Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Luotsi ja hänen vaimonsa by Lie Jonas Hollo J A Juho Aukusti Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1704 lines and 39497 words, and 35 pages
asiana."
"Andersinko? Kertoiko h?n sellaista, se kurja vinti? @@ kiitokseksi siit?, ett? min? k?vin h?nen vaimonsa luona viime viikolla! Kyll? min? h?net viel? haen k?siini. Mutta t?llaisissa asioissa ei salantaja ole varasta parempi", @@ jatkoi h?n myrtyneen?. "Beckin oma tyt?r se k?vi t??ll? tarjoamassa Elisabetille kunniallista tointa kunniallisessa perheess? ja h?n jutteli minun kanssani, ymm?rr?tk?, poikaseni!" . "Elisabet ei ole tullut sinne kerj?ten. Sinun ei olisi tarvinnut karata vahdista sellaisten asiain vuoksi, ja Elisabet saa kuulla @@ ihan varmasti h?n saa kuulla" , "h?n saa kuulla, kuinka siev?t ajatukset sinulla on h?nest?!"
"Parahin Kirsti muori, min?h?n tarkoitan pelkk?? hyv??", rukoili Salve, jonka syd?n oli k?ynyt ihmeen keve?ksi, "?lk?? sent??n kertoko sit? Elisabetille!"
"Saatpa olla varma siit?, ett? h?n sen kuulee!"
"Kirsti muori", virkkoi Salve hiljaa, katse alas luotuna, "min? tulin tuomaan h?nelle hamekangasta, jonka olin ostanut Bostonista, sain kuulla tuon kaiken enk? p??ssyt rauhoittumaan." @@ Sormuksista h?n ei virkkanut mit??n.
"Vai niin", sanoi vanhus hetken vaiettuaan ja tarkasteltuaan h?nt? puoliavoimien luomiensa lomitse, hieman lempe?mm?ll? ??nell?. "Vai olet tuonut h?nelle hamekankaan? Ja juokset t?nne kertomaan, ett? h?nest? on tullut meriupseerin narttu!" aloitti h?n j?lleen kiukuissaan.
"Mutta hyv? Kirsti muori, enh?n min? usko hitustakaan tuosta kaikesta!"
"Et sin? t?nne juossut tuota sanomaan, poikaseni!"
"Min? vain jouduin p??st? py?r?lle, kuullessani h?nest? kerrottavan sellaista."
"No @@ meneh?n! Anders saa koreasti vastata valheestaan, vaikka minun t?ytyisi menn? h?nen t?htens? kyl?nvoutiin ja merioikeuteen asti!" Eukko olisi hyvinkin voinut uhata menev?ns? kuuhun asti h?nen t?htens?, mutta Salve k?sitti merioikeuden h?nelle merkitsev?n verisint? oikeutta, mink? h?n tiesi.
Avatessaan Salvelle ovea muori kysyi tutunomaisen vakavasti:
"Kuulehan, Salve! Onko sinun ja Elisabetin kesken ollut mit??n sopimusta?"
Salve seisoi ep?r?iden, mit? h?nen oikeastaan piti vastata tuohon odottamattoman tutunomaiseen tiedusteluun.
"En oikein tied?, Kirsti muori; kerran, pari vuotta sitten, min? lahjoitin h?nelle kenk?parin."
"No niin, pid? nyt huolta siit?, ett? p??set takaisin laivaan kenenk??n huomaamatta, siin? neuvoni!" virkkoi muori haluamatta asiaan enemp?? syventy? ja nopeasti ty?nt?en Salven menem??n.
Sitten muori istui hetkisen tuolillaan kynttil? syliss??n ja kokien tyynnytt?? mielt?ns?. H?n ny?kytti miettiv?sti p??t??n kynttil?n liekkiin tuijotellen. H?n oli t?ytel?inen, hieman kokoonpainunut, mutta muuten voimakkaalta n?ytt?v? vanha muori, kasvot leve?t, hyv?ntahtoiset, ohut harmaa tukka korvien taakse siveltyn?.
"Salve on siev?, kelpo poika", puheli h?n ??neen itsekseen ja makuulle laittautuessaan h?n mutisi kaikkien katselmustensa p??t?kseksi:
"On sittenkin parasta, kun sanon sen Elisabetille, niin ett? h?n tiet?? olla talossa varuillaan!"
Salve Kristiansen ei kumminkaan ollut seuraavana p?iv?n? t?ysin tyytyv?inen. Monien seikkojen nojalla h?n aavisti meriupseerin joka tapauksessa olevan jonkinlaisen kilpakosijan ja tunsi itsens? liian araksi menn?kseen ilman muuta viem??n h?nelle hamekangasta ja sormusta. Surihan Elisabet sit?paitsi parhaillaan isois??ns?.
Illalla, kun kaikki p??siv?t lomalle kotiinsa kolmeksi viikoksi, Salve l?hti heti is?ns? luo saadakseen kenties h?nelt? kysellyksi hieman enemm?n kysymyksess?olevasta suhteesta, ja maanantaina he olivat kumpikin vanhan Jakobin hautajaisissa Trom?n kirkkomaalla.
Kaikki n?m? tapahtumat olivat kohdanneet Elisabetia valtavan ?killisin?. Ne olivat h?nest? melkein kuin h?myist? unta.
H?n k?yskeli nyt mustiinpuettuna talossa, jonka huoneista h?n oli Torungissa ollessaan usein yritt?nyt muodostaa itselleen mielikuvaa.
Kapteeni Beck oli toisissa naimisissa. H?nen vaimonsa oli tuonut mukanaan omaisuutta ja oli tarkalla komennollaan saattanut j?lleen kuntoon talouden, joka Beckin lesken? ollessa oli joutunut liiaksikin laiminly?dyksi. H?n oli ankaran vaativainen eukko, k?yt?kselt??n varma ja kunnioitusta her?tt?v?.
T?ysikasvaneet lapsipuolet pitiv?t h?nt? arvossa, joskaan eiv?t kovin rakastaneet; heid?n n?et oli mukaannuttava sellaiseen pakonalaisuuteen, johon eiv?t olleet tottuneet. H?nen miehens? oli tosin itsevaltias "Junossa", mutta tuskin yht? ehdottomasti talossaan.
Riippumattoman asemansa vuoksi oli meriupseeri erikoisessa, vapaassa suhteessa kotiinsa, miss? h?n kepe?n, hienon k?yt?ksens? nojalla tuli varsin hyvin toimeen mahdikkaan ?itipuolensa kanssa.
H?n oli kaupungissa hyvin suosittu ja sisaret jumaloivat h?nt? etsiskellen h?nelle sopivia aviopuolison ehdokkaita. Er??n rannikkokomitean palkattuna j?senen? h?nen oli vietett?v? viel? suunnilleen vuoden aika kotipaikallaan.
Jo ensimm?isin? p?ivin?, joiden kuluessa tapahtui t?ydellisen olosuhteisiin perehtym?tt?myyden vuoksi virhe toisensa j?lkeen, Elisabet oivalsi terveell? vaistollaan, ett? oli j?nnitett?v? koko kykyns? ja k?rsiv?llisyytens?, jos mieli puolustaa asemaansa. Niinp? h?n aluksi seuraili rouva Becki? nuhteettoman uutterasti kuin karitsa emoansa.
Toisinaan h?n sent??n hellitti ja saattoi muitta mutkitta istuutua ikkunan ??reen, k?si poskella t?hy?m??n kohti satamaa. H?n kaipasi kylm??, raitista ilmaa ja saikin lopulta auki ikkunan, josta kumartui katsomaan, posket hehkuvina, kunnes saapui rouva Beck ankarin ??nin kutsumaan h?nt? pois. @@ Rouva virkkoi vihoissaan omaisilleen, ettei olisi paljonkaan toisin, jos olisi taloon tuotu villi-ihminen.
Ensi aikoina sattui yleens?kin monta kiusallista kasvatuskohtausta, jotka Elisabet sieti lempe?n rauhallisena. Rouva Beck piti sit? n?yr?n? oppivaisuutena, mutta todellisena syyn? oli se, ett? Elisabet oli lujasti p??tt?nyt voittaa kaikki vaikeudet.
Luutnantti Beck huomasi ihmeen herk?sti Elisabetin salaiset k?rsimykset ja loi h?neen silloin t?ll?in rohkaisevan silm?yksen. Mutta neitonen ei ollut milloinkaan ysk?? ymm?rt?vin??n.
Kerran, kun h?nt? nuhdeltiin luutnantin l?sn?ollessa, h?n kuitenkin ?kki? juoksi pois ja heitt?ytyi vuoteeseensa nyyhkytt?m??n.
Er??n? iltap?iv?n? h?n oli saanut toimekseen kantaa sis??n teetarjottimen, jolle h?n ajattelemattomuudessaan oli asettanut tuliastian ja kiehuvan teekattilan. Se kaatui matkalla; mutta vaikka sen kuuma kylki ja kiehuva vesi polttivatkin h?nen k?sivartensa ja k?tens?, kantoi h?n ihan rauhallisena tarjottimen takaisin, ilmett?k??n muuttamatta. H?n ei halunnut joutua uudelleen nuhdeltavaksi luutnantin kuullen.
Rouva Beck sitoi itse Elisabetin k?den keitti?ss?, niiss? tytt? seisoi tuskan kalventamana.
Mutta Carl Beck, joka oli istunut sohvassa ja n?hnyt, miten tuo kaikki tapahtui, ei muistanutkaan hillit? itse?ns?. H?n hyp?hti kiihtyneen? seisoalleen ja k?ytt?ytyi niin osaaottavasti, ett? h?nen sisarensa Miina heid?n j??ty??n yksin huoneeseen, loi h?neen katseen, joka oli tutkivampi kuin olisi voinut p??tt?? leikillisist? sanoista:
"Eth?n vain ole ihastunut piikaiseen, Carl?"
"Ei ole pelkoa, sisko", vastasi h?n reippaasti samaan s?vyyn nipist?en sisartaan leuasta, "mutta voithan n?hd? itse yht? hyvin kuin min?kin, ett? h?n on merkillinen tytt?lapsi. Tuota tarjotintemppua ei monikaan kykene suorittamaan, @@ ja sit?paitsi tulee meid?n muistaa, ett? ilman h?nt?..."
"Niin, niin", sanoi Miina nakaten niskaansa, hieman kyll?styneen? saman asian i?nikuiseen toistelemiseen, "eih?n h?n tiennyt is?n olevan silloin merell?."
Sorea luutnantti k?ytteli tuota seikkaa varsin hienosti suunnitellun teeskentelyn aiheena.
Toitottamalla kaupungissa Elisabetin ansiota "Junon" pelastumiseen h?n oli tavallaan pakottanut omaisensa ottamaan tyt?n hoiviinsa, sill? he olivat joutuneet yleisen mielipiteen painon alle.
Toisaalta h?n suhtautui Elisabetiin eritt?in varovasti, sill? tytt? oli voitettava niin, etteiv?t sisaret eik? ?itipuoli sit? huomaisi.
H?nell? oli syyt? uskoa tehneens? Elisabetiin jonkinlaisen vaikutuksen, mutta samalla h?n aavisti olevansa tekemisiss? villijoutsenen kanssa, joka saattoi lehahtaa siivilleen ja lent?? pois milloin hyv?ns? @@ h?nen olemuksessaan oli jotakin luonnonvoimaista, omaa tiet??n kulkevaa.
Luutnantin kotona oli tytt? muuttunut kuin toiseksi ihmiseksi, k?yskeli hiljaa, luoden luutnanttiin tuskin silm?yst?k??n ja noudatellen kaikissa asioissa orjallisesti em?nn?n mielt?. T?m? uusi puoli h?ness? oli saanut upseerin hetkiseksi ep?ilem??n. Pian h?nelle kumminkin selvisi, ett? Elisabet oli siin? suhteessa saavuttanut tarkoituksensa, ja tuo teetarjotinkohtaus, jonka toiset merkitsiv?t k?mpelyydeksi, oli h?nelle ihan toista. H?n imarteli itse??n luulottelemalla Elisabetin alistuvan kaikkeen pakkoon h?nen t?htens?, tulipa se p??ttym??n miten tahansa.
Mutta toisaalta oli tyt?n olennossa jotain sellaista, joka vaikeutti alkuunp??semist? ja yh? piti yll? jonkinlaista v?limatkaa.
Samoin oli ollut laita heid?n seurustellessaan vanhan Jakobin luona, ja se oli oikeastaan t?rkeimp?n? syyn? siihen, ett? t?m? rakastuminen yh? voimakkaammin h?nen mielt?ns? kiinnitti. Kerran h?n oli n?hnyt tyt?n ter?ksenharmaissa silmiss? ilmeen, josta saattoi p??tt??, ett? h?n voi silm?nr?p?yksess? saada tuttavastaan toisen k?sityksen ja ettei miss??n tapauksessa pit?nyt her?tt?? h?ness? kosiskelijan vaikutelmaa. Siksip? luutnantti olikin jutellut melkein yksinomaan isois?n kanssa, tyt?n kanssa pikemmin vain sattumalta.
Seikka oli se, ett? vanha Jakob oli varsin hyvin k?sitt?nyt, ettei luutnantti saapunut saareen h?nen itsens? t?hden ja kun h?nen ei helposti k?ynyt p?ins? sulkea h?nelt? oveansa, oli h?n varsin j?rkev?sti varoittanut poikansatyt?rt?. H?n oli selitt?nyt, ettei sellaisten henkil?iden tapa ole menn? naimisiin alhaisempainsa kanssa, kun sit?vastoin liiankin usein sattuu, ett? he leikkiv?t lempe? heid?n kerallaan. "Sellaiseen mieheen kuin Salve Kristianseniin voi niiss? asioissa uskoa ja luottaa", p??tti h?n puheensa, omasta mielest??n hyvinkin ovelasti.
"Minusta tuntui, ett? olit hieman toista mielt? aikoessasi h?nt? l?ylytt??, isois?!" vastasi tytt? julkeanlaisesti.
"Hm, niin @@ poikaveitikat tarvitsevat toisinaan kuritusta", murisi ukko, "mutta saat uskoa, ett? h?n on kelpo mies. Jos h?n tulisi sinua kosimaan, niin h?n saisi sinut heti, sill? tiet?isinh?n sinun olevan hyv?ss? tallessa, kun minun on t??lt? l?hdett?v?."
Elisabet ei sill? kerralla enemp?? vastannut, mutta suupieless? n?kyv? piirre opetti h?nen haluavan pid?tt?? itselleen oikeuden muodostaa asiasta oman mielipiteens?. H?n oli Salve Kristiansenissa n?hnyt rakkaan ja ainoan kumppaninsa ja tunsi h?nt? kohtaan t?ytt?, varmaa luottamusta, mutta sittemmin oli meriupseeri koko ajan askarruttanut h?nen mielt?ns?. Kaiken sen, mit? h?n oli innokkaimmin ihastellut, oli upseerin olemus tuonut yht'?kki? ilmiel?v?n? h?nen n?ht?viins?. H?n ei kumminkaan ollut itselleen l?hemmin selvitellyt, ihasteliko h?n upseerin univormua, vai laivaston urot?it?, vai h?nt? itse??n. Mutta sitten tuli isois?n varoitus, joka loukkasi h?nen mielt?ns?. Samassa h?nelle selvisi, ett? asia koski upseeria itse?ns?, soreata, h?ik?isev?? kaiken muun kannattajaa. Mutta samalla oli h?nen mieless??n hillit?n ylpeydentunne, h?n luopui ajattelemasta mink??nlaista heid?n v?lilleen sukeutuvaa suhdetta pysytt?en h?net kuitenkin ihailunsa esineen?.
Saatuaan sitten t?dilt? kuulla ihmisten juoruista h?n pani asian kovin pahakseen ja tunsi entist? selvemmin, ett? heid?n v?lill?ns? oli n?kym?t?n sein?.
Kuukautta my?hemmin, "Junon" ollessa j?lleen valmiina l?htem??n, tuli Carl Beckin sisar er??n? p?iv?n? hymyillen sanomaan:
"Elisabet! Kuistilla on nuori merimies, joka pyyt?? puhutella sinua. H?nell? on k??r? kainalossa, ehk?p? jokin lahja."
Add to tbrJar First Page Next Page