Read Ebook: Ruijan rannoilta: Kertomus Norjan Lapista by Aikio Matti Schantz Aksel Von Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 622 lines and 21626 words, and 13 pages

"Akka on jo p?iss??n", sanoi Jussa tullen h?nen luokseen, "ja pehme?n? kuin l?mmin suoli... Avaimet? Pyh! ne helti?v?t h?nen k?dest??n helposti kuin karvat m?d?nneest? poronnahasta."

"Etk? sin? menisi ottamaan niit? h?nelt??"

"Ooh -- -- h?n tahtoo kaikin mokomin, ett? sin? tulet ensin sis?lle saamaan h?nelt? naukun."

Se oli liian voimakas houkutin Nikko Nillelle. H?n koetti avata varovasti ovea, mutta sittekin se kitisi ilke?n h?lytt?v?sti j??tyneit? oviaukon t?ytteit? vasten. Katsomatta oikeaan tai vasempaan hiipi h?n varkain vanhuksen luo, joka istui lieden ??ress? p?reell? sytt?m?ss? piippunys??ns?.

"Kas --, oletko jo kotona, poikani! Nyt pit?? sinun todellakin saada ryyppy! Ryyppy vanhan Saaran k?dest?. Mit?? -- Ep?iletk? ehk?, ettei vanha Saara suo pojalleen ryyppy??" H?nen hymyn levitt?m?ss? suussaan n?kyi yksin?inen viallinen hammas.

Kulautettuaan viinaryypyn kurkustaan alas sanoi Nikko Nille: "Nyt pit?isi minun p??st? aittaan."

"Mene vain, poikani! -- Mutta suukkonen ensin!... Nyt en ole suudellut sinua sitte kun -- -- --, niin, lempo tiesi olenko kerrassaan koskaan suudellut sinua! Mutta nyt sinun pit?? mojauttaa muisku ja oikein l?isk?ht?v?!" Nikko Nille ?llistyi. Tuollaista ei vanhus ollut ennen keksinyt. Eik? h?n kai nytk??n olisi sit? tehnyt, jollei Jussa olisi h?nt? siihen neuvonut. Ja h?n n?ytti tarkoittavan t?ytt? totta. T?ss? ei auttanut mik??n "rakkahin!" ja sent?hden, arveli Nikko Nille, on parasta n?ytt?? hyv?? naamaa huonossa peliss?... H?n oli jo kumartumaisillaan alas, mutta huomasi samassa peremm?ll? istuvan Aira Maritin, joka oli aivan tulipunainen hillityn naurun pakoituksesta. Ennenkuin h?n enn?tti vet?yty? takaisin oli vanhus jo tarttunut kiinni h?nen peskinkaulukseensa. "Et, hitto viek??n, petkutakaan minua suutelostani t?ll? kertaa!"

"Akka, oletko hullu!"

"Se on sama sinulle, mutta suutelon min? tahdon!" Tavattoman kiihkon vallassa kuroitti h?n suutaan Nikko Nillen huulille. Siin? kahakassa horjahti h?n lyhyell? s??rell??n ja kaatui puolitekoiselle hevosreen kehykselle, jota Jongu oli valmistamassa, ja samassa ratkesi kauppamiehen purjelangalla kuroma ommel. Siin? oli nyt Nikko Nille, vasen puoli yl?ruumista paljaana, -- ja vanhus makasi kehyksell? -- lyhyt v??r? s??ri yl?sp?in kohonneena. Nikko Nille lyyhistyi kokoon -- hengitys salpautuneena, kuin olisi saanut kylm?n suihkeen niskaansa. Mutta ?kki? n?kyi h?nen mieleens? juolahtavan aatos. H?n veti puukon tupesta, leikkasi poikki peskinhihan, josta suutelonhaluinen vanhus oli pit?nyt kiinni, ja livahti ulos.

Pullea, v??r?s??rinen Aira Marit ?hkyi ja voihki ainiaan herk?sti purskahtelevan naurunsa vallassa. H?nen t?ytel?inen povensa ja ihramahansa hytkyi kuin valtainen kampela lyhyen hameen alla, ja h?n takoi k?mmenill??n pyylevi? reisi??n, pyyhkien v?liin kyynelherneit? poskiltaan, jotka kikatuksen puuska oli kohottanut tirrisilmien alle, kuroen ne kahdeksi karpaloitsevaksi raoksi molemmin puolin pikku latuskanen??, joka nyt oli melkein upoksissa.

"Auta minua yl?s!" huusi vanhus huitoen pullo toisessa k?dess??n ja poikkioin hiha toisessa.

"Seisaallesi siit?, vanha pakana", sanoi Jussa ryhtyen kiskomaan h?nt?. "Jos olit kuvitellut, ett? Nikko Nille ei kykenisi vet?m??n vertoja muinaiselle Joosefille vakaassa kunniallisuudessa, niin erehdyit."

El?m?nhalun ilmaisu oli siin? m??rin pirteytt?nyt vanhusta, ett? h?n lyyh?si lattian poikki kuin siipirikko lintu ja kuukertui Aira Maritin syliin. "Oletko sin? suudellut h?nt??" huusi h?n. H?n tarrasi kilpailijatartaan rintamuksen saumasta kiinni ja ravisteli h?nt? aika lailla. "Oletko suudellut h?nt??... Katso minuun, senkin hanhenpoikanen!... Saat uskoakin, ett? vanha Saara kyll? osaa el??, jollei muun takia, niin pelk?st??n h?rn?t?kseen teit?, kiusatakseen teit?!... Ymm?rr?tk?? Teid?n pit?? t?llistell? vain toisianne kunnes kuihdutte. Niinkuin hirvas ja vaadin, jotka seisovat eri puolella aitaa... He he he -- vanhalla Saaralla on my?s aihetta el??, n?etk?s!" -- Ja vanhus nauroi makeasti ja luisui alas Aira Maritin tukevasta sylist?.

Aira Marit punastui itketytt?v?st? h?veli?isyydest?, pujahti ulos ja riensi luhtiin, miss? h?n asui vanhempiensa kera, jotka my?s olivat porolappalaisia. H?nen sakea verens? ei ollut milloinkaan houkutellut h?nt? antautumaan alttiiksi lemmen vaaroille. Ja kun Nikko Nille puolestaan oli piintynyt puhtauden mies, oli kaikki mit? parhaassa kunnossa. Kapinanpurkaukset saivat Nikko Nillen vain s?ik?htym??n j?lkeenp?in ja olivat armottomasti tuomittuja tukahtumaan kielt?ymykseen.

Kyl?niemen yl?rinteelt? -- miss? niityt loppuivat ja koivun?reikk? alkoi -- laskeutui talvitie leve?n? ja syv?n? uomana joen j??lle.

Elle ajoi edell?.

Porot pysyiv?t nyt tasaisessa vauhdissa -- huojuivat kepeiss? raviaskeleissa. Tie oli kova ja hyv?, sill? paitsi porolappalaisia k?yttiv?t sit? my?s seudun asukkaat, joilla oli takalistolaitumia ja polttopuita matalilla kolmikulmaisilla niemekkeill? pitkin jokivartta.

Biettar Oula istui torkkuen pulkassaan. V?h?v?li? haukkoi poro lunta ja k??nteli vaanien p??t?ns? sivulle. Joen ?yr?ilt? riippuvasta lumipeitteisest? kanervikosta pisti esiin varpuja ja niiden alta ulkoni tuolla ylh??ll? mustia puunjuuria, jotka n?yttiv?t ep?ilytt?v?sti liikkuvan sumuvaipan yl?puolella. Poro ojensi lyhyen saparonsa s?ik?ht?en ilmaan ja nyk?isi niin, ett? Biettar Oulan p?? retkahti taaksep?in. Ja samassa virtasi kosteata pakkasilmaa h?nen poveensa, j??hdytt?en h?nen humalasta ja unesta kylm?narkaa vertansa. H?n veti v?risten p??ns? syvemm?lle peskin kaulukseen, sulkeakseen sen kunnollisesti vilulta.

Puolen penikulman p??ss? kyl?st? poikkesivat he sivutielle, joka kulki pitkin hyvin kapeata syrj?jokea. Paksun kuuran taivuttamat koivut ja pajut riippuivat joen matalilta ?yr?ilt? alas, joten tiest? muodostui melkein pime? tunneli: taivasta n?kyi ainoastaan kapea kaistale.

Poron sarvet rapisuttelivat oksia, kuuraa tuiskahteli alas ja peitti Biettar Oulan kasvot, kun t?m? oli taas uinahtanut. ?kki? huitaisi h?n molemmin k?sin ulosp?in ja haukkoi ilmaa. Her??m?isill??n olevien aistien vajavat todellisuusvaikutelmat sekaantuivat pahoihin unenn?k?ihin. H?nen haihattelevat puoliavoimet silm?ns? n?kiv?t viel? Lassen taap?in v??ntyneen p??n -- tuolla kaukana, kaukana ylh??ll?; h?n n?ki sen niin j?rjett?m?n selv?sti! Itse vaipui h?n alas kosteaan sumumereen, ja juuri kun putouksen v?risytt?v? huimaus oli salpaamaisillaan h?nelt? hengityksen, sai h?n h?t??ntyneesti kirkaistuksi...

Elle pys?ytti poronsa ja juoksi h?nen luokseen. "Oula!... Oulatsjam !" ?hkyen painoi mies rintaansa ja katseli ymp?rilleen. "Min? vain n?in unta. -- Aja edelleen!"

Yl?ng?ll? pieness?, soukassa laaksossa kiersi tuore hevosenreen j?lki suurta kelokukkulaa, kun taasen monijuovainen pulkkalatu oikaisi it?ist? laakson sein?? yl?s. Porot punnersivat sitke?sti yl?s jyrkk?? vierua, ojentausivat, jotta maha ja turpa koskivat lumeen, kielen roikkuessa toisesta suupielest?. Keuhkot ty?skenteliv?t kuin rivakassa tahdissa poljetut urkupalkeet, puuskutellen valkoisia f?ll?hdyksi? sieramista.

Kun jyrk?nteelt? laajeni eteen alaston tunturitasanko, saattoi Biettar Oula hengitt?? taas vapaasti. Pulkat rahisivat viimeisi? vaivaiskoivuja vasten, jotka eiv?t edes yltt?neet lumen pintaan.

Kaksi riekkoa pyr?hti lentoon, ly?den siipiens? k?rjill? viiruja lumeen. R?k?tt?en tekiv?t ne kaarroksen ja laskeutuivat siivet lev?ll??n pajukkoon.

T?ysikuu nousi id?st?. Pulkanj?lkeen sattuva varjo solui kapeana, tummansinisen? nauhana hieman kuperan tasangon halki, jolle oli kasautunut korkeiksi ja mataliksi aalloiksi keve?t? kuivaa lumenviti? vanhojen j??riitteiden p??lle; kiilt?vin? p?ivin? oli n?it? paksun lumipeitteen povella suoja-ilmain j?ljilt?.

Alamaalle avautui t??lt? laaja n?k?ala koilliseen. Tuolla ja t??ll? vilkkui taloista viel? tulia. Mutta ne sammuivat toinen toisensa j?lkeen.

Etel?ss? py?ristyi tasanko uuteen laaksoon p?in. Lumi oli t??ll? porojen m?yhim??, ja suksen- sek? pulkanj?lki? risteili kaikkialla.

Hajallinen porolauma liikehti laakson toisella rinteell? harvan n?reik?n l?pi ja ravisti kuuraa ryhmyisist?, matalista tunturikoivuista. Parintuhannen poron kaviovarpaiden nauske kuulosti et?iselt?, tihe?lt? rankkasateelta. Y?n hiljaisuutta h?iritsi paimenen yksitoikkoinen joikuminen, jonka keskeytt?en h?n ?kki? suuttumuksesta k?he?ll? ??nell? huusi: "Hei, Girjes! -- Suu kiinni, kirottu rakki! Muutoin revin kielen suustasi, riivattu p?rr?karva!" -- Py?re?, h?nn?t?n elukka oli -- ajaessaan laumasta eronnutta poroa -- liiaksi toimeensa innostuneena ahdistanut sit? viel? keskell? laumaakin. "Girjes!" Narttu haukahti viel? pari kertaa, mutta v?hemm?n terhakasti, ja laukkoi lauman toiselle sivulle, v?litt?m?tt? muista koirista.

Biettar Oula ja Elle ajoivat viel? kappaleen matkaa laaksonpohjassa puroa pitkin, joka oli siell? t??ll? kasautunut isoiksi kellanharmaiksi ja vihre?reunaisiksi j??kyhmyiksi. Vihdoin avautui pieni ympyri?inen, raivattu aukio koivumets?ss?, jossa n?kyi muutamia m?nnynk?nttyr?it?kin. Heikko, punertava hohde kiilui mustan, savuttuneen sarkateltan oven raosta. Teltan puukehys pist?ysi ristikk?isin?, nokisina k?rkin? yl?s r?pp?n?st?. Haukkuva koiraparvi sy?ksyi teltasta ulos, pys?htyi vinkuen ja ep?varmana -- tunsi sitten is?nt?v?en ja juoksi ilosta ulvahdellen ja hyppien heit? vastaan.

-- "Mit? -- tek? siell??" sanoi vanha muori Biettar, hiukan kohottautuen ja hohuttaen tulta sammuviin hiiliin. H?nen monivuotinen palvelijansa Aslak nousi my?s jaloilleen.

Biettar Oulan huoleton s?vy -- ja se ett? h?n ylip??ns? oli palannutkaan -- vapautti heid?t tekem?st? kiusallista kysymyst?, miten oli k?ynyt. Ja kun Biettar Oula veti pullon peskins? povesta, silisiv?t vaot Aslakin leve?n suun ymp?rilt? maireaan hymyilyyn. Yhdell? ainoalla henk?isyll? loihti Aslak uuden roihun kek?leist?. H?n oli kuitenkin lis?ksi heitt?m?isill??n tuleen jyhke?n, tervaisen kannonjuurakon, mutta Elle ehk?isi h?net siit?: "Luulisi sinua typer?ksi lantalaiseksi!" sanoi h?n ??nenpainolla, johon Aslak ei ollut tottunut.

"Niin", alkoi Biettar Oula, kun pullo oli kiert?nyt ymp?ri, "Lasse valitsi j?rkev?n osan, p??tt?en katua ja tehd? parannuksen ja olla vilpit?n."

Aslak painoi purskuen likaiset kasvonsa poveaan vasten, heitt?ysi sitte selj?lleen ja nauroi pakahtuakseen. "Totisesti saatkin antaa minulle naukun lis??... Koitukoon Trondhjemin seminaarilaiselle paljon oppia ja iloa matkastaan."

Mutta n?ytti kuin keskustelu t?st? asiasta ei olisi oikein tahtonut luistaa.

Tuesta riippuva pata alkoi porehtia silt? puolen, jolla tuli oli voimakkain. Biettar muori puhalsi rasvan kiehumattomalle laidalle ja ammensi sen siit? puukuppiin. Biettar Oulalla oli huikea ruokahalu, h?n leikkasi ison palan kuumaa lihaa, kastoi sen rasvaan, muokkasi sit? kiireesti lujilla hampaillaan ja antoi sen livahtaa alas kurkustaan, kyynelten tirsuessa h?nen silmist??n: h?n n?ytti j?tt?ytyv?n kohtalon huomaan ja s?ve?sti odottavan mit? l?mp? saisi vatsassa aikaan.

Biettar muori tiedusti, olivatko he k?yneet Jongulla. Kuten useat muutkin lappalaiset, katsoi Biettar Oulan perhe parhaaksi olla hyviss? v?leiss? Jongun kanssa; siit? oli yht? ja toista etua, muun muassa sen johdosta, ett? Jongu tarpeen tullen osti varastavilta porolappalaisilta poroja.

Kyll? he olivat k?yneet. Pikku Andinkin olivat he nyt viime sunnuntaina saaneet kastatettua.

"Kai h?n k?ytt?ysi toimituksen aikana siivosti?" tiedusti Aslak, vilkaisten pikku Andiin, joka jo sike?sti nukkui v?llyjen alla.

"Eip? oikein, h?nen olisi pit?nyt paremmin tuntea risti?ismenot", vastasi Biettar Oula. "Papin lukiessa rukousta kirjasta oli h?n h?vinnyt meilt? tiehens?. Annoin h?nelle kelpo tukkap?llyn, saadessani h?net k?siini ulkoa. 'Jos et k?ytt?ydy ihmisten lailla ristitt?ess?, saat toisenkin, kurja pakana!' sanoin h?nelle... Mutta kuulehan lis??! Puusepp? Nils, senkin kekkuli, menee ja sanoo papille, ett? poika on kastettu kotona. Kaikkeen sit? h?nenkin pit?? sekaantua. 'Mutta sin?h?n sanoit eilen, ettei poikaa ole kastettu kotona', torui pappi ja katsoi minuun. -- 'Niin, -- mutta ?lk?? pahaksenne panko', min? sanoin, 'mutta minusta tuntui kuin ei Aslak olisi oikein osannut risti? enk? min? voinut ottaa tunnolleni sit?, ett? poika ei ollut saanut s??dyllist? kastetta.'"

"Mit? sin? siit?", tuumi Aslak. "Luinhan min? kaikki ristimiskaavan kirjaimet k?sikirjasta, -- vaikka en ole lukenut papiksi enk? Trondhjemissakaan opiskellut", lis?si h?n hymyillen.

"Olihan se v?h?n ik?v??, mutta mit?p? siit?", tuumi Biettar Oula. "Pappikin sent??n tuli j?lkeenp?in ottamaan minua k?dest? ja sanoi minun tehneen oikein ja kristillisesti, kun tahdoin varmistua siit?, ett? poika sai kunnollisen kasteen."

T?m? poikkeaminen Lassen jutusta oli kuitenkin kuin kissan kiertely? kuuman puuron ymp?rill?. Sen tuttavallinen s?vyj? viinan teho oli nyt h?lvent?nyt heid?n arastelevan kainostelunsa. Tuntien jonkinlaista ylpeytt? -- eik? ainoastaan iloa onnellisesta tuloksesta -- kertoi Biettar Oula, kuinka n?pp?r?sti h?n oli kiemurrellut selville verkosta. Mutta -- lis?si h?n -- ensi kertaa eiv?t lakipyk?lien koukut olleetkaan h?nen ylitseen luistaneet, h?nen j??m?tt?ns? niihin killumaan. Tyhj?n p?iten ei h?nell? ollut ammattiveljiens? keskuudessa kunnianimen? "viekas". Usein k?vikin h?nelt? neuvoa kysym?ss? sellaisia, jotka vieraan poron anastamisesta ep?iltyin? olivat joutuneet pulaan.

Mutta kun muori Biettar kuuli, ett? Lasse oli alkanut juonitella, ?ityi h?n hurjaan raivoon, ja uhkasi Lassea kaiken maailman vaivoilla, kun h?n tulee kotiin. "Voi kunniatonta raukkaa!... Paholainen minut viek??n, jos h?n saa edes maistaa maitoakaan niist? kuudesta vaatimesta!" H?n seuhtoi k?sill??n istuessaan tulen loimussa, mustanruskea telttasein? taustanaan, ja tiukensi katseensa vet?m?ll? silm?kulmat ryppyyn. "Ruveta nyt kauppoihin tuollaisen haisevan tuohikontin kanssa! Kauppoihin Lassen kanssa!... Ei sinua uskoisi ?iti Biettarin pojaksi! Olisit hitto viek??n saanut is?lt? selk??si, jos h?n viel? el?isi!"

"No, mutta ?iti! -- Mit? lempoa saatoin tehd?, kun -- -- --"

"?h -- loruja!... Olet kai sent??n sen verran j?rke? perinyt is?lt?si ja minultakin, ett? olisit voinut laverrella sek? voudin ett? viskaalin p??n py?r?lle!"

"Ja vannoa v??rin! -- Oletko hullu!" sanoi siihen Elle.

?iti Biettar vet?isi ilmaa keuhkoihinsa. "Jos nyt et pid? suutasi kiinni, l?im?yt?n sinua korvalle, jotta tied?t... Hyv? Jumala! Jo sit? saapi kuulla t??ll? jos mink?laisia tyhmyyksi?. Mutta sinun, Oula, joka olet miehenpuoli, sinun pit?isi toki tiet??, ettei syytetylt? vaadita valaa... Min? en koskaan k?y alamaassa, mutta totisesti tunnenkin lakia paremmin kuin te!"

Aslak istui kuten tavallisesti oikea k?si povessa ja kynsi rintaansa. H?n ei puhunut mit??n, huokaili vain. Ja mit?p? h?nell? olisikaan ollut tekemist?, kun ?iti Biettar oli sill? p??ll?. Tunturi ja lakeudet olivat Biettar muorin; muusta ei ollut puhettakaan. Ei ollut h?n koskaan ollut kenenk??n k?skett?v?n?. Ja jos hyv?uskoinen porolappalainen yritti naapuriltaan vaatia oikeutta, niin p??ttyi asia aina niin, ett? asianomaisen t?ytyi ker?t? kilunsa ja kalunsa ja menn? tiehens?. Muorin suurimpana nautintona oli kopeloida l?mpimi? poronsuolia. Sek? h?nell? ett? h?nen pojallaan oli tapana juoda ?sken tapetun poron haavasta verta. Ja kun he jonakin talviy?n? tai pime?n? syysiltana olivat teurastaneet toisen omistaman poron, oli muori tulisessa toimessa, peitti kaikki tappamisen j?ljet ja kannusti poikaansa miehuullisella joikumisella ja uhkamielisill? sanoilla.

V?litt?m?tt? enemp?? kuin ennenk??n anoppinsa raivonpurkauksista istui Elle nuotion ??ress? l?mmittelem?ss?, peski polville levitettyn?. H?n hautoi ?sken her?nnytt? tunnettaan. Kaikki oli h?nest? niin ihmeen outoa ja uutta. Koko h?nen el?m?ns?, joka oli liittynyt tunturiin ja tunturi-ihmisiin, tuntui h?nest? melkein unelta. H?n oli kuin linnunpoika, joka on pudonnut pes?st?, korkean puun latvasta. Niin, ?sken ollessaan kotia tulossa ajatteli h?n, ett? h?nen pit?isi ottaa anoppiaan ja Aslakia k?dest?, -- niinkuin kauan kotoa poissa ollut... Nyt nukkuu valkopaitainen vouti... silkkipeite yll??n... Ja h?nelt? otti surullisen lyhyen ajan mietti?, mit? ihanuuksia t??ll? tunturilla oli. T??ll? oli teltta; ulkopuolella oli joitakin pulkkia ruokatavaroineen ja vaatteineen. Ja viel? oli heill? aitta, jopa hyvin varustettu aitta; mutta se oli alhaalla kyl?ss?...

H?nen hajamielisyytens? tarttui muihinkin. Biettar Oulakin oli ??neti. Aslak huokaili yh? enemm?n.

Mutta t?h?n raukeaan mielialaan kajahti ?iti Biettarin ylpe? kehuminen kuin torven toitotus, jolloin porolauman kuullaan rajuilman tavoin sy?ks?ht?v?n laakson pohjaan. "Suurempaa ja kauniimpaa laumaa kuin meid?n ei samoile n?ill? tienoin. Ja ?iti Biettar se on suojellut sen varkailta ja pedoilta, -- t?m?n lauman, joka soluu kuin el?v? kultatulva tunturien yli!"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet