Read Ebook: Luotsi ja hänen vaimonsa by Lie Jonas Hollo J A Juho Aukusti Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1704 lines and 39497 words, and 35 pages

"Elisabet! Kuistilla on nuori merimies, joka pyyt?? puhutella sinua. H?nell? on k??r? kainalossa, ehk?p? jokin lahja."

Elisabet, joka oli parhaillaan kantamassa sis??n p?yt?astioita, punastui, ja Carl Beck, joka seisoi ikkunan luona, kalpeni. Elisabet tiesi varsin hyvin, ett? tulija oli Salve, ja s?ik?hti h?nen uskaliaisuuttaan. He olivat n?hneet toisensa pari kertaa sit? ennen, ja Elisabet oli antanut tuntea, ett? h?n v?ltteli Salvea sen johdosta, mit? t?ti oli h?nelle kertonut. Nyt h?n meni vapisten ulos h?nen luokseen.

Salve katseli h?nt? hetkisen sanaakaan sanomatta. "Otatko t?m?n hamekankaan, Elisabet?" kysyi h?n vihdoin melkein tylysti.

"En, Salve, en huoli ottaa @@ kun olet minusta sellaista jutellut."

"Etk? sit? ota, Elisabet?" virkkoi h?n hitaasti ja alakuloisena. "Niinp? ei kannata puhua sen enemp??."

"Ei, ei kannata puhua enemp??, Salve."

Kun Elisabet n?ki h?nen seisovan siin? edess??n ihan murtuneena ja kuuli h?nen kysyv?n:

"Pit??k? minun ottaa se mukaan matkalleni, Elisabet?" @@ kihosivat ?kki? kyynelet h?nen silmiins?. H?n pudisti p??t??n, mutta h?nen kasvoissaan oli melkein ep?tietoinen ilme, kun h?n kiiruhti sis??n.

Huoneessa-olijat huomasivat h?nen itkeneen. Mutta Carl Beck oli kylm?verinen mies, h?n nojasi ikkunalautaan ja katsoi kilpakosijaansa @@ oliko h?nell? k??r? kainalossa portista ulos menness??n.

Samana y?n? Elisabet her?si. H?n oli itkenyt unessa ja n?hnyt Salven seisomassa laiturilla @@ kehnoissa pukimissa ja onnettomana, mutta liian ylpe?n? pyyt??kseen kenelt?k??n apua. Samalla h?n oli luonut Elisabetiin vakaan, moittivan katseen.

Elisabet j?i levottomana makaamaan voimatta saada unta mielest??n haihtumaan.

Samassa kuului kulkevan ohi meluava v?kijoukko, ja h?n meni ikkunaan luo. Poliisimiehet kuljettivat jotakin henkil?? v?liss??n katua alasp?in.

Heid?n ohi kulkiessaan katulyhty valaisi ryhm??, ja Elisabet n?ki, ett? kuljetettava oli Salve.

Salve taisteli vieji??n vastaan kalpeana ja raivoten, sininen paita rinnasta ihan revenneen? ja h?nen kasvoissaan oli sellainen ilme, ettei Elisabet sin? y?n? en?? nukkunut.

Andersenin muorin luona sataman toisella puolen olivat merimiehet ankarasti tapelleet. Puukkojenkin kerrottiin heiluneen, ja Salve Kristiansenin sanottiin olleen p??pukarina.

Kapteeni Beckin t?ytyi seuraavana p?iv?n? itse l?hte? kaupunginvoudin luo saadakseen miehens? vapaaksi ennen laivan l?ht??, ja h?n suoritti sakot.

Elisabet ymm?rsi liiankin hyvin Salven k?ytt?ytymisen syyn ja l?hti ulos, kun meriupseeri seuraavana p?iv?n? asiasta kertoi sit? selitellen @@ Salve oli aloittanut kahakan ilman mink??nlaista aihetta.

Elisabet oli muutamia p?ivi? kalpea ja uupunut, ja meriupseerista tuntui, ett? h?n k?ytt?ytyi tavallista pid?ttyv?mmin. @@ Iltap?iv?ll?, ennen laivan l?ht??, Salven is? ja nuorempi veli tulivat sanomaan hyv?sti, ja h?nen olemuksessaan oli jotakin omituisen silmiinpist?v?? @@ veljest? tuntui melkein silt? kuin olisi h?n ajatellut, etteiv?t he n?e toisiaan en?? milloinkaan.

Salve tarjosi omistamansa sadanriksinsetelin is?lleen ja kun viimeksimainittu ei halunnut sit? ottaa, piti h?nen luvata ainakin s?ilytt?? se h?nen varalleen. Is? arveli asian johtuvan ?skeisen mellakan j?lkiselvityksen aiheuttamasta alakuloisuudesta ja mielenmasennuksesta, mutta sanoi kumminkin aluksesta poistuessaan hieman huolestuneena:

"Muista, Salve, ett? sinulla on vanha is? kotona odottamassa!"

Illan ja osan y?t? Salve Kristiansen vietti istuen "Junon" m?rssyss?. H?n tuijotteli kohti Beckin taloa, niin kauan kuin yl?kamarista n?kyi valoa, ja valon sammuessa h?nest? tuntui, ett? h?ness? itsess??nkin sammui jotakin.

Trom?n ulkoranta Arendalin luona on karun, kivenharmaan n?k?inen, kuten rannikko yleens?kin. Kirkko vahtikojua muistuttavine kellotapuleilleen, joka toimittaa merimerkin virkaa, seisoo yksin??n meren ??rell?, ja sunnuntaisin n?hd??n luotsivenheiden laskevan sen rantaan jumalanpalveluksen aikana.

Saaren sis?puoli tarjoaa sit? rikkaamman ja eloisamman n?yn.

Ahdas Trom?n salmi vilisevine pikkupursineen, proomuineen, luotsivenheineen ja isompine aluksineen lep?? auringonpaisteessa hedelm?llisten, mets?npeitt?m?in harjujen ja rinteiden keskell?.

Kummallakin puolen on kaikkialla punaisia merimiesten tupia, laivurien asumuksia ja huviloita, ja joka paikassa, jokaisessa lahdessa ja poukamassa, miss? suinkin on alukselle sijaa, n?kyy valkoisina hohtelevia, rakenteella olevia laivanrunkoja, toinen toisensa vieress?.

Siin? on siev? laivaveist?m? luonnon helmassa, tosiaankin ihmeen kaunis kulkutie Arendaliin, Norjan ensimm?iseen merikaupunkiin. Se, joka tyynen? kes?p?iv?n? matkustaa h?yrylaivalla tuota v?yl?? pitkin, kokee yll?tyksen, jota ei hevill? unohda.

Kertomuksemme aikoina t?m? kuva ei ollut l?hesk??n niin t?ytel?inen ja rikas, mutta kumminkin oli jo n?kyviss? tulevan kehityksen alku.

Kapteeni Beckill? oli huvila er??ss? salmen kauneimpia kohtia @@ pieni yksikerroksinen, harmaja rakennus jyrkkine tiilikattoineen, josta pisti esiin kaksi pieniruutuista yliskamarin ikkunaa. Rakennuksen takana, tunturin rinteell? kasvoi siev? lehtimets?.

Niin? vuosina, jolloin kapteeni Beck oli pitkill? matkoillaan, oleskeli perhe kes?isin mielell??n huvilassa. Nyt h?n aikoi parin vuoden kuluttua vet?yty? pois merelt? ja perustaa kokoamallaan omaisuudella laivaveist?m?n.

Beckeill? oli puuhaa ja hy?rin?? arkisinkin heid?n huvilassa ollessaan. Rouva Beck istui mielell??n rukkeineen tuvassa.

Poikapuoli, joka rannikkokomissionin j?senen? oli matkoilla ja t?iss?, saapui sinne tavallisesti siev?ss? purjehdusvenheess??n lauantaisin j??den sunnuntaiksi. Sunnuntaisin tuli asein viel? joku tuttava perhe tai huviretkell? oleva seurue herroja ja neitosia vierailemaan heid?n luokseen tai naapuritilalle, ja siell? vietettiin sitten useimmiten iltap?iv? yhdess?.

Carl Beck oli naisten suosikki. H?n seurusteli heid?n kanssaan leikkis??n tapaan, toisinaan osoittaen hieman hempe?tunteisuutta, miss? ahavoitunut, miehek?s meriupseeri voi ik??nkuin sattumalta paljastaa varsinaista syvemp?? olemustaan.

H?nell? oli hieman taipumusta lihomaan, ja h?n laski itse siit? leikki? sanoen viett?v?ns? liian hyvi? p?ivi?.

Useimmat nuoret tyt?t tunsivat h?net lapsuuden ajoilta, jolloin h?n oli kadettina k?ynyt kotona, ja h?n n?ytti olevan erikoisen tuttavallisissa suhteissa heihin kaikkiin @@ tai ainakin oli olemassa milloin mik?kin juttu, jonka tunsivat ainoastaan h?n ja yksi heist?. Siksip? esiintyikin t?m?n piirin keskusteluissa aina koko joukko iskusanoja, jotka olivat toisille tuntemattomia, viel? nytkin, heid?n ehditty? t?ysikasvuisiksi.

Niiden joukossa, jotka k?viv?t usein vierailemassa, oli postimestari Forstbergin perhe.

Siihen kuului vanhempien lis?ksi puolikasvuinen poika ja kahdeksantoistavuotias tyt?r Maria, hiljainen, vaalea olento, jonka kasvot olivat harvinaisen ?lykk??t.

Kukaan ei v?itt?nyt h?nt? kauniiksi, mutta useimmista h?nen tutuistaan tuntui sittenkin silt?, ett? h?n oli kaunis. H?nen kenties liian hennossa olemuksessaan ja kaikessa, mit? h?n teki, oli jotakin itsetiedottoman sopusointuista ja vieh?tt?v??. Sensijaan kiittiv?t kaikki h?nen ?ly?ns?.

H?n oli yst?v?tt?rien joukossa se, jonka puoleen ehdottomasti k??nnyttiin, kun sattui jotakin hankaluutta. Kumma kyll? ei kukaan huomannut, ettei h?n milloinkaan uskonut asioitaan heille.

Yst?v?tt?ret arvelivat h?nen olevan niin "s?ntillisen ja oikean", ettei h?nell? ollut mit??n syd?menasioita. H?n oli Carl Beckin sisarten hyv? yst?v?t?r, varsinkin Miinan, joka selitti asettavansa h?net kaikkia muita tuttaviansa korkeammalle ja kaikessa hiljaisuudessa piti veljens? puolisoksi soveltuvana.

Ainoa t?m?n seurapiirin nuorista tyt?ist?, johon Carl Beck ei ollut sellaisessa lapsuusajalta polveutuvassa tuttavuussuhteessa, oli Maria Forstberg.

Oli kest?nyt jonkin verran, ennenkuin Carl Beck huomasi, ett? tuon hiljaisen tyt?n kanssa kannatti jutella. My?hemmin h?nest? oli tuntunut kiusalliselta, ett? se, mit? sanoi, h?nen kanssaan keskustellessa helposti aleni merkityksett?m?ksi jaaritteluksi. Neito oli vilpitt?m?n kirkas ja hymyili ihmeen kauniisti yhtyess??n johonkin lausuttuun mielipiteeseen.

Niinp? esiintyikin upseeri h?nen kanssaan seurustellessaan aina leve?n miehekk??sti ja miellytt?v?sti osaten samalla tepsiv?sti keimailla. H?nen voimansa tai heikkoutensa oli siin?, ett? h?n hetkitt?in antautui liiankin herkk?n? sille, joka otti h?net vastaan.

Neitonen ajatteli hyvill??n, ett? upseerin kevyt, liehittelev? suhtautuminen nuoriin naisiin oikeastaan aiheutui siit?, ettei h?n viel? ollut l?yt?nyt heid?n joukostaan sellaista, joka olisi ollut miehen t?yden vakavuuden arvoinen; he olivat h?nelle vain vapaiden hetkien ajanvietett?.

Maria taipui kovin mielell??n n?kem??n asiat t?ss? valossa, sill? Carl Beck oli jo pari vuotta ollut kaikessa hiljaisuudessa h?nen syd?mens? sankari. Yst?v?tt?ret olivat tuon ajan kuluessa uskoneet h?nelle paljon asioita, jotka selv?n?k?isempin? olisivat juuri h?nelt? salanneet.

Vaikka Elisabet olikin alinomaa ty?ss? ja toimessa, tunsi h?n kuitenkin itsens? vapaammaksi t??ll? maael?m?ss?. H?n oli v?hitellen alkanut perehty? talouteen, jota h?n, kuten k?vi ilmi, oikeastaan ymm?rsi hyvinkin, ja rouva Beck luotti h?neen monessa asiassa.

H?n osasi varsinkin @@ mit? olisi v?himmin osannut odottaa @@ tarjoilla eritt?in miellytt?v?sti, ja kun tuo solakka tytt? ilmehikk?ine kasvoineen, siev? raitainen hame ja valkoinen esiliina yll??n, sunnuntai-iltap?ivin? kantoi tee- tai kahvitarjotinta vieraiden luo huvimajaan, osui h?neen moni ihaileva silm?ys. Ei n?et ollut laisinkaan vaikea havaita, ett? h?n oli kaunotar.

Maria Forstbergin huomio oli kiintynyt Elisabetiin, jonka tarinan h?n tunsi, ja h?n koetti usein opastaa ja auttaa tytt??. Huolimatta erilaisesta luonnonlaadusta ja yhteiskunnallisesta asemasta n?m? kaksi naista piankin tunsivat @@ ellei suoranaista mieltymyst?, niin ainakin hienoa uteliaisuutta toisiaan kohtaan.

Aluksi oli tytt? n?ytt?nyt neidist? hieman jurolta ja umpimieliselt?. H?n ei ollut halunnut huomata niit? erin?isi? avustuksia ja huojennuksia, joita toinen hiljaiseen ja harkittuun tapaansa oli h?nen hyv?kseen suorittanut, mutta jo seuraavana sunnuntaina h?n kiitti erinomaisen kauniisti katsomalla.

H?nen uskotuksi yst?v?kseen p??seminen sit?vastoin tuntui Maria Forstbergist? varsin vaikealta.

Harvoin sai h?nest? houkutelluksi esiin muuta kuin lyhyit? my?nt?j? ja kieltoja. Vain silloin t?ll?in v?ikkyi h?nen kasvoillaan jokin v?rivivahtelu, joka osoitti h?nen ajattelevan omalla tavallansa, ja h?nen hieman jyrk?n voimakas, melkein loukkaava tapansa suorittaa teht?vi? omin p?in, kun h?n toisinaan ei ymm?rt?nyt toisen tarkoitusta, osoitti, ettei h?n tainnutkaan olla niin taipuisa kuin Beckit luulivat.

Elisabet puolestaan ymm?rsi varsin hyvin, ett? Maria Forstberg oli nuorista naishenkil?ist? se, josta l?hinn? saattoi tulla meriupseerin morsian ja josta my?skin mieluimmin piti se tulla, sek? h?nen persoonallisen arvonsa vuoksi ett? perhepolitiikan nojalla, jota h?n varsin hyvin ymm?rsi.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet