Read Ebook: Suomalaisen teatterin historia 2 Puhenäyttämön alkuvuodet ja suomalainen ooppera. 1872-79 by Aspelin Haapkyl Eliel

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 224 lines and 22826 words, and 5 pages

"Navr?til onnistuu eritt?in hyvin Romeon vaikeassa osassa. H?n tulkitsee hienosti jaloluontoisen nuorukaisen hehkuvia tunteita ja lopussakin ylev?n traagillisissa kohtauksissa h?n antaa oikean ilmaisun toiveiden ??rimm?isest? pettymyksest?. Cajanus menestyy paikottain varsin hyvin Capuletina. Nuorella laulajalla on aika kookas ja voimakas bassobaritooni ??ni, vaikka h?n puuttuvan kehityksen t?hden ei voikaan k?ytt?? kaikkia varojaan. Kaikissa tapauksissa h?n t?ytt?? teht?v?ns? verrattomasti paremmin kuin Himberg Tybaltina. Holm on kerrassaan paikallaan Merkutiona, se reippaus, joka t?lle henkil?lle on omituinen, tulee aivan oikein n?kyviin sek? laulussa ett? n?yttelemisess?. Hahlin pater Lorenzo on niinkuin pit??kin tyyni ja varma. Laulajan ??ni on huomattavasti kirkastunut ja voimistunut ja esiytyy vaikuttavasti yhteislaulussa -- varsinkin h??kohtauksessa. Nti Lagermarck Stefano paashina suoritti esim. 'chansonin' 3:ssa n?yt?ksess? sangen huolellisesti." .

Ylip??t??n luettiin t?m? Gounodin ooppera parhaimpaan mit? suomalaisella laulun?ytt?m?ll? oli esitetty ja oli siit? kunnia suureksi osaksi Faltinin, joka ei ollut vaivojaan s??st?nyt. Orkesterikin ansaitsi kiitosta siit? huolellisuudesta mill? se s?esti laulua. -- Kun Romeo ja Julia oli mennyt 8 kertaa, annettiin lukuisain pyynt?jen johdosta viel? kerran Linda 18/2. Sen j?lkeen tuli Romeon ja Julian kaksi viimeist? n?yt?nt??, 21/2 ja 24/2, v?lill? 23/2 puheosaston ensi n?yt?nt?: Preciosa. -- Lindasta sanottiin uudestaan, ett? sen esitys oli eritt?in kunniakas teatterille, sill? paljon edistyneemmiss?kin taiteellisissa oloissa se tuskin olisi voitu toimittaa paremmin. Paitse nti Fohstr?mi? kiitettiin nti Lagermarckia, joka Pierottona tuntehikkaalla laulullaan ja miellytt?v?ll? n?yttelemisell??n oli todistanut taiteellista kutsumustaan ja saavuttanut yh? enemm?n suosiota. Preciosa pistettiin viimeisten Romeo ja Julia-n?yt?nt?jen v?liin sent?hden ett? se sopi paremmin sunnuntain?yt?nn?ksi. Nimiroolissa Ida Aalberg ensi kerran ulkomaanmatkansa j?lkeen astui Helsingin yleis?n eteen. Teht?v? on kuitenkin liian v?h?p?t?inen ett? sen nojalla olisi voitu h?nen edistyst??n arvostella. Muista esiintyjist? mainitaan donna Petronella puolisoineen -- nti Stenberg ja Taavi Pesonen --, jotka samoin kuin Tervo korpraalina huvittivat yleis??. Tietysti nyt kuin aina vieh?tt?v?, kansantajuinen musiikki oli p??asiana. Orkesteria johti Martin Wegelius. -- Viimeinen Romeo ja Julia-n?yt?nt? oli samalla viimeinen, jossa Alma Fohstr?m esiintyi. Ilta olikin merkityksen mukainen. Laulajatar, joka t?st? l?htien oli loistava vierailla n?ytt?m?ill?, hurmasi nyt viimeisen kerran yleis?? Juliana, josta h?n oli luonut niin runollisen ja taiteellisesti ehe?n kuvan, ett? se tyydytti korkeimpiakin vaatimuksia. Luonnollisesti suosionosotukset olivat mit? runsaimpia ja laulajatar sai lukuisien kukkakimppujen ohella vastaanottaa kaksi laakeriseppelett?, joista toisen antoi suomalainen yleis?, toisen ven?l?iset ihailijat, jotka my?skin lahjottivat h?nelle kultaisen rannerenkaan. Erityinen huomio tuli Navr?tilinkin osaksi -- laulajan, joka niin kauvan oli palvellut suomalaista n?ytt?m?? saavuttaen pysyv?? kunnioitusta sill? ett? h?n aina oli asettanut teht?v?ns? taiteellisen suorituksen harrastuksensa p??m??r?ksi -- h?nkin sai laakeriseppeleen y.m. kunnioituksen ja yst?vyyden merkkej?.

Kolme p?iv?? my?hemmin 27/2 oli vihoviimeinen n?yt?nt? ja oli sen ohjelma seuraava: Faust , Lucia ja Trubaduri . N?iss? kohtauksissa esiintyiv?t Navr?til -- Faust, Hahl -- Mefisto, Holm -- Valentin, nti Lagermarck -- Azucena, Navr?til -- Manrico.

Mainittuansa muun muassa ett? nti Lagermarck oli varsin tyydytt?v? ja vaikuttava esityksess??n, Morgonbladetin arvostelija lausuu n?yt?nn?st?:

"Alakuloisena yleis? t?ll? kertaa erosi Suomalaisesta oopperasta ja sen taiteilijoista, jotka tarjoamansa arvokkaan nautinnon kautta olivat tulleet sille rakkaiksi. Jokainen olisi toivonut n?yt?nt?jen kest?v?n kauemmin. Mutta kaikki ymm?rt?nev?t my?skin ne seikat, jotka ovat aiheuttaneet niiden tavallista varhaisemman lakkauttamisen. Useat etevimm?t taiteilijat olivat jo ennen p??tt?neet l?hte? ulkomaanmatkoille ja aikojen ahtaus vaikutti lis?ksi ett? jo kohta alusta ainoastaan lyhyempi sesonki suunniteltiin. Ja kun se kuitenkin on ollut niin loistava etevien taiteilijain lukuisuuden puolesta, niin on siit? ainoastaan oltava kiitollisia."

"Eilen n?ytt?ytyikin ett? yleis? osaa tunnustaa n?yt?nt?kauden arvon. N?yt?nn?n aikana ja eritoten lopussa olivat taiteilijat ja teatterin johtaja pitk?llisten ja myrskyisten suosionosotusten esineen?, niin ett? ilta kukkien ja muiden lahjojen kautta muodostui mit? kauniimmaksi kunnianosotukseksi asianomaisille. Navr?til sai Lucia-kuvaelman j?lkeen laakeriseppeleen ja kultakoristeen; nti Lagermarck palkittiin kukkavihkoilla; niinik??n huudettiin Holm ja Hahl esiin vastaanottamaan kukkia. Lopuksi annettiin Kaarlo Bergbomille albumi sis?lt?v? oopperataiteilijain y.m. valokuvia, ja Faltin kutsuttiin n?ytt?m?lle kiitoshuutojen kaikuessa."

Lauvantaina 1 p. maalisk. nti Fohstr?m Faltinin, nti Lagermarckin ja ylioppilask??rin "M.M:n" avulla antoi j??hyv?islaulajaiset yliopiston juhlasalissa, joka oli ??ri??n my?ten t?ynn? ihastuneita kuulijoita. Sen j?lkeen oli Arkadian l?mpi?ss? pidot Alma Fohstr?mille sek? muille Suomalaisen oopperan taiteilijoille, nti Lagermarck, hrat Navr?til, Holm ja Hahl, joiden kaikkien kunniaksi maljoja esitettiin. Kutsuttuina olivat my?skin kapellimestarit Faltin ja Wegelius sek? johtajat sisarukset Bergbom ja n?ille julkilausuttiin niinik??n kiitollisuuden ja kunnioituksen tunteet heid?n innokkaasta ty?st??n kotimaisen taiteen hyv?ksi.

Kaikkein viimeiset kekkerit, joilla Suomalaisen oopperan hajoamista vietettiin, olivat Bergbom-sisarusten toimeenpanemat 4/3. Heid?n tapansa oli ollut ja oli vastedeskin silloin t?ll?in kutsua teatterin j?senet joko kotiinsa taikka n?ytt?m?lle ulkonaisesti vaatimattomiin, mutta henkisesti runsaihin pitoihin. Niiss? n?et taiteilijat ja taiteilijanalut seurustellen is?nt?v?en ja taidelaitoksen l?heisimpien yst?vien kanssa, kuunnellen soittoa ja laulua, nauttivat useimpien kaipaamaa kodintunnelmaa. T?ll? kertaa oli kutsujaisten aihe tavallista merkillisempi ja Bergbom p??sti huumorinsa oikein tulvilleen sepitt?ess??n iltamaa varten seuraavan ohjelman:

HELSINGIN SUURIRUHTINAALLEEN OPERA antaa Tiistaina Maaliskuun 4 p:n? 1879 suuren juhlan?yt?nn?n.

HARDANGERIN HARJULLA

J?SENET:

Nordal | matkustavia ylioppilaita. Signor Bruno Holm. Skovgaard | Signor Giovanni Hahl. Fischer, matkaileva saksalainen. Signor Davido Pesonini. Koulumestari. Signor Brambini-Morulli. Asmund | Signor Niccolini. Halvor | nuoria talonpoikia. Signor Ludde Ericsson. Pehr | Signor Giuseppe Navr?til. Sigrid. Signora Adelina Patti. Ragnhild. Signora Alma Fohstr?m.

J?senet:

Kaikki teaterin j?senet, suosijat, auttajat ja yst?v?t. Baletin etevimmist? numeroista mainittakoon: Signor Giovanni Hahl'in "Pas de Zephyr"; Signor Aureliano B?ckmanin "Pas gracieux"; Signore Alma Fohstr?m'in ja Ida Ahlberg'in "Pas grotesques"; "Pas des n?gres" ; "La Sylphide" ; "Pas majestueux" ; "Pas de s?duction" ; "Les 3 ing?nues" ; "Grand pas de coquetterie", jonka kaikki naiset toimittavat; "J?r?jukka", grand pas national caracteristique, jonka kaikki miehet toimittavat; "La rose et les papillons", pas de trois ; "Le Tourbillon", pas furieux ; "Le regard et le soupir", pas de deux sentimental , y.m. y.m. Lopuksi "Les Adieux", grand pas melancolique, johon ottavat osaa kaikki seuran j?senet.

Sitten alkoi tanssi, joka kesti klo 1:een asti. Useat naiset olivat toisessa tai toisessa oopperapuvussa ja jotkut alussa naamioittuina. Pitkin iltaa kesti yll?tyksi?. Tervo esiintyi italialaisena positiivinsoittajana ja muutamat orkesterin j?senet esittiv?t torvisoittoa j.n.e. "Illan vietossa", muistelee er?s l?sn? ollut, "oli vakavaa ja leikki?, surua ja iloa, kyyneleit? ja tanssia sekaisin. Hauska muisto tuo hullunkurinen ohjelma, punaiselle paperille painettu, ja Kaarlo Bergbomin omak?tinen yst?v?llinen kutsumuskirje tuohon n?yt?nt??n!"

Sen j?lkeen tuli taas premi??ri: Paul Heysen Hans Lange n?yteltiin ensi kerran Helsingiss? 12/3 . Edellisest? tied?mme Bergbomin antaneen p??roolin Kalliolle, ja jos t?m? n?yttelij? ylip??t??n olisi pystynyt suurempiin teht?viin, niin luulisi mahtavan, vakavan pommerilaisen talonpojan osan olleen h?nelle otollisen, mutta lopulta oli se sittekin uskottava Vilholle, jolle se ei lainkaan soveltunut. Vilho oli n?et pitk?st? kivuloisuudesta k?ynyt ruumiiltaan heikoksi ja h?nen ??nens? oli menett?nyt voimansa. Siit? johtui ett? h?nen esityksess??n talonpojan ?ly ja neuvokkuus kyll? tulivat n?kyviin, mutta ei se k?skij?mahti, joka edellytt?? fyysillist? voimaa. Muutkin -- B??k prinssin?, Leino Henning renkin?, Ahlberg hovimarsalkkana, nti Hacklin D?rten? -- olivat vain osittain ansiokkaita tai tyydytt?vi?. Ehdottoman tunnustuksen sai vain nti Stenberg, joka tarkoin punnitusti ja johdonmukaisesti n?ytteli Langen vanhaa ?iti?, Gertrudia. N?yt?nt? uudistettiin 16/3, sitte kun v?lill? Kuningas Ren?n tyt?r ja Hardangerin harjulla Herkules j?lkikappaleena oli annettu toistamiseen. Nti Aalbergista Jolanthana sanotaan nyt, ett? h?n n?ytteli "itsetietoisuudella ja hienoudella yksityiskohdissa, jotka todistavat, ett? h?nest? voidaan odottaa etev?? n?yttelij?t?rt?". --

Uusi Helsingiss? oli my?skin Maantien varrella 2/4 ja 6/4, jossa Vilho nimismiehen? ja nti Stenberg h?nen ankarana rouvanaan saavuttivat enimm?n suosionosotuksia. N?ytelm? esitettiin l?hinn? p??si?isen edell?. Toisena p??si?isp?iv?n? 14/4 oli ohjelmana Hell?t sukulaiset ja Laululintunen, jossa nti Hacklin ei ollut ennen laulanut Helsingiss?; mutta toisestakin syyst? on ilta historiallinen. Saman p?iv?n aamupuolella oli Pietarissa tapahtunut murhayritys keisari Aleksanteri II vastaan. Sanoma hallitsijan pelastuksesta aiheutti paitse virallisia my?skin vapaaehtoisia, v?litt?mi? ilonilmaisuja kansalaisten puolelta. Semmoisia olivat yleinen juhlavalaistus kaupungissa ja mielenosotukset kummassakin teatterissa. Arkadiassa ennen n?yt?nn?n alkua koko teatteriseurue esiintyi n?ytt?m?ll? ja lauloi "El?k??n armias" ja Maamme laulut, jonka j?lkeen huudettiin: "el?k??n keisari!"

Riemuntunteet olivat yhteiskuntamme eri kerroksissa ja ryhmiss? samanlaiset ja niiden olisi luullut vaikuttavan yhdist?v?sti; mutta kansallisen yhteistunnon puute sai nytkin aikaan, ett? siihen sekaantui annos hajottavaa katkeruutta. Viralliset s?hk?sanomat tapauksesta, jotka kenraalikuvern??ri oli saanut ministerivaltiosihteerilt? sek? Ven?j?n sis?asiain ministerist?st?, vietiin n?et illalla Ruotsalaiseen teatteriin, johon kenraalikuvern??ri, joukko senaattoreja, l??nin kuvern??ri y.m. viranomaisia oli kokoontunut, ja siell? ne julkiluettiin yleis?n kuultaviksi. Mutta Suomalaiseen teatteriin, johon p??kaupungin suomalainen yleis? oli lukuisasti saapunut, n?it? s?hk?sanomia ei katsottu tarpeelliseksi l?hett??. Ainoastaan ne, jotka olivat tunteneet sis?ss??n kutsumuksen viel? kerran nauttia Madame Angotin s?velmist?, saivat siis p?iv?n uutiset virallista tiet?! Suomalaisessa osassa yleis?? her?tti t?m? virkavaltainen menettely suurta mielikarvautta.

"Harpagonia n?yttelee varsin ansiokkaasti hra Vilho, joka, joskin h?n tavan takaa ilmaisee taipumusta palata omaan hyv?ntahtoiseen luontoonsa ja siten inhimillisent?? ep?inhimillisen saiturin luonnottomuutta, kumminkin ylip??t??n pysytt?ytyy todellisuudessa, oikein ja sattuvasti luoden eteemme Harpagonin semmoisena kuin runoilija on kuvannut h?net. Huomautamme etenkin kohtauksesta, kun saituri on kadottanut aarteensa -- vaikka hra Vilho kuitenkaan ei t?ss? voinut tehd? esityst??n niin intohimoiseksi, ett? se olisi vaikuttanut t?ysin traagillisesti --, edelleen kohtauksesta, kun h?n saa lippaansa takaisin, sek? kohtauksesta Frosinen kanssa, kun Harpagon unohtaen ik?ns? lis?? narrimaisuudenkin piirteen jo ennest??n varsin v?h?n rakastettavaan luonteeseensa, mutta sittekin lopulta rahakullan t?hden luopuu kaikesta ja palkitsee Frosinea vakuuttamalla ikuista kiitollisuuttaan. My?skin Vilhon naamioitus ja puku ansaitsevat kiitosta. -- Rva Lundahl Frosinena n?yttelee eloisasti ja naurettavasti ja palkittiin h?nt? usein k?ttentaputuksilla. -- Hra Axel Ahlberg, Val?re, on kielt?m?tt? edistynyt ja varmistunut, joka antaa hyvi? toiveita h?nen tulevaisuudestaan. Huomautamme etenkin, kuinka selv?sti ja vivahdutetustikin n?yttelij? suorittaa osansa vuoropuhelussa. Plastiikassa on sit? vastoin paljo muistutettavaa. -- Nti Aalberg esitt?? teeskentelem?tt? ja miellytt?v?sti Elise? sek? saidan is?n tytt?ren? ja k?rsiv?n? t?m?n maltittomuutta ett? Val?ren armaana. -- Hra B??k, Cleante, on hyvin perehtynyt teht?v??ns? ja onnistuu etenkin kohtauksessa is?n kanssa, kun t?m? milloin viekkaudella, milloin mahtisanoilla tahtoo riist?? pojalta h?nen lemmittyns?. Kumminkin tulisi hra B??kin t?ss? niinkuin yleens?kin harrastaa rikkaampaa vivahduttamista n?yttelemisess?. -- Nti Rosendahl t?ytt?? nuhteettomasti ja somasti Mariannen pienen osan. -- Hra Tervo -- Jacques tosin ei pilaa teht?v??ns?, mutta kumminkaan h?n ei osaa hyv?kseen k?ytt?? niit? koomillisia piirteit?, joita Moli?re on tuhlannut t?h?n rooliin. Muutkin esiintyj?t suoriutuivat jotenkin hyvin pienist? osistaan, ja n?ytelm? on sent?hden vastaanotettu vilkkailla suosionosotuksilla, joskin Vilho on saanut enimm?n tunnustusta."

Saiturin onnellinen esitys suomalaisella n?ytt?m?ll? on pidett?v? merkkitapahtumana sen kehityksess?. Bergbomille se varmaan tuotti suurta tyydytyst?, sill? yksi h?nen p??harrastuksiaan oli kohottaa teatteri sille kannalle, ett? se kykenisi arvokkaasti esitt?m??n klassillisen ohjelmiston p??teoksia. Vilholle oli t?m? mainio ukkorooli erinomaisen sopiva, sill? siin? h?nen todellinen raihnaisuutensa oli h?nelle vain eduksi, ja pannen siihen kaiken taiteellisen kokemuksensa ja ?lyns? h?n kehittikin saiturinsa yhdeksi n?ytt?m?mme ensim?isi? ja kauniimpia luomia.

Noin viikkoa my?hemmin 13/5 Bergbom l?hti pitk?lle ulkomaanmatkalle, jolla h?n viipyi koko kes?n ja muun muassa k?vi ensi kerran Unkarissa. Siit? on kumminkin kerrottava vasta seuraavassa osassa. Matkan alussa seurasi Bergbomia n?yttelij? Bruno B??k, jonka tarkoitus oli harjottaa opintoja ja my?skin hoitaa terveytt??n h?nelle my?nnetyll? vapaalla ajalla.

N?ytelm? on huolellisesti harjotettu, ja nimiroolia esitt?? eritt?in ansiokkaasti nti Aalberg, jolla siin? on tilaisuus n?ytt?? useita eri puolia kyvyst??n. Varsin onnistunut oli meist? nti Aalberg ensi n?yt?ksess?, jossa huonosti hoidettu ja luonnottomasti kohdeltu lapsi koettaa lievent?? onnettomuuttaan hankkimalla itselleen tietoja ja ep?toivossaan h?ik?ilem?tt? viskaa totuuden sanoja vastoin ymp?rist?n silmi?, joka s??lim?tt? on polkenut h?nt?. Mutta my?hemmiss?kin n?yt?ksiss? nti Aalbergin esitys on niin tosi ja draamallinen, ettemme voi muuta kuin onnitella n?ytt?m??, johon h?n on kiinnitetty, ja me ennustamme nuorelle n?yttelij?tt?relle todella korkeaa taiteellisuutta, sill? lahjojensa ja opintojensa kautta on h?n siihen oikeutettu. -- Hra Leinokin ansaitsee osittain hyv?n arvolauseen. Loordi Rochester -- -- on uusi todistus h?nen edistyksest??n viime aikoina. Monet kohdat h?nen esityksess??n ovat eritt?in ansiokkaita. Huomautamme esim. kohtauksesta Jane Eyren ja Rochesterin v?lill? 3:ssa n?yt?ksess?, kun j?lkim?inen tiedustelee eik? tyt?ll? ole mit??n kysytt?v?? h?nelt?. Sit? vastoin Leino meist? liian varhain antaa katsojan havaita mit? h?nen sis?ss??n liikkuu. -- -- Nti Stenbergill? on kielt?m?tt? lahjoja luonnen?ytelm?? varten, mutta joskin sangen onnistunut yksityisiss? situatsioneissa niinkuin esim. silloin kun mistress Read tuntee Jane Eyren loordi Rochesterin luona, on h?n rva Readina kuitenkin ylip??t??n liian v?h?n ylh?inen. -- -- Nti Vikstr?m tekee hyv?n ja miellytt?v?n vaikutuksen ja n?ytt?? hyvi? lahjoja puhen?ytt?m??kin varten. -- --

Jane Eyre n?yteltiin, huolimatta my?h?isest? kev?tajasta, verraten hyville huoneille nelj? kertaa, viimeisen 2/6. V?lill? oli 29/5 n?yt?nt?, jossa esitettiin Orposisarukset ja Lemmenjuoma. Edellisess? kappaleessa n?yttiv?t oivallisesti neidit Aalberg ja Rosendahl sisarusten osia ja nti Stenberg orpojen iso?iti?; j?lkim?isess? n?htiin mielihyv?ll? nti Vikstr?mi? em?nn?n osassa.

Ymm?rrett?v?? on ett? tilinp??t?s t?n? n?yt?nt?kautena tuli edellist? edullisemmaksi, vaikka ei nytk??n p??sty tuntuvatta tappiotta. Johtokunnan 30 p. syysk. p?iv??m?n kertomuksen mukaan tekiv?t menot kaikkiansa 177,245:07 mk, siihen luettuna my?skin ne 10,000 mk, jotka sopimuksen mukaan olivat Bergbom-sisaruksille puvuston lunastuksesta maksettavat. Kun t?m? meno j?tettiin lukuunottamatta, saattoi likim??r?isesti arvata ett? puheosasto oli maksanut 67,000 ja ooppera 100,000 markkaa --; edellisen palkat tekiv?t 42,583:97 ja j?lkim?isen 73,157:07 mk. Tulot taasen tekiv?t: 113 puhen?yt?nn?st? 37,359:21 ja 55 oopperan?yt?nn?st? ja 1 konsertista 54,675:88, se on yhteens? 92,035:09 mk. N?in ollen nousi vaillinki 85,209:98 markaksi, jonka korvaamiseksi johtokunnalla oli ollut k?ytett?v?n? seuraavat tulot: valtioapu 24,000, kenraalikuvern??rilt? 2,100, osakkeita 26,312, lahjoja 4,078:47, vuokraa ven?l?isilt? 2,900, saatava hra Fohstr?milt? 3,000 sek? suoritettuja osakkeita 2,064:04, se on yhteens? 65,954:51 mk. N?in oli tositeossa velkoja vain 19,255:47 mk, ja kun huomattiin ett? viel? noin 4,300 markkaa osakemaksuja oli perim?tt?, saattoi laskea n?yt?nt?kauden tappion 15,000 markaksi. -- Niinkuin muistamme teki edellisen vuoden tappio noin 40,000 markkaa, ja kun se tietysti viel? oli korvaamatta -- vaikka kertomuksessa ei siit? mit??n sanota -- niin on tunnustettava, ett? asiat olivat kaikkea muuta kuin loistavalla kannalla. Mill? erikoisilla toimenpiteill? teatteri vapautettiin n?ist? yh? kasvavista veloista, kuuluu seuraavien vuosien historiaan.

Puhen?yt?nn?iss? esitettiin seuraavat kappaleet:

N?ist? 50 kappaleesta oli 12, siis l?hes nelj?s osa, kotimaisia.

Uusia kappaleita annettiin 11, joista 1 alkuper?inen suomalainen: Kaupunkimme rouvat, ja 10 ulkomaalaista: Rosvot, Kultaristi, Jane Eyre, Leskirouva Grapin, Hardangerin harjulla, Hans Lange, Sarah Multon, Parisin veitikka, Saituri ja Korttiinkatsoja.

Olemme saapuneet siihen k??nnekohtaan, josta Suomalainen teatteri on jatkava tointaan pelkk?n? puhen?ytt?m?n?. Totta kyll? on viel? kerrottava hankkeista, jotka johtuivat luulosta ett? ooppera voitaisiin elvytt??, sek? annettava joitakuita tietoja siin? toimineista taiteilijoista; mutta koska tositeossa Suomalainen ooppera oli ollut ja mennyt, on t?ss? oikea hetki luoda yleiskatsaus sen toimintaan.

Seuraava luettelo sis?lt?? tilastollisen selonteon oopperan ohjelmistosta:

Eri oopperat esitettiin siis:

kertaa kertaa

Edellisen mukaan tiet?? "Suomalainen ooppera" numeroissa, ett? seitsem?n? vuotena toimeenpantiin noin 450 n?yt?nt??, joissa esitettiin yhteens? 24 kokonaista oopperaa, kohtauksia 2:sta ja 1 operetti. N?yt?nt?jen ja taiteellisen ty?n laadusta taasen on kertomuksessamme osotettu, ett? kehitys alkoi helpommin suoritettavista italialaisista oopperoista ja edistyi vaikeampiin ranskalaisiin, vihdoin kohotakseen klassilliseen saksalaiseen ohjelmistoon, Beethovenin ja Mozartin oopperoihin, ett? esitt?j?t ollen pari poikkeusta lukuunottamatta kotimaisia laulukykyj? taiteeltaan ja luvultaan n?yttiv?t yht?mittaista nousua ja ett? esityksen taiteellisuus, oltuaan alusta alkaen odottamattoman etev?, samalla tuli yh? t?ydellisemm?ksi. Ehdottomasti astuu t?ss? eteemme kysymys, mik? oli t?m?n loistavan ja kehityskelpoisen, mutta kumminkin pian sammuneen yrityksen merkitys? Oliko se vain kimmelt?v? "saippuakupla", joksi Emilie Bergbom sit? kerran sanoi, ja oliko siihen uhrattu vaiva ja raha kokonaan hukkaan mennytt?, vai vaikuttiko se hedelm?itt?v?sti sivistysel?m??mme?

Jos ylip??t??n my?nnet??n ett? soitannollinen ja n?ytt?m?llinen taide, se on taide, jonka luomat esitt?mishetken j?lkeen el?v?t ainoastaan kuulijain ja katsojain enemm?n tai v?hemm?n vastaanottavaisessa mieless? ja muistossa, kykenee aikaansaamaan muuta kuin ohimenevi? vaikutelmia, niin on selv?? ett? Suomalaisen oopperan merkitys on melkoiseksi arvattava. Se oli n?et liian outo ja uusi laatuaan j??d?kseen huomaamatta. Ainoa siihen verrattava varhaisempi kotimainen yritys oli Kaarle kuninkaan mets?styksen esitys 1852, josta tied?mme ett? se her?tti tavattoman innostuksen ja johti uuden teatterin rakentamiseen "kotimaiselle" taiteelle. Se oli kumminkin vain yksin?inen puuha ja yksityisten musiikin harrastajain toimeenpanema, joskin siin? kohden erikoisen merkillinen ett? esitetty? oopperaa voitiin pit?? kotimaisena, vaikka s?velt?j? ei ollut synnylt??n suomalainen. Soitannolliselta kannalta katsoen Suomalainen ooppera siis oli jotakin kuulumatonta, ja s??nn?llisesti arvostelijat sanoivatkin, ett? sen esitykset voittivat odotukset. Voimme sent?hden ensiksi erehtym?tt? p??tt??, ett? yritys samalla kun se levitti musiikin tuntemusta suuressa m??r?ss? laajensi k?sityst? siit?, mihin meill? kyet??n soitannollisella alalla, ja itsest??n on ymm?rrett?v?? ett? t?m? on vaikuttanut my?hemp??n soitannolliseen el?m??mme, vaikka kyll? ei viel?k??n pysyv?? laulun?ytt?m?? ole saatu aikaan.

Sanottu koskee s?velteosten suoritusta, jota varten ilmaantui) toinen toisensa per?st? nais- ja mieskykyj?, puhumatta innostuneista k??rilaulajista. Ensi sijassa ajateltakoon Emmy Str?mer-Acht?ta, Ida Basilieria ja Alma Fohstr?mi?, jotka kukin alallaan antoivat kokonaiselle polvikunnalle kuulijoita mielikuvan korkeimmasta laulutaidosta, ja toisessa sijassa kykyj? semmoisia kuin Elis Duncker, Bruno Holm, Lydia Lagus, Na?mi Ingman, Niilo Kiljander, Johannes Hahl y.m., joiden kehitys j?i ep?t?ydelliseksi, mutta jotka kuitenkin n?yttiv?t miten laulu- ja taidelahjat ovat meill? kotoisia. Sit? vastoin ooppera ei enn?tt?nyt synnytt?? uusia kansallisia s?velteoksia, se sai ainoastaan toivomaan ja aavistamaan niit?. Martin Wegeliuksen mielikuvitelmat j?iv?t toteutumatta samoin kuin Ernst Fabritiuksen varhemmin. N?in ollen n?ytt?? ehk? liialliselta lukea Suomalaisen oopperan ansioksi, ett? suomalainen s?veltaide toista kymment? vuotta my?hemmin puhkesi siihen kukoistukseen, josta me nyky??n iloitsemme, mutta kun ajattelemme kuinka oopperan ensim?isten laulajattarien esimerkki sai uusia kykyj? esiintym??n ja kuinka oopperataiteilijat antamalla konsertteja ymp?ri maata tekiv?t taiteellisen laulun kaikkialla tunnetuksi ja rakastetuksi, niin olisihan ihme jollei t?m? henkisen maaper?n muokkaaminen ja siementen sirottelu olisi lukuunotettava yhten? mainitun kukoistuksen edellytyksen?! Eik? puutu yhteytt? osottavia tosiasioitakaan. Valtiop?ivill? 1877 B. O. Schauman esitti anomuksen korkeamman taidekoulun perustamisesta Suomeen, jossa olisi eri osastot kuvaamataiteita ja soitantoa varten. J?lkim?ist? puoltaessaan h?n ensik?dess? huomautti viime vuosina esiintyneist? laulajattarista ja Suomalaisen oopperan "nopeasta kehityksest?". Anomus sai kolmen ylemm?n s??dyn kannatuksen, ja kev??ll? 1879 senaatin asettama toimikunta laati seikkaper?isen suunnitelman sentapaista, kaksijakoista oppilaitosta varten. T?ss? muodossa tuuma kuitenkin raukesi; mutta 1882 perustettiin yksityisten alotteesta Helsingin musiikkiopisto.

Sit? ehdottomampi ja v?litt?m?mpi oli Suomalaisen oopperan vaikutus kansalliseen sivistysel?m??n ja kansalliseen n?ytt?m?taiteeseen ylip??t??n. T?m? suuremmoisin taiteellinen yritys, mit? meill? t?h?n saakka on n?hty, oli suomalaiskansalliselta puolelta toimeenpantu ja innostuttavaan henkeen n?hden se oli suomalaiskansallinen. Olihan se jotakin, josta voitiin iloita, ett? halveksitulla suomenkielell? esitettiin suurten sivistyskansojen etevimpi? oopperoita, ja oliko ihme ett? taiteilijoita, jotka uhrautuvaisesti pannen voimansa alttiiksi tekiv?t sen mahdolliseksi, kannettiin k?sill?! Juuri se ett? kansallistunto, tunto kotimaisesta, tunto omasta suli yhteen mielt? kevent?v?n ja huojentavan taidenautinnon kanssa, niin ettei n?it? tunteita voitu toisistaan erottaa, selitt?? sen rajattoman innostuksen, sen sanomattoman mielihyv?n, mill? antauduttiin t?m?n nuoren taiteen lumouksen valtaan. Ett? se samassa kohotti itsetuntoa sek? her?tti intoa ja virkisti voimia mille alalle harrastus suuntautuikin, sen todistanee jokainen siihen aikaan el?nyt suomenmielinen. Ja ooppera se mursi kuin mursikin sen ennakkoluulojen muurin, jonka takaa ylenkatseellisesti oli mahdottomaksi arvosteltu yrityst? luoda kansallinen, suomenkielinen n?ytt?m?taide. Kuka olisi ennen suomalaista oopperaa uskonut ett? meill? saattaa synty? traagillisia kykyj? semmoisia kuin Emmy Str?mer-Acht?, kuka ett? koomillisellakin alalla olisi tavattavissa lahjoja semmoisia kuin Rosinan esitt?j?ss? Ida Basilierissa? Ei kukaan, ennen kun Bergbomin luottamus loi heille kotimaisen n?ytt?m?n, mill? voivat esiinty?. Ja n?m? taiteilijattaret aateloivat suomenkielen ei ainoastaan laulukieleksi, jota se ennenkin oli, vaan n?ytt?m?kieleksi, syvimpien intohimojen ja hienoimpien mielenv?reiden ilmaisijaksi. N?enn?isesti oli puheosastolla ollut haittaa oopperasta, sen kun toisen loistellessa p??kaupungissa oli t?ytynyt Tuhkimuksena kierrell? maaseuduilla, mutta tositeossa lauluosasto valmisti sille tilaa. Saamme n?hd? ett? puhen?ytt?m?n kukoistus alkoi miltei kohta sen j?lkeen kun ooppera oli vaiennut ja ett? sill?kin taholla, jolla sit? oli ylenkatsottu, alettiin tunnustaa, ett? suomenkielinen teatteri oli huomiota ansaitseva, jopa ruotsalaiselle hyv?? esimerkki? tarjoava taidelaitos. Ilman oopperan vaikutusta olisi t?t? tunnustusta varmaan saatu paljoa kauemmin odottaa eik? ole ajateltavissakaan, ett? hallitus sit? ilman olisi taipunut my?nt?m??n sille 24,000 markkaa valtioapua. Se sai n?et yksin pit?? mit? ennen oli annettu puhe- ja lauluosastolle yhteens?.

Edellisest? jo n?kyy, kuinka suuri oopperan merkitys oli, kuinka se oli perustusta laskevaa laatua, niin ett? sen ensim?iset primadonnat, Emmy Str?mer-Acht? ja Ida Basilier, suomalaisen n?ytt?m?llisen taiteen luojina ansaitsevat sen historiassa seisoa Charlotte Raan rinnalla; mutta emme luule t?ll?k??n viel? t?ysin osottaneemme Suomalaisen oopperan asemaa taiteellisten rientojamme kehityksess?. Ennen oli runous yksist??n edustanut korkeaa taidetta Suomessa. Runeberg ja, muodon puolesta, Stenb?ckkin olivat klassillisuutemme kannattajia ja heit? seurasi ilman v?kin?ist? murrosta romanttisuutemme suurmies Z. Topelius, jonka tuotteliaisuuden loistoaika oli 1840- ja 50-luvuilla; 1860-luvun runoilijoista oli Wecksell romantikko ja Aleksis Kivi verrattomana kansan kuvaajana 1880-luvun todellisuudenharrastuksen edelt?j?; 1870-luvulla ei en?? ollut mainittujen runoilijain vertaista laulajaa. P?in vastoin runous luovutti valta-aseman soitannolle, Suomalaiselle oopperalle, joka oli ajan suuremmoisin taide-ilmi?. Luonteeltaan ooppera oli romanttinen, mutta sen mieli ja kieli, sen innostunut henki oli suomalaiskansallinen -- ensi kerran taide-el?m?ss?mme! --, tavotteleva uutta omaper?ist?, joka seuraavina vuosikymmenin? eri muodoissa puhkesikin esiin, ja sent?hden saattaa sanoa, ett? Suomalainen ooppera oli meill? romanttisuuden ihana, kaunista huomenta lupaava p?iv?nlasku.

Viiteselitykset:

Vilho y.m. ottivat Porissa, miss? teatteri alkoi toimensa, suomalaisen nimen, aluksi vain taiteilijanimen?. Tarpeetonta lienee sanoa, ett? nimenmuutos silloin her?tti samanlaisen vastakaiun kuin joukkonimenmuutokset my?hempin? aikoina. Seurueen j?senet eiv?t muka "kehdanneet pit?? rehellisi? ruotsalaisia nimi??n".

G?teborgs handels- och sj?fartstidningin monivuotinen p??toimittaja, jona h?n m.m. on saanut mainetta Victor Rydbergin jalomielisen? ja ymm?rt?v?n? suosijana ja yst?v?n?.

Suppea luonnekuvaus on Bergbomin kirjottama yksityisess? kirjeess? tekij?lle. Ruotsinmieliset lehdet olivat niin pahoillaan Hedlundin suhteesta suomenmielisiin, etteiv?t edes maininneet h?nen olevan kaupungissa.

Esitelm?n p??kohdat on painettu U. S:een 1872 n:ris 114 ja 115.

Kts. E. N, Ensim?inen lehti Suomalaisen teatterin historiasta. H. S. 1906, n:o 255.

N?ytelm? on painettu Kirj. K:lehteen 1872, n:o 9.

Toimittaja, kirjanpainaja O. Palander oli suomenkielen ja teatterin yst?v?, vaikka h?nen lehtens? oli ruotsinkielinen. -- Kun Bergbom teatterin kanssa tuli Poriin, "oli Palander laatinut kolmipalstaisen, ylenpalttisen, intomielisen kirjotuksen, jossa h?n ylisti yrityst? melkein niinkuin yliopisto olisi perustettu, sanoi Kaarlo; mutta onneksi oli h?n ajoissa saanut vihi? kirjotuksesta ja h?nen onnistui est?? sen julkaiseminen" .

Kun tekij? viimeisen kerran tapasi J. H. Erkon, joku viikko ennen h?nen kuolemaansa syksyll? 1906, h?n mielihyv?ll? muisteli hupaista ja is?nmaallisuuden innostamaa seurustelua teatteriseurueen j?senten kanssa talvella 1873. Sit? vastoin h?n ei luullut silloin teatterista mainittavasti hy?tyneens? taiteellisessa suhteessa.

Oli aivan uutta ett? naiset t?ten saivat olla saapuvilla ylioppilasjuhlassa. Alas saliin he eiv?t p??sseet, heid?n teht?v?ns? oli koristuksena ymp?r?id? juhlivien kokouspaikkaa! Kuitenkin pidettiin t?t? merkillisen? uuden-ajanhengen ilmaisuna.

Sen j?lkeen kun t?m? luku jo oli valmiiksi kirjotettu, sain rva A. af Heurlinilt? kirjeen, jossa Emilie Bergbom kertoo n?ist? samoista asioista. Mainittuaan ruotsalaisen teatterinjohtokunnan haasteen Kaarlolle, josta puhutaan alempana, h?n jatkaa: "Ajatteles, teatterinjohtokunta tahtoo aivan yksinkertaisesti saada h?net kuritushuoneeseen! Ja keskell? t?t? taistelua tulee sanoma, ett? Kivi on p??tt?nyt raskaan kamppauksensa! Uuden vuoden aattona aamup?iv?ll? veli tuli meille tuodakseen Kaarlolle ilosanoman. Kun h?n sai kuulla, ett? Kaarlo oli poissa , kysyi h?n minua, sanoi veljens? kuolleen ja tahtovansa, ett? Kaarlo m??r?isi hautausp?iv?n y.m. Min?k??n en ollut kotona, mutta kun Ossian, joka istui ja kirjotti Kaarlon huoneessa, kuuli t?m?n, aavisti h?n kohta ett? kysymys oli Kivest?, astui ulos ja sai tiet?? ett? niin oli laita. Ossian vei Stenvallin Morgonbladetin toimituspaikkaan, jossa Forssell ja Hagman m??r?siv?t maahanpanijaiset lauantaiksi ja antoivat rahaa niit? varten. Eik? ole ihmeellist? ett? Kiven hautajaiset kustannetaan niill? rahoilla, jotka Kaarlo sai teatterilta, t?lt? teatterilta, joka h?nen el?ess??n ei ojentanut h?nelle oljenkorttakaan! Rauha h?nen tomulleen ja Jumalan kiitos ett? h?nen levoton henkens? on taistellut loppuun! -- En muista olenko kertonut Teille, ett? veli muutamia viikkoja sitten oli Kaarlon luona ja kertoi, ett? pit?j? nyt oli korottanut avunannon 50 penniksi p?iv?ss?. Aspelin k?vi siell?, ennenkuin h?n kirjotti esitelm?ns? ja h?nen matkansa vaikutti t?m?n. 'Kun herrat Helsingist? k?yv?t h?nt? katsomassa', niin pit?j?l?iset pitiv?t h?pe?n? antaa ainoastaan 100 markkaa vuodessa."

"Krogius kertoi", kirjottaa Emilie, "ett? Kiseleff oli ollut asiaa vastaan, 'v?ltt??kseen rettel?it?', mutta h?n ja Estlander tekev?t kaikki 'jotta Kaarlo leimataan herjaajaksi'!"

Morgonbladetin alakerrassa painettu Lean ruotsinnos ei mainittavasti v?hent?ne syyt? huomautukseen.

Lehden teatteriarvostelija 1875 vuoden loppuun oli t?m?n kirjan tekij?.

Nti Laguksen suuri menestys her?tti Ruotsalaisen teatterin puolella ajatuksen "ry?st??", se on houkutella h?net suomalaisilta! Vaikka ei laulajattaren kiintymyst? suomalaiseen asiaan v?h??k??n ep?ilty, sai t?m? kuitenkin kiiruhtamaan h?nen opintomatkaansa ulkomaille.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet