Read Ebook: The Motor Boys on a Ranch; or Ned Bob and Jerry Among the Cowboys by Young Clarence Owen Robert Emmett Illustrator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 80 lines and 19880 words, and 2 pages

Jos lyhyk?isesti viel? kerromme yll? sanotun, niin emme ehdottomasti tahdo puolustaa englantilaisten paisunutta itsetuntoisuutta; mutta osaamme kumminkin paremmin arvostella sit?. K?sit?mme paremmin, ett? englantilainen kaikkianne maailmaan ottaa mukaansa Englantinsa ja englantilaiset k?sitteens?. Emme niin suuresti ihmettele ett? englantilainen, pystytt?k??n telttansa arapialaiseen moskeean varjoon tai ajakoon peuroilla Gr?nlannin j??tik?ill? -- kulkekoon h?yrylaivassa Rein-virralla tai toimittakoon venekulkuetta Niilivirralla tai astukoon Calcuttan katuja, -- emme ihmettele, sanon min?, niin suuresti, ett? h?n kaikkialla on sama englantilainen, jonkalaisena h?net kohtaamme Westminstersillalla Lontoossa. Olenta- ja toimintatapansa ottaa h?n mukaansa kaikkianne. H?n ei mukaannu vieraitten kansojen tapoihin, vaan joka paikassa pist?? englantilainen esiin. H?n k?ytt?ytyy joka paikassa, niinkuin olisi Lontoossa; h?n viett?? pyh??ns?; h?n pit?? jumalanpalveluksensa; h?n lukee, jos mahdollista "Times'insa" Saharan er?maassa samalla tapaa kuin hauskassa kodissaan Greenwich'iss? tai Chishehurst'issa. Harvoin h?n koettaa p??st? niiden ihmisten perille, joiden parissa h?n el??, ja mit? h?n n?kee hyv?ksi heist? kirjoittaa, on enimm?st? p??st? per?t?nt?. Vaikka h?nt? tavataan kaikkien maanpiirin kansojen seassa, oppii h?n kuitenkin harvoin kunnolleen toisen kansan kielen. H?n vaatii, ett? ne jotka joutuvat tekemisiin h?nen kanssansa, oppivat h?nen kielens?, ja niin j??pi h?n omasta syyst??n muukalaiseksi kaikkialla Englannin ulkopuolella. T?m? "Englanti, Englanti ennen kaikkea" menee niin pitk?lle, ett? englantilaiset l?hetyssaarnaajat usein kyll? tyrkytt?v?t k??nnetyille pakanoille englannin kielt?ns? sek? kotimaansa jumalanpalvelusta kaikkine ulkonaisine menoineen, mik? minusta tuntuu todelliselta kavallukselta puheena olevaa kansaa vastaan. Mutta he n?ytt?v?t luulevan, ett? maailma paranee jos se englantilaistuu niin paljon kuin mahdollista.

Ajan hukkaa olisi ruveta todistamaan t?t? otaksumista hulluudeksi. Tarvitsee vain sanoa: "Velikulta englantilainen, kielesi ilmaisee sinut ja osoittaa p?iv?n selv?sti, mist? olet saapunut kadehdittavaan saareesi." Kuitenkaan ei ole pelkk?? sattumusta, ett? juuri englantilaiset ovat tulleet ajatelleeksi olevansa valitun kansan j?lkel?isi? ja ett?, kuten muinoin "pelastus tuli juutalaisista," se nyt on tuleva englantilaisista. Englannin valitulla kansalla ja Israelin valitulla kansalla onkin useita yht?l?isyyksi?. Niinkuin Israelin kansa oli eroitettu naapureistaan meren ja er?maitten kautta ja eli itseksens? muista kansoista erill?ns?, niin ovat englantilaisetkin vuosisatoja saarimaassaan el?neet erityist? muista eroavaista el?m??ns?. Vaikka he tosin ulkonaisesti eiv?t ole olleet muista kansakunnista kaukana, niin ovat he kumminkin pysyneet niist? erill??n ja kehittyneet aivan omituisesti. Suureksi osaksi t?m?n kautta on sek? englantilaisten ett? juutalaisten kansallisulkon?k? jyrkemmin muodostunut kuin mink??n muun kansan. T?st? jyrk?st? kansallisesta omituisuudesta huolimatta, joka on niin likeisess? yhteydess? heid?n is?nmaansa kanssa, tapaa kuitenkin sek? juutalaisia ett? englantilaisia kaikkialla maailmassa. Mutta ne pysyv?t joka paikassa sin? mit? ovat, ja lapsikin tuntee heid?t ensi silm?ykselt?. Ja kaikkialla maailmassa kokevat he saada kaupan ja rahat k?siins?. Ja siin? ne ovatkin onnistuneet; sill? n?m? kaksi kansakuntaa ovat kielt?m?tt? rikkaimmat maanpiirill?. -- Juutalaiset ja englantilaiset ovat ylenm??rin vakuutetut omasta arvostaan. Sent?hden rippuvat he kaikissa ilmanaloissa ja kaikissa oloissa erinomaisella sitkeydell? kiinni erityisess? omituisuudessaan, ajatustavassaan, el?m?ntavoissaan, jumalanpalveluksessaan ja liiatenkin pyh?np?iv?n vietossaan, jossa kristityt englantilaiset ovat milt'ei yht? lainalaiset kuin lainalaiset juutalaiset. Ep?ilem?tt? on molempien kansakuntien sek? voima ett? heikkous mainituissa ominaisuuksissa. Rakkaissa saksalaisissa veljiss?ni on liiaksi juuri sit?, mit? englantilaisissa on liian v?h?n, ja p?invastoin.

Kun t?t? ehdoitusta ei helposti k?y toimeen paneminen, niin pit?isi ainakin Saksan nuorison ahkerasti tavan takaa matkustaa Englantiin oppiaksensa tuntemaan englantilaisten tapoja ja luonnetta. Samaten pit?isi niin monen kuin mahdollista noista pienist? omap?isist? gentlemanneista el?? Saksassa, mutta todella my?skin el?? saksalaisten parissa, oppia saksankielt?, saksan runoutta ja tiedett?, niinkuin saksalaiset Englannissa kovinkin usein englantilaistuvat. N?m? kaksi kansakuntaa ovat luodut toinen toistansa varten niinkuin mies ja vaimo. Oikein yhdistynein? toisiinsa voisivat he helposti hallita maailman ja s??t?? maailmanrauhaa, mik? olisi heille itselleen ja maailmalle hy?dyksi. Mutta j??k??t filosofiiat ja tulevaisuuden musiikit. Vihanta on el?m?n ihana puu, ja nyt tahdomme k??nty? t?ytel?iseen ihmisel?m??n, semmoisena se meid?t kohtaa Englannissa.

Aamulla elokuun 5 p:n? 1882 uskalsin ensikerran yksin?ni l?hte? aaltoilevaan el?m??n Lontoon kaduilla. Maankuululla London Bridge'll? j?tin rautatiejunan, joka oli tuonut minut yst?v?llisest? Bromleyst? aina kaupungin keskustaan. Iloisin p?iv?paiste vallitsi puolen penikulman p??ss? maailmankaupungista, mutta Lontoo itse oli kellahtavaan raskaasen sumuun peitetty, joka kaiken pimensi ja vaikeutti hengitt?misen. Aaveentapaisina kohosivat suuret tehtaitten savupiiput sumusta; korkeampana niit? kaikkia tulipalo-muistopatsas ja Tower'in mustat huiput ja yli kaikkien muiden pyh?n Paavalin kupooli, joka n?ytti j?ttil?islaivalta tuossa sumumeress?. Aaveentapaisina ja ??nett?min? kyntiv?t h?yrylaivat Themseni?, jonka kuvatyynt? pintaa ei voinut sillalta n?hd? pelk?lt? sumulta.

Lontoota ei voi sanoa kauniiksi kaupungiksi. Ken on n?hnyt esim. Pariisin, huomaa siell? paljoa useampia suurensuuria rakennuksia, jotka suurenmoisella kauneudellaan tekev?t valtaavan vaikutuksen, ja sit? paitsi n?ytt?? kaikki paljoa yst?v?llisemm?lt?, iloisemmalta, hymyilev?mm?lt?. Taivas on iloisempi, kaikkien esineiden v?rit ovat iloisemmat, s?veleet, jotka soivat ymp?rill?si ovat iloisemmat, ihmiset ovat iloisemmat. Lontoossa ovat kaikki rakennukset tuon ikuisen sumun vaikutuksesta mustanharmaat; ihmisetkin ovat toisenn?k?isi?, harvoin n?kee nauravia tai leikki? laskevia, viel? harvemmin kuulee laulua ja soitantoa. Kaikki ilmaisee ty?t? ja kiirett?, olemisen taistelua -- se se onkin Lontoon kuva.

Mutta vieh?tt?v? on Lontoo enemm?n kuin mik??n muu miljoonakaupunki -- kauhean vieh?tt?v?. Kauheata on, ett? nelj? miljoonaa ihmist? asuu niin likett?in. "Nelj? miljoonaa," se on v?leen sanottu, mutta, koettele kerta ajatella sit? lukua. Lontoon mahdottoman suuruuden kumoamiseksi on sanottu: "Siin? englantilaisessa kaupungissa asuu enemm?n skotlantilaisia kuin Edinburgissa, enemm?n irlantilaisia kuin Dublinissa, enemm?n juutalaisia kuin Palestiinassa, enemm?n roomalaiskatolilaisia kuin Roomassa." T?m? on todella kumoavaa puhetta. Mutta mit? kaikkea siin? tapahtuukaan, miss? niin paljon ihmisi? on yhteen sullottu. Lontoon poliisin viime vuosikertomus ilmoittaa ett? v. 1881 "joutui hevosten jalkoihin 3,567 ihmist?, joista 127 kuoliaaksi runneltiin ja 3,400 haavoittui; teille tiet?m?tt?mille oli joutunut 15,251; j?ljett?m?sti h?vinnyt 177." N?m? ovat kuivia numeroita, mutta ken niit? ymm?rt?? lukea, l?yt?? niiss? surkean murhen?ytelm?n ja joutuu niiden kautta keskelle suuren Babylonin kuohuavaa tyrsky?. -- Enemm?n huolestuneessa ihmisess? n?m? tiedot kyll? vaikuttaisivat syd?men tykytyst?, niin ett? h?n tarkoin miettisi ennenkuin rohkeaisi sy?ksy? niin vaaralliseen py?rteesen. T?m?n kirjoittaja uskalsi kuitenkin viiden viikon kuluessa yh? antautua vaaraan joutua johonkuhun mainittujen onnettomien lukuun, mutta syyn? siihen ei ollut se, ett? h?n olisi vallan vapaa huolellisuudesta, vaan se ett? h?nen halunsa perinpohjin oppia tuntemaan maailmaa on viel? huolellisuuttaan voimakkaampi.

Vaan tule, rakas lukija, pys?htyk??mme hetkiseksi t?h?n korkean kaasulyhdyn juurelle p?rssin edustalle ja l?htek??mme sitten verkalleen astumaan Viktooriankatua p:n Paavalin kirkon ohitse Westend'iin. Mutta aikaa, paljon aikaa t?ytyy meid?n varastaa matkallemme ja tarkasti k?ytt?? joka hetkist?. Ik?v?lle matka sinusta varmaankaan ei tunnu, tai sitten et ansaitse Lontoota n?hd?.

Tuolta syrj?kadulta kuuluu julmaa soitantoa; ne ovat neekeri?, jotka siin? n?ytt?v?t temppujaan. Mutta jos heit? puhuttelet hyv?ll? saksankielell?, niin ne totta todenmukaisesti sinulle vastaavat: "Scheenster H?rre, mer sein aus Dr?sen." Tuolla torillapa vasta paljon on n?ht?v??. Toisella puolella on katusaarnaaja, joka ponnistaa kaikki voimansa ??nens? koroittamiseksi, ja t?in tuskin voit sittenk??n kuulla h?nen puhettansa. Mutta aina onnistuu h?nen saada nuo v?h? v?li? toistetut sanat "taivas ja helvetti" lukuisten kuulijoittensa korviin. Toisella puolella n?hd??n intialaisen ilveilij?n toimittavan selitt?m?tt?mi? kujeitaan ja ilveit??n. Keskell? toria ?kseer?ytt?? oiva ryysyihin puettu lontoolainen hiiri? tai lintuja, viel?p? kilpikonniakin. Tuolla kulmassa p:n Paavalin kirkon takana puhaltaa slovaakki s?kkipilli??n, ja kaksitoista koiran pentua tanssii valssia h?nen ymp?rill??n. T?ll? miehell? on suurin yleis? ja h?n saapi palkinnokseen "uudestaan" huutoja ja penny'? enemm?nkin, sill? englantilaiset ovat hartaat el?inten yst?v?t ja Lontoossa tapaa majojakin joissa maksutta hell?sti hoidetaan karanneita kissoja ja koiria.

T?m? suurenmoinen kauppayhti? tarjoo sinulle ostettavaksi kaikki mit? ikin? maailmassa kasvaa tai valmistetaan. Sill? onkin myym?l?it? ja konttooreja melkoinen joukko. T?ss? osastossa voit esim. milloin mielesi tekee tulla naineeksi mieheksi, saatpa viel?, jos aiot pit?? hienoja pitoja, vuokralle kenraalin tai kuuluisan taideniekan, tahi ilvehtij?n tai pilkkakirveen; "maksaa illalta niin ja niin monta puntaa". Voitpahan my?skin t??ll? vuokrata kesytettyj? jalopeuroja, vaikka ne tosin viikolta maksavat noin 20 puntaa sterlingi?, ja siihen lis?ksi jotain 10 kertaa niin monta lihanautaa. Ja t?ss? aivan vieress? pyydet??n sinua kuulemaan hirve?nkaunista kissain kaksinlaulua. P??symakso on vaan 1 penny, ja min? kadun viel? t?n? p?iv?n?, ett? min? sen pennyn s??stin.

PYH?P?IV?NVIETTO ENGLANNISSA JA SAKSASSA.

Pyh?p?iv?, lahja kallis, Annin armahan Jumalan, Kirkonsellon kaiunnalla, Ij?isyyden kirkonkellon Suloisella soitannolla, Puhuttelet ihmist?, V?syneit? virvottelet; Jotta nuo inehmon lapset, Askareista ainaisista, Hetkeksi heretty?ns?, Toden tuntisit el?m?n, Tien on oikean osaisit!

J. P. Lange.

En pyyd? anteeksi ett? n?in aluksi kuvaan milt? minusta se maisema tuntui, jossa opin tuntemaan englantilaisten pyh?p?iv??. Sen kautta saattaa seuraavaa helpommin ymm?rt??. Enk? nytk??n heti k?y puhumaan itse pyh?p?iv?st?. Tarpeellista on huomauttaa, ett? jo lauantai-iltap?iv? useimmille englantilaisille on lepop?iv?, ett? siis englantilaista lepop?iv?? oikeastaan kest?? 36 tuntia. Syd?nt?ni kirvelt??, kun ajattelen, ett? sunnuntai lukemattomille kansalaisilleni alkaa vasta silloin kun se jo on puoleksi kulunut, ja ett? miljooneilla ei ollenkaan ole sunnuntaita!

Kuinka kadehdittavat ovatkaan sit? vastoin englantilaiset! N?m? ihmiset, joiden pahimmatkaan viholliset eiv?t voi kielt?? heiss? olevan ahkeruutta, pontevuutta ja ty?voimaa, panevat enimm?st? p??st? jo lauantaina puolenp?iv?n aikaan ty?aseensa syrj?lle, oli se kuokka, lapio tai kyn?, nimitett?k??n sit? h?yrykoneeksi tai ompelukoneeksi. Kaikkein useimmissa tehtaissa, konttooreissa, ty?huoneissa, myym?l?iss? j.n.e. p??tet??n ty?t lauantaina puolenp?iv?n aikaan ja viikkopalkka maksetaan kohdastaan. Samoin maanviljelyst?iss?kin. Ainoastaan v?hitt?in-my?nti? toimitaan en??n. Varsin hauskaa on huomata kuinka tuo mahdoton liike ja helin? nelj?nmiljoonan-kaupungissa Lontoossa klo 1:st? h?lvenemist?ns? h?lvenee. Se on kuin aaltoileva meri, joka v?hitellen tyyntyy myrskyn tauottua.

Rauhallisissa englannin kodeissa siis kaikki lauantain puolip?iv?st? odottaa sunnuntaita; kaikkialla tehd??n valmistuksia Herran p?iv?ksi, ja illalla on paikoillaan kukatkin, jotka kaunistavat p?yti? ja ikkunoita. Rautatiekondukt??rit panevat vereksen ruusun tai asterin napinreik??n, ja ajurit koristavat rakkaan hevosensa valjaita lehdill? ja kukilla. T?m? tuntuu liikuttavan lepop?iv?iselt?. Puistoissa, niityill?, laidunmailla ja kedoilla, jotka ovat eri seurakuntien yhteismaata, n?hd??n kaikkialla nuorten erinomaisella innolla olevan krikket'isill?, kroket'isilla ja lawn-tennis'ill?, eik? suinkaan ainoastaan n.s. parempien s??tyjen j?senet t?ll? tavoin huvittele; eip?, tehtaitten mies- ja naispuolisia ty?tekij?it? on joukottain osallisina samojen leikkien toimessa, sill'aikaa kuin pienokaiset k?ytt?v?t liikenevi? voimiaan kilpajuoksuun ja leikkisotiin. Ah, miss? tapaa Saksassa sellaisia iloisesti leikkivi? tehtaanty?miehi?? Eip? ihmett?, ett? englantilaiset n?ytt?v?t paljoa terveemmilt? ja notkeammilta.

Mutta varsin omituisen n?k?inen on jokainen englantilainen paikkakunta lauantaiehtoolla. Kuinka suuri yht?l?isyys lieneekin englantilaisten sunnuntain ja juutalaisten sabatin v?lill?, -- niin on ainakin pyh?p?iv?n aatto englantilaisilla per?ti toisenluontoinen kuin israelilaisten. Suuret seurat, konsertit ja teaatterit tarjoovat kilvan varakkaammille huvitusta aina likemm? sit? puoliy?t?, jonka j?lkeen sunnuntai alkaa. Vaan rahvaskin kokee voimainsa mukaan iloitella ennen sunnuntain pakollista hiljaisuutta. Lauantai-iltoina ovat, n?et, kaikki myym?l?t tavallista kirkkaimmiksi valaistut, ja silloin vilisev?t kadut k?yhemp?? kansaa, joka liikkuu ostoksillaan. Silloin tahtoo jokainen iloita l?henev?n pyh?nkin varalta. Kaikenkaltaisia puhujoita, soittoniekkoja, laulajia ja ilvehtij?it? saapi kuulla kaduilla ja toreilla, ja he saavat osaksensa runsaat suosion osoitukset tai runsasta pilkkaa, sen mukaan kuin kukin yleis??ns? miellytt??. Samaten toimitetaan julkisissa paikoissa huutokauppoja, joissa mit? mukavimpia sukkeluuksia satelee. Suurella mielihyv?ll? muistan er?st? sellaista huutokauppaa Newport'issa Wight-saarella. Siin? tarjosi muuan mies ostettavaksi sein?paperia, koiria, silli?, el?vi? ja teurastettuja lampaita, saappaita, merisikoja, pistuoleja, putinkia, k?velykeppej?, apinoita, kaikki sekalaista. Ja h?nen onnistui saada yleis?ns? nauramaan ja ostamaankin.

Yleiset museeot, taulukokoelmat ja muut n?ht?v?t ovat suljetut, ja vaikka v?hitellen kansan hyv?ksi alkaa nousta ??ni?, jotka sit? tapaa vastustavat, niin ei niit? viel? ole otettu mihink??n kuuloon. Moni niist?kin jotka syd?mess??n haluavat suurempaa vapautta, pelk??v?t ett?, jos kerran l?hdet??n paikkaamaan jotain yksityist? kohtaa tuossa vanhassa kunnian-arvoisessa rakennuksessa, koko laitos silloin raukeaa raunioiksi. Ja t?m? pelko ei lienek??n aivan per?t?n, kun muistaa englantilaisten omituista kansallisluonnetta. Taidekokoelmat ovat siis suljetut, mutta eiv?t nuo monet ihanat julkiset puistot kimaltavine vedenpintoineen, tuoreine nurmikkoineen, komeine kukkaspenkereineen ja suurenmoisine kasvihuoneineen. Mutta vaikka ne maksutta ovat kaikille avoinna, niin ei tuota vapaata p??s?? kuitenkaan k?ytet? likimainkaan niin suuressa m??rin kuin luulisin. Ainoastaan jotkut rakastavaiset pyh?aamuna istuvat parittain siell? t??ll? puitten varjossa. J?lkeen puolenp?iv?n on enemm?n ihmisi? liikkeell?; mutta luonnon vallassa olevalla, viljelem?tt?m?ll? kedolla n?ytt?? olevan suurempi vetovoima englantilaisiin. Tarpeelliset virvoitusaineet vied??n sinne mukana. -- Lapsiparvia, jotka iloisesti leikki? l?isi kaduilla tai puistoissa, ei liioin miss??n n?y. Sanalla sanoen, vastakohta saksalaiselle sunnuntaille on niin t?ydellinen, ett'ei sit? kyllin jyrk?sti voi kertoa. Sen uskoo vasta omin silmin n?hty??n. -- Monien ja moninaisten kirkkojen oiva??nisten kellojen soitanta ja lintujen liverrys ovat ainoat ??net mit? kuulee ylt'ymp?ri. Mutta englannin kirkonkellot soivat, ainakin meid?n saksalaisissa korvissamme, enemm?n iloisesti kuin juhlallisesti. Sen suhde onkin saksankirkonkellojen vakavaan ??neen verraten sama, kuin keve?sti ja nopeasti laulettuin englantilaisten virsien suhde voimalliseen saksalaiseen kirkkolauluun.

Pyh?p?iv?n? saavat palvelijatkin lepoa nauttia, sill? silloin toimitetaan ainoastaan kaikkein v?ltt?m?tt?mimm?t askareet. P?iv?llisill? ollaan aikaisemmin tavallista, ja ne ovat niin yksinkertaiset kuin mahdollista; sangen monessa perheess? tyydyt??n sin? p?iv?n? pelkkiin kylmiin ruokiin, jotka laitetaan valmiiksi jo lauantaina. Edelleen pidet??n joka englantilaisessa talossa tarkkaa vaaria sit?, ett? palvelijoilla on hyv? aika kirkossa k?yd? sek? edell? ett? j?lkeen puolenp?iv?n, sek? ett'ei heilt? sill?k??n v?lin rauhallisia hetki? puutu.

Englantilaiset siis k?yv?t varsin ahkerasti kirkossa, ja ottavat lapset sinne mukanaan. Kirkossakin jatkuu perhe-el?m??; ei tahdota sin? p?iv?n? ensink??n luopua pienokaisista. Niin n?hd??n jokaisessa englantilaisessa kirkossa nukkuvia lapsia, jotka ovat laskeneet p??ns? is?n tai ?idin helmaan; usein kyll? tavataan itkevi? lapsia ja viel? useammin sellaisia, jotka eiv?t istu hiljaa alallaan. Ei kuitenkaan asian laita ole niin arveluttava kuin voisi luulla. Sill? englantilainen jumalanpalvelus, ainakin mit? valtiokirkkoon tulee, on senlaatuinen, ett? se vaatii kaikkien, lastenkin, alinomaista osanottoa. V?h? v?li? on avattava ja etsitt?v? jokin luku kirjasta; laulua ja vuorolaulua on tuon tuostakin, niin ett? siis yh?ti jokaisen osanottoa kysyt??n. Ja siten sopivatkin lapset paremmin englantilaiseen jumalanpalvelukseen kuin luulisikaan.

Mit? sitten itse jumalanpalvelukseen tulee niin siihen en vaan voi oikein suostua. Hiukkasen enemm?n kirkonmenoja olisi tosin varsin suotava monessa kohdin Saksassa; mutta Englannissa on tuota hyv?? ihan liiaksi. Kun yhden jumalanpalveluksen aikana pari kolme kertaa t?ytyy kuulla Is?meid?n, kymmenet k?skyt, apostoolisen, atanasiuksen ja kentiesi viel? lis?ksi nikealaisen tunnustuksen -- niin t?m? ei voi muuta vaikuttaa kuin v?symyst?. "Common Prayer-Book'in" suuret kauneudet ovat aika ajoin her?tt?neet huomiota Saksassa; min?kin ihailin esim. siin? tavattavia syv?mielisi? rukouksia, jotka parhaasta p??st? ovat maallikkojen tekemi?. Varmaankin voisimme me saksalaiset enemm?n kuin yhdess? suhteessa hy?dyksemme ammentaa t?st? l?hteest?. Mutta surullista on ett? kirkonmenot ovat kaikki kaikissa. Sill? niin on asian laita. Tavallisesti on saarna ainoastaan v?h?p?t?inen osa kirkonmenoista, ja se luetaan kovinkin usein k?sikirjoituksesta mit? yksitoikkoisemmalla ??nell?. Huomasinkin sen t?hden ett'eiv?t useimmat kuulijoista sit? liioin seuranneet. Ett? englannin valtiokirkolla kuitenkin kaikitenkin on yksityisi? jaloja saarnamiehi?, sen tied?n vallan hyvin; -- mutta t?m? ei muuta asian yleist? luonnetta.

Sanotaan, eik? kentiesi per?tt?m?sti, ett? moni englantilainen kammoo omaa sunnuntaitaan, -- ett? he lauantaisin puoliy?h?n asti antautuvat kaikellaisiin huvituksiin, -- sen j?lkeen nukkuvat pitk??n pyh?p?iv?n?, siten lyhent??ksens? pitk??, ik?v?? p?iv??, ett? velvollisuuden tunnosta kahdesti k?yv?t kirkossa, mutta siell? pahanp?iv?isesti ik?vystyv?t. Sanotaan ett? miljoonat englantilaisia kaipaisivat suurempaa vapautta, mutta ett? he tuntevat itselt??n puuttuvan voimia sen taistelun taistelemiseen, jonka he sen kautta eloon her?tt?isiv?t.

SPURGEONIN TABERNAAKKELISSA.

P??t?kseni oli siis pian tehty, ja er??n? pyh?aamuna Elokuussa olin matkalla Spurgeonin luo. Sill? Bromleysta on pieni matka Spurgeonin tabernaakkeliin. Minun t?ytyi p??tt?? tavallani rikkoa englantilaista pyh?p?iv?? voidakseni viett?? englantilaista pyh?p?iv??. Pys?yspaikalla vallitsi haudan hiljaisuus. Ei kuuttakaan henke? astunut junaan. Herttainen kondukt??ri, joka jo tunsi minut ja aina niin is?llisesti piti huolta muukalaisesta, loi kysyv?n, milt'ei s??liv?n katseen saksalaiseen pappiin. En ollut liian ylpe? selitt??kseni h?nelle miksi k?ytin rautatiet? pyh?p?iv?n?. En tahtonut ett? h?n minusta loukkaantuisi. Nuo muuten niin kiirett? pit?v?t englantilaiset veturitkaan eiv?t n?ytt?neet sin? p?iv?n? huolivan keuhkojaan vaivata. Tosin p??simme viimeinkin Fundon Bridgelle; mutta olimme siihen k?ytt?neet aikaa puolta enemm?n kuin nuo tavalliset 25 minuuttia. Noin klo 11 astuin junasta, ja noin klo 11, sen tiesin, alkoi my?skin jumalanpalvelus tabernaakkelissa, joka oli 20 minuutin matkan p??ss? siit? paikasta. Otin ainoat ajopelit, jotka sin? p?iv?n? olivat matkustavia odottamassa. "Spurgeonin luo!" oli minun vaan tarvis sanoa; kunnon ajaja nyyk?ytti p??t?ns? osoitteeksi ett? oli ymm?rt?nyt, ja nuolen nopeudella vieriv?t vaunut tabernaakkelia kohti, joka on Lontoon lounasosassa l?hell? Themseni?.

Olimme perill?; edess?ni oli suuri melkein teaatterin muotoinen kivirakennus, torniton, mutta pylv?sk?yt?v?ll? varustettu. Huoneusto on kivest? ja raudasta, ja sen kokoa voipi kuvitella, kun tiet?? ett? se on maksanut l?hes miljoonan markkaa ja ett'ei penni?k??n ole "tuhlattu" taiteelliseen somistukseen. Yksi miljoona on tosin satumainen summa; mutta se koottiin ykskaks vapaaehtoisilla lahjoilla.

Siin? seisoin nyt keskell? suurta seurakuntaa, josta niin usein olin kuullut puhuttavan. Sanotaan ett? kuusi tuhatta ihmist? voi mukavasti istua tabernaakkelissa. Jos niin on, niin oli ainakin seitsem?ntuhatta henke? koolla; sill? seisojia oli monta sataa ja toiset sadat, jotka istuivat varsin ep?mukavasti. Spurgeon voi siis helposti uskoa, mit? h?n usein saarnassansa mainitsi, ett?, n?et, viel? on seitsem?ntuhatta j?ljell? jotka eiv?t ole Baalille polviansa notkistaneet. Ja todella syd?nt? virvoittavalta tuntuukin saarnaajalle, kun itse omin silmin n?kee nuo seitsem?n tuhatta. Kuulijoihinkin tekee voimallisen vaikutuksen n?hd? niin monta ihmist? kokoontuneen yhteen paikkaan Jumalaa rukoilemaan. Syv? hartaus valtasi syd?meni, kun nuo tuhannet nousivat jaloillensa ja lauloivat virren, niin kaikuvan ett? huoneen lattiapalkit ja rautapatsaat t?risiv?t. Laulun voimaa lis?si ep?ilem?tt? suuresti se, ett? seurakunta seisoi laulettaissa. Saman olen huomannut useissa englantilaisissa kirkoissa, ja k?yt?nn?llist? on ep?ilem?tt? laulaa seisoalta. Rinta on siten vapaampi. Rukouksen aikana lasketaan taas useissa englannin kirkoissa polvilleen, tai istutaan eteenp?in kumartuneena, k?si silmien edess?, -- jota tapaa voi monelta kannalta sek? puolustaa ett? vastustaa. Seurattava on varmaankin se, ett? Spurgeon aina juhlallisesti seurakuunalle edelt? luki julki v?rssyn, mik? oli laulettava. Ei sent?hden ett? kuulijoilta olisi virsikirjaa puuttunut; se oli kentiesi kaikilla muilla paitsi minulla. Mutta moni kentiesi ei voinut lukea, ja kaikissa tapauksissa teki saarnaajan luku jokaiselle selv?ksi, mit? lauloi; h?n sen ymm?rsi ja tunsi ennenkuin alkoikaan laulaa, ja siten h?n ei ainoastaan laulanut yksityisi? sanoja per?tt?in, vaan lauloi ne koko v?rssyn hengen mukaisesti. Ja siten lauloi h?n suuremmalla l?mm?ll?, kuin mink? muuten olisi tehnyt.

Mutta katselkaamme jo itse saarnamiest?. Yksinkertainen takki yll??n, virkapukua, papinkaulusta ja kaikkea muuta papillista tunnusmerkki? vailla h?n seisoi lavallaan. Sin? aamuna h?n n?ytti olevan hyviss? voimissa. Mutta kuulin h?nen terveydentilansa jo muutamia vuosia olleen hyvin huonon. Saarnassakin tuli useammassa kohden ilmi, ett? h?n on kokenut mit? apostoli Paavali kirjoittaa: "ett'en ylpeilisi korkeista ilmestyksist?, on minulle annettu oka ruumiiseni." Ja todellakin jos Paavali tarvitsi sellaista n?yryytyst? varjeltuaksensa ylpeilemisest?, kuinka t?hdellinen se sitten lieneek??n englantilaiselle saarnaajalle, joka evankeliumin julistamisessa on menestynyt niin, ett'ei siin? meid?n aikoinamme yht??n kukaan h?nelle vertoja ved?.

Luodessani ensi silm?yksen Spurgeoniin, muistui minulle heti mieleen Risto Blumhardt vainaja Bad-Bollilainen. Mutta tarkemmin katsellen huomasin kumminkin erinomaisen suuren eroituksen tuon suoran, lujauskoisen, syv?mielisen schwabilaisen ja t?m?n rohkean, vapaan, k?yt?nn?llisen englantilaisen esiintymistavassa. Tanakka, jyke? vartalo, verev?t, melkein py?re?t kasvot, rehelliset silm?t, avosyd?minen, l?mmin, teeskentelem?t?n olemus on molemmilla aivan samanlaiset. Syv?mielinen saksalainen ajatteli ja puhui yh? kaikkien kappalten uudistumisesta ja Herran tulemisesta, joka ihmeill? ja tunnusmerkeill? pian oli saattava kaikki j?lleen kohdalleen, -- mutta englantilainen tahtoo heti paikalla, nyt, t?ss? hetkess? taivuttaa eksyneet ja ep?ilev?t lampaat ratkaisevaan p??t?kseen ja hallelujaa laulamaan vapahtumisestaan.

Spurgeon on jalon, syd?mellisen, luontehikkaan miehen perikuva. Viel? t?n? p?iv?n? huomaa ett? h?n on itsekseen oppinut, ett'eiv?t h?nt? raamatunoppineet, filosoofit ja puhujat ole kasvattaneet, vaan v?litt?m?sti itse Jumalan k?si, niinkuin muinoin Johannes Kastajaa korvessa. Viel? t?n? p?iv?n? h?ness? helposti huomataan mies, joka seisten yl?salasin k??nnetyll? tynnyrill? kedolla saarnasi kokoontuneelle kansanjoukolle. H?n puhuu aivan mit? tuntee, ja sen h?n voi luottamuksella tehd?kin, koska h?nen uskalluksensa perustuu n?yryyteen, mik? on uskosta rikas. Kristillinen urhoollisuus ja pyhitetty itsetunto, -- "Jumalan armosta olen, mik? olen" kuultaa l?pi koko h?nen olentonsa. "H?n on mies joka tuumalta" -- on hiljakkoin joku h?nest? sanonut, ja minuun h?n niin vaikutti, ett? olen valmis t?h?n ylistykseen yhtym??n. Saapi sen rauhoittavan tunteen ett? t?m? mies milloin tahansa, jos niin vaadittaisiin, heitt?isi henkens? sen evankeliumin edest?, jota h?n julistaa. Jyrkemp?? vastakohtaa kuin Spurgeon ja ne korkeakirkolliset papit, joita n?in viran toimituksissa Westminsteriss?, p:?n Paavalin kirkossa ja muualla, tuskin voipi ajatellakaan. N?m? muuttivat joka hetki ei ainoastaan pukua, asemaa ja ryhti?, vaan viel? lis?ksi ??nt?ns?kin. Siell? oli kaikki ulkonaista komeutta ja juhlallista menoa. Kuoripojat, kynttil?t, joita kannettiin edestakaisin, juhlakulkueet, pitk?t litaniat ja ihmeellinen musiikki oli p??asiana jumalanpalveluksessa. Musiikkia kaikkien ihmisten korvat kuuntelivat, ja aivan v?h?n n?ytti luettu saarna heid?n syd?mi?ns? koskevan. Kovin johtivat nuo korkeakirkolliset virkaveljet mieleeni roomalaiskatoolilaisten pappien opetettuja ja j?ykiksi kangistuneita tapoja. Spurgeonissa ja muissa eriuskolaisissa, joista kuulin, toivoisi tapaavansa hiukkasta v?hemmin yht?kaikkisuutta. Mutta mit? Spurgeoniin tulee, niin teki h?n minuun lopulta sen vaikutuksen: ett? tuo mies on niinkuin Jumala h?net on luonut, eik? h?ness? ole hivent?k??n n?yttelij??, -- mik? todella on suuri asia. H?n on saarnaaja "Jumalan armosta" ja on Luojan k?dest? l?htenyt sellaisenaan kuin h?n on. Papin viittaa ja kaulusta h?n ei kaipaa, vaikka ne eiv?t h?nt? haittaisikaan. Mit? h?nen ulkonaiseen esiintymiseens? tulee, niin h?n voi puhua viisi minuuttia melkein liikahuttamatta p??t?, k?tt? tai jalkaa. H?nell? on silloin joko molemmat k?det levollisesti laskettuna puhelavan ristikolle, tai oikea k?si poveen pistettyn?, tai k?sivarret ristiss? rinnallaan tai sel?ll?. Mutta sitten taas kohottaa h?n koko vartalonsa ik??nkuin pyh??n taisteluun. Se n?ytt?? tuliselta taistelulta Jumalan ja ihmisten kanssa. Toisinaan h?n rukoillen nostaa molemmat k?tens? korkeuteen ik??nkuin pakoittaaksensa Jumalaa astumaan alas taivaasta, mutta sitten h?n taas k??ntyy ihmisten puoleen niin liikuttavan houkuttelevalla ja syd?meen tunkevalla ??nell?, ett? kylm?kiskoisimmankin kuulijan syd?n siit? heltyy. Ett? h?nen sointuva, hopealle hel?ht?v? ??nens? h?nelle t?ss? on suureksi avuksi, sit? ei tarvinne mainitakaan. Spurgeonilla oli tekstin? 40 psalmi. Valitettavasti meni minulta puuttuvan kielentaitoni vuoksi paljon hukkaan. Sittenkin tunsin mieleni saarnasta suuresti ylennetyksi. Viel? nytkin soi -- ei korvissani, vaan syd?mess?ni, kuinka h?n kolme kertaa per?tysten huudahti sanat: "Rienn?, Herra, minua auttamaan!"

T?ss? muuten tietysti ei ole oikea paikka lukijoille kertoa sen p?iv?n saarnaa. Se on kentiesi ennenkuin n?m? rivit painetaan, aikoja sitten ilmestynyt saksankinkielell?. Mutta sin? sunnuntaina ymm?rsin vasta oikein miehen merkityst?. Minulle selveni pian, ett? n?it? saarnoja ei pid? lukea vaan kuulla, ja juuri t?ss? lukuisassa sanan liikuttavassa seurakunnassa.

Rajattomasti h?n s??lii kansan k?rsimyksi?, syv?sti h?n haluaa turmeluksesta nostaa jokaisen sielun, jonka luo h?nen ??nens? tunkee, ja siin?p? miehen omituisuus. -- Jo ennen olin lukenut useita Spurgeonin saarnoja. Vaikka kentiesi sill? loukkaankin monta h?nen yst?v??ns?, t?ytyy minun tunnustaa, ett? minusta useimmat niist? olivat sangen hyv?t, mutta ei muodoltaan eik? sis?ll?lt??n paremmat kuin monet painetut saksalaiset saarnat, joita Saksan kansa ei likimainkaan niin suuresti suosi. Mutta nyt n?hdess?ni ja kuullessani itse saarnamiest?, tulin vasta ymm?rt?neeksi h?nen merkityst??n, ymm?rsin mink?t?hden tuhannet ihmiset niin suuresti h?neen luottavat; -- ymm?rsin miksi

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet