Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Kauhun laakso 1: Murhenäytelmä Birlstonen kartanossa by Doyle Arthur Conan Tuura Timo Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 674 lines and 22615 words, and 14 pages
Translator: Timo Tuura
KAUHUN LAAKSO I
Murhen?ytelm? Birlstonen kartanossa
Kirj.
Conan Doyle
Suom. Timo Tuura
Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Kirja, 1915.
SIS?LLYS:
Lukijalle. 1. Enne. 2. Mr Sherlock Holmes tekee p??telmi?. 3. Murhen?ytelm? Birlstonen kartanossa. 4. Pimeytt?. 5. Murhen?ytelm?n henkil?t. 6. V?h?n valoa. 7. Ratkaisu.
Lukijalle.
Kirjailijana on h?n kuulu kautta maailman. Julkaistuaan v. 1889 romaaninsa "Nelj?n merkit" her?tti h?n heti huomiota siin? p??henkil?n? esiintyv?ll? yksityis-salapoliisityypill?, siit? hetkest? kuolemattomaksi k?yneell? Sherlock Holmes'illaan. H?ness? katsottiin esiintyv?n anglosaksilapsen rodun p??ominaisuudet yhteen koottuina: loogillisuus, ajatuksen aktiivinen ter?vyys, j?rkkym?t?n siveellisyys, itsen?isyys, luoksep??sem?t?n, mutta kerran voitettuna yst?vyydess??n j?rk?ht?m?t?n luonne; samoin rodun ulkonaiset tunnusmerkit: pituus ja laihuus, puvun siisteys, ruumiinvoimat, hyv? ruokahalu, ankara tupakointi j.n.e. H?n oli kaikkenkaikkiaan tyypillinen englantilainen, jonka ominaisuuksia ja erikoisuuksia oli joka taholle hiukan liioiteltu, mutta joka juuri sellaisena oli kaikille mieluisa ja kansalaistensa itserakkautta kutkutteleva. "Sherlock Holmes'in seikkailut" ovat sitten tulleet kaikkialla kuuluisiksi, ilmestyen monilla eri kielill?.
Holmes'in menettelytapa rikoksia tutkiessaan ei ole kirjallisuudessa varsinaisesti uusi, vaikka Doylelle onkin annettava se tunnustus, ett? h?n on ensim?iseksi meid?n p?ivin?mme sit? p??-asianaan kehitt?nyt. Jo romantiikan kauhuromaaneissa esiintyy takaa-ajoa, joka on sukua salapoliisikertomuksille, ja esim. engl. filosofi ja kirjailija William Godwin k?ytt?? romaanissaan "Caleb Williams" keinoja, joista toiset kelpaisivat Sherlock Holmes'illekin. Amerikan romaanikirjallisuuden perustaja Charles Brockden Brown on er?iss? teoksissaan aivan tietoisesti Doylen johtop??t?smenetelm?n k?ytt?j?. Saksalainen E.T.A. Hoffmann, jonka tuotanto her?tt?? nykyisin yh? enemm?n tutkijain mielenkiintoa, on hyvin l?hell? t?t? alaa, kunnes h?nen hengenheimolaisensa, amerikalainen Edgar Allan Poe, er?ill? kertomuksillaan suorastaan perustaa t?llaisen menettelytavan meid?n p?iviemme merkityksess?.
N?m? esimerkit riitt?k??t osoittamaan, kuinka Doylenkin tuotanto elimellisesti liittyy vanhempaan kirjallisuuteen, olematta ydinosaltaan erikoisesti uutta. Suorituksessa ja k?sittelyss? esiintyy vasta sen omintakeisuus. Ryhtym?tt? tarkemmin Doylen salapoliisikertomuksia erittelem??n huomautamme vain, ett? niiss? kaikissa on voimakas siveellinen inho rikollisuutta ja pahuutta vastaan, ja ett? niiss? ei koskaan vedota lukijan huonoihin vaistoihin. Siin?kin suhteessa ne ovat ajanvietelukemisista sopivimpia, ehk? usein kasvattavia ja opettaviakin. Siksi niit? ei my?sk??n pid? sekoittaa siihen salapoliisikirjallisuuteen, joka raakuudellaan ja rikoksen ihannoimisella on kaikissa maissa her?tt?nyt voimakasta vastustusta. Doylen kirjat ovat my?s niit? ainoita alaltaan, jotka tekotavaltaan ja tyylilt??n tyydytt?v?t kohtuullisia kirjallisia vaatimuksia.
Esill? oleva kertomus "Kauhun laakso" on sangen onnistunut. Leppoisan humorin h?yst?m?n? kulkee k?sittely siin? j?nnitt?v?sti todella yll?tt?v?? ja hyvin osattua loppua kohti.
ENSIM?INEN LUKU.
Enne.
-- Min? aijon ajatella --, sanoin.
-- Kun kerran aijot, niin ajattele, huomautti Sherlock Holmes k?rsim?tt?m?sti. Luulen olevani kuolevaisten pitk?mielisimpi?, mutta my?nn?n yst?v?ni pistosanojen t?ll? kertaa suututtaneen minua.
-- Kunnon Holmes, sanoin min? vakavasti, sin? koettelet toisinaan k?rsiv?llisyytt?ni.
H?n oli niin vaipunut omiin mietteisiins?, ettei h?n heti vastannut huomautukseeni. H?n istui alkamaton aamiainen edess??n, nojasi p??t??n k?teens? ja tuijotti paperiin, jonka h?n ?sken oli ottanut kirjekuoresta. Sitten otti h?n k?teens? kuoren, piti sit? valoa vasten ja tutki tarkoin sek? sen etupuolta ett? takapuolta.
-- K?siala on Porlockin, sanoi h?n miettiv?isesti; voin tuskin ep?ill?, ettei se olisi Porlockin k?sialaa, vaikka olen n?hnyt sen vain kaksi kertaa. T?m? kreikkalainen 'e' heittokoukeroineen on tunnusmerkillinen. Mutta jos kirje on Porlockin l?hett?m?, niin t?ytyy sen olla erinomaisen t?rke?.
H?n puhui enemm?n itselleen kuin minulle, mutta h?nen sanainsa her?tt?m? mielenkiinto h?lvensi suuttumukseni.
-- Ken on Porlock? kysyin min?.
-- Porlock on, Watson, taiteilijanimi, tunnusmerkki, mutta sen omistaja on ovela ja vaikeasti saavutettavissa oleva mies. Er??ss? edellisess? kirjeess? ilmoitti h?n minulle aivan suoraan, ettei nimi ollut h?nen oikea nimens? ja v?itti, etten l?yt?isi h?nen j?lki??n t?m?n suuren kaupungin miljoonien ihmisten joukosta. Porlock ei ole merkityksellinen itsens? vuoksi, vaan sen suuren miehen vuoksi, jonka kanssa h?n on yhteydess?. Kuvittele haukea hain seurassa, shakaalia leijonan seurassa -- niin mit? hyv?ns?, mik? on v?h?p?t?ist? jonkun kauhistuttavan seurassa -- eik? ainoastaan kauhistuttavaa, Watson, vaan mit? suurinta onnettomuutta uhkaavaa. Sellaisena h?n kuuluu minun mielenkiintoni piiriin. Olet kai kuullut puhuttavan professori Moriartysta?
-- Kuuluisasta tieteellisest? rikoksellisesta, joka on yht? mainio roistojen keskuudessa kuin --
-- Minun vaatimaton persoonani, lausui Holmes, est?en minua jatkamasta.
-- H?n on tuntematon yleis?lle, aijoin min? sanoa.
-- Hyvin sattuvasti sanottu! huudahti Holmes. Sin? alat antaa leikillisen pilanteon n?ytteit?, joita minun t?ytyy varoa. Mutta kun sin? nimit?t Moriartya rikokselliseksi, niin sin? lain mukaan olet syyp?? herjaukseen, ja se juuri on merkillist? ja ihmeellist?. Suurin juontenpunoja, mit? milloinkaan on ollut, kaikenkaltaisten pirullisuuksien j?rjest?j?, synkimpien salahankkeitten ohjaava j?rki -- aivot, jotka olisivat voineet ohjata kansakuntien kohtaloja -- siin? mies! Mutta niin vapaana h?n s?ilyy julkisesta ep?luulosta -- niin saavuttamattomissa kaikelle arvostelulle, niin ihailtavan taitava h?n on ohjaamaan lankoja pysyen itse n?kym?tt?miss?, ett? h?n ?sken lausumiesi sanojen johdosta voisi haastaa sinut oikeuteen, miss? sinut tuomittaisiin maksamaan h?nelle vuotuinen el?ke korvaukseksi h?nen kunniansa loukkaamisesta. Eik? h?n ole kirjoittanut teosta "Asteroidin dynamiikka", teosta, joka kohoaa puhtaan matematikan niin korkeille asteille, ett? v?itettiin, ettei tieteellisiss? aikakauskirjoissa kukaan kyennyt arvostelemaan kirjaa? K?yk? laatuun panetella sellaista miest?? "H?vyt?n tohtori"", "h?v?isty professori" -- sellaisin otsikoin sanomalehdet asiasta kertoisivat. Sellainen on neron valta, Watson. Mutta jos min? selviydyn niist?, jotka ovat v?h?p?t?isempi?, niin koittanee viel? kerta meid?nkin voitonp?iv?mme.
-- Sen min? haluan n?hd?! huudahdin innostuneena. Mutta sin?h?n puhut tuosta Porlockista?
-- Niin tosiaankin -- tuo niin sanottu Porlock on rengas ketjussa, rengas, joka on jonkun matkan p??ss? ketjun valtavasta kiinnityskohdasta. Meid?n kesken sanottuna ei Porlock ole mik??n ehj? rengas. Mik?li min? olen voinut huomata, on h?n t?m?n renkaan ainoa heikko kohta.
-- Mutta mik??n ketju ei ole voimakkaampi sen heikointa rengasta.
-- Olet vallan oikeassa, rakas Watson. Se on juuri Porlockin suuri merkitys. J?lelle j??neen oikeudentunnon hitusen vaikuttaessa h?neen ja jonkun sopivaan aikaan h?nelle l?hetetyn kymmenen punnan setelin her?tt?ess? h?nen harrastustaan, on h?n pari kertaa ennakolta l?hett?nyt minulle tiedonantoja, joilla on ollut arvoa -- mit? suurin arvo, niiden avulla kun on voitu ennakolta tiet?? ja est?? rikos sensijaan ett? olisi t?ytynyt tyyty? vain kostamaan se. En ensink??n ep?ile sit?; jos meill? vain olisi salakirjoituksen avain, niin huomaisimme t?m?nkin tiedonannon olevan juuri senlaatuisen.
J?lleen levitti Holmes paperin k?ytt?m?tt?m?lle lautaselleen. Nousin, kumarruin h?nen puoleensa ja katselin omituista kirjoitusta, jonka sis?lt? oli seuraava:
-- Miten sin? selit?t t?m?n, Holmes?
-- Se on varmaankin yritys l?hett?? salainen tiedonanto.
-- Mutta mit? hy?ty? on k?ytt?? avaimetonta salakirjoitusta?
-- Ei mit??n t?ll? kertaa.
-- Miksi sanot "t?ll? kertaa"?
-- Siksi ett? on monia salakirjoituksia, jotka min? voisin selitt?? yht? helposti kuin "Timesin" niin sanotun "pelko palstan" salaisuudet. Sellaiset yksinkertaiset keksinn?t virkist?v?t ajattelukyky? v?sytt?m?tt? sit?. Mutta t?m? on aivan toista. Ne viittaavat varmaankin jonkun kirjan m??r?tyn sivun sanoihin. Olen avuton, ennenkuin saan tiet??, mink? kirjan mihin sivuihin.
-- Mutta mit? merkitsev?t "Douglas" ja "Birlstone"?
-- Ne sanat on kirjoitettu selv?sti sen vuoksi, ettei niit? luultavasti ollut tuolla sivulla.
-- Mutta miksi h?n ei ole ilmoittanut kirjaa?
-- Synnynn?inen ter?v?j?rkisyytesi, tuo sinulle ominainen oveluus, joka tuottaa suurta iloa yst?villesi, olisi varmaankin est?nyt sinut panemasta salakirjoitusta ja sen avainta samaan kuoreen. Jos se olisi joutunut harhateille, olisi l?hett?j? ollut tuhon oma. Mutta kun asia on j?rjestetty, niin kuin nyt, niin molemmat paperit olisivat eksyneet samalle taholle, ennenkuin mit??n vahinkoa olisi tapahtunut. Mutta toisen postin pit?isi jo olla t??ll? ja ihmettelisin, ellei se toisi kirjett?, jossa on tarkempi selitys, tai -- mik? on luultavampaa -- mainitsemaasi kirjaa.
Holmesin ennustus toteutuikin, kun muutaman minuutin kuluttua palveluspoika Billy tuli tuoden odotetun kirjeen.
-- Sama k?siala, huomautti Holmes, avatessaan kirjekuoren, ja t?ss? on todella nimikirjoitus, lis?si h?n mieliss??n k??riess??n kirjeen auki. Edistymme, Watson.
Mutta h?nen otsansa synkistyi, kun h?n silm?ili kirjeen sis?lt??.
-- T?m? oli hyvin ik?v??, t?m?. Pelk??np?, Watson, ett? petymme toiveissamme. Kunhan tuon Porlockin ei vain k?visi huonosti. "Hyv? mr Holmes" -- niin h?n kirjoittaa -- "min? en puutu enemp?? t?h?n asiaan. Vaara on liian suuri. H?n ep?ilee minua. N?en, ett? h?n ep?ilee minua. Vallan odottamatta tuli h?n luokseni, kun olin kirjoittanut osoitteen kuoreen l?hett??kseni teille salakirjoituksen avaimen. Onneksi enn?tin k?tke? sen. Jos h?n olisi saanut n?hd? sen, olisi minulle k?ynyt huonosti. Mutta havaitsin ep?ilyksen h?nen silmiss??n. Olkaa hyv?t, polttakaa salamerkein kirjoitettu tiedonantoni, josta teill? ei en?? voi olla mit??n hy?ty?. Fred. Porlock."
Holmes istui hetkisen hypistellen kirjett?, katsellen samalla pes?valkeaan.
-- Onhan mahdollista, sanoi h?n vihdoin, ettei se merkitse mit??n. Ehk? vain huono omatunto ahdisti h?nt?. H?n tiesi olevansa kavaltaja ja luki senvuoksi syytteen toisen silmist?.
-- Ja tuo toinen oli, arvaan min?, professori Moriarty!
-- Arvasit oikein. Kun joku tuon joukkion j?sen sanoo: "h?n", niin kyll? tied?n ket? tarkoitetaan. Kaikki he tuntevat t?m?n yksinvaltiaan "h?nen".
Add to tbrJar First Page Next Page