Read Ebook: Jörn Uhl: Romaani by Frenssen Gustav Kilpi Volter Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1787 lines and 77713 words, and 36 pages

"Eiv?tk? veljetk??n? Mitenk??"

"Eiv?t."

"Teill? on semmoiset kasvot, niin... kuinka sanoisin niin huolekkaat. Ei sovi nuorelle miehelle."

"Kotona kynt?v?t huonosti t?n? syksyn?, herra luutnantti."

Luutnantti Hax rypisti kulmakarvojaan, ei sanonut sanaakaan en??, ja kohteli J?rn Uhlia t?st? p?iv?st? saakka kunnioituksella, joka ilmeni etenkin siin?, ett? h?n vaati h?nelt? enimm?n ja antoi h?nelle vaikeimmat teht?v?t.

Toverit eiv?t ensin olleet siet?? h?nt?. Kun he pian saivat kuulla, ett? h?n oli mahtavan marskitalonpojan poika, oli hyvin l?hell? ep?luulo, ett? h?nen tyyni, pid?tt?ytyv? olentonsa l?hti ylpeydest?. Ei h?n ollutkaan vapaa talonpoikaisylpeydest?. Sit?paitsi vallitsi alkuaikoina huoneessa, johon h?n kuului, raaka k?yt?stapa. T?h?n oli syyn? pari kolme turhan aikuista pojanpukaria, joiden oli onnistunut p??st? maineeseen maailmaan ja tapoihin tottuneina miehin? sill? ett? he iso??nisesti kehuskelivat monista kokemuksistaan ja seikkailuistaan. J?rn Uhlille, joka oli maalaislapsi ja talonpojan poika, oli t?m? kyll? enimm?kseen tuttua, usean asian oli h?n my?skin mietiskelyiss??n aavistanut, sit?paitsi oli h?ness? vahva m??r? aistillisuutta, mutta kaiken t?m?n oli h?n s?ilytt?nyt sielunsa salaisimpiin syvyyksiin k?tkettyn? ja oli huolellisesti vartioinnut sit? p??sem?st? esiin. H?nest? oli siet?m?t?nt? ja her?tti h?ness? melkein ruumiillista tuskaa, kun joku kerskaaja nauraen puheli n?ist? luonnon pyhimmist? salaisuuksista. Lis?ksi kiusasi h?nt? viel? se, ett? h?nen kuunnellessaan t?mm?isi? puheita, h?nelle k?vi yh? selvemm?ksi ja selvemm?ksi, kuinka syv?sti ja auttamattomasti veljet kotona olivat takertuneet pahoihin ja raakuuksiin.

Niinp?, kun h?n kuunteli t?mm?isi? puheita, teki h?n sen samallaisilla kasvoilla, kuin kuuntelisi h?n veljiens? puheita, eik? ollenkaan salannut paheksumistaan ja ylenkatsettaan. T?m?n vuoksi vaativatkin molemmat sankarit h?nt? er??n? iltana tilille. H?n oli sent??n viekkaudella, joka on ominaista sille, joka koko el?m?ns? on el?nyt luonnon parissa, jo edelt?k?sin varannut itselleen varman puolustajan, entisen koulutoverinsa Geert Dosen, ja kun sankarit nyt, toivossa tulevansa tekemisiin ainoastaan yhden kanssa, kavalasti hy?kk?siv?t h?nen kimppuunsa, ilmestyikin heille kaksi vastustajaa ja saivat hyv?t selk?saunat. Siit? p?iv?st?, vaikka puheens?vy yh? pysyikin karkeana, ei se en?? luiskahtanut raa'aksi.

Toverit eiv?t ensin olleet siet?? h?nt?. Aluksi pitiv?t he h?nen huolekasta uutteruuttaan, jolla h?n joka p?iv? teki teht?v?ns?, teeskenteli??n? ylemp?in suosioon pyrkimisen?. Mutta kun he pian huomasivat, ett? h?nen innokkuutensa oli ainoastaan luontaista uskollisuutta, ja ett? h?neen voi luottaa, ja ett'ei h?n pyyt?nyt itselleen mit??n, ja kun Geert Dosen kautta oli tullut tunnetuksi, ett? h?nell? oli takanaan raskas nuoruus, niin rupesivat he kunnioittamaan h?nt? ik??nkuin nuoret laivurit sit? toveriaan, joka on tehnyt pisimm?n matkan. H?n sai heid?n kesken ik??nkuin jonkinlaisen riidanratkaisijan aseman ja monen hemmotellun mammanpojan on h?nen lyhyt kuivakiskoinen sanansa pelastanut monesta p?lk?h?st?.

"Sin? Uhl, joko olet kuullut, ett? R?cket on karannut ja saatu kiinni taas."

"Miksi karkasi h?n? Kun hevonen on auran edess?, silloin ei se saa ruveta mullikoimaan. Miksi yritt?? h?n karata, niinkauan kun on sotamiehen?? J?rjestyst? pit?? olla."

"Uhl, sin? olet j?rkev? mies; mutta sin? olet liika j?rkev?."

J?rn Uhl imeskeli piipunnys??ns? ja sanoi: "Enp? ymm?rr?, mik? siin? on, etten oikein osaa nauraa. On ik??nkuin olisivat kasvoni j??ss?, en saa niit? liikkeeseen. Mutta sit? min? mielell?ni katselen, kun te nauratte. Kertokaappas taas jotain! Sin? Geert, kerrosta se juttusi isosta Sott'ista."

"Kuulehan tuota, Plank... tied?th?n?... h?n joka palvelee kolmatta vuotta, h?n on nyt lopultakin saattanut turmioon sen pienen valkotukkaisen tyt?n, joka palvelee tohtorilla. Tytt? on eilen ajettu palveluspaikastaan ja on k?ynyt kasarmissa ja tahtonut puhutella Plankia, mutta t?m? on tekeytynyt kipe?ksi... kuuletko sin?, Uhl?"

"H?n on roisto", sanoi J?rn Uhl. "Jos h?n on saanut tyt?n liika heikolle, noutakoon takaisin my?skin sielt?. Me emme saa antaa h?nelle mit??n lepoa, ennenkuin h?n on viett?nyt kihlajaisia tyt?n kanssa. Me sanomme h?nelle, ett? me olemme saalanneet kokoon ja aiomme hankkia tynnyrillisen olutta. Kun h?n kuulee sen, ymm?rt?? h?n kyll? meid?n ajatuksemme asiasta."

Geert Dose oli sis?ll? aina joukon pilan ja leikinlaskun esineen?, h?n kun ei ollut koulussa oppinut melkein mit??n ja n?ytti v?list?, kuin olisi h?n hiukan hassahtanut. Mutta h?nen ?itins? oli oikeimpia Kreijej?, kuuluisan Stoffer Krey'n tyt?r, vinon Stoffer Krey'n, joka sent??n ei alkujaan ollut mik??n vinokasvuinen. T?m? Krey oli nuoruudessaan ollut innokas salakulettaja ja oli rannalla usein puijannut tullivahtimestareita siten ett? pukeutui ik??nkuin olisi h?n vinokasvuinen. Lopuksi hukkui er?s vahtimestareista ulkona Watt'illa ja sanottiin ett? Stoffer Krey olisi saattanut h?net harhaan ja sitte sy?snyt veteen. Siit? asti j?tti h?n salakuljetuksen ja muuttui hiljaiseksi, toimeliaaksi mieheksi. H?n tuli sent??n v?hitellen, vaikka h?n alkuaan oli ollut sorea ja suora kuin saarnipuu, vinokasvuiseksi ja vinoasentoiseksi. Semmoisena kuljeskeli h?n monta vuotta koiravaljakkonsa kanssa kyli?. T?lt? isois?lt??n oli Geert Dose'lla ?lyns?.

H?n oli palvellut marskeilla er??ss? suuressa talossa, jonka is?nt? oli hyvin yksinkertainen, ?ril? ja unelias. T?m?n luona oli vekkuli yst?v?llisell? palvelevaisuudellaan p??ssyt hyviin kirjoihin. H?n oli k?ytt?nyt hyv?kseen t?t? suosiota, oli viett?nyt hyvi? p?ivi?, ja tehnyt monta hauskaa kepposta yksinkertaiselle is?nn?lleen. N?ist? kepposistaan kertoi h?n, kun h?nt? oikein pyydettiin.

H?n istui nyt olkipolstarillaan, katseli ymp?rilleen ja kertoi.

"Niin noh, tapahtuipa kerran t?mm?inen juttu er??n nummistolaisen kanssa... Tied?ttek?, mit? miehi? nummistolaiset ovat? Nummistolaiset ovat semmoisia, jotka noin talven l?hetess? j?tt?v?t n?lk?isen kangaskyl?ns?, ja l?htev?t marskeille ja ovat siell? puimamiehin? is?nnill? ja kev??n tullen taas palaavat kotiinsa. N?ist? nummistolaisista oli isolla Sottilla aina ristins?.

"Niinp? tuli nytkin er?s niit?, pienenl?nt? harmahko mies, tummakasvoinen, kuivann?k?inen ja kulmikas kuin mik?kin m?kiturve, silm?t harhailivat ja katsoivat ristiin ja p?? liikkui yht? mittaa edestakaisin. Min? ajattelin kohta, kas, tuosta l?htee jotain. 'Is?nt?', sanoin min?, 'pit?k?? varanne vaan, tuosta saamme t?m?n talvisen piinan.'

"Niinp? siis. Mies menee illalla levolle ja nousee aamusti yl?s taas. Kun h?n nyt istuu siin? kirnupiim?ns? ja puuronsa ??ress? -- silloin annettiin nimitt?in joka aamu ja ilta, monasti p?iv?lliseksikin kirnupiim?? -- niin tulee Sott sattumalta sis??n siihen ja haluaa hiukan noin ik??nkuin tutkistella miest?, noin vaan varovasti ik??nkuin koira siili?; huomasin h?nen leve?st? naamastaan ja h?nen selkosen sel?ll? olevista silmist??n, ett? nyt h?neen voi sy?tt?? mit? tahansa. 'Haluaisin vaan tiet??, mik? sinun nimesi on ja mist? sin? olet.' Silloin katsahtaa mies ymp?rilleen, ik??nkuin lentelisi h?nen nimens? ilmassa ihan h?nen vieress??n yl?s ja alas ik??nkuin joku h?rhi?inen ja uhkaisi pukata h?nt?. 'Minun nimeni?' puhelee h?n. 'Minun nimeni?' Ja h?n alkaa taas tuijottaa ilmaan. Sott oli kumartunut p?yd?n ylitse ja n?ytti kuin aikoisi h?n suurella suullaan pyydyst?? k?rp?si? ilmasta. Min? istuin ihan hiljaa, mutta panin pari vanhanaikuista killinginlanttia, jotka eiv?t en?? olleet k?yt?nn?ss?, eteeni p?yd?lle ja ajattelin: tuon min? panen ylim??r?isesti kolehtikukkaroon kiitokseksi t?st? lystist?.

"Noh, mit?p? tehd?? Nummistolainen oli kuin olikin unohtanut nimens?.

"Eilen h?nell? viel? oli ollut se, sanoi h?n. Mutta t?n? y?n? oli h?n unohtanut sen tai kadottanut, niin oli h?nelle tapahtunut jo useinkin. Min? kysyin siihen, pitik? minun menn? hakemaan sit? vuoteen oljilta, ehk? se oli siell? viel?. Olin kai hiukan nauraa virnistellyt siin?, sill? yht'?kki? kurottaa Sott p?yd?n ylitse ja min? sain sellaisen korvatillarin, ett? unohdin sek? kuulemisen ett? n?kemisen ja hyp?hdin yl?s ja l?ksin pois.

"Noh, t?h?n asti oli siis kaikki hyv?sti. Nummistolainen oli kadottanut nimens?, eik? voinut keksi? sit?, vaikka me kaikki koetimme auttaa h?nt?. H?n sanoi ett? h?nest? tuntuu, ik??nkuin olisi h?nen nimens? ollut jotakuinkin pitk? ja ik??nkuin olisi sill? ollut jotain tekemist? sy?misen kanssa. Enemp??, sanoi h?n, h?n ei muista. Me teimme h?nelle kaikenmoisia ehdotuksia, mutta h?n hylk?si ne kaikki. H?n sanoi, ett? se oli ollut joku aivan eriskummallinen nimi. Sott keksi semmoisen viekkaan ajatuksen, ett? h?n menisi papin tyk?, pappi sitte lukisi kirkonkirjasta eri nimi?, ja kun h?n kuulisi nimen, joka muistuttaisi h?nen omaa nime?ns?, silloin ny?k?ytt?isi h?n p??t??n. Mutta h?n ei ny?k?ytt?nyt: h?n ei muistanut mit??n; h?n liikutti silmi??n vaan, yl?s ja alas, ik??nkuin tytt?, joka leikkii heitinpalloa. Lopuksi sanoi h?n luulevansa ett? nimens? on jokseenkin pitk?. Jos h?n vaan aluksi muistaisi osankin siit?, silloin muistaisi h?n ehk? lopunkin viel?. 'Hjaah', arveli Sott, 'kuinka p??st?isiin siit? selville?' 'Niin', tuumi nummistolainen, 'paras keino olisi kait... jos is?nt? sen tahtoisi tehd?'... 'Tietysti, tietysti!' vastaa Sott ja saa silm?t, kuin harjalla, niin uteliaaksi tuli h?n... 'Niin', tuumii nummistolainen, 'h?nen nimell?ns?h?n tuota oli jotain tekemist? sy?misen kanssa. Paras keino olisi senvuoksi kai se, ett? h?n jonkun aikaa saisi sy?d? sit?, josta h?n ?isin oli n?hnyt unta. Seh?n n?ht?v?sti olisi jossakin yhteydess? h?nen nimens? kanssa. Kun h?n sitte joskus oli oikein juurtajaksain uneksinut ja juurtajaksain sy?nyt nimens?, niin ehk? se sitte joskus juolahtaisi h?nelle mieleenkin.

"Noh, nytp?s alkoi peli: kukaan ei olisi en?? voinut sit? pid?tt??. Kuusi y?t? per?kk?in n?ki nummistolainen aina unta hapankaalista, ja saikin sit? ja s?i vahvasti. Meill? oli nimitt?in juuri hyv?? tuoretta hapankaalia kellarissa. Noh... Sen j?lkeen sanoo nummistolainen: 'Nyt h?n oli unissa n?hnyt kirnuja, joissa oli mahtavia voil?ji?'. Em?nt? n?ytt?? happamelta, mutta Sott sanoo: 'ei t?ss? auta. Meid?n t?ytyy saada tiet??, mik? miehen nimi on', Ja mies kun sy? kuus pitk?? p?iv?? taas voita, niin paljon kuin poskiinsa pistetyksi saa vaan. Niin noh, muutaman p?iv?n per?st? rupeaa h?n uneksumaan piim?st?. 'Millaisesta piim?st??' kysyy Sott, ja em?nt? kurottautuu puoliv?liin p?yd?n ylitse ja t?rr?tt?? j?nnittyneess? odotuksessa h?nt? silm?st? silm??n. 'Kuoritustako?' kysyy Sott. 'Ehei', vastaa h?n, 'sill? oli paksulta kermaa p??ll?'. Noh, nytk?s juhlaa taaskin, joka p?iv? on meill? p?yd?ss? ruukullinen makeata hyv?? viili?, ja jokainen me siit? s?rpp?isemme. Niinp? sy? mies talven ja kostuu vahvasti. Sitte yhten? p?iv?n?, kun v?hitellen rupesi ulkona vihannoitsemaan, noin keskipalkoilla maaliskuuta, pyyt?? h?n er??n? iltana palkkaansa, ja saatuaan sen, menee h?n huoneeseensa, kokoo tavaransa, ja kohta j?lkeenp?in ilmestyy h?n pihalle ikkunan taakse ja sanoo, ett? nyt h?n on saanut sy?dyksi valmiiksi nimens? ja ett? nyt h?n muistaa sen. 'Mit?h?' kirkasee Sott ja hyp?ht?? suorana yl?s. 'Niin tuota', vastaa mies, 'ett? mik? nimeni on, niin tied?n min? sen nyt. Nimeni on Johann Stoffer Hapankirnupiim?'. 'Hapankirnupiim??' karjasee Sott. 'Miks'et siit? sitte kohta uneksinut? H?h? Seh?n olisi tullut helpommaksi.' 'Niin', tuumaa mies ja nauraa syd?men pohjastaan ja leikkii taas p??ll??n ja silmill??n heitinpalloa, 'niinh?n minun aina k?y, n?en aina vaan osasta unta.' Sott tekeytyy yst?v?lliseksi kuin kettu j?nikselle: 'Noh', sanoo h?n, 'tule sis??n nyt sent??n viel?, nyth?n voit viel? kahdeksan p?iv?? saada hapanta kirnupiim?? poskiisi.' Silloin puistattaa miest? ik??nkuin kiemuroisi selk??ns? pitkin parikymment? kylm?? ankeriaista: 'Siin?p?s se juuri olikin, is?nt?', vastasi h?n. 'Em?nt? pani aluksi aina p?yt??n hapanta kirnupiim??, ja sit? nyt en min? sied? kaiket p?iv?t,' Ja niin l?htee mies pois, eik? h?nt? sen koommin ole siell?p?in n?hty... Min? tietysti taaskin sain kuitata lystit, sill? kun sitte h?m?riss? my?hemp??n menin huoneeseeni, seisoi iso Sott k?yt?v?ll?, miss? oli pime? jo ja odotti minua ja sanoi, ett? min? olin yhdess? nummistolaisen kanssa sommitellut koko jutun, ja palvasi kaikessa hiljaisuudessa hyv?np?iv?isesti minut."

"Sin? sen olit sommitellutkin", sanoi J?rn Uhl ja nauroi. Toisetkin sanoivat: "Hyvin sin? sen selk?saunan ansaitsit... Juttu ei muuten ollut juuri niin lipilaari, kuin tavallisesti. Kerroppa siis joku viel?kin."

"Niin mutta",... alkoi Geert Dose... "kun te aina sanotte ett? min? valehtelen..."

"Turhia, kerro nyt vaan, Geert! Jollet paikalla ala, niin k?ymme rinnuksiisi. Ellet t?n??n valehdellut, niin olet muulloin sit? perusteellisemmin. Noh, antaa tulla! Taikka rupeaa paukkumaan."

Geert Dose katsahtaa J?rn Uhliin ik??nkuin tahtoisi sanoa: "Me, J?rn, me olemme sent??n ainoat j?rkev?t koko joukossa." Mutta kun ne jo nousevat ja h?rittelev?t nyrkki? h?nelle, alkaa h?n taas yksitoikkoisella ??nell?.

"Ja totisen totta, niin tehtiin. Sott sanoo minulle: 'Geert, sin? saat tehd? sen, sin? olet n?pp?r?p?inen 'ja saat kai vauhtia mieheen'. 'Tietysti!' vastasin min?. 'Ei ole peukalo kasvanut keskelle k?mment? minulle, kyll? min? sen toimitan'. Noh, ja niinp? ryhdyttiin ty?h?n, ja saammekin miehen onnellisesti talven ylitse."

"Mutta noin kev??mm?ll? sitte tulee eukkonsa noutamaan h?nt? ja sanoo ettei miehens? ole viel? koskaan ollut niin hyv?in ihmisten luona. H?nh?n oli ihan ruvennut saamaan ihravatsaa. H?n tunnustelee h?nt? joka puolelta, ny?k?ytt?? tuontuostakin mielihyviss??n p??t??n ja kehuu Sottia. Sit? kuuntelee t?m? mielell??n. Kes?ll?, puhelee eukko, ei h?n suuria tarvitse ."

"'Mit?h?' kirkasee Sott. 'Mit? sin? puhelet? Ettei h?n tarvitse kes?ll? paljoa? K?p?li??nk? h?n silloin sitte imee?"

"'Ei', tuumaa eukko, 'ei niin. Vaan... hyv?t ihmiset!... Ajatelkaahan!... H?n on jonkinlainen m?rehtij?', sanoo eukko."

"Dose, nyt sin? valehtelet!" huutavaa toiset. "T?m? on jo liikaa! Antakaa sille!"

J?rn Uhl naureskeli vaan ja torjui k?dell??n. "J?tt?k?? h?n rauhaan. Kaikki on totta, mit? h?n kertoo, ja ellei se totta ole, niin miksi viitsitte kuunnella?"

Geert Dose istui aivan hiljaa, ik??nkuin ei koko asia koskisi h?nt? tuon taivaallista ja ik??nkuin olisi h?n vallan viaton. H?n heitti kaikkiin moittivan katseen ja sanoi: "Kuuletteko? J?rn Uhl h?n puhuu aina totta."

"Noh, jatka, jatka vaan! Mutta jos vallan liikoja rupeat laskettelemaan, niin saat takkuusi sent??n. Mahdathan toki hiukan malttaa itsesi, mies? Pit??k? sinun sitte ihan valehdella niin ett? sen jo tuntee virstan p??st?? Noh, jatka vaan!"

"Jatka, jatka!" sanotte te. "Te arvelette ett? ne lentelev?t minulle vaan noin valmiina suuhuni, niink?? Noh, kerranpa, muistan... mutta kun te aina sanotte ett? min? panen omiani..."

"Noh... ala nyt vaan!"

"Niin noh... siin? loppupuolella talvea, silloin k?yv?t asiat hullusti monelle talonpojalle. Ne tulevat silloin enemm?n tai v?hemm?n kummallisiksi, varsinkin alamaatalonpojat. Muutamasta on liika l?mmint?, toista palelee. Toiset saavat t?m?n kohtauksensa jo maaliskuussa, toiset vasta niihin aikoihin, kun karja lasketaan ulos, noin toukokuun alkup?ivin?. Onpa niit?kin, jotka niihin aikoihin, kun tuntevat saavansa t?m?n hohkop??n, itsest??n l?htev?t nelj?ksi viikoksi Schleswigiin. L??k?rit siell? ovat vartavasten valmistauneet vastaanottamaan heit? sinne. Noh niin, semmoisina aikoina tuli Sottiin aina ik??nkuin jotain j??tynytt?, jotain lasittunutta. H?ness? oli eloa yht? v?h?n kuin kuolleessa myyr?ss?. Noh, niin pitk?lle on siis p??sty.

"Kerran sitte, noin maaliskuussa, oli juuri semmoinen kosteankylm? j?isev? ilma, jolloin koko piha on sumun ja veden peitossa ja j??puikot riippuvat r?yst?ilt? kuin tarikon piikit. Silloin oli eukollaan h?nest? taas aika vastus. H?n seisoi ky?kiss? ja harisi jotain muijalleen. Silloin rupesivat sanansa yht'?kki? harvenemaan, lopuksi kaatui h?n turvelaatikkoon ja j?i makaamaan siihen. Kun h?n oli tiell? siin?, torasivat piiat h?nen kanssaan ja antoivat h?nelle silloin t?ll?in puukeng?st?kin. Viimein saivat he h?nen sen verran liikkeelle ett? h?n l?hti ulos; ky?kiss? iloitsivat, kun viimeinkin saivat eron h?nest?. Mutta h?nt? ei kuulunutkaan takaisin, ei sittenk??n, vaikka jo rupesi pimenem??n. Etsimme h?nt? jokapaikasta, mutta emme vaan l?yt?neet. Viimein sanoi em?nt?: 'ihmettelen vaan, mit? h?nest? nyt rupeaa kuulumaan'. Min? yksin pysyin varsin levollisena ja aattelin: 'H?n on mennyt jonnekin latoon vaan, ja makaa siell? nyt heiniss?'.

"Niin noh, seuraavana aamuna, kun istumme puurovadin ymp?rill?, sanoo pieni piika: 'Min? n?in is?nn?n eilisiltana viel?. H?n seisoi sein?m?ll? j??puikkojen alla ja n?ytti varsin kirkkaalta ja liukkaalta'. Noh, min?p? katsahdan kohta ikkunasta ulos ja n?en ett? r?yst?ilt? riippuu pitki? paksuja j??puikkoja. Minulle tuli kohta omat tuumani asiasta. Sanonpa silloin: 'Em?nt? hyv?', -- tarkoitin sill? Sottin em?nt??, -- 'ja hyv?t lapset' -- sill? tarkoitin toisia siell?: 'Luulenpa jo tiet?v?ni, miss? is?nt? on. Tulkaappas vaan mukaan'.

"Noh, me l?hdemme ulos. Ja aivan oikein. Sinne oli h?n mennyt riihen r?yst??n alle ja j??nyt siihen katselemaan laihojaan, joko ne pian rupesivat vihannoimaan, ja oli siin? seisoessaan nukahtanut, ja kylm? ja v?h?eloinen kun jo olikin, ei ollut ollenkaan huomannut, kuinka vesi tippui h?nen p??lleen ja sitte muuttui j??ksi. Niinp? olikin h?n v?hitellen saanut ylleen lasisen j??kerroksen. Nyt h?n oli kokonaan j??ss?. Kokonaan, sanon min? teille, takaa ja edest?, kasvot ja kaikki. P??ns? p??ll? oli h?nell? yl?s r?yst??lle asti ik??nkuin lasinen huippulakki, joka kohosi suorana yl?s.

"Niinp? siis... me murramme h?net irti sek? yl?- ett? alap??st? ja kannamme h?net nelj?n miehen ky?kkiin. Olipas ty?t?, ennenkuin saimme oikein h?nest? kiinni, niin liukas h?n oli. Em?nt? toraili h?nelle jo silloin. H?n ei sent??n osannut siihen muuta, kuin ett? h?n j??n l?vitse hiukan r?p?ytteli vasenta silm??ns? minulle, niinkuin h?nen tapansa oli aina, kun eukkonsa ripitti h?nt? ja min? satuin olemaan kuulemassa. Poika tokaisi: 'J?tet??n h?n tuommoiseksi ja vied??n Mehldorffin markkinoille ja n?ytell??n siell? rahan edest?', mutta sai korvalleen.

"Noh... mit?p? tehd?? Kertoakseni lyhyesti: me panimme ensiksi h?net nurkkaan ja rupesimme sy?m??n kaikessa rauhassa. Sit? katseli ukko hyvin n?lk?isin silmin ja nuoleskeli tuontuostakin kielell??n j??t?, em?nt? tiuski aina v?h?n p??st? h?nelle jotakin. Sitte panimme me koko j??ukon, niinep?ivineen papupataan, ensin yl?ruumiin -- eukko tahtoi nimitt?in v?ltt?m?tt? p??st? siihen k?siksi, -- sitte muun ja niin saimme h?net k?ytetty?mme ensin sent??n runsaan puolikuormallisen mustaa turvetta taaskin liukkaaksi ja sitten soodan ja natriinin avulla vallan norjaksi."

Nyt karasivat kaikki Geert Dosen kimppuun, ja nyt ei en?? J?rn Uhlkaan voinut pelastaa h?nt?. H?n torjui sent??n, ettei aivan liikoja sadellut.

Sen j?lkeen tuli hiljaista. Dose nukahti ja J?rn Uhl vaipui ajatuksiinsa. Toiset juttelivat hiljaa p?iv?n t?ist?, jotka nyt olivat takana.

Viimeisen vuotensa, kun palvelus solui melkein kuin itsest??n, vietti J?rn Uhl vapaan aikansa enimm?kseen er??n pienen kaupunkivirkamiehen luona, joka oli noin kymmenen vuotta vanhempi kuin h?n. T?m? oli rouvineen kotoper?? Wentorffin seuduilta, oli lapsena k?ynyt Thiess Thiessenin luona Aulangossa ja oli tuntenut Fiete Kreyn. H?n oli erinomaisen s??nn?llinen mies, h?nen hiuksensa olivat aina sile?sti kammatut ja paidanhihansa huikaisevan valkeat. H?n oli ahkera, kunnollinen, raitis ja s??st?v?inen, ehk? oli h?nell? viel? muitakin hyvi? ominaisuuksia. H?n moitti Thiess Thiessenin is?nn?imist? ja samoin sen kaupungin maistraatin, jonka palveluksessa h?n oli. H?n moitti, ett? Fiete Krey silloin kun h?n viimeksi oli n?hnyt h?nen oli istunut hajareisin koiravankkureillaan, h?n moitti hallituksen toimenpiteit? ja kuninkaan lausuntoja. H?n moitti kaikkea. Ainoastaan itse?ns? h?n kiitti ja v?list? rouvaansa, joka joskus harvoin arkana uskalsi my?nnytell? h?nen paheisiinsa. Mutta kun h?n kiitti t?t?, lis?si h?n aina: "Min? olen huomauttanut h?nelle siit?. Nyt h?n tekee aina siten." Jos sairaus, jota tuo kunnon mies poti, olisi tarttuvaista laatua, olisi h?nen seuransa ollut vaarallinen J?rn Uhlille, varsinkin kun t?m? viel? oli nuori. Mutta t?m? sairaus ei ole tarttuvaista, se her?? jossakin yksityisess? ihmisess?, riehuu aikansa h?ness?, ja h?vi?? h?nen mukanaan, Sen j?lkeen ilmenee se jossakin toisessa paikassa ja jossakin toisessa henkil?ss? taaskin. Sairaan ymp?rist? kuuntelee k?rsiv?llisen? h?nen kerskumisiaan ja nauraa h?nelle, kun h?n k??nt?? selk?ns?. Jos joskus joku h?nen tuttaviaan sattuu ravintolassa istuessaan antamaan suotuisan tilaisuuden viekoitella itsens?kin rupeamaan kehuskelemaan itse?ns?, muistuu h?nelle samassa mieleen naapurinsa heikkous. Silloin tukitsee h?n nopeasti suunsa ja pelastuu laskettelemasta tuhmuuksia.

J?rn Uhl oli kaksikymmenvuotias. H?n ei voinut viel? t?ysin ?lyt? kestitsij?ns? kamalaa sis?ist? tyhjyytt? ja houkkiomaisuutta. Vaikka h?n v?hin pitikin tungetteliaana ja sopimattomana tuota i?nikuista itse?ns?kehumista, k?rsi h?n sit? sent??n ajatellen, ett? kaikilla on nyt oma tapansa. H?n ei siis suuriakaan virkannut siihen, ja ylialaankin sai h?n harvoin puheenvuoron. H?n istui enimm?kseen hiljaa vaan pehme?ss? l?mpim?ss? sohvassa, poltteli hiukan, hiukan kuunteli my?s, oli hieman mielihyvill??n siit?, ett? tuommoinen arvokas hieno mies tuhlasi niin paljon sanoja ja el?m?n viisautta h?nelle, lyhyesti: h?nest? tuntui erinomaisen mukavalta t?ss? siistiss?, sirossa, hupaisen pieness? kodikkuudessa t?m?n rauhaisen lapsettoman perheen keskell?.

Mutta er??n? sunnuntai-iltap?iv?n? viimein, kun J?rn Uhl taaskin tuli sinne, makasi tuo korea mies pitk?n??n sohvalla, h?nell? oli hammass?rky?, eik? voinut puhua, vaan pyysi nuorta yst?v??ns? hiukan juttelemaan h?nelle nyt. Niinp? sai J?rn Uhl ensikerran t?ss? huoneessa puheen vuoron. H?n puheli -- mist? h?n muutoin olisi puhunutkaan? -- Uhlista, ja huolistaan ja toimistaan siell?: kuinka h?n j?rkev?ll? viljelyksell? oli saanut kuntoon sen ja sen pellon, ja kuinka h?n oli edullisesti myynyt sen ja sen lehm?n. H?n innostui ja puhui pari tuntia aineestaan: J?rn Uhlin el?m?, toimet ja mielipiteet Herralla oli hammass?rky?, oli vaiti ja kuunteli. Rouva kulki levottoman n?k?isen? edestakaisin ja n?ytti hyvin huolestuneelta sairaansa t?hden.

Kun J?rn Uhl jo seuraavana p?iv?n? palasi kuulemaan, kummoisissa voimissa sairas oli, -- h?n oli my?skin hiukan hyvill??n saatuaan kerran puhella itsest??nkin, vei rouva salaper?isen n?k?isen? h?net ky?kkiin ja ilmaisi siell? itkusilmin h?nelle, ett? h?nen miehens? eilen illalla J?rn Uhlin l?hdetty? oli ollut hirve?n pahalla p??ll? ja ly?nyt h?nt?kin. H?n ei ollenkaan voinut siet?? sit?, ett? joku puhui itsest??n. H?n ei tahtonut tiet?? en?? mist??n seurustelusta J?rn Uhlin kanssa Wentorffista.

Monasti on J?rn Uhl el?m?ss??n joutunut n?ytt?m??n ?llistynytt? ja noloa naamaa, se k?vikin h?nelt? varsin helposti p?ins?, h?n pitensi vaan hiukan jo muutenkin pitki? kasvojaan. Milloinkaan ne eiv?t sent??n n?ytt?neet pitemm?lt? kuin nyt, kun h?n sulki takanaan tuon sile?ksi kiillotetun oven ja l?hti alas noita vasta?ljyttyj? portaita, joita h?n ei en?? koskaan ollut astuva yl?s. H?n laski t?m?n kokemuksen entisiin ja vaikeni visusti siit?. Vasta paljoa my?hemmin kahtakymment? vuotta j?lkeenp?in oli h?n siksi kirkastunut, oli tullut niin koruttomasti todelliseksi, ja oli itsetuntemuksessaan tullut niin varmaksi, ett? h?n nauraen saattoi kertoa jutun vaimolleen. Mutta viel? silloinkin voi t?m? laittaa aseen siit?, ja k?ytti h?n sit? joskus tilap?isesti h?nt? vastaankin. "Noh, kuinkahan nyt olikaan se juttu, J?rn? Teh?n olitte molemmat varsin sirot ja sile?t, niinh?n? Aha, punastutko, J?rn? T?ll? kertaa se onkin paikallaan, J?rn Uhl."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet