Read Ebook: Kaspar Zinglerin sydän by Sick Ingeborg Maria

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1374 lines and 55189 words, and 28 pages

"Mutta eip? ole niin helppoa, kun on ihan suunniltaan tuskista eik? ole ennest??n kokemusta niiss? asioissa."

"Nyt haen l??k?rin", sanoi Kaspar, ottaen lakkinsa.

"Luuletko, ett? se on tarpeellista? Ajattelin, ett? Lisel voisi antaa meille jotain mill? voitelisimme."

"Min? haen l??k?rin", toisti Kaspar p??tt?v?sti. "Onpa h?nell? kuitenkin is? -- raukalla!"

L??k?ri tutki lasta, ja tietysti oli sel?ss? vikaa. Miksi ei oltu haettu h?nt? ennemmin?

Kaspar ny?k?ytti merkitsev?sti vaimolleen: "Siin?p? itse kuulet! Mink?lainen ?iti oletkaan, kun et ole sit? ennemmin huomannut!"

Mutta Bethi tiesi siihen, ettei ollut tapana ajatella l??k?ri? ennenkuin pidettiin tautia varmasti vaarallisena. Paha oli jo aikaiseen saanut alkunsa. Kes?ll? ennenkuin lapsi oli syntynyt, oli postitalossa asunut ulkomaalainen rouva pienen, vaaleakiharaisen, heikon tyt?n kanssa. Tyt?il? oli tapana istua ulkona pieni kirja helmassaan, johon h?n piirteli ohuilla ja nopeilla pikkusormillaan. H?n oli my?skin piirt?nyt kuvan Kasparin talosta ja oli usein kulkenut siit? ohitse. H?nt? oli Bethi katsonut liian paljon. Kun sitten pikkuinen ilmestyi maailmaan, ei h?n ollut is?n eik? ?idin n?k?inen, vaan tarkalleen muistutti tuota vierasta, vaaleakiharaista ulkomaalaista tytt?? -- ja tietysti oli h?n my?skin heikko, niinkuin se toinenkin oli ollut.

Ainoa mik? voisi auttaa, oli vied? pikkutytt? kyl?kirkossa olevan ison "Armonkuvan" luo, johon ne, jotka siell? olivat parantuneet, olivat ripustaneet monta vahasta tehty? k?tt? ja jalkaa sek? kultaisia ja hopeisia syd?mi?. Ehk? my?skin "joen pyh? ?iti" tahtoisi armahtaa pient? raukkaa!

Tapa, mill? Kaspar Zingler puhui pienest? viallisesta tyt?st??n, oli melkeinp? naurettava. Bethi, joka ei koskaan oikein voimistunut synnytt?misen per?st?, kuoli ennenkuin lapsi oli t?ytt?nyt viisi vuotta; mutta Kaspar oli lapselleen sek? is?n? ett? ?itin?, ja enemm?nkin.

Anna pudisteli usein p??t??n: "H?nest? ei toki pid? kasvattaa prinsessaa!" -- Anna oli taas lesken? muuttanut Kasparin luokse. Hans-serkku oli kuollut ja molemmat nuoret poikansa olivat naineet ?kkipikaa; toinen heist? oli ottanut talon haltuunsa. Mutta Anna oli sielt? muuttanut rouvan arvoisena ja sievoinen rahasumma taskussaan -- paitsi sit?, mit? poika oli antava h?nelle vuosittain.

Talon etupuolelle aurinkoiselle paikalle, jossa ennen oli vain roskal?ji?, oli Kaspar valmistanut pienen puutarhan -- se oli ensim?inen ja ainoa Kortschissa -- ja istuttanut siihen joukon kirjavia kukkasia. H?n kulki pitki? matkoja hankkiakseen siihen muutamien oikein kauniitten kukkien siemeni?. Lapsi rakasti aurinkoa ja punaisia kukkasia ja istui siell? pienell? penkill?, jonka h?n oli sille laittanut.

Sitten oli h?n my?skin postinkantajan kautta hankkinut pienet, siev?t keltaiseksi maalatut vaunut, joilla h?n kuljetti tytt?st? suurien kastanjapuitten varjoon vuorenrinteen alle, sill? tytt? heng?styi k?velless??n niin kauas. H?n kantoi h?net usein syliss??n yl?s jyrk?nnett?, jos tytt? tahtoi katsella ymp?rist??.

Nukenkin oli h?n hankkinut lapselleen, ja sill? se leikki yksin??n, riisui silt? vaatteet ja puki sen taas, tuuditti sit? uneen ja puheli sille niin kauniisti kuin pieni viisas ?iti.

H?n ei voinut niinkuin muut lapset telmi? ja juosta ja huutaa -- ja h?n karttoikin mieluimmin muita. Ei voinut muuta ajatella kuin ett? he olivat puhuneet h?nelle h?nen viastaan. Sellaisilla ei ole sen parempaa ymm?rryst?!

Mutta sit? ei ollut t?ysikasvuisillakaan Kortschissa. Saattoi tapahtua ett? yksi ja toinen lausui ihan kuuluvasti, kun lapsi oli huoneessa: "Kas kun ei se lapsiraukka kasva! Huomaa selv?sti miten selk? yh? enemm?n ja enemm?n k?yristyy. Niinp? niin, h?n j?? ainiaaksi kyttyr?selk?iseksi!"

Alussa yhtyi t?h?n Anna sanoen: "Niin, Jumalan pyh? ?iti, niin -- olisi varmaan ollut parempi, ett? h?neen olisi kuolettavasti sattunut sin? p?iv?n? kun h?n putosi lattialle ja l?i selk?ns? vialliseksi, pikkuraukka!" -- Mutta kerran, kun Kaspar sen kuuli, niin h?n pui nyrkki? ja sanoi: "Jos kerrankin viel? lausut sellaisia sanoja, niin voit l?hte? hakemaan toista Hans-serkkua! Minun luonani et saa olla kauempaa."

Toivottiin ettei pieni tytt? huomannut niin tarkoin n?it? kovia sanoja, ja ettei h?n muistaisi niit?. Mutta er??n? p?iv?n? kun Kaspar poltti piippuaan p?iv?llisen p??lle puutarhapahasessaan, josta h?n oli niin ylpe?, kuuli h?n tyt?n sanovan nukelleen, jonka kanssa h?n penkill? leikki: "Tahdon mielell?ni tuoda sinulle kauniin, punaisen nuken; mutta sinun tulee sill? aikaa maata kauniisti hiljaa! Muuten voit pudota penkilt? ja satuttaa selk?si. Ja se olisi itsellesi ik?vint?! Silloin voisit mieluummin samalla kuolla -- k?sit?th?n sen!"

Kaspar l?hti nopeasti puutarhasta pelloilleen. H?nen kasvonsa olivat vihasta punaiset. Tiell? osui h?n suoraan kyl?n vanhaa pappia vastaan, joka pys?hdytti h?net, niinkuin h?nen tapansa oli, ja kysyi, miten h?nen luonansa voidaan.

"Ajattelen t?ss? kulkiessani, miten ihmiset ovat kummallisia t??ll? Kortschissa", sanoi Kaspar -- sill? papille saattoi puhua kaikkea. "On niinkuin ei heill? olisi hituistakaan syd?nt? rinnassaan."

"N?in kummallisia ovat ihmiset monessa muussakin paikoin kuin Kortschissa", sanoi vanha, lempe? pappi. "Se syd?n, joka meill? itsekullakin luonnostaan on, ei ole paljon arvoinen. Sit? verrataan er??ss? kohdin pyh?ss? raamatussa kiveen."

-- Kiveen, juuri niin -- se oli oikea sana! Niill? on varmaan oikeata harmaatakive? rinnassaan, muutamilla, koska saattoivat katsella tuollaista pient?, kultakiharaista tytt?st? ilman ett? heid?n syd?mens? olisi heltynyt ja johdattanut heid?n mieleens? vain lempeit? ja rohkaisevia sanoja, jotka eiv?t olisi tehneet h?nelle el?m?? viel?kin vaikeammaksi.

Millaiset kasvot h?nell? olikaan! Oikeat enkelin kasvot, joiden takia olisi voinut sek? nauraa ett? itke? -- ja joita katsellessaan saattoi tulla paremmaksi ihmiseksi!

Ja millaiset olivatkaan h?nen sormensa! Ohuet, nopeat, v?ritt?m?t sormet py?reine kynsineen eiv?t koskaan olleet toimettomina; aina niiden piti tehd? jotain. Kaikkea mit? hyv?t luostarin sisaret, jotka usein k?viv?t h?nt? katsomassa, h?nelle opettivat -- h?n heti oppi tekem??n. H?n oli tuskin kymmenvuotias, kun h?n jo osasi kutoa niin n?pp?r?sti, ett? pienet tikut kalisivat, ja valmistaa isoja, valkeita liljoja paperista ja kauniita hopealankakukkia kirkkoon ja palmikoida pieni? koreja ja kehyksi? oljista.

Aina kun Kaspar oli tuvassa, seisoi h?n hiljaa, katsellen pient? tytt??, joka istui tehden yht? tai toista ikkunan ??ress?. "Voi, kuinka nuo sormet voivatkin liikkua", sanoi h?n. "On kuin ne lumoisivat. P??ni ihan menee py?r?lle niit? katsellessa!"

Silloin h?n nosti pienet, vakavat kasvonsa is??ns? kohti niin rauhallisesti ja tyytyv?isen?, hymyn v?lke sinisiss? silmiss??n.

Se oli toista kuin silloin kun h?n pakotti itsens? hymyilem??n oikein koko suullaan -- silloin oli h?n aina jostain pelj?stynyt, mutta ei tahtonut sit? n?ytt??, sen is? tiesi. Sen hymyilyn, jossa suu oli kuin voisi se yht? hyvin k??nty? itkuun, tunsi is? kaikilta niilt? kerroilta, jolloin muut puhuivat tyt?n viasta ik??nkuin olisivat ymm?rt?m?tt?mi? -- mutta mik? pahinta eiv?t ??nett?mi? -- elukoita, tai silloin kun h?n teki l?ht?? kouluun tai tuli sielt? kotiin.

Opettaja h?nt? kiitti, sill? h?n oli taitava lukemaan ja laskemaan, ja muut lapset eiv?t suinkaan joka p?iv? kiusanneet h?nt? sill?, ett? h?n oli raajarikko -- mutta aina l?htiess??n kouluun hymyili h?n Kasparille tavalla, jonka piti kuvastaa iloa -- mutta joka oli niin pelokas, ett? is?n syd?nt? ihan vihlasi.

Kun h?nest? tuli koulutytt?, oli Kaspar ostanut h?nelle kulkukauppiaalta seppeleen, niinkuin muillakin tyt?ill? oli, jotta h?n voisi kulkea toisten mukana kulkueissa suurien juhlien aikoina.

H?n ei ollut ostanut viheri?n valkoista, kirjavaa, niinkuin useimmilla oli, vaan loistavan sinisen -- suurista lemmenkukista solmitun -- vaikkakin se oli kaikkein kallein ja vaikkei h?n muuten ollut juuri altis luopumaan rahoistaan.

Kun pikkutytt? sai seppeleen k?siins? ja alkoi koetella sit? kauniille, vaalealle tukalleen, nousi kevyt puna h?nen v?ritt?mille poskilleen. H?n nousi tuolille kurkistaakseen sein?ll? riippuvaan pieneen py?re??n peiliin ja sanoi: "Kunpa nyt selk?ni olisi samallainen kuin muiden -- niin voisin olla oikein siev?, eik? totta?"

T?m? oli ensim?inen kerta jolloin h?n puhui siit? is?lle -- ja jotain nousi t?m?n kurkkuun, joka teki h?nelle vaikeaksi heti vastata. Mutta sitten h?n huusi: "Siev?! Sin? olet paljoa sievempi kaikkia muita -- vaikka ne ovatkin niin suorat, ett? -- -- ett? ihan kallistuvat taaksep?in."

Tyt?ll? ei ollut tapana nauraa -- mutta nyt h?nen siniset silm?ns? alkoivat nauraa... ne eiv?t ainoastaan hymyilleet, vaan oikein nauroivat, is?n t?t? sanoessa.

Mutta ottaessaan osaa kulkueeseen Kristuksen ruumiin juhlassa ja is?n katsellessa h?nt? kulkueen miesryhm?st? joka kerta kun pys?hdyttiin, oli h?nen luonnottomasti avautuneen suunsa ymp?rill? tuo pelon her?tt?m? hymyily, ja Kaspar tiesi, ett? h?n kulki siin? muiden joukossa pelokkaana ja arkana ja onnettomana loistavan sinisine seppeleineen.

Sin? syksyn?, jolloin pikku tytt? oli t?ytt?nyt kymmenen vuotta, tuli h?neen ysk? ja h?n heng?styi v?hemm?st? kuin ennen.

Kaspar osti h?nelle kokonaisen pussillisen rintasokeria ja piti h?net sis?ll? huoneessa, mutta siit? ei ollut apua. Silloin haettiin l??k?ri. H?n tutki pient?, laihaa rintaa, ny?k?ytti p??t??n ja sanoi: "T?st? kyll? parannutaan." Mutta ulkona pudisteli h?n p??t??n: "Keuhkoissa on vikaa. Rinta on k?rsinyt sel?n paineesta."

"Mutta siit? h?n kai voi parantua aikaa my?ten?" kysyi Kaspar.

L??k?ri kohautti olkap?it??n.

-- Er??n? p?iv?n? tuli Kaspar papin luokse ja laski kourallisen rahoja h?nen eteens?. Joka kerta viime aikoina kun oli rakennettava kappeli tai pystytett?v? pyh?inkuva, oli Kaspar ensim?inen joka antoi rahojaan siihen, ja aina h?n sanoi: "Jotta pieni tytt?ni kasvaisi ja voimistuisi."

Nyt h?n vain sanoi: "Pieni tytt?ni -- -- ei jaksa en??."

"Mit? nyt on, Kaspar?" kysyi pappi.

"Niin, oletkohan aina niin sanonut, Kaspar, ennenkuin toisilla on ollut liian raskasta, ennenkuin he ovat rasittuneet liikaa?" sanoi pappi, pudistaen v?h?n p??t??n.

"Sanomme niin jo ??nett?mille elukoillekin", toisti Kaspar. "Niidenk??n ei pid? raataa liian paljon. Mutta pieni tytt?ni -- h?n ei en?? jaksa. H?n ei saa olla kipe?n? sek? edest? ett? takaa. H?n ei jaksa! -- -- Eik? siin? ole oikeudenmukaisuuttakaan. Sill? se ei ole h?nen syyns? -- se on minun!"

"Mik? on sinun syysi?"

"Se ett? h?n vioittui. Sin? p?iv?n?, jolloin h?n syntyi ja jolloin tapaturma sattui, silloin en pit?nyt kiirett? hakiessani Liseli? -- minua suututti se, ett? olin turhaan kiirehtinyt kaksi kertaa. Sit? vain kulkiessani ajattelin -- enk? mit??n muuta."

"Eih?n ole varmaa, ett? sittenk??n olisit tullut ajoissa kotia, Kaspar -- mutta on hyv? tehd? tili? itsens? kanssa my?skin itsekk?ist? ajatuksista."

"Tahdon rukoilla h?nen puolestaan", sanoi pappi, "ja ajatella h?nt? pyh?ss? messussa. Mutta sinunkin tulee rukoilla."

"Niin olen tehnytkin. Olen ollut kaikkien seudun pyh?inkuvien luona rukoilemassa. Mutta tuntuu silt?, kuin ei se yht??n auttaisi."

"Kyll? se auttaa, Kaspar -- mutta tulee n?yryytt?? syd?mens? ja ottaa apu sellaisena kuin se tulee."

-- Kaspar kulki kotiinp?in. Papin oli helppo sanoa, ett? tuli tyyty? apuun sellaisena kuin se tuli. Tytt?nen ei ollut h?nen! Voi, jospa voisi l?yt?? yhdenk??n -- ja sellainenhan pit?isi toki l?yt?? monien pyhimysten joukosta! -- jonka tunteet olisivat pienokaista kohtaan v?h?nkin sellaiset kuin h?nen, ja jolle voisi huutaa, niin ett? h?n heti sen ymm?rt?isi: h?nelle ei pid? antaa enemp?? kannettavakseen, sill? h?n ei jaksa! Ja joka sitten poistaisi painon minulta ja oikaisisi samalla viallisen selk?rangan.

Kun Kaspar kulki kyl?kaivon ohi, n?ki h?n, ett? vanha Marianna istui siin? lep??m?ss? risukimppu sel?ss??n.

Kaksi miest? seisoi puhellen t?ytel?isen, punaposkisen tyt?n kanssa, joka oli noutamassa vett?, mutta kukaan heist? ei huomannut vanhusta.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet