Read Ebook: Kristus inkvisitorin edessä by Dostoyevsky Fyodor

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 51 lines and 9857 words, and 2 pages

KRISTUS INKVISITORIN EDESS?

Kirj.

F. M. Dostojevski

Suomennos.

Hyvink??ll?, Uus-Uskonnollinen Kustannusliike O.-y., 1917.

ESIPUHE.

Seuraava kirjotelma on otettu Dostojevskin kuuluisasta romaanista nimelt? "Veljekset Karamasoff", jonka h?n kirjotti viimeiseksi ennen kuolemaansa. Se on v?likohtaus ja esiintyy keskusteluna kahden veljeksen Ivanin ja Aljooshan v?lill?. N?ist? on Aljoosha nuorempi, kristillinen mystikko, joka on kasvatettu luostarissa. Ivan taas on uudenaikainen materialisti ja ateisti.

T?ss? kirjotelmassa, joka on pantu Ivanin suuhun, kuvastuu mit? syv?llisimpi? mietteit?, jotka koskettavat erityisesti roomalaiskatolisuutta ja sen kirkkoj?rjestelm?? mutta suuressa m??rin my?s kaikkia muita kirkkoja, jotka ovat hyl?nneet Kristuksen alkuper?iset opetukset ja rakentuneet aivan vieraalle, jopa vastakkaiselle perustalle. T?ss?kin kirjotelmassa, kuten Dostojevskin muissa teoksissa ilmenee h?nen tavaton voimakkuutensa ja h?nen ajatustensa miltei pelottava syv?llisyys.

Kristus inkvisitorin edess?.

Ivan kertoo suunnittelemaansa n?ytelm??, jossa tapahtuma on sijotettu kuudennelletoista vuosisadalle:

"T?ll?inen on runoelmani:

"Kristus esiintyy n?ytt?m?ll?. Viisitoista vuosisataa on kulunut siit? kun h?n erosi maan p??lt?, luvaten kerran palaavansa 'suurella voimalla ja kunnialla', viisitoista vuosisataa on kulunut siit? kun lausuttiin sanat: 'Siit? p?iv?st? ja hetkest? ei tied? yksik??n, ei edes taivaan enkelit vaan minun is?ni yksin'. Mutta kristikunta yh? h?nt? odottaa...

"Se odottaa h?nt? samassa vanhassa uskossa ja samoin tuntein. Niin, viel? suuremmalla uskolla, sill? viisitoista vuosisataa on jo vier?ht?nyt siit? kun viimeinen merkki taivaasta annettiin ihmisille.

"Ja luottavaista syd?nt? sokea usko tyydytt?? vaan taivas merkki? ei anna.

"Tosin me kaikki olemme kuulleet ihmeist?, joita on tehty senkin per?st? kun ihmeitten aika ainiaaksi poistui. Meill? on ollut ja on viel? pyhimyksi?, joiden uskotaan salaper?isell? voimalla parantavan; ja jos voimme uskoa el?m?kertain kirjottajia, on n?iden pyhimysten joukossa sellaisia, joita taivaan kuningatar omassa personassaan k?vi tervehtim?ss?. Mutta saatana ei nuku ja ensim?iset ep?ilyksen idut, yh? kasvava ep?usko tuollaisiin ihmeisiin oli alkanut jo 1500 luvulla versoa kristikunnassa. Juuri t?h?n aikaan uusi kauhistuttava kerettil?isyys ensiksi esiintyi Pohjois-Saksassa . Suuri t?hti, 'loistava niinkuin tulisoihtu... lankesi vesivirtoihin... ja ne kaikki tulivat katkeriksi'. Tuo kerettil?isyys suoraan kielsi ihmeiden todellisuuden. Mutta ne, jotka olivat pysyneet uskollisina, uskoivat sit? palavammin. Ihmiskunnan kyyneleet nousivat Vapahtajan luokse niinkuin ennenkin ja kristitty maailma odotti h?nt? yht? luottavasti kuin konsanaan. He rakastivat h?nt? ja toivoivat h?neen aivan niinkuin monet olivat tehneet ennen heit?...

"H?n saapuu ??nett?m?n? ja ilmoittamatta, ja kuitenkin kaikki -- kumma kyll? -- kaikki heti tuntevat H?net. Ihmiset juoksevat H?nt? kohti ik??nkuin vastustamattoman voiman sys??min?; v?kijoukko ymp?r?i H?net, tunkeilee ja painautuu H?nen ymp?rilleen seuraten H?nt?... ??nett?m?n? ja rajattoman s??lin hymy huulillaan H?n kulkee sullotun v?kijoukon l?pi ja liikkuu hiljaa eteenp?in. Rakkauden aurinko paistaa H?nen syd?mess??n, Valon, Viisauden ja Voiman l?mp?isi? s?teit? hohtaa H?nen silmist??n ja rakkauden aallot valautuvat yli rahvaan tunkeilevien parvien saattaen heid?n syd?mens? vastarakkaudesta v?r?htelem??n. H?n ojentaa k?tens? heid?n p??ns? p??lle, siunaa heit? ja H?nen pelk?st? kosketuksestaan, jopa H?nen vaatteittensa liepeist?kin vuotaa parantava voima. Syntym?st??n saakka sokea vanhus huudahtaa: 'Herra paranna minut, ett? n?kisin sinut' ja luomet aukenevat suljetuilta silmilt? ja sokea mies n?kee H?net... Ihmisjoukko itkee ilosta ja suutelee sit? maata, jota H?n jaloillaan astuu. Lapset sirottavat kukkia H?nen tielleen ja huutavat H?nelle: Hosianna. Siin? H?n on, H?n itse, he sanovat toisilleen, se on varmasti H?n, se ei voi olla kukaan muu.

"H?n pys?htyy vanhan katedraalin portaille juuri silloin kun pienoinen valkea kirstu kannetaan sis??n itkun ja valitusten seuraamana. Kansi on auki ja kirstussa makaa kauniin seitsenvuotiaan tyt?n ruumis, etev?n kaupunkilaisen ainoa lapsi. Pieni ruumis on kukkasiin upotettu. 'H?n her?tt?? lapsesi eloon', huudahtaa v?kijoukko luottavaisena itkev?lle ?idille. Virantoimituksessa oleva pappi, joka on tullut portaille hautajaissaattoa vastaanottamaan, katselee h?mm?styen ja paheksuen. ?kki? kuuluu ??nek?s huuto ja onneton ?iti heitt?ytyy H?nen jalkoihinsa. 'Jos Sin? se olet, saata lapseni takaisin el?m??n', h?n koko sielunsa voimalla huutaa. Saattue pys?htyy ja pieni kirstu lasketaan hiljaa H?nen jalkainsa juureen. Jumalallinen s??liv?isyys loistaa H?nen silmist??n ja H?nen katsellessaan lasta kuiskaavat H?nen huulensa taas kuten kerran ennen: 'Talitha Kumi', ja 'heti nousi tytt?nen'. Lapsi kohoaa arkussaan. H?nen pieniss? k?t?siss??n on viel? se valkoinen ruusukimppu, joka niihin pantiin h?nen kuolemansa j?lkeen, ja katsellen ymp?rilleen suurin h?mm?stynein silmin h?n suloisesti hymy??... Kansanjoukko on ??rimmilleen kiihtynyt. Valtava liikutus siihen tarttuu, ihmiset huutavat ja itkev?t ??neens?, kun ?kki? katedraalin ovelle ilmestyy itse kardinaali, suuri inkvisitori...

"H?n on kookas laiha vanhus, l?hes 90-vuotias, kasvot ankaran n?k?iset, kuihtuneet, silm?t syv?lle painuneet, ja niiden syv?nteist? hohtaa kaksi tulista kipunaa. H?n on riisunut sen koreav?risen kardinaalipuvun, jossa h?n oli ?sken esiintynyt kansan edess? roomalaiskatolilaisen kirkon vihollisia poltettaissa, ja on nyt puettuna vanhaan karkeaan munkkikaapuun. H?nen synk?n n?k?iset seuralaisensa ja pyh?n vartiojoukon orjat seuraavat edemp?n?. H?n pys?htyy ihmisjoukon eteen ja tarkastaa. H?n on n?hnyt kaiken. H?n on huomannut, kuinka pieni ruumiskirstu laskettiin H?nen jalkainsa juureen ja kuinka lapsi her?tettiin eloon. Ja nyt h?nen pime?t synk?t kasvonsa ovat tulleet viel? tummemmiksi; h?nen tuuheat kulmakarvansa miltei yhtyv?t ja h?nen kuopassaan olevat silm?ns? luovat uhkaavia s?teit?. Hitaasti h?n kohottaa sormensa ja k?skee palkollisiaan vangitsemaan H?net...

"Niin suuri on h?nen valtansa noihin hyvin harjotettuihin, alistuvaisiin ja vapiseviin ihmisiin, ett? taajat joukot heti antavat tiet? ja hajautuvat vartiajoukon edest? kuoleman hiljaisuuden vallitessa, sormeakaan kohottamatta vastarintaan. He sallivat vartijoiden tarttua r?yhkein k?sin tuohon muukalaiseen ja vied? H?net pois... Sama rahvasjoukko yhten? miehen? nyt kumartuu maahan vanhan inkvisitorin eteen, joka siunaa sit? ja hitaasti kulkee edelleen. Vartijat viev?t vangitun miehen pyh?n tuomioistuimen vanhanaikaiseen rakennukseen; he sys??v?t H?net ahtaaseen, pime??n vankilaholviin, lukitsevat oven ja vet?ytyv?t pois...

"P?iv? laskee ja y? -- synkk?, kuuma, henke? hievahtamaton espanjalainen y? -- hiipii yli maan ja laskeutuu Sevillan kaupungin yli. Ilmassa tuntuu laakerin ja oranssikukkien tuoksu. Vanhan tuomiopalatsin l?p?isem?tt?m?ss? pimeydess? ?kki? avautuu vankikopin rautainen ovi ja suurinkvisitori, k?dess??n himme? lyhty, astuu hitaasti alas luolaan. H?n on yksin, ja raskaan oven sulkeutuessa h?nen j?lkeens? h?n pys?htyy kynnykselle ja tuokion tai parisen aikana h?n ??neti ja synk?sti tarkastaa kasvoja edess??n. Viimein h?n l?hestyy s??nn?llisin askelin, asettaa lyhdyn p?yd?lle ja puhuttelee H?nt? seuraavin sanoin:

"'Se olet Sin?!... Sin?!' Ja kun h?n ei saa mit??n vastausta, jatkaa h?n: 'ei, ?l? vastaakaan; ole ??neti... ja mit? voisitkaan sanoa?... min? tied?n liiankin hyvin Sinun vastauksesi... sit?paitsi Sinulla ei ole oikeutta lis?t? ainoatakaan tavua siihen, mit? jo olet lausunut...'

"'Miksi Sin? nyt palaat est?m??n meit? meid?n ty?ss?mme? Sill? ainoastaan sit? varten Sin? olet tullut ja sen Sin? hyvin tied?t. Mutta oletko varma siit?, mik? Sinua odottaa huomisaamuna? Min? en tied? enk? v?lit? tiet??, kuka Sin? olet: olitpa Sin? itse tai Sinun varjosi, huomenna min? Sinut tuomitsen ja poltan Sinut roviolla kaikkein pahimpana kerettil?isen?, ja sama kansa, joka t?n??n suuteli jalkojasi, huomenna yhdest? sormeni viittauksesta rient?? kokoomaan polttoaineita Sinun roviollesi... Tiesitk? t?m?n?' Ja h?n lis?? puhuen ik??nkuin juhlallisesti miettien ja koko aikana hetkeksik??n irrottamatta l?pitunkevaa silm?yst??n noilta lempeilt? edess??n olevilta kasvoilta --"

"Min? voin tuskin mieless?ni kuvitella tuota asemaa -- mit? t?m? kaikki on, Ivan?" keskeytti yht?kki? Aljoosha, joka oli ??nett?m?n? kuunnellut veljens? kertomusta. "Onko t?m? hurjistelevaa mielikuvitusta vai joku vanhuksen erehdys suunnaton v??rink?sitys?"

"Olkoon se mit? viimeksi sanoit, jos niin tahdot", nauroi Ivan, "koska nykyaikainen realismi on niin turmellut makusi, ettet kykene tajuamaan mit??n mielikuvituksen luomaa... Olkoon se v??rink?sitys, jos tahdot. Onhan inkvisitori 90 vuotias ja h?n on hyvinkin voinut tulla hulluksi vallanhimon kiintoajatuksesta, tai saattoi se olla mielet?nt? harhan?ky?, kuolevan miehen kuvittelua, kun h?nen aivonsa olivat liiaksi kuumentuneet aamup?iv?n satoja kerettil?isi? poltettaissa... Mutta mit? runoelmaan kuuluu, josko se oli v??rink?sityst? vai hillit?nt? mielikuvitusta? Kysymys on vain, ett? vanhuksen on avattava syd?mens?, ett? h?nen on viimeinkin tunnustettava ajatuksensa, ett? hetki on tullut, jolloin h?nen on puhuttava suoraan ja sanottava ??neen se, mit? h?n 90 vuotta on pit?nyt salassa omaan syd?meens? k?tkettyn?."

"Ent? h?nen vankinsa, eik? H?n ensink??n vastaa? Pysyyk? H?n ??neti katsellen vanhusta sanaakaan sanomatta?"

"Tietysti -- eik? muuten voisi ollakaan", vastasi Ivan. "Suurinkvisitori alkaa heti ensim?iset sanansa lausumalla, ettei vangilla ole oikeutta lis?t? tavuakaan siihen, mit? H?n on ennen sanonut. Jotta asema olisi heti alusta pit?in selv?, on tuo ensim?inen yksinpuhelu tarkotettu antamaan lukijalle sen perusaatteen, joka on roomalaiskatolilaisuuden takana. Mik?li osaan tulkita h?nen sanojaan, h?n tarkottaa: Kaiken olet Sin? antanut paaville ja kaikki on h?nen hallussaan; Sinulla ei ole mit??n syyt? palata ja est?? meit? ty?ss?mme. T?ss? mieless? jesuitat sek? puhuvat ett? kirjottavat.

"Nyt taaskaan min? en ymm?rr?", keskeytti Aljoosha. "Ilveileek? tuo vanhus?"

"Ei suinkaan. H?n vakavasti pit?? t?t? suurena palveluksena, jonka h?n itse, h?nen munkki-veljens? ja jesuitat ovat tehneet ihmiskunnalle, kun he ovat voittaneet ja alistaneet vapauden oman auktoritetinsa alaiseksi, ja h?n kerskailee siit?, ett? t?m? tapahtui maailman hyv?ksi. Sill? vasta nyt, h?n sanoo , on meille tullut mahdolliseksi ensim?isen kerran vakavasti ajatella ihmisten onnea. Ihminen on synnynn?isesti kapinoitsija, ja voiko kapinoitsija olla koskaan onnellinen?... Sinua on siit? varotettu, mutta n?ht?v?sti turhaan, koska Sin? hylk?sit ainoan keinon, joka olisi tehnyt ihmiskunnan onnelliseksi. Poisl?htiess?si Sin? toki j?tit teht?v?n meille... Sin? olit luvannut, vahvistaen lupauksen omilla sanoillasi, ett? annat meille oikeuden sitoa ja p??st??, ja varmaan Sin? et nyt voi sit? oikeutta meilt? riist???"

"Mutta mit? h?n tarkottaa sanoessaan: Sinua on kyll? varotettu?" kysyi Aljoosha.

"M?iss? sanoissa on juuri avain siihen, mit? vanhuksella on sanottavana omaksi puolustuksekseen. Mutta kuuntele:

"'Tuo kauhistuttava, mutta viisas henki, tyhj?ksi tulemisen ja olemattomuuden henki', jatkaa inkvisitori, 'suuri kielt?misen henki keskusteli Sinun kanssasi er?maassa, ja meille sanotaan, ett? h?n kiusasi Sinua... Niink? todella? Jos niin oli, niin mahdotonta on lausua mit??n todempaa kuin mit? h?n lausui kolmessa tarjouksessaan, jotka Sin? hylk?sit ja joita tavallisesti kutsutaan kiusauksiksi. Niin, jos koskaan on maan p??ll? ollut todellista ja h?mm?stytt?v?? ihmett?, niin se tapahtui sin? p?iv?n? kun Sinua kolme kertaa kiusattiin, ja juuri noihin kolmeen lyhyeen lauseeseen sis?ltyy tuo ihme. Jos olisi mahdollista, ett? ne ainiaaksi h?vi?isiv?t ja katoisivat j?tt?m?tt? mit??n j?lke? tai muistoa ihmisille, ja ett? olisi v?ltt?m?t?nt? taas keksi? n?m? kiusaukset ja panna ne uudestaan Sinun el?m?kertomukseesi, niin luuletko, ett? kaikki maailman viisaat, kaikki lainoppineet, vihityt, filosoofit ja ajattelijat, jos heit? kehotettaisiin muodostamaan kolme kysymyst?, mitk? vastaisivat tapauksen suurenmoisuutta ja mitk? n?iden lailla kolmessa lyhyess? lauseessa kertoisivat t?m?n maailman ja ihmiskunnan koko tulevan historian -- luuletko, min? kysyn, ett? ne kaikki yhteisin ponnistuksin voisivat koskaan l?yt?? mit??n niin mahtavaa ja suurenmoista kuin ne kolme tarjousta, jotka suuri ja kaikkiviisas Henki Sinulle tarjosi er?maassa? Kun vaan arvostelee niiden ihmeellist? sopivaisuutta, voi heti ymm?rt??, ett? ne eiv?t l?hteneet mist??n rajallisesta maallisesta ?lyst?, vaan itse Ikuisesta ja Ehdottomasta. N?iss? kolmessa tarjouksessa me l?yd?mme yhdistettyn? ja meille ennustettuna ihmiskunnan koko my?hemm?n historian. Meille n?ytet??n ik??nkuin kolme kuvaa, jotka itsess??n sis?lt?v?t kaikki tulevat arvotuksentapaiset ratkaisemattomat ihmisluonnon pulmat ja ristiriidat. Siihen aikaan ei viel? ollut yht? selv? kuin nyky??n se ihmeellinen viisaus, mik? niihin sis?ltyi, sill? tulevaisuus oli viel? verhottu; mutta nyt viidentoista vuosisadan kuluttua me n?emme, ett? kaikki n?iss? kolmessa kysymyksess? ihmeellisesti ennustettiin ja yhden kirjaimenkin lis??minen t?h?n profetiaan tai siit? poisottaminen olisi aivan mahdotonta.'

"'Ja meid?n puoleemme kansa tulee j?lleen k??ntym??n. He tulevat etsim??n meit? kaikkialta ja he tulevat l?yt?m??n meid?t maan alta katakombeista -- sill? meit? tullaan j?lleen vainoomaan marttyyreina -- ja he tulevat meille huutamaan: Ravitkaa meit?, sill? ne, jotka lupasivat meille tulen taivaasta, ovat meid?t pett?neet. Me heid?n puolestaan lopetamme tornin rakentamisen. Sill? vasta ne, jotka heit? ravitsevat, tulevat sen ty?n p??tt?m??n, ja me tulemme heit? ravitsemaan Sinun nimess?si ja valehtelemaan heille, ett? se tapahtuu Sinun nimess?si. Eiv?t milloinkaan, eiv?t milloinkaan he opi itse??n ravitsemaan ilman meid?n apuamme. Ei mik??n tiede voi antaa heille leip?? niinkauankun he pysyv?t vapaina, niinkauankun he eiv?t tahdo laskea vapauttansa meid?n jalkoihimme, sanoen: Orjuuta, mutta ravitse meit?. Se p?iv? on tuleva, jolloin ihmiset k?sitt?v?t, ett? vapaus ja jokap?iv?inen leip? kaikkein tarpeeksi on mahdoton ajatellakaan eik? niit? molempia voi yhdess? saavuttaa, koska ihmiset eiv?t koskaan voi oikeudenmukaisesti jakaa niit? kesken??n.'

"'Me tulemme my?skin opettamaan, etteiv?t he voi koskaan olla vapaita, sill? he ovat heikkoja, paheellisia, onnettomia heitti?it?, syntym?st??n asti ilkeit? ja tottelemattomia. Sin? olit luvannut heille el?m?n leip??, taivaan leip??; mutta min? kysyn Sinulta taaskin: voiko tuo leip? milloinkaan heikon ja paheellisen, aina kiitt?m?tt?m?n ihmiskunnan mielest? vastata heid?n jokap?iv?ist? leip??ns?? Ja vaikkapa tuhannet ja kymmenet tuhannet Sinua seuraisivat taivaallisen leip?si vuoksi ja sen nimess?, niin mit? tulee niist? miljoonista ja sadoista miljoonista ihmisolennoista, jotka ovat niin heikkoja, ett? maallisen leiv?n vuoksi halveksivat taivaallista leip??? Vai ovatko ainoastaan nuo kymmenet tuhannet suurten ja voimakasten joukosta valitut Sinulle rakkaita, mutta muut miljoonat, jotka ovat yht? lukemattomia kuin meren santa, nuo heikot ja rakkautta kaipaavat -- ovatko ne k?ytett?v?t vain aineksina edellisi? varten? Ei, ei! Meid?n mielest?mme ja meid?n kannaltamme nuo heikot ja alhaiset ovat sit? rakkaampia. Totta kyll?, he ovat paheellisia ja kapinallisia, mutta me pakotamme heid?t tottelevaisuuteen ja he tulevat enimm?n heit? ihailemaan. He tulevat pit?m??n meit? jumalina ja olemaan kiitollisia niille, jotka ovat suostuneet johtamaan joukkoja ja kantamaan heid?n liian raskasta vapauden taakkaansa, siten ett? ovat heit? hallinneet -- niin kauhistuttavalta tulee vapaus viimein tuntumaan ihmisist?. Sitten me sanomme heille, ett? me Sinun tahtoasi totellen ja Sinun nimess?si hallitsemme heit?. Me pet?mme heit? t?ll? taas ja valehtelemme heille yh? uudestaan -- sill? emme milloinkaan, milloinkaan en?? salli Sinun tulla joukkoomme. T?st? petoksesta me kyll? saamme oman k?rsimyksemme, sill? meid?n t?ytyy ikuisesti valehdella eik? milloinkaan lakata valehtelemasta.'

"'Siin? Sin? kyll? olit oikeassa. Sill? ihmisen onnen mysterio ei ole ainoastaan el?misen halussa vaan tuossa kysymyksess? -- mink? vuoksi ensink??n on elett?v?? Jollei ole mit??n selv?? k?sityst? el?misen syyst?, ei ihminen suostu ollenkaan el?m??n vaan mieluimmin h?vitt?? itsens? kuin viipyy maan p??ll?, vaikka h?nell? olisi ylt?kyllin leip?? ymp?rill??n. T?m? on totta. Mutta miten on k?ynyt? Sen sijaan ett? olisit vallannut ihmisten vapauden, olet tahtonut sit? viel? enemm?n laajentaa. Oletko taaskin unohtanut, ett? ihmiselle lepo ja viel?p? kuolema on mieluisempi kuin vapaa valinta hyv?n ja pahan v?lill?? Ei mik??n ensin h?nen silmilleen tunnu viekottavammalta kuin omantunnon vapaus, ja kuitenkaan ei mik??n ole tuskallisempaa. Ja katso! sen sijaan ett? olisit laskenut lujan perustuksen, jolle kerta kaikkiaan ihmisten omatunto olisi voinut nojautua, Sin? koetit heiss? yllytt?? esille kaikkea, mik? on ep?luonnollista, salaper?ist?, m??rittelem?t?nt?, kaikkea, mik? on ihmiskyky? korkeampaa, ja olet toiminut aivan kuin Sinulla ei olisi mit??n rakkautta ihmisi? kohtaan ja kuitenkin sanoit tulleesi: antamaan henkesi yst?viesi edest?.'

"'Sin? olet kuormittanut ihmissielua sellaisella tuskalla, joka siihen saakka oli tuntematon. Sin? kaipasit vapaasti annettua rakkautta ja koetit houkuttelemalla ja lumoamalla ihmist? kasvattaa h?nt? omasta vapaasta tahdostaan seuraamaan Sinun polkujasi eik? sit? vanhaa viisasta lakia, joka h?nt? piti alamaisuudessa. Sin? annoit h?nelle oikeuden t?st? l?hin valita ja vapaasti p??tt??, mik? h?nelle olisi hyv?? ja mik? pahaa, ainoana johtonaan Sinun kuvasi h?nen syd?mess??n. Mutta oletko koskaan uneksinut sit? mahdollisuutta, ei, vaan sit? varmuutta, ett? ihminen jonakin p?iv?n? lopullisesti hylk?isi ja k??nt?isi nurin Sinun kuvasi ja sinun totuutesi, kun h?n huomaisi saaneensa tuon kauhistuttavan taakan, valinnanvapauden? Arvasitko, ett? tulisi aika, jolloin ihmiset huudahtaisivat, ett? Sinussa ei voi olla totuutta eik? valoa, sill? ei kukaan voinut heit? saattaa suurempaan h?mmennykseen ja sielulliseen k?rsimykseen kuin Sin? antamalla heille niin monia huolia ja ratkaisemattomia kysymyksi?. Siis sin? itse olet matkaan saattanut oman valtakuntasi h?vi?n eik? kukaan muu ole siit? moitittava kuin Sin? itse.'

"'Ja kuitenkin Sinulle tarjottiin kaikki menestymisen mahdollisuudet. On kolme voimaa, kolme merkillist? mahtia, jotka voivat voittaa ja ainiaaksi kietoa noiden heikkojen kapinoitsijoiden -- ihmisten -- omantunnon heid?n omaksi parhaakseen. N?m? voimat ovat: ihme, salaisuus ja mahtivalta. Sin? olet hyl?nnyt kaikki n?m? kolme ja siis olet ollut ensim?isen? antamassa huonon esimerkin. Tuo kauhistuttava kaikkiviisas Henki asetti Sinut temppelin harjalle ja sanoi Sinulle: Jos olet jumalan poika, niin heitt?ydy alas, sill? kirjotettu on: H?n antaa k?skyn enkeleillens? Sinusta ja he k?sill??n Sinua kantavat, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi. Tuolla tavalla olisi uskosi Is??n tullut aivan silminn?ht?v?ksi, mutta Sin? kielt?ysit sit? neuvoa tottelemasta. Ep?ilem?tt? Sin? silloin toimit mahtavalla ylpeydell? kuten jumala, mutta ihmiset -- tuo heikko ja kapinoiva sukukunta -- ovatko he my?s jumalia, ett? voisivat ymm?rt?? Sinun kielt?ymyst?si? Tietysti Sin? tiesit, ett? jos olisit astunut ainoankin askeleen eteenp?in, jos olisit liikahtanut heitt?yty?ksesi alas, niin olisit kiusannut Herraa Sinun Jumalaasi ja yht?kki? kadottanut kaiken uskosi H?neen ja pudonnut murskaksi sit? maata vastaan, jota tulit pelastamaan, ja siten olisit antanut sen viisaan Hengen, joka tuli Sinua kiusaamaan, voitostaan riemuita ja ylpeill?. Mutta kuinka monta Sinun kaltaistasi l?ytyy t?m?n maan p??ll?? Saatatko Sin? koskaan kuvitella, ett? ihmisill? tulisi olemaan voimaa vastustaa samaa kiusausta?'

"'Voiko ihmisluonto hyl?t? ihmeiden vakuutusvoiman ja noina kauhistuttavina el?m?n hetkin?, jolloin kaikkein syvimm?t, tuskallisimmat ja sotkeutuneimmat kysymykset kamppailevat ihmissielussa -- luottaa syd?mens? vapaaseen p??t?kseen ainoana ratkaisuna? Oi, Sin? tiesit kyll?, ett? tuo tekosi tulisi painettavaksi kirjoihin tulevien aikojen varalle ja tieto siit? tulisi kulkemaan maan ??riin asti, ja toivoit, ett? Sinun esimerkki?si seuraten ihmiset pysyisiv?t uskollisina omalle jumalalleen, tarvitsematta mit??n ihmeit? tekem??n heid?n uskoaan el?v?ksi. Mutta Sin? et tiennyt, silt? n?ytt??, ett? niinpiankun ihminen hylk?isi ihmeet, h?n hylk?isi my?skin Jumalan, sill? h?n etsii v?hemm?n Jumalaa kuin jotakin merkki? h?nest?. Ja koska siis on ihmiskyvylle mahdotonta olla ilman ihmeit?, niin he mieluummin tulevat itse luomaan itselleen uusia ihmeit? kuin el?v?t ilman niit?; he tulevat kumartamaan ja palvelemaan enteit? ja ennustuksia ja vanhojen noitien taikaa, silloinkin kun ovat satakertaisesti kapinoitsijoita, v??r?oppisia ja jumalankielt?ji?. Sin? kielt?ydyit tulemasta alas ristilt? silloin kun kansa pilkaten ja p??t?ns? v??nnellen sanoi Sinulle: pelasta itsesi, jos olet Jumalan poika, niin me sinuun uskomme. Ja niin teit samassa tarkotuksessa -- ettei ihmisi? orjuutettaisi ihmeiden kautta, vaan saisit heid?t uskomaan Sinuun vapaasti ja ilman ihmeiden vaikutusta. Sin? janosit vapaata ja itsest??n annettua rakkautta ja kielt?ydyit ottamasta vastaan orjan intohimoista palvelusta korkeamman mahdin edess?, joka on ainaiseksi alistanut h?nen tahtonsa. Sin? taaskin arvostelit ihmisi? liian korkeiksi, sill? vaikka he ovat kapinoitsijoita, ovat he syntyper?isesti orjia eik? mit??n muuta.'

"'Siihen p?iv??n asti he eiv?t koskaan olleet onnellisia. Ja kuka kaikkein enimm?n vaikutti heid?n sokeuteensa? Kuka erotti lauman ja hajotti lauman tuntemattomille teille muu kuin Sin?? Mutta me tulemme j?lleen kokoomaan hajotetut lampaat ja alistamaan ne ainiaaksi tahtomme alle. Me tulemme heille todistamaan heid?n oman heikkoutensa ja j?lleen heit? n?yryytt?m??n, jotavastoin he Sinulta oppivat vain ylpeytt?, sill? Sin? olet pit?nyt heit? parempina kuin he ansaitsevat. Me annamme heille sen hiljaisen, n?yr?n onnen, joka yksin voi hy?dytt?? tuollaisia heikkoja, typeri? olentoja, ja kun me olemme todistaneet heille heid?n heikkoutensa, tulevat he iloisiksi ja totteleviksi ja kokoutuvat meid?n ymp?rille niinkuin kananpoikaset em?ns? ymp?rille. He tulevat ihmettelem??n ja taikauskoisesti ihailemaan meit? ja olemaan ylpeit?, ett? heit? johtavat niin voimakkaat ja niin viisaat miehet, joista muutama kourallinen voi kukistaa tuhatmiljoonien lauman. V?hitellen ihmiset alkavat meit? pel?t?. He tulevat hermostuneesti pelk??m??n meid?n pienint?kin suuttumustamme, heid?n ?lyns? tulee heikentym??n, heid?n silm?ns? tulevat niin helposti kyyneltyviksi kuin naisten ja lasten, mutta me opetamme heille mukavan p??syn Sinusta ja kyyneleist? nauruun, lapselliseen iloon ja leikilliseen lauluun. Niin me panemme heid?t tekem??n ty?t? orjien lailla, mutta lepohetkin? he tulevat el?m??n viatonta lapsen el?m??, leikkien ja iloisesti nauraen.'

"'Min? j?tin nuo ylev?t ja k??nnyin alhaisten puoleen heid?n onneansa edist?m??n. Mit? nyt sanon Sinulle, se tulee tapahtumaan; meid?n valtakuntamme tulee rakennettavaksi, eik? se kest? enemp?? kuin huomiseen. Sin? tulet n?kem??n tuon tottelevan joukon yhdest? minun k?teni liikkeest? sy?ksyv?n kantamaan palavia hiili? Sinun roviollesi, jolla Sinut poltetaan, koska olet uskaltanut tulla ja h?irit? meit? ty?ss?mme. Sill? jos koskaan oli ket??n, joka enemm?n kuin kaikki muut ansaitsee inkvisitionin rovion -- niin se olit Sin?! Huomenna min? Sinut poltan. Olen puhunut'."

Ivan pys?htyi. H?n oli el?ytynyt tuohon tapahtumaan ja oli puhunut palavasti ja innokkaasti, mutta nyt h?n ?kki? purskahti nauramaan.

"Mutta kaikki tuo on mielet?nt?", huudahti Aljoosha, joka t?h?n asti oli h?mm?styneen? ja kiihtyneen?, mutta ??nett?m?n? kuunnellut. "Sinun runoelmasi on Kristuksen ylistyst? eik? syytt?mist?, niinkuin ehk? tarkotit. Mutta kuka tulee sinua uskomaan, kun puhut vapaudesta? Niink? meid?n kristittyjen pit?? sit? k?sitt??? Roomalaisen kirkonko sin? t?ss? tahdot paljastaa -- eik? kokonaan sit?k??n sill? se olisi v??rin -- vaan huonoimpia katolilaisia, inkvisitoreja ja jesuittoja? Sinun inkvisitorisi on mahdoton olento. Mitk? synnit h?n on ottavinaan p??llens?? Kutka nuo salaisuuden vartijat ovat, jotka itselleen ottaisivat kirouksen ihmiskunnan hyv?ksi? Kuka milloinkaan on heit? tavannut? Me kaikki tunnemme jesuitat eik? kukaan sano sanaakaan heid?n puolustuksekseen, mutta milloin he olivat sellaisia, jollaisiksi sin? heit? kuvaat? Ei milloinkaan, ei milloinkaan. Jesuitat ovat vain roomalainen sotajoukko, joka koettaa valmistaa tulevaa ajallista valtakuntaa, miss? olisi hiippap?inen hallitsija -- roomalainen ylipappi ruhtinaana, Siin? heid?n ihanteensa ja tarkotuksensa, ilman mit??n salaper?isyytt? tai ylev?? k?rsimyst?. Kaikkein arkip?iv?isint? vallanhimoa, el?m?n alhaisten ja maallisten nautintojen kaipuuta, halua orjuuttamaan kanssaihmisi??n, kuten meill? maaorjia ennen pidettiin kurissa -- siin? kaikki, mist? heit? voidaan syytt??. Ehk? he eiv?t usko Jumalaan, sekin lienee mahdollista, mutta sinun k?rsiv? inkvisitorisi on yksinkertaisesti tekaistu mielikuva!"

"Malta, malta", keskeytti Ivan, hymyillen. "?l? noin kiihdy. Sanot: mielikuvitusta, olkoonpa menneeksi. Tietysti se on mielikuvitusta. Mutta pys?hdypp? hetkinen. Luuletko todella, ett? koko tuo katolinen liike viimeisin? vuosisatoina ei ole ollut muuta kuin halua p??st? valtaan pelkkien 'alhaisten nautintojen' vuoksi? Sit?k? is? Paissij sinulle opetti?"

"Ei, ei, aivan p?invastoin. Is? Paissij kyll? puhui minulle v?h?n siihen suuntaan kun sin? sanot, vaikka tietysti ei samaa. Jotakin aivan toista", lis?si Aleksis punastuen.

"T?rke? tiedonanto, vaikka sanotkin: ei samaa. Min? kysyn sinulta, miksik? inkvisitorit ja jesuitat el?isiv?t pelkki? 'alhaisia nautintoja' etsien, niinkuin sin? kuvittelet? Miksei heid?n joukossaan voisi l?yty? joku yksin?inen todellinen marttyyri, joka k?rsii suuren ja pyh?n aatteen vuoksi ja rakastaa ihmiskuntaa koko syd?mell??n? Otaksukaamme ainakin, ett? noiden jesuittojen joukossa, jotka kaipaavat ja janoovat alhaisia aineellisia nautintoja, saattaa olla yksi sellainen kuin minun vanha inkvisitorini joka itse on el?nyt juurista er?maassa, ja kiduttanut itse??n ja koettanut voittaa lihan vallan tullakseen vapaaksi ja t?ydelliseksi, mutta ei milloinkaan ole lakannut rakastamasta ihmiskuntaa, ja ett? h?n yhten? p?iv?n? profetallisesti n?kee totuuden; n?kee niin selv?sti kuin voipi n?hd?, ett? ihmiskunnan suuri enemmist? ei koskaan voi tulla onnelliseksi vanhan opin mukaan, ett? heit? varten ei ollut tullut se suuri uneksija, joka oli haaveillut kaikkiallista sopusointua ja el?nyt ja kuollut sen puolesta. N?hty??n totuuden h?n palasi maailmaan ja yhtyi -- j?rkeviin ja k?yt?nn?llisiin ihmisiin. Onko tuo niin mahdotonta?"

"Yhtyi -- kehen sanoit? J?rkeviin ja k?yt?nn?llisiin ihmisiin?" huudahti Aljoosha aivan kiihtyneen?. "Miksi ne olisivat j?rkev?mpi? kuin muut ihmiset ja mit? salaisuuksia heill? saattaisi olla? Heill? ei ole mit??n. Ateismi ja uskottomuus on kaikki se salaisuus, mik? heill? on. Sinun inkvisitorisi ei usko Jumalaan, siin? on koko salaisuus."

"Sin? olet ehk? itsekin vapaamuurari", huudahti Aljoosha. "Sin? et usko Jumalaan", h?n lis?si ??ness??n syv? surumielisyys. Mutta samassa h?n vaikeni huomatessaan, ett? veljens? katseli h?nt? ivaten. "Kuinka sin? aiot lopettaa n?ytelm?si?" h?n odottamatta kysyi, luoden silm?ns? alasp?in, "vai p??ttyyk? se t?h?n?"

"Aikomukseni on lopettaa se seuraavaan kohtaukseen: kevennetty??n syd?mens? odottaa inkvisitori jonkun ajan saadakseen kuulla vankinsa vuorostaan puhuvan. T?m?n ??nett?myys on painostava. H?n on n?hnyt vankinsa tarkkaavasti kuuntelevan h?nt? kaiken aikaa, silm?t l?pitunkevasti mutta hell?sti luotuina vangitsijansa kasvoihin, ja n?ht?v?sti aikomatta h?nelle vastata. Vanhus tahtoisi kuulla h?nen ??nt??n, kuulla vastaavan; parempi katkerat ja halveksivat sanat kuin h?nen vaitiolonsa. Yht'?kki? H?n nousee; hitaasti ja ??nett?m?sti H?n l?hestyy inkvisitoria, kumartuu h?nt? kohti ja lempe?sti suutelee verett?mi? 90-vuotiaan kasvoja. Siin? koko vastaus. Suuri inkvisitori v?risee. H?nen suupieless??n v?r?htelee suonenvedon tapaisesti. H?n menee ovelle, avaa sen ja puhuttelee H?nt?: mene, H?n sanoo, mene, ?l?k? en?? palaa... ?l? tule takaisin... ?l? milloinkaan! ja laskee h?net ulos pime??n y?h?n. Vanki katoaa."

"Ent? vanhus?"

"Suutelo polttaa h?nen syd?nt?ns? mutta vanhus pysyy lujana omissa aatteissaan ja ep?uskossaan."

"Ent? sin?, samoin kun h?n? Sin?kin!" huudahti Aljoosha ep?toivoisesti mutta Ivan purskahti viel? ??nekk??mp??n nauruun.

For additional contact information:

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet