Read Ebook: Grace Harlowe with the American Army on the Rhine by Chase Josephine

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 858 lines and 22459 words, and 18 pages

"Muistin kyll? ja panin vakuuden vuoksi viel? v?h?n lis??kin".

"No mit? panit lis???"

"Sanoin: Lauko j?n? lankahani, kaksi, kolme kerrallansa!"

"Se nyt on joutavaa, en kuuna p?iv?n? ole saanut kahta j?nest? kerralla yhdest? langasta, vaan kaksi lintua olen saanut kerralla satimesta ja niin somasti ett? linnut olivat juosseet satimen alle vastakkain. -- Kyll?h?n se on hyv?, ett? pyyt?miehell? on sanoja".

"Paniko is? lis?sanoja silloin kun sai kaksi lintua satimesta?"

"Lienen ehk? pannut, en h?nt? nyt muista".

"Eih?n se ollutkaan tyhm?sti is?, kun panin lis?sanoja, ehk?p? saan kaksi j?nest?", irvisteli Risto hyvill? mielin ja lis?si itsekseen: "Olli saapi pitk?n nen?n huomen aamulla, ukko jo puoleksi uskoo minun j?nessaalini, trallallallaa".

"Mit? siin? rallattelet, mene kylpem??n ja laita itsesi maata; min? olen jo kylpenyt".

Kun Risto tuli saunasta tupaan, niin Lassi jo nukkui raskaasti. Ristokin pani maata, vaan kun oli varma siit?, ett? is?ns? nukkui, puki h?n hiljaa vaatteisiin, pujahti ulos tuvasta, meni aittaan, otti sielt? kaksi j?nest?, kantoi ne ver?j?lle saunan nurkassa, viritti j?neslangan ver?j?n pieleen ja pujotti j?nekset lankaan, p??t vastasuunnikkain, n?ytt?en muka, ett? j?nekset olivat juosseet vastakkain ja tarttuneet yht'aikaa lankaan.

Nyt hiipi Risto taas tupaan, pani maata ja oli nukkuvinaan, vaik'ei uni saapunut silmiin, sill? h?n iloitsi jo edelt?p?in is?ns? suurta ihastumista seuraavana aamuna.

P?iv?n valjettua seuraavana aamuna juoksi Risto pyydyksellens? ja huusi: "Is?, is? tulkaapa katsomaan kun on kaksi j?nest? langassa!"

Lassi-ukko juoksi siunaillen Riston luokse ja -- kah kummaa! -- kaksi j?nest? oli tarttunut yhteen lankaan.

"Emp? tuota kummaa viel? ole n?hnyt, vaik'oon saanut monta sataa j?nest?", ihmetteli Lassi.

"Mutta lis?sanat, eik? is? muista!"

"Mitk? lis?sanat?" kuului Ollin ??ni.

"Mutta jos sanon is?llesi", kuiskasi Olli Riston korvaan.

"Pid? suus kiini".

Olli: "Teetk? mulle virsut kev??ll??"

Risto: "Teen, pid? suus kiini!"

Lassi hyppeli ihastuksissansa ja laittoi suuret "kestit" Riston ensimm?isen onnellisen pyyd?n muistoksi; lautamies Viisanen, susivouti Melkoinen, unilukkari Nukanteri sek? sen renki Taavetti ja Olli kutsuttiin kestiin. Lassi k?vi itse kutsumassa vieraat, jotka olivat arvokkaat kun ollakin piti niin juhlallisissa pidoissa. Unilukkarin renki tosin ei ole eritt?in arvoisa, vaan kun se kosioipi Liisaa, niin pit?? h?nkin kutsua. Molemmat Riston saamat j?nekset keitettiin. Lassi itse keitti ne ja opetti Ristolle "keittosanat":

"L?mp? lemmen lapsukainen, H?yst? keitos h?yryss?si, Maukkaaksi maajahaksi. Rypistele n?ppisill?s Suola lihan liitoksihin!"

"Ent?s lis?sanat?" m??k?si Risto.

"Ole vaiti! ei keittosanoissa k?ytet? lis?sanoja".

Sitte kun keitto oli tarkoin maistettu ja kypseksi tunnettu, ammennettiin se kapustalla lihoinensa lieminens? isoon p?yd?lle asetettuun pahkakuppiin, jonka ymp?rille kestivieraat ynn? talonv?ki Lassi, Jussi ja Risto istuivat. Itsekukin leikkasi omalla puukollansa kupista lihapalasen ja nosti viisihaaraisella kahvelilla eteens? p?yd?lle, jossa se pienenneltiin suunmukaisiin palaisiin.

Risto tosin oli huomauttanut is??ns? ett? kestiss? Uudellamaalla ja kaupungeissa k?ytettiin "taltrikkia" ja "kahvelia", joita voisi tehd?, taltrikki? vahvasta tuohesta, ja kahvelia katajasta eli kuivan kuusen oksista. Vaan Lassi vastasi: "sellaisia joutavia herrastelemisia ei tarvitse, pyyt?miehet ovat ennenkin pit?neet kestins? samalla lailla ja siihen on jokainen tyytyv?inen kun vaan keitto on makia ja kun siihen saapi viinaryypyn alle. Minulla on viel? senverran viinaa, ett? saatan tarjota vieraille ja set?llesi; sin? et saa ottaa ryyppy?, viina ei piisaa. T?ss? tuonnoin ostin savotan Eerikalta putelin viinaa, siit? meni kaksi j?nest? vaikka on h?n noita -- se Eerikka saattaa niin paljon ottaa viinasta".

Lassi oli samalla kertaa is?nt? ja em?nt? kestiss?, sill? ehk? Jussilla, jonka m?kiss? Lassi poikineen asui, oli tytt? Liisa oli h?n viel? liian nuori -- ei t?yteen 30 vuoden vanha -- ja siis ujo miesten seurassa, jonka t?hden Liisa menikin kestinajaksi saunaan. Liisakin muuten kulki is?ns? Jussin kanssa ketunpyyd?ss?, ja oli eritt?in taitava k?rp?n pyyt?j?.

Niin kestit pidettiin ja ryypyt otettiin, kestisanatkin lausuttiin ja laulettiin.

Lassi lausui ensiksi kestisanat:

"Anna vastakin vakava Mets?n kuuluisa kuningas Aina onnea omalleni Viljaa viritt?j?lleni J?neksi? j??m?h?nkin. Varjele virkatiet Raiskahilta rasittavilta. Suo ruokaa runsahasti!"

"Ent?s lis?sanat" muistutti Risto.

"Mit? siihen panisin lis?sanojasi?"

"Anna kolme nelj? kerrallansa -- eik? se passaisi?" liitti Risto.

"No olkoon", s?esti Lassi.

"Esi-is?imme tapa oli t?llaisissa juhlatiloissa pit?? laulukilvoitukset; tehk??mme me my?s niin", kehoitti Lassi.

Susivouti lauloi:

"Viek??n sudet vihollinen, Perkele sen penikatkin; Kaikki karhut kaatakohon, Ilveksetkin ihan kaikki!"

Unilukkari lauloi:

"Papilla on pitk? takki, Pitk?t j?ljet j?neksell?. Pohjaton on papin s?kki, Lukkarin on aina tyhj?".

Lautamies lauloi:

"Pitk?t takit, tyhj?t s?kit Sek? s?kit pohjattomat, -- Viek??n kaikki vihtahousu".

Unilukkarin renki lauloi:

"Liisa laati liipasimen, k?rp?lle k?p?l?lauvan".

Risto jatkaa ivaillen:

"Siihen Taavi takertuipi -- -- --"

Jussi istui ??nett? koko aterian ajan, vaan vihdoin h?nkin piti velvollisuutenansa pyyt?miehen? ja vanhan hyv?n tavan mukaan ottaa osaa laulukilvoitukseen ja lausui siis:

"Ennen esi-is?mme Mets?n viippajat viree?t, Kaatajat kamalan karhun, Saavat sortajat suden, Ketun konnan kellist?j?t -- Viljan kaiken kallistajat -- Ne kestiss? kesken?ns?, Aterialla ainoisasti. Kiitosvirret veisasivat Ensin lahjain antajalle Luojalle laupiahalle -- Em?nnille, is?nnille, Liittiv?t sen lis?ksi, Kiitoslaulut laatelivat. Viel? laulun loppup??h?n Pyyt?j?lle parahalle Viriteltiin pulska virsi.

Siis kiitos sulle suuri luoja Lahjojen antaja armas, Ravinnosta rauhaisasta. Herttaisista herkkupaloista! Itse sullekin is?nt? Lassi veli veikkoseni: Kiitos kelvoin keitt?j?lle, Kiitos ruoasta, ravinnosta, Atriasta armahasta!

Riitt?? viel? Ristollekin Veljein poika pakaralle, Pyyt?j?lle parahalle; Kaikin sua kiitt?k??mme, Kun saatoit meille saalihisi Rattoisaksi ravinnoksi, Illan kultaisen kuluksi, P?iv?nkullan p??tteheksi. Olkoon onni ohjanasi, Lykky pyyt?retkill?si -- Iloksi is?llesi Set?llesi semminkin -- Ynn? kaikill' yst?villes!"

"Ent?s lis?sanat", ivaili Risto.

"Tiij? huutia, poika, kiitossanoissa ei koskaan ole lis?sanoja", lausui Lassi.

"Kyll? min? panen lis?sanat", kuiskasi Olli Riston korvaan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet