Read Ebook: The Motor Boys on a Ranch; or Ned Bob and Jerry Among the Cowboys by Young Clarence Owen Robert Emmett Illustrator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 80 lines and 19880 words, and 2 pages

MATKA-KUVAELMIA ENGLANNISTA

Kirj.

Otto Funcke

Suomennos.

Helsingiss? 1886, G. W. Edlund, kustantaja.

J. C. Frenckell'in ja Pojan kirjapainossa, 1886.

SIS?LLYS:

Esipuhe.

Matka Englantiin.

Silm??npist?v?t kansalliset omituisuudet.

Pyh?p?iv?n-vietto Englannissa ja Saksassa.

Spurgeonin tabernaakkelissa.

Sodomin sata vanhurskasta.

Kuinka Englannissa vastustetaan juopumusta.

Pelastus-armeija.

Vakavia kysymysmerkkej? ja ajatusviivoja.

Oletko sin? k??ntynyt?

Yleinen asevelvollisuus.

Rahakukkaron k??ntymys.

Viiteselitykset.

ESIPUHE.

Eik?h?n se liene maailman suurin viinipuu mik? on n?ht?v?n? maailman mainiossa Hampton Courtin puistossa Lontoossa. Sen ik? nousee 115:een vuoteen. Runko on 80 sentimetri? ymp?ri mitaten, oksat ulottuvat aina 33 metrin p??h?n rungosta. Senp? t?hden onkin sen kunniaksi rakennettu erityinen lasinen palatsi. Min? en voi unhottaa sit? ihanata n?ky?, jonka t?m? j?ttil?iskasvi melkein lukemattomine v?lkkyvine hedelm?ineen tarjosi. Siit? saadaan nimitt?in hyvin? vuosina 2,500 kunnon ryp?lett?; niin kertoi meille oikein jalon ylpe?n? t?m?n aarteen vartija ja hoitaja. Mutta sen onnellinen omistaja on maan hallitsija, siis nyky??n Victoria kuningatar. Kuitenkaan eiv?t ryp?leet tule kuninkaalliselle p?yd?lle. Eip? niink??n, kullakin kolmen yhdistetyn valtakunnan vanhalla aatelisuvulla on oma m??r?tty oksansa. Ja oksissa kasvavat hedelm?t l?hetet??n noille su'uille, se on vanha kaunis tapa. Kuninkaalla on omistusoikeus, mutta kruunun vasalleilla on oikeus nauttia sen omaisuutta. Kuninkaalla on ilo antaa; p??reill? ja parooneilla on ilo ottaa vastaan. Niin on viinipuu hyvin kaunis ja kuitenkin mahtava side kuninkaan ja kansan v?lill?.

Mutta ?lk??n mill??n tavalla sisarellinen ja veljellinen rakkaus meit? tehk? sokeiksi. Themsin rannoilla me emme tahdo oppia ainoastaan, kuinka tulee tehd?, vaan my?s kuinka tulee olla tekem?tt?. Englannin uskonnollisessa el?m?ss? on toiselta puolen niin paljon, mik? meille kelpaa esikuvaksi ja saattaa meid?t h?peem??n, ja toiselta puolen niin paljon liioiteltua ja mielet?nt?, ett'ei useinkaan tied?, pit??k? sit? ihailla, vai pit??k? sille nauraa. Herran Kristuksen t?ytyy Englannissa tyyty? hyvin moneen asiaan, mitk? tapahtuvat h?nen lippunsa suojassa ja h?nen nimess?ns?. Kristin-usko voi sent??n siet?? koko joukon kummallisuuksia, kunhan vaan syvin juuri on kelvollinen: min? tarkoitan jos n?m?t kummalliset veikaleet, jotka n?it? kummallisuuksia toimittavat, syd?mens? pohjasta innoittelevat Kristuksen kunniaksi. "Monta kertaa kysyi M?gling itselt?ns?, ovatko englantilaiset viisaimpia vai narrimaisimpia, lujaluontoisimpia vai omap?isimpi? ihmisi?", -- niin lukee muutamassa hyvin hyv?ss? kirjassa, jonka T:ri Gundert Calvissa on kirjoittanut it?-Indian l?hetyssaarnaajasta M?gling'ist?. Minun t?ytyi nauraa n?it? sanoja lukiessani; sill? en yht?, vaan sata kertaa olin min? ajatellut aivan samaa, kuin tuo mieskulta Schwaben'ista "itselt?ns? kysyy". Kuitenkin voimme me paljon oppia englantilaisten hullutuksista, emme ainoastaan kuinka viisaita me saksalaiset olemme, emmek? my?sk??n kuinka paljon aikaa, voimaa ja rahaa englantilaiset useinkin tarkoituksetta panevat hukkaan: -- eip? niink??n, vaan t??ll? tapaa meit? semmoinen tahdonvoima, joka meid?t saattaa syd?men pohjasta h?peem??n. Muutoin minua neuvoo jokainen uusi sanomalehtinumero, ett? on aika kiiruhtaa luonnosteni painattamista. Jos min? viel? kau'emmin sit? viivytt?isin, niin pian tulisi paljonkin vanhaksi. "Kuolleet ratsastavat pi'an"; esim. pelastusarmeija, josta olen kirjoittanut kokonaisen lu'un, ehk? v?h?n ajan kuluttua saa tykk?n??n toisen muodon, joka lainkaan ei vastaa minun kertomustani. Liike menee pitkin askelin alam?ke?, kuten Lokakuussa kirjoittamassani kyh?elm?ss? uskalsin ennustaa.

Vihdoin tahdon t?ss? varoitukseksi aroille sieluille heti huomauttaa, ett? minun t?ytyy sek? englantilaisille ett? saksalaisille maanmiehilleni sanoa monta ankaraa ja ep?kohteliasta muistutusta. Jo luonnostakin puuttuu minulta "hellyys" kirjoitustavassa. Mainio luonteentutkija, jonka min? yst?vieni innokkaiden kehoitusten johdosta annoin tutkia p??t?ni sanoi muun huomattavan joukossa my?skin: "Ei t?lt? herralta puutu rakkautta, vaikka h?n ei voi sanoa kellek??n kohteliaisuuksia". No niin, on kaiketi t?m? suoraan sanoen samaa kuin: "T?m? herra on hiukan t?rke?". Jos t?m? toteutuisikin t?ss? kirjassa, niin annettakoon se minulle anteeksi, koska siihen olen "edelt?k?sin m??r?tty". Mutta min? toivon huomattavan my?skin, ett'ei minulta puutu rakkautta; viel?p? ett? rakkaus hillitsee "t?rkeyden" ja ett? min? ko'en kaikin voimin asettaa alkuper?ist? luonnettani Kristuksen hengen kurituksen alle. T?ll? tavoin voitan min? luullakseni luonteentutkimuksen materialistisen ja deterministisen puolen. -- Jota tapauksessa voin min? sanoa Englannissa ollessani itse itse?ni kurittaneeni.

Ja nyt saapi jo t?ss? olla kyll?ksi. Kaikki ymm?rt?m?tt?m?in arvostelijain viha ja kiukku on tapaava ??nett?m?n, -- mutta kaikki asiaan pystyv? arvostelu, vaikka se olisikin ankara, on l?yt?v? kiitollisen miehen. P??asiaan kaikissa hankkeissa, siis t?m?nkin kirjasen ulosantamisessa, on se, ett? sill? tosiaankin tarkoitetaan jotakin hyv??. Meid?n Saksamme kansa tarvitsee syv?lle vaikuttavaa ja yleist? uskonnollista uudistusta, muutoin sen v?ltt?m?tt?m?sti t?ytyy laskeutua alas korkeudestansa. T?t? yleist? uudistusta ei yksityinen kristitty voi aikaan saada. Mutta alkaa itsest?ns? voipi kyll? yksityinenkin, ja kun monet yksityiset saavat jotakin aikaan Kristuksen kautta, Kristuksessa ja Kristuksen hyv?ksi, silloin tulevat n?m?t monet yksityiset uudistuneet ihmiset koko kansan uudistavaksi hapatukseksi. Sallikoon Jumala, ett? t?m? kirja olisi monelle her?tykseksi k??ntym??n toden teolla Herran puoleen ja antautumaan h?nen haltuunsa henkinens?, sieluinensa, ruumiinensa ja kokonaan heitt?ytym??n h?nen palvelukseensa. "Domine, dirige nos, -- nos nostraqve Domino!" -- niin kuuluu kaunis kirjoitus Lontoon vaakunakilvess?. Jospa pian olisi moneenkin syd?meen, mitk? viel? ovat haileat, puoleksi l?mpim?t tahi kokonaan kylm?t, taivaallisilla tulikirjaimilla kirjoitettu: "Domine, dirige nos, -- nos nostraqve Domino!"

Tekij?.

MATKA ENGLANTIIN.

Aamulla 2 p?iv?n? Elokuuta v. 1882 kokoontui kirjava ihmisjoukko rakkaan hansakaupuukimme asemahuoneelle. Ne olivat "Elbe"-laivan kannen-alla-matkustajat, jotka pikajuna oli viep? Bremerhaven'iin. Liike rautatiesillalla oli varsin vilkas, siin? voitiin n?hd? monta liikuttavaa j??hyv?iskohtausta, ja useat varmaankin erosivat, jotka eiv?t koskaan en??n n?kisi toisiaan. -- Ei ollut kovinkaan hauskaa ajatella kohta teht?v?? merimatkaa. Ankara tuuli vinkui uhkaavasti, ja vihurin pieksem?t pilvet kiitiv?t mustina, raskaina ja sadetta uhkuvina taivaanlaella. "T?n??n on Pohjanmeri raivoissaan," sanoi muuan vanha merimies ja lis?si muka lohdutukseksi: "Olen useasti liikkunut pahemmassakin ilmassa."

Oi, kuinka nopeasti meid?n syd?memme lensiv?t toisiansa kohtaan, kuinka helposti ne mukaantuivat toinen toisiinsa, sin? ter?v?j?rkinen, l?mminsyd?minen ja hell?tunteinen yst?v?ni! Harvoin olen tavannut jumaluusoppineen, joka niin lujasti pysyy kiinni kristillisess? totuudessa ja sen ohessa on niin suvaitsevainen ja toivoa t?ynn? kaikkia kohtaan, jotka viel? haluavat totuuden tuntoon tulla; en milloinkaan ole tavannut pyh?? vakavuutta ja iloista, hilpe?t? leikillisyytt? niin suloisessa yhteydess? kuin sinussa; en milloinkaan niin lakastumatonta nuoruuden tuoreutta niin murtuneessa, niin heikossa ruumiissa. Nyt on ??ni ij?ksi vaiennut, joka niin usein melkeen ?idin hellyydell? minua lohdutti ja rohkaisi. Ja laajalti kristityiss? maissa suree tuhansia, joita sinun sanasi ovat rohkaisseet lujempaan uskoon ja varmempaan toivoon. Lep?? nyt uskollinen soturi Vapahtajasi syd?mell?! Nyt ei sinua en?? kiusaa "rabies theologorum," , jonka t?hden sin? niin usein olet huokaillut, ja kaikista maailman tuhatkertaisista vaivoista ja tuskista olet sin? armosta vapautettu.

-- -- N?in soi syd?mess?ni surusoittoa ja juhlasoittoa vuoron per??n. Omituista on ajatella rakasta vainajaa, joka meid?n paristamme on temmattu; -- tuntee itsens? niin yksinaiseksi ja k?yh?ksi, ja samalla tuntuu kuitenkin, ett? olisi jumalatonta, jos ei tahtoisi kiitt?? ja veisata. Mutta, eik? totta, l?hd?n hetken? saapunut kuolonsanoma oli vakava enne huviretkelle l?htiess?ni --.

Ja vakavia ajatuksia her?si mieless?ni, kun "Elbe"-laivassa tapasin noin tuhat siirtolaista. Tiheiss? ryhmiss? seisoivat he kannella katselemassa kannellamatkustajien tuloa, joita laivan katteini upsierineen k?den ly?nnill? tervehti. Kaikista Saksan seuduista oli heit? t?nne tulvaillut, ja kaikkia saksankielen murteita kuului kirjavasta ihmisjoukosta. Syv?? surumielisyytt? kuvastui useissa kasvoissa, ja syv? surumielisyys valtasi minunkin mieleni. N?hdess?ni schwabilaisten valkoiset, pitk?t takit, schwarswaldin-naisten mustat hiuspalmikot, baijerin-tytt?jen kirjavat liivit; -- kuullessani tuolla: "Jumalan terveeks!" tai "Jumal' antakoon!" t??ll? miehen sanovan naapurilleen: "Jospa hyv? Jumala asettas ilman!" ja siihen vastattavan: "No, sanos muuta! vaan mink?s sille tekee? Myrsky t?ss' on eess? tai vessae. Mutta pannaanpas tupakaks!" -- kuullessani hessil?iseen pukuun puetun tyt?n itsekseen mutisevan: "voi minun p?ivi?ni!" -- n?hdess?ni vanhan mummon Odenwaldista niin hell?sti kulettavan rukkiaan, niinkuin se olisi ollut vastasyntynyt lapsi, silloin tunsin el?v?sti mit? Freiligrath laulaa n?hdess??n laivaan-astuvia siirtolaisia:

Silm??ni teist' en k??nt?? m? voi, Kun kotimaasta l?hdette. T?? joukko n?ytt?? kiirehtiv?n Tavaraa laivaan sullomaan.

Miks' tyrskyyn aalloin haluatte Suloisest' Neckarlaaksosta? Schwarzwaldin hongat humisee, Spessartiss' paimentorvi soi.

Tuoll' er?maassa kaukaisessa Valtaapi kaipuu mielenne Viel' n?hd?ksenne kotilaakson Ja Saksan viljavainiot.

Se kuva teit? houkuttelee, Siell' unissakin v?ikkyilee, Ja kuten satu, muinoin kuultu, Sielunne silmiss' uudistuu.

Aluksi olivat useimmat huolissaan vaan siit? kuinka merimatka k?visi, ja siihen huoleen olikin syyt?, niinkuin kohta saamme n?hd?. Rauhoittaakseni lukijoita, tahdon kuitenkin t?ss? jo mainita, ett? t?m? "Elben" matka oli nopein, mink? mik??n Lloydh?yrylaiva on tehnyt, ja ett? kaikki ne suuret ja pienet harmaa- ja vaaleanhiuksiset ihmiset, jotka 2 p:n? Elokuuta meid?n kanssamme l?ksiv?t merille, tervein? ja raittiina astuivat maalle New-Yorkissa. .

Hyv?n? perheenis?n? l?ksin siis paikalleni, s.o. vaimoni ja lasteni luo.

Ja se olikin tarpeen, sill? kannella voi jo n?hd? varsin nurkuvan n?k?isi? ihmisi? -- lieve?t? sanaa k?ytt??kseni. Mit? l?hemm?ksi tulimme Hollannin rannikkoa, sit? uhkaavammaksi k?viv?t vaahtop??-aallot. R?ike?sti kirkuen kaartelivat kalalokit laivamme korkeita purjepuita, tuuli kiihtyi myrskyksi, ja aallot olivat niin korkeita, ett'en moisia t?h?n asti ole n?hnyt paitsi maalauksissa, vaikka jo ennenkin olin monenlaisissa ilmoissa merill? liikkunut. -- Suurenmoista oli n?hd? mahtavan h?yrylaivan taistelua rajusti riehuvien aaltojen kanssa. Tosin halkaisi ja polki rautainen hirvi? ylpe?t laineet, mutta ik??nkuin solvausta kostaaksensa vy?ri halaistu aalto kuohuten, raivoten kannelle ja rynt?si s??lim?tt? siell? olevien ihmisjoukkojen keskelle. Ensin kohtasivat tosin ankarat aallot ainoastaan siirtolaisia alisella kannella, mutta v?hitellen l?heni kostea k?si meid?n luoksemme, ja myrskyisen y?n j?lkeisen? aamuna n?imme, ett? yksin laivan savupiiputkin olivat valkoisella suolakerroksella peitetyt. Surulliselta ilveilylt? n?ytti, kun sellainen halaistu aalto ukkosen pauhulla sy?ksi siirtolaisten joukkoihin n?lk?isen pedon tavoin, joka kauheasti ulvoen karkaa lammaslaumaan. Nuoret miehet nauroivat ensi s?ik?hdyksest? toinnuttuaan, puisteleivat ja riemuitsivat; vaimot ja tyt?t huusivat, k??riv?t huppuvaatteet ymp?rilleen, ja t?yt?siv?t mik? minnekin turvaa etsim??n; ukot n?kiv?t mielipahakseen piippunsa sammuneena. Moni katseli surumielin hattuaan, jonka tuulen viima vei ulapalle. Ainoastaan ne, joita meritauti tuimimmin vaivasi, olivat niin v?linpit?m?tt?m?n n?k?iset ik??nkuin olisivat ajatelleet: "Hukkukoon laiva, hukkukoon koko maailma, se on yhdentekev?." T?m? vaiva on onneksi terveellinen tauti, eik? tavallisesti ole pitk?llinen. Mutta Elokuun 2 p?iv?n iltana oli surkuteltavain meritautisten luku sangen suuri, ja jo ennen kuin tuli pime?, p?tkiv?t kaikki kannen alle. Vihdoin t?ytyi meid?n v?isty?.

Y? oli sysimusta, ei yht??n t?hte? tuikkinut ja sade virtaili pilvist?. Myrsky ja hyrskyvien aaltojen mylvin?, laivan rytin? ja kiikkuminen oli niin kauheata, ett? huolistuneet sielut olisivat voineet luulla paholaisen vihoviimeisi? vehkeit?ns? yritt?neen. Mutta todellisuudessa kulki kaikki s??nn?llist? menoaan. T?t? eiv?t ne tietysti helposti voineet uskoa, joiden syd?nt? viilt?v?? ?hkin?? v?h? v?li? kuulimme l?heisist? hyteist?. Meill?kin oli sairaat tytt?remme hoidettavina, ja siten tuntui y? suljettujen ikkunaluukkujen takana loppumattoman pitk?lt?. Sen kuluessa oli hyv? ajatella, kuinka sama Pohjanmeri, joka nyt ymp?rill?mme myrskyili, aina muinaisten fenisil?isten ajoista asti oli tullut lukemattomien erin?isten laivojen kosteaksi haudaksi, ja kuinka tuhansien pelottomien merimiesten luut t?m?n kaikkein myrkyisimm?n meren pohjalla odottavat kuolleista nousemisen aamua. Hy?dyllist? meille kaikille oli ep?ilem?tt?, ett'emme sin? y?n? aavistaneet asiaa mik? varsin kohta oli tuleva koko maailman tiedoksi, ett?, n?et, "Mosel", "Elbe"-laivan kaunis sisko, joka muutaman p?iv?n per?st? kulki j?lki?mme, surkeasti oli hukkuva Englannin rannikolla.

Kiitin hytiss?ni Jumalaa, ett'en ollut laivan katteini. Mieleni tuskastui ajatellessani sit? miest?, joka t?n? myrskyisen? y?n? seisoi komentosillallaan johtamassa laivaa, ja jonka oli vastattava niin monesta sadasta sielusta. Oi, mik? sanomaton h?mmennys olisikaan syntynyt, jos jokin onnettomuus olisi meit? kohdannut tuona pime?n?, myrskyisen? y?n?. Mit? olisikaan pelastusvy?t ja pelastusvenheet auttaneet t?t? naisten, lasten ja vanhusten paljoutta? Iloitsin siit?, ett'en min? ollut vastuunalainen.

Ylimalkaan puhelimme Elokuun 3 p?iv?n? moninaista kesken?mme min? ja maanmieheni. Tulin taasen nyt -- kuten useasti ennenkin, Bremeniss? siirtolaisia kohdatessani -- siihen vakuutukseen, ett? suuri osa siirtolaisia on parasta, ytimekk?int? kansaamme.

Taitava laatumaalaaja, joka tahtoisi kuvata siirtolaisten el?m?? ja toimia, olisi t??ll? tavannut verrattoman rikkaat ja vieh?tt?v?t ainekset. Ajateltakoon t?t? kirjavaa paljoutta pukuja kaikista Saksanmaan ??rist?! T??ll? joukko ukkoja, jotka tupakoiden vakavasti pakinoivat entisi? ja nykyisi? asioita. Tuolla pieni? poikia ja tytt?j?, jotka ovat alkaneet perehty? el?m??n merell? ja avojaloin hyppiv?t liukkaalla laivan kannella. Tuolla toisia, jotka halukkaasti kuuntelevat kertomuksia, joka ei minulle rauhaa antanut, ennenkuin min?kin sain kertomataitoani n?ytt??. Tuolla puoleksi piilossa mahdottoman suurten ilmatorvien takana n?hd??n nuorten ?itien lapsiansa imett?v?n ja miesten liikuttavan k?rsiv?llisesti tarjoovan heille selk?nojaa. Tuossa vanha mummo mytyst??n ottaa kotoa tuodun makkarapalasen, silm?ili sit? syv?sti huoaten ja -- sy? sen makeaan suuhun. Onpa t??ll? rakastavia pariakin, jotka toisensa ovat tavanneet vasta laivassa. Ihmeellisen pikaan ovat he toinen toiselleen lausuneet tuon "ikuisesti sitovan sanan." Merimatka suloisine joutenoloineen on -- kuten jokainen ihmistuntija ymm?rt?nee -- omansa lemmen liekki? sytytt?m??n. Mutta valitettavasti lienee suuresti ep?ilyksen alaista, ovatko -- kuten muuan merimies minulle vakuutti kaikki avioliitot jotka solmitaan merell? onnellisia.

Er?s avosyd?minen amerikalainen antoi minun tiet??, ett? min?, viaton pappi, asianymm?rt?vien, s.o. merimiesten mielest? olin todellinen syy eilisp?iv?n myrskyyn, ja juuri sent?hden ett? olin pappi. H?n oli edellisen? p?iv?n? kuullut merimiesten sanovan: "Eip? ihmett? ett? ilma on niin tuimaa -- onhan meill? pappi laivassa." T?m? on n?etten puhetapa ja varsin yleinen taikausko merimiehiss?. Ep?ilem?tt? on meid?n pappien kiitt?minen entist? virkavelje?mme Joonasta t?st? pahansuovasta ja vihamielisest? katsantokannasta. Joonaan piti, kuten tietty -- vaan ei tahtonut -- olla parannuksensaarnaaja Ninivess?; h?n pakeni Jehovaa ja l?ksi merille, ja meri nousi h?nt? vastaan, kunnes h?n siihen sy?stiin. Siit? kauheasta tapahtumasta on noin 2600 vuotta kulunut, ja yh? viel?kin t?ytyy pappien, saarnaajien ja profeetain k?rsi? merimyrskyj? ja myrskyj? ja myrskyisi? meri?. Niin kauan el?? muisto pappien synneist?. Niin katoamattoman vaikutuksen ne tekev?t maailman ihmisiin. Niin v?h?n niit? unohdetaan maailmassa, jossa kaikki maa niin pian h?vi?v?t ja tyhjiin raukeavat.

Oi, kuinka runollista, kuinka lumoavaa, kuinka vapaata on el?m? merell?! Kuinka siell? riemuitsee jokainen verentilkka uhkeassa nuoruuden innossa! Eritt?in vieh?tt?v? on semmitenkin t?m? matka suoraan Englannin lumivalkoista kalliorannikkoa kohti. Ja viel? ihanampi kuin auringon valossa on rannikko arvatenkin kun se kuutamon salaper?isess? taikavalossa lumivalkeana kohoaa tumman meren helmasta. Mutta me olimme t?ysin tyytyv?iset auringonkin valoon.

Mutta nyt oli meid?n heitt?minen rakkaan "Elbe"-laivamme hyv?sti. V?h?p?t?isen pieni h?yrylaiva, joka jo Doverin kohdalla annetulla merkill? oli k?sketty t?nne, laski meid?n laivamme rautaiseen laitaan. Lyhyt, syd?mellinen hyv?stiheitto vaan, ja me olimme pelkkien englantilaisten joukossa englantilaisella alueella, sill? pienoinen h?yrylaiva oli englantilaisen seuran oma. Yst?v?lliset tullivirkamiehet tarkastivat meid?n matkakapineemme, tai oikeammin sanoen he olivat tulleet sit? tekem??n, ja n?yttiv?tkin haluavan tutustua kapineisiimme. Mutta he uskoivat minun saksalaisia kasvojani ja klassillista englanninkielt?ni. En tosin viel? ollut tullut tiet?neeksi mitk? englantilaiset sanat merkitsev?t "tullinalainen" ja "matkalaukku". Mutta kun min? rohkeasti ja ujostelematta sanoin: "Nothing Zollpflichtiges is in the coffers", osoittivat he hymyilyll? ymm?rt?neens? mit? tarkoitin. Right! Right! arvelivat nuo kunnon miehet, ja meid?n laukkumme j?iv?t avaamatta. Ensimm?iset kielentaitoni kokeet olivat siis p??ttyneet onnellisesti, joka tuotti minulle hyv?t tulevaisuuden toiveet.

SILM??NPIST?V?T KANSALLISET OMITUISUUDET.

Kun uuden kielen opit, henki vangittu Vapautuu povessasi, myk?ks' tuomittu, Se toimens' alkaa omast' elinvoimastansa Ja n?k?alat avaa uudet kokonansa.

My?hemmilt? matkoiltani opin tosin tuntemaan useita eritt?in herttaisia englantilaisia; mutta ylimalkaan vakaantui kumminkin ensimm?inen mielipiteeni, semmitenkin kun se jo oli k?ynyt ennakkoluuloksi. Ylip??n n?kyiv?t kuitenkin kaikki Albionin pojat kaikkialla olevan samankaltaiset, tapasi heid?t sitten Grindelwaldin j??tik?ill?, Parisin bulevardeilla tai Wienin Praterilla, K?lnin tuomiokirkossa tai briilin terassilla Dresdeniss?. Sek??n seikka, ett? lukuisat englantilaiset, jotka asuvat keskuudessamme t??ll? Bremeniss?, ovat k?yneet syd?melleni rakkaiksi, ei voinut ajatustani j?rk?hytt??. Pidin sit? onnellisena sattumana, ja muuten olivat n?m? melkein kaikki herttaisia kristittyj?, niin ett'ei siis heist? voitu mit??n p??tt?? kansasta kokonaisuudessaan.

Vanhemmaksi tultuani kuulin my?skin paljon puhuttavan englantilaisten politiikista. Sit? ei liioin kehuttu, vaan moitittiin melkein kaikkialla mit? halvimmaksi ja itsekk?isimm?ksi kauppiaspolitiikiksi kaikkia ihanteita vailla. Se h?p?isev? sota, jonka kautta "kristityt" englantilaiset pakanallisille kiinalaisille tyrkyttiv?t ihmissy?p??, kansojatuhoavaa opiumia, t?ytti syd?meni oikeutetulla, pyh?ll? kauhulla. Kuin hinduit ryhtyiv?t kapinaan englantilaisia hallitsioitansa vastaan, harrastin niinik??n kiihke?sti pakanoiden asiaa n?it? kristittyj? vastaan. Minun silmiss?ni oli pelkk?? ulkokullaisuutta, kun luin, ett? englantilaiset suurella innolla ja suurilla kustannuksilla tahtoivat saattaa evankeliumia samalle kansalle, jota he hallitustavallaan niin julmasti kohtelivat. En viel? t?n?k??n p?iv?n? suuresti ihaile englantilaisten politiikkia, mutta ennen en tullut ajatelleeksi, ett? ty?skenteli?t l?hetystoimen alalla ja politiikin m??r?j?t ovat eri henkil?j?; en tullut ajatelleeksi, ett?, jos kaikkien kansojen ulkomaan politiikkia punnitaan Jumalan sanan tai vaikkapa omantunnon vaa'alla, ei yhdenk??n kansan politiikki kest?isi. Haijinfilosofia on ylimalkaan valtiomiesten politiikin m??r??j?n?, kuulukoot mihink? kansaan tahansa.

Mit? eritt?in poliiseihin tulee, joita Lontoossa kohtaa joka askeleella, niin he her?ttiv?t suurinta ihailuani, olivatpa vied? syd?menikin. Niinkuin urhoolliset katteinit myrskyst? ja hyrsky?vist? aalloista v?litt?m?tt? seisovat komentosillalla ja jakelevat k?skyj??n, niin seisoivat poliisitkin paikallaan katukulmissa t?hti? aaltoilevaa, hy?riv?? Lontoonel?m??, keskell? ihmisten, hevosten ja vaunujen hurjaa h?lin??. He hallitsivat kaikki j?rk?ht?m?tt?m?n rauhallisina, mutta ainoastaan viittauksilla, sanaakaan virkkamatta; herjaussanoja ei lainkaan kuulunut. Jos ajopelit jossain paikassa olivat s?rkeytyneet ja vaunuvirta joutui pelj?tt?v??n h?iri??n, niin he viittasivat vaan k?dell??n niin ja niin ja niin; kaikki odottivat k?rsiv?llisesti arvelematta, ja siten p??stiin pikemmiten taas liikkeelle. Sen ohessa liikeni poliiseilta aikaa vastaamaan kaikenkaltaisiin heille tehtyihin kysymyksiin, ja min?kin usein heit? kysymyksill?ni vaivasin. Kohteliaimmalla tavalla seurasivat he huolestuneita naisia kadun toiselta puolelta toiselle ja kantoivat k?sivarsillaan ?idillisell? hellyydell? itkevi? lapsia poikki kadun.

Jos lyhyk?isesti viel? kerromme yll? sanotun, niin emme ehdottomasti tahdo puolustaa englantilaisten paisunutta itsetuntoisuutta; mutta osaamme kumminkin paremmin arvostella sit?. K?sit?mme paremmin, ett? englantilainen kaikkianne maailmaan ottaa mukaansa Englantinsa ja englantilaiset k?sitteens?. Emme niin suuresti ihmettele ett? englantilainen, pystytt?k??n telttansa arapialaiseen moskeean varjoon tai ajakoon peuroilla Gr?nlannin j??tik?ill? -- kulkekoon h?yrylaivassa Rein-virralla tai toimittakoon venekulkuetta Niilivirralla tai astukoon Calcuttan katuja, -- emme ihmettele, sanon min?, niin suuresti, ett? h?n kaikkialla on sama englantilainen, jonkalaisena h?net kohtaamme Westminstersillalla Lontoossa. Olenta- ja toimintatapansa ottaa h?n mukaansa kaikkianne. H?n ei mukaannu vieraitten kansojen tapoihin, vaan joka paikassa pist?? englantilainen esiin. H?n k?ytt?ytyy joka paikassa, niinkuin olisi Lontoossa; h?n viett?? pyh??ns?; h?n pit?? jumalanpalveluksensa; h?n lukee, jos mahdollista "Times'insa" Saharan er?maassa samalla tapaa kuin hauskassa kodissaan Greenwich'iss? tai Chishehurst'issa. Harvoin h?n koettaa p??st? niiden ihmisten perille, joiden parissa h?n el??, ja mit? h?n n?kee hyv?ksi heist? kirjoittaa, on enimm?st? p??st? per?t?nt?. Vaikka h?nt? tavataan kaikkien maanpiirin kansojen seassa, oppii h?n kuitenkin harvoin kunnolleen toisen kansan kielen. H?n vaatii, ett? ne jotka joutuvat tekemisiin h?nen kanssansa, oppivat h?nen kielens?, ja niin j??pi h?n omasta syyst??n muukalaiseksi kaikkialla Englannin ulkopuolella. T?m? "Englanti, Englanti ennen kaikkea" menee niin pitk?lle, ett? englantilaiset l?hetyssaarnaajat usein kyll? tyrkytt?v?t k??nnetyille pakanoille englannin kielt?ns? sek? kotimaansa jumalanpalvelusta kaikkine ulkonaisine menoineen, mik? minusta tuntuu todelliselta kavallukselta puheena olevaa kansaa vastaan. Mutta he n?ytt?v?t luulevan, ett? maailma paranee jos se englantilaistuu niin paljon kuin mahdollista.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet