Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Pietari Suuri: Venäjän ensimmäinen keisari by Lindeqvist K O
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 205 lines and 31861 words, and 5 pages
Narvan voitto saattoi Pietarin toiveet yh? suuremmaksi. "T?ss?", kirjoittaa h?n er??lle korkealle virkamiehelle, "jossa Jumala meid?t nelj? vuotta sitten kuritti, on h?n nyt meille suloisen voiton suonut".
Jo vuotta ennen oli h?n valloittanut Neva-joen suussa er??n pienen Nevalinna-nimisen linnan ja kaupungin, joka tuli hyvin t?rke?ksi koko Ven?j?n seuraavassa oloissa. Se oli n?et se paikka, jossa Pietarin kaupunki nyt on. Heti sen valloitettuansa ryhtyi h?n siihen uutta p??kaupunkia rakennuttamaan. T?h?n soiseen ja r?meiseen seutuun kohosi pian suuria rakennuksia, palatsia, linnoja ja kirkkoja; Ven?j?n laivoja rupesi kulkemaan Nevajoella. Retusaari eli Kronstadt v?h?n matkan Nevan suusta Suomenlahdessa oli ollut mets?inen saari; siell?kin ruvettiin varustuksia tekem??n; siit? muodostettiin Pietarin etu-varustus, jommoisena se viel? nytkin on. Mitenk? Pietari t?m?n kaikki lujalla tahdollaan sai aikaan, kerromme tuonnempana.
It?meren maakunnat joutuivat suurimmaksi osaksi tsaarin haltuun n?in? vuosina; P?hkin?linna, Tartto y.m. linnoitukset antautuivat; ainoastaan Riika ja R??veli j?iv?t viel? toistaiseksi Ruotsalaisten omaksi.
Mutta varmempia takeita n?kyi olevan kasakkain atamaanista Etel?-Ven?j?ll? Ivan Stepanovits Mazepasta.
T?m? mies on saavuttanut suuremman kuuluisuuden kuin moni muu h?nen asemassaan. Synty?ns? puolalainen aatelismies oli Mazeppa Puolan kuninkaan Juhana Kasimirin hovissa sek? komeutensa ett? hienojen seurustelutapojen vuoksi saavuttanut yleist? suosiota. Mutta rakkauden seikkoihin jouduttuaan er??n puolalaisen magnaatin puolison kanssa, joutui h?n pois koko is?nmaastaan. Tuo aviomies, jota h?n oli loukannut, sidotutti h?net kostoksi ihka alastonna hevosen selk??n, joka l?hti h?nt? kuljettamaan l?pi mets?in ja yli vuorten. Pahasti runneltuna p??si h?n t?st? kovasta koston rangaistuksesta kun muutamat kasakat, jotka tapasivat h?net tuossa surkeassa tilassa puolikuolleena, irroittivat nuorat, joilla h?n oli sidottu. Kotimaahansa ei h?n en?? palannut, vaan asettui V?h?-Ven?j?n kasakoiden p??llik?n eli atamaanin luo. Jonkun ajan kuluttua h?n itse nimitettiin tuohon t?rke??n toimeen. Mazeppa oli kopea, itsek?s, turhamainen mies; arvon ja kunnian saavuttaminen oli h?nen tarkoitusper?ns?. Sen mukaan johti h?n toimensa. Ja itsekk?isiin tuumiinsa n?kyi h?nell? olevan tarpeeksi kannatusta kasakoissa, ja tilaisuus hyv?, kun Ruotsin mahtava kuningas rupesi l?hentelem??n Ven?j?n rajoja. Dniepr-virran ymp?rill? asuvat kasakat, jotka ennen olivat olleet Puolan kuninkaiden alamaisia, olivat Pietarin is?n Aleksei-tsaarin aikana liitetyt Ven?j?n valtaan. Heid?n entiset vapaat laitoksensa oli silloin luvattu s?ilytt??. Mutta Pietari suuri ei n?it? annetuita lupauksia noudattanut. Kasakoita pakotettiin varustust?ihin, niinkuin muitakin, rekryytej? otettiin heid?n joukostaan, veroja kohotettiin j.n.e. T?m?n johdosta olivat kasakat tyytym?tt?mi?; valituksia ja pyynt?j? esitettiin tavan takaa Mazepalle: sanotaanpa muutamien kehottaneen h?nt? vapauttamaan V?h?-Ven?j? tsaarin vallasta.
Toisellaisella kannalla olivat siis entisest??n tositeossa olosuhteet kun Pultavan luona taisteluun ryhdyttiin.
Sill? v?lin oli jo tappelun p??t?s ratkaistu. Ven?l?iset olivat karkottaneet Ruotsin joukot; tuhansia oli kaatunut, toisia joutunut vangiksi, joiden joukossa ylip??llikk? Rehnsk?ld ja kuninkaan sihteeri Piper. Muut l?htiv?t pakenemaan. Ven?l?iset eiv?t voiton riemussaan onneksi heti l?hteneet h?tyytt?m??n Ruotsalaisten leiri?; silloin jo olisi kaikki, itse kuningaskin, joutunut Ven?l?isten k?siin.
Pultavasta vietiin vangit eri osastoissa sis?maahan p?in ja joulukuussa olivat ne Moskoovassa, jossa tsaari vietti saman kuukauden 22 p:n? suuren riemujuhlan Pultavan tappelun johdosta. Ruotsalaiset vangit olivat n?et mukana juhlan komeutta lis??m?ss?. Siin? kanuunat, sotaliput ynn? muut voiton merkit. Seuraavan vuoden alussa hajoitettiin upsierit ja my?skin sotamiehet eri osiin valtakuntaa. Mutta kun Kasanissa v. 1711 oli tullut ilmi suuri karkaamisen yritys, vietiin vangit kauemmaksi, suuri osa upsiereista Siperiaan, jotta he olisivat kauempana kotimaastaan ja toisistaan. Tobolskin kaupungissa yksin oli l?hes 900 upsieria. Papit jaettiin eri paikkoihin, jottei vankien tarvinnut olla ilman sielunhoitoa. Sen olivat vangitut kenraalit Rehnsk?ld ja Piper saaneet aikaan, jotka muutenkin pitiv?t paljon huolta vangeista esitellen tsaarille heid?n tarpeitaan.
Paitsi n?it? Pultavan tappelun j?lkeen vangittuja oli vangiksi jo ennen kuljetettu paljon ihmisi? koko sodan kest?ess? sek? sotamiehi? ett? muitakin asukkaita kaupungeista ja maalta, joten niit? oli yhteens? useita kymmeni? tuhansia, hajotettuna ymp?ri Ven?j?n laajaa valtakuntaa. Kaikkien olo oli hyvin huono. Upsieria ei tavallisesti pakotettu ty?h?n, mutta niiden toimeentulo oli tukala. Ven?j?n valtion puolesta maksettiin heille hyvin v?h?n ja kotimaasta harvoin saapui varoja, jonka vuoksi heid?n t?ytyi tuumia toisia elinkeinoja. Monet rupesivat jotakin k?sity?t? harjoittamaan; he valmistivat kulta- ja hopea-astioita, nikkarin-, sorvarin-, suutarin-ammattiin kuuluvia t?it?; toiset rupesivat korttia valmistamaan, muutamat punoivat koppia j.n.e. L?ytyip? parturia, hattumaakaria ja ravintolanpit?ji?kin heid?n joukossaan. Jotkut meniv?t kauppa-apulaisiksi. Muutamat perustivat kouluja, joissa rupesivat oppia jakamaan. Esimerkiksi Tobolskissa perustettu koulu saavutti suuren maineen.
Huonompi kuin upsierien oli sotamiesten sek? muiden vangiksi vietyjen asukkaiden tila. Ne joutuivat my?skin pitkin koko laajaa Ven?j?n valtakuntaa hajoitetuksi. Viel?p? niit? myytiin Persialaisille ja Turkkilaisille, ja joutuivat siten viel? kauemmaksi. Ven?j?ll? toiset olivat valtion t?iss?, toiset taas yksityisten tiluksilla. Pietari k?ytti niit? n?et niinkuin omia talonpoikiaankin yleisiss? t?iss?: kanavia kaivamassa, satamia ja laivoja rakentamassa, linnoja varustamassa; varsinkin Pietarin kaupunkia rakennettaissa k?ytettiin paljon sotavankia. Huono hoito ja ruoka surmasi paljon. Ne vangit taas, jotka joutuivat bojaari tiluksille maata viljelem??n, tulivat samallaisen kohtelun alaisiksi, kuin Ven?j?n talonpojat olivat. Tylyt voudit olivat aina ruoska k?dess? heid?n ty?t??n valvomassa.
Suurin osa vangiksi joutuneista h?visi ikuisiksi ajoiksi teille tiet?m?tt?mille; varsinkin niiden, jotka joutuivat kauaksi oli vaikea palata. Monet olivat k??ntyneet kreikan-uskoon sek? perehtyneet uusiin oloihin, eiv?tk? rauhan tultua en?? tahtoneet palata; usein Ven?l?iset tahtoivat my?skin est?? heid?n paluutansa. Monet upsiereistakin olivat vapaaehtoisesti antautuneet tsaarin palvelukseen ensiksi tehty??n h?nelle uskollisuuden valan. Heill? kun oli huono olo ja tsaari taas lupasi heille, niinkuin muillekin ulkomaalaisille hyvi? virkoja ja suuria etuja, suostuivat he j??m??n h?nen virkakuntiinsa. Kun rauha v. 1721 tehtiin, saivat vangit oikeuden palata kotimaahansa, ja silloin niit? joukottain n?htiinkin paluumatkalla, mutta kuten mainittu, suuri osa j?i ainiaaksi en?? kotimaatansa milloinkaan n?kem?tt?.
Lepoon ei Pietari t?st? l?hink??n hetkeksik??n antautunut. Ruotsin ylivalta oli kyll? masennettu, mutta sit? piti viel? ahdistettaman, jotta se saataisiin rauhaan. Ja Pietari sai taas liittolaisiakin. Tanskan kuningas julisti heti Pultavan tappelun j?lest? sodan Ruotsia vastaan, ja my?skin August II liittyi heihin, vaatien Puolan kruunua j?lleen p??h?ns?. Kaikki n?m?t kolme alkoivat, niinkuin sodan alussakin, ahdistella Ruotsin It?meren maita; mutta suurempaa toimintaa, voimaa ja vireytt? kuin muut liittolaiset, osotti tsaari; ja h?n se oli, joka koko taistelua johti. H?nen esiintymisens? Euroopassa oli nyt toisellainen kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Itse h?n kulki paikasta toiseen, yhdelt? sotatantereelta toiselle; h?nen sanallansa oli t?rke? merkitys Euroopan yleisiss? asioissa; h?nen valtiomiehens? L?nsi-Euroopan p??kaupungeissa olivat saman arvoisia kuin muidenkin ruhtinasten l?hettil??t, ja samaa taitoa he olivat joutuneet saavuttamaankin. Ven?j? oli nyt liittynyt Euroopan valtioihin ja sotavoimansa nojalla se sai enempi aikaan kuin Ruotsin muut naapurit. Yh? l?nnemm?ksi Pietari halusi p??st?.
Pietarin sotavoimat olivat Pultavan tappelun j?lest? jaetut eri paikkoihin; suurin osa oli It?meren maakunnissa ja Suomessa, mutta my?skin Puolassa ja Saksassa oli h?nell? v?ke? yhdess? liittolaistensa kanssa toimimassa.
Suurin osa It?meren maakunnista oli jo ennen ratkaisevaa tappelua joutunut Pietarin haltuun; suurimmat kaupungit vaan olivat j??neet valloittamatta. Mutta jo syksyll? 1709 l?hetettiin joukko Riikaa valloittamaan; t?m? t?rke? kaupunki antautui kes?ll? 1710; Syyskuussa samana vuonna joutui my?skin R??veli h?nen haltuunsa.
Nyt alkoi Suomen vuoro. Viipurin kaupungin tsaari tahtoi saada pysyv?iseksi omaisuudekseen; se oli varustettu paikka ja l?hell? h?nen uutta p??kaupunkiaan, jonka etuvarustuksena sen vastaisuudessa tuli olla Ruotsin puolelta ilmaantuvaa vaaraa vastaan. Mutta muuta Suomea h?n ei aikonut nytk??n valtaansa lopullisesti yhdist??; se oli valloitettava vaan sent?hden, ett? se oli t?rke? osa Ruotsin valtakunnasta, jotta Ruotsi "notkistaisi niskansa", s.o. taipuisi rauhaan. Seuratkaamme hetkeksi Pietarin joukkoja Suomessa ja is?nmaamme kohtaloa t?ll? ajalla.
Maaliskuussa 1710 l?hetti tsaari 18,000 miest? kenraali Apraksinin johdossa Viipuria piiritt?m??n. Piiritys alkoi heti, ammuttiin osa linnantorneista pirstaksi ja kaupunkiin ammutuista kuulista syttyi kolmasti tulipalo; mutta urhoollisesti puolusti eversti Maunu Stiernstr?hle kaupunkia ja linnaa 4,000:ll? miehell?, jotka h?nell? oli. Piiritt?jill? taas oli tukala olla; talvi oli kylm? eik? heill? ollut muualla suojaa kuin lumesta ja j??st? tehdyiss? majoissa, joten taudit rupesivat raivoamaan heid?n joukossaan. Mutta kun meri oli auennut, l?hetettiin t?nne laivasto ja tsaari itse toi lis??n tykkej?, ampumavaroja ja v?ke?kin. Itse h?n l?hti kuitenkin pian Pietariin, mutta antoi p??llik?lle ankaran k?skyn, ett? Viipuri oli otettava. Hein?kuun 14 p. se joutuikin Ven?l?isten haltuun. Joka puolelta piiritettyn? eik? apua ollenkaan tiedossa, rupesi Stiernstr?hle antaumisehtoja tekem??n. Niiss? suostuttiin muun muassa p??st?m??n puolustajat ja kaupungin asukkaat vapaaksi; mutta tsaari ei lupaustaan pit?nyt, vaan kaikki sotamiehet ja osa asukkaistakin joutuivat vangiksi ja vietiin Ven?j?lle, paitsi sairaita ja raajarikkoisia, joita yhteens? oli noin 900. Ne kuljetettiin Helsinkiin. -- Samana vuonna syyskuussa joutui Karjalan toinenkin linna K?kisalmi kenraali Brucen haltuun, joka sit? 14 p?iv?? yht? mittaa oli pommittanut.
Sill? v?lin olisi saattanut Suomen puolustusta valvoa; mutta sit? ei en?? Ruotsin hallitus kyennyt saamaan aikaan. Tosin t??ll? oli etev? ja urhoollinen p??llikk? parin vuoden aikana, Kaarlo Nieroht, mutta h?nk??n ei paljon saanut aikaan. Koko valtakunta oli k?yhtynyt, rutto viel? p??lliseksi oli vv. 1710 ja 1711 Suomessa raivonnut, sotavoimat v?hentyneet; ruokavaroja ei ollut, joka sekin puolestaan teki suuremman sotajoukon koossa olon kauemman aikaa mahdottomaksi. Talonpojat kutsuttiin kyll? mies talosta usein vihollista vastaan, mutta harjaantumattomia kun olivat, eiv?t he mit??n voineet. Suomen lopullinen valloitus ei sen vuoksi k?ynyt vaikeaksi Ven?l?isten taas t?nne hy?k?tess?, varsinkin kun kenraali Lybecker uudestaan v. 1712 oli saanut ylip??llikkyyden. Sotav?ki, noin 7,000 miest?, oli muutenkin kurjassa tilassa ja ep?toivoisena, ja p??llikk?, johon heill? ei luottamusta ollut, teki asian viel? pahemmaksi.
Jo v. 1712 tuli Ven?l?inen sotajoukko, 16,000-miehen suuruinen Suomeen, mutta se onneksi palasi syyskuussa takaisin, vaikka Lybecker jo oli aikeessa Kymi-joelta per?yty? heid?n tielt??n.
Seuraavan vuoden toukokuussa tehtiin uusi retki. Talven kuluessa oli tsaari valmistanut uutta yrityst? ja h?n oli itse niiden 200:n kaleerilaivan mukana, jotka tulivat Helsinki? piiritt?m??n. T?ss? kaupungissa oli paljon makasiineja t?ynn? ruokavaroja ja Kaarlo Armfeltin, jolla oli komennossaan 1,500 miest?, tuli puolustaa kaupunkia. Lybecker oli itse Porvoon seuduilla varsinaisen armeijan kanssa. Mutta puolustaa Armfelt ei Helsinki? voinut. Tsaarilla oli ainakin 12,000 miest? ja h?n toi ne maalle kaupungin l?nsipuolella, jonne ei varustuksia ollut jouduttu tekem??n. Armfeltilla ei muuta keinoa ollut kuin ryhty? ik?v??n teht?v??n; h?n k?ski kaupungin asukkaita korjata omaisuudestaan mink? voivat, sytytti makasiinit tuleen, jott'ei vihollinen niit? saisi, ja l?hti Lybeckerin luo. Lybecker ei vastarintaan uskaltanut ryhty?, kulki joukkoineen paikasta toiseen tiet?m?tt? mit? olisi tekeminen; ja vihdoin h?n Uudeltamaalta rupesi vet?ytym??n sis?maahan p?in H?meenlinnaa kohden. Ven?l?iset saivat sill? v?lin koko Etel?-Suomen haltuunsa, ottivatpa p??kaupungin Turunkin elokuun lopussa.
Sill? v?lin erotti Ruotsin hallitus kuitenkin Lybeckerin p??llikkyydest?; oli n?et niin paljon valituksia l?hetetty h?nen johdostaan; muiden mukana piispa Gezelius oli syytt?jien joukossa. Kaarlo Armfelt, urhoollinen soturi, tuli sijaan, mutta h?nk??n ei en?? voinut maata pelastaa, vaikkapa h?n sotamiestens? antoikin tapella. P?lk?neelle oli puolustusjoukko vet?ytynyt ja yli-amiraali Apraksin seurasi Ven?l?isineen j?less?. Armfelt aikoi tehd? per?ytymisest? lopun ja ryhty? vastarintaan Kostian virran takana, joka yhdist?? P?lk?neveden ja Mallasveden toisiinsa. Apraksin rakennutti lauttoja ja toi niill? v?ke?ns? yli toisesta paikasta kuin Armfelt oli odottanutkaan. H?n ryhtyi est?m??n tehden kauan aikaa vastarintaa; mutta ei auttanut; ylivoiman alta oli v?istyminen. Koko armeija oli v?h?ll? joutua saarretuksi. Sen vuoksi se l?hti pakenemaan, ja pako oli niin kiireinen, ett? koko joukko hajaantui; vasta Etel?-Pohjanmaalla se saatiin kootuksi. T??ll? oli seuraavan vuoden helmikuussa viimeinen ponnistus. Ruhtinas Galitsin, joka nyt oli Ven?j?n joukkojen ylip??llikk?, toi sinne noin 12,000 miest? Porin seuduilta, jossa h?n oli ollut talvea. Armfelt ryhtyi taisteluun Isossa Kyr?ss? Napuen kyl?n luona, vaikka h?nell? oli tuskin 6,000 miest?. Tappelun kest?ess? sattui viel? se paha onnettomuus, ett? ankara lumituisku tuprusi lunta vasten Suomen joukkojen kasvoja. Syytet??np? sit?kin, ettei ratsuv?en p??llikk? de la Barre tehnyt tarpeellista vastarintaa, vaan jo tappelun alussa l?hti v?kineen pakenemaan. Armfelt ei kuitenkaan h?nt? syyt?, vaan Ven?l?isten ylivoiman, lumituiskusta syntyneen haitan, mutta ennen kaikkea Jumalan salliman sanoo h?n tappion matkaan saattaneen.
Napuen tappelun kautta oli Pietari p??ssyt Pohjanlahteen saakka. Armfelt vet?ytyi Ruotsin puolelle; ja nuo kaksi linnoitusta Kajaani ja Savonlinna, jossa viel? oli puolustajia, valloitettiin pian sen j?lkeen. Koko Suomi oli tsaarin m??r?tt?viss?.
Samana vuonna kun Napuen tappelu oli p??si Pietari valtiaaksi my?skin Ruotsin entisill? merill?, ja se h?nelle viel? suuremman ilon tuotti. Tsaari oli itse laivastoineen tullut Hangon seuduille; siell? h?n tapasi Ruotsin laivaston amiraali Niilo Ehrensk?ldin johdossa. Pietari hy?kk?si sen p??lle hein?kuun 27 p:n?, voitti ja otti vangiksi muun muassa itse johtajankin. T?m? oli Pietarin ensimm?inen merivoitto, ja sen vuoksi pidettiin Pietarissa suuret juhlallisuudet. Siin? oli laivoja osaa ottamassa, siin? oli kunniaportteja. Pidoissa piti tsaari itse puheen Ehrensk?ldille, kiitt?en h?nen urhoollisuuttaan; Ehrensk?ld puolestaan lausui my?skin kunnioituksensa tsaarille. Senaatti nimitti tsaarin t?m?n voiton johdosta vara-amiraaliksi.
Mutta Ven?l?isten suuri mahti ja nopea eteneminen rupesi her?tt?m??n pelkoa L?nsi-Euroopan valloissa, yksin h?nen liittolaisissaankin. Tsaari esiintyi liian vaativana ja k?skev?n?. Puola varsinkin sai siit? k?rsi?. August-kuninkaalle oli Pietari alkuper?isess? sopimuksessa luvannut Liivinmaan, mutta kun se oli valloitettu, ei h?n sit? j?tt?nytk??n h?nelle. Puolassa oli aina Pietarin joukkoja, ja h?n vaati maasta varoja niiden yll?pit?miseen. Niinp? v. 1716, jolloin tsaari teki pitk?n matkan ulkomaille, tarkasteli h?n Danzigin luona er?st? sotajoukon osastoa, joka siell? oli 10,000 miehen suuruisena; samassa vaati h?n kaupungilta pakkoveroja. Huhuna kulki, ett? h?n aikoi itse ruveta Puolan kuninkaaksi. Pohjois-Saksassa h?n samaan aikaan tavotteli jotakuta ruhtinaskuntaa itselleen. Tanskan ja Preussin hallitsijat pelk?siv?t, ett? tsaari rupeaisi heit? kohtelemaan samalla tavalla kuin August II:sta.
T?m?n johdosta aljettiin vaatia ett? Ven?j?n joukot l?htisiv?t Saksasta pois; koetettiin niin paljon kuin mahdollista tehd? esteit? heid?n toiminnalleen. Kerrotaanpa Englannin kuninkaan antaneen laivastonsa p??llik?lle k?skyn, ett? h?n ottaisi tsaarin laivoineen vangiksi ja toisi h?net Englantiin. Molemmat laivastot olivat n?et yhdess? toimimassa Ruotsia vastaan. T?t? ei kuitenkaan t?yt?nt??n pantu. Ja valtiollisella v?lityksell? saatiin asiat sovitetuksi.
Joka taholla oli siis Ven?j?n asema muuttunut sille edulliseksi; sen sotajoukot, laivasto oli saanut voittoja; sen valtiomiehet ajoivat hyvin sen asioita; sen mahti paisui yh? suuremmaksi.
Pietari oli mieliss??n saatuaan kuulla sanoman rauhan sopimuksesta. H?n oli ollut Pietarin l?heisyydess? kun sanoma h?nelle tuotiin, mutta palasi heti sanoman saatuansa kaupunkiin. Kanuunain paukkeella ja soitolla se ilmotettiin kaupungin v?est?lle. Itse meni tsaari kirkkoon kiitostaan korkeimmalle lausumaan. Kirkon ulkopuolella oli suuria astioita paloviinaa kansaa varten; sit? varten laitetulta puhujalavalta Pietari itse esitti rauhansanoman ja tarttuen maljaan, joi h?n kansansa onneksi, joka taas el?k??n huudolla tsaarille vastasi. Kaikellaisia huveja pantiin toimeen monen p?iv?n kuluessa. Pietari oli ilosen-vallaton kuin lapsi; h?n tanssi p?ydill? ja lauloi lauluja. Samojen juhlap?ivien kuluessa senaatti pyysi h?nt? ottamaan is?nmaan is?n nimen, keisarin arvonimen ja "suuren" kunnianimen.
Eik? ilman syytt? Ven?j?n uudessa p??kaupungissa iloa pidetty. Olihan Uudenkaupungin rauha vahvistanut t?rkeimm?n osan Pietarin el?m?n ty?st?. Ven?j?n asema oli sen j?lkeen t?ydellisesti toinen kuin 20 vuotta aikaisemmin. Suurin osa niist? valloituksista, jotka Ruotsi vuosisadan kuluessa oli hankkinut pitkill? sodilla, ne olivat nyt ?kki? joutuneet Ven?j?n omaksi. Kustaa II:sen Aadolfin voiton hedelm?t olivat menetetyt, h?n kun oli sulkenut Ven?l?isilt? kokonaan meren, jota my?ten se saattoi p??st? l?nsimaiden raitista ilmaa hengitt?m??n; Pietari oli akkunan nyt avannut ja paljon v?ljemm?lle kuin se ennen oli ollut. Baltiankysymys, joka oli Ven?j?ll? ollut t?rkein Iivana IV:nen ajoista asti, sen oli Pietari nyt saanut ratkaistuksi. Se oli suuren Pohjoismaisen sodan t?rke? merkitys Ven?j?lle.
It?meren rantamaat olivat lyhyess? ajassa joutuneet Ven?j?lle. Toinen t?rke? valtiollinen kysymys oli viel? ratkaisematta, nimitt?in It?maalainen, jota ei viel? meid?nk??n aikana ole saatu lopullisesti selvitetyksi. Jo aikaisemmin olemme kertoneet, ett? Pietari oli taistellut Turkkilaisia vastaan, ja v. 1699 tehnyt rauhan p??st?kseen taistelemaan Ruotsia vastaan. Koko Pohjan sodan kest?ess? oli kuitenkin suhde Turkin kanssa ollut horjumassa sodan ja rauhan v?lill?. Pietari tahtoi sotaa ehk?ist? puhkeamasta; Konstantinoopelissa oli h?nell? taitava valtiomies l?hettil??n? Tolstoj, joka sai rauhan s?ilytetyksi. Mutta Balkanin kristittyjen kanssa pidettiin alituisesti yhteytt?; hengelliset miehet, piispat ja munkit, k??ntyv?t tsaarin puoleen niinkuin ennenkin pelastusta h?nen avullaan kansoilleen saadakseen. Niinp? er?s munkki Seraphim j?tti v. 1704 laajan esityksen Kreikkalaisten vapauttamisesta. Sama mies oli k?ynyt L?nsi-Euroopan ruhtinaita t?h?n toimeen kehottamassa; mutta siell? ei h?n saanut kannatusta; tsaarin avulla h?n toivoo sen voivan tapahtua. Armeeniasta kirjotti v. 1701 muuan Israel Oriah samaan tarkotukseen tsaarin v?lityst? saadakseen. "Niinkuin Aatamin j?lkeiset odottivat Messiasta", sanotaan Oriahin kirjotuksessa, "niin luottaa meid?n kansamme Ven?j?n tsaariin". Salaisissa seuroissa valmistettiin vapauttamista, l?hetyst?j? tuli niinik??n tavan takaa tsaarille. Sen lis?ksi alkoivat Moldaun, Valakian ja Serbian ruhtinaat keskusteluihin tsaarin kanssa. He olivat Turkin sulttaanin vasalleja, mutta halusivat vaihtaa alamaisuutensa Ven?j??n, sek? lupasivat sotav?ke? ja ruokavaroja tsaarille sodan alkaessa.
Pietari joutui joukkoineen Pruth-joen suulle. Ruokavaroja ei ollut; Turkin suurvisiiri Baltagi-Mehemet seuraa h?nt? mukanaan noin 200,000 miest?. Turkin sotajoukossa ei ollut puutetta, sill? ruokavarat n?ist? maista tuotiin heille; Ven?j?n armeija joutui saarretuksi. Sen asema oli toivoton. Kerrotaan, ett? Pietari yritti pelastaa itsens? samalla tavalla kuin Narvan luona v. 1700; h?n koetti n?et yhdess? puolisonsa Katharinan kanssa p??st? turvaan tukalasta asemasta. Se ei onnistunut. Nyt n?ytti todellakin silt?, ett? koko h?nen luomansa ty? oli h?vi?n oma ja h?n itse viel? vihollisensa k?siin joutumassa. Mutta h?n pelastui jotenkin helpoilla uhrauksilla. Tapahtuman kaikkia seikkoja ei tarkoilleen tunneta. Er??n turkkilaisen vangin kertomuksesta, niin kerrotaan, saivat Ven?l?iset tiet??, ett? sulttaani oli valtuuttanut suurvisiirin rauhan tekoon, ellei h?n ollut voitosta aivan varma. T?m?n johdosta l?hetettiin sananviej? suurvisiirin luo esitt?m??n keskustelua. Vastausta ei ensin kuulunut. Sen vuoksi l?hetettiin toinen l?hettil?s ilmottamaan, ett? Ven?l?iset olivat my?skin valmiit taisteluun. T?m? tapahtui vaan sent?hden, ett? Ven?l?iset eiv?t toivotonta asemaansa tahtoneet n?ytt?? pelk??v?ns?. Silloin kehotti suurvisiiri l?hett?m??n sovinnonhierojan Turkkilaisten leiriin. Pietari oli taipuvainen suuriin my?nnytyksiin, se osottaa h?nen vaarallista tilaansa. Paitsi kaikkia Turkkilaisilta valloitettuja paikkoja, oli h?n taipuvainen j?tt?m??n Ruotsille, josta h?n my?skin arveli kysymyksen tulevan, Liivinmaan; mutta Pietarin kaupunkia ja Inkerinmaatahan ei luvannut mill??n ehdoilla j?tt??, vaan ennemmin vaikkapa joitakuita Ven?j?n maakuntia.
Ei Pietarin tarvinnut kuitenkaan n?in paljon uhrata. H?nen l?hettil??ns? Schafirov, tottunut valtiomies, oli saanut my?skin valtuutuksen luvata suurvisiirille 150,000 ruplaa ja muille etevimmille miehille pienempi? summia. Kerrotaan, ett? Pietarin puoliso Katharina olisi t?m?n lahjomiskeinon keksinyt. Sill? oli ep?ilem?tt? t?rke? vaikutus sovinnon pikaiseen aikaansaamiseen. Ven?l?iset luopuivat Asovista sek? h?vittiv?t muut varustetut paikat Mustan meren rannalla, lupasivat olla Puolan asioihin sekaantumatta sek? antaa Ruotsin kuninkaan vapaasti matkustaa. Siin? rauhan ehdot. Ven?j?n joukko oli pelastettu.
Pietari ei saanut Balkanin niemell? suuria tuumiansa toteutetuksi: p?invastoin h?nen vastoink?ymisens? teki h?nen asemansa entist? heikommaksi. Mutta h?nen vaikutuksellaan t??ll? on kuitenkin t?rke? merkitys. T?st? alkaen ovat Balkanin kreikan-kristityt Ven?j?n hallituksen kanssa yhteydess?. Ven?j?n tsaaria pit?v?t he turvanaan Turkin sortoa vastaan. Heid?n asiansa on yhteinen; v?li on entist? l?heisempi. Moldauilaisia, Valakeja ja Serbialaisia on Ven?j?n palveluksessa. Itse ruhtinas Kantemir, joka onnettoman sodan j?lkeen ei saattanut maahansa j??d?, muutti Ven?j?lle. Montenegron metropoliitta Danilo tuli 1715 Pietariin pyyt?m??n apua Turkkia vastaan. H?n sai rahaa, tsaarin kuvia j.n.e. Samoille Balkanin kristityille l?hett?? Pietari kirjoja, palkkaa opettajia ja pit?? muutenkin heid?n opetuksestaan huolta; sanalla sanoen, Ven?j?n tsaari on Balkanin kristittyjen silmiss? heid?n luonnollinen suojelijansa, jommoisena h?n on ollut viime aikoihin asti. Pietari alkoi ensi kerran sodan uskonnon ja kansallisuuden nimess? Korkeata Porttia vastaan ja sen j?lkeen on Ven?j?n hallitsijoilla ollut aina sama syy. Orientaalinen kysymys oli h?nen kauttansa saanut siten my?hemm?n luonteensa.
On viel? kolmaskin meri, joka koskettelee Ven?j?n maita, nimitt?in Kaspian meri. Jo ammoisista ajoista asti oli se ollut t?rke? it?maisen kaupan v?litt?misess?, Intian tavaroita kun sen kautta tuli It?-Euroopaan. Sent?hden oli Ven?j?n hallitsijoiden huomio jo ennenkin k??ntynyt sinne p?in; ulkomaiset matkustajat olivat teroittaneet n?iden seutujen merkityst? ja tahtoneet saada Ven?j?n v?lityksell? kaupan n?ill? seuduilla haltuunsa. Luonnollista on, ettei Pietari suurikaan saattanut j?tt?? niit? huomioonsa ottamatta. H?n k?sitti, ett? Ven?j?ll? olisi t??ll?kin t?rke? teht?v?. Ven?j?n tuli olla v?litt?j?n? id?n ja l?nnen v?lill?; sen tuli suojella raakalaiskansojen tunkeutumista Euroopaan, sill? Kaukasus-vuorten yli niit? asein ennen oli tullut; sen vuoksi oli sen omistaminen n?m?t maat. Mutta kauppaedut olivat my?skin t?rke?t, ja sen suojelemiseksi oli n?ill? seuduilla asuvat kansat kukistettavat, sill? usein olivat ne ry?st?neet karavaanikauppiaita heid?n matkoillaan.
Kaspian meren maissa oli monellaisia kansoja ja valtioita. Kaukasus-vuoristossa oli pieni? villej?, levottomia kansakuntia, jotka keskin?isiss? riidoissaan jo ennenkin olivat tottuneet Ven?j?n tsaaria kutsumaan v?litt?j?ksi. Aasian puolella oli Kalmukkeja, Turkmeneja y.m. raakalaiskansoja; mutta kauempana kaakkoon p?in oli Muhamettilaisia valtioita, niinkuin Chivan ja Bocharan khaanikunnat, sek? Persian valtakunta, joka viel?kin on t?rkein Keski-Aasian valtioista. V?h?n pohjoisempana asuivat Armeenilaiset, jotka jo ennen kristittyin? olivat pyyt?neet Ven?j?n tsaarilta apua p??st?kseen Persian vallasta vapaiksi.
Ei Pietari Persian sotaretkell?k??n paljon saavuttanut; nekin harvat paikat jotka h?n sai, olivat vaikeat s?ilytt?? murhaavan ilmanalan vuoksi. Pietarin seuraajat niist? luopuivatkin. Mutta t?ss? kohden, niinkuin muissakin, oli Pietari tienraivaajana Ven?j?lle. H?n alotti sen suunnan it??np?in, jonne Ven?j?n hallitus seuraavina aikoina on k??ntynyt. It?mainen kysymys sen laajemmassa merkityksess? sai alkunsa; se on jatkunut, ja viel? meid?nkin p?ivin? jatkavat Ven?l?iset Pietarin alottamaa uraa Kaukasus-vuorten takaisissa maissa.
Pitk?n Pohjan sodan aikana kiinnitti tsaari suurinta huomiota sotajoukkoonsa; sen kunnosta koko h?nen menestyksens? riippui. T?m? sota olikin se koulu, jossa Ven?j?n sotajoukot suurimman opin saivat, kuin milloinkaan ennen tai my?hemmin. J?rjestys tuli toisellaiseksi, aseet uudet, upsieristolta vaadittiin enemm?n taitoa; kaikki muodostui samantapaiseksi kuin Euroopan muidenkin maiden joukot olivat. Se vaati suuria uhrauksia, mutta siin? Pietari viel? v?hemm?n kuin muissa kohdissa s??sti kansansa ponnistuksia.
Ven?j?n sotajoukot olivat ennenkin sangen suurilukuisia. Iivana julma saattoi vihollistaan vastaan l?hett?? 300,000 miest?. Mutta n?m?t joukot olivat j?rjestym?tt?mi? laumoja, joilta oikea johto puuttui. Sodan tullessa kutsuttiin n?et bojaarit ynn? talonpojat kokoontumaan m??r?paikkoihin, tavallisesti isompiin kaupunkeihin; voivoodit eli maaherrat heit? johtivat ja ylip??llikkyys oli jollekulle suurisukuiselle bojaarille annettu. Sodan p??tytty? p??siv?t soturit taas kotiinsa maitaan viljelem??n. Nuoli, keih?s ja tappara sek? muutamilla ampuma-aseita, olivat heid?n aseinaan. Kasakoitten joukot, joiden lukum??r? nousi 50,000:teen, jousineen keih?ineen olivat viel? enemm?n j?rjestyst? vailla, ja ainoastaan samantapaisia joukkoja vastaan niinkuin Tataarilaisia vastaan saattoivat he taistella. Iivana julma oli Streltsien joukon j?rjest?nyt, josta ennen olemme puhuneet, mutta ei n?idenk??n j?rjestys vastannut muun Euroopan joukkojen j?rjestyst?. Boris Godunov oli hankkinut 2,500-miehisen henkivartiajoukon ulkomaalaisista ja seuraavien hallitsijoiden, varsinkin Pietarin is?n Aleksein ja velipuolen Feodorin aikana, koetettiin muitakin joukkoja harjottaa ulkomaalaisten avulla. Mutta vaillinaista t?m? oli, koska sotamiehet yh?ti rauhan aikana saivat kotonaan tiloillaan olla. Sotajoukon lukum??r? oli Ven?j?ll? kyll? paljon suurempi kuin Euroopan sivistysmaissa, mutta sen voima oli heikompi, kun silt? puuttui harjaantumista ja j?rjestyst?. Pietari oli t?ss? kohden uudistaja.
Sotav?ki oli siten muuttunut vakinaiseksi ja oli senkin vuoksi kalliimpi ja rasittavampi. Sen lukum??r? oli tuskin entist? enempi, sill? Pietarin hallituksen loppuaikoina oli siin? 210,000 miest?, sen lis?ksi laivastossa 28,000. Majoitusvelvollisuus oli talonpojille sangen tukala. Sotav?ke? majoitettiin n?et asukkaiden luo, miss? sille paraiten sopi, huolimatta seudun varallisuudesta. Talonpojan tuli hankkia asunto, ruoka, vaikkapa n?lk? olisi h?nell? itsell?kin jo ennest??n vieraana ollut.
Upsierit olivat suurimmaksi osaksi ulkomaalaisia, jotka halveksien katselivat ven?l?ist? kumppaniaan, vaikkapa he itsek??n, varsinkin aikaisemmin tulleet, eiv?t olleet kehuttavia miehi?. T?rke?mm?t ja korkeammat upsierien virat j?tti tsaari kuitenkin Ven?l?isille, osottaen siten my?ntymyst? kansalliselle itsetunnolle.
Viel? suurempaa huolta k?ytti Pietari laivaston luomiseen; suurempia vaikeuksia siin? oli voitettavana, se kun oli ihan alusta aikaan saatava, ja viel? suurempaa ankaruutta t?ytyi h?nen k?ytt??, ennen kun se oli valmiina. H?nen nuoruutensa ajoista kertoessamme, mainitsimme, mitenk? h?n oli hurmaantunut mereen, ja laivanrakennusta oppiakseen h?n etup??ss? ulkomaan matkallensakin l?hti. Laivaveist?m?it? ruvettiin heti ulkomaan matkan j?lkeen rakentamaan; ensimm?inen oli Voroneschin kaupungissa Don-virran rannalla, josta laivat virtaa my?ten laskettiin Mustaan mereen. Taganrogin kaupunkiin Asovin meren rannalle laitettiin satama. Mutta viel? suurempia laitoksia oli my?hemmin tekeill? It?meren rantamailla. Pietarista piti teht?m?n suuri satamakaupunki; laivaveist?m? laadittiin sinne. Pian siirrettiin samat puuhat Retusaarelle eli Kronstadtiin, josta Pietari aikoi uuden p??kaupunkinsa etuvarustusta. R??velin satamaa parannettiin; toinen Baltischport sen l?hell? varustettiin lis?ksi. Laivoja rakennettiin niinik??n Aunuksessa ja Arkangelissakin, joka viimeksi mainittu kaupunki kuitenkin j?i yh? enemm?n syrj??n Pietarin vuoksi. Rakennettiinpa Turussakin kaleerilaivoja ison vihan aikana. Kanavia liikkeen helpottamiseksi sis?maassa niinik??n aljettiin kaivaa; niinp? aikoi h?n yhdist?? Volgan Mustaan mereen; Laatokan etel? rannikkoa my?ten aljettiin niinik??n kanavaa kaivaa.
Mutta miten saatiin kaikki t?m? aikaan? Tsaarin ankara tahto ne loi. Yksityisten t?ytyi h?nen k?skyst??n rakennuttaa omilla varoillaan laivoja: elleiv?t totelleet, otettiin heid?n omaisuutensa valtiolle. Niinp? vaati h?n 1697, ett? patriarkka ja kaksi ruhtinasta hankkisi 20 sotalaivaa ja 50 kanuunaa; muut ylh?iset herrat taas 24 laivaa kanuunineen; kauppiaiden y.m. varakkaiden tuli hankkia pienempi? aluksia. Itse tsaari puolestaan rakennutti 9 linjalaivaa.
Ty?miehi? laivaveist?m?ille ja satamat?ihin saatiin siten, ett? maaherroja k?skettiin kokoamaan alueistaan m??r?tty joukko talonpoikia, jotka pakotettiin ty?h?n; niit? oli kymmeni? tuhansia yht'aikaa. Huono ruoka ja taudit surmasivat niit? ??rett?m?n paljon; niinp? lasketaan Taganrogin satamat?iss? yksin 300,000 ty?miest? henkens? menett?neen. 7,000 miest? oli Laatokan kanavaty?ss? joutunut surmansa saamaan, ennenkun ty? oli varsinaiseen k?yntiink??n p??ssyt.
Saadakseen taas laivan aineksia kielsi Pietari yksityisten kaatamasta puita metsist??n, varsinkin virtojen rannoilla. Kuoleman rangaistus oli uhkana. Itse maanomistajaakin kiellettiin edes omiksi tarpeikseen puita kaatamasta; kolmannella kerralla kun h?net siin? tavattiin, sai h?n "knuuttia" sek? tuomittiin 20 vuodeksi kaleerity?h?n. Suomen metsist?kin tuotiin paljon puita Pietarin ja R??velin satama- ja laivat?ihin.
Mutta t?ll? s??lim?tt?m?ll? tarmollaan ja ankaruudellaan sai Pietari 12 vuoden kuluessa luoduksi laivaston, jonka vertaista ei It?meress? ollut. 1714 h?n jo voitti Ruotsin laivaston ja seuraavina vuosina h?nen kaleerinsa tekiv?t Ruotsin rannikoilla suurta tuhoa. H?n oli samassa totuttanut kansansa meriel?m??n, jota se ennen kauhulla oli katsellut. "Ven?l?iset", kertoo er?s aikalainen, "pian tottuivat varsinkin kaleerilaivoihin, ne kun melkein joka y?ksi laskivat maalle, ja kuu tuuli oli vastainen oli sotamies taipuvaisempi soutamaankin kun h?n maalla kulki kantaen matkatarpeita sel?ss??n".
Jo edellisess? mainitsimme, ett? Pietari alkoi rakentaa uutta p??kaupunkia Neva-joen suulla valloitettuaan v. 1703 n?m?t seudut Ruotsalaisilta. Mutta vasta Pultavan tappelun j?lkeen, jolloin h?n saattoi pit?? omistusoikeutensa Inkeriin varmana, pantiin suurempaa intoa ja vauhtia t?h?n toimeen. Samantapaista ankaruutta ja mielivaltaa kuin laivaston hankkimisessa h?n uutta p??kaupunkia luodessakin k?ytti. H?n tahtoi asettaa valtakuntansa p??paikan merenrannikolle l?hemm?ksi l?nsimaita, huolimatta siit? ett? se tulisi olemaan kokonaan valtakunnan syrj?osassa ja viel?p? vieraan kansallisuuden alalla. Inkeriss?h?n asui suomalaisia, vaikka Pietari siirsi n?ihin sodan kautta autioiksi joutuneihin pit?jiin paljon ven?l?isi? talonpoikia. Nimeksi h?n valitsi apostoli Pietarin kunniaksi h?nen ja samassa oman nimens?.
Vaikeaksi k?vi varsinkin alussa ty?puuhat. Kaupungille m??r?tty paikka ja koko sen ymp?rist? oli sangen ep?edullinen; siin? oli suuria soita ja r?meit?. Aluksi saatiin noiden vetisten seutujen l?pi kaksi tiet? tehdyksi, mutta niin pohjattomia ne olivat, ett? sek? syksyisin ett? kev?isin n?htiin niill? paljon hevosia uponneina. Ilmanala oli my?skin hyvin haitallinen terveydelle. Mutta sellaiset seikat eiv?t Pietariin vaikuttaneet. H?n oli sen m??r?nnyt ja sen piti tapahtua. Eik? siin? kylliksi ett? h?n uuden p??kaupungin perusti, vaan h?n tahtoi sen valmiiksi tehd?.
Valtakunnan varakkaammille maanomistajille etup??ss? oli talonpaikat m??r?tyt Vasilj-Ostrovalle. Mutta varsinkin juuri ne olivat vastenmieliset muuttamaan sis?maasta, jossa he olivat tottuneet olemaan. Tsaarin auttaja ja yst?v? Soheremetjev esim. joutui sen vuoksi ep?suosioon. Pietariin oli vaikeampi saada heid?n maantuotteitansa tuoduksi kuin Moskoovaan. Heill? ei ollut tilaisuus niinkuin ennen mets?stykseen maatiloillaan, koska ne olivat kaukana Pietarista. Mutta tsaarin ankara tahto sai kaikki k?ym??n. He j?ttiv?t toinen toisensa per?st? Moskoovan ja maatiluksensa sek? siirtyiv?t Pietariin. T??ll? t?ytyi heid?n j?tt?? my?skin vanhat ven?l?iset tapansa, sill? Pietarista muodostui l?nsimainen kaupunki joka alalla.
Kaupungin rakennettu ala laajeni laajenemistaan. Suurin osa rakennuksista oli aluksi puusta tehtyj?; katot olivat ohueilla laudoilla tai p?reill? peitetyt; toiset talonomistajat peittiv?t viel? laudat turpeilla, joten ne kes?isin kasvoivat ruohoa. Mutta keskiosissa kohosi my?skin komeita palatsia, niinkuin ruhtinas Menschikovin, suuramiraali Apraksinin, kenraali Jaguschinskin y.m. korkeiden virkamiesten; yleisi? rakennuksia, kirkkoja oli n?iden ohessa. Ja kaupungin keskustassa oli linna; sen tornissa oli kaikkina juhlap?ivin? keltanen lippu liehumassa, johon oli kuvattuna Ven?j?n kaksip?inen kotka kynsiss??n pit?m?ss? nelj?? suurta j?rve?. Niill? tarkotettiin luonnollisesti nelj?? merta, joiden rantamaita Pietari omisti.
Toisaalla taas oli kauppahalleja rakennettu, joissa ven?l?isi?, saksalaisia, turkkilaisia ja tatarilaisia kauppiaita liikkui tavaroitansa kaupittelemassa. Satamaan rupesi ilmaantumaan vuosi vuodelta yh? useampia ulkomaalaisia laivoja, jotka toivat l?nsimaiden tavaroita Ven?j?lle ja veiv?t taas Ven?j?n tavaroita. Arkangelin merkitys oli mennyt ja tsaari pakotti useita sen kauppiaitakin siirtym??n uuteen p??kaupunkiinsa. Virkamiehet ja virastot siirtyiv?t v?hitellen Moskoovasta. Sanalla sanoen se muodostui koko Ven?j?n p??paikaksi. Itse tsaari vet?ytyi Pietariin rauhaan niin usein kuin vaan saattoi; siell? h?n paraiten viihtyi. H?n kutsuukin Pietaria v?listi "paratiisikseen".
Noin 20:ss? vuodessa oli t?m? soinen paikka, jossa oli pari kolme kalastajan h?kkeli?, muuttunut yhdeksi Euroopan t?rkeimm?ksi kaupungiksi.
Jo aikaisemmin kerroimme, ett? Pietari heti ulkomaan matkalta palattuansa v. 1698 rupesi muuttamaan Ven?j?n oloja l?nsi-eurooppalaiseen tapaan. Mutta ne koskivat silloin etup??ss? ulkonaisia seikkoja: partoja, vaatteita y.m. Hallitusj?rjestelm??n h?n ei kajonnut ennenkun my?hemmin: eik? h?nen oma huomionsakaan ensimm?isell? ulkomaan matkalla t?h?n alaan kiintynyt; se pysyi k?yt?nn?llisemm?ll?. Suuren Pohjan sodan viimeisin? vuosina vasta hallintoa ruvetaan j?rjest?m??n.
Ven?j?n tsaari oli vanhastaan itsevaltias; h?n oli Jumalan sijainen maan p??ll?; alamaiset olivat h?nen orjiaan. Eik? Pietarin tarkotus milloinkaan ollut itse vallasta luopua; p?invastoin h?n kaikissa toimissaan osotti, ettei mik??n laki ollut h?nt? sitomassa. Tuon salaper?isen pyhyyden h?n vaan j?tti; se ei soveltunut h?nen katsantotapaansa, mutta valta oli perusteeltaan sama kuin ennen. Pietari p?invastoin j?rjesti hallinnon siten, ett? hallituksen mahti tuli entist? tuntuvammaksi. Virkamiehist?ss? puuttui ennen yhteytt? ja s??nn?nmukaista toimintaa, joka teki hallituksen voiman heikommaksi ja hallinnon toimet h?llemm?ksi. Nyt se j?rjestettiin; entinen it?maalainen patriarkaalinen hallintoj?rjestelm? muuttui l?nsimaiseksi s??nn?lliseksi.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page