Read Ebook: Runoudesta by Horace BCE BCE Hid N K J Karl Julius Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 299 lines and 117338 words, and 6 pages

Translator: K. J. Hid?n

RUNOUDESTA

Kirj.

Q. Horatius Flaccus

Suorasanaisesti suomentanut T:ri K. J. Hid?n Roomalaisen filologian dosentti

Helsingiss?, Yrj? Weilin, 1904.

Dieses problematische Werk wird dem Einen ?nders vorkommen als dem Andern und Jedem alle zehn Jahre auch wieder anders.

SIS?LLYS:

Alkulause.

Q. Horatius Fiaccuksen el?m? ja teokset.

Runoudesta:

Yleisi? runoutta koskevia s??nt?j?. Erityisi? n?ytelm?runoutta koskevia s??nt?j?. Runoilijat.

Alkulause.

Nicht als Muster, sondern zur Anregung f?r andre Uebersetzer.

Vaikka Horatiuksen kuulu kirje Runoudesta yh? edelleen maamme opiskelevien keskuudessa on kyll?kin suosittu teos, se ei kuitenkaan, omituista kyll?, t?h?n asti ole suomalaisessa asussa ilmestynyt. N?in ollen olen sopivaksi katsonut saattaa julkisuuteen tekem?ni suorasanaisen k??nn?ksen, j?tt?en runopukuisen suomennoksen laatimisen kykenev?mpien huoleksi. Koska k??nn?s etup??ss? on aiottu latinan kielt? opiskelevain tarpeeksi, olen suomentaessani jotenkin tarkasti, melkeinp? orjallisesti seurannut alkuteksti?. Tuskin saattaakaan kirjeen runsasaineisen, monis?rm?isen sis?llyksen takia aikaansaada sujuvaa, kaikille selv?? k??nn?st? muuten kuin aivan vapaasti suomentamalla tai mukailemalla.

Helpottaakseni yleis?lle kirjeen ymm?rt?misen olen alkuun asettanut lyhyen yleiskatsauksen runoilijan el?m??n ja teoksiin sek? varustanut k??nn?ksen tarpeellisimmilta selityksill?.

Helsingiss?, syyskuulla 1904.

Q. Horatius Flaccuksen el?m? ja teokset.

Q. Horatius Flaccus syntyi joulukuun 8 p. v. 65 e.Kr. Venusian pikkukaupungissa Apulian ja Lukanian rajalla Etel?-Italiassa. H?nen is?ns?, joka oli vapautettu orja, halusi v?h?isist? varoistaan huolimatta antaa lapselleen niin hyv?n kasvatuksen kuin siihen aikaan oli mahdollista. Koska h?n ei tahtonut panna poikaansa Venusiassa olevaan alkeiskouluun, muutti h?n perheineen Roomaan, miss? nuori Horatius is?ns? huolellisen valvonnan alaisena jatkoi koulunk?ynti??n.

P??tetty??n lukunsa Roomassa siirtyi Horatius Athenaan harjoittaakseen etup??ss? filosofisia opintoja. Kaikki opinnot j?iv?t kuitenkin kesken, kun Horatius Caesarin surman j?lkeen syksyll? v. 44 Brutuksen kehoituksesta, liittyi tasavallan puolustajien riveihin. H?n ottikin osaa Philippi'n onnettomaan taisteluun v. 42, pakeni ja palasi j?lleen Italiaan.

Kun Horatiuksen is?vainajan maatila sill? v?lin voittajien toimeenpanemassa maanjaossa oli joutunut toisiin k?siin, l?ksi h?n saatuaan armahduksen p??kaupunkiin hankkiaksensa itselleen jonkinmoisen toimen. H?n saikin v?h?p?t?isen kirjurinviran, mik? h?nelle soi riitt?v?n toimeentulon sek? kylliksi aikaa runoilemiseen. Kuten Horatius er??ss? runopaikassa itse kertoo, saattoi varattomuus h?net koettamaan runoilua.

Runoelmillaan Horatius ennen pitk?? p??si Rooman silloisen runoilijapiirin tuttavuuteen ja suosioon. My?s kaikkien tieteiden ja taiteiden innokas suosija Maecenas kiinnitti huomionsa h?neen sek? liitti h?net yst?v?piiriins?. Antamalla Horatiukselle pienehk?n maatilan, Sabinumin, Sabinilaisvuorilla Tiburin l?heisyydess? hankki Maecenas h?nelle huolettoman toimeentulon. Siell? raikkaan luonnon helmassa Horatius enimm?kseen eleli, kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa runoelmiaan valmistellen.

Maecenaan v?lityksell? p??si Horatius my?s hallitsijan keisari Augustuksen yst?vyyteen. Vaikka Horatius vilpitt?m?sti tunnusti sen rauhan ja onnen, mink? Augustus oli koko valtakunnalle tuottanut, pysytt?ytyi h?n synnynn?isest? riippumattomuuden-halustaan et??mp?n? keisarin houkuttelevista tarjouksista huolimatta.

V?h?n j?lkeen Maecenaan kuoleman p??ttyi Horatiuksen el?m? marraskuun 27 p. v. 8 e.Kr. H?nen ruumiinsa haudattiin Esqvilinus kukkulalle Maecenaan haudan viereen.

Horatiuksen teokset ovat seuraavat:

Mit??n t?ydellist? runousoppia Horatius tietenk??n ei ole suunnitellut, vaan h?n on halunnut maailmankokemuksensa ja ihmistuntemuksensa johdolla yst?villeen ja aatetovereilleen julkilausua ajatuksensa ja mielipiteens? runoilijoista ja runoudesta. Huolimatta kaikista puutteellisuuksistaan ja ep?selvyyksist??n on t?m? runokirje niin hyvin pirte?n ja lennokkaan muotonsa kuin miellytt?v?n, aaterikkaan sis?llyksens? takia kaikkina aikoina her?tt?nyt paljon huomiota, saanut runsaasti ihailua osakseen sek? suuresti vaikuttanut maailmankirjallisuuteen.

Jos maalari tahtoisi yhdist?? ihmisen p??h?n Yleisi &

RUNOUDESTA

Kirje Pisoille

Yleisi? runoutta koskevia s??nt?j?.

Jos maalari tahtoisi yhdist?? ihmisen p??h?n hevosen kaulan ja lis?t? kirjavat siivet sek? sovittaa yhteen eri tahoilta ruumiinosat siten, ett? ylh??lt? ihana nainen loppuisi hirve?n rumaan meriel?v??n, pid?tt?isittek? nauruanne huolimatta yst?vyydest?nne, kun p??sisitte katsomaan? Uskokaa minua, Pisot, tuollaisen taulun kaltainen olisi suuresti se runoteos, jossa kuvat, kuten sairaan unenn??t, todellisuutta vailla muodostuvat, niin ett'ei jalka eik? p?? kuulu yhten?iseen muotoon. "Onhan maalareilla ja runoniekoilla aina ollut sama valta yritt?? mit? tahansa." Sen tied?mme, viel?p? vaadimme ja my?nn?mme vuoroin t?llaisen vapauden; mutta emme, jotta raju yhtyisi lempe??n, emme, jotta k??rmeet yhdistyisiv?t lintuihin ja lampaat tiikereihin. Mahtipontiseen ja paljoa lupaavaan alkuun lis?t??n monesti yksi ja toinen purpuratilkku laajalti loistolla h?ik?isem??n, kun esim. kuvataan Dianan lehtoa ynn? alttaria ja suloisten maitten halki kiit?v?n virran mutkia tahi Rheinjokea tai sateenkaarta. Mutta nyt ei ollut sill? oikea paikkansa. Ja ehk? osaat j?ljitell? sypressi?; mit? sill?, jos maksusta joku maalataan, joka toivotonna uipi haaksirikkoisesta laivastaan? Ryhdyttiin amforaa tekem??n: miksik? savipullo valmistui liukuvalla v??nt?levyll?? Lyhyesti sanottuna, olkoon kaikkinainen teos ainakin kokonainen ja yhten?inen. Tiet?k??, is? ja is?n arvoiset pojat meid?t, enimm?t runoilijat, pett?? oikean harhan?k?. Koetan olla lyhyt, tulen ep?selv?ksi; hienoutta tavoitettaessa puuttuu voimaa ja intoa; suurenlaista esitystapaa koettava tulee leve?ksi; alhaalla matelee liian arka ja myrsky? pelk??v?inen; se, joka haluaa vaihetella yhten?ist? aihetta kummallisella tavalla, kuvaa delfiinin mets?n keskelle ja mets?karjun aalloille. Virheeseen johtaa virheen v?ltt?minen, jos puuttuu oikea taito.

Aemiliuksen taistelijakoulun vieress? viimeinenkin vaskitaituri vaskessa kuvaa ja j?ljittelee hienosti kynsi? ja hiuksia, onnistumatta kuitenkaan ty?ns? valmistamisessa, koska h?n ei osaa sit? t?ydellisesti muodostaa. Jos jotakin mielin saada kokoon, en tahtoisi olla h?nen kaltaisensa, yht? v?h?n kuin el?? k?yr?nen?isen?, mutta muuten huomiota her?tt?en mustilla silmill?ni ja mustalla tukallani.

Ottakaat aiheenne, kirjoittajat, voimienne mukaan ja punnitkaa kauan, mit? hartiat jaksavat kantaa, mit? eiv?t. Sit?, joka voimainsa takaa on aiheensa valinnut, ei pet? esitystapa eik? selv? j?rjestys. J?rjestyksen etu ja sulo on oleva se, joll'en erehdy, ett? runoilija juuri nyt sanoo, mit? h?nen t?ll?in tulee sanoa, sek? lykk?? ja j?tt?? nykyhetkell? moniaat asiat. Sanojen yhdist?misess? valitkoon ilmoitetun runoteoksen tekij? my?s hienosti ja arasti sanan ja hylj?tk??n toisen. Erinomaisesti olet lausunut, jos ovela yhdistys tekee tutun sanan ik??nkuin uudeksi. Jos ehk? on tarpeellista vereksill? nimityksill? osoittaa outoja k?sitteit?, k?ypi laatuun tekaista vanhanaikuisille Cetheguksille kuulumattomia sanoja, ja ujosti k?ytetty vapaus kyll? my?nnet??n; viel?p? uudet ja ?sken tehdyt sanat saavat hyv?ksymist? osakseen, jos ne valuvat esiin kreikkalaisesta l?hteest? s??st?v?isesti johdettuina. Mutta miksi Roomalainen antaisi Caeciliukselle ja Plautukselle sen oikeuden, mik? on riistetty Vergiliukselta ja Variukselta? Miksi minua kadehditaan, jos voin lis?t? vain muutamia sanoja, kun Caton ja Enniuksen kieli on rikastuttanut is?imme puhetta ja tuottanut uusia nimi? esineille? On aina ollut luvallista ja on edelleen tuottaa julkisuuteen sana, jolla on nykyhetken leima. Kuten mets?t muuttavat lehtens? nopeiden vuosien kuluessa ja edelliset varisevat, siten katoavat vanhat sanatkin ja nuorien tavoin kukoistavat ja varttuvat ?sken syntyneet; kuulummehan kuololle kaikkineinme: joko nyt meri sis?maahan johdettuna suojelee laivastoja pohjantuulilta, kuninkaan arvoinen ty?, tai kauan hy?dyt?n ja vain airoille sovelias suo el?hytt?? l?heisi? kaupunkeja ja kokee kovaa auraa, tai joki on muuttanut suuntansa, joka oli vainioille vahingollinen, sille kun on osoitettu parempi tie; kuolevaisten teot katoavat, ja viel? v?hemm?n kieliparsien arvo ja sulo pysyy el?v?n?. Monet sanat syntyv?t uudestaan, jotka jo h?visiv?t, ja monet h?vi?v?t, jotka nyt ovat arvossa, jos k?ytt? niin tahtoo, mill? puhumisen suhteen on mielivalta, oikeus ja ohjeet.

Mill? runomitalla kuningasten ja p??llikk?jen urhot?it? ja surkeita sotia voidaan kuvata on Homerus osoittanut. Ensiksi valitusruno esitettiin ep?tasaisilla paris?keill? ja sitten my?s toivomuksensa saavuttaneen tunnelma. Siit?, mik? kirjailija julkaisi lyhyk?iset elegiset s?keet, tutkijat kuitenkin riitelev?t ja riita on viel? ratkaisematta. Archilochuksen varusti suuttumus h?nelle omituisella jambimitalla. T?m?n omisti komedia ja korkea tragedia, koska se oli sovelias vuoropuhelulle ja tunki kansan melun l?pi sek? oli muodostunut toimintaa varten. Runotar soi lyyran kielill? ylist?? jumalia ja jumalten poikia, voittavaa nyrkkitaistelijaa ja juoksukilpailussa parasta hevosta ynn? nuorukaisten huolia ja vapauttavaa viini?.

Joll'en voi enk? ymm?rr? noudattaa m??r?tty? luonnetta ynn? v?rityst? t?iss?ni, miksi tervehdit??n minua runoniekaksi? Miksi tahdon ennemmin v??r?st? h?veli?isyydest? olla tiet?m?t?n kuin oppia? Komediaan kuuluva aihe ei sied? esitt?mist? tragedian s?keill?: samoin Thyesteen ateria ei salli siit? kerrottavan arkiel?m?lle ja melkein komedialle sopivilla s?keill?. Pit?k??n kukin seikka sille kuuluvan paikan, mink? se on saanut. V?liin kuitenkin my?s komedia kohottaa ??nens? ja Chremes torailee suuttuneena p?yhke?ll? suulla; ja tragediassa henkil? monesti lausuu surunsa jokap?iv?isell? kielell?, kun esim. Telephus k?yh?n? ja samoin Peleus pakolaisena heitt?? siksens? p?nkk?puheet ja puolentoistajalan pituiset sanat, jos h?n mielii valituksellaan koskettaa katsojan syd?nt?. Ei siin? ole kylliksi, jotta runoelmat ovat sirot; olkoot my?s miellytt?v?t ja johtakoot kuulijan mielen, minne tahtovat. Kuten ihmiskasvot hymyilev?t hymyileville, niin ne itkev?t itkev?in kanssa; jos tahdot ett? itken, tulee sinun itse ensiksi olla sureva: silloin, Telephus tai Peleus, vastoink?ymisesi minua liikuttavat; jos huonosti puhut sanottajasi, joko nukun tai nauran. Surullisen kasvoille sopii murheen sanat, suuttuneelle uhkailevat, leikilliset iloiselle, ankaralle totiset sanat. Sill? luonto muodostaa meid?t ensiksi sis?isesti eri kohtalontilojen mukaan, ilahduttaa tai saattaa vihaan tai pakoittaa ja ahdistaa maahan asti ankaran surun kautta; sitten se ilmaisee sielun liikutukset kielen v?lityksell?. Jos puhujan sanat ovat h?nen asemastaan eroavaisia, niin Rooman ylh?iset ja alhaiset kajahuttavat naurun. On my?s suuri erotus olemassa, jos jumala puhuu tai urho, i?k?s vanhus tai se, jolla on kukoistavan nuoruuden hehku, jos mahtava em?nt? tai toimekas imett?j?, jos kulkeva kauppias tai viheri?iv?n pellon viljelij?, Colchilainen tai Assyrilainen, Thebassa syntynyt tai Argossa.

Seuraa tarua tai muodosta itsess??n sopusuhtaista, kirjoittaja. Jos ehk? uudestaan esit?t kunniakkaan Achilleen, olkoon h?n tuima, suuttunut, leppym?t?n, kiivas, ev?tk??n lakien itse??n koskevan, sallikoon kaikki aseilleen. Olkoon Medea julma ja heltym?t?n, Ino itkev?inen, Ixion valapattoinen, Io harhaileva, Orestes surua t?ynn?. Jos j?t?t n?ytt?m?lle jotain koskematta ollutta ja uskallat luoda uuden henkil?n, olkoon h?n loppuun asti senlainen, kuin h?n oli alussa, ja olkoon sopusoinnussa itsens? kanssa.

On vaikea esitt?? yksil?llisyydell? yleisp?tevi? aatteita, ja oikeammin teet, jos kehit?t Iliolaisen runon n?ytelmiin, kuin jos ensim?isen? tuot julki tuntemattomia ja ennen lausumattomia asioita. Yleinen aihe muuttuu yksityiseksi omaisuudeksesi, joll'et viihdy halvassa ja kaikille avonaisessa piiriss? etk? mieli uskollisena tulkkina k??nt?? sanasta sanaan etk? j?ljittelij?n? joudu pulaan, josta arkuus tai teoksen laki est?? poistumasta. ?l?k? niin aloita kuin kerran kyklinen kirjoittaja: 'Laulan Priamuksen kohtalosta ja kuuluisasta sodasta'. Mit?h?n t?m? lupailija esitt??pi, joka on niin suuren ilmoituksen arvoista? Vuoret aikovat synnytt??, ja syntyy naurettavan mit?t?n hiiri. Kuinka paljoa oikeammin aloittaa se, joka ei hommaile mit??n sopimattomasti: 'Laula, Runotar, minulle miehest?, joka Trojan valloituksen j?lkeen n?ki useiden ihmisten tavat ja kaupungit'. H?n ei mieli kehitt?? savua loisteesta, vaan valoa savusta saattaakseen sitten esiin merkillisi? ihmeit?, Antiphateen, Scyllan ja Charybdiksen ynn? Kyklopin; h?n ei aloita Diomedeen paluumatkaa Meleagerin kuolosta eik? Trojan sotaa kaksoismunasta. H?n kiiruhtaa aina ponsikohtaan ja vet?? kuulijan mukanaan keskelle tapahtumia, ik??nkuin n?m? olisivat h?nelle tuttuja, sek? j?tt?? ne, joitten loistavasta esityksest? h?n on ep?varma, ja niin h?n sommittelee, niin h?n yhdist?? toden ja keksityt seikat, ett'ei keskiosa eroa alusta eik? loppu keskustasta.

Erityisi? n?ytelm?runoutta koskevia s??nt?j?.

Kuule nyt,, mit? min? vaadin ja kanssani yleis?, jos haluat saada katsojan, joka odottaa esiripun kohoamiseen asti ja istuu paikallaan siksi, kunnes n?yttelij? lausuu kehoituksensa taputukseen; sinun tulee merkille panna kunkin i?n tavat ja antaa kunkin muuttuvaiselle luonteelle ja vuosille sopiva muotonsa. Poika, joka jo osaa matkia sanoja ja varmalla jalalla polkee maata, haluaa leikki? kaltaistensa parissa, kiihtyy vihaan ja asettuu yht?kki? sek? muuttuu hetkest? hetkeen. Parraton nuorukainen, joka vihdoin on p??ssyt ohjaajasta, iloitsee hevosista, koirista ja leikeist? auringon paahtamalla Marskent?ll?; niinkuin vaha pehme? h?n k??ntyy virheeseen, suuttuu kehoittajien sanoista, ajattelee my?h??n hy?dyllist?, tuhlaa rahaa, on korkealle pyrkiv?, intohimoinen ja valmis j?tt?m??n, mit? h?n on rakastanut. Muuttuneine harrastuksineen miehen mieli etsii mahtavuutta ja yst?vyytt?, tavoittelee kunniaa ja varoo tehd?, mit? h?n pian koettaisi peruuttaa. Monet vastukset ymp?r?iv?t vanhusta, joko siit? syyst? ett? h?n kokoo tai kurjasti s??st?? ja pelk?? iti k?ytt??, mit? on saanut, tahi koska h?n toimii kaikki asiat, pelolla ja kylm?sti; h?n lykk?? eteenp?in asettaen toivonsa kauas, on toimeton, tulevaa haluavainen, ?rtyis?, vaikeroiva, kiitt?? mennytt? aikaa h?nen poikana ollessaan sek? on nuorempien moittija ja tutkija. Paljon etuja tulevat vuodet tuovat, paljon poistuvat riist?v?t mukanaan. Jott'ei sattumalta nuorukaiselle annettaisi vanhuksen osaa tai pojalle miehen, niin pysyk??mme yh?ti niiss? piirteiss?, mitk? kuuluvat ja sopivat kullekin i?lle.

Joko toiminta tapahtuu n?ytt?m?ll? tai kerrotaan se tapahduttuaan. V?hemmin koskettaa mieli? se, mik? on kuulon kautta p??ssyt tietoomme, kuin se, joka on luotettavien silmiemme edess? ja jota katsoja itse kertoo itselleen. ?l? kuitenkaan n?ytt?m?ll? esit? mit??n, jota on sis?ll? toimitettava, ja poista silmien edest? paljo semmoista, josta puhelias l?sn?olija sitten saattaa kertoa, ett'ei Medea silpoa lapsiaan yleis?n n?hden eik? rikoksellinen Atreus keit? ihmisruokaansa julkisesti tai ett'ei Procne muutu linnuksi tai Cadmus k??rmeeksi. Kaikkea, mit? minulle esit?t siihen tapaan, min? inhoan sit? uskomatta.

?lk??n se n?ytelm? olko lyhyempi tai pitempi kuin viisi n?yt?st?, jota tahdotaan esitt?? ja uudestaan n?ytett?v?ksi antaa; ?lk??n jumala esiintyk? v?litt?j?n?, joll'ei satu pulma, mik? ratkaisijaa kaipaa, ?lk??n my?s nelj?s henkil? huoliko puhuvana esiinty?.

Noudattakoon koori n?yttelij?n osaa ja velvollisuutta, kykyns? mukaan, ?lk??n mit??n n?yt?sten v?liss? esitt?k?, joka ei edist? toimintaa eik? sopivasti kuulu siihen. Suosikoon se hyvi? ja neuvokoon niit? yst?v?llisesti, hillitk??n suuttuneita ja mielik??n rauhoittaa pelonalaisia; kiitt?k??n yksinkertaisen p?yd?n aterioita, hy?dyllist? oikeutta sek? rauhaa avonaisine portteineen; k?tkek??n se uskottuja asioita, pyyt?k??n ja rukoilkoon jumalia, ett? onni l?hestyy kurjia ja j?tt?? ylpe?t.

Huilu ei ollut niinkuin nyt yhteen liitetty messingill? eik? torven kilpailija, vaan v?h?p?t?inen ja yksinkertainen; harvalla rei?ll? se kykeni antamaan s?velt? k??reille ja s?est?m??n niit? sek? t?ytt?m??n ??nell??n istuinrivej?, jotka eiv?t viel? olleet liiaksi taajat; sinneh?n kokoontui kansa, helposti laskettu ja v?h?inen, mutta kohtuullinen, sive? ynn? h?veli?s. Sitten kuin se voittajana alkoi laajentaa maitaan ja yh? etenev? muuri alkoi ymp?r?id? kaupunkeja ja alettiin rankaisematta p?iv?juomingeissa lepytt?? suojelushenke? ilop?ivin?, p??si mittoihin ja s?veliin suurempi vapaus. Sill? mit? ymm?rt?isi tuo oppimaton ja vaivoista vapaa maalainen, kun joutui kaupunkilaisen seuraan, tuo alhainen ylh?isen pariin? Sen johdosta huilunsoittaja liitti entiseen taitoonsa enemm?n vilkkautta ynn? komeutta ja kulki lattian poikki pitk?ss? viitassa; siksi my?s vakava kitara sai merkityst? lis??n ja rohkea puhetapa kehitti oudon esityksen, eik? sis?llys, joka oli t?ynn? hy?dyllisi? opetuksia ja tulevaisuutta ennusti, ollut Delphon oraakelivastauksista poikkeavainen.

Se, joka ensiksi traagillisella runoelmalla kilpaili v?h?narvoisesta pukista, saattoi pian my?s n?ytt?m?lle maalaiset Satyrit alastomuudessaan ja yritti, s?ilytt?en esiintyvien arvokkaisuutta, karkeata pilaa, koska katsoja, joka toimitettujen uhrijuhlien j?lkeen oli sek? juopunut ett? vallaton, oli pid?tett?v? mieluisen uutuuden houkutuksilla. Mutta siten tulee esitt?? Satyrien nauruja ja purevia puheita sek? siten yhdist?? leikki? vakavaan, ett'ei se jumala tai urho, joka seuraan saatetaan ?sken n?ytt?ydytty??n kuninkaallisen puvun kullassa ja purpurassa, alhaisella puheella muistuta kehnoja majoja tai ett'ei h?n v?itt?ess??n alhaista tavoittele pilventakaisia tyhjyyksi?. Tragedian henkil?n, jonka ei sovi l?rp?tell? kevytmielisi? s?keit?, tulee esiinty? hiukan h?veli??n? huimien Satyrien parissa kuten arvokas em?nt?, kun h?nen t?ytyy tanssia juhlap?ivin?. Enk? min?, jos kirjoittaisin Satyrin?ytelmi?, pit?isi ainoastaan koristamattomista ja varsinaisista nimityksist?, Pisot, enk? niin koettaisi poiketa tragedian v?rist?, ett'ei olisi mit??n erotusta, puhuuko Davus tai rohkea Pythias n?pistetty??n petetylt? Simolta talentin vai jumalallisen lapsen hoitaja ja vartija Silenus. Tutuista sanoista toimisin niin muodostetun runoelman, ett? jokainen toivoisi voivansa samaa, mutta paljon saisi hikoilla ja turhaan ty?skennell? koettaesaan sit?; niin paljon merkitsee kokoonpano ja j?rjestys, niin paljon arvoa tulee tavallisillekin aiheille. Varokoot, minun harkintani mukaan, n?ytt?m?ll? esitetyt metsist? saatetut Faunit, ett'eiv?t, ik??nkuin liikkuisivat kaduilla tahi melkein torilla, koskaan k?yt? liian siroja s?keit? tai lausu sopimattomia ja h?vytt?mi? sanoja. Sill? ne loukkaantuvat, joilla on hevonen, is? ja varat, eiv?tk? kuule tyynin mielin eiv?tk? palkitse seppeleill?, jos kohta se hyv?ksyy, joka ruo'akseen ostaa paahdettuja herneit? ja kastanjanp?hkin?it?.

Pitk?? tavua yhdess? edell?k?yv?n lyhyen kanssa nimitet??n jambiksi; se on nopeakulkuinen runojalka: siit? nopeudesta aiheutui jambis?keille my?s trimetrin nimi, vaikka s?e muodosti kuusi runokorkoa, ollen samankaltainen ensim?isest? runopolvesta viimeiseen; mutta ei kauan sitten, jotta s?e v?h?? hitaammin ja arvokkaammin joutuisi kuulijan korviin, soi jambi vakaville spondeoille sille kuuluvat oikeudet, my?ntyv?isen? ja n?yr?n?, kuitenkaan poistumatta hyv?n toverin tavoin my?s toisesta ja nelj?nnest? sijasta. Sellaisena se harvoin esiintyy Acciuksen kuuluisissa trimetreiss? ja ahdistaa Enniuksen suurella painolla n?ytt?m?lle l?hett?mi? s?keit? rumalla syyt?ksell? joko liian kiireisest? ja huolellisuutta puuttuvasta ty?st? tahi taiteen laimiinly?misest?. Eih?n mik? arvostelija tahansa huomaa runojen huonosointuisuutta ja Rooman runoniekoille annetaan sopimattomasti anteeksi. Pit??k? minun sen vuoksi poiketa oikeasta tiest? ja kirjoittaa vallattomasti, vai tuleeko minun luulla kaikkien n?kev?n virheeni sek? siit? syyst? olla varma ja varovainen toivoessani anteeksi saamista? Lyhyesti sanottu, olen v?ltt?nyt virheen, mutta en kiitosta ansainnut. Tutkikaa kreikkalaisia esikuvia pit?en niit? k?siss?nne ?in p?ivin. Mutta ovathan esi-is?nne kiitt?neet Plautuksen s?keit? ja sukkeluuksia, ihmetellen kumpaisiakin liian k?rsiv?llisesti, melkein sanoakseni tyhm?sti, jos vain me, min? ja te, osaamme erottaa t?rkeydet kokkapuheista sek? sormilla ja kuulolla merkit? oikean soinnun.

Kerrotaan Thespiksen keksineen siihen asti tuntemattoman tragedian ja vaunuilla kulkien esitt?neen runoteoksensa, joita henkil?t lauloivat ja n?yttiv?t viinisakalla tahratuin kasvoin. H?nen j?lkeens? Aeschylus keksi naamarin ja upean pitk?n viitan sek? varusti n?ytt?m?n v?h?isell? puualustalla ja opetti mahtavasti puhumaan ynn? astumaan koturnilla. N?it? seurasi vanha komedia, paljon kiitetty; mutta vapaus johtui vallattomuuteen ja loukkaavaisuuteen, joka kaipasi lain ohjausta; laki saatiin ja koori vaikeni h?pe?llisesti, kun oikeus pilkkaamiseen oli riistetty. Meik?l?iset runoilijat eiv?t ole j?tt?neet mit??n koettamatta eiv?tk? ole ansainneet v?hint? kunniaa uskaltaessaan luopua Kreikkalaisten j?ljist? ja kehitt?? kansallisia aineita, joko sitten ovat sepitt?neet historiallisia suru- tai huvin?ytelmi?. Eik? Latium olisi tullut mahtavammaksi urheudellaan ynn? aseittensa kunnialla kuin kielell??n, joll'ei kukin runoilija paheksuisi viimeistelyn vaivaa ja viivytyst?. Te, Numa Pompiliuksen j?lkel?iset, moittikaa runoa, jota ei pitk?n ajan moninainen silittely ole korjannut eik? kymmenesti mit? tarkimmin puhdistanut.

Runoilijat.

Koska Democritus pit?? neroa kurjaa taitoa parempana ja sulkee pois j?rkev?t runoilijat Heliconista, niin hyv? osa ei huoli hoitaa kynsi??n eik? partaansa, vaan etsii et?isi? seutuja ja v?ltt?? kylpypaikkoja. Saavuttaa muka runoilijan arvon ja nimen, joll'ei j?t? Licinus parturille p??t??n, jota eiv?t edes kolmen Anticyran l??kekasvit koskaan voisi parantaa. Oi minua nurjaa, kun puran sappeani kev?tpuoleen! Silloin ei toinen kirjoittaisi parempia runoelmia; mutta mik??n ei ole niin t?rke? kuin terveys. Sen vuoksi toimitan kovasimen virkaa, mik? voi tehd? raudan ter?v?ksi, kykenem?tt? itse leikkaamaan. Kirjoittamatta itse mit??n opetan muille runoilijan toimialaa ja velvollisuutta, opetan mist? runovarat hankitaan, mik? kehitt?? ja muodostaa runoniekan, mik? sopii, mik? ei sovi, mihin oikea taito ja mihin erehdys johtaa.

Oikea oivallus on kirjailemisen alku ja juuri. Oikean k?sityksen voivat sinulle osoittaa Sokrateen oppilaiden kirjoitelmat eiv?tk? sanat vastenmielisesti seuraa hyv?sti harkittua sis?lt??. Se, joka on oppinut, mik? on velvollisuus is?nmaata ja yst?vi? kohtaan, mill? rakkaudella on kohdeltava vanhempia, velje? tai kestiyst?v??, mik? on senaatorin, mik? tuomarin velvollisuus, mik? sotaan l?hetetyn p??llik?n toimi, h?n tiet?? tosiaan jokaiselle henkil?lle antaa h?nelle kuuluvan osan. K?sken oppineen j?ljittelij?n tarkata el?m?nlaadun ja -tapojen esikuvaa sek? siit? ammentaa el?vi? sanoja. V?liin n?ytelm? ilman suloa, ilman pontta ja taitoa, mutta loistokohdilla ja oikeilla luonteenkuvauksilla, miellytt?? kansaa enemm?n ja kiinnitt?? sit? paremmin kuin sis?ll?tt?m?t s?keet ja sointuvat l?rp?tykset.

Runotar antoi Kreikkalaisille neroa ja my?s taitoa puhua t?ydellisesti, kun eiv?t mit??n paitsi kunniaa tavoittaneet. Roomalaiset pojat oppivat pitkiss? laskuissa jakamaan p??omaa 100 osaan. -- Sanokoon Albinuksen poika, jos 5/12 on v?hennetty 1/12, mik? on j?ljell?? oisit jo saattanut sanoa. -- 1/3. Hyv?! osaat kyll? s?ilytt?? omaisuutesi. Tulee lis??n 1/12, mik? on tulos? -- 1/2. -- Mutta kun kerran t?m? rutto ja huoli omaisuudesta on mieliin imeytynyt, voimmeko toivoa ett? runoja sepitet??n, jotka ovat voideltavat setri?ljyll? ja s?ilytett?v?t hienossa sypressirasiassa?

Runoilijat tahtovat joko hy?dytt?? tai huvittaa taikka samalla lausua ihmisel?m?lle mieluisia ja hy?dyllisi? opetuksia. Jos mit? tahansa lausut opettavaista, ollos lyhyt, jotta oppivaiset mielet nopeasti k?sitt?v?t ja uskollisesti s?ilytt?v?t sanojasi. Kaikki valuu liian t?ydest? syd?mest? pois ylellisen?. Olkoot huvin vuoksi keksityt seikat hyvinkin todenn?k?isi?, jott'ei n?ytelm? vaatisi uskottavaksi mit? tahansa, eik? esim. Lamian vatsasta vedett?isi el?v?? lasta, jonka se on sy?nyt. Kansan vanhimmat hylk??v?t hy?dytt?m?t runot ja nuoret ritarit kulkevat ylpe?sti j?ykkien runoelmain ohi. Se voitti kaikkien hyv?ksymisen, joka yhdisti hy?dyn ja huvin samalla kertaa miellytt?m?ll? ja opettamalla lukijaa. Sellainen kirja tuottaa rahaa Sosiuksille, se kulkee meren poikki ja hankkii kirjoittajalleen tutun nimen pitk?ksi ajaksi. On kuitenkin virheit?, joita tahdomme anteeksi antaa: sill? eip? kieli aina anna sit? ??nt?, jota vaatii k?si ja mieli, ja se soinnuttaa usein matalan, kun tahtoo korkeata, eik? jousi aina osaa siihen, jota uhkaa. Mutta kun runossa on enemm?n loistokohtia, eiv?t minua loukkaa harvat pilkut, jotka joko huolimattomuus on sirottanut tai ihmisluonto liian v?h?n tiennyt karttaa. Mit? on sen takia teht?v?? Niinkuin puhtaaksikirjoittaja ei saa anteeksi, jos h?n muistutuksista huolimatta aina tekee saman virheen, ja kuten sit? kitaransoittajaa pilkataan, joka alati erehtyy samalla kielell?, samoin minusta se, joka paljon hairahtuu, muuttuu Choeriluksen kaltaiseksi, jota nauraen ihailen, h?nen ollessaan kahdesti tai kolmasti hyv?, samoin kuin paheksun, kun kunnon Homerus nukahtaa. Mutta pitk?n ty?n tekij?ll? on oikeus vaipua uneen. Kuten maalaus, on runoelma: enemm?n sinua vieh?tt?? jokin maalaus, jos seisot l?hemp?n?, ja enemm?n taasen toinen, jos seisot edemp?n?. Toinen vaatii h?m?ryytt?; toinen mielii tulla katsotuksi p?iv?nvalossa, se kuin ei pelk?? arvostelijan ter?v?? ?ly?. Toinen vieh?tt?? kerran, toinen kymmenestikin katsottuna on vieh?tt?v?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet