Read Ebook: Karoliinit: Kertomuksia by Heidenstam Verner Von Ivalo Santeri Translator Voionmaa V In Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2433 lines and 93457 words, and 49 pages

Illalla s?i h?n kupin olutkeittoa ja vahtimestarit rupesivat riisumaan h?nt?. H?n peitti v?kev?n mielenliikutuksensa niin taitavasti, ett? he vain luulivat h?nt? v?syneeksi, ja kun he ottivat valetukan lyhyeksi leikatusta ja tummanruskeasta ja v?h?n kiharaisesta p??st?, ja h?n paitasillaan nousi suureen s?nkyyn, n?ytti h?n pienelt? tyt?lt?.

Pompe koira hypp?si jalkop??h?n ja lattialle s?ngyn viereen pantiin palava kynttil? ja hopeinen pesuvati t?ynn? vett?. Kuningas oli pime?npelko ja tavaksi oli senvuoksi tullut, ett? ovi j?tettiin eteishuoneeseen auki ja ett? joku hovipoika tai leikkitoveri makasi siell? y?t?. T?n? iltana k?ski kuningas kuitenkin selke?sti, ett? ovi siit? puolin oli suljettava. Vasta kun vahtimestarit sen kuulivat, alkoivat he ihmetell? ja tulla levottomiksi ja huomasivat ett? h?n oli mielenliikutuksessa.

-- No kaikkia! -- murisi vanha Haakoni, uskollinen palvelija is?n ajoilta, joka itsepintaisesti yh? vain kohteli kuningasta niinkuin lasta. -- Mit? se auttaa?

-- Tehd??n niinkuin olen sanonut, -- vastasi kuningas. -- Ja huomisesta alkaen ei tarvita y?kynttil??k??n.

Vahtimestarit kumarsivat ja meniv?t takaperin pois makuuhuoneesta, mutta kun Haakoni oli sulkenut oven istui h?n kynnykselle oven taa. H?n kuuli kuinka kuningas k??nsi ja v??nsi itse??n vuoteessa, ja kun h?n vihdoin nousi avaimenrei?st? katsomaan, n?ki h?n ep?selv?sti y?kynttil?n valossa, ett? h?nen nuori herransa istui s?ngyss?.

Y?n tuuli kohisi ja pauhasi ulkona linnapenkereell? ja Karlbergin puiston lehmuksissa, mutta sis?ll? huoneessa oli jo kaikki ??neti ja hiljaa. Kuitenkin luuli Haakoni ihmeekseen erottavansa hiljaista, melkein kuiskavaa ihmis-??nt? ja viel?p? eri sanojakin. H?n tuli tarkkaavaksi ja kuunteli.

Silloin kuuli h?n, ett? kuningas hiljaisella ??nell? luki sit? rukousta, jota h?n oli oppinut rukoilemaan aikaisimmassa lapsuudessaan.

-- Opeta minua hallitsemaan itse?ni ?l?k? anna imartelevan puheen vietell? minua ylpeyteen ja itserakkauteen ja siten rikkomaan sen kunnioituksen, jota olen velvollinen niin Jumalalle kuin ihmisillekin.

Vanha Haakoni asettui polvilleen ja pani k?tens? ristiin, ja hiljaisuudessa ja tuulen vienossa huminassa kuuli h?n yh? kuninkaan puhuvan.

-- Vaikka olen kuninkaan poika ja mahtavan valtakunnan perint?ruhtinas, tahdon aina n?yr?sti muistaa, ett? se on erin?isesti Jumalan armo ja hyvyys, jonka vuoksi minun tulee ahkeroida kristillisiss? avuissa ja taidossa, ett? min? niin korkeaan kutsumukseen taidollinen ja arvollinen olisin. Herra kaikkivaltias, joka nostat kuninkaat ja otat valta-istuimelta, opeta minua aina tottelemaan k?skyj?si, etten min? omaksi turmeluksekseni ja muitten sortamiseksi k?ytt?isi sit? valtaa, jonkas minulle annoit. Sinun pyh?n nimesi t?hden. Amen.

Vallansaaja.

Kuinka siell? oli ik?v??! Miten pitki? p?iv?t pikkuisessa hovissa, jossa murhepukuiset valtaneuvokset nojatuoleissaan haukottelivat ja tuijottivat eteens? niinkuin mietti?kseen, mist? se tuli ett? heill? oli samallaiset jalkineet kummassakin jalassa eik? kaulussaapasta toisessa ja silkkikenk?? toisessa. Ja niin he haukottelivat taas -- ja ulkona portaissa haukottelivat vahtimestarit ja alhaalla ky?kiss? maistelivat ky?kkirengit sormellaan keitoksia ja sanoivat toisilleen:

-- Onko se nyt kylliksi hapanta, ett? korkeat herrasv?et voivat kyllin happamesti irvist???

Mustain karossivaunujen eteen valjastelivat kuskit mustilla h?yhent?yhd?ill? ja laahustoilla koristettuja hevosiaan. Mustia kankaita leikattiin ja neulottiin kaikille p?ydille. Harmaaveljesten kirkossa, jossa vanha kuningas oli haudattu, olivat viel? j?ljell? mustat troonihimmelit ja sein?verhot, ja kuninkaan sielukellot kuuluivat kaupungista kauvas maaseudulle. Kun vihdoin kruunaussaatto vaelsi pitkin lumisia katuja, kulkivat kaikki murhepuvussa ja ainoastaan nuori kuningas kantoi purppuraansa. Viimeisten ilolaukausten kaiku oli tuskin paennut Saksanleip?vuorten yli, kun j?lleen sama kiusallinen ik?vyys sijoittui valtaistuimen ymp?rille h?m?rin? joulunpyhin?.

Silloin er??n? harmaansynkk?n? keskip?iv?n? polkasi leskikuningattaren ky?kkimestari lattiaan. K?siss??n piteli h?n purnua, jossa oli keitettyj? tomaatteja.

-- Ach, du Lieber! T?n??n t??ll? saadaan hy?ri?. H?nen korkeutensa Holsteinin herttua, jota piakkoin t?nne saadaan odottaa, on t?ss? l?hett?nyt kalliin lahjan. H?nen majesteettinsa kuningatar ja neiti Gerda Wrangel ovat jo maistaneet hedelmi?, ja Tessin, joka on paljon matkustellut, tulee itse alas ky?kkiin neuvomaan meit? laitoksissa. ?lk?? siin? seisk? t?llist?m?ss?, piltit! R?tit kattiloihin! Kuuraamaan kiilt?v?ksi!

Et?isess? pikkuhovissa maailman ??rimm?isess? nurkassa oli sin? p?iv?n? saatu jotakin ajattelemista. Ruokap?yd?ss? ei puhuttu mist??n muusta kuin tomaateista ja jokaisella oli aina jotakin sanomista niiden mausta ja hajusta. Sill?v?lin olivat maljat liikkeess?, ja vieraaksi kutsutut vanhat valtaneuvokset unohtivat juonensa ja sanoivat toisillensa yst?v?nsanoja.

Ruuan j?lkeen otti kuningas valtaneuvos Lauri Wallenstedti? takinnapista ja veti h?net mukanaan ikkunakomeroon niinkuin kierretyn ja puhkuvan mourukarhun.

-- Sano minulle, -- kysyi kuningas vakavasti. -- Kuinka tulee ruhtinaan uhrata itsens? kansansa hyv?ksi. Kev??llinen saarna ei koskaan mene mielest?ni.

Wallenstedtill? oli tapana puhaltaa huulensa pullolleen, niinkuin ajattelisi h?n sanoa: Puh! Tottuneena kuninkaan lapsellisen ter?viin kysymyksiin, vastasi h?n:

-- Ruhtinaan on uhrattava kaikki pienet ep?r?imiset, koottava kaikki valta k?teens?, tultava kansansa alkukuvaksi ja tahdoksi. Tosin oli se hurskasta puhetta, jota silloin kuulimme kirkossa, vaan eik? h?nen kunnianarvoisuutensa Spegel sano, ett? alamaisten on oltava ik??nkuin herransa orjia. Neuvosherrat ja aateli riitelev?t nyt vain osuudestensa valtaan teid?n majesteettinne korkean herra is?n j?lkeen. Ja Oxenstjerna ja Gyllenstjerna ja... niin... Meit? kuunnellaan! Mutta sent?hden olen min? aina rohjennut kannattaa teid?n majesteettinne tahtoa, ett? te jo n?in nuorena ottaisitte raskaan hallitustaakan h?nen majesteettinsa leskikuningattaren niskoilta.

Kun kuninkaan opettaja Cronhjelm, joka seisoi ikkunakomerossa, kuuli sanat hallitustaakasta, kirjoitti h?n sormellaan ruudun huuruun:

-- Se taakka tuntui akasta yht? suloisen keve?lt? kuin laastari.

-- Niin, niin, rakas Wallenstedt, -- vastasi kuningas. -- Itsess?ni olen min?kin aina tuntenut tahtoni viett?v?n sinnep?in. Atlannin valta-istuimella t?ytyy istua mies. On ihmeellisen tuskastuttavaa tahtoa. Mit? se on? T?n??n tunnen min?, ett? min? tahdon ratsastaa Kungs?riin karhunajoon. Mutta miksi? Voisinhan yht?hyvin tahtoa jotakin muuta. Tahto on minulle kahle, rinnan ymp?ri kovaan kierretyt vitjat, joista en p??se irtaumaan. Ne ovat herrana ja min? renkin?.

Vahakynttil?t oli jo sytytetty, kun h?n meni per?huoneeseensa. P?yd?ll? oli se sinet?ity rautarasia, johon vanha kuningas oli sulkenut salaiset ja is?lliset neuvonsa. Useampia p?ivi? oli jo kulunut siit? kuin kiitoksella p??stetyt valtakunnan hoitajat olivat sen k?sist?ns? antaneet, mutta h?n ei ollut voinut saada itse?ns? sen kantta avaamaan. Tosin oli h?n er??n? y?n? kiivaasti repinyt sinetin auki, mutta sitten per?ytynyt siit?. Nyt t?n? iltana tunsi h?n tahdon tulleen.

Mutta kun h?n pisti avaimen ratisevaan lukkoon, tuli h?neen taasen vanha pime?npelko. H?n n?ki edess??n vanhan kuninkaan tina-arkun, joka ?skett?in oli saanut lapionsa multaa, ja h?nest? tuntui, ett? h?nen nyt piti seist? kasvosta kasvoihin vainajan kanssa. H?n huusi sis?lle Haakonin ja pyysi h?nt? panemaan puita pes??n. Sill? aikaa v??nsi h?n auki lukon ja nosti kannen auki, ja h?nt? karmi avatessaan tihe??n kirjoitetun paperin.

-- Ota valta omaan k?teesi, -- seisoi siin?, -- ja varo suuria herroja, jotka ovat ymp?rill?si ja joilla monella on ranskalaiset vatsat. Jotka kiihkeimmin kuiskuttavat, etsiv?t ainoastaan omaa hy?dytyst??n, ja parhaat kulkevat usein ??nett?min? puutarhassaan.

Kun h?n oli lukenut vainajan pelokkat ja ep?luuloiset varoitukset loppuun, ei h?n ollut huomannut, ett? Haakoni jo oli l?htenyt kamarista.

-- Nyt oli h?n herra yli kaiken Ruotsin maan! Korkeat herrat olivat tungeskelleet h?nen ovellaan saadakseen julistaa h?net t?ysivaltaiseksi. Tiesiv?tk? he edes itsekk??n, milloin armonosotusten toivo ja milloin puhdas aikomus toi heille sanat suuhun? Eiv?tk? he rakastaneet h?nt? enemm?n kuin omaa poikaansa tai velje?ns?? Vaan ei h?n kuitenkaan voinut luottamuksella puhua n?iden ukkojen kanssa, jotka puntaroivat ja asettelivat puhettansa. Ja saattoiko h?n puhua tuttavallisesti yhdenik?istens? kanssa, arkamaisen kohteliaan leikkitoverijoukon kanssa, joka ei tiennyt p?iv?n asioista! Yksin?ns? kulki h?n, yksin?isemp?n? kuin koskaan ennen, -- yksin??n piti h?nen nostaa vanhan kuninkaan valtikan. Ei mik??n saisi olla enempi kuin Ruotsi, ja kaikista Ruotsin kuninkaista tahtoi h?n tulla parhaimmaksi ja ensimm?iseksi. Eik? h?n ollut Kaikkivaltiaan Jumalan k?sist? saanut merkki? siit?, kun jo niin nuorena ylennettiin ruhtinaaksi pitk?n el?m?n monet vuodet edess?p?in. Vanhat ajat, joihin Jumala oli vihastunut, olivat nyt menneet. Korkeudessa kuului soittoa, rumpujen ja torvien riemu.

H?n nousi yl?s ja laski k?tens? heikolla ly?nnill? p?yt??n.

Piperill? oli oikein! Piper oli sanonut, ett? Ruotsi oli suuri valtakunta, jolla oli pikkuruinen pikkukaupunkihovi maailman lopussa. Siit? piti nyt tulla loppu. Itse oli h?n pannut kruunun p??h?ns? ja ratsastanut niin kirkon eteen. Eik? h?n ollut saanut sit? Jumalalta jo syntym?hetken??n, sin? kes?kuun aamuna, jolloin kirkas leijonat?hti nousi Id?n taivaalta! Matot kadulta, joihin hevoskeng?t l?iv?t reiki?, oli h?n lahjoittanut talonpoikaiss??dylle vaatetukseksi, mutta aateli oli saanut kulkea jalan, ja itse neuvosherrat olivat kantaneet himmeli? ja palvelleet h?nt? ruokap?yd?ss? niinkuin vahtimestarit. Miksi pit?isi h?nen teeskennell?, miksi pit?isi h?nen osottaa kunniaa niille miehille, joita h?n ei kunnioittanut mieless??n. Oliko h?n edes antanut kuningasvakuutusta! S??tyjen vaan ei h?nen oli teht?v? vala. Oman kuningasvalansa oli h?n hiljaisuudessa vannonut Jumalalle seisoessaan alttarin edess?. Nyt, nyt oli h?n herra yli kaiken Ruotsin maan!

H?n meni sein?peilin eteen ja tarkasti tyytyv?isen? pieni? rokonarpia tytt?-ihossaan ja pusersi sormillaan miehekk?it? ryppyj? otsaansa.

Sitten nosti h?n sormensa ilmaan ja istui kahtareisin tuolille ja laukkasi ymp?ri huonetta.

-- Eteenp?in pojat, eteenp?in kuninkaanne edest?! Hei, Brillant, hei, hei!

-- H?n kuvitteli mieless??n ratsastavansa niittymaan yli vihollista vastaan ja ett? sadottain luotia lenti h?nen rintaansa vastaan, mutta latistuneina putosivat maahan. Ylisten ymp?ri vuorilla seisoi katselijoita ja et??ll? ajoi itse Ranskan kuningas valkoisella hevosella ja heilutti hattuaan.

Alhaalla salissa olivat viel? vanhat suurherrat keskustelemassa. Kun he kuulivat melun, olivat he hetken aikaa ??neti ja kuuntelivat, mutta Cronhjelm piirteli huurteeseen ja mutisi itsekseen:

-- H?nen majesteettinsa siell? vain on hallitustoimissa. H?n ajattelee armonosotuksia meille t?ysivaltaisuus-julistuksen johdosta.

Wallenstedt puhalsi huulensa pullolleen ja nuljahutti h?nelle pahasti silm??.

Kun kuningas oli laukannut koko huoneensa ymp?ri, tuli muisto ?kki? h?nen mieleens? ja h?n meni ovelle:

-- Klinckowstr?m! -- huusi h?n. -- Klinckowstr?m, voitko sanoa minulle, miksi nyt juuri olen saanut sellaisen halun ratsastaa Kungs?riin karhun ajoon?

Klinckowstr?m, joka oli iloinen, punaposkinen ja kerke?kielinen hovipoika, vastasi:

-- Siksi ett? nyt on tervapime? ja rajuilma, ja siksi, ettei mit??n karhua ole kierretty, niin ett? ajo on mahdoton. Saanko k?ske? hevosia ja soihturatsastajia?

-- Onko sinulla parempaa ehdotusta?

-- Kaikki muut ehdotukset ovat parempia, mutta...

-- Ei, olet oikeassa. Meid?n t?ytyy ratsastaa Kungs?riin juuri siksi ett? me tahdomme.

Kun nyt kuningas hetkist? my?hemmin ratsasti Kuningattarenkatua yl?s, kulki h?n aivan l?helt? er?st? malmitarhaa, joka ulettui p?in keltaiseksi maalattuun taloon alas Klaaran kirkkomaahan. Vanha leski, jota sanottiin Malina muoriksi, piti siell? majaa. Tarha oli aidattu lankulla, johon linnanrakennuksen kis?llit, kes?isin maljoja juodessaan Malina muorin luona, olivat maalanneet voittokaaria ja obeliskej? ja tanssivia italialaisia. Tarhan kulmassa oli huvihuone, jossa oli tulisija ja savupiippu ja yksi ikkuna Kuningattarenkadulle p?in. Toinen ikkuna oli luumupuihin ja lumen peitt?miin kukkaisketoihin p?in. Muutaman viikon ajat oli Malina muori joka p?iv? kantanut ruokaa huvihuoneeseen, mutta ei kukaan h?nen vanhoista vieraistaan tiennyt varmuudella ket? vierasta h?n siell? holhosi. Er??n reduktsioonin k?yhdytt?m?n aatelisperheen huutokaupasta oli h?n vieraalleen ostanut klaverin, ja iltaisin kuului suljettujen luukkujen takaa vieraita s?veleit?, joihin hauras ja heikko ??ni s?esti laulua.

Kun nyt kuninkaan soihdunkantajat l?hestyiv?t, seisoi Malina muori juuri lankun raossa katselemassa pime?lle kadulle.

-- Se on h?n itse! -- puhui h?n ja jyskytti huvihuoneen ovea. -- Kuningas tulee siell?. Sammuttakaa kynttil? ja katsokaa luukun syd?nreij?st?.

Samassa lensi kuningas ohi hurjaa neli?.

-- Kuinka kauniit kasvot sill? armollisella nuorella herralla on! -- sanoi h?n ja meni takaisin majalaan p?in. -- Ja puhdasta ja pyh?? on h?nen el?m?ns?kin. Mutta miksi piti h?nen kiusata Jumalaa ja itse panna kruunun p??h?ns?? Siksi se liukahti h?nelt? matkalla ja voitelusarvi meni kirkon lattiaan.

Niin meni se y? ja kuukausi kuukauden per??n, ja malmitarhassa viheri?iv?t taaskin kastanjat ja luumupuut berberi- ja viinamarjapensaitten takana, juhannussalko nostettiin ja hovi ajoi ohitse Karlbergiin.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet