Read Ebook: Grocers' Goods A Family Guide to the Purchase of Flour Sugar Tea Coffee Spices Canned Goods Cigars Wines and All Other Articles Usually Found in American Grocery Stores by Goddard Frederick B Frederick Bartlett

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 387 lines and 8296 words, and 8 pages

"Niinp? aikoonkin, ellen koulumestariksi p??se. Oivallinen renki aikaa my?ten kunnolliseksi talon-pojaksi tulee."

"Talon-poika aina kuitenkin on alhaisempi mies."

"Seisahtakaat v?h?n, ukkoseni!" huusi Vaaranen, "kala on n?ykkinyt."

Samassa veti h?n yl?s suuren hau'in, joka pyrst?ll??n ruuhen pohjaa m?ykytti ja r?pisti niin ett? vesipisarat auringon valossa hopiana loistivat.

"Luulen teit? noidaksi!" sanoi ukko ihmetellen, joka ei koskaan ennen semmoista uistinta ollut n?hnyt.

"Ei ensink??n, ukkoseni! se on aivan selv? seikka. En taida olla joutilasna, sen t?hden t?m?n uistimen heitin j?rveen."

Viimein tulivat Koiviston sillalle.

"Oletta soutaneet katalasti!" sanoi M?lh?nen n?rk?stynynn? ukolle, "saatte kantaa reppuni samalla maksolla."

"Sit? herra itse tehk??n!" vastasi ukko ylen-mielisesti.

"K?ytp?s patruunin luokse ensiksi," sanoi Vaaranen, "min? tulen j?lest?-p?in. Ellet reppuasi tahdo itse kantaa, niin kyll?p? joku kartanossa l?ytyy. Min? vartoon t??ll? niin kauan, muutoin ukko kyll? luotettava on."

M?lh?nen oli innokas ensiksi ehti?ksens? ja kiiruhti kartanoon.

"Kiitoksia, hyv? ukkoseni hyv?st? kyytist?," sanoi Vaaranen, "t?ss? olisi nelj? kolmatta penni?. Onko siin? tarpeeksi?"

"Aivan niin," sanoi ukko, "mutta en ota maksoa herralta, joka autti ruuhta ammentamassa. Matkani k?vi muutoinki t?nnep?in."

"No, kiitoksia monta! minulla ei ole rahaa paljon; mutta pit?k??tte hauki, min? en sill? mit??n tee. Ottakaat se muorille."

"Ei niin, vaan sanonpa herralle paremman neuvon. T?ll? paikalla kalansaalis on huono, ja se oli oikia onnen sattumus ett? saitte niin suuren hau'in. Viek??t se patruunille."

"H?n kyll? minulle nauraisi."

"Saattaisipa niin tehd?; mutta kyll? h?n vastaan ottaa, ja viel? kiitt??kin, jos h?nen oikein tunnen. Kukatiesi herra saa koulun sen toisen siasta, joka uhkaili lapsia ly?d?."

"Vai niin! kuulitte siis mit? puhelimme. Luulin olevanne kuuron."

"Olen kuullut joka sanan; minulla on hyv? kuulo, koska tahdon."

"Ottakaat siis kumminkin rahat."

"Ei! hyv?n miehen kiitos on rahaa parempi. Kyll? piakkoin toinen toisemme tapaamme."

"Ehk? kartanossa k?yty?ni saisin seurata takaisin?"

"Ei! min? soudan vaan tuolla olevan niemen ymp?ri. Olen pit?j?st? kotoisin. Koska herra takaisin palaa, niin tulkaat luokseni; asun v?h?ss? Koivistossa ja nimeni on Juha P. Viipyk??t minulla hakemusaika, niin saamme n?hd? mit? talon-pojat saavat toimeen."

Ehk? ukko ulkomuodoltansa oli kohtuullinen ja Vaaranen, samoinkun M?lh?nenkin, piti h?nt? k?yh?n? m?kkil?isen? j?rven toiselta puolelta, kiitti nuorukainen kuitenkin ja lupasi tulla. Ukko laski rannalta ja Vaaranen k?vi kartanoon rengin seurassa, joka toi M?lh?sen kapineet, isolla hau'ellansa k?dess?.

Renki n?ytti h?nt? kontuoriin, jossa patruuni luki M?lh?sen suosio-kirjaa. M?lh?nen oli jo istunut herramaisesti ja tottununna mustaan sohvaan.

"Kah! mik? se on?^ sanoi patruuni ja se'estyi, kun n?ki Vaarasen haukinensa.

"Niin," vastasi Vaaranen rohkeasti, "poikki lahden t?nne tullessani, heitin uistimeni j?rveen ja sain t?m?n; koska luulen kala-veden olevan patruunin, niin pyyd?n haukeni t?nne j?tt??!"

"Sep? oli siunattu hauki, yst?v?ni! mit? se maksaa?"

"Suokaat anteeksi! aikomukseni ei ollut sit? myyd?; kalastin ainoasti huvikseni! Olkaat hyv? ja pit?k??t hyv?n?nne!"

"Kiitoksia monta, hyv? yst?v?ni! Tuokaat ky?kkiin oivallista haukianne. Rouvaniki siit? iloitsee! T??ll? on iso kalan puute!"

Samassa nousi h?n yl?s, nyyk?hytti p??t?ns? kummastuneelle M?lh?selle ja sanoi: "pankaat hakemuksenne sis??n, saamme sitten n?hd? mit? taidamme tehd?."

"Tahtoisin vakaan vastauksen," virkoi M?lh?nen kopeasti.

"Ei ole minulla aikaa semmoisiin! Nyt on muita toimittamia. Hakekaat kernaasti minun puolestani; vaan saatatte tekin olla t??ll? samassa asiassa?" sanoi h?n Vaarasta yst?v?llisesti katsellen.

"Niin olen herra patruuni!" vastasi Vaaranen kumarrellen.

"Hyv?! hyv?! tarvitsemme kelvollista opettajaa, joka -- semmosia haukia j?rvest? pyyt??. Palkka on v?h?inen, vaan jos h?n ravintonsa j?rvest? hankkii, niin kyll? h?n sitten el??. Seuratkaat nyt ky?kkiin! Hyv?sti, herra M?lh?nen!"

M?lh?nen sai menn? menojansa, mutta Vaaranen runsaasti rouvalta ravittiin, k?skettiin j??m??n, vaan h?n piti puheensa ja meni Juha P:lle. T?m? ei ollut muu kun sen rikkaan talon-tytt?ren is? ja otti Vaarasta hyv?ntahtoisesti vastaan.

Koulumestaria valitessa, sai Vaaranen kaikki huudot, patruuninkin; Juha P. oli kaikille talon-pojille julkaisnut n?itten kahden herrasmiesten erilaisen k?yt?ksen, ja eip? patruunikaan haukia unohtanut.

IHMINEN P??TT??, JUMALA S??T??.

Er??n seurakunnan, ulkon??lt??n joksikin vanha, lukkari seisoi viel? yksin?ns? kirkon portissa, kun kaksi nuorukaista kirkkotarhalla h?nt? l?hestyi.

Toinen oli kuusitoista-vuotinen, orpo nuorukainen, joka kev?n ja suven oli viett?nyt pit?j?n suurimmassa herras-talossa rikkaan sukulaisensa luona, ensim?iseen ripill? k?ymiseen valmistuaksensa; toinen, kuusitoista-vuotinen tytt?, sen rikkaan sukulaisen tyt?r.

Josefina oli lempe?, valkea-tukkainen ja sini-silm?inen tytt?, kaikilta rakastettu, iloinen kun leivonen, verev? kun tuulen puuska kev??ll?, eik? viel? ollut koettanut el?m?st? muuta kun sen ihanuutta ja suloisuutta. Tulevaisuus h?nelle loisti taivaan-kaaren kirkkaalla v?rill?; h?n oli my?skin is?ns? ainoa perij?.

Oskari, niin nimitettiin nuorukainen, aikoi upsieriksi. H?n oli vapa-sukuinen, vaan varatoin. H?n oli kasvatettu Josefinan is?lt?, jolle h?n oli kaukainen heimolainen.

Sill? ihanalla ajalla, jonka yhdess? viettiv?t, osittain kotona, osittain pappilassa, olivat molempain syd?met au'enneet pyhimmille tunnoille, he olivat yhdess?, lempi-syd?melliselt? opettajalta johdatettuna, siihen varmaan tietoon tulleet, ett? Jumala on rakkaus. Kumpikaan ei lukenut viaksi H?nelle, kun toinen toisessansa luulivat koitteen H?nen rakkaudestansa havaitsevansa. He eiv?t tehneet selkoa tunnoistansa, vaan antausivat onnellisina niihin. He olivat kaksi orjan-tappuraa yhdell? varrella, jotka yht'aikaisesti olivat puhjenneet, jotka toinen toistensa hajun hengittiv?t ja riemulla auringon s?teiss? hohtivat. He iloitsivat nykyisest? ja n?kiv?t tulevaisuuden ihan suloisena. Josefinan is? joka oli leski mies, suositteli Oskaria kaikin tavoin ja olikin kerran sanonut: "sovittepa toinen toisellenne."

Vanhan lukkarin ryppyiset kasvot heid?n tullessa valaistiin silt? tyytyv?isyydelt?, jonka aina tunnemme nuorukaisia onnellisina n?hdess?mme. T?m? vanhus paljasti p??t?ns? ja tervehti valkea-tukkaista ry?kkin?? ja musta silm?ist? nuorukaista.

"Tulette aivan varhain!" sanoi lukkari, "viel? ei kukaan ole tullut."

"Parempi varhain Jumalan huoneesen tulla," vastasi Josefina kauniilla hymyll?ns?, "kun my?h??n."

"Olemme tulleet n?in varhain," sanoi nuorukainen, "katsomaan jospa olisi kirkko oikein kaunistettu. Oletteko saanut kukkas-vasun?"

"Kiit?n n?yrimm?sti kirkon puolesta!" vastasi lukkari, "ei koskaan vanha temppeliin ole ollut niin hyvin koristettu. Ei ainoastaan ollut yksi vasu, vaan kaksi suurta t?ysin?ist?; olen my?skin saanut lehti? ja kukkasia kaikilta talon-poikain lapsilta. Astukaat sis??n herras-v?kiseni!"

He k?viv?t sis??n ja katsoivat ymp?rillens? iloisella tyytyv?isyydell?.

Tammiset penkit leikelmill? koristetut kantoivat suuria ryhm?it? kukostavaisia sireeni?, valkoisia ja sinisi?, jotka levittiv?t ihanan hajunsa viile??n kupuun. Alttari valkoisella vaatteellansa piiritettiin rikkaalta seppeleelt?, jonka Josefina oli nionut kartanon kukka-penkkien ja kasvu-huoneen antamista kukkasista; kultaisen ristinkin ymp?ri alttarilla oli ruusu kiehkura. My?skin kuorissa vanhat vaakuna-kilvet olivat koristetut kukostavilla kukkasilla, merkiksi ett? se vanha suku kukoistaisi h?nen ja Oskarin kautta.

"Tuopa oikein kaunista on!" huudahti Josefina seisahtaen vanhan kaksois-vaakuna-kilven eteen, "katsopas, sill? on seppele kauniimmista ruusuista, samoista kuin ristill?kin!"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet