Read Ebook: Kadonnut maailma by Doyle Arthur Conan Hela Martti Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1156 lines and 56741 words, and 24 pages

H?n n?ytti levottomalta ja v?ltti katsettani,

"Hm. Mist? on kysymys?"

"Luuletteko, sir, voivanne l?hett?? minut jollekin pitk?lle matkalle sanomalehden laskuun? Koettaisin parhaani mukaan suorittaa teht?v?n ja l?hett?? teille luotettavia tietoja."

"Mink?laista matkaa te tarkoitatte?"

"Mit? tahansa, kunhan siihen vain liittyy seikkailuja ja vaaroja. Min? vakuutan, ett? tekisin kaikkeni. Mit? vaikeampi teht?v?, sit? parempi minulle."

"Teit? n?k?j??n haluttaa leikitell? hengell?nne."

"Sanokaa mieluummin, ett? min? tahdon sen oikein k?ytt??."

"Rakas mr Malone, tuo kuulostaa hiukan liian tavattomalta. Pelk??n, ett? varsinaisten retkikuntain aika on mennyt. Tulokset tuskin vastaavat en?? kustannuksia, ja joka tapauksessa t?ytyisi tuollaisen teht?v?n saajan omata tunnettu ja yleisen luottamuksen saavuttanut nimi. Suuret mustat aukkopaikat kartalla alkavat jo olla t?ytetyt ja romantiikalla ei ole en?? miss??n sijaa. Mutta odottakaahan!" ja hymy levisi h?nen kasvoilleen, "Nuo kartan mustat pilkut toivat mieleeni er??n ajatuksen. Mit?h?n, jos paljastaisimme er??n petturin -- nykyajan M?nchhausenin -- ja saattaisimme h?net naurunalaiseksi. Te voisitte n?ytt?? yleis?lle, mik? valehtelija h?n on. Mit? arvelette? Eik? t?m? huvittaisi teit??"

"Min? suostun mihin tahansa -- matkustan minne vain -- ilman vastav?itteit?."

Mc Ardle istui muutaman hetken ajatuksiinsa vaipuneena.

"Min? t?ss? juuri aprikoin, voisitteko jotenkin p??st? tuon miehen kanssa yst?v?lliseen sananvaihtoon", sanoi h?n viimein. "Teill? n?ytt?? olevan taito tulla ihmisten kanssa tuttavuussuhteisiin. Olen itse kokenut sen."

"Te olette aivan liian hyv?, sir."

"Miksi ette koettaisi onneanne professori Challengerin suhteen, h?nen, joka asuu Enmore Parkissa?"

Taisin n?ytt?? hieman h?mm?styneelt?.

Toimittaja hymyili tuikeasti.

"V?lit?ttek? te sellaisesta? Sanoittehan haluavanne seikkailuja."

"Niinp? kyll?, mutta jonkun todellisen teht?v?n yhteydess?, sir."

"Min? en todentotta tied? h?nest? mit??n. Min? muistin h?net vain siit?, ett? h?n l?i Blundellia."

"Minulla on muutamia muistiinpanoja, jotka voivat hy?dytt?? teit?, mr Malone, Olen jonkun aikaa pit?nyt silm?ll? professoria," H?n otti laatikosta er??n paperin. "T?ss? on h?nen ansioluettelonsa. Se on aivan lyhyt.

"Kas t?ss?. Ottakaa t?m?. Muuta ty?t? ei minulla ole teille t?ksi illaksi."

Pistin paperilapun kukkarooni.

"Viel? yksi sana, sir", sanoin min? huomatessani, ett? vastassani oli kalju p??, eik? en?? punainen naama. "En ole oikein selvill?, mink?t?hden minun pit?isi etsi? tuota herraa. Mit? h?n on tehnyt?" Kasvot k??ntyiv?t taas minuun p?in. "H?n teki ilman seuraajia toissa vuonna tutkimusmatkan Etel?-Ameriikkaan ja palasi sielt? viime vuonna. Ep?ilem?tt? h?n k?vi Etel?-Ameriikassa, mutta kielt?ytyy sanomasta, mill? t?m?n maanosan kolkalla. Ensin h?n h?m?r?per?isesti selosteli seikkailujaan, mutta kun h?nen juttujansa alettiin pit?? tekaistuina, vet?ytyi h?n kuin etana kuoreensa. Jotakin eriskummallista h?n on kokenut, tai sitten h?n on suurvalehtelija, mik? onkin luultavinta. H?nell? oli matkassaan muutamia pilaantuneita valokuvia, joita v?itettiin v??rennetyiksi. H?n on niin kiukustunut, ett? h?n solvaa jokaista, joka vain yritt?? tehd? h?nelle kysymyksi?k??n, ja heitt?? herrat sanomalehdenkertojat ulos ovesta. Minun mielipiteeni mukaan h?n on murhaamiskiihkoinen raivop??, joka esiintyy tieteellisen naamarin suojassa. Sellainen h?n on, mr Malone. Menk?? h?nen luoksensa koettamaan, mit? saisitte h?nest? helti?m??n. Te olette kyllin suuri pit??ksenne puolianne. Olkaa aivan huoleton, tunnettehan lain ty?nantajan vastuuvelvollisuudesta."

Tuo punahko naama vaihtui viel? kerran kaljuksi p??laeksi, jota punertavat untuvat ymp?r?iv?t. Vastaanotto oli p??ttynyt.

Min? menin Savagen klubille, mutta sensijaan, ett? olisin mennyt sis??n, nojauduin min? Adelphi-terassin kaidetta vastaan ja seisoin kauan katsellen ruskeaa ?ljyist? virtaa. Min? ajattelen aina terveimmin ja selvimmin ulkoilmassa. Otin esiin professori Challengerin ansioluettelon ja tutkin sit? s?hk?lampun valossa. Ja silloin sain oivan p??h?npiston. Sanomalehtimiehen? min? kaiken kuulemani perustalla olin tullut vakuutetuksi siit?, ett? oli mahdotonta p??st? puheisiin tuon tuittup?isen professorin kanssa. Mutta nuo el?m?kerrallisessa luettelossa kahdesti mainitut riidat viittasivat selv?sti siihen, ett? h?n oli tieteellinen kiihkoilija. Eik?h?n tuossa olisi suojaton kohta, johon voisin iske?? Ainakin tahdon koettaa.

"Challenger?" H?n rypisti otsaansa tieteellisen paheksuvasti. "Challengerhan esitti noita mahdottomia etel?-ameriikkalaisia taruja."

"Mit? taruja?"

"Oh, jotain sekasotkua eriskummallisista el?imist?, joita h?n muka oli n?hnyt. Luulen h?nen my?hemmin peruuttaneen lausuntonsa. Ainakin h?n nyky??n kokonaan vaikenee. Reuters sai haastatelluksi h?nt?, mutta siit? nousi sellainen myll?kk?, ett? professori huomasi parhaaksi per?yty?. Sangen h?pe?llinen juttu! Muutamat olivat kyll? taipuvaisia ottamaan h?net toden kannalta, mutta heit? h?n nolasi."

"Kuinka niin?"

"H?nen t?ykeytens? ja raakuutensa on ihan uskomaton. Ajatelkaahan esimerkiksi tuota Zoloogisen laitoksen ukko Wadley-raukkaa. Wadley kirjoitti h?nelle: 'Zoloogisen laitoksen puheenjohtaja tervehtii professori Challengeria ja pyyt?? lausua, ett? h?nelle ja laitokselle olisi mit? suurin kunnia, jos professori Challenger suosiollisesti saapuisi ensi kokoukseen,' Vastausta ei voi painattaa."

"Voiko t?m? olla mahdollista?"

"Lievennettyn? kuuluisi se jotenkin n?in: 'Professori Challenger tervehtii Zoloogisen laitoksen puheenjohtajaa ja pyyt?? lausua, ett? puheenjohtajan on paras menn? hornan kattilaan.'"

"Olipa se paksua!"

"Niin kai sanoi my?skin ukko Wadley. Min? muistan h?nen kokouksessa esitt?m?ns? valitusvirren. Se alkoi n?in: 'Viisikymment?vuotinen kokemukseni ja seurusteluni tieteellisiss? piireiss? --.' Tapaus lannisti todellakin tuota vanhusta."

"Tied?ttek? mit??n muuta Challengerista?"

"Min?h?n olen bakterioloogi. Min? el?n yhdeks?nsataa kertaa suurentavassa mikroskoopissa, enk? suuresti v?lit? sellaisesta, mit? n?en paljain silmin. Min? olen tiet?misen rajamaitten asukas enk? ole omilla tulillani, kun j?tetty?ni tutkijakammioni joudun kosketuksiin teid?n suurten ja k?mpel?itten olentojenne kanssa. Minun oma toimialani on siin? m??rin erillinen, etten joudu penkomaan skandaaleja, yht?kaikki liikkuessani tieteellisiss? piireiss? olen kuullut yht? ja toista Challengerista, sill? onhan h?n mies, josta ei voi pysy? tiet?m?tt?m?n?. H?n on loistavan nerokas -- tarmoa ja elinvoimaa uhkuva, mutta riidanhaluinen ja vastenmielinen tiedemiespukari -- ja kaikki arkailu on h?nelle vierasta. H?n on jopa valmistanut muutamia v??rennettyj? valokuvia, niill? muka todistaakseen etel?-ameriikkalaisten kaskujensa todenper?isyytt?."

"Te sanoitte h?nt? pukariksi. Mink? asian puolesta h?n kiihkoilee?"

"Niit? on tuhansia -- viimeinen koskee Weissmannia ja kehitysoppia. H?n taisi esiinty? kauhealla tavalla t?m?n kysymyksen Wieniss? ollessa keskustelunalaisena."

"Ettek? voi tarkemmin selostaa jupakkaa?"

"En t?n? hetken?. Mutta p?yt?kirjasta on olemassa k??nn?s. Meill? on se toimistossa. Haluatteko tulla sinne kanssani?"

"Mit? kernaimmin. Minun t?ytyy haastatella miest? ja tarvitsen johtolankaa p??st?kseni h?neen k?siksi. Seuraan teit?, ellei ole liian my?h?ist?."

Puolen tunnin p??st? min? istuin sanomalehden toimistossa paksu nidos edess?ni. Se oli avattu "Weissman contra Darwin"-k?sittelyn kohdalta ja nimikirjoitus kuului: "Voimakas vastalause Wieniss?. Kiihkeit? mielipiteenilmaisuja." Koska tieteellinen kasvatukseni oli melkoisen laiminly?ty, en kyennyt saamaan selkoa kiistanalaisesta kysymyksest? kokonaisuudessaan, mutta kaikesta huomasin, ett? englantilainen professori oli huiminut oikealle ja vasemmalle ja ankarasti suututtanut mannermaalaiset virkaveljens?. "Vastalauseita", "kova melu" ja "yleinen vetoaminen puheenjohtajaan" olivat ensim?iset kursivoidut sanat, joihin katseeni kiintyi. Minun puolestani olisi selostus voinut olla vaikka kiinankielt?, sill? en ymm?rt?nyt siit? juuri mit??n.

"Voisitteko te k??nt?? minulle sen", sanoin min?, koettaen hellytt?? yst?v?ni mielt?. "Seh?n on k??nnetty."

"Siin? tapauksessa minun ehk? pit?isi koettaa ottaa pohti alkuper?isest?."

"Niin, t?m? on kyll? vaikeatajuista maallikolle."

"Saisinpa t?st? irti edes yhden ainoan ajatuksen, joka olisi minulle inhimillisesti t?ysin tajuttava, olisi kaikki hyvin. No, t?ss? kai on jotain, joka sopii. Luulen sen osapuilleen ymm?rt?v?nikin. Min? kirjoitan sen muistiin. T?m? on oleva liittymiskohta, josta p??sen tuon kauhean professorin yhteyteen."

"Voinko auttaa teit? mill??n tavalla?"

"Kyll?, min? aion kirjoittaa h?nelle, n?hk??s, Jos saisin kirjoittaa kirjeen t??ll? ja k?ytt?? teid?n osoitettanne, vaikuttaisi t?m? edullisesti."

"Mutta silloinhan mies tulee t?nne, nostaa metelin ja ly? rikki huonekalut."

"Tuskin sent??n. N?yt?n teille kirjeen. Vakuutan, etten aio ?rsytt?? h?nt?."

"No, tuossa on tuoli ja kirjoitusp?yt?. T??ll? on paperia. Min? haluan kuitenkin tarkastaa kirjelm?nne, ennenkun sen l?het?tte."

Se vaati hetken ty?n, mutta sen valmistuttua olin hyvill?ni. Se ei tuntunut lainkaan hullummalta. Hieman salaa ylpeillen luin sen kriitilliselle bakterioloogille.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet