Read Ebook: Vaeltavat teinit: Kertomus rahvaan elämästä by Rydberg Viktor Mannst N Emil Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 130 lines and 11300 words, and 3 pages

-- Kavahtakaa itse?nne, hyv? mies, sanoi Yrj? patruunalle; -- rohjetkaa te vaan tehd? v?kivaltaa t?lle lapselle, niin saatte olla ihan varma siit?, ett? min? annan teille niin ett? t?pp?set heilahtaa.

Patruuna silm?ili ?imistyneen? nuorukaista, joka oli niin kuulumattoman rohkea ett? sanoi h?nt? "hyv?ksi mieheksi" ja lupasi antaa h?nelle "niin ett? t?pp?set heilahtaa". Moista h?vytt?myytt? ei Brackander ollut el?iss?ns? kokenut ennenkuin nyt. Se oli taivaaseen huutava majesteettirikos! Tyrmistys ja ihmetys kuvautui niinik??n kaikkien ymp?rill? olijain typerill?, ?llistelevill? kasvoilla.

Mutta sittenkun patruuna l?hemmin oli tarkastanut Yrj?? ja havainnut ett? h?n oli pitk?kasvuinen, roteva nuorukainen ja h?nen kasvonsa sangen totisen ja p??tt?v?isen n?k?iset, katsoi h?n sopivimmaksi luopua suoranaisista hy?kk?yshankkeista. H?n asettui niin mahtipontiseen asentoon kuin suinkin -- se on: levitti jalkansa ja pani kultaponnen nen?lleen -- ja lausui arvoisan juhlallisesti:

-- Tied?ttek?, nuori mies, kenenk? kanssa puhutte?

-- No v?lip? tuolla?

-- Nimeni on Brackander.

Patruuna odotti ett? nimens? vaikuttaisi ukkosen iskun tavoin vastustajaan. Mutta Yrj? pysyi tyynen? kuin viilikehlo, ja Aadolf, jonka herkk? mieli oitis l?ik?hti rattoisalle suunnalle, virkkoi:

-- Brackander! Ha, ha, mik? omituinen nimi! Ei se ole tullut teille sattumuksesta; siin? on syvempikin merkitys. Niinhyvin nimenne kuin persoonanne muistuttaa minua joltisestikin pakaroista...

Yrj? saattoi rukoilevin katsein Aadolfin vaikenemaan. Brackander kelmeentyi kiukusta. Kun h?n sittenk??n, muistaen Yrj?n lupausta, ett? h?n patruunalle antaisi "niin ett? t?pp?set heilahtaa", ei tohtinut kiukkuansa Aadolfia kohti purkaa, k??ntyi h?n nimismiehen puoleen ja sanoi:

-- Veli Sp?kvist, saatatko k?rsi? sit?, ett? nuo kaksi tuntematonta henkil?? h?iritsev?t huutokaupparauhaa ja rankaisemattomina solvaisevat meit?? Eik? varakas ja kunniassa pidetty kansalainen omilla tiluksillaan ole suojattu herjauksilta ja uhkauksilta? Min? kehoitan sinua lain ja yhteiskuntaj?rjestyksen nimess?...

-- Hyv? on, veli Brackander, keskeytti h?net Sp?kvist, -- min? en j?t? asiata sillens?.

-- Onko herra Sp?kvist nimelt??n? kysyi Aadolf nen?kk??sti.

-- Niin on, pikku maankulkuri, min? olen nimismies Sp?kvist, sinulle rangaistukseksi ja muille varotukseksi, niinkuin kohta tulet n?kem??n.

-- Sp?kvist! mik? h?ijy, ilke? nimi, jatkoi Aadolf; -- mutta kaikissa tapauksissa soveltuu se teille vallan hyvin, ja teid?n tulee olla siihen tyytyv?inen...

-- Irtolainen, ?rjyi Sp?kvist, -- kuka sin? olet? Mik? nimesi on? Mist?p?in tulet? Tee selv? puolestasi, tahi panetan sinut kiinni ja l?het?n sinut vankikyydill? Veksi??n.

-- Siihen teid?n ei ole mit??n tekemist?, vastasi Aadolf.

-- Onko sulla passia, mies? jatkoi Sp?kvist k??ntyen Yrj??n.

-- Niin, passia, s?esti Brackanderkin; -- ellei sulla ole passia, saat sin? ja toverisi, tuo l?yh?suinen poika, maata ker?j?vankilassa ensi y?n?.

-- Min? jo sanoin teille, hyv?t herrat, ett? olemme teinej?, sanoi Yrj? -- teinej? Veksi?st?, ja olemme t??ll? kasvinker?ysretkell?. Kaihan herrat uskotte sanaani.

-- H?n n?yrtyy rukoilemaan, ??nsi Brackander hykert?en k?mmeni?ns?; -- heill? ei ole passia, se on ilmeist?.

-- Varsin ik?v?? on, lausui Sp?kvist, -- vaan kun teill? ei ole kirjoja ja n?ytte olevan vetelehtivi?, yhteiskunnalle vaarallisia henkil?it?, niin katson syyt? olevan ottaa teid?t huostaani. Nelj?nnysmiehet t?nne! Riskvist t?nne! N?m? lurjukset on tarkan valvonnan alla heti viet?v?t ker?j?vankilaan.

-- Armahtakaa nuoruuteni vikoja, suurivaltaisin herra nimismies! pyyteli Aadolf ivaten.

-- Eip? niink??n, nyt sin? kyyk??rmeen siki? olet pihdiss?, sanoi Sp?kvist.

Samassa kun herra Riskvist ja nelj?nnysmiehet astuivat esiin esimiehen k?sky? toimeenpanemaan, veti Yrj? tyynesti taskustaan muutamia papereita ja levitti ne nimismiehen ja patruunan nenien eteen. Suuresti nolattuina n?kiv?t n?m? pari lailliseen muotoon laadittua ja asianomaisella sinetill? varustettua passia, toinen ylioppilas Yrj? Sigurdinpojalle, toinen ylioppilas vapaaherra Aadolf Sparrf?ltille.

-- Ai, hitto viek??n, mutisi nimismies itsekseen, -- poikanulikka on Sparrf?lt nimelt??n... luultenkin Lindn?sin omistajan, parooni Sparrf?ltin poika... niinmuodoin l?heist? sukua korkealle p??miehelleni, maaherralle. T?ss? olisin voinut joutua pahaankin pulaan. Ja nimismiehen guttaperkkanaama rypistyi siin? tuokiossa mit? imelimp??n vihuun. H?n kumarsihen syv??n teinien edess?, yski jonkun aikaa ja lausui sitten:

-- Min? toivon, herrat, ett? suotte t?m?n valitettavan v??rink?sityksen anteeksi. Virkani on nimitt?in sit? surullista laatua, ett? minun...

-- V??rink?sitys, keskeytti h?net Aadolf, -- ei ainakaan ole minun puolellani. Luulen k?sitt?neeni luonteenne liiankin hyvin, herra Sp?kvist, enk? py?rryt? sanaakaan siit? mit? teist? lausuin.

-- Ah, herra parooni, lausui Sp?kvist, pannen k?den syd?melleen, -- te olette viel? niin nuori ja kokematon, muuten kyll? oivaltaisitte, ett? kovan ja karkean ulkokuoreni alla sykkii syd?n... syd?n, joka verta vuotaa l?him?isteni k?rsiess? h?t??... Mutta mit?s tehd?? Virkani on nyt kerta kaikkiaan sit? surullista laatua, ett?...

-- Mik? pelkurimainen, s??litt?v?, luikerteleva raukka sin? oot, Sp?kvist, keskeytti h?net patruuna suuttuneesti: -- pit??k? sun seista ja n?yrrytt?? itse?si noitten poikien edess?, jotka eiv?t viel? ole korvantauksiltaan kuivaneet, ja jotka h?pe?llisimmill? herjaussanoilla ovat loukanneet kunniasi? Sp?kvist, t?st? hetkest? asti halveksin sinua... per?yt?n keskin?isen velittelemisemme... en tahdo kuuna p?iv?n? en?? n?hd? sinua ovieni sis?puolella... lopeta nyt huutokauppa ja tee velvollisuutesi!

Sen sanottuaan k??nsi patruuna selk?ns? vanhalle helmayst?v?lleen ja asteli pitkin askelin eestaas kansajoukon keskell?. Yrj? huusi musketin, ja Sp?kvist antoi sen h?nelle n?yr?sti kumartaen.

Huutokauppa oli sill? p??ttynyt, ja enin osa yleis?? vet?ytyi pois. Ainoastaan herrat, nelj?nnysmiehet ja jotkut i?kk??mm?t talolliset j?iv?t paikalle. Sp?kvist riensi patruunan luo sopimaan h?nen kanssansa. Kuinka h?nen lienee onnistunut, emme tied?, mutta kohta sen j?lkeen meni patruuna juhlallisin askelin tupaan ja h?nen per?st??n nimismies ja kaikki muut. Teinit seurasivat joukon jatkona ja pys?htyiv?t porstuaan. T?m?n ja huoneen v?linen ovi oli avoinna.

-- Nyt, vanha ruuti?ij?, sanoi patruuna, pannen k?tens? korpraali Brantin olalle, -- nyt on huutokauppa loppunut. Tulin kysym??n, miss? aiot maata ensi y?n?.

Brant k??nsihen, ojensi ylpe?sti suoraksi vartalonsa ja vastasi:

-- Ensi y?n? makaan min? ehk? paremmassa rauhassa kuin te, herra patruuna.

-- Voinee olla, sanoi patruuna pilkallisesti nauraen. -- Mutta t??ll? sis?ll? se ei tapahdu. Eih?n sinulla ole edes s?nky? maataksesi, ei vaateryysy?, mink? allesi levitt?isit. -- Ja huone on nyt minun. Min? salpaan oven kiinni... Sinun on heti l?hdett?v? t??lt?. Mihink?s olet pannut akkasi ja tytt?resi?

-- Olen tahtonut p??st?? heid?t n?kem?st? sit? onnettomuutta, jonka olette meille matkaansaattanut; he ovat naapurini Olavi Perssonin luona, sanoi vanhus vapisevalla ??nell?.

-- Olavi Perssonin, tuon k?yh?n raukan luona! jatkoi patruuna; -- min? sanon Olavi Perssonille, ett? jos h?n sallii heid?n olla tuntiakaan kattonsa alla, niin ajan h?net pois kodista ja konnusta... Kuules, sin? vanha sotamies, meill? on tosin viel? suvi, ja niinkauan kuin suvea kest??, on kerj?l?isill?, samaten kuin j?niksill?, kotinsa joka pensaan juuressa. Mutta suvi on pian lopussa, ja min? s??lin sinua raukkaa. Hankin siis sinulle majan asuaksesi. Nimismies Sp?kvist, mihink? yhteiskuntaluokkaan t?m? mies nyttemmin kuuluu?

-- Mik? on tarkotuksesi, veli? kysyi Sp?kvist.

-- Onko h?n yleisess? taikka yksityisess? virassa? Ei. Harjoittaako h?n vapaita taiteita, maanviljelyst? tahi muita elinkeinoja? Ei, h?nell? ei ole maata viljelyksen alla, ei h?nell? ole edes nuottaa, jolla vet?isi kalankaan j?rvest?. Onko todistettavissa ett? h?n omilla varoillaan tahi muiden hoidolla saa elantonsa? Ei, h?n nauttii tosin el?kett? siit? ett? h?n on ollut sodassa ja menett?nyt toisen jalkansa, vaan se el?ke nousee ylisummassa 8:aan hopeariksiin. H?nell? on kasvatuspoika, mutta se on tehnyt rikoksen, karannut ja ottanut pestin sotamieheksi. H?nell? on my?skin kaksi tyt?rt?, vaan mitenk?p? ne voisivat auttaa h?nen toimeentuloaan? Piian palkka n?ill? tienoin tekee 14 riksi? vuodessa. Itse on h?n yli-ik?inen, heikko ja saamaton. H?n ei niinmuodoin voi omalla ty?ll??n tahi omaistensa hoidossa saada elantoaan. H?nell? ei ole kattoa p??ns? p??ll?, ei turvetta jota voisi sanoa omakseen. Mihink? yhteiskuntaluokkaan h?n senvuoksi kuuluu, Sp?kvist?

-- Ja semmoisena kansalaisoikeutensa menett?nyt, puuttui patruuna puheeseen; -- h?n ei saa ilman erityist? lupaa l?hte? pit?j?st?; asianmukaisesti kaitsijamieheksi valittuna on minulla is?nt?valta h?nen ylitsens? ja voin panna h?net millaiseen ty?h?n min? tahdon. Mutta koskei h?n kelpaa ty?h?n, k?sken min? t?ten, ett? h?n suorastaan t??lt? l?hetet??n vaivaistaloon. Kunink. Maj:tin asetus on t?ss? kohden selv?. Vaikkei valtioj?rjestyksemme olekaan sellainen kuin Ven?j?ll?, on meill? kuitenkin Ruotsissa lakeja, jotka tekev?t erotusta henkil?iden v?lill? ja laskevat tarpeenmukaisen ikeen roistojoukon niskoille. Nelj?nnysmiehet, viek?? mies k?yh?inhuoneeseen. Min? vastaan pit?j?ntoimikunnan edess? ja, jos vaaditaan, tuomioistuimen edess? menettelyst?ni... Ja kiit? sin? Herraamme, vanha soturi, siit? lempeydest? ja ihmisrakkaudesta, jota sinulle osotetaan sen kautta ett? vaivaishoito ottaa sinut vanhuutesi ja saamattomuutesi p?iviksi turviinsa. Hyv?t ihmiset, jatkoi patruuna, -- pit?j?n hartioille lankeaa tosin taas uusi taakka, mutta kaiken luultavuuden mukaan ei vanhalla ruuti?ij?ll? liene pitk?? ik?? en?? elett?v?n?, jotenka ehk? kohtakin p??semme h?nest? kuitiksi.

-- Oi, Jumala, huokasi korpraali Brant ja painoi harmajan p??n rintaansa; -- t?mm?inenk? hedelm? koitui pitk?st?, rukouksessa ja ty?ss? vietetyst? el?m?st?! Herra, suo minulle voimaa nurkumatta kantamaan kuormaani, ja tapahtukoon Sinun tahtosi!... Yst?v?ni, lausui h?n sitte ??neen, -- kovalta tuntuu kun mies, joka aina on otsansa hiess? uurastanut ansaitakseen leip?ns?, lopulta kuitenkin p??tyy pit?j?l?istens? vastukseksi. Mutta, niinkuin patruuna mainitsi, j?lell? olevat p?iv?ni lienev?t helposti luetut; olkoon se lohdutuksena teille sek? minulle. Min? seuraan teit?, mutta sit? ennen tahdon puhua muutaman sanan omaisteni kanssa.

Nyt astui Yrj? esiin, ojensi korpraali Brantille k?den ja lausui:

-- Kiitos viimeellisest?, korpraali!

-- Ah, tek? se olette, herra Yrj?! sanoi ?ij?; -- te tulette ilottomaan aikaan.

-- Toivon tulleeni juuri parhaaseen aikaan, vastasi teini, jonka kasvot loistivat jalon ja miehekk??n p??t?ksen johdosta; -- minulla on kaksi asiaa teille. Ensiksi saan esiintuoda iloiset ja rakkaat terveiset Svenilt? ja Johannalta. Olen kohdannut heid?t ja puhellut heid?n kanssaan.

Ilon loiste s?v?hti ukon kasvoille.

-- Sven on melkein terve, jatkoi Yrj?; -- Johanna onkin vaalinut h?nt? syd?mellisimm?ll? huolella...

N?m? sanat her?ttiv?t patruuna Brackanderissa samanmoisen tunteen, kuin jos h?nen syd?mens? olisi halstaroitu yhden h?nen masuuniensa lieskoissa Vaikka patruunan kiihkoinen rakkaus Johannaan viime aikoina oli muuttunut yht? kiivaaksi vihaksi, yhtyi t?h?n vihaan lemmenkateus sellainen, joka v?himm?st?kin aiheesta leimahti hurjaan liekkiin. Kun sen lis?ksi tulee, ett? patruuna omantuntonsa edess? ei voinut kyllin kaunistella katalia tekojaan, vaan yh? enemmin paljastui t?m?n tuomarin edess? syd?mett?m?ksi konnaksi, niin t?ytyy jokaisen my?nt??, ett? rikas mies, onnistuneen kostonsa ehtoisimmassakin ilossa, oli sangen kurja, onneton olento.

-- Minulla on paljon puheltavaa kanssanne Svenist?, jatkoi Yrj?, -- mutta s??st?n sen sopivampaan tilaisuuteen. Mutta nyt on mun esiintuotava toinen asiani, joka tavallansa on pyynt? teille, korpraali. Nelj?toista p?iv?? sitten tulin lailliseen ik??n, minulla on hyv? ja siev? talo Bergin pit?j?ss? ja olen kypsyneen harkinnan j?lkeen p??tt?nyt keskeytt?? opintoni ja ruveta siksi mik? is?vainajanikin oli: talonpojaksi. Mutta talonpitoasioista olen tuiki tiet?m?t?n eik? minulla ole sukulaista eik? omaista, jotta voisin toivoa p?tev?? apua moisiin puuhiin. Pyynt?ni sent?hden on, ett? te, korpraali Brant, muutatte luokseni kotiin auttajaksi ja neuvonantajaksi. Olen is?t?n ja ?idit?n eik? minulla ole sisariakaan. Jospa siis Kersti muori tahtoisi hoitaa taloni, Johanna hoitaa karjani ja Inkeri olla apuna muissa toimissa, niin olisi se minulle tervetullutta. Mit? sanotte t?h?n ehdotukseen, korpraali Brant?

Ilonihastuksella kuuntelivat l?sn?olijat Yrj?n sanoja. Ei ollut ainoatakaan, joka ei olisi muistellut vanhaa sananpartta, ett? milloin tarve suurimpana, silloin apu l?himp?n?, ja ajatellut Jumalan valvovaa kaitselmusta, -- ei ket??n, sanomme, paitsi patruuna Nikolaus Brackander, joka nyt ?kki? n?ki kostonsa tyhjiin rauenneen ja pahojen aikeittensa k??ntyneen parhaaksi niille, joita h?n sielunsa vinheimm?ll? vihalla oli p??tt?nyt sortaa ja vainota.

Korpraali kiinnitti Yrj??n katseen, joka paremmin kuin sanat ilmaisi, kuinka h?nen vanha syd?mens? oli ilosta, hellyydest?, kiitollisuudesta ja ihmetyksest? liikutuksissaan. Yrj? oli samalla mielest?ns? sek? ylv?s ett? ujosteleva, painoi silm?ns? maahan ja saattoi t?in tuskin pid?tt?yty? puristamasta ukkoa syliins?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet