Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Kirkkopuheet by J Rnefelt Arvid
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 125 lines and 10927 words, and 3 pages
KIRKKOPUHEET
Kirj.
Arvid J?rnefelt
Helsingiss?, Vihtori Kosonen ja K:ni, 1917.
Tampereen Sentraalikirjapainossa.
ESIPUHE.
Tapahtumista Nikolain, Johanneksen ja Kallion kirkoissa Helsingiss? toukokuun 6, 13 ja 20 p?ivin? olen pyynn?st? j?tt?nyt Helsingin poliisilaitoksen Etsiv?lle osastolle seuraavanlaisen kirjallisen selostuksen:
Tekem?st?nne pyynn?st?, jonka minulle, muistaakseni, viime lauantaina t.k. 26 p., esitti kaksi luonani k?ynytt? virkailijaa, saan t?ten j?tt?? Osastolle kirjallisen selostuksen tapahtumista t?k?l?isiss? kirkoissa t.k. 6, 13 ja 20 p?ivin? ja muutamista n?iden tapahtumain yhteydess? olevista seikoista.
Viime huhtikuun 29 p:n? julkaisin Helsingin Sanomissa N:o 114 nimimerkill? "Parantumaton" ja otsakkeella "Oman pelastukseni haussa" seuraavan kirjoituksen:
Tied?n, ettei sovintoa yl?- ja alaluokan v?lill? voi rakentaa ennen kuin kaikki asetehtaat ovat maan tasalle hajoitetut ja jo valmiit aseet taotut ty?v?lineiksi. Tied?n my?skin, ettei k?yhyys h?vi? maan p??lt? ennen kuin maa ja muut luonnon rikkaudet tunnustetaan Jumalan ihmisille antamaksi yhteisomaisuudeksi.
Mutta milloin n?m? tapahtuvat? Silloinko vasta, kun vihan kuilu yl?- ja alaluokan v?lill? on saavuttanut ??rimm?isen syvyytens?, kun giljotiini on k?ynyt ja verivirrat vuotaneet?
En parane, jos j??n odottamaan. En usko, ett? rauhaa voisi sodalla rakentaa. Turvautuisinko tuskissani ihmeiden voimaan?
Minulla on jotakin sanottavaa Jumalalta ihmisille. Mutia se olisi sanottava kirkossa, sill? se koskee juuri kirkkoa. Pit?isi siis tapahtua sellainen ihme, ett? maallikko p??stett?isiin kirkkoon puhumaan.
Suurlakon aikana kuuluvat muutamat uskalikot suunnitelleen kirkon anastamista k?yh?list?n k?siin. Ja olisihan minun nyt helppo tarjoutua saarnamieheksi, kun asevoima t?t? nyky? ajaa k?yh?list?n asiaa.
Mutta kun en mit??n hyv?? odota muusta kuin aseiden h?vitt?misest?, kuinka voisin silloin aseiden turvissa kirkkoon tunkeutua!
Ett? olisi kaikki koeteltu, mit? koetella voi, menin kirkkoherranviraston kansliaan; ja syntyi meill? kirkkoherran kanssa seuraava keskustelu:
-- Tahtoisin teilt? kysy?, onko maallikolla mit??n mahdollisuutta saada puhua kirkossa.
Kirkkoherra mietti jonkun aikaa. Sitten h?n sanoi:
-- Kirkko on papistolle vihitty saarnapaikka, johon vihkim?tt?m?ll? ei ole p??sy?. Mit? olisi muuten aikomus puhua?
-- Sit? en edelt?p?in voi ilmaista, mutta voittehan arvata etten min? aijo puhua mit??n omiani.
-- Meill? on s??nt?mme, jotka ovat siihen esteen?.
-- Oletteko ottanut huomioon, ett? el?mme vallankumouksessa ja saattaa tapahtua, ett? kirkossa pian saarnaavat sellaiset miehet, joilla ei ole mit??n Jumalalta saatua sanottavaa, vaan ainoastaan kiihotuspuheita?
-- No jaa, vallankumous tulee ja vallankumous menee. Pian tulee j?lleen lempeyden aika ja olot entiselleen.
Nousin l?hte?kseni.
Kirkkoherra n?ytt?? tuskailevan ja pyyt?? j?lleen istumaan, Ik??nkuin jotain mahdollisuutta viel? punniten h?n alkaa tiedustella uskonnollista kantaani.
-- Te uskotte Kristukseen, yl?snousemukseen?
-- Minun t?ytyy sanoa suoraan, ett? uskoni on tullut viel?kin vastakkaisemmaksi kirkonopille kuin se oli ennen.
-- Mihin perustatte siis oikeutenne puhua kirkossa?
-- Siihen mihin tekin. Siihen, ett? minulla on sanottavaa Jumalalta.
Kirkkoherra rupesi ehdottamaan:
-- Olisihan niit? muita paikkoja.
Mutta kun sanottavani koskee juuri kirkkoa, en sit? osaa muualla sanoakaan.
Siihen raukesi yritykseni.
Mit? minun nyt on teht?v?? J??d?k? odottamaasi?
T?m?n toukokuun 5 p:n? oli Helsingin Sanomissa n?in kuuluva uutinen:
Tultuani mainittuna sunnuntaina klo 1-2 v?liss? Nikolainkirkolle, huomasin, ett? kirkon ovet olivat auki. Menin sis?lle ja n?in suuren joukon ihmisi?, jotka odottelivat, kirkosta l?htem?tt?. V?kijoukon keskelle p??sty?ni minulle sanottiin, ett? odoteltiin minun puhuvan. Aijoin menn? alttarin korokkeelle puhuakseni sielt?. Samassa nousi kuitenkin saarnastuoliin pohjoisen suomalaisen seurakunnan kirkkoherra, sanoen, ett? koska v?ki n?kyi viel? viipyv?n kirkossa h?n tahtoi puhua. Pitk?n ja eritt?in vapaamielisen puheensa lopussa kirkkoherra kohteliaassa muodossa mutta jyrk?sti kielsi kenenk??n syrj?isen esiintym?st? puhujana t?ss? kirkossa.
Kiellosta huolimatta min? menin alttarin korokkeelle ja sanoin sanottavani. K?yt?st?ni en pid? ristiriitaisena Helsingin Sanomissa olleen ilmoituksen kanssa, sill? min? teen jyrk?n eron passiivisen tottelemattomuuden ja v?kivaltaisuuden v?lill?.
T?m?n toukokuun 12 p:n? oli "Ty?miehess?" ja "Sunnuntai" lehdess? uutinen, jossa pyysin toimituksia ilmoittamaan lukijoilleen, ett? seurakuntalaisten pyynn?st? aikomukseni oli esiinty? Johanneksen kirkossa sunnuntaina p?iv?jumalanpalveluksen j?lkeen, 1-2 v?lill?.
Mainittuna aikana Johanneksen kirkkoon saavuttuani huomasin, ett? p?iv?jumalanpalvelus olikin suuresti viiv?stynyt, koskapa pappi juuri silloin vasta nousi saarnaamaan. Saarnan, pitkien kirkollisten toimitusten j?lkeen, joiden aikana kirkko t?yttymist??n t?yttyi, ja vihdoin loppuvirrenkin veisattua, jonka j?lkeen oli hyv? tilaisuus jokaisen ken halusi, l?hte? kirkosta, nousin paikaltani ja menin alttarinkorokkeelle pit??kseni sielt? puheen. Vastaani tuli kuitenkin etel?isen seurakunnan kirkkoherra useiden muiden hengellisten miesten seuraamana, k?tteli minua tervehdykseksi ja sitten korottaen ??nens? kirkkov?en kuultavaksi kysyi minulta muistinko kuinka h?n noin 30 vuotta sitten antoi minulle Herran ehtoollisen ja t?t?k? t?mm?ist? varten h?n oli minua vannottanut? Kun rupesin vastaamaan, kielsi h?n minua puhumasta ja kohottaen k?tens? huusi meluavalle v?kijoukolle, joka kova??nisesti vaati minua puhumaan, -- ett? J?rnefelt ei tule puhumaan. Pappien nuhteisiin koetin saada sanotuksi, ett? ihmisin? voin heit? kuunnella, mutta kirkon herroiksi en heit? tunnusta ja tulen alistumaan vain v?kivaltaan. Kirkkoherra ilmoitti silloin, ettei heid?n ole aikomus ryhty? v?kivaltaan. H?n viittasi k?dell??n urkurille, ett? t?m? alkaisi soiton, ja ilmaisi harminsa siit?, ettei urkuri tehnyt teht?v??ns?, vaikka h?nelle oli sanottu. Sensijaan h?n j?rjesti nopeasti laulajat muiden pappien ja lukkarioppilaiden joukossa, jotka alkoivat laulaa Jumala onpi linnamme virtt?. Virteen yhtyiv?t muutamat lehterill? olijat.
V?kijoukon melu yltyi yltymist??n eik? ottanut mist??n yrityksist?ni tyynty?kseen. Vasta kun nousin saarnatuoliin, hiljeni sek? laulu ett? pappien ja yleis?n v?linen r?hin?, ja vain yksityisi? alashuutoja "antikristus J?rnefeltille" kuului puheeni kest?ess?.
Olen kuullut moitittavan kirkkoherraa suvaitsemattomasta esiintymisest??n. Sit? moitetta en voi my?nt?? oikeaksi. H?nen asemassaan ja jos omistaisin h?nen el?m?nkatsomuksensa olisin varmaan kiivastunut viel? paljoa enemm?n. Keskell? r?hin?? muistelin ankaraa is?-vainajaani ja kuvittelin mieless?ni kuinka h?n olisi kauhistunut ja mit? olisikaan sanonut ja miten murtunut tekoni johdosta. Ja minun tuli niin s??li vanhaa kirkkoherraa, ett? olisin mielell?ni vaikka syleillyt h?nt?. N?iss? tunteissa s?ilyi rauhani.
T. k. 19 p:n? pyysin "Ty?miehen" toimitusta ottamaan lehteen uutisen aikomuksestani puhua Kallion kirkossa. Saatuani kielteisen vastauksen menin lehden konttoriin ja j?tin etusivulle painettavaksi seuraavan ilmoituksen:
Kun saavuin mainittuna sunnuntaina t?h?n kirkkoon, oli jumalanpalvelus kuitenkin vasta alkamassa. Kallion seurakunnan kirkkoherra nousi saarnaamaan. Kirkko t?yttyi t?yttymist??n saarnan aikana, kunnes ei ollut en?? seisomapaikkaakaan miss??n. Tungoksesta ja jatkuvasta kirkon l?mmityksest? huolimatta tuo v?hint?in 5-6 tuhantinen joukko pysyi koko saarna-ajan aivan hiljaa, kunnes kirkkoherra kuulutustensa ohella luki kirkkoraadin kirjelm?n, jossa t?mm?iset kokoukset kiellettiin sanoilla: ei kirkko ole mik??n ry?v?rien luola. Kuului nurinaa ja alashuutoja. Sanat loukkasivat kirkkoyleis??. Nuo sanat ovat Jeesuksen sanoja h?nen k?ydess??n temppeliss?, ne ovat kansalle hyvin tunnetut ja kuuluvat kokonaisuudessaan: "t?m? on minun is?ni huone, mutta te olette tehneet sen ry?v?rien luolaksi". Ei Jeesus tarkoittanut ry?v?reill? kansaa, vaan niit?, jotka ottivat kansalta kymmenyksi?. Mahdotonta on kuitenkin ajatella, ett? meid?nk??n kirkkoraati olisi tarkoittanut noilla sanoilla kansaa, vaan tarkoitti tietenkin vain minua, joka ry?v?rin tavoin olin tunkeutunut kirkkoon. Mutta kansa otti itseens?: kuinka voipi sanoa ry?v?reiksi niit?, jotka p?invastoin maksavat kymmenyksi?! Sanat olivat siis kovin varomattomat ja kansan suuttumus on t?ysin anteeksiannettava.
T?m?n j?lkeen pysyi yleis?, kuitenkin t?ysin ??nett?m?n? pitkien messujen, veisuujen ja kolminkertaisen herranehtoollisp?yd?n kest?ess?. Loppuvirren aikana koettivat ihmiset valmistaa tilaisuutta niille, jotka halusivat, kirkosta poistumiseen, kohteliaasti muodostaen k?yt?v?? tungoksessa. Mutta halukkaita oli aivan v?h?n.
Kun loppuvirren aikana taululle kuitenkin numeroitiin viel? niin paljon virsi?, ett? niiden veisaamiseen tottuneiden kirkossak?vij?in lausunnon mukaan olisi mennyt noin kaksi tuntia, alkoi yleis? osoittaa levottomuutta. Urkujen soidessa t?ysill? palkeilla kuului yleis?n joukosta k?skev? ??ni: "Soitto on lopetettava!" K?sky? seurasi seini? t?risytt?v? hyv?ksyv? huuto, jonka aikana ei urkujen ??nt? kuulunut. Kun t?t? k?sky? ei urkulehterill? sittenk??n toteltu, muodostivat jotkut miehet pyramiidin ja toinen toisensa olalle kiiveten kapusivat lehterille. Jonkun ajan kuluttua vaikeni urkujen soitto. Olisin melun kest?ess? ehk? jo l?htenytkin kirkosta, mutta n?in, ett? ainoastaan puheeni voi en?? rauhoittaa kiihtyneit? mieli?.
Mutta v?hin kaikista ansaitsee moitetta kirkkoyleis? ja ne miehet, jotka meniv?t sen ??nekk??sti ilmaistua k?sky? t?ytt?m??n. Niin yksi??nisesti tuhansista suista l?htev? k?sky hypnotisoi paljon voimakkaammin kuin mink??n kenraalin sotahuudot, joita kirkko opettaa tottelemaan. Ei ole maan p??ll? sit? kansaa, joka ei uskaltaisi kokoontua kirkkoon vapaan saarnamiehen kutsusta, eik? ole maan p??ll? sit? kansaa, joka ei hankkisi itselleen hiljaisuutta, kun sit? urunsoitolla estet??n t?m?n miehen ??nt? kuulemasta.
Sent?hden pyyd?n teit? ehdottamaan niille, jotka ovat teit? k?skeneet n?it? asioita tutkimaan, ett? kaikki tiedustelut j?tett?isiin sikseen. Min? yksin olen syyllinen kaikkeen. Min? olen julkisella ilmoituksella kutsunut kansaa kirkkoon ja kaikki h?iri?t synnytt?nyt. Min? my?skin yksin tahdon vastata kaikista aineellisista vahingoista, joita kirkon sanotaan k?rsineen, kuten naarmuista penkeill?, lakkinaulojen hukkaantumisista ja urkulehteri-sein?n kalkituksen karisemisesta, samoinkuin kaikesta mik? vastaisuudessa havaitaan viel? korvausta vaativan.
Helsingiss?, toukokuun 29 p. 1917.
PUHE NIKOLAIN KIRKOSSA.
Toukok. 6 p:n? 1917.
Antakoot minulle anteeksi kaikki ne, jotka pit?v?t t?t? vapaata menettely?ni rikoksena. Itse en sit? siksi tunnusta. Olen tosin tavallinen syntinen ihminen, "joka synniss? sek? siinnyt ett? syntynyt olen ja sittenkin kaikkena elinaikanani syntist? el?m?? pit?nyt", mutta voiko kukaan olla kauniimpi katsella kuin tavallinen syntinen ihminen, joka koettaa t?ytt?? meid?n yhteisen Is?mme tahtoa? Ja voiko mik??n paikka olla liian pyh? h?nen jalkansa astua?
Add to tbrJar First Page Next Page