Read Ebook: Pietari Suuri: Venäjän ensimmäinen keisari by Lindeqvist K O

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 205 lines and 31861 words, and 5 pages

kyennyt luomaan valmiiksi suurta ohjelmaa. H?nen koko taipumuksensa ja kasvatuksensa oli k?yt?nn?llisyyteen k??ntynyt ja t?st? h?n ei saattanut irtaantua teoriiojen alalla ajattelemaan. Usein koskevat h?nen reforminsa vaan ulkopintaa, ydin j??pi entiselleen. Varsinkin h?nen ensimm?isiss? toimissaan se tulee n?kyviin.

Jo ensimm?isen? p?iv?n? paluunsa j?lkeen k?vi tsaari itse, niinkuin vasta mainitsimme, korkeiden virkamiesten partoihin k?siksi. Ja viel? my?hemminkin niit? vainottiin. Niinp? kerrotaan, ett? muutamia p?ivi? edellisen tapauksen j?lkeen oli er??n bojaarin luona suuret pidot; niiss? juotiin paljon, ja jokaisen puheen j?lkeen seurasi kanuunanlaukauksia. Yht?kki? ilmestyi tsaarin hovinarri saksit k?dess? ja leikkasi usealta vieraalta kaikellaisia kujeita tehden parrat pois. Joka uskalsi vastusta tehd?, h?nt? uhattiin korvapuusteilla.

Tsaarin v?kivaltainen menettely oli sangen vastenmielinen ja tuskallinen, varsinkin kun parrattomuutta yleiseen pidettiin suurena syntin?. Kirkon panna uhkasi partansa leikkaajaa samoin kuin sellaistakin henkil??, joka ulkomaalaiseen tapaan hiuksensa leikkasi. Silloinen patriarkka Adrian mainitsee paimenkirjeess??n, ett? ilman partaa ei ihminen ole ihminen, vaan koiran tai kissan n?k?inen olento, ja ainoastaan sellainen henkil?, joka tahtoo n?iden el?inten kaltaiselta n?ytt?yty? tai kerettil?isiin sekaantua, saattaa partansa leikkaamista mieless??n pit??. T?llaisesta katsantotavasta huolimatta tsaari pakotti parrat ajelemaan. Ja usea noudattikin k?sky?. Mutta kuinka v?ltt?m?t?n ja rakas parta oli Ven?l?iselle, osottaa er?s liikuttava kertomus Voroneschista Don-virran rannalla. T?ss? kaupungissa oli tsaarilla laivaveist?m?it? ja ulkomailta palattuaan k?vi h?n siell? tarkastamassa, ja tapansa mukaan pakotti h?n ty?miehet leikkaamaan partansa. Muuan vanha ty?mies, niinkuin h?n itse kertoo, piti t?st? l?hin aina leikatun partansa taskussaan sit? varten, ett? se pantaisiin h?nen kanssaan ruumisarkkuun, jottei h?nen toisessa maailmassa tarvitsisi parrattomana esiinty? pyh?n Nikolauksen eteen. Samantapaisia varokeinoja k?yttiv?t muutkin ty?miehet.

It?maalainen pitk? kaapu pitkine hioineen oli my?skin j?tett?v?. T?llainen puku ei ollut yksinomaan aasialainen, vaan se oli my?skin hankala kaikissa t?iss? ja toimissa. Jo senkin t?hden se oli Pietarille vastenmielinen. Ennen Pietarin hallitusta oli hovissa n?hty ulkomaalaisiin kuoseihin puettuja miehi?, mutta niit? kaikkia katseli papisto ja kansa karsain silmin. Pietarikin oli jo ennen ulkomaan matkaansa k?ynyt saksalaiseen malliin tehdyiss? vaatteissa ja ulkomailla h?n tavallisesti esiintyi merimiespuvussa, vaikka h?n toisinaan esiintyi ven?l?isess?kin. Ulkomaalta palattuaan pani h?n vaatetuksessakin muutoksen toimeen. Omak?tisesti h?nen siihenkin kerrotaan ensin ryhtyneen. Er?iss?, pidoissa v. 1699 leikkasi tsaari muutamien vieraiden kauhtanoista pitk?t hiat v?h?n lyhyemmiksi, samassa huomauttaen, ett? sellaiset hiat ovat ty?ss? hankalat; voipihan niist?, sanoi h?n, j??d? johonkin riippumaankin tai jotakin viskata nurin tai my?skin sy?dess? tahria hiat ruokaan.

Samoin kuin partojen ajeleminen oli entisist? rakkaiksi tulleista vaatteistakin luopuminen tukalaa; syntin? sit?kin pidettiin; ulkomaalaisten kerettil?isten j?ljittelemist? t?m?kin oli.

V?hemm?n vastustusta suuren yleis?n puolelta her?tti se vapaamielisyys, jota Pietari tupakan ja nuuskan kaupittelemiselle ja viljelemiselle osotti. N?it? aineita oli jo ennenkin k?ytetty Ven?j?ll?, mutta hallituksen puolelta oli sit? koetettu est??; esim. Pietarin is? Aleksei oli antanut m??r?yksen, joka ankarasti kielt?? n?iden aineiden k?ytt?mist?. Useat, jotka t?t? k?sky? vastaan rikkoivat rangaistiin julmalla tavalla heid?n ruumistaan kiduttamalla ja silpomalla. Kirkko ei my?sk??n suvainnut t?t? "kirottua, pirullista yrtti?". Mutta Pietari antoi t?yden vapauden t?ss? kohden; h?n oli ulkomailla n?hnyt sit? vapaasti k?ytett?v?n, ja valtiolla oli n?iden tavarain kauppaamisesta hyv?t tulot; h?n otti n?et sen valtion etuoikeudeksi. Jo Hollannissa ja Englannissa ollessaan teki h?n kauppasopimuksia tupakan tuonnista Ven?j?lle. Pian t?m?n aineen k?ytt?minen tuli yleiseksi Ven?j?ll?, sill? kansakin osotti suurta halua tupakan k?ytt?miseen, niinkuin Persialaiset, Turkkilaiset sek? muut it?maan kansat.

Harvoin olivat Ven?j?ll? naiset ennen Pietari suuren aikoja julkisuudessa esiintynyt. Joku harva poikkeus, kuten Pietarin sisarpuoli, on kuitenkin tavattavissa. Pietari vasta pani toimeen jonkinlaisen naisemansipatsioonin. Jo ennen ulkomaan matkaansa h?n oli saksalaisessa slobodassa tavannut naisia seurael?m?ss?, ja itsekin h?n paljon seurusteli n?iden kanssa. Varsinkin h?nen l?heinen ja yst?v?llinen suhteensa kauniiseen Anna Monsiin, joka oli er??n varakkaan saksalaisen kauppiaan tyt?r, on tullut kuuluisaksi. Kaikissa juhlatilaisuuksissa oli Anna Mons saapuvilla; h?nelle tsaari osotti suurta huomiota: h?nen sukulaisensa saivat taloja ja tavaroita lahjaksi. 10 vuotta kesti t?t? l?heist? suhdetta; silloin Anna Mons joutui naimisiin er??n preussilaisen l?hettil??n kanssa.

Ulkomaan matkalta palattuansa Pietari vapautti Ven?j?nkin naiset heid?n yksin?isest? ja ik?v?st? el?m?st??n. H?n m??r?si ett? naisten, sek? naimattomien ett? naineiden tuli pukeutua saksalaiseen tapaan sek? esiinty? seuroissa ja juhlatilaisuuksissa. T?m?nkaltaisiin muutoksiin ei naisilla ollut mit??n sanomista, p?invastoin he n?yttiv?t mielihyv?ll? mukautuvansa. Muussakin kohden naisten asemaa parannettiin. Jo v. 1693 antoi patriarkka Adrian k?skykirjeen, jossa naista kiellet??n vihkimist? mieheen vasten h?nen tahtoaan; ja v. 1702 m??r?si tsaari, ett? ennen vihkimist? tuli olla v?hint?in kuuden viikon kihlausaika, jolloin asianomaiset voisivat oppia toisiansa tuntemaan. Niinkuin n?kyy saivat naiset vasta oikean ihmisarvon.

Paljon muitakin muutoksia pantiin toimeen, jossa entisist? tavoista ja vanhasta katsantokannasta tahdottiin eroittaa kansaa. Pietari kielsi esim. ettei tsaaria saanut en?? polville lankeamalla kunnioittaa, eik? my?sk??n talvella palatsin edustalla ottaa lakkia p??st??n, "sill?", sanoo Pietari "miss? on silloin ero Jumalan ja tsaarin v?lill?, jos kummallekin samallaista kunnioitusta osotetaan? Se kunnia, mik? minulle tulee, on siin?, ett? v?hemm?n madellaan, mutta sek? minua ett? valtiota suuremmalla innolla ja uskollisuudella palvellaan".

Joka taholla oli uusi el?m? ja toimeliaisuus n?kyviss?. Pietari her?tti kansansa siit? uinuvasta toimettomuudesta, joka on it?maalaisuuden tunnusmerkki?. Itse h?n kulki her?tt?j?n? joka paikassa ja sangen ankaralla tavalla tuo suloinen uni katkaistiin. Se vaikutti suuttumusta monella taholla, se tuotti levottomuuksia, joista seurauksena oli s??lim?t?n ankaruus ja julmuus tsaarin puolelta.

Ankaralla, usein v?kivaltaisella tavalla ryhtyi Pietari muuttamaan entisi? oloja Ven?j?ll?. H?n kohteli kansaansa ik??nkuin se olisi ollut joku vahamainen aine, jota voipi muodostaa mielens? mukaan. H?nen j?ttil?isvoimansa saikin pinnan murretuksi, mutta ei sisustaa. H?nen alamaisensa taipuivat noudattamaan tsaarinsa k?skyj?, sill? siihen se oli tottunut, mutta vastenmielisesti; h?nen toimensa ja parannuspuuhansa sotivat heid?n katsantotapaansa ja vakuutustaan vastaan. H?nen s??lim?tt?myytens? verojen lis??misess?, sotamiesten otossa, joita h?n aina enemm?n tarvitsi, olivat omiansa lis??m??n tyytym?tt?m?in lukua. Nurjaa mielt? ilmestyi; tsaaria ruvettiin vihaamaan; pahoja puheita ja kertomuksia pantiin kulkemaan h?nest?; usein ne siihen j?iv?tkin; mutta tehtiinp? murhayrityksi?kin h?nen henke?ns? vastaan ja useita salaliittoja tavataan.

Kapinallisia vehkeit? ja salaisia juonia Pietaria vastaan oli jo ilmestynyt ennen h?nen ulkomaan matkaansakin. Niinp? oli esim. noin paria viikkoa ennen l?ht?? tultu ilmottamaan tsaarille, joka oli pidoissa Lefort'in luona, ett? salaliitto oli tehty h?nen henke?ns? vastaan. Tulipalo, joissa h?n aina oli saapuvilla, oli toimeen pantava, ja siin? oli h?n surmattava. Osallisena salaliitossa oli muuan ven?l?istynyt saksalainen upsieri Zickler, joka ei mielest??n ollut saanut tarpeeksi kunniaa ja arvoa; h?n tunsi itsens? muka loukatuksi, koska ei tsaari ollut k?ynyt h?nen luonaan. Kaksi ven?l?ist? aatelismiest?, jotka vihasivat Pietarin koko hallitussuuntaa, kuuluivat my?skin kapinan johtajiin. Tsaari eli, niin he sanoivat, ep?kristillisesti, h?n oli pakottanut heid?t l?hett?m??n heid?n poikansa ulkomaille oppimaan j.n.e. Streltsien joukosta toivoivat salaliittolaiset saavansa apumiehi?.

Salaliitto tuli ilmi. Ankara oli tutkinto ja kova tuomio. Kidutuksella saatiin syylliset tunnustamaan ja senj?lkeen pantiin kuolemantuomio t?yt?nt??n siten ett? syyllisilt? ly?tiin ensin k?si poikki sitten jalka ja viimein p??. Samassa tahtoi tsaari viel? osottaa mielt?ns? Sofian sukulaisia Miloslavskia kohtaan, joita h?n ep?ili osallisiksi salaliitossa. Er??n jo v. 1685 kuolleen Iivana Miloslavskin ruumis otettiin kirkossa olevasta haudasta esille ja sikojen vet?mill? k?rryill? kuljetettiin se mestauslavalle ja asetettiin siten, ett? rikoksellisten veri mestattaissa vuosi sen p??lle. Sen j?lkeen se vietiin takaisin hautaan; mutta mestattujen ruumiit pantiin er??lle sit? varten rakennetulle lavalle Kremlin eteen, p??t seip?iden p??h?n pistettyn?. Niiden piti siin? olla todistamassa ankaraa oikeutta sek? tsaarin kostoa rikoksellisille. Mestattujen sukulaiset ajettiin maanpakoon.

Laajempi ja suurempi oli se yritys, joka tehtiin Pietarin ulkomailla ollessa, ja tuimempi oli my?skin rangaistus. Osallisina siin? oli etup??ss? Streltsien joukot.

Olemme jo ennen kertoneet n?ist? sotajoukoista, mitenk? ne Sofian hallitessa esiintyiv?t vaativaisesti, ja miten he tahtoivat saada oman tahtonsa m??r??v?ksi valtiossa. Pietarin vastustajiin Streltsit olivat aina kuuluneet. Nyt niill? oli viel? enemm?n syyt? tyytym?tt?myyteen kuin ennen. Pietari oli loukannut heid?n entisi? etuoikeuksiansa; h?n oli siirt?nyt heit? suurissa m??rin p??kaupungista rajaseuduille; h?n vaati raskaampaa palvelusta kuin he ennen olivat tottuneet tekem??n. Ulkomaalaisia h?n kuitenkin suosi ennen heit?. Se oli monesti tullut n?kyviin. Muun muassa oli h?n v?h?n ennen l?ht??ns? p??kaupungin muureille Streltsien asemasta vahtia pit?m??n asettanut miehi? itse muodostamistaan Preobrashenskin ja Semenovan rykmenteist?. Streltsit huomasivat, ett? Pietari tahtoi tehd? tyhj?ksi koko heid?n asemansa ja sen vuoksi he taas yh? enemm?n k??ntyiv?t mieless??n tsaaristaan. He ryhtyiv?t puolustamaan omia oikeuksiansa, joita oli loukattu; mutta he asettuivat samassa vanhoja oloja suojelemaan. Kaikki ulkomaalaisuus oli heist?kin vastenmielist?. Varsinkin "kerettil?ist?" Lefort'ia he vihasivat; h?n se oli muka, joka saattoi Pietarin kaikellaisia muutoksia tekem??n ja siis johti h?nt? harhateille. Streltsit katsoivat velvollisuutensa vaativan asettua taistelemaan oikean kristillisen uskon puolesta ja ulkomaalaisia vastaan, jotka "leikkasivat partansa ja polttivat tupakkaa". Koko heid?n suunnitelmansa oli siis etup??ss? h?vitt?v?? laatua. Ja t?ss? kohden kansan suuri enemmist? kannatti heid?n mielipiteit??n. "Ulkomaalaiset ovat meid?n niskoillamme", sanoi muuan vanhan ven?l?isyyden yst?v?; "he ovat kuin karhunkuljettajat, jotka pist?v?t renkaan kuonoon ja kuljettavat meit? ymp?ri. He ovat jumalia, me taas narria. He toimivat meill? kuin herrat. Meid?n kuninkaamme ovat heid?n palvelijoitaan". N?in ajattelivat Streltsitkin ja ulkomaalaisten surma sek? saksalaisen esikaupungin h?vitt?minen kuului heid?n ohjelmaansa. Viel? tahtoivat he asettua bojaareja vastaan, he kun Pietarin poissaollessa olivat hyvin mielivaltaisesti hallinneet, ottaneet paljon veroja ja saattaneet monet sen kautta kurjuuteen. Useita bojaareja piti sen vuoksi surmattaman, Pietari oli sy?st?v? valtaistuimelta, ja Sofia luostaristaan kohotettava j?lleen hallitukseen. T?h?n tapaan Streltsit aikoivat toimia.

Pietarista ei ollut kuulunut ulkomailta pitkiin aikoihin tietoja; huhuja kulki, ett? h?n oli kuollut, ettei h?n palaisi takaisin. Se antoi enemm?n rohkeutta Streltseille. Maaliskuun 4 p. 1698 tuli 175 Streltsi? omin lupinsa Asovin kaupungista Liettuan rajalle m??r?tyist? rykmenteist??n Moskoovaan. He tulivat ylip??llikk?ns? luo, valittivat huonosta kohtelusta; he eiv?t olleet saaneet esim. t?ytt? palkkaansa. Valituksen esitt?j?t vangittiin, mutta matkalla vankihuoneeseen vapauttivat heid?n kumppaninsa heid?t. Moskoovassa her?tti t?m? pelkoa ja h?mm?styst?; ylip??llikk? p??sti heid?t l?htem??n takaisin rykmentteihins?. Mutta muutaman viikon kuluttua vaaditaan nuot karkurit takaisin, ja samaan aikaan annetaan m??r?ys, ett? Streltsien tuli pysy? rajakaupungeissa; he tahtoivat n?et p??st? Moskoovaan, jossa oli helpompi olo. Kaikki eiv?t noudattaneet m??r?yst?, ja kun uppiniskaisia vangittiin, vapauttivat taas heid?n kumppaninsa heid?t eiv?tk? he suostuneet antamaan niit? takaisin. Se oli ilmeist? tottelemattomuutta. Koetettiin saada heit? asettumaan, ensin kovuudella, mutta kun ei se auttanut, maksettiin heid?n saamatta j??nyt palkkansa. Sek??n ei auttanut. Streltsit olivat oppineet huomaamaan ett? heid?n olemassa olonsa oli ennemmin tai my?hemmin loppuva sellaisen suunnan vallitessa; koko hallitusj?rjestelm?st? oli sen vuoksi loppu teht?v?. Moskoovaan he l?htiv?t panemaan yll? mainitun ohjelmansa toimeen. Mutta Streltsien aika oli mennyt. P??kaupunkia kohden marssiessaan her?ttiv?t he siell? kyll? suurta pelkoa; monet varakkaat porvarit pakenivat. Mutta kun Gordonin johtamat joukot Moskoovasta tulivat heit? vastaan, eiv?t he saattaneet matkaansa jatkaa. Siin? oli uusi eurooppalainen sotaj?rjestys vanhaa ven?l?ist? vastaan. Streltseilt? puuttui harjaantumista, he eiv?t saattaneet liikkeill??n k?ytt?? asemaansa hyv?kseen. Gordon taas oli heti heid?n l?heisyyteens? p??sty??n taidollaan saattanut heid?t sellaiseen asemaan, ett? he olivat hukassa. H?n huomautti heille siit?, tarjosi sovintoa, mutta he eiv?t k?sitt?neet vaaranalaista tilaansa, vaan hylk?siv?t sovinnon tarjoumukset. Silloin antoi Gordon 25 tykin yhtaikaa viskata tultansa. T?t? leikki? kesti tunnin verran. Streltsien joukot olivat hajalla; pakoon riennettiin, mutta melkein kaikki saatiin vangiksi. Nyt alkoi koston aika. Ainoastaan harvoja surmattiin heti taistelun j?lkeen. Odotettiin n?et tsaaria.

Pietari oli usean kerran saanut tietoja kotimaastaan Streltsien vehkeilyist?; mutta h?n ei pit?nyt niit? varsin vaarallisina. Wieniss? ollessaan tuotiin h?nelle sanoma t?st? vastamainitusta kapinasta. Silloin h?n j?tti aijotun Venetsian matkan ja palasi kotimaahansa. H?n piti v?ltt?m?tt?m?n? oman l?sn?olonsa. Suuttuneena kun oli, ei saatettu muuta kuin ankaruutta ja kostoa odottaa. Pietari oli kyll?stynyt Streltsien vehkeisiin; he vastustivat kaikkia h?nen pyrint?j?ns?; ja sit? paitsi ne olivat h?nen arvelunsa mukaan Miloslavskien liitossa. Nyt h?n p??tti tehd? lopun sek? t?st? levottomasta sotilasjoukosta ett? samassa tukahuttaa "Miloslavskien siemenen". Ruhtinas Romodanovski ja 14 bojaaria johti tutkintoja, mutta Pietari itse oli varsinaisena tutkijana ja tuomion m??r??j?n?. H?n oli itse riitapuoli ja samassa tuomari. Luonnollista on, ettei kaikki n?in ollen saattanut tasapuolisesti k?yd?. Siin? h?n osottikin luonteensa koko s??lim?tt?myytt? ja julmuutta. Ei kenenk??n pyynnit eik? huomautukset mit??n vaikuttaneet. Kun esim. patriarkka oli kuullut s??lim?t?nt? ankaruutta tutkittaissa k?ytett?v?n, tuli h?n pyhimyksen kuva k?dess? Preobrashenskiin, jossa tutkinto tapahtui, kehottamaan tsaaria lempeyteen. Mutta ?k?isen? k??ntyi tsaari h?nen puoleensa sanoen: "Mit? sin? kuvinesi t??ll? teet? Kehottaako virkasi sinut t?nne tulemaan? L?hde kiireesti pois, ota kuva mukaasi ja vie se sinne, miss? se kunnialla saattaa olla! Tied?pp?s, ett? min? kunnioitan Jumalaa ja pyh?? ?iti? yht? hartaasti kuin sin?kin. Mutta minun korkein velvollisuuteni sek? minun hurskauteni Jumalan edess? vaativat minun suojelemaan kansaani ja rankaisemaan kaikkia rikoksia, jotka tarkoittavat kansan vahingoittamista".

T?h?n aikaan k?ytettiin kidutusta yleiseen totuuden ilmisaamiseen muuallakin Euroopassa ja Ven?j?ll? se oli kenties raaempi kuin muualla. 50 py?veli? mainitaan Moskoovassa olleen muutama vuosikymmen ennen n?it? tapahtumia. Streltsien tutkinnoissa k?ytettiin kidutusta kaikessa kovuudessaan. Nelj?toista kidutushuonetta oli yh?ti viikkokausia p?ivitt?in toimessa; syytettyj? kiusattiin monella eri tavalla, r??k?ttiin, ruoskittiin, silvottiin, poltettiin kuumalla raudalla tai k?rvennettiin tulisilla hiilill?; tapahtuipa t?m? viel? heid?n vaimoilleenkin. Er?st? Streltsi? oli esim. kuusi eri kertaa tutkittu kidutuksilla; kaksi kertaa oli h?n ripustettu k?sivarsistaan niin ett? k?sivarren nikamat meniv?t sijaltaan: yhteens? sai h?n 97 pampunly?nti?. Samaa tapaa k?ytettiin muillekin. Eri kerralla kertoivat he eri tavalla, jottei heid?n kertomuksiinsa paljon saattanut perustaa. Viha Pietaria ja ulkomaalaisia vastaan oli kuitenkin l?pik?yv?n? ytimen? kaikkien tunnustuksissa.

Kun tutkinnot olivat loppuneet, pantiin tuomiot toimeen. Julkisilla paikoilla, etup??ss? Moskoovan torilla mestaukset tapahtuivat; hirsipuita oli paljon pystytetty. N?ihin onnettomia ripustettiin. Heid?n vaimonsa ja lapsensa huuto ja parkuna kuului kauvaksi, mutta tsaariin ei mik??n vaikuttanut. Kertovatpa muutamat, ett? h?n olisi itse hurjistunut tuota murhaamista n?hdess??n, siihen m??r??n, ett? itsekin otti murhaty?h?n osaa. 80 henke? olisi h?n muka hengilt? ottanut. Toista tuhatta henke?, etup??ss? Streltsej?, sai t?ten surmansa; surmattujen vaimot ja sukulaiset karkotettiin et?isimpiin seutuihin; ei mink??nlaista huolta heist? pidetty. Vihdoin seuraavana vuonna 1697 h?vitti Pietari koko Streltsien joukon. Ei kukaan heist? saanut en?? sotamieheksi ruveta.

Monia kuukausia riippui syyllisten ruumiit hirsipuussa; mestattujen p??t pistettiin pitkien seip?iden p?ihin, joissa vuosikausia olivat ohikulkevien n?ht?viss? kauhua ja pelkoa her?tt?m?ss?. T?m? teko osottaa syd?men kovuutta ja raakuutta sek? julmuutta, mit? Pietarissa useinkin tavataan.

Sisarpuoltansa Sofiaa oli tsaari tahtonut saada syyllisten joukkoon; mutta ainoastaan puolinaisia todistuksia saatiin. Samana vuonna pakotettiin h?net kuitenkin ottamaan huntu p??h?ns?, s.o. rupeamaan varsinaiseksi luostarin asukkaaksi ja eroamaan maailmasta. "Susanna" sisaren nimell? h?n eli vuoteen 1704. 100 sotamiest? oli aina vartioimassa sit? luostaria, miss? h?n oli.

Heti ulkomaan matkalta palattuansa ryhtyi Pietari suureen teht?v??ns? k?siksi, kansansa sivistytt?miseen. Ven?l?isi? l?hetettiin l?nsimaihin oppia saamaan ja l?nsimaista taas kutsuttiin taitavia miehi? asettumaan Ven?j?lle. Pietari tahtoi tuollaisella vuorovaikutuksella liitt?? maansa muiden kanssa. Mutta pysyv?inen yhteys oli vaikea, niin kauan kun Ven?j? oli meren yhteydest? suljettuna; luonnollista kulkutiet? ei ollut muualla kuin et?isess? Pohjolassa J??meren rannalla, josta oli vaikea yhteytt? yll? pit??. Meren rannikoille oli pyrkiminen; sen kautta vasta Ven?j? p??sisi liittym??n Eurooppaan. T?m? saattoi tapahtua joko Mustan meren rantamaat omistamalla tai hankkimalla alueita It?meren rannikolla. Edelliset seudut olivat Tataarilaisten hallussa, joiden khaani eli hallitsija tunnusti Turkin sulttaanin yliherruutta; It?meren rantamaat taas olivat Ruotsin valtakunnan alusmaita. N?iden valtioiden kanssa oli siis taisteleminen, jos Ven?j?n mieli oli p??st? meren yhteyteen. Ja pian Pietari olikin sodassa. H?nen huomionsa k??ntyi ensin etel??n Turkkilaisia vastaan.

Ven?j?n arvo ja kunnia vaati, ett? t?llainen menettely oli lopetettava. Tataarit olivat rosvoja, jotka alituisesti h?tyyttiv?t Ven?j?n alueita ja osottivat muutenkin halveksimista sit? kohtaan. He olivat my?skin Muhametin uskoisia ja sen vuoksi koko kristikunnan vihollisia niinkuin Turkkilaisetkin. Olipa muitakin seikkoja kehottamassa Ven?j?n hallitsijaa sotaan etel?isi? naapureja vastaan. Balkanin niemimaalla asui paljon kristityit? kansoja, jotka kuuluivat kreikankatooliseen kirkkoon. Turkkilaisten sortoa ne alituisesti valittivat ja ket?k??n l?heisemp?? suojelijaa ei niill? ollut kuin Ven?j?n tsaari. Ne tottuivat k??ntym??n h?nen puoleensa apua pyyt?m??n ja t?m? uskonnollinen yhteys se on ollut, joka on ollut yhdyssiteen? Ven?j?n ruhtinasten ja Balkanin kristittyjen v?lill? aina meid?n aikoihimme asti. 17:ll? vuosisadalla tuo yhteys alkaa; avunpyynti? l?hetet??n tavan takaa tsaareille. Saksan keisari oli kyll? yht? l?hell?, mutta h?n kuului roomalais-katooliseen kirkkoon ja silt? puolen pel?ttiin oikeauskoiselle kirkolle koituvan melkein yht? suuri vaara kuin Islamin opista.

Jo Sofian hallitessa l?hetti er?s Konstantinoopelin entinen patriarkka kirjoituksen Ven?j?n hallitukselle, jossa moittimalla sanotaan, ett? Ven?j? uinailee muiden taistellessa "Antikristusta" vastaan. "Kaikki hurskaat kristityt, lausutaan siin?, Serbialaiset, Bulgarilaiset ja Valakit toivovat p??sev?ns? teid?n valtaanne; ?lk??t maatko, nouskaat yl?s, rient?k??t meit? auttamaan." Toisessa kirjoituksessa huomautetaan, ett? Turkkilaiset olivat pakosta j?tt?neet muutamia pyhi? paikkoja Palestiinassa Ranskalaisille, mutta t?m? suojelusoikeus kuului tsaareille, jonka vuoksi heid?n uskonnon puolesta oli ryhtyminen oikeuksiaan puolustamaan.

Sofian hallitessa tehtiin kaksi sotaretke? Tataareja vastaan vuosina 1687 ja 1689, mutta niill? ei mit??n saatu aikaan. Ven?j?n sotajoukko oli kyll? suuri, mutta harjaantumaton; kuivilla aromailla, jotka erottivat Ven?j?n ja Tataarien alueen toisistaan, oli tukala liikkua kuumuuden t?hden, ja viel? p??lliseksi syntyi n?ill? aavoilla ruohokentill? suuri tulipalo, jonka vuoksi sota keskeytyi.

Hallitukseen ryhdytty??n rupesi Pietari valmistamaan sotaa, mutta toisella tavalla kuin ennen. Suurten sotajoukkojen kulku aromailla oli n?ytt?ynyt haitalliselta. H?n alkoi sen vuoksi laivastoa rakentamaan; ja laivoilla kulki h?n virtoja my?den meren rannalle. Asovin kaupunki ja linnoitus, joka on Don-virran suussa Asovin meren rannalla, oli h?nen p??maalinsa. Itse h?n oli mukana t?ss? sotajoukossa, johon kuului uuteen tapaan j?rjestetyt joukot ja oli 30,000 miehen suuruinen. Ylip??llikkyys oli uskottu kolmelle henkil?lle Golovinille, Lefort'ille ja Gordonille; heid?n tuli viel? saada vahvistus p??t?ksiins? "tykkiv?en soturilta Preobrashenskin rykmentiss? Pietari Aleksejevilt?;" tsaari oli n?et silloin vaan t?ss? asemassa sotajoukossa. Scheremetjev oli toisen sotajoukon ylip??llikk?, h?nell? oli 120,000 sotamiest?, mutta t?m? joukko oli vanhaan tapaan muodostettu. Sen tuli marssia Dnepr-virran seuduille ahdistamaan Turkkilaisten linnoituksia.

Kev??ll? 1696 pantiin toinen retki toimeen; Asovin kaupunkia ruvettiin piiritt?m??n. Piirityst? johdettiin entist? suuremmalla taidolla, varsinkin sen j?lkeen kun Ven?j?n joukkoihin oli saapunut muutamia saksalaisia insiny?ri?. Linnan puolustusv?ki huomasi, ett? Ven?j?n joukoissa oli uusi henki; kun ampuminen oli alkanut ja valleja ruvettiin rakentamaan yh? l?hemm?ksi linnan muuria, antautui linnanv?ki. Voitto oli saavutettu; edellisten sotaretkien h?pe? h?lveni sen johdosta.

T?m? oli ensimm?inen t?rke? voitto, jonka Ven?l?iset olivat naapureistaan saavuttaneet. Pietari oli itse mieliss??n; h?nen yst?v?ns? vertasivat h?nt? Salomoniin, Simsoniin ja Davidiin. P??kaupunkiin tulo sotaretkelt? oli sangen juhlallista. Triumfiportteja vanhaan roomalaiseen tapaan oli rakennettu; laakeriseppeleet ja myrtin oksat niit? kaunistivat. Niiss? oli kuvattuna Turkkilaisia, meritaisteluja ja sotatantereita; kirjoituksia, jotka viittasivat Herkulekseen ja Mars-jumalaan. Pitk?t joukot kulkivat kaupunkiin, sodan johtajat etup??ss?, vaunuissa tai hevosten sel?ss?; tsaari itse kulki hyvin vaatimattomassa asemassa merikapteenin puvussa Lefort'in re'en j?less?, Lefort oli laivaston amiraali ja h?n ajoi tsaarin kuusivaljakolla. T?m? tsaarin esiintyminen ei miellytt?nyt kansaa; se oli muka liian alentavaa h?nen arvolleen.

Tsaari ei aikonut j?tt?? viel? Turkkilaissotaa sikseen; h?n aikoi vastaisuudessa jatkaa sit?, mutta hankkiakseen itselleen enemm?n taitoa ja kokemusta l?hti h?n ulkomaanmatkalleen, josta jo olemme kertoneet. Ulkomaalla ollessaankin on h?nell? aina sama sota mieless??n, niinkuin h?nen kirjeist??n n?kyy. H?n ei kuitenkaan en?? pitkitt?nyt sotaa Turkkilaisia vastaan, vaan joutui taisteluun toisen mahtavamman naapurinsa Ruotsin kanssa. Turkin kanssa tehtiin v. 1699 rauha, jossa Ven?j? sai pit?? Asovin kaupungin ja linnoituksen. Pietarilla oli nyt satama Mustan meren rannalla.

Jo ennen kun rauha Turkin sulttaanin kanssa oli tehty, oli Pietari k??nt?nyt huomionsa It?mereen p?in, saadaksensa siell? satamia; h?n oli hankkinut liittolaisenkin itselleen sit? varten aljettavaan sotaan Ruotsia vastaan. Ulkomaan matkalta palatessaan v. 1698 tapasi h?n Puolan kuninkaan August II:sen Ravassa. T??ll? jo suunniteltiin vastaista sotaa, mutta varsinaista sopimusta ei tehty, ennenkuin seuraavana vuonna. Samaan aikaan saatiin Ruotsin kolmaskin naapuri Tanskan Fredrik IV:s samaan liittoon.

T?llainen oli se mies, jonka kanssa Pietari kovimmat taistelunsa taisteli ja josta h?n viimein sai voiton.

Pietarin el?m? oli my?skin alusta alkaen taistelua, jos ei aina sotatantereella, niin toisaalla; h?n taisteli vimmatun tavalla kansansa raakuutta vastaan. Mutta aivan erilaiset olivat n?m?t molemmat henkil?t, jotka ovat historian merkillisempi?. Kaarle uhrasi kaikki luultua totuutta maailmassa toteuttaakseen, sen edest? t?ytyi kaikkein v?isty?; Pietari uhrasi taas kaikki oman kansansa ja valtionsa eduksi; mink? h?n piti sille hyv?n?, sen mukaan h?n toimi. T?ss? kohden ei Pietari s??st?nyt mit??n. Omia alamaisiaan h?n ei s??st?nyt; itse??n h?n ei s??st?nyt; mutta h?n ei pit?nyt lukua niist? keinoistakaan, jotka veiv?t t?m?n tarkoituksen perille. Pietarin sanat ja lupaukset eiv?t olleet paikkaansa pit?vi?; yst?v??ns? h?n tahtoi k?ytt?? hy?dykseen. Teeskentely, viekkaus ja petos olivat liiankin usein h?nen toimissaan n?kyviss?. Ven?j?n tsaari oli ennen kaikkia valtiomies, jonka p??m??r?n? on edun saavuttaminen. Persoonalliset ominaisuudet eiv?t h?ness? my?t?tuntoisuutta her?t?. Mutta h?nen v?sym?t?n lujuutensa ja valtiollinen ?lyns? h?nelle lopulta voiton tuottivat.

N?iden molempien miesten luonteet tulevat n?kyviin heid?n teoistaan ja suhteistaan toisiinsa, joista nyt l?hdemme kertomaan.

Muutaman p?iv?n per?st? t?m?n j?lkeen tuli kuninkaalle tieto, ett? Tanskan kuningas oli hy?k?nnyt Holstein-Gottorpin herttuan maihin.

Ven?j?n tsaari ei alkanut sotaa ennenkuin rauha Turkin kanssa oli tehty. Huhuja rupesi jo aikaisemmin kuulumaan Ven?j?n puoleltakin; varustuksia tehtiin, ja Ruotsin l?hettil?s Ven?j?ll? ilmoitti kotimaahansa pelk??v?ns? sotaa. Mutta Pietari teeskenteli yst?vyytt? Ruotsille samaan aikaan kun h?n Puolan kuninkaan kanssa keskusteli yhteisest? hy?kk?yksest? Ruotsin maihin. Muun muassa k?vi Pietari t?h?n aikaan Ruotsin l?hettil??n luona, ja lohdutti h?nen tyt?rt??n, joka katkerasti oli itkenyt sodan alkamista pel?ten. "Sin? tuhma lapsi", sanoi h?n sanoneensa h?nelle, "miten saatat luulla, ett? min? alkaisin v??ryydell? sodan ja loukkaisin ikuista rauhaa." Tsaari oli viel? samalla kerralla syleillyt l?hettil?st? sek? vakuuttanut, ettei h?n Riikaa j?tt?isi Puolan kuninkaan haltuun, jos t?m? sen valloittaisi.

Mutta muutamia viikkoja t?m?n j?lkeen oli Pietarin joukot jo marssimassa Narvaa kohden. Elokuun 8 p?iv?n illalla sai h?n sanoman Turkin kanssa tehdyst? rauhasta ja seuraavana p?iv?n? h?n jo toisen alotti. Sanoma sai Ruotsissa kaikki h?mm?stym??n, sill? samana p?iv?n? kun tsaarin joukot l?htiv?t liikkeelle Inkerinmaata kohden, oli h?nen l?hettil??ns? ollut Kaarlen luona onnea toivottamassa Tanskalaisista saadun voiton johdosta. Sodan syyksi ilmoittaa tsaari Ruotsin kuninkaalle antamassaan sodan julistuksessa monet "uskottomat teot" Ruotsin puolelta sek? sen loukkauksen joka h?nelle v. 1697 Riiassa oli tapahtunut.

Lokakuun 1 p:n? l?hti Kaarle laivoillaan Etel?-Ruotsista ja saman kuun 6 p:n? laskettiin ankkurit Liivinmaan rannalla Pernovan kaupungin satamassa. Kuningas oli kahden vaiheella, pitik? h?nen ensin menn? Riikaa auttamaan, jota Puolan kuninkaan joukot piirittiv?t, vai Narvaa kohden, jota tsaarin suuri armeija ahdisti. -- Ennenkuin h?n liikkeelle l?hti, tuotiin h?nelle sana, ett? Puolan joukot olivat l?hteneet Riian piirityksest?; ja silloin l?hetettiin 5,000 miest? Liivinmaata suojelemaan, kuningas itse l?hti Narvaa vapauttamaan.

Narvan kaupunki oli varustettu paikka Suomenlahden rannalla Inkerin- ja Vironmaan rajalla. Pietari tahtoi siit? saada sataman It?merell?, sen vuoksi ryhtyi h?n sit? ensin valloittamaan. Kaupunkia oli puolustamassa komentaja Rudolf Horn, jolla oli ainoastaan 1,800 miest? joukkonaan. Ven?l?isi? taas oli piiritt?m?ss? kaupunkia noin 40,000 miest?. Ylip??llikkyyden sotajoukossaan oli Pietari nytkin uskonut ulkomaalaiselle, er??lle ranskalaiselle herttualle Kaarle Eugen de Croi'lle; h?nen kanssaan h?n nyt neuvotteli. Gordon ja Lefort, tsaarin aikaisemmat neuvonantajat, olivat jo poissa. Piiritysvalleja alkoivat Ven?l?iset rakentaa; juoksuhautoja kaivettiin, joita my?ten l?hennettiin kaupunkia. Mutta yritys ei onnistunut; kanuunat olivat huonoja, ruuti kelvotonta ja viel? p??lliseksi er?s ulkomaalainen upsieri, joka jo Asovin retkell? oli ollut t?rke?n? apumiehen?, karkasi Ruotsalaisten puolelle. Horn taas puolestaan piti uskollisesti puoliaan, odottaen kuninkaan tuloa.

Pian tulikin Ruotsin pieni joukko n?kyviin. Siin? oli ainoastaan 8,400 miest?, joista 3,200 oli Suomalaisia. Monta puutetta oli armeija jo saanut matkallaan k?rsi?; vaatteet olivat huonot ja ohuet; yht?mittaiset sateet tekiv?t kulun hankalaksi ja y?nvieton tukalaksi, taivasalla kun oltiin. Mutta kuningas kulki johtamassa ja vei eteenp?in. Pidettiin sangen vaarallisena, melkeinp? mahdottomana, niin v?h?isell? joukolla l?hte? tappeluun viitt? kertaa lukuisampaa vihollista vastaan. Kaarlea koettivat h?nen vanhat ja kokeneet kenraalinsa, varsinkin Rehnsk?ld, siit? pid?tt??, siksi kun lis?v?ke? saapuisi. Mutta Kaarle ei kallistanut korvaansa sinne p?ink??n. "Vaikkapa heit? olisi saman verran lis?ksi", sanoi h?n, "hy?kk??n min? heid?n p??llens?, sill? min? tied?n, ett? Jumala on minun kanssani ja oikea asia puolellani".

Kaarle oli niin varma voitostaan, ett? h?n jo ennen tappelua l?hetti henkivartiarykmenttins? Tarttoon pid?tt?m??n Ven?l?isi? pakomatkalla.

Narvan kaupunkia ruvettiin l?hestym??n; kahdessa paikassa oli Ven?l?isi? etuvartijajoukkoja, joiden piti est?? Ruotsalaisia p??sem?st?. Ne voitettiin helposti. Ja siten tultiin Narvan edustalle. Ven?l?isten sotalinja, jonka toinen siipi ulottui Narova-jokeen, oli noin puolta penikulmaa pitk?. Ruotsalaiset olivat saaneet huhuina kuulla, ett? vihollisia oli 80,000 miest? ja 150 kanuunaa. Heit? itse siis olisi ollut kymmenen kertaa v?hemm?n ja kaikki v?syneen? matkasta, l?pim?rk?n?, n?liss??n, sill? Ven?l?iset olivat jo ennen ry?st?neet ja paljaaksi tehneet kaikkia l?hiseudut. Hevoset tuskin saattoivat pystyss? pysy?, viiteen vuorokauteen kun eiv?t olleet saaneet korttakaan suuhunsa. Mutta paluu oli jo my?h?ist?. Arpa oli heitetty. T?st? p?iv?st? riippui koko Ruotsin asema.

Mutta t?m? Marraskuun 20 p. kallistui Ruotsin eduksi. Kuningas j?rjesti sotajoukkonsa sotarintamaan, itse asettuen sille paikalle, jossa h?n arveli taistelun tulevan tulisemmaksi. H?n oli n?et, tarkastaessaan vihollisen asemaa, huomannut suuremman tykist?n keskikohdalla Ven?l?isten linjaa; siin? h?n arveli tsaarin olevan, ja sen h?n tahtoi itse valloittaa. Mutta Ven?j?n tsaari ei en?? ollutkaan armeijassaan. Edellisen? y?n? kerrotaan h?nen tulleen de Croi'n luokse sek? ilmottaneen h?nelle olevansa pakotettu l?htem??n armeijasta pois ja j?tt?v?ns? ylip??llikkyyden h?nelle. Syyt? t?h?n omituisen l?ht??n ei tiedet?; muutamat lukevat sen tsaarin pelkuriuden syyksi, toiset taas arvelevat, ettei h?n osannut arvata tappelun niin pian syntyv?n, ja ett? h?n l?hti uusia joukkoja ker??m??n. Mutta haitallisesti vaikutti oikean ylip??llik?n puute Ven?j?n joukoissa; de Croi'ta, ulkomaalainen kuin oli, sotamiehet vihasivat: toiset upsierit eiv?t taas tahtoneet totella h?nen k?skyj??n; Ven?j?n joukossa vallitsi tyytym?tt?myys, nurja mieli ja kateus, ja hajanaiseksi sen kautta toiminta muuttui.

P?iv?llisen aikaan ?sken mainittuna p?iv?n? hy?kk?siv?t Ruotsin joukot, huutaen "Jumala kanssamme" vihollisten varustuksia kohden. Samaan aikaan oli juuri ankara lumituisku tullut, joka vasten Ven?l?isten silmi? tuprutti lunta, etteiv?t he saattaneet ollenkaan n?hd? Ruotsin joukkoja, ennenkuin ne jo olivat noin 50 askelen p??ss?. Ruotsalaiset astuvat vallihautaan; siin? oli kyll? vett? vy?t?isiin asti, saviset ja vetiset reunat, mutta toiset tunkivat p??lle takaap?in, ja siten pian p??stiin toiselle puolelle. Paalut, jotka olivat Ven?l?isten leirin suojana, murrettiin. Nelj?nnes tunnin kuluessa oli t?m? tapahtunut. Taisteltiin ankarasti; Ven?l?iset puolustivat itse?ns? hurjasti leiriss??n, mutta v?hitellen rupesivat he per?ytym??n sit? siltaa kohden, joka vei Narova-joen yli. Silta meni tungoksessa rikki; v?ke? putosi jokeen, jossa paljon sai surmansa vihollisten kuulista. Ne taas, jotka eiv?t sillalle rynn?nneet, l?htiv?t leirist? avonaiselle tantereelle, jossa heit? ammuttiin. Kun ampumavarat loppuivat Ruotsalaisilta, kulkivat he pitkin vihollisen leiri? etsim?ss? uusia.

Suomalaiset taas, jotka kulkivat ry?stelem?ss? Ven?l?isten leiri?, l?ysiv?t viinaa ja joivat humalaan itsens? sek? kulkivat huutaen ja meluten suurissa joukoissa.

Sama sekasorto oli Ven?l?isten puolellakin alusta alkaen. Sotamiehet olivat kyll? urhoollisesti taistelleet, mutta johto oli huono. Er?s upsieri mainitsee, "ett? kaikki tungeksivat sikin sokin niinkuin karjalauma, yksi rykmentti toiseen, ettei kahtakymment? miest? voitu j?rjestyksess? toistensa rinnalla pysytt??". V?itet??np? sit?kin, ett? sotamiehet k?yttiv?t sekasortoa tyydytt??kseen kostonhimoansa ulkomaalaisille, he kuin surmasivat useita omia upsierejaan.

Ruotsin nuori kuningas oli taas saanut loistavan voiton. T?m?n 18-vuotiaan sankari-nuorukaisen maine kulki halki Euroopan; joka taholla kuului h?nen ylistyst??n. H?n oli muka nuori leijona, jonka tuli hankkia oikeutta maailmaan ja voittoja rehellisille. Kukapa voisi, niin sanottiin, vastustaa h?nen voitokkaita aseitaan. Jumala itse, niin h?n itsekin arveli, johti h?nen k?tt?ns?.

Ven?j?n tsaari taas menetti suuressa m??r?ss? arvoansa, jonka h?n ennen oli saavuttanut. H?nt? ivattiinkin, varsinkin Ruotsissa. Narvan tappelun johdosta ly?tiin Ruotsissa monta muistorahaa, ja yhdess? niist? esim. oli kuvattuna etupuolella Pietari l?mmittelem?ss? kanuunatulen ??ress?; pommia viskeltiin kanuunista piiritettyyn Narvaan; rahan ymp?rill? oli kirjoitus otettu Raamatusta: "Mutta Pietari seisoi heid?n luonaan ja l?mmitteli itse?ns?". Rahan toisella puolella kuvattiin ven?l?isjoukkoa pakenemassa Narvasta; pakenevien etup??ss? on tsaari, joka viskaa pois miekkansa; lakkinsa on h?n hukannut ja nen?liinaa pit?? h?n silmill??n. Rahan sivussa on Raamatusta otetut sanat: "Ja Pietari l?hti pois ja itki katkerasti".

Pian tulikin Ruotsalaisten heikkous n?kyviin ja toisaalta taas Ven?l?isten yh? kehittyv? etevyys. N?iss? taisteluissa saivat Ven?l?iset oppia parempaa sotataitoa Ruotsalaisilta. Ven?j?n viholliset olivat siten heid?n opettajansa, jonka opin nojalla he vihdoin saivat heist? voiton. Jo seuraavana vuonna Narvan tappelun j?lkeen sai Pietarin kenraali Scheremetjev voiton Liivinmaalla Erastvaren luona. Tsaari oli suuresti mieliss??n. Scheremetjeville h?n osotti suurta kunniaa; sotamiehi? palkittiin, ja Moskoovassa pidettiin suuria voittojuhlia. Sen j?lkeen seurasi voitto toisen j?lkeen; varustetut linnat ja kaupungit joutuivat Ruotsalaisten k?sist?. Kaikki It?meren maakunnat h?vitettiin julmasti sill? se kuului sen ajan sodank?ymistapaan. Niinp? k?skee tsaari v. 1702 p??llikk?ns? Scheremetjevin h?vitt?m??n Liivinmaata niin kovasti, ettei vihollinen miss?k??n saisi turvaa ja apua. Scheremetjev panikin tsaarin k?skyn kaikella ankaruudella toimeen. "Koko maa on h?vitetty", kirjoittaa h?n, "niin ettei ole en?? mit??n h?vitett?v??; sill? kaikki on er?maaksi muuttunut". Asukkaat vietiin vangiksi; miehet vaimoineen lapsineen myytiin orjiksi Ven?j?n kaupungeissa. Liivist? oli niit? otettu siihen m??r??n v. 1702, ettei sotajoukko tahtonut riitt?? niit? vartioimaan. Ja niit? myytiinkin sen johdosta hyvin halvasta. Lehm?st? kun maksettiin 9 kop., maksettiin Virolaisesta 10 tai 12 kop., mutta lapsi myytiin 1 kopeekasta.

Vangit joutuivat hajalleen pitkin Ven?j?n valtakuntaa mik? minnekin, ja j?iv?t teille tiet?m?tt?mille. Mutta olipa joku muita onnellisempi. Pient? Marienburgin kaupunkia vallotettaissa joutui muiden mukaan er?s nuori nainen vangiksi. H?n joutui ensin Pietarin suositun ruhtinas Menschikovin luokse, mutta kun tsaari h?net siell? n?ki ja oli h?neen mieltynyt, otti h?n h?net luokseen: ja t?st? tyt?st? tuli my?hemmin Pietarin puoliso ja Ven?j?n keisarinna.

Narvan kaupunki ja linnoitus, jonka luona Pietari oli suuren tappionsa k?rsinyt, joutui v. 1704 h?nen haltuunsa. Viekkautta k?ytti h?n siin?, joka osaksi onnistuikin. H?n tiesi n?et, ett? kaupungissa odotettiin apua Ruotsin kenraalilta Schlippenbachilta; sen johdosta antoi h?n pukea muutamien rykmenttien sotamiesten Ruotsalaisten pukuun sek? hankki Ruotsin lippuja. Narvan puolustajat luulivat silloin toivotun avun saapuvan; osa heist? tuli ilomielin niit? ottamaan vastaan; mutta siell? toiset saivat kuoleman, toiset taas joutuivat vangiksi. Muutamat p??siv?t kuitenkin kaupunkiin takaisin. Linnan p??llikk? Horn puolusti itse?ns? ankarasti, eik? antautunut, vaikka Ven?l?isten p??llikk? Ogilvy vaati sit?. H?n lausui vastaukseksi Ven?l?isten antautumispyynt??n, ett? niinkuin Jumala heit? oli auttanut Narvan luona ennenkin, h?n nytkin heit? auttaisi. V?kirynn?k?ll? vastattiin Ven?l?isten puolelta; ja Horn ei voinut kaupunkia puolustaa. Tsaari oli sangen suuttunut Hornille t?st? sitke?st? vastarinnasta. Kaupunkiin tultuansa vaati h?n h?net luoksensa ja heti kun h?n h?net ?kk?si lausui h?n ly?den h?nt?: "Sin? yksin olet syyp?? siihen, ett? n?in paljon verta on suotta vuotanut. Voimatonna kun jo kauan olit, olisi sinun pit?nyt antautua. Se on sodassa tapana". Ly?den verell? tahratun miekkansa p?yt??n jatkoi h?n viel?: "Katsoppas, t?m? miekka on punainen, mutta se ei ole punattu Ruotsalaisten verell?, vaan Ven?l?isten". Pietarin sanotaan n?et pist?neen ven?l?isi? sotamiehi? kuoliaaksi, kun he olivat ruvenneet kaupungin asukkaita ry?st?m??n, vaikka h?n oli ankarasti sen kielt?nyt. Kaupungin asukkaille h?n lupasi turvallisuutta, mutta Hornin t?ytyi 15 vuotta olla vankeudessa.

Narvan voitto saattoi Pietarin toiveet yh? suuremmaksi. "T?ss?", kirjoittaa h?n er??lle korkealle virkamiehelle, "jossa Jumala meid?t nelj? vuotta sitten kuritti, on h?n nyt meille suloisen voiton suonut".

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet