Read Ebook: Transhimalaja: Löytöjä ja seikkailuja Tibetissä. 1 (of 2) by Hedin Sven Anders

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 763 lines and 57145 words, and 16 pages

Malepurin tuolla puolen pist?ikse kahden rivakan hevosen vet?m? tonga ensim?isten kunnaitten rakoon, miss? rehev? kasvisto hohtaa vaalein ja tummin vivahduksin; tie polvittelee niiden suojassa, matkaaja ilahtuu saatuansa j?tt?? taaksensa tasangon paahteen. Aurinko kyll? tosin viel? polttelee, sill? ilma on kirkas eik? lounasmonsunin pilvir?ykki?st? viel? ole ensim?isi?k??n airueita n?kyviss?. Niin sivuutamme pys?hdysaseman toisensa per?st?. Useasti t?ytyy meid?n edet? hitaasti, sill? vastaamme tulee suurina kulkueina khaki-univormuihin puettuja alkuasukassotureita muona- ja ty?kaluvankkureineen, joita kutakin vet?m?ss? on muulipari -- miten halusta olisinkaan omistanut tusinan noita sitkeit? juhtia! Raikkaat tuulet puhaltelevat vastaamme ja lehtimets??n ilmestyy havupuita. J?t?mme taaksemme Murreen kes?aseman, ja nyt sukeltavat n?kyviin Gulmargin lumihuippuiset vuoret. Murreen luona solatie l?htee kulkemaan j?lleen alasp?in. Vandin takana saavutamme Jehlumin oikean ?yr??n, mutta virta on viel? syv?ll? allamme; maisema on vieh?tt?v? ja suuremmoisen komeine taustoineen mahdoton kuvata. Yh? syvemm? painautuu tie, etenemme ihan virran varteen ja j??mme y?ksi "dakbungalow'iin", Kohalan majataloon.

Seuraavana p?iv?n? kuljemme sillan toisella puolella verkalleen yl?s vasemman rannan rinteit?. Aamu on s?ihkyv?n kaunis, kunnaitten niukanlaisestakin kasvullisuudesta l?htee hieno kes?inen tuoksu. Vasemmalla kohisee joki, useasti valkeana vaahdoten, mutta kuohu kohtaa korviamme ainoastaan silloin kun lev?hd?mme; muulloin sen voittaa tongan ratina kovalla maalla. J?nnittyneell? huomiolla tulee seuranneeksi n?kyjen vaihtelua t?ss? ihmeellisess? seudussa. Tie l?vist?? joitakuita vuoriston haaranteit? levein? holvattuina tunneleina. Viimeinen n?ist? on pisin ja ammottaa vastaamme kuin musta vuoren onkalo. Sen sisustassa huokuu ihana viileys; merkkitorven lyhyet varotust?r?hdykset kajahtavat soinnukkaasti vuoren uumenista.

Guhrissa nautitaan dakbungalowissa aamiainen ja lev?hdet??n nelj?nnestunti mukavassa nojatuolissa kuistilla. Siell? olin nelj? vuotta takaperin viett?nyt unohtumattoman hetken Sir Robert ja lady Harveyn seurassa. Samoissa poppeleissa, jalavissa ja halavissa humisi tuuli t?n??n kuin silloinkin. Mieleni k?vi kaihoksivan alakuloiseksi; silloin oli minulla suuri matka takanani, nyt n?ytti minusta tulevaisuus tavattoman synk?lt?! Edess?ni kohoaa kuin taustan koristuksena oikeanpuoleisen laaksonkaltaan mets?isten vuorten pehme?sti py?rist?ytynyt, mutta jyrkk? ulkonema, ja syv?ll? pohjukassa on virran molemmilla rannoilla Guhrin kyl?. Ilma on lauha, johtaen unelmoimaan ij?ist? kev?tt? ja unohtamaan huolensa.

Tjinarin takana kohoaa j?lleen kalliosein?mill? korkearunkoisia havupuita. Ajurini, joka puhuu persiankielt?, osottaa valtavaa kivenlohkaretta, joka on painunut tien pientareeseen; se oli vier?ht?nyt alas kymmenen p?iv?? takaperin, surmaten miehen ja kaksi hevosta. Vaarallisiin paikkoihin, miss? on vieremi? pelj?tt?viss?, on pystytetty pieni? valkeita lippuja. Vuoristomaisema k?y yh? kolkommaksi, ja illan syvist? varjoista pist?ikse sen jyrk?t reunapiirteet vain selvemmin esille. Sivuutamme Urin ja Rampurin ja kuljemme usein tihe?t? mets??. Baramulaan saapuessamme olemme 14 tunnissa taivaltaneet 171 km.

Kes?kuun 17. p:n? satoi virtanaan, mutta me tahdoimme siit? huolimatta p??st? kuuden viimeisen aseman ohitse perille Srinagariin. Nelist?en joutuu matka pitkin loppumattoman poppelikujan suoraa solaa. Sota l?iskii ja r?iskii, sade pieks?? tongan kattoa, raskaat pilvet luovat synke?n puolih?m?r?n ja vuorista ei ole j?lke?k??n n?kyviss?. Ilma soveltuu hyvin siihen mielialaan, jossa saavun Srinagariin, Dshihlamin rannalla sijaitsevaan Kashmirin "pyh??n kaupunkiin". Siell? odotti minua suunnaton m??r? valmisteluja matkalle -- Turkestaniin, niin sit? julkisuudessa nimitettiin; Tibetist? ei en?? ollut puhetta, Ne henkil?t, joita t?n? ensim?isen? p?iv?n?ni maharadshan p??kaupungissa tavottelin, olivat matkoilla; mutta lopulta tapasin kuitenkin viel? Srinagarin l?hetyssairaalan johtajan, t:ri Arthur Neven. H?n oli v. 1902 hoitanut sairasta kasakkaani Shagduria ja tehnyt minulle monia muitakin palveluksia, jotka olivat saattaneet minut rajattomaan kiitollisuudenvelkaan h?nt? kohtaan. Er?s parhaita yst?vi?ni Intiassa oli neuvonnut minua yritt?m??n taivutella mukaani Arthurin velje? t:ri Ernst Neve?. Mutta nyt sain kuulla, ett? h?nkin oli tehnyt anomuksen saada k?yd? L?nsi-Tibetiss?, etup??ss? j?rjestell?kseen l?hetysty?t? Rudukin ymp?rist?ll?, ja samaten saanut epuun; h?n oli parast'aikaa paluumatkalla Tibetin rajalta Lehin yl?puolelta. T:ri Arthur Neve on niit? miehi?, joita min? enimmin ihailen. H?n on omistanut el?m?ns? kristilliselle l?hetysty?lle Kashmirissa, ja h?nen sairaalansa on parhaita ja runsaimmin varustettuja koko Intiassa. Siell? ty?skentelee h?n v?sym?tt?m?sti y?t? ja p?iv??, ainoana palkintonansa tietoisuus siit?, ett? kykenee lievent?m??n l?him?istens? k?rsimyksi?.

T?n? p?iv?n? tuntui minulle kaikki menestyv?n nurjasti. Alakuloisena palasin Neboun hotelliin, juuri kun gongi kajautti kello kahdeksaa. Istuuduin pitk??n p?yt??n kolmisenkymmenen herrasmiehen ja naisen sekaan, jotka olivat minulle kaikki yht? vieraita kuin min? heille. Mutta joissakuissa ryhmiss? puheltiin minusta.

"Oletteko jo kuullut, ett? Hedin on Srinagarissa?"

"Oikeinko totta? Milloin sitte h?n on saapunut?"

"T?n??n! H?n varmaankin aikoo Tibetiin."

"Mutta seh?n on h?nelt? kielletty, ja hallituksella on k?sky est?? h?nt? menem?st? rajan yli."

"Niin kyll?, mutta voihan h?n kiert?? Tibeti? ja tunkeutua maahan pohjoisesta."

"Kyll?, sen h?n on jo ennenkin tehnyt ja l?yt?? kai varmasti tien."

Oli kerrassaan ep?mieluista joutua kuulemaan t?t? keskustelua ja min? olin v?h?ll? hukkua liemilautaseeni. Saatoin tuskin k?sitt?? mitenk? niin minusta puhe oli. Minusta tuntui kuin olisivat nuo otteet sieluni unelmia ja harhakuvia erittelem?ss? ja yksitellen nimilapuilla varustelemassa, ruumiini istuessa ruokap?yd?ss? lient? lusikoiden! Onnellisesti p??sty?mme kahviin katosin ??nett?m?sti, ja siit?l?htien aterioitsin aina kamarissani. Asemani oli ja pysyi tosiasiassa sellaisena, ett? minun t?ytyi karttaa kaikkea kosketusta englantilaisiin; he eiv?t saaneet osottaa minulle mit??n palvelusta, enk? mitenk??n tahtonut ilmaista todellisia suunnitelmiani. Mik? erotus edellisiin matkoihini verraten, joille olin aina l?htenyt ven?l?iselt? alueelta, miss? jokainen, tsaarista alimpaan tshinovnikkaan asti, oli tehnyt kaikkensa matkani helpottamiseksi!

Seuraavana p?iv?n? puhuttelin maharadshan yksityissihteeri?, punditi Deia Kishen Kaulia, komeata hienon n?k?ist? herrasmiest?, joka virheett?m?sti kirjottaa ja puhuu englantia. H?n luki tarkkaavasti suosituskirjeeni ja lupasi yst?v?llisesti huolehtia kaikesta niin nopeasti kuin madollista. Puhelun aikana h?n teki muistiinpanoja: viel? samana p?iv?n? saisivat h?nen asiamiehens? k?skyj?, muuleja hankittaisiin, nelj? sotamiest? m??r?tt?isiin saattueeksi koko matkalleni, muonavaroja, telttej? ja kuormasatuloita ostettaisiin, ja h?n t?ytt?isi mielihyv?ll? kaikki toivomukseni. Kukaan ei saisi aavistustakaan siit?, ett? puuhailu koski minua; kaikki voisi huveta siihen mutkikkaaseen koneistoon, jolla olin nimen? "maharadshan talous." Ja Deia Kishen Kaul piti sanansa ja tuli yst?v?kseni. Joutuisasti ei homma kehittynyt, mutta valmistui se kuitenkin. Tibetist? ei puhuttu sanaakaan, varustauduinhan matkalleni It?-Turkestaniin; mutta h?nen merkitsev? hymyilyns? ilmaisi minulle, ett? h?n ?lysi aikeeni.

Sellaisellakaan toiminta-asemalla, miss? saa t?ydellisen vapauden, ei ole varsin helppoa sonnustaa karavaania matkavalmiiksi, saati sitte t??ll?, miss? joka taholla oli tiell?ni juonitteluja ja valtiollisia saivarteluja. Srinagarissa riitti vastuksia ja viivytyksi? yllin kyllin, jo kirjeenvaihtokin pid?tteli pitk?n aikaa. Mutta viranomaisten oli mahdoton asettaa eteeni selvi? esteit?, matkani saatua toisen nimen, ja osittaisella karavaanilla l?ksin Lehi? kohti, mist? varsinaisen matkani piti alkaa, hein?k. 16. p:n? 1906.

My?h??n p??ttyiv?t ensim?isen p?iv?n puuhat, my?h??n her?tettiin minut aamulla, ja aurinko oli jo kiivennyt korkealle, ennen kuin olimme valmiit ensim?iselle varsinaiselle p?iv?matkalle Lehin tiell?.

Pitk? kulkue l?htee liikkeelle, ryhm? toisensa j?lkeen katoaa puiden lomaan. Molemmin puolin tiet? kuultaa maalaistaloja ja kyli? halava-, saksanp?hkin?- ja aprikoosipuiden v?list?, ja pikku kanavia sorisee hiljalleen riisikenttien v?liss?, joilla parhaillaan toimitetaan kitkemist?; ty?ntekij?t astelevat riviss? ja laulavat tahdikkaasti innostavaa s?velt?; laulu kevent?? ty?t?, sill? m??r?tyn loppukerrannon kohdalla nyk?ist??n rikkaruoho irti eik? kukaan tahdo j??d? j?lkeen toisesta.

Silta vie Sindin yli, jonka harmaansininen vesi kuohuen ja kohisten virtailee useampina valtaisina haaroina. Nyt kulkee tie yl?s jokilaaksoa, sill? me poikkeamme it?? kohti, ja pian h?ipyy taaksemme Kashmirin laaja laaksoaukeama tasaisine mainensa. Nousu on jo huomattava, ja se ilahduttaa mielt?, p?iv? kun on l?mmin. Puut k?yv?t harvalukuisemmiksi, me ratsastamme yh? isompia taipaleita auringon hehkussa, mutta kaikkialla on viheri?? ja vehmasta, lauha ilma uhkuu el?m?? ja synnytt?v?? voimaa, ja koko laakson t?ytt?? virran kohu ja sen her?tt?m? kaiku. Jo kahdesti olen matkannut t?t? tolaa, mutta kummallakin kerralla oli Sind-laakso lumen verhoama: nyt vallitsee kes? niin rotkoissa kuin kukkuloillakin.

Kanganissa pystytimme telttimme tiuhaan metsikk??n. T?ll? kertaa sujui leirin rakentaminen ja j?rjestely kortteleiksensa ja kaduiksensa jokseenkin joutuin. Kyl?n numberdar hankki meille kaikki mit? tarvitsimme -- omiin varastoihimme emme tahtoneet koskea niin kauvan kuin v?h?nkin saimme paikkakunnallista muonitusta. Niiden nelj?n kulin sijaan, jotka olivat kantaneet venett?, astui nelj? muuta, joiden piti kantaa se edelleen Guntiin asti. -- Niin oli meill? j?lleenkin yksi p?iv?matka takanamme; kaikkia virkisti liikkuva, vapaa el?m?.

Astuessani ulos viile??n aamu-ilmaan oli muu karavaani jo aikoja l?htenyt matkaan, ja leiri n?ytti autiolta ja hylj?tylt?. Uusi p?iv? alkoi uhkaavana, vuolas sade valeli maata ja ukkonen jyrisi kumeasti vuoristossa. Mutta ilmassa tuoksui aamulta ja kes?lt?, mets?lt? ja kostealta ruoholta, ja vankan aamiaisen j?lkeen alotti kulkunsa minunkin osastoni, johon Robert ja Manuel kuuluivat.

Pian pist?ysi esille aurinko, mutta l?mm?n mukana saapui suuria k?rp?sparvia, jotka kiusasivat juhtiamme ja tekiv?t ne rauhattomiksi. Tie johti alas virralle ja edelleen pitkin sen oikeanpuoleisen ?yr??n lehtipuumets??. Vasemman laaksonrinteen harjalla uhmasivat viel? jotkut lumipilvet kes?aurinkoa, ja mets? olikin siell? paljoa tihe?mpi kuin meid?n puolellamme. Siell? t??ll? kohotti havupuu tummaa latvaansa vaaleampien lehtipuiden yli. Gandjevanin kohdalla siirryimme virran yli kolmea notkahtelevaa siltaa my?ten. Monasti t?ytyi karavaanimme pys?hty?, kun joku muuli oli viskannut tiepuoleen kuormansa; mutta t?n??n kulkivat elukat jo s?yse?mpin?, ja min? aavistelin huolestuneesti sit? aikaa, jolloin ne koituisivat lakeiksi kuin lammas, niin, mahdottomiksi saada mill??n kehotushuudoilla k?ym??n eteenp?in.

Leiri oli jo saatu Guntissa kuntoon sinne p??stess?mme. Ensim?iseksi pid?n aina huolta nuorista koirista. Aamun ensim?isen? taivallustuntina ne vinkuvat ja pit?v?t muulin liikkeit? kovin tukalina, mutta pian nukuttaa ne keinuva k?ynti. Tuskin on ne p??stetty valloilleen pajukoristaan, kun ne jo tarraavat toistensa turkkeihin, ja sitte ne teuhaavat kaiken iltaa telttikujissa, kaluavat ja repiv?t kaikkea. Kolme penikkaa olin ottanut matkalleni.

Vaikka y?ll? oli +11,2 astetta, tuntui se tasankojen helteen j?lkeen niin vilustavalta, ett? siihen t?ytyi her?t? varustautuaksensa turkeilla. Aamulla oli vesi virrassa vain +6,8 astetta. Mit? ylemm?s edettiin laakson pohjukkaa kohti, sit? kauniimmaksi k?vi n?k?ala. Milloin ratsastimme kapeiden solarotkojen kautta, milloin ?kkijyrkki? kallionreunoja my?ten, milloin yli pelloiksi muokattujen laaksoaukeamien. Mutta sitte vet?ysiv?t kohtisuorat kalliosein?m?t arveluttavasti l?hekk?in, ja paju- ja lepp?pensaikoissa levitti tihe? siimes viileytt?ns?. Virran putouksien pauhu teki kaikki muut ??net kuulumattomiksi. Sen uoma oli nyt kavennut, j?tetty?mme taaksemme monet sivujoet, mutta sit? mahtavammalta se vain tuntui hurjassa hillitt?myydess??n ja vaahtoavien vesipaljouksien vilskeess?; vihre?nsinisen? ja valkeana, kuohuvana ja tyrskiv?n? kiehui ja meurusi vesi tummanvihreiden liuskakivilohkareiden lomissa.

Laakso laajeni j?lleen, ja ainoastaan havupuu verhosi sen reunoja. Me leiriydyimme Sonamargiin, jonka dakbungalowista olin joitakuita vuosia takaperin talvisena y?n? l?htenyt lyhtyjen ja soihtujen avulla uhittelevalle vaellukselle Sodshi-la-solan laviinikeilojen yli.

Kashmirin kuvern??ri oli antanut matkaani "tshaprassin", ja t?m?n vallanpit?j?n sana sai kaikki paikalliset viranomaiset seisomaan p??ll?ns? edess?mme. Mutta karavaanimme j?seni? ei ollut helppo saada taipuisiksi. Afghanit Das Ghul ja Khairullah osottausivat rehentelij?iksi, jotka tekiv?t riitaa toistensa kanssa milloin ikin? tilaisuus sattui. Das Ghul piti ilmeisesti p??teht?v?n?ns? taltuttaa joku kuli personalliseen palvelukseensa, ja Khairullah katsoi itsens? aivan liian ylh?iseksi auttamaan kuormituksessa. Toiset valittivat joka p?iv? k?rsiv?ns? kiusaa afghanien taholta, ja pian ?lysin, ett? t?m? "suojelussaattue" tuottaisi enemm?n haittaa kuin hy?ty?. Mutta toistenkin joukossa, kashmirien ja pundshilaisten, oli pikku voroja, noin kotitarpeeksi, ja radshputit saivat k?skyn pit?? silm?ll?, ettei meid?n tavaroistamme mit??n "hukkuisi". Kerran joutuivatkin pundshilaiset palvelijani kiinni varkaudesta ja saivat korvata vahingon asianomaisille, jotka olivat Sonamargin asukkaita.

Raskaasti kuormitettu karavaanimme saapui vihdoin louhikkoista rinnett? my?ten Sodshi-la-solan suulle, ja siit? oli p??st?v? kulkemaan l?pi. Verkalleen ja varovasti marssii kulkueemme yl?s pitkin kovia ja likaisia, mutta samalla sileit? laviinikeiloja, joihin liikenne on kaivanut kapean, mutkittelevan polun. Huokoisessa sohjussa tihkuu ja tippuilee vesi, jopa pulppuilee sielt? t??lt? pikku purojakin lumiholveista. Kuljettuamme kappaleen hyv?? tiet? tulee eteemme jyrkk? ulkonema pitkin er?st? kalliosein?m??, oikeat portaat, poikittaisia p?lkkyj? astuimina; otti lujalle saada kuormajuhtia ponnistelemaan t?st? yl?s. Tuontuostakin luiskahtelikin joku elukoista, ja muuan muuli oli ihan v?h?ll? sy?ksy? reunalta alas -- putoaminen jyrk?lt? rinteelt? alhaalla syv?ss? rotkossa kohisevaan Sindiin olisi tuottanut t?ydellisen tuhon: tapaturman kohtaamasta ei olisi voitu l?yt?? j?lke?k??n; korkealta paikaltamme n?ytti virta rihmalta. Sitte kun muutamia maissis?kkej? oli vier?ht?nyt syvyyteen, talutti kutakin elukkaa kaksi miest? eteenp?in.

Hitaasti solui kulkue yl?sp?in. Lakkaamatta kajahteli kimakoita huutoja, kun jotakuta juhtaa uhkasi perikato. Mutta vihdoinkin p??simme pahasta solasolmusta ja samosimme nyt lujassa lumessa tasaista maata my?ten. Er??st? etel?puolella olevasta valtaisesta vy?rykeilasta juoksi sulanut vesi osaksi Sindiin, osaksi Drasiin. J?lkim?inen paisui h?mm?stytt?v?n nopeasti vesirikkaaksi virraksi, jonka ?yr?st? my?ten kapea ja niljakka polkumme johti. Hillitt?m?n? vaahtoavan sivujoen yli vei vaappera silta. Yksi muuli rusahti l?pi ja ihan viime hetkess? saatiin sen kuorma pelastetuksi. Sitte korjattiin silta laakakivill? j?lkeenp?in matkustavaisia varten.

Dras on mahtava virta; sen vesipaljous sy?ksyy virran uomaan lohjenneiden lukuisten paasien yli, siit? virran kumea, jauhava tohina. Ja t?m? suuremmoinen virta on vain yksi Induksen tuhansista sivujoista.

Rankassa sateessa saavuimme Matajuniin ja olimme tuskin pystytt?neet leirimme, kun karavaanimiehet joutuivat tukkanuottasille. Me saavutimme siell? ennakolta vuokratun 30 hevosen lis?er?n muonavaroinensa; niiden kuljettaja oli saanut k?skyn l?hte? mahdollisimman joutuin Lehiin, mutta nyt k?vi selville, ett? kulkue oli virunut asemillaan useampia p?ivi? ja viel? tahtoi t?st? ylim??r?ist? maksua. Srinagarin viranomaiset olivat kyll? tehneet parhaansa, helpottaaksensa matkaani Lehiin, mutta Kashmirissa ei ollut mist??n j?rjestyksest? tietoa. Eurasialaisesta Robertista oli mainio apu; h?n teki kaikkensa rauhoittaakseen miehi?. Min? itse ?lysin jo nyt, ett? ainoastaan jyrkk? menettely tuottaisi t?ss? parannuksen, ja k?rsim?tt?m?sti vain odotin sopivaa tilaisuutta. Pundshilaisista ilmottausi noin kolme nelj?nnest? sairaiksi, he tahtoivat ratsastaa, siin? koko tauti. Muulien oli muutoin m??r?n? kulkea kuormittamattomina, jotta niiden voimia s??stett?isiin; juuri senh?n vuoksi olimme Srinagarissa vuokranneet hevosia. Moniaat miehet olivat my?s saaneet eloisilta aaseiltamme potkuja ja tulivat nyt hakemaan l??kett?.

Matka jatkui edelleen Drasiin ja Karduun. Yl?ng?ll? Drasin yl?puolella kulkee tie kuuluisien kivisten Buddha-patsaiden ohi ja sitte alas kapeaan, kauniiseen laaksoon kohti Kardua. Virta paisuu yh? leve?mm?ksi ja avaa silmien eteen suuremmoisia n?kyj?; pieni? sivuhaaroja sy?ks?htelee hopeisina nauhoina kallioiden ohitse, laajeten alhaalla someropartaille p??sty?ns?. Orapihlajan kukat nuokkuvat rusottavina ja herttaisina tuulessa, joka p?iv?n muutoin helteisin? hetkin? leyhyttelee meille viileytt?. Oikeanpuoleista ?yr?st? koristavat komeat tummat katajapensaat kypressien korkuisiksi kasvaneina.

Kardun asemalla ilmottausi seuraavana aamuna er?s matkustavainen edelliselt? asemalta valittamaan, ett? pundshilaiset olivat h?nelt? varastaneet lampaan. Kun n?m? kielsiv?t, niin annoin kantajan tulla mukana Kargiliin, miss? seuraavana p?iv?n? viranomaisten keskess? k?vin oikeutta tuohon sielt? t??lt? haalittuun joukkioon n?hden, joka jo matkan ensim?isen? viikkona oli saanut aikaan kovin paljon h?mminki?. Ensiksi erotettiin kaikki kashmirilaiset ja heid?n johtajansa Aziza. Sitte tuli niiden heid?n maamiestens? vuoro, jotka olivat sinne asti kuljettaneet vuokrahevosilla meid?n juhdillemme hankitun maissin ja ohran, ja lopuksi kaikkien pundshilaisten. Lampaanvarkaudesta k?ytiin seuraavalla tavalla tuomiolle. Ep?illyt k?ytettiin pariin puuhun, mutta vaikka siimes oli viile?, k?vi heille kuitenkin aika liian pitk?ksi, ja kolme tuntia turhaan odoteltuansa pelastavaa enkeli? he kiertelem?tt? tunnustivat ja tuomittiin suorittamaan lampaan kaksinkertainen arvo. Nyt astui Khairullah esiin ja rukoili yst?v?ns? Azizan puolesta; kun pyytelyt eiv?t auttaneet, ?hmistyi h?n ja kielt?ysi suoraan ottamasta y?vartiota toimekseen. Nyt sai h?nkin matkapassin ja viel? seurakseen toisen afghanin, Das Ghulin, joka ajoittain oli mielenviassa ja p??lle p??tteeksi vinti?. Jouduinpa todella rauhalliselle mielelle, kun p??sin erilleni n?ist? karavaanimme suojelusvartion ritareista. Alkuper?isest? Srinagarin v?est?st? oli nyt en?? nelj? miest? j?ljell?, nimitt?in Robert ja Manuel, radshputit Ganpat Sing ja Bikon Sing.

Hein?kuun 26. p:n? l?htiess?mme Kargilista otimme mukaamme 77 vuokrattua hevosta kuljettajinensa, ja elukkain muonavarasto muodosti 161 pient? kekoa. Matkassamme piti pysy? kotimaisen el?inl??k?rin valvomassa, ett? muuleja hoidettaisiin hyvin. Ostettuamme kaikki saatavissa olevat ohrat oli karavaanimme kunnossa, ja Kargilissa tapahtunut karsinta saattoi seuraavat p?iv?matkat Lehin tiell? paljoa miellytt?v?mmiksi kuin edelliset olivat olleet.

Shirgulissa sivuutimme ensim?isen t?m?n matkan varteen osuneen lamatemppelin; mutta Mullben yl?puolella k?viv?t n?m? temppelit yh? lukuisemmiksi. Joka askeleella havaitsee olevansa laman maassa; haikaranpesien kaltaisina vilkkuivat nuo pienet tibetil?istyyliset valkeat temppelit kallioittensa k?rjill? tahi ulkonemilla, halliten laaksoja ja allansa levenevi? kyli?. Mutta vain harvoin on n?ht?viss? munkki punaisessa kauhtanassaan; temppelit tuntuvat autioilta ja kuolleilta. Maan kaikki ??riviivat esiintyv?t nyt paljoa ilmehikk??mpin? kuin talvella, jolloin yhten?inen lumipeite pyyhkii tielt??n kaikki muodot.

Hein?kuun 28. p:n? kuljimme jokseenkin tukevaa siltaa my?ten virran yli, ja nousimme yh? korkeammalle laaksoa my?ten, jonka pohjukkana on Potu-la. Heti solan tuolta puolen tuli meit? vastaan Lama-jurun viranomaisia, kantaen kukkia ja hedelmi?, ja kukin tarjosi maan tavan mukaan yhden rupiin rahaa, jota kuitenkin on tapana vain k?dell? koskettaa. Taipaleen tuonnempana pist?ikse n?k?s?lle ensim?inen tshorten, jota seurasi pitk? rivi toisia samanlaisia; nuo kivikummut viittailivat kuuluisaan Lama-jurun luostariin p?in. Viel? oli kierrett?v? er?s ulkoneva kulmake, ja nyt avautui n?kyviin pieni korkeiden vuorien rakoon sulloutunut laakso, ja siell? kohosi se kohtisuora someropenger, jonka kukkulalle luostari on rakennettu. Vain muutamia valkeita temppelirakennuksia nousi tuolla ylh??ll? jyrk?sti ijankaikkista harmajaa taustaansa vasten, ja laakson syvyydess? pilkotti vainioita niukkojen puurykelmien keskess?.

Oitis kun seurueemme joutui n?kyviin laaksossa hel?hteli soiton remu ja temppelien katoilta kajahtelivat pitk?t messinkipasuunat jyhke?sti ja juhlallisesti kuin urkujen pauhu. Suuremmoisena kohisi soitto vuorensein?mien s?est?m?n?. Tervehtisiv?tk? minua milloinkaan Tibetin lamaluostarit noin yst?v?llisesti? Kyl??n tullessamme seisoi siell? kolmisenkymment? naista parhaissa puvuissaan, turkiksilla reunustetuissa kirjavissa kaavuissaan, palmikkoihin punottuine neitsytlevyineen ja longille kiinnitettyine turkoosikoristeineen. Kyl?n kaikki asujamet olivat ulkosalla ker??ntynein? siev?ksi ryhm?ksi soittokunnan ymp?rille, jonka huilut ja rummut pauhasivat korvia huumaavasti.

Ehtoop?iv?ll? kapusimme temppeliluostariin, jonka p??k?yt?v?ll? priori ja munkit olivat meit? vastaanottamassa. He veiv?t meid?t vanhojen rakennusten, tshortenien ja viiritankojen ymp?r?im??n aukeaan luostaripihaan. Sielt? on suuremmoinen n?k?ala yli laakson, joka painuu alas Indus-virralle. Synkkien pisarir?ykki?iden h?myss? ja hienossa tihkusateessa tanssi nyt seitsem?n munkkia loitsutanssia; he olivat sitoneet kasvoilleen kamalia naamioita, jotka esittiv?t petoja, hornanhenki? ja kummituksia suu naurussa, torahampaat irviss? ja silm?t hurjasti tuijottelevina. Kirjavat mekot kieppuivat tanssissa suppilomaisina, ja kaiken aikaa soitti tuo eriskummallinen soittokunta. Kuinka pitk?stytt?v?? t?ytyyk??n munkkien el?m?n olla t??ll? vapaaehtoisessa vankilassaan! Ilmeisesti on heid?n ainoana hupinansa esitt?? ohi matkaavien uteliaisuudelle uskonnollista kiihkoiluaan.

Heti kyl?n takana painuu maa ?kkijyrk?sti kapeaksi ja karuksi laaksorotkoksi, joka johtaa Indukselle. Syv??n leikkautuneen Drasin yli viepi pieni, siev? puusilta, ja parin tunnin kuluttua tulee kuin ver?j?n kautta ratsastaneeksi Induksen laveaan, valoisaan laaksoon ja saa tuon kuulun virran silmiens? eteen. N?ky on majesteettinen ja min? pys?hdyn kelpo toviksi huojuvalle puusillalle katselemaan suunnattomia vesipaljouksia, jotka valtaisella painollaan ja huimalla vauhdillaan kovertavat uomaansa yh? syvemm?ksi. Nurlan asemahuone on ihan virran ?yr??ll?, pauhu ja kohina jymisee akkunain alla.

P?iv? oli ollut hehkuvan helteinen; tuntuu silt?, kuin t?m?n harmajan, hedelm?tt?m?n laakson kalliot ja kamara s?teilisiv?t l?mp?? kaksin verroin, ja y?ll?kin oli viel? 16 astetta. Virrankin vesi oli ollut p?iv?ll? 12 astetta, ja likaisen harmaanakin kuin kaurakeitto kelpasi kuitenkin ihanaksi juomaksi paahteessa.

Saspuliin asti ratsastetaan virran oikeata vartta, ihan ?yr?st? my?ten. Tie on useasti hyvin vaarallinen, se kun on hyllyn tavoin hakattua jyrkk??n kalliosein??n, ja tuntee olonsa turvalliseksi vasta sitte kun kaikki arvokas kuormasto on saatu onnellisesti perille. Vaara on siin?, ett? kuormahevonen pyrkii kallion kyljess? tunkeutumaan toisen ohitse ja ty?nt?? siin? t?m?n alas reunalta, niin ett? voi k?den k??nteess? menett?? koneensa, valokuvauskojeensa tai rahas?kkins?.

Elokuun 1. p?iv? oli viimeinen matkalla Lehiin. S?ihkyv?, hiljainen aamu; aprikoosipuiden lehvien raoista puikkelehtivat auringon s?teet yst?v?llisin? ja l?mp?isin?, heitt?en vihreit? heijastuksia Basgho-gumpan asemahuoneeseen. Me ratsastimme Induksen l?hell? aina siihen paikkaan asti, miss? Spittokin luostari kohoaa kukkulallansa; sitte poikkeaa tie virralla ja suuntautuu suoraa latua Lehiin, joka jo siint?? kaukana kes?isen vihreitten puutarhojen ymp?r?im?n?. Mohanlal, lehil?inen kauppias, joka oli ottanut toimittaakseen suuren osan lopullisesta varustelusta, tuli meit? vastaan, ja ratsastaessamme muutaman rehev?n, aidatun apilamaan sivutse kertoi h?n ostaneensa sen muulejani varten.

Leh on viimeinen siisti paikka, jonka tulee sivuuttaneeksi matkalla Tibetiin. Siell? pitikin viimeisen varustelun tapahtua. Mit??n ei sopinut ly?d? laimin; jos unohdimme jotakin, niin emme voineet sit? en?? my?hemmin hankkia. Niinp? vierikin siell? kolikkojen hopeainen virta keskeytym?tt?m?n?, mutta min? lohduttelin itse?ni sill?, ett? pian joutuisimme seutuihin, miss? ei pysty parhaalla tahdollansakaan penni?k??n menett?m??n. Iso karavaani imee rahaa kuin vampyyri verta, niin kauvan kuin oleksii ihmisten asumasijoilla; mutta kaiken yhteyden tultua katkaistuksi inhimillisest? kulttuurista t?ytyy sen kuluttaa omaa itse?ns?; sen vuoksi n?ivettyy se v?hin erin ja k?y tuhoansa kohti. Niin pitk??n kuin suinkin mahdollista annetaan sen t?hden juhtien ahmia mit? vain voivat; t?ytyy hankkia parhainta apilasta, ja sek? hevosia ett? muuleja hoidellaan niin, ett? ne j?lkeenp?in kuluttavat omaa rasvaansa viel? kauvan ja kykenev?t kest?m??n edess? olevia vaivoja.

Kolmas luku.

L?ht? Tibetiin.

Kapteeni Patterson oli nyt Ladakin maakunnan "joint commissioner" eli v.t. kuvern??ri; h?n vastaanotti minut ensi hetkest? asti mit? suurimmalla vieraanvaraisuudella ja herttaisuudella, antaen minulle pitkin aikaa mit? t?rkeimpi? neuvoja ja ohjeita.

Sir Francis Younghusband oli suosittanut minulle er?st? hyvin tunnettua karavaaninjohtajaa, Muhamed Isaa. Min? tunsin h?net Kashgarista ja Srinagarista asti ja tiesin, ett? h?n oli ollut n?kij? ranskalaisen tutkimusmatkailijan Dutreuil de Rhinsin surmaamisessa kes?kuun 5. p:n? 1894. Kolmisenkymment? vuotta oli h?n kierrellyt kutakuinkin l?pikotaisin koko Keskis-Aasian ja tunsi my?s isoja aloja Tibetist?. Paitsi lukuisia pienempi? matkoja, joihin h?n oli ottanut osaa yksityisten sahibien palveluksessa, oli h?n ollut my?skin Careyn ja Dalgleishin karavaaninjohtajana heid?n suurella retkell?ns? Keski-Aasian halki ja palvellut pari vuotta Dutreuil de Rhinsin v?ess?. H?n oli mukana Younghusbandin kuuluisalla retkell? Mustagh-solan yli 1887 ja t?m?n karavaaninjohtajana sotaretkell? Lhasaan 1903-4. Ryderin ja Rawlingin matkalla Brahmaputran yl?varrelle ja sielt? Gartokiin oli h?nell? ollut heid?n kuormastokaravaaninsa valvonta. Kaikilla n?ill? matkoilla oli h?n ker?nnyt kokemuksia, jotka saattoivat olla suureksi hy?dyksi suunnitelmilleni, joten min? noudatin kiitollisesti Younghusbandin ehdotusta, etenkin kun kapteeni Pattersonillakaan, jonka palveluksessa Muhamed Isa oli, ei ollut mit??n sit? vastaan. P??lle p??tteeksi puhui Muhamed Isa sujuvasti turki-tibeti? ja hindostania eik? itse halunnut mit??n kiihke?mmin kuin p??st? seurueeseeni.

H?nen is?ns? oli jarkandi, ?itins? taasen Lehin lamalainen. Sellaisesta liitosta syntyv?? sekarotua nimitet??n argoniksi ja sen tunnusmerkkein? ovat yleens? ruumiillinen voimakkuus ja erinomaisen kehittynyt rakenne. Muhamed Isa olikin todella muhkea mies, kookas ja v?kev? kuin karhu, kest?v?, luotettava ja rehellinen, ja jo muutamien yhteisten p?iv?matkojen perusteella huomasin, etten olisi voinut uskoa karavaaniani parempiin k?siin. Ett? ensim?inen matka Tibetin halki onnistui niin hyvin, se olikin suureksi osaksi h?nen ansiotansa. H?n yll?piti miesten kesken moitteetonta kuria, ja jos h?n toisinaan olikin ankara muita kohtaan, niin tapahtui se vain karavaanin parhaaksi, eik? h?n siet?nyt mit??n velvollisuuksien laiminly?nti?. Muhamed Isa parka! Kuinka v?h?n aavistimmekaan yhdess? matkalle l?htiess?mme, ettei h?n konsanaan palaisi kotiinsa puolisonsa luokse!

Tuskin olin astunut uuteen asuntooni, kun Muhamed Isa saapui tyytyv?isen? ja yst?v?llisen? tervehtien: "Salam, sahib".

"Rauha kanssasi!" vastasin min?. "Etp? ole paljoakaan muuttunut, Muhamed Isa, kaikkina n?in? vuosina Kashgarissa tapaamisestamme asti. Haluttaako sinua tulla mukaan kaksivuotiselle retkelle vuoristoon?"

"En halua mit??n sen paremmin, ja commissioner sahib on sallinut minun ilmottautua palvelukseenne. Mutta kernaasti tiet?isin, minne p?in on matkan m??r?."

"L?hdemme pohjoiseen It?-Turkestania kohti; minne sitten edelleen menn??n, sen saat tiet?? j?tetty?mme viimeiset kyl?t taaksemme."

"Mutta jo valmistelujen vuoksi pit?isi minun tuntea suunnitelmanne yksityiskohtaisesti."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet