Read Ebook: Amor ja Psyke by Apuleius Rein Edvard Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 146 lines and 16480 words, and 3 pages

Noin julistettuaan ja hehkuvin suukkosin poikaansa kauvan ja kiihke?sti suudeltuaan, h?n pyrkii l?himm?lle rannikolle, mist? meri vet?ytyy taapp?in, ja tuskin h?n rusottavilla jalkapohjillaan on hipaissut v?reilev?n allokon p??llisint? vihmaa, niin h?n jo laskeutuu syv?n meren selke?lle pinnalle. Ja, niinkuin h?n juuri haluaakin, niin paikalla viivyttelem?tt? ilmestyy merellinen seurue, ik??nkuin jumalatar aikoja sitten olisi niin k?skenyt. Saapuvat Vellamon neidot kuorossa laulaen, saapuvat takkuinen siniparta Portunus ja Salacia, syli raskaana kaloista, sek? pieni delfiininajaja Palaemon. Ja Tritonein parvien hyppelehtiess? sinne t?nne pitkin meren pintaa, t?ss? yksi vienosti puhaltaa sointuvaa simpukkaa, tuossa toinen silkkiharsolla torjuu auringon ahdistavaa paahdetta, kolmas kantaa valtiattaren edess? kuvastinta ja vihdoin toiset uiskelevat parittain, vaunujen eteen valjastettuina. Sellainen joukkue se saattaa Venusta, kun h?n valtamerelle suorii.

Mutta Psyke, itselleenkin ilmeisest? ihanuudestaan huolimatta, ei nauti kauneudestaan mit??n hedelm??. Kaikki h?nt? katselevat, kaikki kiitt?v?t, mutta ei kenk??n, ei kuningas, ei kuninkaanpoika eik? yhteisest?k??n kansasta kukaan h?nt? aviokseen haluten kosimaan saavu. Ihailevat sit? jumalallista ulkomuotoa, mutta kuin mit?kin taidokkaasti silattua kuvapatsasta sit? ihailevat kaikki. Jo kauvan sitten ovat molemmat vanhemmat siskot, joiden kohtalaista kauneutta eiv?t ihmiset ollenkaan olleet huutoon saattaneet, joutuneet kuninkaallisille kosijoille ja p??sseet onnellisiin avioliittoihin. Mutta Psyke pyh?isen? piikana kodissaan istuen itkee hylj?tty? yksin?isyytt??n, ruumiiltaan raihnaana, sielultaan sairaana, ja vihaa itsekseen ihanuuttaan, joka koko maailman on hurmannut.

Silloin perin kovaonnisen tyt?n kurjankurja is?, ep?illen taivahisten vihaa ja jumalten kiukkua pel?ten, kysyy neuvoa ikivanhalta Miletoksen oraakelilta ja suostuteltuaan rukouksin ja uhriteurain mahtavata jumaluutta h?n anoo neidolle, jota ei kukaan pyyd?, h?it? ja aviomiest?. Ja Apollo antoi n?in kuuluvan oraakelinvastauksen, viel?p? latinaksi, vaikka h?n, katsoen miletolaissadun kertojaan, olikin kreikkalainen ja ioonialainen:

Korkean vuoren huipulle, valtias, toimita tytt?, yll??n h??puku, voi, surkean morsiuden! Turhaan v?vy? ihmislasten joukosta toivot: julma ja h?ijy se on, turmiokas kuni kyy, h?n, joka lentimin ilmoja liit?en kaikkia vaivaa, liekin ja miekoin my?s kutakin ahdistaa, tuo, jota jumalat s?ikkyvi, v?rjyvi taivahan taatto, ja jota kauheksuu Tuonelan virrat ja y?.

Pyh?n ennustuksen sis?llyksen kuultuaan ennen niin miekkoinen kuningas harmissaan ja suruissaan l?htee takaisin kotiin ja selvitt?? puolisolleen pahaenteisen jumalanvastauksen k?skyn. Siit? murhetta, itkua ja voivotusta useammaksi p?iv?ksi. Mutta jo vaatii kauhea oraakelinlause julmaa toimeenpanoaan. Jo valmistellaan hautaush?iden n?yt?nt?? kurjankurjalle neidolle, jo sammuu soihdun loimu mustan hiiloksen tuhkaan, jo vaihtuu h??huilun sointu vaikeroivaan lyydialaiss?veleeseen, iloinen morsiuslaulu p??ttyy surkeaan parkuun, ja miehel??n aikova tytt? kuivaa kyyneleens? itse morsiushunnullaan. Niin valitti koko v?est?kin yhdess? kovaa kokeneen talon surkeata kohtaloa, ja maansurun ajaksi julistettiin kohta oikeudenk?ynti lakkautetuksi.

Mutta pakko totella taivaallisia ohjeita vaatimalla vaati Psyke parkaa kohtalon m??r??m??n rangaistukseen. Kun siis suurimmassa murheessa oli suoritettu hautaush?iden juhlallisuudet, niin kuljetetaan koko kansan saattaessa el?v?? ruumista, sill? itkusilm?inen Psyke ei astu h??saatossaan, vaan omiin hautajaisiinsa.

Mutta kun vanhemmat murheellisina ja moisen onnettomuuden j?rkytt?min? vitkastelevat jumalattoman teon toimeenpanossa, tyt?r itse n?ill? sanoin heit? rohkaisee: "mint?hden onnetonta vanhuuttanne alituisella itkulla kidutatte? Miksi henke?nne, joka enemm?n minulle kuin teille kuuluu, tavantakaisilla voivotuksillanne n??nnyt?tte? Miksi tehottomilla kyynelill?nne rumennatte minun katseitani samalla kertaa kuin omia silmi?nne? Miksi revitte harmaita hapsianne? Mit? rintaanne, mit? pyhi? parmojanne kolhitte? T?m?k? siis oli oivallinen palkkanne erinomaisesta ihanuudestani? Liian my?h??n ?ly?tte ett? teihin on sattunut jumalattoman kateuden kuolettava isku. Silloin kun yksityiset ja kansat jumalallisilla kunnianosoituksilla minua juhlivat, kun ne yhdest? suusta minua uudeksi Venukseksi nimittiv?t, silloin olisi teid?n pit?nyt surra, silloin itke?, silloin minua menneen? kaluna murehtia. Jo min? huomaan, jo n?en ett? yksin nimi 'Venus' on minut turmioon sy?ssyt. Viek?? ja asettakaa minut oraakelinm??r??m?lle huipulle. Min? rienn?n kohti noita onnellisia h?it?ni, rienn?n n?kem??n tuota ylh?issukuista ylk??ni. Mit? vitkastelen? Miksi lykk??n tuonnemmaksi h?nen tuloaan, joka koko maanpiirin turmioksi syntyi?"

Noin puhuttuaan neito vaikeni ja, jo vakavasti astuen, yhtyi mukana seuraavaan saattoon. Kuljetaan jyrk?n vuoren m??r?kukkulalle, jonka ylimm?lle huipulle tytt? asetetaan. Sen j?lkeen kaikki heitt?v?t h?net sinne, sammuttavat kyynelill??n h??soihdut, joilla olivat edelt? valaisseet, ja j?tt?v?t ne siihen paikkaan sek? hankkivat allap?in kotiinl?ht??. Ja moisen tappion masentamina tyt?n kurjat vanhemmat sulkeutuvat huoneeseensa, k?tkeytyv?t sen pimentoihin ja antautuvat alituisen y?n valtaan.

Mutta Psyken, joka kukkulan huipulla kohtaloaan vaikeroi, kohottaa verkalleen, liepeit? sinne t?nne liehuttaen ja poimuja pullistaen, lauhasti huokuvan L?nnen lempe? tuulonen, kuljettaa v?hitellen h?nt? leppe?ll? henk?yksell??n alas pitkin korkean kallion jyrk?nteit? ja laskee hell?varoen h?net vaipumaan vuoren alla olevan laakson vihannan nurmen helmaan.

Kun Psyken valtava mielenliikutus oli asettunut, niin h?n nukkui pehme??n ruohikkoon, kasteisella hein?vuoteellaan suloisesti uinuen. Sitten h?n riitt?v?st? unesta virkistyneen?, j?lleen nousee tyynell? mielin. H?n n?kee lehdon t?ynn? korkeita, mahtavia puita, n?kee kuulean l?hteen lasinheleine hetteineen aivan lehdon syd?mess?. L?hell? sit? paikkaa, miss? l?hde pulpahtaa esiin, on kuninkaanlinna, jota ei ole rakennettu ihmisk?sin, vaan jumalten taidoin. Jo sis??nastuessasi tiet?isit n?kev?si jonkun jumalan muhkean ja ihanan olinpaikan. Sill? korkeata, seeteripuusta ja norsunluusta huolekkaasti koverrettua lakea kannattavat kultaiset patsaat, seini? kaikkia peitt?? hopeinen korkokuvaus, miss? pedot ja kesyt elukat tulijan silm?? kohtaavat. Ihmeellinen tosiaan se ihminen, ei, pikemmin puolijumala tai varmaan jumala, joka valtavan taiteensa hienoudella on niin suuren hopeam??r?n el?imiksi muuntanut. Yksin lattiatkin muodostavat monenmoisia, kallisarvoisista juoviin jaetuista kivist? tehtyj? mosaikkikuvioita. Kahdesti ja useammastikin vallan miekkoiset ne, jotka jalokivill? ja helyill? kopeasti astelevat! My?s muutkin joka taholle laajalti suunnitellun talon osat ovat m??r?tt?m?n kallisarvoiset, ja kokonaiset sein?t pelk?st? kullasta v?lkkyv?t omalla hohdollaan, niin ett? talossa vallitsee p?iv?, vaikkei paistaisikaan aurinko; niin loistavat makuuhuoneet, niin pylv?sk?yt?v?t, niin itse holvit. Ja muutkin laitokset vastaavat t?ysin talon kunnianarvoisuutta, niin ett? kaikki todentotta n?ytt?? oikeastaan olevan taivaallinen palatsi, aiottu suuren Jupiterin maalliseksi olinpaikaksi.

Moiset vieh?tt?v?t paikallisuudet vet?v?t puoleensa Psyken; h?n astuu l?hemm?s ja k?y jo v?h?n rohkeammin kynnyksen sis?puolelle. Pian saa h?net into katsella kaikkea tuota kaunista houkutelluksi: h?n tutkii itsekutakin esinett? erikseen ja katselee linnan toisella puolella sen erinomaisella k?tevyydell? valmistettuja aittoja, t?ynn??n suuria kalleuksia. Eik? ole olemassa mit??n, jota siell? ei tapaisi. Mutta paitsi muuta, mik? n?iss? suurissa rikkauksissa oli ihmeellist?, oli varsinkin se kummallista, ett? moinen koko maailman aarre s?ilyi ilman mit??n lukkoa, ilman salpaa, ilman vartiaa. H?nen t?t? kaikkea suurimmalla nautinnolla katsellessaan kuuluu muuan ??ni ilman n?kyv?ist? ruumistansa. Ja se lausuu n?in: "Miksi valtiatar h?mm?styt n?it? n?in suuria varoja? sinun on t?m? kaikki. Suoriu t??lt? makuuhuoneeseen, virkist? vuoteessa v?syneit? voimiasi ja kylve kyll?lt?si. Me, joiden ??nen kuulet, olemme sinun palvelijoitasi ja tulemme uutterasti sinua avustamaan, eik? kuninkaallinen ateria ole viipyv?, kunhan vain olet ruumistasi vaalinut".

Psyke tajusi t?ss? jumalallisen kaitselmuksen autuutta, noudatti olennottoman ??nen kehoituksia ja huuhtoi pois v?symyksens? ensin unella ja sitten kohta kylvyll?. Ja n?hty??n heti aivan l?hell? puolipy?re?n ylennyksen, h?n arveli sit? sopivaksi virkistyspaikaksi, siin? kun oli p?yt?kalusto, ja laskeutui mielihyv?ll? t?m?n ??reen. Ja tuossa paikassa toimitetaan maljoja t?ynn? nektari-juomaa ja runsaita annoksia monenmoisia ruokalajeja, kenenk??n tarjoamatta ja vain ik??nkuin jonkun tuulenhenk?yksen vaikutuksesta. Kuitenkaan ei h?n voinut n?hd? ket??n, vaan kuuli ainoastaan ilmassa satelevia sanoja, ja vain ??ni? oli h?nell? palvelijoinaan. Upean aterian j?lkeen astui joku sis??n ja lauloi n?kym?t?nn?, toinen taas, niinik??n n?kym?t?nn?, soitti kitaraa. Sitten hivelee h?nen korviaan taajan suloa?nisen joukon yhteissointu, niin ett?, vaikkei n?kyviss? ollut kenk??n, siell? kuoro varmaan oli sent??n.

N?iden nautintojen j?lkeen Psyke illan tullen k?y levolle. Mutta kun y?t? jo oli jonkun verran kulunut, kuuluu h?nen korviinsa lempe? sointu. Silloin h?n kaamottavassa yksin?isyydess??n pel?ten impeytens? puolesta vapisee ja kauhistuu; ja h?n s?ikkyy jokaista onnettomuutta sit? enemm?n koska ei sit? tunne. Mutta jo olikin tuntematon puoliso l?sn?, astui vuoteeseen, teki Psyken vaimokseen ja h?visi kiireesti ennen p?iv?n koittoa. Ja kohta palvelivat makuuhuoneessa odottavat ??net nuorikkoa.

T?t? jatkui n?in pitemm?n ajan. Ja kuten tavallisesti k?y, k??ntyi se, mik? alussa oli outoa, alituisesta tottumuksesta vieh?tykseksi, ja ep?m??r?isen ??nen sointu oli lohdutuksena yksin?isyydess?.

TOINEN I

Sill?v?lin Psyken vanhemmat hellitt?m?t?nt? suruaan ja murhettaan vanhenivat. Ja maineen levitty? laajemmalle olivat vanhemmat sisaretkin saaneet tiet?? kaiken, olivat murheissaan ja suruissaan kiireesti heitt?neet kotilietens? sek? kilvan matkanneet vanhempiaan katsomaan ja lohduttamaan.

Sin? y?n? alkoi Psyke??n n?in puhutella puoliso, jota, vaikka ei voitukaan n?hd?, kuitenkin saattoi sek? k?sin tunnustella ett? korvin kuulla. "Psyke, sin? suloisin ja rakas vaimoni, liian julma kohtalo uhkaa sinulle turmiokasta vaaraa, jota sinun, luulen ma, t?ytyy visusti varoa. Jo l?hestyv?t tuota kukkulaa siskosi, levottomina oletetun kuolemasi vuoksi ja j?lki?si etsien. Mutta jos joitakin heid?n voivotuksiaan ehk? kuuletkin, niin ?l? vastaa mit??n -- niin, ?l? edes kaukaa katso sinnep?ink??n. Muuten tulet minulle tuottamaan mit? raskaimman surun, itsellesi taas mit? pahimman turmion".

Psyke suostui ja lupasi tehd? puolisonsa mieliksi. Mutta kun t?m? y?n keralla oli h?ipynyt, kulutti onneton nainen koko p?iv?n kyyneliin ja voihkimisiin, uudestaan ja yh? uudestaan hokien nyt vasta oikein olevansa mennytt?; olihan h?n suljettu vankilaan, jos kohta komeaan, voimatta seurustella ja puhella ihmisten kanssa sek? lohduttaa h?nen t?htens? murehtivia sisaria ja saamatta edes n?hd?k??n heit?. Ja virkist?m?tt? itse??n kylvyll?, ruualla tai mill??n muullakaan h?n viljalti kyyneleit? vuodattaen vaipui uneen.

Eik? aikaakaan, kun puoliso tavallista aikaisemmin laskeutuu levolle ja syleillen yh? viel?kin itkev?t? Psyke? vannottaa h?nt? n?in:

"T?t?k? minulle lupailit, Psykeni? Mit? min?, sinun puolisosi sinusta en?? odotan, mit? toivon? Y?t p?iv?t itke? vetistelet etk? herke? keskell? aviosyleilyj?k??n itse?si kiduttamasta. Tee nyt jo niinkuin tahdot ja noudata turmiollista mielihaluasi. Muista vain minun vakavaa varoitustani silloin kun liian my?h??n alat katua".

Silloin Psyke rukoilemalla ja uhkaamalla muuten kuolla ahdistaa puolisoaan, jotta t?m? suostuisi h?nen pyynt??ns? n?hd? sisarensa, lievent?? heid?n surujaan ja puhella heid?n kanssaan.

H?n my?ntyykin nuorikkonsa rukouksiin, viel?p? sallii h?nen lahjoittaa sisarilleen mit? kultaa ja koristeita ik?n? haluaa, mutta varoittaa tavantakaa ja peloittelee useasti, ettei milloinkaan sisarten turmiollisesta neuvosta taipuisi kysym??n puolisonsa muotoa, jottei rikollisessa uteliaisuudessaan sy?ksyisi moisesta onnen huipusta perikatoon, sill? silloin Psyke ikip?iviksi j?isi nauttimatta h?nen halailuaan. Psyke kiitti puolisoaan ja virkkoi jo iloisempana: "tuhat kertaa mieluummin tahtoisin kuolla, kuin kaivata sinun suloista syleily?si! Lemminh?n sinua yht? paljon kuin omaa henke?ni ja rajusti sinua rakastan, ken tahansa lienetkin, enk? rinnallesi aseta itse Kupidoakaan. Mutta t?yt? viel?, ma pyyd?n, t?m? rukoukseni ja k?ske palveliaasi L?ntt? tuomaan sisareni t?nne, samalla tapaa kuljettaen heid?t kuin minutkin". Ja painaen suostuttavia suuteloitaan, syyt?en maireita sanojaan sek? syleillen h?nt? h?nen vastustelustaan huolimatta nainen viel? liitt?? imarteluihinsa t?m?n: "mesimarjueni, oma miehyeni, Psykesi suloinen elo!" Lemmen kuiskailun voiman ja vallan edess? puoliso alistui ja lupasi tehd? kaikki. Ja kun p?iv? jo valkeni, h?n h?lveni aviovaimonsa k?sist?.

Mutta saatuaan tiet?? kukkulan ja paikan, mihin Psyke oli j?tetty, sisaret joutuun saapuvat sinne, itkev?t silm?ns? kuiviin ja ly?v?t rintoihinsa, jotta vahat ja kalliot heid?n alinomaisista voivotuksistaan kajahtelevat. Jo he nimelt? huutelivat siskoparkaansa kunnes vaikeroivan ??nen kime? kirkuna tunkee rinteit? my?ten alas laaksoon. Silloin Psyke mielet?nn? ja vavisten sy?ksyy esiin huoneestaan ja virkkaa: "miksi suotta surkeilla valituksillanne itse?nne kiusaatte? Olenhan min?, jota murehditte, t??ll?. Heitt?k?? suruiset valituksenne ja kuivatkaa vihdoinkin pitk?llisest? kyyneltulvasta kosteat poskenne, koskapa jo voitte syleill? sit?, jota juuri voivottelitte".

Sitten h?n kutsuu L?nnen ja muistuttaa sit? puolisonsa m??r?yksest?. Eik? aikaakaan, kun se k?sky? totellen kohta hempeimmill? henk?yksill??n vaaratonta kulkua kantaa heid?t alas. Ja he nauttivat molemminpuolisista syleilyist? ja kiireisist? suuteloista, ja riemusta pulppuavat siihen asti hillityt kyyneleet esiin. Sitten Psyke virkkaa: "mutta astukaapa ilomielin my?s kattoni alle ja lieteni luo ja virvoittakaa murheellisia mieli?nne yhdess? Psykenne kanssa". Noin puhuttuaan Psyke saattaa heid?n n?ht?v?kseen kultaisen linnan suurensuuret varat ja kuultavakseen palvelevien ??nien kansakasta joukkoa sek? kestitsee heit? muhkeasti mit? kauniimmalla kylvyll? ja yli-inhimillisen p?yd?n komeuksilla.

Mutta nep? kyll?isin? tuosta vallan taivaallisten rikkauksien tulvasta jo syv?ll? syd?mess??n hautoivat kateutta. Vihdoin toinen heist? herke?m?tt? varsin tarkasti ja uteliaasti kyselee, kuka on tuon taivaallisen omaisuuden is?nt?, kuka tai millainen on h?nen puolisonsa. Mutta eip? Psyke sittenk??n mill??n lailla loukkaa puolisonsa k?sky? tai anna kiskoa itsest??n syd?mens? salaisuuksia, vaan sepitt?? h?t?valheen, ett? h?nen miehens? muka on hyv?nn?k?inen nuorukainen, jonka poskia vasta varjostavat parran haituvat ja joka enimm?kseen kuluttaa aikansa mets?st?m?ll? kedoilla ja vuorilla. Mutta jottei keskustelun jatkuessa jokin hairahdus h?nt? paljastaisi, h?n paikalla kutsui L?nnen ja j?tti heid?t sen kuljetettavaksi, mukanaan kuormallinen kultateoksia ja jalokivikoristeita.

Heti t?m?n j?lest? oivat sisarukset jo hehkuen kytev?n kateuden sapesta palasivat kotiin ja puhua pauhasivat kesken??n. Vihdoin alkaa toinen n?in:

"Voi sinua, ep?viisas julma ja nurja Onnetar! N?ink? olet hyv?ksi n?hnyt, ett? vaikka meill? on samat vanhemmat, olemme niin erilaisen kohtalon osaksemme saaneet. Olemmehan me, vaikka i?lt?mme k?ymme edell?, joutuneet vierasten aviomiesten piioiksi ja kotiliedelt?mme, viel?p? is?nmaastamme karkoitettuina elelemme kaukana vanhemmistamme, kuten maanpakolaiset ainakin; sit? vastoin t?m? nuorin, joka pahnanpohjimmaksi turhanp?iten t?h?n maailmaan syntyi, on moisen varallisuuden ja jumalan miehekseen saanut -- mokoma, joka ei edes pysty oikein k?ytt?m??n n?in suurta tavarain m??r??? N?itk?, sisko, kuinka paljon ja mink?laisia koristeita talossa viruu, mitk? vaatteet siell? v?lkkyv?t, mitk? jalokivet siell? hohtavat, mik? kullan paljous sit?paitsi joka paikassa jalkojen alle tallaantuu? Jos h?nell? viel? on niin ihana puoliso kuin h?n vakuuttaa, niin ei t?t? nyky? koko maanpiiriss? ole ket??n sen onnellisempaa naista. Ja kun sitten heid?n tuttavallisuutensa etenee ja kiintymyksens? kasvaa, niin ehk? jumal-puoliso h?nest? viel? tekee jumalattarenkin. Niin onkin, jumalavita, niin h?n jo liikkui ja kiikkui. Johan h?n k?y kenossa kauloin ja jumalatarta huokuu nainen, jolla on ??net palvelijoinaan ja joka tuuliakin k?skee. Mutta min? poloinen olen saanut osakseni puolison, joka ensiksi on is??ni i?kk??mpi, sitten kaljumpi kurkkua ja pikkuisempi mit? pojannalkkia hyv?ns?, ja joka vihdoin vartioi koko taloa, salvoin ja telkimin lukittuna".

Toinen alkaa n?in: "minun taas t?ytyy siet?? miest?, jota vaivaa ja kumaraksi tekee j?senten kolotus, ja joka senvuoksi aniharvoin rakkauttani viljelee; enimm?kseen saan hieroa h?nen v??ntyneit? ja kiveksi kovettuneita sormiaan ja k?rvent?? n?it? n?in hentoja hyppysi?ni pahanhajuisiin hauteisiin, likaisiin riepuihin ja l?yhk??viin k??reihin. Enk? min? saa osoittaa vaimon avuliaita kasvoja, vaan l??k?rin ty?l?st? osaa t?ytyy minun n?ytell?. Lienet kai itsekin, sisko, huomannut, kuinka k?rsiv?llisesti, tai paremmin orjamaisesti -- tahdon nimitt?in suoraan sanoa mit? ajattelen -- t?t? sied?t. Mutta min?p? en jaksa t?m?n enemp?? kest??, ett? n?in ylenpalttinen onni on arvottomalle kertynyt. Sill? muisteleppa, kuinka kopeasti, kuinka vaateliaasti h?n meit? kohteli ja miten h?n juuri m??r??m?tt?m?n ylpe?sti kerskaamalla paljasti p?yhke?n mielenlaatunsa; viskasihan tuo niin suurista rikkauksistaan vastahakoisesti meille joitakuita v?h?p?t?isyyksi? ja kohta senj?lkeen h?n l?sn?olostamme vaivattuna k?ski ajaa, puhaltaa ja vihelt?? meid?t pellolle. En ole min? nainen enk? tahdo kerrassaan hengitt??, ellen h?nt? moiselta varallisuuden huipulta turmioon sy?kse. Ja jos sinuakin, kuten kohtuullista on, h?v?istyksemme on sapettanut, niin koettakaamme molemmat yhdess? keksi? tepsiv? tuuma. Aluksi ?lk??mme sent??n n?ytt?k? vanhemmillemme tai kellek??n muullekaan niit? esineit?, joita tuomme mukanamme, p?invastoin ?lk??mme olko tiet?vin?mmek??n mit??n h?nen pelastumisestaan. On kyllin ett? itse olemme n?hneet semmoista, jota katuu n?hneens?, saatikka sitten toitottaisimme vanhemmillemme ja ymp?ri koko maailman h?nen onneansa. Sill? oikeastaan eiv?t olekkaan miekkoisia ne, joiden rikkauksia ei kukaan tunne. Kyll? h?n saa tuntea, ettei ole h?nell? piikoja, vaan vanhemmat sisaret. T?ll? kertaa nyt palatkaamme puolisojemme luo ja menk??mme katsomaan k?yhi?, mutta aivan puhtaita liesi?mme. Ja kun olemme kotona tarkemmilla tuumilla itse?mme varustaneet, niin palatkaamme vahvempina rankaisemaan sit? ?yhk?ri?".

Hyv?n turmaksi aiottu h?ijy tuuma miellytt?? kahta h?ijy?; he k?tkev?t kaikki nuo niin kallisarvoiset lahjat ja, aivan kuin jos murehtisivat, he hiuksiaan repien sek? kasvojaan raastaen uudestaan ratkeevat valeitkuun. Ja niin revitty??n vanhemmissakin surunhaavan j?lleen auki, he ?kkipikaa j?ttiv?t heid?t sek? pyrkiv?t raivohulluutta uhkuen koteihinsa, nivoen rikollista petosta, jopa murhaa viattomalle sisarelleen.

Sill?v?lin puoliso, jota Psyke ei tunne, j?lleen noissa y?llisiss? keskusteluissaan n?in h?nt? muistuttaa: "n?etk?, kuinka suuri vaara sinua uhkaa? Et??lt? Onnetar sinua ahdistaa, ja ellet aivan lujasti pid? varaasi, niin h?n kohta k?y k?sik?hm??n. Nuo kavalat nartut punovat suurilla hankkeilla p??si varalle jumalattomia salajuoniaan, joiden tarkoitus on taivuttaa sinua utelemaan kasvojani; mutta, niinkuin ennen monasti olen sinulle sanonut, jos sin? kerran tulet ne n?hneeksi, niin et toista kertaa en?? niit? saa n?hd?. Jos siis t?st?puolen nuo velhoista pahimmat turmamielin t?nne saapuvat -- ja tulevatkin, sen tied?n, -- niin ?l? ollenkaan keskusteluun antau, tai jos luontaisen avomielisyytesi ja hennon mielenlaatusi vuoksi et jaksa t?t? kest??, niin ?l? ainakaan ole kuulevinasi tai vastaa, jos puolisostasi tulee puhe. Sill? johan me pian tulemme perhett?mme lis??m??n, ja t?m?n viel? lapsellisen syd?mesi alla kannat toista lasta -- jumalallista, jos ??nett?myydell? s?ilyt?t salaisuutemme, mutta jos sen ilmaiset, kuolevaista".

Moisesta ilmoituksesta Psyke ihastui ikihyv?ksi, iloitsi jumalallisen perillisen lohdusta, ailakoitsi tulevaisen lemmenvakuuden kunniasta ja riemuitsi ?idinnimen arvokkuudesta. Huolissaan h?n lukee vieriv?t viikot ja kuluvat kuukaudet ja kummastelee kuinka tuntematon taakka h?ness? aikaansaa moisen muutoksen.

Mutta jo liiteliv?t sinnep?in nuo ruttopaiseet ja kauheat Kostottaret, huokuen kyynmyrkky??n ja kiirehtien jumalattomalla nopeudella. Silloin lyhythetkinen puoliso toistamiseen muistuttaa Psyke?ns? n?in: "nyt on tullut viimeinen p?iv? ja ratkaisun hetki. Jo on turmiollinen sukupuolesi ja vihamielinen veresi tarttunut aseihin, pannut liikkeelle leirins?, j?rjest?nyt rintamansa ja torveensa toitottanut. Jo tavoittavat jumalattomat sisaresi kurkkuasi, tikari sivallettuna. Voi, mik? turma meit? uhkaa, armahin Psyke! S??li itse?si ja minua ja pelasta tunnollisella itsehillinn?ll? kotisi, puolisosi ja tuo meid?n pienokaisemme uhkaavan perikadon onnettomuudesta. Mutta noita rikollisia naisia, joita sinun ei tarvitse sisariksi kutsuakaan, sen j?lkeen kuin ovat semmoista kuolettavaa vihaa osoittaneet ja verisiteit? jalkojensa alle polkeneet, niit? ?l? katsele ?l?k? kuuntele, silloin kun ne sireenien tavoin ylh??lt? kallionkielekkeelt? tuhoatuottavilla lauluillaan vahoja kajahuttavat".

Itke? nyyhkytt?en Psyke alkaa sopertaa: "Jo aikoja sitten olet tiet??kseni saanut todistuksia uskollisuudestani ja vaiteliaisuudestani, mutta yht?kaikki saat nyt viel?kin vakuuden mielenlujuudestani. K?ske sin? vain taas L?ntt?mme suorittamaan palveluksensa ja anna oman pyh?n kuvasi sijasta, jonka minulta kiell?t, n?hd? ainakin sisareni. Nimess? noiden kanelin tuoksuisten, kaikkialta riippuvien suortuviesi, nimess? hentojen, sileitten ja minun omieni kaltaisten poskiesi, nimess? ties mist? kummasta l?mm?st? hehkuvan rintasi, niin totta kuin ainakin t?ss? pienokaisessa tulen tuntemaan kasvosi, niin my?nn? tuskastuneen rukoilijan hurskasten anomusten hellytt?m?n? minulle sisarensyleilyn onni ja virkist? riemulla sinulle alttiin Psykesi mielt?. En ollenkaan sen koommin kasvojasi kysele, ei minua en?? yht??n kammota itse y?n pimeysk??n: olethan sin? omani, sin? p?iv?nvaloni."

N?m?t sanat sek? hempe?t halailut lumosivat puolison, ja hiuksillaan kuivaten Psyken kyyneleet h?n lupasi tehd? kaikki sek? eh?tti heti pois ennen nousevan p?iv?n koittoa.

Salaliitosta sopineet sisarukset pyrkiv?t, n?kem?tt? vanhempiaankaan, silmitt?m?ll? nopeudella suoraap??t? laivoista kukkulaa kohti. Eiv?tk? odottaneet ett? heit? viev? tuuli ilmestyisi, vaan hypp?siv?t vallattomassa uhkarohkeudessaan syvyyteen. Mutta, muistaen kuninkaansa k?sky?, ottaa heid?t L?nsi, vaikka vastahakoisesti, puhaltavan henk?yksens? helmaan ja laskee heid?t maahan. Nep? kulkevat heti vitkastelematta joutuisin askelin linnaan ja syleillen saalistaan, sek? peitt?en hilpeitten kasvojen alle syv?lle k?tketyn petoksen kuilun he, sisaren nime? v??ryydell? k?ytt?en, n?in liehakoivat:

"Psyke, ?sken viel? olit pienokainen ja nyt jo kohta olet itse ?iti! Kuinka paljon hyv??, luulet, kannatkaan tuolla pikku syd?mesi alla! Mink? riemun tuletkaan her?tt?m??n koko meid?n huoneessamme! Oi meit? miekkoisia, jolle lapsikullan ravitseminen on iloa tuottava! Sill? jos, niinkuin pit?isi, h?nest? sukee yht? kaunis kuin ovat vanhemmat, niin syntyy kerrassaan Kupido".

Noin he teeskentelem?ll? osanottoa v?hitellen valtaavat sisaren syd?men. Ja kohta h?n k?skee heit? istumaan, virkist?? heit? matkan v?symyksest?, vaalii heit? kylpyjen h?yry?vill? hetteill? ja ilahuttaa heit? mit? kauniimmalla ateriahuoneella sek? liharuuilla ja muilla ihmeellisill?, runsailla sy?t?vill?. H?n k?skee soittamaan kitaraa: soitetaan; puhaltamaan huilua: puhalletaan; kuorossa laulamaan: lauletaan. Ja kaikki t?m? hiveli kuulijain mieli? mit? suloisimmin s?velin, kenenk??n olematta l?sn?.

Mutta eip? silt? rikollisten naisten pahuus laulun maireesta makeudestakaan lientynyt eik? talttunut, vaan, suunnaten puhettaan petostensa loppupaulaa kohti, he alkavat teeskennellen tiedustella, mit? miehi? ja mit? synty? on h?nen puolisonsa, ja mist? heimosta per?isin. Silloin Psyke, liian ajattelematon kun on, unohtaa entisen keskustelun ja laatii uuden h?t?valheen, jonka mukaan puolisonsa on suuri liikemies naapurimaakunnasta; h?n on muka jo keski-ik?inen, p??ss? siell? t??ll? jokunen harmaa hius. Ja v?h??k??n viipym?tt? tuossa puheaineessa h?n antoi heid?n mukaansa kuormallisen lahjoja ja uskoi heid?t tuulivaunujen varaan.

Mutta sillaikaa kuin he L?nnen leppe?n henk?yksen kohottamina kotiinsa palaavat, he rupattelevat kesken??n n?in: "mit?, sisko, sanommekaan tuon h?per?n uskomattomasta valheesta? Ik??n oli puhe nuorukaisesta, joka kasvattaa kukkeaa parranhaituvaa, nyt v?lkkyv?n harmaista hapsista hohtavasta keski-ik?isest?. Ken on tuo, jonka niin lyhyt v?liaika n?in ?kki? on vanhentanut ja muuttanut? Muuhun johtop??t?kseen et voi tulla, siskoni, kuin ett? kehno naikkonen joko valheellisesti sepitt?? t?m?n tai ei tunne puolisonsa ulkomuotoa. Kumpi tahansa lieneekin tosi, niin on h?n niin pian kuin suinkin sy?st?v? varallisuudestaan. Jos h?n ei tunne miehens? kasvoja, on h?n totta tosiaan avioksi joutunut jumalalle ja kantaa kuin kantaakin kohdussaan jumalaa. Jos h?nest? sukee jumalallisen poikasen ?iti -- joka olkoon kaukana --, niin min? sidon itselleni nuoran ja hirtt?ydyn tuohon paikkaan. Toistaiseksi siis palatkaamme vanhempiemme luo ja punokaamme petoksia, jotka niin paljon kuin suinkin vastaavat t?m?n keskustelumme loppup??t?st?".

KOLMAS LUKU.

Niin kiihtynein? nuo kirotut ynse?sti puhuteltuaan vanhempiaan ja y?ll? h?iritty??n vartijoita, varhain aamulla rient?v?t huipulle ja liit?v?t sielt? tapansa mukaan tuulen varassa rajusti maahan. Sitten he painamalla luomiaan pusertavat silmist??n kyyneleit? ja puhuttelevat Psyke? seuraavalla juonella: "sin? vain istut miekkoisena ja juuri siksi, ettet tunne suurta onnettomuuttasi, onnellisena, v?litt?m?tt? vaarastasi, mutta me sit? vastoin, jotka valppaalla huolenpidollamme parastasi valvomme, k?rsimme kurjuudessamme tuskaa onnettomuuksiesi vuoksi. Sill? me olemme todeksi huomanneet emmek? -- surusi ja kohtalosi kumppaneita kun olemme -- saata sinulta peitt??, ett? ?isin salaa kanssasi lep?? monisolmuisissa kierroksissa kiemurteleva hirve? kyy, jonka kaula tihkuu h?ijy? myrkky? ja syv? kita aukeallaan ammottaa. Muisteleppa nyt pytialaisen Apollon oraakelinlausetta, joka julisti ett? sin? olit m??r?tty avioksi julmalle pedolle. Niinp? monet maamiehet, ymp?rist?n mets?st?j?t ja useat naapurit ovat n?hneet sen iltasin palaavan laitumeltaan ja uiskelevan l?himm?n virran matalikoilla. Ja kaikki vakuuttavat ettei se kauvan tule auliisti makealla ravinnolla sinua sy?tt?m??n, vaan jahka tilasi on sinua tarpeeksi kypsytt?nyt, se tulee viel?kin lihavampana makupalana hotaisemaan sinut suuhunsa. T?h?n n?hden on sinulla valittavana, tahdotko noudattaa rakkaasta pelastuksestasi huolehtivien sisartesi neuvoa, v?ltt?? kuoleman ja el?? meid?n kanssamme vaaratonna, vai hautaantua julman pedon sisuksiin. Mutta jos t?m?n seudun henki??nten el?hytt?m? yksin?isyys tai salaisen rakkauden riettaat ja vaaralliset syleilyt ja myrkyllisen k??rmeen hyv?ilyt sinua vieh?tt?v?t, niin olemme ainakin me, hurskaina sisarina, t?ytt?neet velvollisuutemme".

Nuo surkeat sanat saattavat hentomielisen, avokielisen Psyke paran kauhun valtaan, ja suunniltaan joutuen h?n unohtaa kokonaan puolisonsa varoitukset ynn? omat lupauksensa sek? sy?ksee p?istikkaa onnettomuutensa kuiluun. Vavisten ja verett?myydest? kalmankalpeana h?n puoli??neen sopertaen ja ?nkytt?en virkkaa: "te olette, rakkaimmat siskot, t?ytt?neet hurskaan velvollisuutenne, kuten kohtuus onkin. Mutta eiv?tp? n?y nek??n, jotka t?mm?ist? teille vakuuttavat, valheita latelevan. En n?et koskaan ole n?hnyt mieheni kasvoja, enk? ylimalkaan tied?, mist? h?n on; vain ?isin kuunnellen h?nen ??nt??n t?ytyy minun siet?? ulkomuodoltaan tuntematonta ja valonarkaa puolisoa. Ja min? yhdyn t?ydell? syyll? teihin, kun vallan oikein sanotte h?nt? joksikin pedoksi. Sill? kovasti se aina minua pelottelee itse??n katsomasta ja uhkaa suurta onnettomuutta, jos sen kasvoja utelee. Jos nyt voitte antaa jotain tehokasta apua vaaranalaiselle sisarellenne, niin auttakaa nyt juuri; muuten tulee huolimattomuus vastaisuudessa pilaamaan kaikki, mit? aikaisemmin on varovaisuudella voitettu".

Kun nyt nuo juonittelevat naiset ovat vallanneet sisaren sielun, joka selkosel?ll??n jo on kaikelle avoinna, niin ne heitt?v?t sikseen siihen saakka peitetyn salavehkeens? umpisopet ja k?yv?t, petosten miekat sivallettuina, avomielisen naisen arkojen ajatusten kimppuun.

Vihdoin toinen alkaa n?in: "koska veriside pakottaa meit? sinun turvallisuutesi puolesta halveksimaan jokaista vaaraa, niin me tahdomme osoittaa sinulle sen tien, joka yksin pelastukseen vie, ja jota me kauan, kauan olemme miettineet. K?tke salaa siihen paikkaan vuodetta, miss? tapaat nukkua, ter?v?ksi hiottu ja pehme?ll? k?mmenell? tahkomalla viel? tuimemmaksi tehty tikari sek? piilota n?pp?r? ?ljyll? t?ytetty kirkasvaloinen lamppu visusti jonkun ruukkusen peittoon, mutta salaa itsepintaisesti kaikki nuo valmistukset; kun hirvi? sitten laahaten ruumistaan, joka j?tt?? vaontapaiset j?ljet, kohoaa tavalliseen makuupaikkaansa ja jo pitk?ll??n, painostavan esiunen uuvuttamana, alkaa syv?ss? horroksessa kuorsata, niin laskeu silloin alas vuoteelta, hiljenn? v?hitellen paljain jaloin hiipim?ll? liitelevi? askeleitasi ja kirvota lamppu synk?n pimeyden vankilasta; k?yt? silloin lampun valoa tekosi oivaan tilaisuuteen, kohota oikea k?tesi ja hakkaa rohkeasti tuolla kaksiter?isell? aseella niin voimakkaasti ponnistamalla kuin suinkin turmiollisen k??rmeen kaula ja p?? poikki. Eik? meid?n apumme tule sinulta puuttumaan, vaan heti kun pedon kuolemalla olet itsellesi hankkinut pelastuksen, niin me tulemme tuskallisesti odotettuamme rient?m??n luoksesi; ja toimitettuamme tuota pikaa mukaasi kaikki nuo tavarat, niin aiomme toivotun avioliiton siteill? yhdist?? sinut ihmisen? toiseen ihmiseen".

Moinen sanojen palo sytytti jo aivan hehkuvan sisaren syd?men ilmiliekkiin. Itse he heti j?ttiv?t ne seudut, miss? suuri onnettomuus oli tapahtuva, erityisesti viel? omastakin puolestaan peloissaan, antoivat tavanmukaisen siivekk??n tuulenpuuskan itse??n kuljettaa pois, sy?ksyiv?t suoraap??t? pikaiseen pakoon, astuivat oitis laivoihinsa ja l?htiv?t niill? pois.

Mutta yksikseen j??nyt Psyke -- jos nimitt?in vihamielisten Raivotarten ahdistamaa saattaa yksin?iseksi sanoa -- l?ikkyy kuohuksissaan kuin meren tyrsky, ja vaikka tuuma on p??tetty ja mieli j?rk?ht?m?t?n, h?n kuitenkin viel?, k?ydess??n k?siksi tekoonsa, horjuu ep?varmana p??t?ksess??n ja h?ilyy moninaisissa onnettomuuden her?tt?miss? ristitunteissa sinne t?nne. H?n kiirehtii ja lykk??, uskaltaa ja vapisee, ep?r?i ja suuttuu, meneep? niin pitk?lle, ett? samassa olennossa vihaa petoa, mutta rakastaa puolisoaan. Vaan kun ilta jo tuo mukanaan y?n, h?n ?killisell? kiireell? suorittaa jumalattoman rikoksen valmistukset.

L?sn? oli y?, l?sn? puoliso, joka ensin lemmenkisoissa oteltuaan oli sike??n uneen vaipunut. Silloin muuten sek? ruumiiltaan ett? sielultaan heikko Psyke, kohtalon julmuuden avustuksesta saa voimia; h?n ottaa esille lampun, tempaa tikarin ja muuttuu rohkeaksi kuin mies. Mutta tuskin on valon vuoteeseen sattuessa sen salaisuus ilmi tullut, kun Psyke n?kee kaikista pedoista lempeimm?n ja suloisimman pikkuhirvi?n, itse Kupidon, ihanasti uinuvan ihanan jumalan, jonka n?k? sai lampunkin valon ilosta kirkkaammin liekehtim??n ja pani tikarin katumaan katalaa k?rke??n. Moisesta n??st? s?ik?htyneen? ja voimatta hillit? itse??n, Psyke lyyk?ht?? raukeasta kalpeudesta uupuneena ja vavisten kyykkyyn polvilleen ja aikoo upottaa tikarin -- mutta omaan rintaansa. Ja sen h?n todella olisikin tehnyt, ellei ase niin kauhean rikoksen pelosta olisi h?nen huimista k?sist??n solahtanut ja lent?nyt pois.

Mutta ollessaan jo vallan voivuksissa ja ilman pelastuksen toivoa, h?n alkaa yh? useammin tarkata jumalallisten kasvojen kauneutta ja toipuu siit?. H?n n?kee kultaisen p??n muhkeat, ambrosiaa uhkuvat kutrit, maidonvalkean niskan, purppuraposket ja hiusten harhailevat suortuvat somasti solmittuina, toiset eteenp?in, toiset taapp?in valahtuneina -- nuo suortuvat, joiden tavattoman loiston v?lkkeest? yksin lampunkin loimu alkoi l??h?tell?. Siivekk??n jumalan harteilla hohtavat kasteiset sulat kuni kimaltelevat kukkaset, ja vaikka siivet lep??v?t, ailahtelevat levottomasti hennonhempe?t h?yhenp??t v?risev?sti syk?hdellen. Muu ruumis oli silkonen ja kiilt?v? ja sellainen, ettei semmoista olisi tarvinnut Venuksen h?vet? synnytt?neens?. Ja vuoteen jalkojen edess? viruivat jousi, viini ja nuolet, suuren jumalan armolliset aseet.

Psyke ei voi uteliaisuudessaan kyllin t?t? kaikkea tutkia ja k?tell? sek? puolisonsa aseita ihailla, ottaa vihdoin viinest? nuolen ja koettelee peukalon p??ll? sen k?rjenter??; sitten h?n painaa voimakkaammin, mutta koska sormensa viel? vapisee, h?n pist?? liian syv?lle, niin ett? pinnalle helmeilee pikkuisia rusoveren pisaroita. Siten Psyke tiet?m?tt??n ehdoin tahdoin joutuu rakkauden jumalan rakkauden valtaan. Ja hehkumistaan hehkuen lemmest? Lempe? kohtaan h?n kallistuu t?m?n ylitse, katsoa tuijottaa h?neen tulisesti sek? suutelee h?nt? kiireesti, ahnaasti ja himokkaasti, peloissaan ettei unta kest?isi.

Mutta sillaikaa kun h?n moisesta ihanuudesta mielenliikutuksissaan ja syd?n sairaana l?ikkyy sinne t?nne, niin lamppu, joko katalimmasta kavaluudesta tai turmiollisesta kateudesta tai koska itsekin halusi koskettaa ja ik??nkuin suudella sellaista hipi??, valautti valonl?hteest??n pisaran hehkuvaa ?ljy? jumalan oikealle olkap??lle. Voi sinua hurjaa ja huimaa lamppua, sin? kehno rakkauden avustaja, poltathan itse kaiken tulen jumalan, vaikka tietenkin sinut ensinn? keksi joku rakastaja, voidakseen kauemmin y?ll?kin nauttia kaivattunsa n??st?. N?in k?rventyneen? jumala ponnahti pystyyn ja, huomaten ett? sana oli sy?ty ja lupaus rikottu, h?n kovaonnisen puolison suuteloista ja k?sist? heti ??net?nn? lensi pois.

H?nen kohotessaan tarttui Psyke heti molemmin k?sin puolisonsa oikeaan pohkeeseen kuin mik?kin ilmamatkan surkea lis? ja kohti pilvi? liit?v?n saattueen j?lkijoukko, mutta vaipui vihdoin uupuneena maahan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet