Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Agamemnon: Murhenäytelmä by Aeschylus BCE BCE Forsman Kaarlo Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 675 lines and 27716 words, and 14 pages
Vaan jalo tiet?j?, kun n?ki uljahat Atreyn poiat, nuo eri-luontehet, koht' ?lys oppahat ahnaat vainomaretken. N?in siis selvitti enteen: "Kyll' aikanaan sortavi t?? sota Priamon vallan, linnasta arteet, porvarien kasatut tavaratkin kohtalo ry?st?v? on v?kivalloin, kun ei vaan viha taivahan s?rje kuolaimia Troiallen taotuita. Pahoillaan on Artemis-imp' is?n liiteleville hurtillen, repineille karkaavan polosen siki?ineen synty? vailla. H?n inhoo kotkain atriaa." -- Soi suruvirsi, vaan hyv? voiton viek??n!
KOKO KUORO.
Soi suruvirsi, vaan hyv? voiton viek??n!
KUORONJOHTAJA.
"Jos jalopeurain julmien sa, kaunotar, pentuja holhoiletkin, vaalit muun salomaankin karjaa hentoa, rintoja sy?v??, my?nn? sent??n enteillen sulo p??t?s! Lintujen, joita sa moitit, suo onnea tiet??! Paianiakin viel' anon armollista: ?lk?h?n siskonsa Hellaan laivoja vaan pid?telk? rajutuulten estein, vaatien uhria, s??dyt?nt', uutta jot' ei sovi sy?d?, kiistaa tuottelevaa avioillen, heimolle! -- linnaan j?i asumaan salavaino; ei lepy, julmana vaan yltyy tuo, lapsia kostain." -- N?it? ja paljon onneakin tielintujen noiden Kalchas perheellen kuningasten tiet?v?n lausui. Sointuen siihen, soi suruvirsi, vaan hyv? voiton viek??n!
KOKO KUORO.
Soi suruvirsi, vaan hyv? voiton viek??n!
KUOROLAULU.
Zevs, ken liekin h?n -- jos nimi t?? h?lle vain on mieleinen -- sill? h?nt? mainitsen. Kun ma kaikkia harkitsen, Yksin Zevs, ei kukaan muu p??telk??n, joko huoleni saan ihan heitt?? suotta mielt? painavan. Jumalaa, jok' ennen halliten korskui uhkamieli??n, ei nyt en?? mainita.
H?n, jok' ohjat sitte sai, l?ysi voittajansa my?s. Ken Zeyn voittoa vaan syd?n n?yr?n? kiitt??, keksi tiedon korkeimman.
Zevs meit' ohjaa oppimaan, vahvistaa sen totuuden: vauriosta viisastuu. Tuskan karvas neste y?ll?kin tihkuu tuon syyllisen sieluhun; mieli malttaa t?ytyy vaan. Luojan armo pyh?lt' istuimelta laivaa ohjaten sen s??s. Niinp? silloin ylh?inen Kreikan laivain p??llysmies, soimaamatta tiet?j??, n?yrtyi alle kolkon kohtalon. Mutta kun vastatuul' ev??t s?i, miehet n??ntyi, v?rj?tt?in Kalchiin vastap??t?, miss? tyrsky pauhaa Avliin rantahan -- Lens' viivytt?in myrsky Strymonista: vei valkamat; n?lj?n, ruokaretket toi miehillen; ei s??st?nyt purtta, k?ytt? -- miehet jo vartoessa pitk?ksyiv?t; -- kukat se kaas', Kreikan urhot uljaimmat. Niin myrskyn vimmahan tiet?j? ruhtinaille, viitaten Artemiiseen, ankaramman viihdykkehen ehdotti; n?? survasivat maankamaraan sauvoillaan. Vierip? itkuki heilt?. N?in lausumaan k?y nyt korkea herra: "kyll' raskast' on, ellen taivu k?skyyn; mut katkeraa, jos lapsosein, linnan p?iv?paisteen, ma surmaan, taaton k?tt? tahraa t??n immen ver', alttarille vuotaen. Oi vaali vaikein! Voinko ma laivat j?tt??, liittoveljeni pett??? En! ett? nyt n?in himotaan uhria tuult' uinuttavaa -- tytt?ni vert' -- ihmek? tuo? Olkohon onneks siis se!" N?in taivuttain niskan ikeen alle, jo toinen tuul' miehen mielen k??nsi, miel' irstas, pyh?? polkeva, mi huimin p?in kiihtyi hirmuty?h?n. Kun ihmislaps' astuu harhatielle, h?n hurjaa rohkoa saa, yltyy, paatuu. Jo its' uskaltaa h?n last' uhrata onneks retken nais- ry?st?? kostavaisen, laivojen l?ht?uhriks. Kyll' impi huus' is?? parkusuulla; ei s??st? tuo neitop?iv?n kukkaa kuningas kalpakiimassaan. Vaan is? k?sk' urhoin nuorten nostaa rukoiltuaan neidon alttarille, poloisen, murtunehen uhrivohlan vaippaan verhotun, ja suun kaunihin ??nt? valvoa kostoa kirkumasta ruhtinashuonehelle. Siteill? suult' ??nen tie suljettiin: H?lt' alhapp?in keltavaippa vaipuu, ja tappajiin hell?n silm?n h?n luopi, heilt' armoa pyyt?in: sanoitta kuin maalaus h?n lausuvan n?kyypi niille, joille h?n is?ns? luon' ennen juhlittaissa ol' laulellut: kaino imp' ihanasti ol' taaton kultaisaa onnea kiitellyt, kun viini? vuoti maljat. Nyt seuraavaa n?hnyt en, lausu en: ei pett?nyt Kalchaan taito, Dike vast' oppins' suo k?rsineille. Mit' eess' on, aikanaan se kuuluu. Kuin huokaus ennen aikojaan, niin on uteilukin suottainen. Viel' kerran kaikk' ilmi valoon astuu. Oi, valjetkoon vasta viel' ilop?iv?! Sen h?nkin soisi, mi t?nne astelee, maan ainoa turvantuoja.
Klytaimnestra astun ulos linnasta.
KUORONJOHTAJA.
Sun valtaas, Klytaimnestra, kunnioittaen ma saavuin: valtaistuin vaatii kunniaa, miesruhtinaasta tyhj?n?, sen vaimollen. Nyt soisin tiet??, suotuisanko saatuas sa sanoman vai hauskan tiedon toivossa n?in uhraat. Vaan en moiti my?s, jos vaiti j??t.
KLYTAIMNESTRA.
Nyt nouskoon aamu -- niinkuin sananparsi on -- y?n ?itihelmast', onnen viesti huulellaan! Saat kuulla riemun toivomaasi suuremman: Argiivein halluss' on nyt Priamon kaupunki.
KUORONJOHTAJA.
Mi sanas ol'? Sit' ep?ilylt' en ?lynnyt.
KLYTAIMNESTRA.
On Troia meid?n. Joko lausuin selv?sti?
KUORONJOHTAJA.
Mun valtaa riemu, kyynel vierii silm?h?n.
KLYTAIMNESTRA.
Sun silm?s ilmaisee sun kelpo syd?nt?s.
KUORONJOHTAJA.
Mut onko tuosta todistus sull' erheet?n?
KLYTAIMNESTRA.
On niin! -- jos joku jumal' ei lie pett?nyt.
KUORONJOHTAJA.
Lumooko mielt?s unten haamut viekkahat?
KLYTAIMNESTRA.
En usko torkkuvaisen sielun ilveihin.
KUORONJOHTAJA.
Mut ehk' on maine siivet?n sun hurmannut?
KLYTAIMNESTRA.
Sa soimaat j?rke?in kuin tytt? heilakan?
KUORONJOHTAJA.
Ja mihin aikaan valloitettiin kaupunki?
KLYTAIMNESTRA.
Sin' y?n? -- tied?s -- jonka laps' t?? p?iv? on.
KUORONJOHTAJA.
Ja ken niin siev??n ehtinyt ois kertomaan?
KLYTAIMNESTRA.
Hefaistos, luoden loiston kirkkaan Idalta, toi lentoviestin t?nne roihu roihulta n?in j?rjest?ns?: Ida Hermeen-t?rm?lle Lemnossa; saarelt' otti vastaan valkean kolmanneks' Athos, Zevsin pyh? tunturi. Ja liekin kaukoviestin vientiin suostuen viritti vahti nuotion viel' uljaamman. Ja halki ilman, poikki selj?n siint?v?n tuon kulkevaisen soihdun voima riemuiten auringon lailla s?ihkyin kultaloistoaan Makiston vartialle saatti sanoman. T?? uneen uupumatta vahingossakaan riens' viipym?tt? viestin tointa t?ytt?m??n. Ja lieskan loimu kertoo kauas Euripon vuolletten poikki vartioille Messapion. N?? vastatakseen kokon kuivaa kanervaa sytytt?in liekkiviestin veiv?t eteenp?in. V?kev? lieska riutumatta riennostaan Asopon kent?n halki huilaten kuin kuu valoisa kiiti Kithaironin harjalle, sielt' uuden kulkuliekin pannen liukumaan. Gorgopis-j?rven poikki lensi loiste taas, ja p??sty?ns? Aigiplankton vaaralle se vaati tulta puuttumatta puuhaamaan. Ja varojansa s??st?m?tt? nostettiin ylemm?s vuorta, jonka otsa katselee Saronin salmeen, tulipyrst? tuuhea; Arachnaion se leimullansa valaisee, t?hystysvuoren kaupunkimme kyljess?. V?l?hti vihdoin Atreiidein linnahan tuo v?lke, Idan valkeasta vesonnut. Noin soihdut kilpajuoksun j?rjestetty??n ne per?tysten seurasivat toisiaan ja pitkin sarjaa saivat voittopalkinnon. T??n todisteen ja merkin sanon sulle siis, kun Troiast' antoi tiedon mulle mieheni.
KUORONJOHTAJA.
Rukoilen, ruhtinaatar, kohta taivasta. Vaan kertomustas viel? kuulla mielisin ja herkeem?tt? ihmetell?. Kerro siis!
KLYTAIMNESTRA.
Achaijit t?n?in is?nn?iv?t Troiassa. -- Luulenpa sielt? sekamelskeen kuuluvan. Etikkaa yhteen astiaan ja ?ljy? sekoita -- riidoin erkanee ne toisistaan; n?in sekaisin soi kahdellaisen kohtalon, niin voittajain kuin voitetuiden ??ni?. N?? miestens? ja veljiens? ruumiita syleillen, lapset isi?ns? hell?sti, jo orjan ikeen painaessa niskojaan, armainten surmaa vaikeroivat surkeaa. Noit' ?isen miekkamelskeen vaivat, harhatiet ja n?lk? k?skee atrioimaan, mink? vaan saa kaupungist', ei j?rjestyst? katsota, vaan kuinka onnen arpa osuu kullekin. Jo Troialaisilt' ottamiinsa taloihin majautuen ja p??sty?ns? viimeinkin kosteista s?ist? taivasalta, rauhassa nyt saavat y?ns? vahtimatta nukkua. Ja jos nyt voitto-maansa suojahengille ja temppeleille suovat hurskaan kunnian, ei voitto heilt? vaurioksi vaihtune. ?lk??np? ahneus vaan kansaa vietelk? semmoista, jot' ei ry?st?? saa, himoitsemaan! Sill' onnell' ei kotiin p??sty ennen, kun on kaksoisradan toinen jakso juostu my?s. Jos palanneekin solvaamatta pyhyytt? v?kemme, voivat haamut nousta vaineestaan tuhoksi, jos muu turmio ei tullekaan. En muuta tienne nainen n?ist? lausua. Nyt vaakamaljass' onni enin painakoon! Sen nautinnon jos kuinka paljost' ottaisin.
KUORONJOHTAJA.
Tuon, rouva, virkoit viisaasti kuin j?rkimies. Ja nyt kun varmat merkit meille ilmoitit, ma jumaloille laadin kunnon kiitokset. Sill' arvokkaasti vaivamme nyt palkittiin.
Klytaimnestra l?htee linnaan.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page