Read Ebook: Om mordet på Karl XII: Historisk och juridisk undersökning by Hultgren Olaf Johan

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 432 lines and 20848 words, and 9 pages

"Min? luulen, ett? ne ovat tuutaimia," sanoi Mr Mivers. "Tuutain on kala, joka kyll? tiet?? miten parhaiten hyv?ss? turvassa pysyy, sill? se mieluisimmin oleskelee syviss? koloissa ja piilopaikoissa."

"Oh!" huudahti Miss Margaret, joka oli noussut tuolilta ja nen?lasinsa kautta sukupuuta tarkastellut. "En n?e yht?k??n kaunista ristim?nime? suvun alusta alkaen paitsi Oliverin."

"Min? olen sen l?yt?nyt." huudahti pappi. "T?ss? on Sir Kenelm Digbyn ja Venetia Stanleyn j?lkel?inen. Sir Kenelm Digby. Sen parempaa j?nt?re-kristillisyyden edustajaa ei l?ydy. H?n tappeli yht? hyvin kuin h?n kirjoitti, h?n oli haaveksiva, se on totta, mutta h?n k?ytti itsens? kuitenkin aina niinkuin herrasmiehen tulee. Pane pojalle nimeksi Kenelm!"

"Kaunis nimi," sanoi Miss Sibyl, "se on romantillinen."

"Sir Kenelm Chillingly! Se kuuluu kauniilta -- kunnianarvoiselta." arveli Miss Margaret.

"Ja sill? on se etu," huomautti Mr Mivers, "ett? samalla kuin se on kyll?ksi kunniallinen vaikuttaaksensa kantajansa mieleen ja her?tt??ksens? h?nen kilpailuhaluansa, se ei kuitenkaan ole niin erinomaisen henkil?n nimen? ollut, ett? se kaiken kilpailuhalun masentaisi. Sir Kenelm Digby oli tosin mainio ja rohkea herra, mutta mit? h?nen lapsellista uskoaan sympateetiseen puuderiin y.m. koskee, niin kuka tahansa meid?n aikana voisi olla jotenkin ?lyllinen, senvuoksi hirvi? olematta. P??tt?k??mme panna h?nelle nimeksi Kenelm."

Sir Peter neuvoitteli itseksens?.

"Nimi Kenelm," sanoi h?n kotvasen vaiti oltuansa, "her?tt?? varsin omituisia aate-yhdistyksi?, ja min? pelk??n, ett? Sir Kenelm Digby ei sopivaa vaimoa valinnut. Kaunis Venetia ei ollut parempi kuin h?nen tuli olla; ja min? toivoisin ettei perilliseni antaisi kauneuden vietell? itse?ns?, vaan toivoisin, ett? h?n naisi vaimon, jolla on arvollinen luonne ja sopiva ryhti."

"Mutta," sanoi Sir Peter, "minulla itsell? on ovat aatteeni, ja seh?n voi olla kyll? viatonta; mit? avioliittoon tulee, niin poika ei voi huomenna naida, jotta meill? on kyll? aikaa siit? asiasta neuvoitella. Kenelm Digby oli mies, josta jokainen perhe voi ylpeill?; ja, niinkuin sanotte, Margaret sisar, Kenelm Chillingly on h?nen nimens? oleva!"

Poikainen sai t?m?n p??t?ksen mukaan kasteessa nimen Kenelm, jonka juhlamenon j?lkeen h?nen kasvonsa k?viv?t entist? pitemmiksi.

Ennenkuin sukulaiset l?htiv?t pois, Sir Peter pyysi Mr Gordonin tulemaan kanssaan kirjastoon.

"Serkkuni," sanoi h?n yst?v?llisesti, "min? en tahdo teit? soimata siit? ett'ette osoita sukulaisrakkautta eik? tavallista ihmisellist?k??n rakkautta vastasyntynytt? kohtaan."

"Soimatako minua, Peter serkku. Enp? luule teill? olevan syyt? siihen. Min? osoitan sen verran sukulaislempe? ja inhimillist? rakkautta kuin minulta asiain-haarain mukaan voidaan vaatia."

"Min? my?nn?n," sanoi Sir Peter s?vyis?sti kuin ainakin, "ett? pienen kansalaisen syntyminen mahtoi olla teist? ik?v? tapaus, kun jo nelj?toista vuotta olen naimisissa ollut eik? minulla t?h?n saakka ole lapsia ollut. Mutta koska olen teit? monta vuotta nuorempi ja luonnon j?rjestyksen mukaan tulen j??m??n eloon teid?n j?lkeenne, niin tappio koskee enemm?n poikaanne kuin teit? itse?, ja siit? tahtoisin puhua muutaman sanan teid?n kanssanne. Te tunnette j?rin hyvin ne ehdot, joilla min? tilani omistan, tiet??ksenne ett'ei minulla laillisesti ole oikeutta tehd? mit??n testamenttia teid?n poikanne hyv?ksi. Vastasyntyneen tulee vastaanottaa tila velattomana. Mutta min? tahdon t?st? p?iv?st? alkaen panna osan tuloistani s??st??n joka vuosi teid?n poikaanne varten; ja vaikka mielell?ni oleskelen osan vuodesta Londonissa, tahdon kuitenkin nyt luopua siell? olevasta talostani. Jos el?n niin monta vuotta kuin psalmista sanoo ihmisen tavallisesti el?v?n, voin siten ko'ota pojallenne melkoisen summan, joka on h?nelle oleva jonkimoisena korvauksena."

Mr Gordonia t?m? aulis tarjous ei yhtik??n lepytt?nyt. H?n vastasi kuitenkin tavallista kohteliaammin.

"Poikani tulee olemaan hyvin kiitollinen teit? kohtaan, jos h?n milloinkaan tulisi teid?n testamentti?nne tarvitsemaan."

H?n oli kotvasen vaiti, sitten h?n tyytyv?isell? hymyll? lis?si.

"Suuri joukko lapsia kuolee ennenkuin yhdenkolmatta vuotiaaksi p??sev?tk??n."

"Niin on, mutta olen kuullut ett? teid?n poikanne on eritt?in kaunis ja terve lapsi."

"Minun poikani, Peter serkku. Enh?n min? omaa poikaani tarkoittanutkaan, vaan teid?n. Teid?n pojallanne on iso p??. Minua ei kummastuttaisi, jos siin? olisi vett?. Min? en tahdo teit? huolestuttaa, mutta h?n voi helposti kuolla, ja siin? tapauksessa ei ole luultava ett? Lady Chillingly tulee antamaan teille toisen. Suokaa siis anteeksi, ett? min? viel? pid?n oikeuksiani tarkalla silm?ll?; ja vaikka se koskee minuun kipe?sti, t?ytyy minun kuitenkin kielt?? teit? hakkaamasta ainoatakaan puikkoa kasvavasta mets?st?."

"Te puhutte joutavia, Gordon. Min? olen tilani omistaja koko ik?ni, eik? minua tuhlaajaksi soimata; ja saan hakata vaikka koko mets?n, paitsi ne vesakot, jotka ovat istutetut koristusta varten."

"Minun neuvoni on ett'ette sit? tee, Peter serkku. Olen jo ennen kerta sanonut teille, ett? tahdon antaa oikeuden tutkia asiaa, jos pakoitatte minua siihen -- kaikessa yst?vyydess? tietysti. Mik? on oikeus se on oikeus, ja jos minua pakoitetaan oikeuttani suojelemaan, niin luotan siihen, ett? te olette liian ylev?mielinen antaaksenne kansliaoikeuden julistuksen v?hent?? sukulaisrakkauttanne minua ja omaisiani kohtaan. Mutta hevoseni vartoo. En uskalla junasta j??d?."

"No niin; hyv?sti siis, Gordon. Antakaa k?tt?!"

"Teillek? k?tt? -- tietysti -- tietysti. Olin juuri unohtaa, k?ydess?ni huoneissa t??ll? olen huomannut niiden kaikin mokomin korjausta tarvitsevan. Onhan velvollisuutenne yll?pit?? ne? Hyv?sti!"

"Tuo mies on oikea mets?sika," sanoi Sir Peter itsekseen, kun h?nen serkkunsa oli l?htenyt; "ja jos on vaikea ajaa tavallista sikaa sille tielle, johon se ei tahdo menn?, niin on vallan mahdotonta saada mets?sikaa taipumaan kenenk??n tahdon mukaan. Mutta h?nen poikansa ei pid? k?rsi? is?ns? raakamaisuuden takia; ja min? tahdon katsoa, mit? voin s??st?? h?nt? varten. Kyll? se kuitenkin Mr Gordonille on kovin ik?v? asia. Gordon raukka! -- mies parka! -- Toivon kuitenkin ettei h?n minua oikeuteen ved?. Min? vihaan kaikkia oikeuksia."

KUUDES LUKU.

Entisen perillisen kolkkoa ennustusta vastoin nuori Chillingly rauhallisesti ja vakaasti jopa arvoisestikin k?vi inhimillisen olemisen lapsuuden-opintojen l?pi. H?n vastaanotti filosofillisella mielenmaltilla vihmarokon ja tukkoysk?n. H?n saavutti v?hitellen puheen taidon, mutta h?n ei juuri aivan ylellisesti t?t? ihmisen erityist? ominaisuutta k?ytt?nyt. Lapsuutensa ensimm?isin? vuosina h?n puhui niin v?h?n kuin olisi h?n liian aikaisin Pythagoraan koulua k?ynyt. Mutta selv?? oli, ett? h?n puhui v?hemm?n, voidaksensa sit? enemm?n ajatella. H?n otti tarkan vaarin kaikesta ja mietti huolellisesti mit? oli vaarinottanut. Kahdeksan vuoden ik?isen? h?n alkoi puhua sujuvammin ja vapaammin ja silloin h?n kerta h?mm?stytti ?iti?ns? kysym?ll?:

"?iti, eik? teid?n oma personallisuutenne v?liin teit? h?mm?styt??"

Lady Chillingly -- olin v?h?ll? sanoa riensi, mutta Lady Chillingly ei milloinkaan rient?nyt -- Lady Chillingly liukui v?hemm?n tyyneesti ja hiljaisesti kuin h?nen tapansa oli Sir Peterin tyk? ja sanoi, kertoen poikansa kysymyksen.

"Poika alkaa saattaa meit? pulaan, h?n on liian viisas vaimon kasvatettavaksi, h?n on kouluun pantava."

Sir Peter oli samaa mielt?. Mutta mist? kummasta lapsi oli l?yt?nyt niin pitk?n sanan kuin "personallisuus" ja kuinka niin omituinen ja sekava viisausopillinen kysymys oli h?nen p??h?ns? joutunut? Sir Peter kutsutti Kenelmin tyk?ns? ja sai tiet??, ett? poika, joka vapaasti sai kirjastossa oleskella, oli lukenut Locke'n kirjoittaman kirjan "Inhimillisist? ?lynvoimista", ja oli valmis kiist?m??n t?m?n filosofin kanssa synnynn?isist? aatteista.

Kenelm sanoi viisastelevan n?k?isen?:

"Jokainen toivo on aate; ja jos min? kohta synnytty?ni toivon ravintoa sek? kohta tiesin mihin minun oli k??ntyminen sit? saadakseni, vaikk'ei kukaan ollut minulle sit? opettanut, niin olihan minussa synnynn?inen aate jo maailmaan tullessani."

Vaikka Sir Peter oli taitava viisaustieteen alalla, h?n kuitenkin joutui h?millens?, kynsi korvallistansa saamatta mit??n sopivaa vastausta aatteen ja vainun eroituksen suhteen.

"Lapseni," sanoi h?n vihdoin, "sin? et tied? mist? puhut; nouse mustan virkkusi selk??n ja mene ratsastamaan; min? kiell?n sinua lukemasta ainoaakaan kirjaa, jota et minulta tahi ?idilt?si ole saanut. Mene matkaasi nyt."

SEITSEM?S LUKU.

Sir Peter k?ski valjastaa hevoset vaunujen eteen ja l?hti ko'okkaan papin tyk?. T?m? uskalias hengellinen mies asui moniaan peninkulman p??ss? Exmundham Hall'ista ja oli ainoa serkuista, jonka kanssa Sir Peterin oli tapa neuvoitella perheasioistansa.

Pappi istui ty?huoneessansa, joka huone osoitti ett? sen asukas ei juuri papillisia toimia rakastanut. Uunin yl?puolella riippui miekkailu-aseita, sellaisia hansikoita, joita k?ytet??n nyrkkisill? ollessa, ja kaikellaisia kapineita voimistelua varten; cricket-nuijia ja kalaverkkoja oli joka nurkassa. Seinill? oli useampia kuvia; Mr Wordsworth'in kuva, jonka kummallakin puolella oli kahden kuuluisan hevosen kuvat; Leicester nimisen sonnin kuva, josta sonnista pastori, joka itse hoiti pappilan maata ja sen hyvill? laitumilla sy?tti karjaansa, oli saanut palkinnon er??ss? kreivikunnan el?inn?yttelyss?; t?m?n el?imen molemmin puolin oli Hookerin ja Jeremy Taylorin muotokuvat. Siell? oli pieni? kirjahyllyj?, joilla oli kaikellaisia kirjoja. Avonaisessa ikkunassa oli kukkasia, jotka par'aikaa kukkivat. Pastorin kukkasia yleiseen kehuttiin kauneudestaan.

Koko huone todisti, ett? asukas oli henkil?, joka eli s??nn?llisesti ja oli tavoiltaan hauska ja miellytt?v?.

"Serkkuni," sanoi Sir Peter, "min? olen tullut t?nne neuvoittelemaan teid?n kanssanne." Ja h?n kertoi nyt kuinka ihmeellisen aikaiseen kehittynyt Kenelm Chillingly oli. "Te n?ette ett? nimi alkaa vaikuttaa melkein liiaksi h?neen. H?n on kouluun pantava; mutta mihin kouluun? yleiseenk? vai yksityiseen?"

H?nen arvoisuutensa John Stalworth: "On paljon sanottavaa molempain suhteen sek? hyv?? ett? pahaa. On hyvin luultavaa ett? Kenelmin liiallinen oman personallisuutensa arvosteleminen yleisess? koulussa masentuisi; h?n pikemmin kadottaisi personallisuutensa siell?. Pahin kohta yleisess? koulussa on se, ett? poikaan juurrutetaan jonkimoinen yhteinen luonne yksityisen luonteen sijaan. Opettaja tietysti ei voi odottaa kunkin pojan luonnollisten taipumusten kehkeymist?. Kaikki sielut viskataan siell? suureen myllyyn ja tulevat sielt? enemm?n tai v?hemm?n yhdenkaltaisina. Olkoon poika Etonissa viisas tai tuhma, kumpaisessakin tapauksessa h?n selv??n on Etonilainen. Yleinen koulu kypsytt?? taidollisuutta, mutta tukehduttaa neron. Sit? paitsi voi yleinen koulu kehoittaa ainoaa poikaa, joka on suuren tilan perillinen, joka tila kerta on kokonaan h?nen haltuunsa joutuva, huolettomuuteen ja vallattomuuteen, ja teid?n tilanne vaatii huolellista hoitoa eik? salli perillisen tehd? turhamaista velkaa. Min? siis en soisi ett? Kenelm pantaisiin yleiseen kouluun."

"Noh niin, me siis p??t?mme panna h?net yksityiseen kouluun."

"Odottakaa!" huudahti pastori; "yksityisell? koulullakin on haittansa. Harvoin voipi siitt?? suuria kaloja pieniss? lammikoissa. Yksityisiss? kouluissa on kilpailu hyvin v?h?inen ja pontevuus rajoitettu. Opettajan puoliso sekaantuu tavallisesti asiaan ja hemmoittelee poikia. N?iss? oppilaitoksissa ei ole kyllin miehuutta; pojat eiv?t saa leikki? ja hyvin v?h?n he saavat tapella. Reippaasta pojasta tulee nen?k?s lurjus; v?hemmill? luonnonlahjoilla varustetusta pojasta tulee hyv?sti kasvatettu nuori lady housuissa. Siin? j?rjest?ss? ei ole mit??n j?ntevyytt?. Kenelm Digbyn nimikko ja j?lkel?inen ei suinkaan ole pantava yksityiseen kouluun."

"Teid?n sanoista p??tt?en," sanoi Sir Peter omituisella my?nt?v?isyydell??n, "Kenelm Chillinglyn siis ei ensink??n tule k?yd? koulua."

"Voipi n?ytt?? silt?," sanoi pastori suoraan; "mutta asiaa tarkemmin miettiess? l?ytyy kuitenkin keskisuunta. On kouluja, joilla on sek? yleisien ett? yksityisien koulujen parhaat ominaisuudet, jotka ovat kyllin suuret el?hdytt??ksens? ja kehitt??ksens? hengen ja ruumiin voimia, mutta jotka eiv?t kuitenkaan ole niin j?rjestetyt, ett? sulattaisivat kaikki luonteet yhdess? sulattimessa. On esimerkiksi koulu, jossa t?ll? hetkell? on yksi Europan etevimpi? koulumiehi? p??- opettajana -- koulu, josta muutamat kasvavan sukupolven mainioimmista miehist? ovat l?hteneet. Opettaja n?kee heti paikalla onko poika lahjakas, ja pit?? erityist? huolta h?nen kasvatuksestansa. H?n ei opeta ainoastaan hexameteria ja sappholaista runolajia. H?n opettaa sek? vanhaa ett? uutta kirjallisuutta. H?n on hyv? kirjailija, mainio arvostelija -- ihailee Wordsworthia. H?n kehoittaa poikia ruumiin-harjoituksiin, h?nen oppilaansa tiet?v?t miten heid?n tulee nyrkki?ns? k?ytt??, eik? heid?n ole tapa kirjoittaa reverssi? ennenkuin ovat viidentoista vuoden vanhat. Merton-koulu on Kenelmille vallan sopiva."

"Kiitoksia," sanoi Sir Peter. "On eritt?in hauska t?ss? el?m?ss? ett? on joku, joka voi p??tt?? t?llaisia asioita meille. Min? olen itse hyvin ep?vakainen ja annan tavallisissa kohdissa mielell?ni Lady Chillinglyn hallita minun puolestani."

"Tekisip? mieleni n?hd? vaimon minua hallitsevan," sanoi roteva pastori.

"Etteh?n te olekaan naimisessa Lady Chillinglyn kanssa. Mutta menk??mme nyt puutarhaan teid?n kukkianne katselemaan."

KAHDEKSAS LUKU.

Tuo nuori Lockea vastaan v?itt?j? l?hetettiin Merton-kouluun ja pantiin, ansioidensa mukaan, alimpaan luokkaan. Kun h?n tuli kotiin jouluksi, oli h?n entist? kolkompi -- h?nen kasvonsa ilmoittivat syv?? surua. H?n sanoi kuitenkin, ett? h?nest? oli hauska k?yd? koulua, ja v?ltti kaikkia kysymyksi? siit? asiasta. Mutta varhain seuraavana aamuna h?n nousi mustan ponynsa selk??n ja ratsasti pappilaan. Kunnioitettava pastori oli karjatarhassansa, jossa h?n katseli h?rki?ns?, kun Kenelm lyhyesti puhutteli h?nt? sanoilla:

"Sir, min? olen h?v?isty, ja se on tuottava minulle kuoleman jos te ette auta minua hyvitt?m??n itse?ni omissa silmiss?ni."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet