Read Ebook: Ylimys: Romaani by Galsworthy John Vuorinen Huvi Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1973 lines and 70252 words, and 40 pages

Audrey Noelin luonteen mukaista ei ollut suinkaan torjua luotaan mit??n henke?, joka liikkui h?nen l?hell??n. H?nell? ei ollut tapana kapinoida. Mutta t?n? y?n?, vaikka rauhan henki oli niin l?hell?, h?n ei n?ytt?nyt tuntevan sit?. H?nen k?tens? vapisivat, h?nen poskiaan kuumotti, h?nen povensa aaltoili, ja huokauksia kumpuili h?nen avoimesta suustaan.

V LUKU.

Eustace Caradoc, kreivi Miltoun, oli viett?nyt hyvin yksin?ist? el?m?? siit? l?htien, kun h?n ensiksi oli oppinut ymm?rt?m??n el?m?n omituisuuksia. Lukuunottamatta Cliftonia, h?nen iso?itins? "huoneenhaltijaa", h?nell? ei pienen? lapsena ollut ket??n l?heist? yst?v??. Omien tunnustuksiensa mukaan h?nen imett?j?ns?, opettajansa ja hoitajansa eiv?t ymm?rt?neet h?nt?. Heid?n mielest??n h?n oli tarpeettoman vakava. He pelk?siv?t my?skin sit?, ett? h?n saattoi vied? asiat niin pitk?lle, ett? sai k?rsi? siit? yksin?isyydess??n. Varhaisimmasta lapsuudestaan h?n vietti suuren osan Ravenshamissa, sill? h?n oli aina ollut lady Casterleyn lempilapsi. T?m? nainen huomasi h?ness? sit? tarkoituksellista ankaruutta, jota jotenkuten puuttui h?nen tytt?rens? luonteesta. Mutta vain Cliftonille, joka silloin oli 50-vuotias, hyvin vakava ja jolla oli tumma pitk? poskiparta, Eustace purki syd?mens?. "Min? kerron teille t?m?n, Clifton", h?n sanoi, istuen p?yd?n ??ress? tai suuren tuolin k?dennojalla, Cliftonin huoneessa, tai k?yskennellen vaapukkapensaiden v?liss?, "koska te olette minun yst?v?ni".

Ja Clifton, p?? hieman kallellaan, suhtautuen viisaalla mielenkiinnolla "yst?v?ns?" luottamuksenosoituksiin, jotka usein saattoivat h?net h?milleen, vastasi silloin t?ll?in: "Tietysti, teid?n ylh?isyytenne", mutta sent??n useimmin: "Tietysti, rakkaani."

T?ss? yst?vyydess? oli jotakin hienoa ja miellytt?v??, kun kumpikaan "yst?vyksist?" ei k?ytt?nyt v??rin sen tarjoamaa vapautta ja kun kumpikin piti kyyhkysist?, joita he saattoivat tarkastaa mit? suurimmalla huomaavaisuudella.

Sukutapojen mukaisesti joutui Eustace aikoinaan Harrowiin. H?n viipyi siell? viisi vuotta -- kuuluen aina niihin hieman hentoihin poikiin, joiden n?htiin tallustelevan yksin??n ja veltosti pitkin kivik?yt?v?? omiin tyyssijoihinsa, hieman tomuisina ja toinen olkap?? hieman toista korkeammalla, tottumuksesta kantaa aina jotakin kainalossaan. H?nen arvonimens?, h?nen selv? puutteensa skolastisessa taitavuudessa, h?nen ilmeinen v?linpit?m?tt?myytens? siit?, mit? h?nest? ajateltiin, ja h?nen ivallinen kielens?, jota kukaan ei mielell??n halunnut vastustaa, esti h?net joutumasta "keikarin" kirjoihin ja piti h?net ilke?n? ankanpoikana, joka kielt?ytyi pulikoimasta yleisten koulutraditsionien vihreiss? lammikoissa. Leikeiss? h?n suoritti osansa niin huonosti, ett? selv?ss? itsepuolustuksessa h?nen toverinsa antoivat h?nen suoriutua omin neuvoin. "Viitosissa" he tekiv?t t?st? poikkeuksen, sill? t?ss? leikiss? h?n saavutti suuren taitavuuden sen johdosta, ett? h?nen j?senens? sopivat erityisesti py?r?liikkeisiin. H?n oli my?skin tunnettu rohkeista kemiallisista kokeistaan, joita h?nell? oli aina pari k?ynniss?, alussa salaa, mutta sittemmin julkisesti huoneenkaitsijan luvalla, sen periaatteen mukaisesti, ett? jos kerta huoneessa piti olla jokin tuoksu, niin se sai olla siin? julkisesti. H?n hankki itsellens? vain harvoja, mutta pysyvi? yst?vi?. H?nen latinas?keens? olivat niin kehnoja ja h?nen kreikkalaiset s?keens? niin kurjia, ett? kaikki olivat hyvin h?mm?styneit?, kun h?n koulun loppuaikoina osoitti hyvin huomattavaa taitoa ?idinkielens? puhumisessa ja kirjoittamisessa. H?n j?tti koulun kaipaamatta sit? mill??n lailla. Mutta kun h?n vaununikkunasta n?ki vanhan kummun ja sen korkeimmalle kohdalle pystytetyn lipputangon h?vi?v?n n?kyvist?, niin h?nen kurkkuaan kouristi, aiheuttaen pari kolme voimakasta nielemisliikett?, mink? j?lkeen h?n vet?ytyi vaunun nurkkaan ja n?ytti nukkuvan.

Oxfordissa h?n oli onnellisempi, mutta yh? vain jotenkin yksin?inen, asuen niin kauan kuin tapa suinkin salli oman kollegionsa ulkopuolella, pysytellen sen j?lkeen paneelatuissa yliskamareissa, katsellen sielt? puutarhoja ja er?st? kohtaa kaupungin muurista. Oxfordissa juuri h?n ensi kertaa kehitti itsess??n sit? itsekurin intohimoa, mik? j?lkeenp?in teki h?net huomatuksi. H?n antautui harjoittamaan soutu-urheilua, ja vaikka olikin taipumuksiltaan kokonaan sopimaton t?h?n ajanvietteeseen, voitti h?n itselleen paikan oman kollegionsa kilpasoutuveneess?. Kilpailun loputtua h?net tavallisesti nostettiin soutulaudalta vallan n??ntyneen?, sill? h?n oli soutanut matkan viime nelj?nneksen paljaalla sisunsa voimalla. Sama itsehallinnan halu johti h?nt? my?skin aineiden valinnassa. H?n pyrki korkeimpiin tutkintoihin, vaikka h?nen puutteellinen latinan- ja kreikantaitonsa teki h?net kaikkea muuta kuin sopivaksi niihin. ??rimm?isill? ponnistuksilla h?nen onnistui kuitenkin saada hyvin hyv?t arvolauseet. Sit?paitsi h?n saavutti yliopiston korkeimman arvolauseen englanninkielen kokeessa. Tavalliset kollegi-piirit eiv?t tiet?neet h?nest? mit??n. Koko yliopistoaikanaan h?n ei ollut kertaakaan nauttinut viini? huomattavassa m??r?ss?. H?n ei mets?st?nyt eik? puhunut koskaan naisista. Liioin ei kukaan puhunut niist? h?nen l?sn?ollessaan. Mutta silloin t?ll?in joutui h?n saman puuskan valtaan kuin askeetit. Silloin n?ytti koko el?m? olevan kuin tulessa, mik? poltti p?iv?t ja y?t, sammuen sitten armollisesti, kynttil?n tavoin, ilman ett? h?n olisi tiet?nyt syyt? t?h?n sammumiseen. Niin ep?sosiaalinen kuin h?n olikin, h?nelt? ei suinkaan puuttunut tovereita Oxfordissa-olon aikana. H?n tunsi monia sek? opettajien ett? oppilaiden joukosta. H?nen pitk?t askeleensa ja itsepintainen v?linpit?m?tt?myytens? suunnasta oli pannut monen kovalle koetukselle, monen, joka muuten kestikin niin hitaan ajankulutuksen kuin oli k?veleminen puhelemisen vuoksi. Maaseutu Abingdonista Bablock Hytheen asti tunsi h?net -- vaikka h?n ei sit? tuntenutkaan. H?n oli my?skin hyv?ss? maineessa yhdistyksess??n, miss? h?n her?tti huomiota jo ensi lukukautena er??ss? v?ittelyss?, joka koski kirjallisuussensuuria, jota h?n puolusti synkkyydell?, itsep?isyydell? ja tietyll? nuorekkaalla loistavuudella, mik? olisi hyvinkin voinut saada voiton, jollei joku irlantilainen olisi noussut yl?s ja viitannut siihen vaaraan, mik? uhkasi Vanhaa Testamenttia. Siihen h?n oli vastannut: "On parempi, ett? se joutuu vaaraan, kuin on joutumatta." Siit? hetkest? alkaen h?n oli tunnettu mies.

H?n viipyi yliopistossa nelj? vuotta ja palasi sielt? syd?n t?ynn? ahdistusta ja h?mmennyst?. Oxfordin harkittu arvostelu t?st? sen omasta lapsesta oli: "Eustace Miltoun! Oh! Omituinen lintu! Tulee her?tt?m??n huomiota!"

H?n joutui n?ihin aikoihin keskusteluun is?ns? kanssa, keskusteluun, mik? vahvisti sit? vaikutusta, mink? he olivat saaneet toinen toisestaan. Se tapahtui Monkland Courtin kirjastossa, my?h??n iltap?iv?ll?, marraskuussa.

Kahdeksan kynttil??, pantuina hoikkiin hopeisiin kynttil?njalkoihin, nelj? kummallakin puolella leikkauksilla koristettua liett?, valaisi t?t? huonetta, niiden hieno valo tunkeutui vain v?h?n matkaa tuohon synkk??n huoneeseen, mink? sein?t ja lattia olivat p??llystetyt tummalla tammella ja miss? nahan ja kuivuneiden ruusunlehtien katkera haju n?ytti upottavan kaikki menneisyyden tuoksuun. Suuren tulisijan yl?puolella riippui -- tuntemattoman taiteilijan maalaama -- kardinaali Caradocin kuva, mink? sile?ksi ajetuille kasvoille valo lankesi toiselta sivulta, Caradocin, joka oli k?rsinyt uskonsa vuoksi kuudennellatoista vuosisadalla. Askeettisena, k?rsiv?n?, pieni hymy huulilla, silm?t syv?ll? p??ss?, h?n oli siin? kunniapaikallaan, lieden sinert?vien liekkien yl?puolella.

Is?n ja pojan oli hieman vaikea saada alkuun keskustelua.

Kumpaisestakin tuntui silt?, kuin olisi ollut jonkun toisen henkil?n hyvin l?heisen sukulaisen l?heisyydess?. He olivat itse asiassa n?hneet toisiaan perin v?h?n, ja viimeksi eiv?t pitk??n aikaan.

Lordi Valleys sai sanotuksi ensimm?isen sanan:

"Kas niin, yst?v?iseni, mihink?s sin? nyt aiot oikein ryhty?? Min? luulen, ett? sin? voisit saada t?m?n edustajanpaikan t?ss? l?hell?, jos vain viitsisit yritt??."

Miltoun vastasi t?h?n: "Kiit?n parhaimmin, mutta sellaiseen hommaan min? en nyt aio ryhty?."

Sikarinsa ohuen savun l?vitse lordi Valleys tarkasti edess??n olevaa pitk?? vartaloa, joka oli painunut syv??n vastap??t? olevaan tuoliin.

"Miksi et?" h?n kysyi. "Sin? et voi aloittaa liian aikaisin, jollet luule tarvitsevasi kiert?? koko maailmaa."

"Pit?isik? minun sitten alkaa, ennenkuin pystyn siihen?"

Lordi Valleys nauroi hieman h?mill??n.

"Politiikassa ei ole mit??n, jota et voisi aikaa voittaen oppia", h?n sanoi. "Miten vanha sin? nyt olet?"

"Kaksikymment?nelj?."

"Sin? n?yt?t vanhemmalta."

Pieni juova piirtyi h?nen silmiens? v?liin, aivan kuin mietinn?st?. Oliko kuvittelua, ett? pieni hymy kiertyi Miltounin suun ymp?rille?

"Min? olen omaksunut hullun teorian", kumpusi tuosta suusta, "sen nimitt?in, ett? ensin on tunnettava ehdot. Min? tarvitsen v?hint??n viisi vuotta siihen."

Lordi Valleys nosti kulmakarvojaan. "Turhaa ajanhukkaa", h?n sanoi. "Sin? tiet?isit sen ajan kuluttua enemm?n, jos menisit parlamenttiin nyt heti. Sin? otat asian liian vakavalta kannalta."

"Ep?ilem?tt?."

Runsaaseen minuuttiin ei lordi Valleys vastannut mit??n. H?n tunsi olevansa melkein h?mill??n. Odotettuaan niin kauan, ett? t?m? tunne oli haihtunut, h?n lausui: "No niin, yst?v?iseni, tee mink? parhaaksesi katsot."

Poliittiset oppivuotensa Miltoun suoritti er??ss? kurjassa asutuskeskuksessa, is?ns? maatilalla, ja Templen oikeusvirastoissa, tekem?ll? matkoja Saksaan, Amerikkaan ja Englannin siirtomaihin, ottamalla osaa vaalitoimintaan ja yritt?m?ll? pari kertaa turhaan vallata edustajanpaikkaa, mink? piti arvelun mukaan tapahtua ilman periaatteiden muutosta. H?n luki paljon, hitaasti, mutta tunnontarkalla itsep?isyydell?, runoutta, historiaa, filosofisia, uskonnollisia ja yhteiskunnallisia teoksia. Romaaneista, semmink??n ulkomaalaisista, h?n ei v?litt?nyt. Pyrkien kaikin mokomin laajakatseiseksi ja tasapuoliseksi h?n imi itseens? kaikkea, mik? tyydytti h?nen luontaisia tarpeitaan, ja hylk?si tiedottomasti kaiken sen, mik? sopimattomuudellaan saattoi vaaraan h?nen oman henkens? liekin. Mit? h?n luki, oli itse asiassa omiaan vain vahvistamaan niit? syvempi? vakaumuksia, jotka saivat alkunsa h?nen temperamentistaan. Rikkauden ja arvoasteiden tavallisten korukalujen halveksuntaan h?ness? yhtyi n?yr?, mutta syv? ja lis??ntyv? vakaumus siit?, ett? pystyi johtamaan ja ett? oli henkisesti yl?puolella niit?, joiden hyv?ksi h?n halusi toimia. Miltounissa ei ollut tosiaankaan j?lke?k??n tavallisesta farisealaisuudesta. H?n oli yksinkertainen ja suora. Mutta h?nen silm?ns?, h?nen liikkeens?, niin, koko mies ilmaisi h?ness? olevan jonkin salaisen varmuuden l?hteen, jonkun alkul?hteen, mihin mitk??n h?mment?v?t v?reet eiv?t voineet tunkeutua. H?nelt? ei suinkaan puuttunut kyky? n?hd? el?m?n naurettavia puolia, mutta h?nelt? puuttui kyky katsoa sis??np?in ja n?hd? jotakin siit? naurettavasta, mik? on meiss? itsess?mme. Miltoun n?ki maailman ja kaiken, mit? siin? sijaitsi, spiraalinmuotoisena, vaikkapa ne todellisuudessa olisivatkin olleet ympyr?it?. H?n ei n?ytt?nyt ollenkaan ymm?rt?v?n sit?, ett? maailmankaikkeus oli yht? hyvin kokoonpantu n?ist? kahdesta symbolista, joiden sovituskohtaa ei olla viel? keksitty.

Sellainen h?n oli silloin, kun h?nen kotipaikkansa edustajasta tehtiin p??ri.

H?n oli saavuttanut 30:nnen ik?vuotensa rakastumatta koskaan kehenk??n; h?n oli viett?nyt melkein ehdottoman puhdasta el?m??, yht? ainoata lankeemusta lukuunottamatta. Naiset pelk?siv?t h?nt?. Ja kenties h?n hieman pelk?si naista, naista, joka teoriassa oli liiaksi rakastettava ja haluttava -- puolikuu kes?isell? taivaalla, mutta k?yt?nn?ss? liian kyll?stytt?v?, tai liian karkea. H?n oli kiintynyt Barbaraan, nuorempaan sisareensa, mutta ?iti??n, iso?iti??n ja vanhempaa sisartaan Agathaa kohtaan h?n oli aina pysynyt kylmemp?n?. Oli tosiaankin huvittavaa n?hd? lady Valleys ensimm?isen lapsensa kanssa. H?nen hieno vartalonsa, h?nen kasvojensa kukoistavat ruusut, h?nen harmaansiniset silm?ns?, joilla oli pikkuinen pyrkimys py?ri?, ik??nkuin niiden takana olisi ilmennyt ilke?nsekaista mielihyv??, muuttuivat omituisen ja satiirisen sovinnaisiksi Miltounin l?sn?ollessa. H?nen vahvalle ruumiinrakenteelleen, h?nen sielulleen, joka pystyi ilmaisemaan melkein kaiken kokemansa, olivat ominaisia ajatukset ja sanonnat, jotka alkoivat jo k?yd? vaarallisiksi. Miltoun ei ollut koskaan, ei edes lapsena, pit?nyt h?nt? uskottunaan. Lady Valleys ei ollut siit? h?nelle vihoissaan, kun oli kerta ruumiiltaan ja sielultaan sellainen laaja ja voimakas, mitk? ominaisuudet ovat harvoin -- eik? koskaan h?nen luokassaan -- yhtynein? kykyyn tuntea itsens? loukatuksi tai alennetuksi jonkun ihmisen, vaikkapa vain oman itsens?kin ajatuksissa. Lordi Miltoun oli, ja oli aina ollut, omituinen poika, loppujen lopuksi! Mik??n ei ollut kenties siin? m??r?ss? kiusannut lady Valleyst? kuin h?nen poikansa taitamaton suhtautuminen naisiin. H?n piti sit? luonnottomana, samalla kuin tunnusti miehens? ja nuoremman poikansa oikean, joskin sopivalla tavalla verhotun luonnollisuuden. Juuri t?m? tunne sai h?net oivaltamaan, melkein liiankin el?v?sti siin? politiikan ja kuosien py?rteess?, jossa h?n eli, sen vaaran, mill? tuon naisen yst?vyys, jota h?n varovasti nimitti "Tuntemattomaksi", uhkasi h?nen poikaansa.

Pelkk? sattuma oli pannut t?m?n yst?vyyden alulle. Menty??n er??n? iltap?iv?n?, joulukuussa, er??n vuokraviljelij?n m?kille, vuokraviljelij?n, joka oli juuri kuollut putoamalla hevosen sel?st?, Miltoun oli tavannut lesken mit? tolkuttomimmassa surussa, mit? vain hieman verhosi se seikka, ett? h?n oli melkein kokonaan menett?nyt kykyns? ilmaista tunteitaan ja "herrasv?en" l?sn?ollessa kadottanut kokonaan k?sityskykyns?. Vakuutettuaan tuolle raukalle, ett? t?m?n ei tarvinnut olla huolissaan vuokraoikeudesta, h?n oli juuri l?htem?isill??n pois, kun kohtasi, kivipermannolla varustetussa eteisess?, er??n turkislakkiin ja -takkiin puetun naisen, joka kantoi k?sivarsillaan pient? kirkuvaa poikaa, jonka otsassa oli vertavuotava haava. Otettuaan h?nelt? tuon lapsen ja pantuaan sen "vierashuoneen" p?yd?lle Miltoun katsahti tuohon naiseen ja huomasi h?net eritt?in vakavaksi, hienoksi ja vieh?tt?v?ksi. Miltoun kysyi h?nelt?, pitik? asiasta ilmoittaa lapsen ?idille.

Nainen pudisti p??t??n.

"Voi surkeutta, ei nyt viel?. Pesk??mme ja sitokaamme ensin t?m? haava."

He siis pesiv?t ja sitoivat yhdess? haavan. Lopetettuaan ty?ns? nainen katsoi Miltouniin ja n?ytti sanovan:

"Te osaatte esitt?? t?m?n asian paljon paremmin kuin min?."

Miltoun esitti sent?hden asian ?idille ja sai palkakseen tuolta vakavalta ladylt? pienen hymyn.

T?m?n kohtauksen aikana Miltoun sai kuulla h?nen nimens?, mik? oli Audrey Lees Noel, ja oravannahkalakin alta h?nen muistiinsa j?iv?t kasvot, jotka senj?lkeen eiv?t antaneet h?nelle en?? rauhaa. Muutamia p?ivi? my?hemmin, kulkiessaan kyl?torin poikki, h?n n?ki tuon naisen menev?n er??st? portista sis?lle. Miltoun tuli silloin kysyneeksi h?nelt?, halusiko t?m? saada huvilaansa uuden olkikaton. Siit? oli aiheutunut katon tarkastus ja pitemm?npuoleinen keskustelu. Tottuneena naisiin -- joiden parhaimmillekin, huolimatta heid?n suloudestaan ja seurustelutaidostaan, ylh?is?-el?m? oli antanut tavan pit?? kaikkea taattuna -- Miltoun tapasi t?ss? vienossa, tummasilm?isess? naisessa, joka varmastikin eleli kokonaan maailmasta erill??n ja jolla oli niin ter?v? ja erikoinen tuoksunsa, aivan erikoisen vieh?tyksen. T?ten oli t?st? sattuman siemenest? kehittynyt nopeasti yksikseen el?vien ihmisten kesken yksi niit? harvinaisia yst?vyyksi?, jotka lyhyess? ajassa voivat t?ytt?? suuren alan kahden ihmisen el?m??.

Er??n? p?iv?n? Audrey kysyi: "Te olette saanut kuulla minusta jotakin, eik? totta?" Miltoun ny?k?ytti p??t??n my?nt?misen merkiksi. Apulaispappi oli ollut h?nen tiedonantajanaan.

"Niin, minulle on kerrottu, ett? h?nen tarinansa on synkk? -- avioero."

"Tarkoitatteko, ett? h?net on hylj?tty, tai -- --"

Jonkun osan sekuntia apulaispappi oli kenties ep?r?inyt.

"Oh, ei, ei! H?nt? vastaan on tehty synti?, siit? olen varma. Mik?li olen saanut n?hd?, h?n on siev? nainen, vaikka pelk??nkin, ett? h?n ei kuulu minun seurakuntaani."

T?h?n oli Miltoun, jossa jo ritarillisuus oli her?nnyt, tyytyv?inen. Kun Audrey kysyi h?nelt?, tunsiko h?n h?nen tarinaansa, niin Miltoun ei olisi mill??n hinnalla tahtonut, ett? t?m? nainen olisi kaivanut esiin mit??n kiusallista. Oli tuo tarina sitten millainen tahansa, h?nt? ei ollut mist??n syytett?v?. Miltoun oli alkanut muodostaa h?nt? oman mielikuvituksensa mukaiseksi; Audrey oli lakannut olemasta ihmisolento, oli muuttunut h?nen ihanteensa ilmaisumuodoksi...

Kolmantena iltana ottelunsa j?lkeen Courtierin kanssa h?n oli j?lleen Audreyn pieness?, valkeassa, korkeiden puutarhamuurien ymp?r?im?ss? huvilassa. Ruusujen peitt?m?n?, mustanruskean olkikaton riippuessa yl?kerroksen vanhanaikaisten, lyijykehyksisten ikkunain p??ll?, se n?ytti silt?, kuin olisi tahtonut k?tkeyty? maailmalta. Taustalla, aivan kuin vartijoina, kaksi m?nty? levitti synk?t oksansa ulkohuoneiden ylitse, ja mill? lounaistuulella tahansa niiden voitiin kuulla keskustelevan vakavasti ilmasta. Korkeita syreenipensaita oli puutarhan sivuilla, ja j?ttil?ism?inen lehmus viereisell? kedolla huokaili ja r?tisi tai tyynin? p?ivin? p??sti ilmoille lukemattomien, pienten, tummien mehil?isten unisen huminan, mehil?isten, jotka k?viv?t usein t?ss? vihre?ss? majatalossa.

Miltoun tapasi h?net korjaamasta pukua, istumasta kumartuneena sen yli omalla hienolla tavallaan -- ik??nkuin kaikki esineet, olivatpa ne sitten pukuja, kukkia, kirjoja tai musiikkikappaleita, olisivat saaneet h?nelt? osakseen saman my?t?tunnon.

Miltoun oli tullut pitk?lt?, p?iv?n kest?neelt? vaalisaarnamatkalta, mill? h?nt? oli kahdessa eri kokouksessa kiusattu vaikeastivastattavilla kysymyksill?, ollen viel? masennuksissa niiden johdosta. H?nest? ei ollut koskaan ollut niin rauhoittavaa katsella Audreyt? tai olla h?nen helliv?n ja parantavan vaikutuksensa alaisena. Heitt?ytyneen? pitk??n nojatuoliin h?n kuunteli h?nen soittoaan.

Kuu kulki hitaasti kummun yli harmaalla, iriksenv?risell? taivaalla. Er??nlaisen hurmion vallassa Miltoun t?hysteli tuota sammunutta t?hte?, joka kulki eteenp?in kalpeassa valossa.

R?meen yli levisi matala sumu, laakson puut seisoivat laitumella k?yv?n karjan tavoin polviaan my?ten valkeassa usvassa, sill? aikaa kuin ilma niiden yl?puolella oli kalpeaa ik??nkuin kuun p?lyst?, joka runsaana sateena laskeutui tuon valkean meren p??lle. Sitten kuu meni lehmuksen taakse, niin ett? suuri, palava, kiinalainen lyhty n?ytti mustan sinisen? riippuvan taivaasta.

?kisti kajahti remuava huuto, turmellen ja t?rvellen musiikin. Se paisui ja lakkasi ja paisui j?lleen.

Miltoun nousi.

"T?m?p?s turmeli nyt minun n?kyni", h?n sanoi. "Mrs Noel, minulla on jotakin, jonka tahtoisin saada sanotuksi." Mutta katsoessaan h?neen, kun h?n istui siin? hiljaa, sormet koskettimilla, Miltoun vaikeni syv?n ihailun valtaamana.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet