Read Ebook: Neljän merkit by Doyle Arthur Conan Wickstedt Ida Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 853 lines and 33638 words, and 18 pages

Translator: Ida Wickstedt

NELJ?N MERKIT

Kirj.

Arthur Conan Doyle

Suomentanut Ida Wickstedt

Porilaisen kirjapaino, Pori, 1894.

SIS?LLYS:

Ensimm?inen luku.

Luento ajatusopillisessa johtamistaidossa.

Sherlock Holmes otti ensin pullon rautauuninotsikolta ja sitte pienen ihoruiskunsa siev?st? marokiinilaatikosta. Pitkill?, vaaleilla, hermoheikoilla sormillaan asetti h?n hienon neulan paikoilleen ja taittoi syrj??n vasemman paidanhihan. Hetken katseli h?n miettiv?n? j?ntev?? kyyn?rvarttansa ja k?sirannetta, jotka olivat ihan t?ynn? merkki? ja arpia lukemattomien ruiskutusten j?lkeen. Viimein pisti h?n ihoonsa ter?v?n neulan, painoi m?ntt?? ja vaipui samettip??llyksiseen nojatuoliinsa tyytyv?isyydest? huoahtaen.

Kolmen kuukauden aikana olin kolme keilan p?iv?ss? n?hnyt saman menettelyn, mutta tottumuskaan ei ollut voinut sovittaa minua. P?invastoin kiusasi tuo n?k? minua p?iv? p?iv?lt? yh? enemm?n ja min? tunsin omantunnon tuskia ?isin aatellessani ett'ei minulla ollut rohkeutta v?itt?? vastaan. Monta monituista kertaa olin juhlallisesti luvannut lausua julki kaikki, mik? syd?nt?ni painoi t?ss? aineessa, mutta toverini kylm?ess? huolettomuudessa oli jotakin, joku esti kellenk??n p??h?n juolahtamasta kohdella h?nt? edes v?h?nk??n vapaasti. H?nen suuri lahjakkaisuutensa, etev?mpi k?yt?stapansa, tottumus h?nen moniin ihmeellisiin ominaisuuksiinsa -- kaikki t?m? teki minut araksi ja kykenem?tt?m?ksi vastustamaan h?nt?.

Mutta t?n??n, oliko se sitte Beauneviinin vaikutuksesta, jota aamiaiseksi olin juonut tahi eritt?isest? katkeruudesta, jota h?nen suuri kylm?verisyytens? her?tti minussa, tunsin yht?kki?, ett'en kauempaa voinut hillit? itse?ni.

"Mit? t?n??n k?yt?tte," kys?sin, "morfiinia vai kokainia?"

H?n katsahti veltosti vanhasta loihtuoppikirjasta, jota selaili.

"Se on kokainia," h?n vastasi, "seitsem?nprosentinliuos. Haluatteko koettaa sit??"

"En kiitos," vastasin jyrk?sti. "Terveyteni ei viel? ole voittanut Afghanilaisen sotaretken seurauksia, eik? minulla ole varaa ylenm??rin ponnistaa voimiani."

H?n hymyili kiivaudelleni. "Ehk? olette oikeassa, Watson," sanoi h?n. "Min? luulen, ett? sen vaikutus on vahingollinen ruumiillisessa suhteessa. Mutta minusta se niin erinomaisesti vilkastuttaa ja voimistuttaa mielt?, ett? sen toisarvoinen vaikutus on ainoastaan v?h?p?t?inen asia."

"Mutta ajatelkaapa nyt," sanoin vakavasti, "huomatkaa kuluja! Aivonne ehk? vilkastuvat, ja vahvistuvat, kuten sanotte, mutta se on patolooginen ja taudillinen toimi, josta seuraa enentyv? solukudoksen uudistus ja viimein j?tt?? j?lkeens? pysyv?isen heikkouden. Tied?tteh?n itse kuinka auttamattoman synk?ksi muututte kun vastavaikutus sitte tapahtuu. Ei, peli ei varmaankaan kannata, panosta. Miksi haihtuvaisen, hetkellisen nautinnon takia uskaltaisitte suuret lahjat, joita luonto on antanut teille? Muistakaa, ett'en ainoastaan puhu kuin toinen toveri toiselle, vaan niinkuin l??k?ri sairaalle, jonka terveydentilasta h?n jossakin m??rin on edesvastuullinen."

H?n ei n?ytt?nyt loukkaantuneelta. P?invastoin, h?n asetti sormenp??t toisiaan vasten ja tuki kyyn?rp?it??n tuolin k?sipuita vasten, n?ytt?en halukkaalta keskusteluun.

"Mieleni nousee kaikkea paikallaan olevaa vastaan," sanoi h?n. "Antakaa minulle teht?vi? ratkaistavaksi, antakaa minulle mit? selitt?m?tt?m?mpi? merkkikirjoituksia tahi mit? sekavin eritys -- silloin olen min? mieli ty?ss?, silloin voin olla ilman tekokiihoituskeinoja. Mutta min? kammoon jokap?iv?isen el?m?n siet?m?t?nt? ykstoikkoisuutta; min? tarvitsen henkist? kiihoitusta. Sent?hden olen valinnut itselleni oman erityisen ammattini tahi oikeammin luonut sen, sill? min? olen ainoa ammatissani koko maailmassa."

"Ainoa yksityinen salapolisi?" kys?sin.

"Niin, ainoa yksityinen, neuvoa antava salapolisi maailmassa," vastasi h?n. "Min? olen viimeinen ja korkein oikeusto salapolisin asioissa. Kun Gregson tahi Lestrade tahi Athelney Jones ovat neuvottomia -- jota, ohimennen sanottuna tekev?tkin enimm?kseen -- j?tet??n asia minun ratkaistavakseni. Min? tutkin kaikki tapaukset tuntijana ja erityistutkijana ja lausun p??t?kseni. Mutta min? en etsi kunnian sellaisissa tapauksissa. Nime?ni ei mainita sanomalehdiss?. Itse ty?, ilo siit?, ett? l?yd?n alan omituiselle lahjakkaisuudelleni, on suurin palkkioni. Mutta olettehan itsekin tullut tuntemaan menettelytapani Jeffersonin asiassa."

"Kyll?," vastasin kiihke?sti. "Koskaan en ole niin h?mm?stynyt el?iss?ni kuin silloin. Olenpa kertonutkin sen pienen? lentolehten? tuolla, v?h?n haaveellisella nimell?: 'Tutkimus tulipunaisessa'."

H?n pudisti surullisesti p??t??n.

"Niin silm?ilinh?n min?kin sit?," sanoi h?n. "Mutta, suoraan sanoen, en voi onnitella teit? siit?. Salapolisintaito on, tahi pit?isi olla, tarkka tiede, ja pit?isi sit? kohdella samalla kylm?ll?, kiihottomalla tapaa. Te taas olette koettaneet antaa sille kokonaisuudessa romantillisen muodon, mik? tekee jotenkin saman vaikutuksen kuin jos sovittaisitte rakkausseikan Euklideen viidenteen esitykseen."

"Mutta romantiikkia siin? oli," vastustin min?. "En muuttanut mit??n tapauksia."

"Muutamia asioita olisi pit?nyt poistaa tahi ainakin olisi niit? pit?nyt k?sitell? tarkemmalla tunnolla oikeista suhteista. Ainoa kohta jutussa, joka kannattaisi mainitsemista, oli tuo omituinen erittelev? johtop??t?s vaikutuksista syihin, jonka kautta onnistuin saamaan valoa asiaan."

Minua suututti kuulla arvosteltavan tuolla tapaa ty?t?, joka oli eritt?in tarkoitettu h?nelle mielihyv?ksi. Sit?paitsi tunnustan, ett? minua kiusasi itsekk?isyys, joka n?kyi vaativan, ett? joka rivi kirjassani olisi omistettu h?nen yksityisille t?illeen ja toimilleen. Enemm?n kuin kerran niiden vuosien kuluessa, joina olimme asuneet yhdess? Baker Streetill?, olin huomannut, ett? v?h?n turhamaisuutta piili toverini tyyneess?, opettavassa k?yt?ksess?. En kuitenkaan sanonut mit??n, vaan istuin hieroen haavoittunutta jalkaani. Jesaililuoti oli sen l?vist?nyt joku aika; sitte ja vaikk'ei se est?nyt minua k?ym?st?, pakotti sit? kuitenkin ilman vaihdoksissa.

"Harjoitukseni on nyky??n ulottunut mannermaalle," jatkoi Holmes hetken kuluttua t?ytt?ess??n piippuansa. "Toissa viikolla kysyi minulta neuvoa Francois le Villard joka, kuten ehk? tied?tte, viime aikoina on saavuttanut jotenkin etev?n aseman Ranskan salapolisien joukossa. H?nell? on koko tuo gallialainen nopean k?sitt?misen kyky, mutta h?nelt? puuttuu tarkkojen tietojen laajoja varoja, jotka ovat v?ltt?m?tt?m?t saavuttamaan korkeinta m??r?? taitonsa t?ydellisyydess?. Kysymyksess? oleva asia koski er?st? testamentti? ja tarjosi muutamia varsin huvittavia piirteit?. Min? olin tilaisuudessa kertomaan h?nelle kaksi samanlaatuista tapausta, toisen Rigasta v. 1857 ja toisen St. Louis'ista 1871, jotka johtivat h?net oikeaan selvitykseen. T?m?n kirjeen sain t?n? aamuna kiitokseksi avustani."

Puhuessaan viskasi h?n minulle rutistetun kirjearkin, ulkomaisesta tehtaasta. Silm?ilin sen l?vitse ja keksein joukon ihailevia huudahduksia niiden joukossa sellaisia kuin "magnifique" "coup-de-maitres" ja "tours-de-force," kaikki todistaen ranskalaisen suurta ihailua.

"H?n puhuu kuin oppilas mestarilleen," sanoin.

"Ah, h?n arvostelee apuani liian suureksi," vastasi Sherlock Holmes. "H?n on itse hyvin lahjakas. H?nell? on kaksi niist? kolmesta ominaisuudesta, jotka ovat v?ltt?m?tt?m?t oikealle salapoliisille. H?nell? on huomaamiskyky? ja kyky? tehd? loppup??t?ksi?, tietoja h?nelt? ainoastaan puuttuu ja niit? voi aika tuoda mukanaan. Nyky??n h?n k??nt?? pieni? teoksiani ranskankielelle."

"Teid?n teoksianneko?"

"Ah, ettek? niist? tiet?neet?" sanoi h?n nauraen. "Niin, min? olen kirjoittanut useampia lentokirjoja. Kaikki ne k?sittelev?t teknillisi? kysymyksi?. T?m? esimerkiksi erotuksesta eri tupakkalajien tuhan v?lill?, jossa luettelen satanelj?kymment? eri lajia sikarreja, paperossia ja tupakkaa sek? v?rillisi? ter?spiirroksia, jotka osuttavat erotuksen tuhassa. Se on kohta, joka alituiseen tulee esiin rikosasiatutkimuksessa, ja joka joskus voi olla suuresta arvosta johtonuorana. Jos esim. varmaan voi sanoa ett? murhan on tehnyt henkil?, joka polttaa huonoimpaa Virginiatupakkaa, niin rajoittaahan se jo joukon tutkimusalaa. Harjaantunut silm? n?kee yht? suuren erotuksen Trichonopolisikarrin mustan tuhan ja Havanasikarin hienon tomun v?lill?, kuin on juurikkaan ja perunan v?lill?."

"Te olette eritt?in tarkkan?k?inen pienimpien yksityiskohtien suhteen," huomautin.

"Pid?n suuressa arvossa niiden t?rkeytt? ja suurta merkityst?. T?ss? on esitelm?ni j?lkien urkkimisesta, sek? muutamia muistutuksia kipsin k?ytt?misest? kuvaamien s?ilytt?j?n?. Ja t?ss? pieni eriskummallinen kirjoitus ammatin vaikutuksesta k?den muotoon, kivipainokuvilla kivenhakkaajain merimiesten, korkinleikkaajain, latojain, kutojain ja timantinhiojain k?sist?. T?m? asia on suuresta k?yt?nn?llisest? merkityksest? tieteelliselle salapoliisille, -- varsinkin sellaisissa tapauksissa, miss? on kysymys ruumiista, joita ei kukaan tule vaatimaan takaisin, tahi kun on kysymyksess? saada selv?? rikollisten edellisest? el?m?st?. Mutta min? v?syt?n teit?, ratsastamalla tavallisella keppihevosellani."

"Ette v?h??k??n." vastasin vakavana. "Minusta se on erinomaisen hauskaa, varsinkin kun olen tullut huomaamaan k?yt?nn?llisen sopivaisuutenne siihen. Mutta puhuitte ?sken huomaamiskyvyst? ja p??tt?mistaidosta. Eik?h?n toinen jossakin m??rin sis?lly toiseen?"

"Tuskinpa," vastasi h?n mukavasti nojautuen tuolinsa selk?? vasten ja puhallellen ilmaan paksuja, sinisi? savupilvi? piipustaan. "Huomaamiskyky esimerkiksi osoittaa minulle, ett? t?n? aamuna olitte Wigmore Streetin postikonttoorissa, mutta p??tt?mistaito minulle ilmoittaa ett? olitte siell? l?hett?m?ss? s?hk?sanoman."

"Aivan oikein!" huudahdin min?. "Oikein molemmissa tapauksissa! Mutta minun t?ytyy tunnustaa ett'en ymm?rr? mist? sen tied?tte. Se oli ?kkin?inen p??h?npisto, enk? ole siit? kellek??n virkannut sanaakaan."

"He on hyvin yksinkertaista," vastasi h?n hymyillen h?mm?stykselleni, -- "niin mahdottoman yksinkertaista, ett? selitys on turha; mutta voi se paremmin m??r?t? huomaamiskyvyn ja p??tt?mistaidon rajat. Min? huomaan, ett? jalkaanne on tarttunut v?h?n punertavaa multaa. Ihan postikonttoorin edustalla Wigmore Streetill? on purettu kivikatua ja viskattu multaa syrj??n, joten on mahdoton p??st? konttooriin astumatta siihen. Mullalla on tuo omituinen, punertava v?ri, jommoista, minun tiet??kseni, ei ole miss??n muualla l?heisyydess?. Se on huomaamista. Kaikki muu on p??tt?mistaitoa."

"Mik? johti teit? ajattelemaan s?hk?sanomaa?"

"Luonnollisesti tiesin, ett'ette ollut kirjoittanut kirjett?, koska olin istunut teit? vastassa koko aamun. N?en my?skin avoimessa laatikossanne tuossa, ett? teill? on arkki postimerkki? ja kimppu postikorttia. Tietysti siis menitte postikonttooriin l?hett?m??n s?hk?sanomaa. Karkoittakaa kaikki muut tapahtumat ja ainoan, joka j?? j?lelle, t?ytyy olla oikea."

"Siin? tapauksessa on se niin," vastasin hetken mietitty?ni. "Mutta asia on kuten sanotte, hyvin yksinkertainen. Pit?isittek? sit? h?vytt?m?n?, jos panisin teoriianne kovalle koetukselle?"

"P?in vastoin," vastasi h?n, "se ehk? est?isi minua ottamasta uutta annosta kokainia. Suurimmalla ilolla tarkastan jokaista teht?v??, joita mielitte asettaa minulle."

"Olen kuullut teid?n sanovan, ett? henkil?n on vaikea k?ytt?? esinett? jokap?iv?iseen tarpeesen, j?tt?m?tt? siihen sellaista vaikutusta persoonallisuudestaan ett? tottunut tarkastaja voi huomata sen. No niin, minulla on t?ss? kello, jonka hiljakkoin olen saanut haltuuni. Olkaa hyv? sanokaa minulle ajatuksenne edellisen omistajan luonteesta ja tavoista." Ojensin h?nelle kellon, itse v?h?n huvitettuna, sill? koe oli, minusta katsoen, mahdoton ja tarkoitukseni oli antaa pieni l?ksytys h?nell? siit? opettavaisesta tavasta jota h?n v?liin k?ytti. H?n punnitsi kelloa k?dess??n, katsoi tarkasti kellotaulua, aukaisi kuoren, ja tarkasti koneistoa, ensin paljain silmin ja sitte vahvalla suurennuslasilla. Tuskin voin olla hymyilem?tt? h?nen alakuloiselle muodolleen, kun h?n vihdoin sulki kuoren ja ojensi kellon minulle takaisin.

"Siit? on tuskin mit??n sanottavaa," huomautti h?n. "Kello on hiljakkoin puhdistettu, joka riist?? minulta sis?lt?rikkaimmat tapahtumat."

"Se on tosi," vastasin. "Se puhdistettiin ennenkuin se l?hetettiin minulle."

Mieless?ni syytin toveriani siit?, ett? h?n koetti peitt?? tappiotaan mit? kurjimmalla ja arvottomalla puolustuksella. Mit?h?n tapahtumia h?n odottikaan l?yt?v?ns?, jos kelloa ei olisi puhdistettu?

"Mutta vaikk'ei tyydytt?v?, niin ei tutkimiseni kuitenkaan ole ollut aivan turha," jatkoi h?n tuijottaen kattoon veltolla, haaveksivalla katseella. "Edellytt?m?ll? oikaisuanne, luulisin ett? kello on kuulunut vanhemmalle veljellenne, joka on perinyt sen is?lt?ns?."

"Sen p??t?tte ep?ilem?tt? siit? H. W. st?, joka on piirretty kuoreen?"

"Juuri niin. W. viittaa omaan nimeenne. Kellossa on p?iv?m??r? viisikymment? vuotta sitte, ja nimikirjaimet ovat yht? vanhat kuin kello -- luultavasti on se tehty edellist? sukupolvea varten. Kulta ja kalliit kivet joutuvat tavallisesti vanhimmalle pojalle, ja h?nell? on useimmissa tapauksissa sama nimi kuin is?ll?. Muistaakseni on is?nne ollut kuolleena jo useampia vuosia ja on kello siis ollut vanhemman veljenne hallussa."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet