, Melissaa avukseen huutaen, poltti ne. H?nen tehty??n t?m?n ja toistamiseen l?hetetty??n sanan ennuspaikkaan, ilmaisi Melissan haamu, mihin h?n oli pannut vieraan uskoman esineen. Semmoinen, oi lakedaimonilaiset, on itsevaltius ja semmoisia tekoja se aikaansaa. Mutta meid?t korintolaiset valtasi suuri ihmettely jo heti silloin, kun saimme tiet?? teid?n l?hett?v?n noutamaan Hippiasta, ja nyt olemme viel?kin enemm?n ihmetelleet, kun olette n?in puhuneet. Ja Hellaan jumalien nimess? me vannotamme teit?, ettette asettaisi itsevaltiaita kaupunkeihin. Mutta jollette herke?, vaan koetatte vastoin oikeutta tuoda takaisin Hippiasta, niin tiet?k??, ett? korintolaiset eiv?t tule tekoanne hyv?ksym??n."

KUUDES KIRJA.

"Silloin, sa h?ijyjen juonten nostaja, korska Miletos, runsautes monen ruokana lie, jaloriistana joukkoin, vaimojes pest?v? jalkoja miesten tuuheatukkain, muiden hoidettavaksi mun templini j?? Didymassa."

T?m? kohtalo tuli miletolaisten osaksi silloin, kun heid?n useimmat miehens? saivat surmansa pitk?tukkaisten persialaisten k?dest?, heid?n vaimonsa ja lapsensa joutuivat orjiksi, ja Didymassa oleva pyh? alue temppeleineen ja ennuspaikkoineen ry?stettiin ja poltettiin poroksi. Ja t?ss? pyh?t?ss? s?ilytetyist? aarteista olen usein muissa paikoin kertomustani maininnut.

"Mutta kun miehest? voiton vienyt on nainen ja maasta pois h?net h??t?nyt, Argoksess' ikikunnian saanut, silloin tuskissaan moni argotar poskensa raastaa. N?in sukupolvet vastaisetkin virkkavat kerran: Keih?s kauhean kaatanut on monikiemura-k??rmeen."

Kaikki t?m? siis her?tti pelkoa argolaisissa. He p??ttiv?t senvuoksi seurata vihollisten kuuluttajan esimerkki? ja t?m?n p??t?ksen tehty??n he menetteliv?t n?in. Joka kerta kun spartalainen kuuluttaja antoi merkin lakedaimonilaisille, noudattivat argolaisetkin sit?.

SO. Silloin Kleomenes k?ski kaikkien helotien pinoa halkoja lehdon ymp?ri, ja heid?n tehty??n t?m?n h?n sytytti sen tuleen. Ja kun se jo paloi, kysyi h?n er??lt? karkulaiselta, mink? jumalan oma lehto oli. Karkulainen sanoi sen olevan Argoksen oman. T?m?n kuultuaan Kleomenes raskaasti huoahtaen lausui: "Oi ennuslauseiden antaja Apollon, suuresti olet minua pett?nyt, kun lausuit, ett? muka olin valloittava Argoksen. Nyt k?sit?n, ett? ennuslause jo onkin mennyt t?yt?nt??n."

"Hetkeksi hy?dytt??, oi Glaukos, laps Epikydeen, vannoa v??rin ja itselleen raha ry?st?en voittaa. Vanno'os siis! Valan t?ytt?j?k??n ei kuoloa v?lt?. Vaan valan lapsi se j??, nimi puuttuvi, ei ole k?tt', ei jalkoakaan, mut on nopsa se seuraamaan, koko heimon kunnes on raastanut pois, nukutellut huonehen kaiken. Vaan valakelvon vaurastuu suku suosima onnen."

"T?m?n kuultuaan Glaukos pyysi, ett? jumala antaisi h?nen puheensa anteeksi. Mutta Pytia virkkoi, ett? on yhdentekev??, kiusaako jumalaa vai tekeek? pahaa. Silloin Glaukos noudatti luokseen miletolaiset vieraat ja antoi heille pois rahat. -- Mutta min? tahdon mainita, mink? vuoksi ryhdyin teille kertomaan t?m?n tapauksen, atenalaiset: Glaukoksen suvusta ei t?t? nyky? ole j?lell? ket??n, eik? ole olemassa mit??n kotiliett?, jota pidett?isiin h?nen omanaan, vaan on h?nen muistonsa juurta my?ten h?vinnyt Spartasta. Niin t?rke?t? on, ettei edes ajattelekaan muuta, kuin antaa pois pantin vaadittaessa."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet