Read Ebook: Vainottu: Romaani by Doyle Arthur Conan Tuura Timo Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 758 lines and 30738 words, and 16 pages

hui, ja h?n laski k?den syd?melleen kumartaen niinkuin k?si??n taputtavalle yleis?lle, jonka h?nen mielikuvituksensa loihti esille.

"Teit? t?ytyy onnitella," sanoin min? jotenkin h?mm?styneen? h?nen ihastuksestaan.

"Ajatelkaa Bishoff-asiaa viime vuonna Frankfurtissa. H?net olisi varmaan hirtetty jos t?m? koe olisi ollut tunnettu. Samaten olisi k?ynyt Mason'in Bradfordissa ja kuuluisan M?llerin ja Lefevren Montpellieriss? ja Samson'in New-Orleans'issa. Voisin luetella kymmenitt?in juttuja, joissa se olisi ollut ratkaiseva."

"Teh?n olette el?v? rikosasiain kalenteri", sanoi Stamford nauraen. "Te voisitte julkaista kirjan niist?. Antakaa sille nimeksi 'rikosasiakertomuksia menneisyydest?'."

"Ja siit? tulisi eritt?in hauskaa lukemista", huomautti Holmes sovittaessaan pient? laastarilappua neulanreik??n sormessaan. "Minun t?ytyy olla varovainen", sanoi h?n k??ntyen hymyillen minuun, "sill? min? k?sittelen paljon myrkkyj?." H?n ojensi k?tens? ja min? n?in, ett? se oli t?ynn? samanlaisia laastaritilkkuja ja voimakkaiden happojen tuottamia pilkkuja.

"Me tulimme t?nne liikeasioissa", sanoi Stamford istuutuen korkealle, kolmijalkaiselle tuolille vet?en jalallaan samallaisen minulle.

"T?m? yst?v?ni aikoo vuokrata huoneita, ja kun kuulin, ett? te valititte sit?, ettette saa ket??n asumaan kanssanne, niin arvelin, ett? voin hyvin toimittaa teid?t yhteen."

Sherlock Holmes tuntui olevan ihastunut ajatukseen. "Minulla on", sanoi h?n, "Baker Streetin varrelta tiedossani er?s pieni huoneusto, joka juuri sopisi meille. Toivon, ettei tupakansavu haittaa teit?."

"Savuan itse kuin uuninpiippu", vastasin min?.

"Sep? oli hyv?. Minulla on aina kemikalioita kotona ja teen toisinaan kokeita. Onko se mielest?nne ep?miellytt?v???"

"Ei mitenk??n."

"Antakaahan kun tuumin -- mit? muita huonoja tapoja minulla on! Toisinaan olen huonolla tuulella enk? avaa suutani moneen p?iv??n. Ei teid?n silti pid? luulla, ett? olisin vihoissani. Antakaa vain minun olla rauhassa, niin se menee pian ohi. Mit? teill? on tunnustettavaa? Jos kaksi henkil?? aikovat asua yhdess?, niin on parasta, ett? he ensin oppivat tuntemaan toistensa huonot puolet."

Min? nauroin h?nen ristikuulustelulleen ja sanoin: "Minulla on verikoiran penikka enk? pid? h?lin?st? hermojeni t?hden, ja sitten nousen yl?s kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla ajoilla ja olen hirve?n laiska. Kun voin hyvin niin on minulla viel? joukko muita huonoja tapoja, vaan mainitsemani ovat p??asiallisimmat nykyhetkell?."

"Pid?ttek? viulunsoittoa h?lin?n??" kysyi h?n arasti.

"Se riippuu soittajasta", vastasin min?. "Hyv? viulunsoitto on Jumalallista -- vaan huonosti..."

"Se oli hyv?", huudahti h?n nauraen iloisesti. "Min? ehdotan ett? me pid?mme asian p??tettyn? s.t.s. jos te hyv?ksytte huoneet."

"Milloin tarkastamme ne?"

"Tulkaa t?nne huomenna klo 12, niin voimme menn? sinne ja j?rjest?? kaikki", sanoi h?n.

"Hyv? -- tarkalleen klo 12", sanoin min? ly?den k?tt?.

Me j?timme h?net kemikaalioidensa joukkoon ja palasimme jalan hotelliin.

"Sep? oli tosi", sanoin ?kisti, seisahtuen ja k??ntyen Stamfordiin. "Mill? ihmeen tavalla h?n voi tiet?? minun tulleen Afghanistan'ista?"

Seuralaiseni hymyili salaper?isesti. "Se on er?s h?nen pienist? omituisuuksistaan", sanoi h?n. "Moni ihminen on halunnut saada tiet??, miten h?n saa selv?n kaikenlaisista asioista."

"Vai niin! Se on salaisuus!" huudahdin min? hykert?en k?si?ni. "Seh?n on tosiaankin hauskaa. Olen eritt?in kiitollinen siit?, ett? saatoitte meid?t tuttaviksi. Voidakseen oppia tuntemaan ihmissuvun t?ytyy tutkia ihmist?".

"Tutkikaa sit? sitte", sanoi Stamford. "Tulette huomaamaan, ett? ainakin t?m? on vaikea arvoitus. Ly?n vetoa, ett? h?n oppii tuntemaan teid?t paremmin kuin te h?net. Hyv?sti."

"Hyv?sti", vastasin min? ja k?velin hitaasti kotiin p?in, melkoisen huvitettuna uudesta tuttavuudestani.

TOINEN LUKU.

P??telm?oppia.

Seuraavana p?iv?n? tapasimme toisemme sopimuksen mukaan ja tarkastimme asunnon Baker Streetill? n:o 221 B. Siihen kuului kaksi mukavaa makuuhuonetta ja hauskasti kalustettu, suuri, valoisa vierashuone, johon valo tuli kahdesta suuresta akkunasta. Huoneet olivat joka tapauksessa niin hyv?t, ja vuokra kahteen osaan jaettuna, siksi kohtuullinen, ett? kauppa p??tettiin heti, ja me otimme huoneet haltuumme. Min? muutin tavarani sinne viel? samana iltana ja seuraavana aamuna saapui Sherlock Holmes mukanaan useita laatikoita ja kaps?kkej?. Kahtena ensi p?iv?n? oli meill? kylliksi ty?t? ottaessamme esille tavaroitamme ja sovitellessamme niit? paikoilleen. Sen j?lkeen alkoi tuntua kodikkaalta ja aloimme tottua uuteen ymp?rist??mme.

Holmes oli henkil?, jonka kanssa ei ollut laisinkaan paha asua. H?n oli tyyni luonteeltaan ja s??nn?llinen tavoiltaan. Ainoastaan poikkeustapauksissa valvoi h?n pitemp??n kuin klo 10 ja h?n oli aina sy?nyt aamiaisensa ja l?htenyt ulos, ennenkuin min? nousin s?ngyst?ni. Toisinaan vietti h?n p?iv?ns? laboratooriossa, toisinaan anatomiasaleissa ja joskus teki h?n pitki? k?velyj?, jotka n?yttiv?t viev?n h?net kaupungin kurjimpiin osiin. Kun h?n sattui ty?tuulelle, niin oli h?nen tarmonsa suunnaton; mutta toisinaan tapahtui reaktsiooni ja silloin voi h?n maata monta p?iv?? vierashuoneen sohvalla sanomatta sanaakaan, liikuttamatta yht??n lihasta. N?iss? tilaisuuksissa olin huomannut niin uneksivan ja hajamielisen ilmeen h?nen silmiss??n, ett? olisin voinut ep?ill? h?nen k?ytt?neen huumaavia aineita, ellei h?nen kohtuullinen ja muutenkin kunnollinen el?m?ntapansa olisi tehnyt sellaista ep?luuloa mahdottomaksi.

V?hitellen alkoi h?n her?tt?? minussa yh? enemm?n mielenkiintoa ja uteliaisuuteni oppia tuntemaan h?nen ammattinsa, kasvoi. H?nen persoonansa ja ulkon?k?ns? olivat sellaiset, ett? niiden t?ytyi pist?? satunnaisenkin tarkkaajan silm??n. H?n oli hiukan yli 6 jalkaa pitk? ja ??rett?m?n laihuutensa t?hden n?ytti h?n viel? pitemm?lt?. Silm?t olivat ter?v?t ja l?pitunkevat paitsi silloin, kun h?n sattui olemaan sellaisessa tyls?ss? tilassa, josta jo mainitsin; h?nen ohut kotkannen?ns? antoi h?nen kasvoilleen valppaan ja p??tt?v?isen ilmeen. Sormissa oli aina muste- ja kemikaaliot?pli?, vaan h?nen k?tens? oli kuitenkin eritt?in kevyt, jota olin tilaisuudessa n?kem??n usein, kun h?n puuhaili helposti s?rkyvien kemiallisten koneidensa kanssa.

Lukija pit?? minua luultavasti kauhean h?tik?iv?n? ihmisen?, kun tunnustan, miten t?m? mies ?rsytti uteliaisuuttani ja kuinka usein min? koetin s?rke? sen hiljaisuuden, jota h?n noudatti, mik?li se koski h?nt? itse??n. Heikko terveyteni kielsi minut menem?st? ulos, ellei ilma ollut erikoisen kaunis, eik? minulla ollut keit??n yst?vi?, jotka olisivat k?yneet luonani keskeytt??kseen yksitoikkoisuutta jokap?iv?isess? el?m?ss?ni. Siit? syyst? olin iloinen siit? salaper?isyydest?, joka verhosi huonetoverini, ja k?ytin paljon aikaa n?hd?kseni verhon l?vitse.

H?n ei opiskellut l??ketiedett?. H?n oli itse, vastaukseksi kysymykseeni my?nt?nyt Stamfordin k?sityksen oikeaksi. Eik? h?n my?sk??n ollut p??tt?nyt mit??n opintoja, jotka olisivat oikeuttaneet h?net p??sem??n tieteelliseen maailmaan. Kuitenkin harjoitti h?n er??nlaisia opintoja ihmeellisell? innolla ja muutamissa kummallisissa asioissa olivat h?nen tietonsa niin ??rett?m?n t?ydelliset, ett? se ihmetytti. Ei kukaan ihminen tekisi niin paljon ty?t? hankkiakseen niin tarkkoja tietoja, ellei h?nell? ole jotakin m??r?tty? p??m??r??.

Toisissa asioissa taas oli h?nen tiet?m?tt?myytens? h?mm?stytt?v?. H?nell? ei tuntunut olevan mink??nlaista tietoa nykyajan kirjallisuudesta, filosofiasta ja politiikasta. Kun min? k?yt?n Thomas Carlylen sanoja, kysyi h?n perin yksinkertaisen n?k?isen?, kuka Thomas Carlyle oli ja mit? h?n on tehnyt. H?mm?stykseni tuli kuitenkin ??rimmilleen, kun sain sattumalta tiet?? ettei h?nell? ollut aavistustakaan aurinkokuntamme kokoonpanosta, Copernicuksen laista. Se, ett? yhdeks?nnell?toista vuosisadalla viel? l?ytyi sivistynyt ihminen, joka ei tiennyt, ett? maa kiert?? auringon ymp?ri, oli niin h?mm?stytt?v? tosiasia ett? sit? tuskin voi uskoa.

"Te n?yt?tte h?mm?styneelt?", sanoi h?n hymyillen, kun h?n huomasi miten ihmeiss?ni min? olin. "Nyt, kun olen saanut sen tietooni, koetan unohtaa sen."

"Unohtaa!"

"Minun mielest?ni", jatkoi h?n, "ovat ihmisen aivot alunpit?en niinkuin tyhj? ullakkokamari, joka h?nen itsens? on kalustettava. Houkkio kokoaa kaikenlaista roskaa, jota h?n l?yt??, niin ett? lopuksi ne tiedot, joista h?nell? voisi olla hy?ty?, h?vi?v?t tai parhaassa tapauksessa sekaantuvat niin toisiin, ett? h?nen on vaikea saada niit? esille tarvittaessa. Taitava k?sity?l?inen pit?? sit?vastoin hyvin tarkalla sit?, mit? h?n kokoaa aivoihinsa. H?n ei hanki mit??n muita ty?kaluja kuin ne, jotka voivat ty?ss? olla hy?dyksi, mutta n?it? h?nell? onkin suuri varasto ja kaikki t?ydellisess? j?rjestyksess?. Se on erehdys, ett? t?ll? pienell? huoneella olisi niin venyv?t sein?t, ett? niit? voisi venytt?? ??rett?miin. Olkaa varma siit?, ett? kerran tulee joka ihmiselle aika, jolloin jokainen uusi tieto ty?nt?? yhden vanhan pois tielt??n. Sit?varten on suuriarvoista se, ettei hanki itselleen tarpeettomia tietoja, jotka ty?nt?v?t tielt??n hy?dylliset."

"Mutta aurinkosysteemi", muistutin min?.

"Mit? hittoa se minuun koskee?" keskeytti h?n k?rsim?tt?m?sti. "Te sanotte, ett? me kuljemme auringon ymp?ri! Jos me sensijaan kiert?isimme kuuta, niin ei se tekisi pienint?k??n muutosta minuun eik? minun ty?h?ni."

Min? olin aivan kysym?isill?ni, mik? h?nen ty?ns? oli, vaan h?nen k?yt?ksess??n oli jotakin, joka n?ytti, ettei sellainen kysymys ollut tervetullut. Min? tuumiskelin keskusteluamme ja koetin vet?? siit? johtop??t?ksi?. H?n ei sanojensa mukaan, halunnut hankkia muita tietoja kuin sellaisia, jotka h?nelle olivat hy?dyksi ammatissaan. Siis olivat kaikki h?nen tietonsa yhteydess? h?nen ammattinsa kanssa. Luettelin ajatuksissani kaikki ne erilaiset aineet, jotka h?n oli n?ytt?nyt tuntevansa erikoisen hyvin. Otinpa viel? lyijykyn?n ja kirjoitin ne muistiin. Saatuani kyh?yksen valmiiksi en voinut olla nauramatta sille. Se oli t?m?n n?k?inen.

Kun olin joutunut n?in pitk?lle, niin heitin ep?toivoisena luettelon tuleen. "Jospa vaan voisin ymm?rt?? h?nen aikomuksensa ja huomata jonkun ammatin, jossa n?m? tiedot v?ltt?m?tt?m?sti tarvitaan," sanoin itsekseni, "mutta sit? ei kannata koettaakaan."

Aikaisemmin olen maininnut h?nen viulunsoitto-taidostaan. Se oli ihmeellinen, mutta yht? merkillinen kuin h?nen muutkin tietonsa. Tiesin kyll?, ett? h?n osasi soittaa useita kappaleita, jopa vaikeitakin, sill? h?n oli minun pyynn?st?ni soittanut Mendelsohnin Lieder ja toisia mielikappaleitani. Saadessaan olla rauhassa soitti h?n harvoin mit??n tunnettua s?velt?. Illoin oli h?nell? tapana istuutua nojatuoliinsa, sulkea silm?ns? ja hangata huolimattomasti kieli?; viulu oli poikittain polvilla. Toisinaan olivat ??net sointuvia ja synkk?mielisi?. Usein ne olivat fantastisia ja iloisia. Ne tulkitsivat ep?ilem?tt? niit? ajatuksia, jotka liikkuivat h?nen aivoissaan, mutta oliko soitto h?nelle avuksi tai ainoastaan seuraus oikusta, oli minun mahdoton sanoa. Ehk? olisin vastustellut n?it? hermostuttavia sooloja, ellei h?n aina lopuksi olisi soittanut useita lempilaulujani ik??nkuin palkitakseen k?rsiv?llisyytt?ni.

Ensim?isell? viikolla ei meid?n luonamme k?ynyt ket??n ja min? aloin arvella, ett? toverini oli yht? ilman yst?vi? kuin min?kin. V?hitellen huomasin kuitenkin, ett? h?nell? oli tuttavia mit? erilaisimmissa kansanluokissa. Er?s pieni, kalpea, tummanverinen mies, joka esitettiin minulle nimell? Mr Lestrade, k?vi luonamme kolme, nelj? kertaa yhdell? ainoalla viikolla. Er??n? aamuna tuli er?s nuori, hienosti puettu tytt? ja viipyi puoli tuntia tai ehk? enemm?nkin. Saman p?iv?n iltapuolella tuli er?s harmaahapsinen, kuluneessa puvussa oleva mies, joka n?ytti juutalaiselta kulkukauppiaalta ja oli eritt?in kiihtynyt ja h?nen seurassaan oli vanha akka, jolla oli jalassa rikkonaiset pieksut. Toisella kertaa keskusteli er?s harmaap?inen, vanha herra Holmes'in kanssa ja er??n? p?iv?n? k?vi h?nen luonaan er?s rautatienkondukt??ri virkapuvussaan. Kun joku n?ist? eriskummaisista olennoista saapui, niin pyysi Sherlock Holmes saada k?ytt?? vierashuonetta ja min? vet?ydyin makuuhuoneeseeni. H?n pyysi aina anteeksi sit?, ett? vaivasi minua. "Minun on pakko k?ytt?? t?t? huonetta konttoorinani", sanoi h?n, "ja n?m? ihmiset ovat minun liiketuttaviani." Nyt minulla taas oli tilaisuus kysy? h?nelt? suoraan, mutta taas esti hienotunteisuuteni minut siit?. Min? luulin silloin, ett? h?nell? oli vahvat syyt olla sanomatta sit?, mutta h?n karkotti pian ep?luulot siten, ett? alkoi itse puhua asiasta.

Minulla on hyv?t syyt pit?? mieless?ni 4:s p. Maaliskuuta, kun nousin yl?s tavallista varemmin ja n?in, ettei Sherlock Holmes viel? ollut lopettanut aamiaistaan. Em?nt?mme oli niin tottunut minun my?h?isiin tapoihini, ettei minua varten viel? oltu katettu, ja kahvini ei viel? ollut keitetty. Ihmisen tolkuttomassa oikullisuudessa soitin kiivaasti kelloa ja huomautin lyhyesti olevani valmis. Sitten sain k?siini er??n aikakauskirjan p?yd?lt? ja koetin kuluttaa aikaani lukemalla, sill?aikaa kun Holmes hiljaisuudessa s?i k?ristetty? leip??ns?. Er??n artikkelin p??llekirjoitus oli lyijykyn?ll? merkitty ja min? luin sen tietysti. Sen v?h?n liian mahtava p??llekirjoitus oli "El?m?n kirja" ja se koetti osoittaa kuinka paljon havaintokykyinen ihminen voi oppia tutkimalla tarkasti ja j?rjestelm?llisesti kaikkea, mik? sattuu h?nen tielleen. Minun mielest?ni oli sis?llys merkillinen sekoitus ter?v?j?rkisyydest? ja mahdottomuuksista. Tekij? sanoi kykenev?ns? lukemaan jonkun henkil?n sisimm?tkin ajatukset hetkellisest? kasvojenilmeest?, lihasnytk?yksest? tai silm?nluonnista. H?nen k?sityksens? mukaan olisi teeskentely mahdotonta sellaisen henkil?n n?kyviss?, joka on oppinut tekem??n huomioita, analyseeraamaan. H?nen johtop??t?ksens? olivat aivan yht? kielt?m?tt?m?t kuin Euklideen v?it?kset. Perehtym?tt?mille olivat n?m? lopputulokset niin ihmetytt?vi?, ett? he varmaan pit?isiv?t h?nt? noitana, kunnes olisivat oppineet tavan, jota h?n k?ytti saavuttaakseen sellaiset.

"Vesipisarasta", sanoi tekij?, "voisi loogikko todistaa Atlannin valtameren tahi Niagaran olemassaolon mahdollisuuden, vaikkakaan h?n ei milloinkaan olisi kuullut eik? n?hnyt kumpaistakaan. Samaten on el?m? pitk? ketju, jonka laadun tuntee, niinpiankuin on saanut selville yhdenkin nivelen. Niinkuin kaikki toisetkin tieteet voi opin johtop??t?ksien tekemiseen ja analyseeraamiseen saavuttaa ainoastaan opiskelemalla kauvan ja k?rsiv?llisyydell?, mutta el?m? on niin lyhyt, ettei ainoakaan kuolevainen voi saavuttaa t?ydellisyytt? siin?. Ennenkuin voi yritt??k??n selvitt?? ihmisen moraalisia ja henkisi? ominaisuuksia, t?ytyy alottaa ratkaisemalla enemm?n alustavia teht?vi?. Koettakaa esim. tavatessanne joku henkil? saada selv? h?nen historiastaan ja h?nen k?sity?st??n tai ammatistaan. Vaikka semmoinen harjoitus tuntuu lapselliselta, niin teroittaa se kuitenkin huomiokyky? ja opettaa, mik? on otettava huomioon. Miehen kynnet, h?nen takinhihansa, saappaansa, housunsa, h?nen peukalonsa ja etusormensa kovuus, h?nen kasvojensa ilme, h?nen kalvosimensa, jokainen n?ist? osoittaa selv?sti miehen ammatin. On k?sitt?m?t?nt?, etteiv?t kaikki n?m? yhdess? voisi antaa valppaalle tarkkaajalle jotakin tietoa."

"Sellaisia tyhmyyksi?", huudahdin min? heitt?en lehden p?yd?lle. "En milloinkaan el?m?ss?ni ole lukenut sellaista roskaa."

"Mit? se on?" kysyi Holmes.

"T?m? artikkeli", sanoin min? ja osoitin sit? munalusikallani istuutuessani sy?m??n aamiaistani. "Ymm?rr?n ett? te olette lukenut sen, koska olette alleviivannut sen. My?nn?n kuitenkin, ett? se on koko hyvin kirjoitettu. Se on luultavasti joku erakko, joka on keksinyt n?m? merkilliset v?it?kset kotona ty?huoneessaan. Toivon ett? voisin vied? h?net istumaan kolmannen luokan vaunuun maanalaisella rautatiell? ja pakottaa h?net ilmoittamaan kaikkien matkatoveriensa ammatit. Tahtoisin ly?d? vetoa 1,000 yht? vastaan siit?, ett? h?n ep?onnistuu."

"Ja te menett?isitte rahanne", huomautti Holmes tyynesti. "T?m? artikkeli on minun itseni kirjoittama."

"Teid?n!?"

"Niin! minulla on jonkunverran taipumuksia huomioiden ja johtop??t?sten tekemiseen. Ne teoriiat, joista olen maininnut tuossa ja joita te pid?tte niin mahdottomina, ovat itse asiassa hyvin k?yt?nn?llisi? -- niin, viel?p? niin k?yt?nn?llisi?, ett? minun jokap?iv?inen leip?ni on niist? riippuvainen."

"Ja miten?" kysyin min? tahtomattani.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet