Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Budge & Toddie; Or Helen's Babies at Play by Habberton John Dwiggins Tod Illustrator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 1009 lines and 20580 words, and 21 pages
"?l? pelk??! -- Tulikuonon piti menn? seuraavana aamuna Junnikkalaan riihelle; ja silloin meni h?n ennen kaikkia muita riiheen, otti sielt? varstan, meni hautausmaan aidan tyk?, l?i varstalla aitaan niin, ett? jym?hti, ja sanoi:
"Nouskaat laiskat riihelle jo!"
"Ja kun h?n p??si riiheen, niin oli siell? riihi-v?ke?. Tulikuonoa lenn?tettiin sein?st? sein??n, ja kaikenmoisilla ??nill? kuuli h?n lausuttavan! 'Opi konsti ensin, k?ske sitten!'"
"Ja ell'ei el?v?t riihimiehet olisi tulleet v?liin, niin olisi Tulikuonon loppu ollut k?siss?".
"Tulikuono rupesi siit? hetkest? sairastelemaan, eik? kukaan voinut h?nt? parantaa. Mutta silloin l?hti h?n Lappiin, Lapin noitain luokse, ja ne paransivat h?net; opettivat my?skin Tulikuonon itsens?kkin noitumaan".
"Ovatko Lapin noidat sitten kaikista parhaimmat?"
"Ovat, poikaseni, ovat. Ontaro oli sen noidan nimi, joka Tulikuonon paransi ja opetti. Kun Tulikuono l?hestyi Lapin asuntoja, niin n?ki h?n miehen seisovan ulkona nuotion ??ress? ja paistavan poron-reitt? seip??n nokassa. Ja kun h?n n?ki Tulikuonon, niin huusi h?n jo pitk?lle matkalle:
"Terve-tuloas, Tulikuono, Tule, tule, miehyt huono!"
"Kun Tulikuono tuli h?nt? l?hemm?ksi, niin kysyi h?n noidalta:
"Tunnetkos minun?"
"Enk? min? sinua tuntisi, kun olen jo t?ss? kolme p?iv?? sua odottanut, vaikka olisi ollut monta muutakin kiirutta, ja nyt..." Ja samassa sylk?si h?n Tulikuonoa silmiin ja sanoi:
"Hokus, pokus, siliakus!
"Katso silmill?, ?l?k? kroopeilla!"
Ja samassa n?ki Tulikuono koko lauman kaikenmoista keijukaisia tanssivan ymp?rill??n. H?n aikoi huutaa; mutta Ontaro rauhoitti h?nt?, nosti k?tens? keijukaisten puoleen ja sanoi:
"Palatkaa takaisin Kalajoen vaivaset!"
Ja silloin kuuli Tulikuono suuren humauksen, eik? mit??n en??n n?hnyt. H?n vaipui maahan ja nukkui; ja kun h?n her?si, oli p?iv? jo laskenut. Ontaro seisoi nuotion ??ress? ja keitteli 'voitehia vakavia'. Mutta mit? min? kaikkia sinulle t?ss? juttelen? Piippunikin sammuu vain ehtimiseen".
"Puhu, Repekka-kulta! Kun olet kaikki tietos tarinoinut, niin saat sitten rauhassa l?yhytell?, vaikka koko massini tyhj?ksi".
"Niin, josmahan sanon sinulle viel?, miten h?n Lapista palasi".
"Tulikuonoko?"
"No, kukas sitten? Tulikuono juuri; h?nt? min? tarkoitan. H?n, n?etk?s, ei tullutkaan aivan tavallista tuloa".
"No, Repekka-?itini! Mitenk? h?n sitten tuli?"
"Annas mun puhua! -- Er??n? p?iv?n? oli Tulikuono sangen suruissaan. H?n oli silloin jo vallan terve. Ontaro n?ki Tulikuonon surun, ja kysyi, mit? h?n suri".
"Mit? suren", vastasi Tulikuono, "kun en tied?, miten muijani ja muut omaiseni nyt jaksavat. Olis jo halu heit?kin n?hd?; mutta en tied?, miten min? n?in kylm?ll? voin l?hte? matkaan. Matka minua pelj?tt??".
"Mit?s joutavia? Pian t??lt? p??set, jos suostut yhteen ehtoon".
"Mihin ehtoon?" kysyi Tulikuono.
"Ett? annat minulle perimm?isess? kytkyess? olevan lehm?n navetastasi".
"Annan kyll?, jos ehe?n? p??sen kotiini", vastasi Tulikuono.
"Tied?tk?s, mink? t?hden sit? pyyd?n?" kysyi Ontaro.
"En, yst?v?ni".
"Sent?hden, ett? sin? kerran poikahutikkana viskasit minua puukolla reiteen".
"Miss? ja milloin?"
"Olithan sin? usein ongella Katinlammessa; ja siell? sin? sen teit er??n? sunnuntaina, kirkon-aikaan".
"En min? ymm?rr?".
"No, niin! Min? olin tuulisp??ss?, ja sin? ja sinun kumppalis sanoitte, ett? vanhat ihmiset sanovat lappalaisten kulkevan tuulisp??ss?. Ja leikki? parantaakses sivalsit puukon tupestas, viskasit sen ilmaan, ja sanoit: jos lappalainen niin herroiksi kulkee, niin saakoon tuosta v?h?n viivytyst?".
"Sen min? muistan".
"Puukko sattui reiteeni, ja siin? on nytkin viel? iso arpi".
"Voi kuitenkin! Teink? min? niin pahoin sinulle?"
"Teit kyll?; mutta en min? sit? en??n muistele, koska lupasit lehm?n minulle. Pane nyt maata vain, niin huomenna p??set kotihisi".
"Ja tied?tk?s, Olli-parka? Tulikuono pani makuulle, ja kun h?n seuraavana aamuna her?si, niin tapasi itsens? vaimonsa vierest?, kotonaan Kuusamossa".
"Ja ent?s lehm??" kys?si Olli.
"Lehm? oli my?s pois".
"Jopa merkillist?!"
"On aina! Sellaista noidat tekev?t".
"Etk? sin?kin osaa samoin tehd??"
"En, poikani, en! Mene sin? Mutkalan oppiin. Mutkala on parast'aikaa Louhussa voutina".
"Vai niin? Pit?? mar l?hte?, pane viel? piippuus Repekka-raukka!"
Repekka pani piippuunsa, ja l?hti k?ym??n tiet?ns? eteenp?in. Olli seisoi ja ajatteli itseksens? kaikkea sit?, mit? oli kuullut. Viimein h?nkin nosti laudan-kappaleen olallensa, ja l?hti kotihinp?in k?ym??n.
Koti-ver?j?ll? seisoi ?iti-paha punasena kiukusta, ja huusi Ollille jo pitk?lle matkalle:
"Miss? sin?, senkin tulen kakara, siekoilet? Puuro jo j?htyy. Toiset mukulat ovat Alkulassa, eiv?tk? nek??n osaa sielt? jo tulla sy?m??n. Mene kohta kiiruusti hakemaan heit?".
Olli viskasi laudan-kappaleen sivuun, ja l?hti aika kyyti? Alkulaan. Mutta toisten lasten leikki oli siell? niin huvittavaista, ettei Olli muistanutkaan asiaansa. H?n j?i toisten kera kisaamaan.
Mutta leikin parhaillaan ollessa n?htiin emokin, kuin kotka, joukossa liikkuvan, ja aika vitsa kourassa.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page