Read Ebook: Suomalaisen teatterin historia 1 Teatterin esihistoria ja perustaminen by Aspelin Haapkyl Eliel

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 560 lines and 66925 words, and 12 pages

A NIGHT IN AVIGNON

A NIGHT IN AVIGNON

BY CALE YOUNG RICE

Published, March, 1907

TO DONALD ROBERTSON

A NIGHT IN AVIGNON

CHARACTERS

MADONNA LAURA

A NIGHT IN AVIGNON

But you will fail! For this vain revelry Will ease not. And I see all love is base-- As say the Fathers-- All!... and the body of woman Is vile from the beginning.

The body of woman's born of bliss and beauty. Only one thing is fairer--that's her soul.

Your Laura is another's.

Vain, all!...

But Lello comes! and brings me Sancia! Filippa! merry Filippa and Sancia! We'll drink!--wine of Rocella! Wine of the Rhine! Bielna! San Porciano!-- And kiss!

Kiss with the lips of life and not of ...

Your sin be on you ... and it will.

But hear, Gherardo, hear!

While we are in the world the world's in us. The Holy Church I own-- Confess her Heaven's queen; But we are flesh and all things that are fair God made us to enjoy-- Or, high in Paradise, we'll know but sorrow. You though would ban earth's beauty, Even the torch of Glory That kindled Italy once and led great Greece-- The torch of Plato, Homer, Virgil, all The sacred bards and sages, pagan-born! I love them! they are divine! And so to-night...! ...

To the maids of Saint R?my All the gallants go for pleasure; To the maids of Saint R?my-- Tripping to love's measure! To the dames of Avignon All the masters go for wiving; To the dames of Avignon-- That shall be their shriving!

Stay, here is Orso!

Guelph! Guelph! and Ghibbeline! Ehyo! ninni! onni! nz! I went fishing on All Saints' Day And--caught but human bones!

I went fishing on All Saints' Day. The Rhone ran swift, the wind blew black! I went fishing on All Saints' Day-- But my love called me back!

She called me back and she kissed my lips-- Oh, my lips! Oh, onni! nz! "Better take life than death," said she, Better take love than--bones! bones!

"Better take love than bones."

And see, they are wreathed of April, With loving myrtle and laurel intertwined. We'll hold symposium, as bacchanals!

It grows upon these lips--and if to-night They leant out over the brink of Hell, I would.

We'll drink to Messer Petrarca-- Who's weary of his bed-mate, Solitude. May he long revel in the courts of Venus!

Shall we depart, that he may still indite them? "To Laura--On the Vanity of Passion"? "To Laura--Unrelenting"? "To Laura--Whose Departing Darkens the Sky"?

"To Laura--Who Deigns Not a Single Tear"?

Shall we depart?

If it is she!... But you, my friends, must know how strange this is, And how--!... I have no words!... Wait me, I pray you, yonder, in that chamber.

Jo maaliskuulla 1848 kerrotaan samassa lehdess?, ett? aikomus oli kev??n kuluessa Helsingiss? toimittaa seuran?yt?nt?j?, joiden ohjelma olisi osaksi suomen- osaksi ruotsinkielinen, ja suomalaisista n?ytelmist? mainitaan nimelt? "Sisaren sukkeluus", "leikinteko" yhdess? n?yt?ksess?. T?st? aikeesta, jonka luultavasti Topeliuksen kirjoitus oli aiheuttanut, ei kuitenkaan n?y mit??n tulleen. Ja onhan se itse asiassa ymm?rrett?v??, ett? Topelius ruotsinkielisen? runoilijana ei suoranaisesti ole mit??n mainittavaa tehnyt aatteensa toteuttamiseksi, mutta silti h?n, toimien kotimaisen ruotsalaisen teatterin hyv?ksi, ep?ilem?tt? on enent?nyt suomalaisenkin n?ytt?m?n edellytyksi?.

Seuraavan vuosikymmenen alkuvuodet muodostuivat oikeaksi loistokaudeksi Helsingin teatterin historiassa. Kymmenluvun ensi n?yt?nt?kautena oli teatteri Pierre Delandin ja kolmena seuraavana kyvykk??n Edv. Stjernstr?min vuokraamana. T?m? ei kuitenkaan ollut p??asia, vaan se ett? useita etevi? kotimaisia teoksia esiintyi n?ytt?m?ll?. Topeliuksen draama "Viidenkymmenen vuoden j?lkeen" n?yteltiin 14 p. maalisk. 1851 ja "Regina von Emmeritz" 13 p. huhtik. 1853, joista j?lkim?inen saavutti erinomaisen menestyksen. Mutta aikalaisten todistusten mukaan oli F. Berndtsonin n?ytelm? "El?m?n taistelusta", ensi kerran n?yteltyn? 19 p. toukok. 1851, jo sit? ennen her?tt?nyt tavattoman is?nmaallisen innostuksen, kun itse D?beln "vanne otsallansa" Porilaisten marssin kaikuessa astui n?ytt?m?lle. Kumminkaan ei yhdell?k??n mainitulla runollisella ilmi?ll? ollut ratkaiseva merkitys. Se on n?et oikeastaan Topeliuksen sepitt?m?n ja F. Paciuksen s?velt?m?n oopperan, "Kaarle kuninkaan mets?styksen", ensi ilta Helsingin r?nstyneess? puuteatterissa, 24 p. maalisk. 1852, josta uusi aikakausi on luettava teatteriolojemme historiassa. Osat olivat kotimaisissa k?siss?, tosin ei ammattitaiteilijain, vaan yksityisten helsinkil?isten taiteenharrastajain, ja is?nmaallisen runo- ja s?velteoksen loistava menestys her?tti ennen kuulumattoman innostuksen n?ytt?m?taiteeseen. Pidoissa n?yt?nn?n j?lkeen se puhkesi ilmi hehkuvissa puheissa, ja maljoja tyhjennettiin kotimaisten n?ytt?m?taiteilijain, kotimaisen kirjallisuuden ja ennen kaikkea uuden, pian rakennettavan kiviteatterin onneksi. Kaikki t?m? kuviteltiin l?heisess? tulevaisuudessa toteutuvaksi ja rohkeasti merkittiin osakkeita ehdotetuksi rakennusyhti?ksi.

Topelius mainitaan puhujain joukossa, mutta sit? ei sanota, muistuttiko h?n sin? iltana suomenkielisest?kin teatterista. Tuskin h?n sit? tekik??n, koska h?n unohti sen innokkaasti kirjoittaessaan lehteens?: "Ett? p??kaupungin ja maan sivistynyt yleis? niin vilkkaalla my?t?tuntoisuudella on vastaanottanut hra Paciuksen teoksen, tuottaa kunniaa sen arvostelukyvylle ja aiheuttaa iloisia toiveita. Siihen sis?ltyy tietoisuus, ett? maassamme s?veltaiteelle ja n?ytt?m?lle, jopa koko taiteelle, uusi aika koittaa."

Eik? ihme ett? suomalainen n?ytt?m? unohtui. Kannattiko siit? puhuakaan aikana, jolloin suomalaisen n?ytelm?n painattaminenkin oli kielletty!

Kumminkin toinen runoilija, Fredr. Cygnaeus, jo seuraavana vuonna kosketteli asiaa. Tutkimuksessaan "Traagillinen aines Kalevalassa" h?n pit?? Kullervoa todistuksena siit?, ett? Suomen kansan runotar ei ollutkaan, niinkuin oli v?itetty, yksinomaan eepillinen eik? edes ainoastaan eepillinen ja lyyrillinen, vaan my?skin draamallinen. Ja kun sama taiteenyst?v? -- joka l?hes kymmenen vuotta varhemmin oli sanonut Parisissa nauttineensa suurta n?ytt?m?taidetta "syd?n t?ynn? uskoa, ett? Suomellakin voisi olla draamallinen taide" -- yh? samana vuonna laajassa kirjoituksessa esitt?? mietteit??n teatterin tulevaisuudesta Helsingiss?, h?n ottaa Kullervon l?ht?kohdakseen: t?st? vastasyntyneest? ilmi?st? levisi muka valoa pime??n ymp?rist??n samoinkuin Correggion Betlehemin y?t? kuvaavassa taulussa valo n?hd??n l?htev?n lapsesta. H?n selitt?? p?tevill? syill?, miksi ja kuinka n?ytt?m?taide v?ltt?m?tt?m?sti on rakennettava kotimaiselle ja suomalaiselle perustalle, joskin k?ytt?m?ns? sana "finsk" saattaa tarkoittaa yht? hyvin ruotsin- kuin suomenkielt?. Ainoastaan yhdess? kohden k?y ilmi, ett? Cygnaeus todella piti kansamme kielt? mieless??n. H?n puhkee n?et seuraaviin sanoihin: "Jos Suomi siin? m??rin olisi is?nt? omassa talossaan, ett? ne, jotka voivat tulla kysymykseen kun teksti on kirjoitettava ja musiikki s?vellett?v? johonkin oopperaan, voisivat pit?? ja k?ytt?? maan kielt? varsinaisena ?idinkielen??n. Jos", jatkaa tekij? v?liss? puhuttuaan Topeliuksen harvinaisesta runoilijakyvyst?, "h?nelle olisi suotu k?ytt?? lahjojaan sepitt??kseen oopperatekstin, jonka aine olisi otettu esim. Kalevalan Lemmink?isepisodista, kiitollisimmasta, mik? mink??n maan runoudessa on tarjona, niin olisi ?idinkielemme samassa astunut ainakin yhden seitsenpenikuorma-askeleen kehityksen ja kunnian tiet?." Kumminkin oli Cygnaeuksen mielest? t?m? tuuma niin? aikoina mahdoton toteuttaa ja melkein haaveellisempi kuin ajatus tarkoituksenmukaisen taiteentemppelin synnyst?.

Viel? vuosikymmenen viimeisen? vuonna Cygnaeus palasi aineeseen, ja silloin h?n puhui suoremmin. Er??ss? lehdess? oli kirjoitettu pysyv?n teatteriseuran tarpeellisuudesta, ja sen johdosta h?n nyt lausui, ett? h?nen mielest??n oma teatteriseura ehk? helpoimmin saataisiin siten, ett? "n?ytt?m? kerrassaan teht?isiin t?ysin suomalaiseksi, niin kielen kuin muunkin puolesta". Kumminkin h?n j?lleen vet?ytyi kannattamasta omaa ajatustaan, sill? eih?n suomenkielell? ollut olemassa muuta kuin yksi ainoa n?ytelm? -- "Silm?nk??nt?j?" -- ja sekin kovin arvoton. Yritys olisi siis kokonaan ep?toivoinen.

Miten t?m?n lieneekin, juuri n?in? vuosina, jolloin kanuunain jyskeen tauottua ja uuden hallitsijan noustua valtaistuimelle valtiollinen taivaamme oli alkanut seljet?, kuultiin ensi kerran suomenkielt? n?ytt?m?lt?. Ylioppilaitten kesken oli perustettu draamallinen yhdistys eli "yli-oppilasten n?ytelm?-yhti?", ja se toimitti marraskuulla 1857 ensim?isen n?yt?nt?ns?, jonka varsinainen ohjelma oli ruotsalainen, mutta jonka ohella ylioppilas Julius Krohn lausui "D?beln Juuttaalla" suomeksi k??nnettyn?. Seuraavan vuoden huhtikuulla sama yhdistys toimitti rakennettavan ylioppilastalon hyv?ksi nelj? kertaa uudistetun n?yt?nn?n, jossa paitse ruotsalaisia kappaleita n?yteltiin Hannikaisen "Silm?nk??nt?j?". T?m? kappale oli jo 1847 esitetty Kuopiossa, mutta Helsingiss? se oli uusi ja sai nyt kunnian olla ensim?inen suomenkielinen n?ytelm?, joka t??ll? on n?ytt?m?ll? n?hty. Edelleen n?yteltiin huhtikuun lopulla ja toukokuun alussa 1859 melkoista vaativampi kappale viisin?yt?ksinen "Antonius Putronius eli Antti Puuronen", alkuansa Hannikaisen tekem? ja nyt A. Ahlqvistin ja O. Joppeliuksen korjaama mukaelma Holbergin komediasta "Erasmus Montanus". P??osassa esiintyi suurella menestyksell? ylioppilas S.W. Hougberg. Viimeinen sarja n?it? ylioppilasn?yt?nt?j? annettiin toukokuulla 1860, jolloin suomeksi esitettiin R. Benedix'in yksin?yt?ksinen, Ahlqvistin mukailema ja k??nt?m? huvin?ytelm? "Riita-asia" sek? "Antonius Putronius", jolla viel?kin oli vieh?tysvoimaa.

Loistavin menestys oli 1859 v:n n?yt?nn?ill?, ja silloin m??r?siv?t ylioppilaat enimm?n osan tuloista, 500 ruplaa, pohjarahastoksi Helsingiss? perustettavaa teatterikoulua varten, "jossa suomalaisille oppilaille annettaisiin n?yttelij?ille tarpeellista opetusta". Alempana saadaan n?hd? mit? t?st? kauniista alotteesta koitui.

N?m? ylioppilasn?yt?nn?tkin, joissa suomen- ja ruotsinkieli soivat rinnakkain n?ytt?m?lt?, olivat tavallaan ennen mainitsemamme "Kaarle kuninkaan mets?styksen" nostaman innostuksen kannattamia. Sodanj?lkeisin? vuosina oli n?et teatteri-into p??kaupungin yleis?ss? uudestaan virkistynyt, ja juuri n?in? aikoina rakennettiin se kiviteatteri, joka silloin oli haamoittanut mielikuvituksessa, ja 28 p. marrask. 1860 se juhlallisesti vihittiin tarkoitukseensa. Vaikka juhlaohjelma melkein kauttaaltaan oli ruotsinkielinen, ansaitsee se kuitenkin huomiotamme sent?hden ett? jok'ainoa numero perustui aitosuomalaiseen aiheeseen. Aluksi soitettiin F. von Schantzin s?velt?m? uusi Kullervo-uvertyyri, sitten seurasi Cygnaeuksen kirjoittama Kalevalanaiheinen ja osaksi -mittainenkin ruotsalainen alkajaisruno ja sen j?lkeen Julius Krohnin sepitt?m?, niinik??n Kalevalaan nojaava, suomalainen tervehdysrunoelma sek? vihdoin Topeliuksen laatima ja Paciuksen s?velt?m? satun?ytelm? "Kyypron prinsessa", jossa on vapaasti k?sitelty juuri se Kalevalan aihe, Lemmink?istarina, jota, niinkuin ylemp?n? on kerrottu, Cygnaeus oli niin suuresti kiitt?nyt ja jonka h?n oli ik??nkuin suositellut Topeliukselle. N?ytt?? silt? kuin olisivat kaikki ohjelmanumerojen luojat olleet saman harhaluulon vallassa kuin suomalainen runoilija, kun h?n pit?en uutta taloa rakennettuna Suomen runottarelle riemastuneena tervehti palannutta V?in?m?ist?:

"Terve t?nne, V?in?m?inen, Taas nyt soittamahan! Terve, k?yr? kanteloinen. Taasen kaikumahan! Ilollen nyt ilot tuntuu, Riemullen nyt riemut! Heit? pois jo huolihuntu, Koko Suomenniemyt!"

Syyst? kun puoluejako 1850-luvulla oli tuskin alullaan, silloinen innostuskin n?ytt?m?taiteeseen oli ollut yhteinen kaikille taiteenyst?ville eik? senvuoksi ajateltukaan muuta kuin ett? saavutettu voittokin olisi yhteinen. Niille, jotka toivoivat osan siit? lankeavan suomenkielisenkin n?ytt?m?n puolelle, oli kumminkin 1860-luku tuottava katkeran pettymyksen.

Ensim?isen? n?yt?nt?kautena 1860-61 uusi teatteri oli vuokrattuna Pierre Delandin seuralle; mutta syksyst? 1861 siin? alkoi toimensa pysyv? n?yttelij?seura, jonka j?senet poikkeuksetta olivat Ruotsista palkatut. Ymm?rrett?v?? on, ett? n?in ollen suomen sanaa ei kuultu n?ytt?m?lt?, jota oli kuviteltu V?in?m?isen ilopaadeksi. Teatterikoulukin, jota varten ylioppilaat olivat koonneet rahoja ja joka oli ajateltu toimivaksi teatterin turvissa, j?i vastaiseksi perustamatta.

V??rin olisi silti luulla, ett? t?m? asianlaita v?litt?m?sti her?tti katkeruutta suomalaisella taholla. Olihan teatterin johtokunnassa ainakin kaksi j?sent?, Fredr. Cygnaeus ja Z. Topelius, joiden hyv?? tahtoa ei ep?ilty. Etteiv?t he enemm?n kuin muutkaan saaneet mit??n n?kyv?? aikaan, siit? syytettiin vain kehittym?tt?mi? oloja. Silloisten kiivaimpien suomenmielisten, veljesten Yrj? ja Jaakko Forsmanin ja A. Meurmanin, vastaperustamassa lehdess?, Helsingin Uutisissa, lausuttiin tammikuulla 1863 hyvin alistuvaisesti:

"Se aika, jolloin voisimme puhua suomenkielisest? teatterista, suomenkielisest? n?ytelm?taiteesta ja n?ytelm?kirjallisuudesta, ei ole viel? koittanut. P??kaupunki, jonka pit?isi astuman semmoisen kansallisen toimen etup??ss?, on siksi liian v?h?n suomenmielinen, ja sen suomalainen v?est?, jonka lukum??r? kuitenkin on kolmas osa koko v?kiluvusta, ei ole viel? saanut edes tarpeellisia kouluja, saati taiteellisia etuja nauttiaksensa. Kuitenkin tahdomme toivoa, ett? kansallishenki t?ss?kin asiassa pian tulee muutosta vaikuttamaan, ja sen vuoksi emme suinkaan pid? halpana sit? taiteellista aistia, joka nykyistenkin laitosten kautta levi?? yleis?ss?. Tulemme siis joskus puhumaan jonkun sanasen teatterista ja sen tuotteista."

"Msli Ryberg vietti t?ll? kertaa ehk? kauniimpaa voittoriemuansa melkein tyhj?ss? teatteri-salongissa, mutta ilahuttavaa oli n?hd?, ettei t?m? vaikuttanut h?neen v?hint?k??n haitallisesti. N?in tapahtuu usein Suomessa, ett? taiteen kauniimmat voitot usein ovat anastettavat autiossa ."

Tietysti Helsingin Uutiset ei kauan olisi jaksanut saman mittakaavan mukaan jakaa huomaavaisuutta ruotsalaiselle teatterille. Kumminkaan ei sit? tarvittu suoraan tunnustaa, sill? jo ennen n?yt?nt?kauden loppua oli uhkea kiviteatteri raunioina. Y?ll?, jonka j?lkeen valkeni 8 p. toukokuuta 1863, tuntemattomalla tavalla syttynyt tulipalo h?vitti koko t?m?n "taiteentemppelin" ja tuhosi samalla kaikki siihen ehk? viel? kiinnitetyt suomenkielist? n?ytt?m?? tarkoittavat toiveet.

Niiden tuhansien joukossa, jotka kyynelsilmin katselivat, kuinka tuli katosta ja akkunoista hulmuavine liekkeineen riehui niin suurella innolla rakennettujen muurien sis?ll?, oli ainakin kaksi nimelt? tunnettua, jotka k?sittiv?t onnettomuuden kohtaavan suomenkielist?kin n?ytt?m??. Ne olivat Fredr. Cygnaeus ja er?s nuori ylioppilas, joka my?hemmin suomalaisena n?yttelij?n? on tullut tunnetuksi nimell? Vilho, mutta silloin omisti nimen Oskar Vilhelm Gr?neqvist. Varsinkin j?lkim?inen arvosteli tapahtumaa silt? kannalta. H?n oli n?et ensim?inen nuori mies, joka oli p??tt?nyt uhrata el?m?ns? suomalaiselle n?ytt?m?taiteelle, ja sent?hden on h?n saava lehden t?ss? kertomuksessa.

Gr?neqvist oli syntynyt 1840 H?meen Kuhmalahdella, joten h?n lapsuudestaan osasi suomea, vaikka h?n alkoi koulunk?yntins? Uudessakaarlepyyss?, miss? h?nen is?ns? oli koulunopettaja. Jo koulussa Pohjanmaalla h?n toverien kanssa leikki teatteria ja kev??ll? 1861 h?n H?meenlinnan lukiossa oli mukana toimittamassa n?yt?nt?j?, joissa paitse ruotsalaisia kappaleita "Silm?nk??nt?j?" esitettiin. Samaan aikaan h?n sommitteli n?ytelm??, jonka sankari oli 1850-luvun alulla Pohjanmaalla etev?n? l??k?rin? kuuluisaksi tullut, unkarilainen maanpakolainen Bolliger, sek? suomenkielist? draamallista kansanel?m?n kuvausta. Sen ohella h?n luki Shakespearea Hagbergin k??nn?ksest? ja opetteli englanninkielt?, voidakseen alkukielell? tutustua suureen draamarunoilijaan. Syksyll? 1862 h?n jo oli p??tt?nyt ruveta n?yttelij?ksi. "Kun sanomista n?in, ett? oli kysymys saada toimeen oma n?ytt?m? Suomelle, hytk?hti syd?meni ja rintani paisui", h?n kirjoitti er??lle yst?v?lleen, "sen asian t?hden tahdon el?? ja kuolla!" Tultuaan ylioppilaaksi h?n kev?tlukukautena 1863, ensim?isen? jona oli Helsingiss?, esitti itsens? teatterin johtokunnan j?senille, sill? h?nen oli mahdoton odottaa siksi kuin teatterikoulu "parin kolmen vuoden p??st?" avattaisiin. Outoa vierasta kohdeltiin yst?v?llisesti, sill? h?n oli ensim?inen ylioppilas, joka oli ilmoittanut aikovansa n?ytt?m?n palvelukseen. H?nelle my?nnettiin vapaa p??sy harjoituksiin ja n?yt?nt?ihin, ja h?n sai esiinty? sanattomissa osissa , Edelleen oli P. Deland itse antava h?nelle opetusta -- Cygnaeuksen ja Topeliuksen laskuun, sill? Gr?neqvist oli kokonaan varaton. Toukokuun 7 p. h?nelle sanottiin, ett? h?nelle seuraavana p?iv?n? m??r?tt?isiin pieni osa A. Blanchen n?ytelm?ss? "Engelbrekt Taalalaisineen"; mutta -- y?ll? teatteri paloi.

Cygnaeus k??nsi onnettomuuden onneksi neuvomalla Gr?neqvisti? l?htem??n Tukholman teatterikouluun. Vanha taiteenyst?v? kehoitti h?nt? samalla olemaan rohkea ja ajattelemaan, ett? valitsemallaan uralla vastukset olivat v?ltt?m?tt?mi?, ja kysyi sitten, oliko h?n koskaan ep?illyt pysyv?n kansallisen teatterin synty? maassamme? -- "En", vastasi Gr?neqvist, "koska Suomi kerran edistyy yhdess? kohden, on se edistyv? kaikissa muissakin, sill? tietenkin kehitys on tapahtuva sopusuhtaisesti." -- Tyytyv?isen? vastaukseen Cygnaeus vain joudutti l?ht??. Ja lokakuulla Gr?neqvist jo olikin Tukholmassa, jossa h?n Emil von Qvantenin v?lityksell? p??si kuninkaallisen teatterin "oppilaskouluun". T?ynn? tulevaisuuden unelmia h?n nyt tarmokkaasti harjoitti opintoja, v?liin sommitellen murhen?ytelm??, jonka p??henkil? oli Birger jaarlin tyt?r Hildegard ja toimintapaikka vanha H?meenlinna. Kev??ll? 1864 teatterikoulun opettaja, n?yttelij?n? ja n?ytelm?nkirjoittajana tunnettu Jolin, er??n? p?iv?n? sanoi h?nen tovereilleen: "Lausukaa niin luonnollisesti ja syd?mellisesti kuin h?n , niin teill? on jotain toivottavaa tulevaisuudessa!" Mutta t?lle itselleen Jolin jo puhui pienest? osasta, jossa h?nen sopisi esiinty? kuninkaallisella n?ytt?m?ll?. Onko ihme ett? nuori intoilija oli iloissaan! Kumminkaan h?n ei hetke?k??n ajatellut tulevaisuutta Ruotsissa. P?invastoin h?nen tuumansa k?viv?t t?h?n suuntaan: Teatterikoulu Helsingiss? on jo ensi syksyn? avattava, ja silloin kykenen ehk? jo hoitamaan aliopettajan virkaa. Kansallisteatteri Suomessa on viipym?tt? perustettava, ja siin? on suomi ehdottomasti oleva p??kielen?. Kun kiviteatteri nousee raunioistaan, tulee maamme omain lasten, puhuen kansankielt?, ensim?isin? astua sen n?ytt?m?lle. Sent?hden teatterikoulu on jo syksyll? avattava, niin ett? suomenkieli vihki?isjuhlassa voi kaikua n?ytt?m?lt?. "Kun ensikerran esiinnyn n?ytt?m?ll? Helsingiss?, on se tapahtuva suomenkielell?!" -- Kun muuan ruotsalainen n?yttelij? sanoi: "J?? t?nne, teatteriimme, t??ll? ovat olot paremmat, t??ll? saat isomman palkan; odottaa saat ennenkuin suomi kelpaa teatterissa -- jos se p?iv? koskaan valkeneekaan." Silloin Gr?neqvist kiivastui: "Suomi kelpaa teatteriin yht? hyvin kuin ruotsi, oman maani ja suomenkielen t?hden olen t?nne tullut, rahasta en v?lit? enemp?? kuin ett? el?n, p??asia on suomenkieli Suomen n?ytt?m?ll?!"

Olisihan ollut sula ihme, jos Gr?neqvistin unelmat olisivat toteutuneet. Teatterikoulu j?i viel?kin pariksi vuodeksi avaamatta, mutta 1865 tapahtui kuitenkin, ett? h?n ensi kerran julkisesti esiintyen Helsingiss? teki sen suomenkielell?. Se oli syksyll?, mutta jo kev??ll? s.v. h?n oli aikaansaanut suomalaisen seuran?yt?nn?n, joskin suljetussa piiriss?. Talvella 1864 oli muutamien suomalaisten perheiden seurapiirist? kehittynyt laajempi "Suomalainen seura", jonka p??m??r?n? oli edist?? suomenkielen k?yt?nt?? sivistyneess? seurustelussa ja joka sit? varten kerran viikossa kokoontui Kleinehn hotelliin viett??kseen iltaa kuulemalla esitelmi?, laulua ja soittoa sek? tanssilla. Maaliskuulla 1865 t?ss? seurassa Gr?neqvistin alotteesta toimeenpantiin seuran?yt?nt?, jossa ensi kerran suomenkielell? esitettiin murhen?ytelm?, nimitt?in Th. K?rnerin "Syyn sovitus" ja sen j?lkeen "Silm?nk??nt?j?". Ensi n?yt?nt? oli 29 p. ja toinen 30 p. Kaivohuoneella, ja "mielistyneet katsojat", sanotaan H. T:ssa, "osottivat suosiotansa t?lle yritykselle saada suomenkieli kotiutumaan n?ytt?m?ll?". N?yt?nt? syksyll? oli ylioppilasten toimittama. Marraskuun 11 p. n?yteltiin Arkadiateatterissa "Jeppe Niilonpoika", K.J. Gummeruksen suomennos Holbergin komediasta "Jeppe paa Bjerget". Mainittuaan yleis?n olleen lukuisan ja suosiollisen, H. T:n teatteriarvostelija lausuu:

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet