Read Ebook: Jörn Uhl: Romaani by Frenssen Gustav Kilpi Volter Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1787 lines and 77713 words, and 36 pages

Uhlin rinnalla, h?n oli nimitt?in jo vanha mies, puheli ilmoista hiukan, vaikeni taaskin ja rupesi h?millisell? tavallaan pehmeill? sormillaan silitt?m??n h?nen takkinsa ja liivins? rintaa, kuten r??t?li ainakin.

"Tuo takkisi minulle, J?rn", virkkoi h?n, "Koira on pahasti repinyt sit?: min? paikkaan sen silkill?. Min? teen sen ilmaiseksi, J?rn... Mutta, J?rn, mit?h?n minun viel? piti sanoa? Eip? riipu takista, riippuu syd?mest? takin alla, sen t?ytyy kuulua Jumalalle."

J?rn Uhl joutui h?milleen. Milloinkahan puhuu n?ill? mailla maallikko ihminen niist? asioista? Papin asia, kun h?n seisoo saarnastuolissaan, on puhua Jumalasta ja sielusta.

"Tahdoin vaan joutua lapsille avuksi", sanoi J?rn Uhl, "olin vimmoissani noille koirariivi?ille."

"Sinun pit?? tehd? kaikki sent?hden ett? Jumala tahtoo niin, Jumalaa teollasi palvellaksesi."

Sit? ei J?rn Uhl ymm?rt?nyt. "Suoraan sanoen, min? ajattelin ainoastaan tuota pient? lasta, joka huusi kuin riivattu."

"T?m?n kerran olet tehnyt hyv?? omaa olkoasi, ja se oli kauniisti. Mutta jos tahdot aina koko el?m?si ajan tehd? hyv?? ja tahdot aina saada oikeata iloa, silloin pit?? sinun ly?d? k?tt? Jumalan kanssa, ja rakkaudesta h?neen tehd? hyv??. Et sin? saa tehd? hyv?? siit? syyst?, ett? olet raivoissasi koirille, etk? sent?hden, ett'et sied? n?hd? lasten h?t??, vaan sent?hden ett? Jumala seisoo vierell?si ja katsoo sinuun ja sanoo: 'Mene apuun, J?rn Uhl! Pelasta lapsi! Karkaa k?siksi koiraan, J?rn Uhl!'"

"No niin... mutta yhdentekev??h?n kuitenkin on, teenk? sen Jumalan kanssa vai ilman Jumalaa."

"Eip? lainkaan, J?rn. Sill? katsoppas: Jos teet sen omin p?in, rupeat ylpeilem??n siit? ja kuvittelet tiesi mit? itsest?si, tulet rehenteli??ksi ja ehk? ihan narriksi. Etk? my?sk??n aina teekk??n hyv??; et aina osaa oikeaan my?sk??n; ei ole sinulle aina oikeata iloakaan siit?, kosk'et ole tehnyt sit? itse asian vuoksi, vaan itsesi ja ihmisten t?hden. Mutta jos asetut Jumalan rinnalle ja Jumalasta k?sin teet kaikki tekosi, silloin pysyt yst?v?llisesti n?yr?n?, hymyilet ja iloitset, tied?t varmasti, ett? aina teet oikein ja k?sit?t kaiken, voit asettua koko maailmaa vastaan ja iloita kaikesta maailmassa. Olkoon syd?memme Jumalassa, ja k?temme koiria vastaan, kaikkea pahaa vastaan: se kristinuskoa on."

"Sit?p? siet?? kuulla", sanoi J?rn, "seista Jumalan luona, ja sitte, h?nest? k?sin, tehd? hyv??: toden totta, se ei kuulu hullummalta. Mutta luulenpa sittenkin..."

"Niin teki Vapahtajammekin, J?rn. Aina Jumalassa, ja aina koiria vastaan! Ainoastaan ett? lopuksi oli h?nt? vastassa liika paljon koiria: ne ottivat voiton h?nest? ja repiv?t h?net. Vai mit? tahtoi ja teki h?n muuta, kuin taisteli Jumalan kanssa el?m?n ja kuoleman uhalla hyv?n puolesta?"

"Hyv?", virkkoi J?rn Uhl t?h?n. "Ik??nkuin liitossa Jumalan kanssa."

"Uskossa ja luottamuksessa, J?rn."

"Aivan niin, uskossa ja luottamuksessa kaikkea pahaa vastaan, koiria ja laiskoja, juomareita ja huonoja kynt?ji? vastaan."

"Aivan niin, J?rn, ja ensinn? omia vikoja vastaan."

"Se on selv??", sanoi J?rn Uhl.

"N?etk? nyt?" sanoi vanhus. "Tuo takkisi huomenna minulle, min? korjaan sen ilmaiseksi."

H?n ny?k?ytti p??t??n moneen kertaan, ja l?hti, yh? ny?kytt?en p??t??n.

Yht'?kki? her?si J?rn Uhlissa ajatus: "Kysypp?s koetteeksi h?nelt?, mit? h?n ajattelee saarnoista, joita tuo tuolla sis?ll? pit??." H?n k??ntyi ymp?ri. Mutta ukko meni jo juoksujalkaa ja katosi puun taakse kirkkotarhan kulmassa.

Kun ?lyp?? Wieten seuraavana aamuna tuli noutamaan pukua, tapansa mukaan harjatakseen sen, kertoi h?n h?nelle, ett? ukko oli luvannut korjata sen ja viel?p? ilmaiseksi.

"Sep?s on kummallinen pyhimys", vastasi Wieten. "Mist? h?n puheli?"

J?rn Uhl katseli ajatuksissaan eteens?. "Oli hiukan h?t?ist? siell? kirkonkulmassa. Mutta jos ymm?rsin oikein h?nt?, niin sanoi h?n, ett? olisi kauneinta, jos jokainen lakaisisi l?himm?isens? porstuan edustan!"

"Mokomaakin pyhimyst?! Jumala varjelkoon, J?rn. Ukko menee ihan sekaisin viel?."

"Noh", virkkoi J?rn, "miksik? niink??n? H?n on ahkera ja raitis, kukaan ihminen ei voi sanoa h?nest? mit??n pahaa; h?n on aina tyytyv?inen ja aina iloinen ja tied?th?n sin?, ett? h?n teki ilmaiseksi ripill?k?yntipuvun pikku Dierksenille."

"Niin, ent?s sitte? Onko h?n saanut yht??n groschenia kokoon? Tekee ty?t? kaiket p?iv?t. Onko h?nell? mit??n?" H?n antoi J?rnille nyytin ja sanoi: "Laita itsesi matkalle nyt takkinesi!" J?rn l?hti ky?kist?.

V?lik?ll? tuumi h?n: kas, siin? nyt on kolme eri mielipidett?. Sit? nyt ei voi j?rkev? ihminen uskoa todeksi, mit? se siell? kirkossa puhuu. R??t?li-ukon puheissa on ajatusta. Mutta ajatusta on my?skin siin?, mit? Wieten sanoo. R??t?li sanoo: Pid? huolta l?himm?isist?, Jumalan nimeen. Wieten sanoo: Pid? itsest?si huolta, omaan nimeesi.

Yht'?kki? pys?htyi h?n, mietti hiukan ja palasi takaisin ky?kkiin. Wieten istui, selin ovea p?in k?simyllyn ??ress?, ja teki ty?t?. "Kuule", sanoi h?n, "sin? sanot ett? r??t?li puhuu paljasta h?lyn p?ly?? Mutta sanoppas sin?, kuinka on itsesi kanssa? Sin? teet ty?t? turhanp?iten ja yh? turhanp?iten t?ss? kolkossa talossa, jossa kolme juomaria aivan p??tt?m?sti is?nn?iv?t, piinaat ja kiusaat itse?si joka p?iv? vastahakoisten palvelustytt?jen kanssa?"

Wieten k??ntyi nopeasti, ja katsoi h?nt? suurin silmin. Ensikertaa puhui J?rn h?nelle itsen?isesti ajattelevana, eik? h?n osannut niin kohta mukautua siihen. "Poika", sanoi h?n, "?l? p??tt?mi? puhele! Mene t?ihisi ?l?k? rupea viisastelemaan."

Silloin l?hti J?rn nyyttineen miettiv?n? ulos.

H?nen ulkonainen el?m?ns? ei tosiaankaan ollut muuta kuin vaivaa ja ty?t?. Is?ns? sanoi toisinaan: "H?ness? on Thiesseni? liiaksi ja elinij?kseen on h?n j??v? veljiens? palkkalaiseksi." T?n??n kynt??, huomenna kylv??, ylihuomenna raskasta kotity?t?, semmoiset olivat h?nen p?iv?ns?. Aamuisin ensimm?isen? ja iltaisin viimeisen?, ihminen jolla ei koskaan ole joutoiltaa ja pyh?p?iv??. H?nen silm?ns? painuivat kiinni, kohta kun illallinen oli sy?ty. Silloin l?hti h?n kohta kammariinsa ja nukkui sike?sti.

H?nest? tuli pitk? ja laiha, astuntansa muuttui paljosta k?ynnist? raskassavisessa kynt?maassa voimakkaaksi ja raskaanhitaiseksi. Lihaksensa tulivat vahvaj?nterisiksi. H?nelle ei ollut mik??n asia k?yd? koko p?iv? lev?ht?m?tt? vakoa yl?s, vakoa alas nelj?n hevosensa j?ljiss?, k?si aurankurjella, ja vaikk'ei h?n viel? ollut kahdeksaatoista t?ytt?nyt niin mielell??n h?n nisunkorjuussa otti hein?tarikkonsa nen??n yhden sijasta kolme lyhdett?. H?nen olkap??ns? tulivat leveiksi, ulkonivat ik??nkuin erikseen rakennettuina syrj??n p?in, ja kasvonsa ahavoituivat auringossa ja suolaisessa merituulessa. H?nen koko olentoonsa ja sanoihinsa tuli sit? hitaista t?sm?llisyytt? ja raskaanlaista p?tevyytt?, joka on ominaista raskaasti mietiskelev?lle luonteelle. H?nen kirkollak?yntins? k?viv?t harvemmiksi, mutta joka toinen tai kolmas sunnuntai teki h?n sent??n suoraselk?isen? ja kasvonsa tyynin? ja vakavina kirkkomatkansa sinisess? hyv?sti-istuvassa nutussaan.

Syksyn tapahtumat olivat vaikuttaneet el?hytt?v?sti h?neen. Vuosikausia oli h?nell? jo ollut t?m?ntapainen ajatuskanta: Kaikki autuus on siin? vaan, ett? on noin nen??ns? my?ten ahkera aina, ja raitis ja s??st?v?inen kuolemaan saakka. Mutta keskustelu pyhimyksen kanssa, ja sit? seurannut uusi mietiskeleminen ja vertaileminen vaikutti, ett? h?n avoi silmi??n hiukan taas ja kerran viel? katsoi tarkemmin. Ja nyt havaitsi h?n, ett'ei asia ollutkaan niin mutkaton ja yksinkertainen. Oli muutakin maailmassa, kuin kunniallisuus ja raha. H?n k?vi jonkun verran avomielisemm?ksi, herkemm?ksi ja lempe?mm?ksi.

H?ness? her?si jonkullainen hiljainen harvasanainen mieltymys muutamiin ty?mieslapsiin Kampilla, ja v?list? h?n istui sunnuntai-iltap?iv?t heid?n kanssaan niityn rannalla, ja leikkeli heille huiluja pajunoksista ja auttoi pienimpi?, jotka tottumattomilla k?sill??n yrittiv?t nitoa vitjoja kukkasten varsista. Talvisin taas s?ilytteli h?n omenoita kirstunsa pohjalla oljissa ja naureskeli, kun lapset koulumatkallaan tulivat pihan poikki ja sitte yskiv?t tai puhuivat kova??nisesti tai muulla tapaa koettivat ilmoittaa l?sn?oloansa, he kun eiv?t suoraan tohtineet tulla pyyt?m??n niit? h?nelt?. H?n oli nimitt?in heist? liika vakavan n?k?inen ja liika pitk?kin jo tohtiakseen semmoista.

V?list?, talvisina iltapuhteina nouti h?n esiin Littrow'insa, katseli taivaankarttoja, jotka olivat liittein? kirjassa ja meni ulos puutarhaan t?htikirkkaaseen y?h?n, etsi merkityt t?hdet ja painoi mieleens? niiden nimet. Mutta niinpian kun h?n huomasi, ett? t?m? tempasi h?net mukaansa, ett? h?ness? her?si halu oppia t?m? kaikki ja enemm?n viel?, kun h?n huomasi ett? halu oppia nousi h?nelle p??h?n kuin viini, silloin s?ik?hti h?n ja k?tki kirjan takaisin kirstuun, aivan pohjalle, olkienkin alle, joihin omenat olivat k?tketyt.

Kokemukset, jotka h?n sai ihmisist? ja el?m?st?, sulki ja pakkasi h?n itseens?, ik??nkuin laivuri pakkaa lastinsa alas pime??n laivaruumaan. Niiden olemassaoloa ei p??lt?p?in aavistanutkaan. Ne n?yttiv?t merkityksett?milt? ja tarkoituksettomilta, mutta ne olivat k?tk?ss? ainoastaan. Ne olivat rikastuttamassa h?nen sieluansa, olivat l?sn? siell? nyt ja olivat h?nen omaisuuttaan, ja laiva kulki syvemm?lt? nyt ja varmempana.

Niin tuli kokemus kokemuksen j?lkeen, ja ihminen ihmisen j?lkeen. Ne sattuivat h?nen tielleen, antoivat h?nelle joukon uutta kokemusta ja uutta havaintoa ja et??ntyiv?t taas.

YHDESTOISTA LUKU.

Seuraavana kev??n? tuumi h?n varovasti kuin vanhus ik??n, ett? olisi viisainta h?nelle nyt ilmoittautua vapaaehtoiseksi sotav?keen, sitte h?n olisi siit? vapaa.

Kenraali katseli mielihyv?ll? kookasta leve?harteista nuorukaista, joka alastomana seisoi h?nen edess??n ja kysyi suopeasti. "Kyrassieriksik? vai tykkimieheksi?" H?n ajatteli hiukkasen ja vastasi sitte: "Tykkimieheksi." Tarkastuslautakunnan j?senet olivat kummissaan. "Miksi niin?" kysyi kenraali. "Min? sovin paremmin siksi." "Miksik?s sitte?" kysyi ukko viel? kerran. J?rn tekeytyi viisaan n?k?iseksi ja vastasi: "Kuvittelen, ett? tykkimiehet ovat yksinkertaisempaa v?ke? ja my?skin maalle tarpeellisempaa." Kenraali ny?k?ytti hyv?ksyv?sti p??t??n ja antoi h?nen poistua.

Pit?j?vouti Eisohn, sama mies, joka joi ja pelasi talonpoikien kanssa ja jonka ainoan lapsen j?lkeenp?in t?ytyi l?hte? kerjuulle ja sitte kuoli surkeudessa, taivutti lyhytt? niskaansa hiukan ja sanoi: "H?n kuuluu Uhlien arvossa pidettyyn sukuun, herra kenraali. Mutta ei ole tullut sukuunsa, ei ole ter?? miehess?!" "Tuossako?" sanoi kenraali, "tuossako miehess?? H?nest? menen min? takuuseen. Osaan jonkun verran lukea ihmisen kasvoista, herra pit?j?nvouti, ja olen rauhan aikana ja parilla sotaretkell? oppinut n?kem??n mink?verran miest? kussakin on."

Niinp? l?ksi h?n syksyll?, kohta elonkorjuun j?lkeen Rendsburgiin. Geert Dose, sen Dosen poika, joka ennen muinoin oli asunut Dingerdonnilla, tuli kuulumaan samaan patteriaan ja l?hti h?nen kanssaan yhdess?.

Rendsburg oli silloin viel? hiljainen kaupunki. Ja vaikka se olisikin ollut vilkas kuin Hampuri ja maan kaunein kaupunki, mit? liikutti t?t? talonpoikaa kaupunki? Mit? liikutti h?nt? ylialaan koko maailma? H?nen oli t??ll? kolme vuotta opittava, mit? opetettiin, ja toteltava, mit? k?skettiin. Kun ty?st? v?litti, silloin oli h?nell? vapaus tehd?, mit? itse halutti. Silloin olivat h?nen ajatuksensa Uhlin pelloilla ja talleissa.

H?nen luonnisti hyvin; ei olisi voinut l?yt?? parempaa rauhanaikaista sotamiest? kuin h?n. H?n oli karaistu, ?lyk?s ja totteleva. Er?s vastaleivottu aliupseeri, joka mielell??n puhui k?mpel?ist? holsteinilaisista, n?ytti hyvin halukkaalta hiukan kujeilemaan J?rn Uhlin kustannuksella. Mutta nelj? viis p?iv?? j?lkeenp?in huomasi luutnantti Hax, jota sotamiesten kesken kutsuttiin "pitk?ks Juhaksi", h?nen aikeensa ja puheli hetken kahdenkesken aliupseerin kanssa: ja siihen p??ttyi se.

Er??n? toisena p?iv?n?, kun pitk? Juha k?vi tallin l?vitse ja J?rn Uhl, kantaen vesisankoja tuli h?nt? vastaan, kys?si h?n: "Uhl, mist? on teill? tuommoiset pitk?t raskaat askeleet? En ole el?m?ss?ni n?hnyt semmoisia niin nuorella. Ik??nkuin kantaisitte rautakiskoja!"

Vesisangot kirahtivat, ja J?rn Uhl seisoi kuin patsas. "Olen lapsesta saakka tehnyt raskasta ty?t?."

"Kaksivuotiaastako ollut auran kurjessa?"

"Niin. Ja maa on sitke?t? siell?."

"Min? olen kotoisin Itzehoe'n tienoilta", vastasi luutnantti. "Tunnen seudut, olen ollut Wentorfkissakin. No, is?ll? on kai suuri maatila?"

"Niink?? Mutta ent? is?ukko, eik? h?nkin?"

"Ei, herra luutnantti."

"Eiv?tk? veljetk??n? Mitenk??"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet