Read Ebook: Samuel Titmarsh: Tarina isosta Hoggartyn timantista by Thackeray William Makepeace Impiwaara Heikki Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 603 lines and 38688 words, and 13 pages

Taivasten tekij?t! mik? talismani olikaan joutunut k?siini?

"Katsokaa, tyt?t", jatkoi vanha nainen, "t?m? on koko Irlannin isoin koriste. T?m? punanaamainen mies t?ss? keskell? on polonen Mick Hoggarty, er?s orpanani, joka oli rakastunut minuun vuonna 84, kun min? juuri olin menett?nyt rakkaan isois?-parkanne. N?m?t kolmetoista punaista hiuksenheiskaletta edustavat h?nen kolmeatoista kuuluisaa sisartaan -- Biddy, Minny, Theddy, Widdy , Freddy, Izzy, Tizzy, Mysie, Grizzy, Polly, Dolly, Neil ja Bell -- kaikki naimisissa, kaikki julmia ja kaikki punatukkaisia. Ja kenen heist? Te olette poika, nuori mies? -- vaikka oikeus vaatii my?nt?m??n, ettette ole perheen muotoon."

Kaksi kaunista nuorta naista k??nsi minuun kaksi kaunista mustaa silm?paria ja odotti vastausta, jonka he olisivat saaneetkin, ellei vanha vaimo olisi ruvennut latelemaan satoja juttuja yll?mainituista kolmestatoista naisesta ja kaikista heid?n rakastajistaan, kaikista heid?n vastoink?ymisist??n ja kaikista Mick Hoggartyn kaksintaisteluista. H?n oli viidenkymmenen vuoden roskajutut tiet?v? kronika. Vihdoin h?net keskeytti ankara ysk?kohtaus, jonka loputtua herra Polonius erinomaisen kohteliaasti kysyi minulta, mihin h?n saisi l?hett?? neulan ja tahdoinko pit?? hiukset.

"En", sanoin min?, "en v?lit? hiuksista."

"Ent? neula, hyv? herra?"

Minua oli h?vett?nyt osotteeni ilmoittaminen. "Mutta kissa viek??n!" ajattelin min?, "miksi min?? --"

Saa kuninkaalta aatelin ja arvon kreivi, herttua, on miehen kunto kuitenkin jaella vaikea.

Mit? syyt? minun olisi salata n?ilt? naisilta, miss? asun?

"Olkaa hyv? ja l?hett?k?? kapine, saatuanne sen valmiiksi, herra Titmarshille, n:o 3 Bell-kuja, Salisburyn kortteli, l?hell? St. Briden kirkkoa, Fleet-katu. Pyyd?n, soittakaa toisen kerroksen kelloa."

"Hyv? herra, kuinka?" sanoi herra Polonius.

H?n tarttui minua k?sipuolesta ja hyntt?si puodista niin kerke??n kuin mahdollista, nuorten naisten nauraen seuratessa per?st?.

"No, hyp?tk?? sis??n, kuuletteko?" sanoi h?n pist?en ter?v?n nokkansa ulos vaunun akkunasta.

"En voi, mylady", sanon min?, "minulla on t??ll? yst?v?."

"Viel? vai! m?keen koko yst?v?nne ja hyp?tk?? sis??n!" Ja ennen kun kerkesin kunnolleen saada sanaa suustani, ty?nsi muuan iso puuteroitu roikale, keltaiset samettiset polvihousut jalassa, minut vaunujen portaita yl?s ja paiskasi oven kiinni per?ss?ni.

Juuri vaunujen vieriess? pois enn?tin silm?t? Hoskinsiin, enk? koskaan unohda h?nen muotoansa. Siin? seisoi Gus, suu ammollaan, silm?t py?rein? muljottaen, savuava sikaari k?dess??n, ihmetellen mink? jaksoi minulle juuri sattunutta merkillist? seikkailua.

"Kuka on t?m? Titmarsh?" sanoo Gus. "Vaunuihin oli aatelinen kruunu maalattu, niin hitto soi olikin!"

KOLMAS LUKU

KUINKA TIMANTIN OMISTAJA VIED??N POIS UPEISSA VAUNUISSA JA HYV? ONNI H?NT? VIEL? EDELLEEN SEURAA.

Min? istuin vaunujen takaistuimella vierell?ni sangen siev? nuori nainen, rakkaan Maryni i?ss? -- nimitt?in seitsem?ntoista vuotta ja yhdeks?n kuukautta; ja meit? vastap??t? istui vanha kreivit?r ja h?nen toinen pojantytt?rens? -- kaunis h?nkin, vaikka kymment? vuotta vanhempi. Muistan, ett? minulla tuona p?iv?n? oli yll?ni kiiltonappinen sininen takkini ja nankinihousut, valkea koruliivi ja p??ss? Dandon silkkihattu, joka juuri oli tullut muotiin vuonna 22 ja n?ytti melkoista loistavammalta kuin paras majavanhattu.

"Ja kuka oli se kamala olento" -- alotti h?nen armonsa j?lleen -- "se kauhean raakamainen, suurikitainen tomppeli korkorautaisine kenkineen ja j?ljiteltyine kultavitjoineen, joka t?llisteli meit? noustessamme vaunuihin?"

Kuinka h?n oli saattanut huomata, ett? Gusin vitjat olivat j?ljitellyt, sit? en voi sanoa, mutta niin ne olivat, ja me olimme ostaneet ne viidell?kolmatta shillingill? ja kuudella pennyll? vain viikko takaperin MacPhailin kaupasta St. Paulin kirkkotorin varrelta. Mutta min? en pit?nyt siit?, ett? yst?v??ni soimattiin ja siksi puhuin h?nen puolestaan:

"Rouva hyv?", sanon min?, "se nuori gentlemanni on nimelt??n Augustus Hoskins. Me asumme yhdess? eik? l?ydy parempaa eik? hyv?syd?misemp?? poikaa."

"Te teette aivan oikein puolustaessanne yst?vi?nne, hyv? herra", sanoi toinen naisista, jonka nimi n?kyi olevan lady Jane.

"Niin totta vie tekeekin, lady Jane, ja min? pid?n uljuudesta nuoressa miehess?. Vai on h?nen nimens? Hoskins? Min? tunnen, yst?v?iseni, kaikki Englannin Hoskinsit. Niit? on Lincolnshiren Hoskinsit, Shropshiren Hoskinsit -- sanotaan, ett? amiraalin tyt?r, Bell, oli rakastunut mustaan palvelijaan tai laivamieheen tai johonkin semmoiseen, mutta maailmahan on niin panettelevainen. Niit? on my?skin tohtori Hoskins Bathista, joka hoiti rakasta Drum-parkaa h?nen sairastaessaan kurkkum?t??. Ja rakas vanha Fred Hoskins-raukka, luuvaloinen kenraali. Min? muistan, kuinka h?n oli hoikka kuin h?m?h?kki vuonna 84 ja el?v? kuin ammatti-ilveilij? ja rakastunut minuun -- oo, kuinka h?n oli rakastunut minuun!"

"Sinulla n?ytt?? olleen kokonainen lauma ihailijoita noihin aikoihin, iso?iti?" sanoi lady Jane.

"Satoja, rakkahani -- satoja tuhansia! Min? olin koko Bathin suosikki ja suuri kaunotar my?skin. Olisitteko koskaan tullut sit? ajatelleeksi nyt, vastatkaa omantunnonmukaisesti ja imartelematta, herra... kuinka se nimenne kuuluikaan?"

"Tosiaankaan, hyv? rouva, en koskaan", vastasin min?, sill? vanha vaimo oli niin ruma kuin olla saattaa. Ja sen sanoessani molemmat nuoret naiset kirkuen nauramaan, ja min? n?in, mitenk? suurine poskipartoineen ylv?stelev?t lakeijat virnottelivat vaunujen per?ss?.

"Toden totta, Te olette sangen suorapuheinen, herra... mik? olikaan nimenne -- sangen suorapuheinen todellakin, mutta min? pid?n suorapuheisista nuorista miehist?. Mutta kaunotar min? olin. Kysyk??p? yst?v?nne sed?lt?, kenraalilta. H?n kuuluu Lincolnshiren Hoskinsien haaraan. Min? n?in, ett? h?nell? oli suuressa m??rin perheen sukupiirteet. Onko h?n vanhin poika? Se on siev? tila, vaikka pahasti velkaantunut, sill? vanha Sir George oli aika pahuus mieheksi -- Hanburyn Williamsin ja Lyttletonin ja noiden muiden kauheitten, ilkeitten, hirveitten ihmisten yst?vi?! Kuinka paljon luulette, herraseni, h?nen saavan nyt, kun amiraali kuolee?"

"Kas sit? en osaa sanoa, mutta amiraali ei ole yst?v?ni is?."

"Mylady, Gusin is? on nahkakauppias Skinnerkadulta Snow Hillist?, hyvin arvossa pidetty kauppahuone, mylady. Mutta Gus on vain kolmas poika eik? siksi saata odottaa suurta osuutta omaisuudesta."

Molemmat nuoret naiset hymyiliv?t t?lle selitykselle -- vanha vaimo sanoi: "Kuinka?"

"Min? pid?n siit?, hyv? herra", sanoi lady Jane, "ett? Te ette h?pe? yst?vi?nne, mink?lainen heid?n asemansa el?m?ss? lieneekin. Onko meid?n sallittu p??st?? Teid?t alas jossakin, herra Titmarsh?"

"Ei mit??n h?t??, mylady", sanon min?. "Meill? on t?n??n vapaata konttorista -- ainakin antoi Roundhand lupaa minulle ja Gusille, ja minun on eritt?in mieluista ajella v?h?sen puistossa, ellei se ole vaivaksi."

"Ep?ilem?tt? se on meille -- ??rett?m?n hauskaa", vastasi lady Jane, vaikka pikemmin vakavan muotoisena.

"Oi, aivan varmasti!" vahvistaa lady Fanny paukuttaen k?si??n. "Eik? totta, iso?iti? Ja sen j?lkeen kun me olemme olleet puistossa, me saatamme ajella Kensingtonin puutarhassa, jos herra Titmarsh yst?v?llisesti tahtoo olla seuranamme."

"Mutta, Fanny, emme tee sill? tavoin", sanoo lady Jane.

"Mutta me teemme kumminkin!" huusi lady Drum. "Olenhan vallan menehty? halusta kuulla jotakin h?nen enostaan ja kolmestatoista t?dist??n, ja te nuoret tyt?t p?risette viel? siin? niin, etten t?ss? saa siunattua sanaa vaihtaa nuoren yst?v?ni kanssa."

Lady Jane kohautti olkiaan eik? virkennyt en??n sanaakaan. Lady Fanny, joka oli iloinen kuin kissanpoikanen , nauroi ja hihitti ja taas punastui, ja n?ytti olevan kovasti huvitettu sisarensa huonosta tuulesta. Ja kreivit?r k?vi heti k?siksi Hoggartyn kolmentoista missin historiaan, joka ei ollut l?hesk??n lopussa, kun me saavuimme puistoon.

Ette voi ajatellakaan, mitk? sadat herrat siell? selk?hevosella ajoivat vaunujen tyk? ja puhuttelivat naisia. Heill? oli kaikilla leikkisana lady Drumille, jolla n?kyi olevan omalaatuinen luonne, kumarrus lady Janelle ja, varsinkin nuorilla miehill?, kohteliaisuus lady Fannylle.

"Min? arvaan, ett? nuori neiti etsiskelee 'er?st? henkil??'", sanon min?.

T?ll? hetkell? kalpeakasvoinen, viiksihuulinen herra mustan hevosen sel?ss? tuli ratsastaen vaunujen luo, ja siit?, ett? lady Fanny hieman hytk?hti ja samassa k??ntyi katsomaan muuanne, min? ?lysin, ett? er?s henkil? vihdoinkin oli tullut.

"N?yrin palvelijanne, lady Drum", tervehti h?n. "Olen juuri ratsastanut miehen kanssa, joka oli v?hill? ampua itsens? rakkaudesta kauniiseen kreivit?r Drumiin vuonna -- no samapa tuo."

"Oliko se Killblazes?" tiedusti vanha rouva. "H?n on armas vanha ?ij?, ja min? olen aivan valmis karkaamaan h?nen kanssansa t?ll? samalla hetkell?. Vai oliko se ihastuttava vanha piispa? H?nell? on kihara hiuksistani -- h?n sai sen ollessaan is?n kappalaisena; ja saatanpa sanoa Teille, olisi aika ty? l?yt?? toinen semmoinen nyt samalta paikalta."

"Elk?? nyt, mylady!" sanon min?, -- elk?? sanoko niin!"

"Mutta teenp? sen sittenkin, herraseni", sanoo h?n, "sill? n?in meid?n kesken, on minun p??ni yht? paljas kuin tykin kuula -- kysyk?? Fannylta, eik? ole. Mitenk? se lapsirukka s?ik?htyi kerta pienen? odottamatta tullessaan pukuhuoneeseeni, kun minulla ei ollut tekotukkaa p??ss?!"

"Min? toivon, ett? lady Fanny on tointunut siit? pel?styksest?", sanoi "er?s" katsoen ensin h?nt? ja sitten minua sen n?k?isen? kuin olisi tahtonut sy?d? minut. Ja uskoisitteko sen? Lady Fanny ei osannut muuta vastata kuin "kiitos, varsin hyvin, mylord", ja sen h?n sanoi niin h?mill??n ja punastuvana kuin meid?n oli tapana koulussa lausua Virgiliusta -- kun emme sit? osanneet.

Mylord yh? katseli minua ylen tuikeasti ja mutisi jotakin toivoneensa saavansa sijan lady Drumin vaunuissa, kun oli v?synyt ratsastukseen, mihin lady Fanny h?nkin mutisi jotakin "iso?idin yst?v?st?".

Mutta n?yttip? silt?, ett? min? olin m??r?tty sin? p?iv?n? loukkaamaan kaikkia herrasmiehi?, sill? eik?s nyt tullut paikalle h?nen kunnianarvoisuutensa Edmund Preston, H?nen Majesteettinsa valtiosihteerej? ja lady Janen herra mies.

H?nen kunnianarvoisuutensa ratsasti pient? vankkaa kimoa ja oli lihava, kalvakka mies, joka n?ytti silt? kuin ei h?n koskaan liikkuisi raittiissa ilmassa.

"Kuka perhana tuo on?" tokasi h?n vaimolleen ?re?sti katsellen minua ja h?nt?.

"Oh, h?n on iso?idin ja Janen yst?vi?", eh?tti lady Fanny sanomaan samalla silm?ten, kuin mik?kin viekas vekkuli kun h?n oli, perin veitikkamaisesti sisareensa, joka puolestaan n?ytti hirve?n s?ik?htyneelt? ja pyytelev?sti katsoi sisareensa eik? uskaltanut ??nt?? sanaakaan. "Niin, todella", jatkoi lady Fanny, "herra Titmarsh on iso?idin serkku, ?idin puolelta, Hoggartyn kautta. Etk? tullut tuntemaan Hoggarteja, Edmund, ollessasi lordi Bagwigin kanssa Irlannissa? Salli minun esitt?? sinulle iso?idin serkku, herra Titmarsh; herra Titmarsh, lankoni, herra Edmund Preston."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet